Lisäys ystäväkirjeeseen

LFF toiminnanjohtaja Torsten Lassfolk on tiedottanut LFF:n johtokunnan päätöksestä.
"LFF:n hallitus kokoontui 23.11. käsittelemään mm. kysymystä Venäjän lähetystyön uudesta tominnanjohtajasta. Aulis Tupeli on hoitanut tämän tehtävän nyt 10 vuotta vapaaehtoistyönä ja on jo alkuvuodesta ilmoittanut jäävänsä pois tehtävästä täytettyään 70 vuotta. Tehtävään on etsitty uutta henkilöä ja vihdoin on saatu henkilö kun Vesa Pöyhtäri on lupautunut tähän työhön.

Hallitus päätti että Vesa hoitaa Venäjän työn toiminnanjohtajan tehtävät vuoden 2011 alusta alkaen vt:nä, kunnes LFF:n vuosikokous on tehnyt lopullisen päätöksen asiasta. Tämä uusi tehtävä Vesalle, saa viedä enintään 50 % hänen työajastaan.
Hallitus toivoo että tukirengas edelleen tukisi Vesan työtä ja että saataisiin mahdollisesti vielä uusia tukijoita. Tämän takia olisi hyvää että asiasta kerrottaisiin Vesan ystäväkirjeessä tukirenkaalle.
Aulis voi antaa lisätietoja Venäjäntyöstä jos on tarvetta."

Vänbrev: Julhälsning

“Meidän täytyy sekä lukea että pohtia kertomusta Jeesuksen syntymästä. Jos mietiskelymme ei yllä sydämeen asti, emme tajua sen suloisuutta emmekä ymmärrä, millaisen lohdutuksen tämä mietiskely ihmiskunnalle tuottaa. Sydämemme ei naura eikä iloitse. Niin kuin kastepisarat eivät ulotu maan pintaa syvemmälle, ei pelkkä mietiskelykään rauhoita sydäntä. Jumalan ylenpalttinen hyvyys kohtaa meidät tässä syntymäkertomuksessa niin runsaana, että jos sen ymmärtäisimme ja loppuun asti tajuaisimme, me puhkeaisimme ehtymättömää iloon. Tämän vuoksi pyhä Bernhard selitti, että tässä on kolme ihmettä: että Jumala on tässä lapsessa tullut ihmiseksi, että äiti on neitsyt, että Maria pystyi sydämessään uskomaan, että tämä salaisuus täyttyisi hänessä. Viimeksi mainittu ihme ei ole vähäisin näistä kolmesta. Neitseestä syntyminen on Jumalalle pikkuseikka; suurempi ihme on, että Jumala tulee ihmiseksi. Hämmästyttävintä kaikessa on kuitenkin tämän nuoren naisen osalle tullut tieto, että kaikkien neitojen joukosta juuri hänet eikä kukaan muu oli valittu tulemaan Jumalan äidiksi. Hän kysyikin enkeliltä: "Kuinka tämä voi tapahtua?", ja enkeli vastasi: "Maria, sinä kysyit minulta selaista, mihin en pysty vastaamaan, mutta Pyhä Henki tulee sinun päällesi ja Korkeimman voima varjoaa sinut, niin että et itse tiedä, miten se tapahtuu." Jos Maria ei olisi uskonut, ei ihmettä olisi voinut tapahtua. Hän piti kiinni enkelin sanasta, koska hänestä oli tullut uusi luomus. Sillä tavoin tulee meidänkin muuttua ja uudistua sydämessämme päivästä toiseen. Muuten Kristus on syntynyt turhaan. Näin sanoo profeetta: "Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu" (Jes. 9:6). Tämä on meille vaikein kohta, ei niinkään se, että hän on neitsyestä syntynyt ja Jumalan poika, vaan se, että tämä Jumalan Poika kuuluu meillekin. Siinä meidän uskomme joutuu koetukselle. Mutta se joka niin tuntee, on muuttunut toiseksi. On todella ihmeellistä meidän silmissämme, että Jumala asetti pienen lapsen neitsyen syliin ja että koko meidän pelastuksemme on hänen varassaan. Ja tämä lapsi kuuluu koko ihmiskunnalle. Jumala ravitsee koko maailman tämän pienokaisen välityksellä, joka imee Marian rintaa. Tässä meidän tulee harjaantua joka päivä: muuttua Kristukseksi ja tulla ravituksi niin kuin hän. Silloin sydän täyttyy ilosta ja pystyy vahvana ja luottavaisena vastustamaan kaikkia hyökkäyksiä.”
Roland Bainton: Joulukirja. Martti Lutherin ajatuksia joulun sanomasta


Några glimtar från mitt arbete:

Från augustis slut och två månader framåt var jag nästan varje söndag borta från Uleåborg. Det kändes att jag hade för mycket resor. Därför beslöt jag att lite minska på resorna och lämnade också några “överlopps” resor bort. Resten av hösten har därför varit lite lugnare, fastän ännu har jag många resor.

I början av december kändes det att även Gud satte gränser för mitt resande. Det var frågan om höstens tredje resa till före detta Sovjetunionen. Vid tullen konstaterade funktionären “att ert visum är inte i skick”. Blev förvånad för vi hade ansökt om visum och även fått det. Men visumet var fel skrivet. Ingenting hjälpte. Jag fick skuts med med en man från Lappenranta till tågstationen, Där köpte jag biljett och hade en minut på mig att hinna till tåget som körde mot Tikkurila, och sedan nattåget till Uleåborg. Allt var planerat.

Nästa vår kommer jag att tillbringa mera av min tid i Uleåborgstrakten. Visst kommer jag även ännu att resa och hålla möten och Gudstjänster. Orsaken till detta är att mina arbetsuppgifter till en del kommer att ändra från och med i början av 2011. Jag har fått till uppgift att sköta LFF;s Rysslands missions sekreterar arbetet. Det blir mycket att sitta vid telefonen och även samtala genom skype. Kommer b.la. annat att ordna predikantresor 6 gånger i året till västra-Ingermanland, samt hålla kontakt till myndigheterna. Jag kommer även att delta i resorna. Jag har uppskattat att detta kommer att ta ungefär 20% av min arbetstid. Som mest kanske 50% av min arbetstid men detta är i Guds hand. Jag ber om förböner av er för denna uppgift, att Guds ords lag och evangeliums predikan skulle få ljuda även genom denna väckelserörelse i Ryssland och Ingermanlands kyrkor.

I Uleåborg fortsätter missionsgruppen att samlas varannan vecka. Nu samlas vi varannan torsdag och studerande samlas även torsdagarna varannan vecka kl. 18.00 i Toukomettinen. I Januari blir vi klara med katekesen och fortsätter med Jesu liknelser. Unga och barnfamiljerna kan även komma med i Jesu liknelsers förunderliga värld, som även är aktuella i vår tid. På kvällarna diskuterar vi mycket och söker i Bibeln. Undersöker Israels och mindra-Aasiens kartor och sjunger. Vi börjar alltid med kaffeservering. Vi kommer att även försöka hitta på program för barnen.

Guds frid och julglädje till er alla.
Jag tackar Gud för de gemensamma åren i evangeliets arbete. Må Gud ge sin välsignelse för det kommande året.

Vesa Pöyhtäri
LFF


___________________________________________________________
Om ekonomi
Medlemmarna i stödgruppen är nu ca. 200. Vårt syfte är att få ihop 4000-5000 euro i månad. Då lämnas även pengar för verksamheten. Arbetarens socialavgifterna är så höga i Finland att en stor del av lönen går till pensionsavgifter och annat nödvändigt.

På vilket sätt kan jag understöda?
Om det är möjligt kan du ge ditt bidrag före den 15. dagen varje månad. Storleken på bidraget bestämmer du själv.
Konto: LFF rf. / Vesa Pöyhtäri stödgrupp
Kontonr. 106530-223499 Referens: 13

Låt banken sköta ditt månadsbidrag - gör en betalningsförbindelse
Banken betalar automatiskt från ditt konto den överenskomna månads summan. Du kan antingen göra det genom internetbanken eller gå personligen till ditt bank-kontor och visa det här brevet med kontouppgifterna.
Vesas stödgrupp

Ystäväkirje: Joulutervehdys

“Meidän täytyy sekä lukea että pohtia kertomusta Jeesuksen syntymästä. Jos mietiskelymme ei yllä sydämeen asti, emme tajua sen suloisuutta emmekä ymmärrä, millaisen lohdutuksen tämä mietiskely ihmiskunnalle tuottaa. Sydämemme ei naura eikä iloitse. Niin kuin kastepisarat eivät ulotu maan pintaa syvemmälle, ei pelkkä mietiskelykään rauhoita sydäntä. Jumalan ylenpalttinen hyvyys kohtaa meidät tässä syntymäkertomuksessa niin runsaana, että jos sen ymmärtäisimme ja loppuun asti tajuaisimme, me puhkeaisimme ehtymättömää iloon. Tämän vuoksi pyhä Bernhard selitti, että tässä on kolme ihmettä: että Jumala on tässä lapsessa tullut ihmiseksi, että äiti on neitsyt, että Maria pystyi sydämessään uskomaan, että tämä salaisuus täyttyisi hänessä. Viimeksi mainittu ihme ei ole vähäisin näistä kolmesta. Neitseestä syntyminen on Jumalalle pikkuseikka; suurempi ihme on, että Jumala tulee ihmiseksi. Hämmästyttävintä kaikessa on kuitenkin tämän nuoren naisen osalle tullut tieto, että kaikkien neitojen joukosta juuri hänet eikä kukaan muu oli valittu tulemaan Jumalan äidiksi. Hän kysyikin enkeliltä: "Kuinka tämä voi tapahtua?", ja enkeli vastasi: "Maria, sinä kysyit minulta selaista, mihin en pysty vastaamaan, mutta Pyhä Henki tulee sinun päällesi ja Korkeimman voima varjoaa sinut, niin että et itse tiedä, miten se tapahtuu." Jos Maria ei olisi uskonut, ei ihmettä olisi voinut tapahtua. Hän piti kiinni enkelin sanasta, koska hänestä oli tullut uusi luomus. Sillä tavoin tulee meidänkin muuttua ja uudistua sydämessämme päivästä toiseen. Muuten Kristus on syntynyt turhaan. Näin sanoo profeetta: "Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu" (Jes. 9:6). Tämä on meille vaikein kohta, ei niinkään se, että hän on neitsyestä syntynyt ja Jumalan poika, vaan se, että tämä Jumalan Poika kuuluu meillekin. Siinä meidän uskomme joutuu koetukselle. Mutta se joka niin tuntee, on muuttunut toiseksi. On todella ihmeellistä meidän silmissämme, että Jumala asetti pienen lapsen neitsyen syliin ja että koko meidän pelastuksemme on hänen varassaan. Ja tämä lapsi kuuluu koko ihmiskunnalle. Jumala ravitsee koko maailman tämän pienokaisen välityksellä, joka imee Marian rintaa. Tässä meidän tulee harjaantua joka päivä: muuttua Kristukseksi ja tulla ravituksi niin kuin hän. Silloin sydän täyttyy ilosta ja pystyy vahvana ja luottavaisena vastustamaan kaikkia hyökkäyksiä.”
Roland Bainton: Joulukirja. Martti Lutherin ajatuksia joulun sanomasta



Kuulumisia työn saralta:
Elokuun lopusta kaksi kuukautta eteenpäin ei minua juuri näkynyt Oulussa sunnuntaisin. Kalenteriin oli tullut liikaakin reissuja. Tämän johdosta päätin vähentää reissaamista ja karsia “ylimääräisiä” menoja. Loppusyksy onkin ollut rauhallisempaa, vaikka vieläkin menoja riittää.

Joulukuun alussa tuntui siltä, että nyt Jumala asetteli rajoja reissaamiselle. Kyseessä oli kolmas matkani tänä syksynä entisen Neuvostoliiton alueelle. Rajalla, passintarkastuksessa virkailija ilmoitti, että “teillä ei ole viisumia”. Hämmästyin, koska olimme kyllä pyytäneet viisumitoimistolta viisumin ja saaneet sen. Mutta viisumi oli kirjoitettu väärin. Ei auttanut itku markkinoilla. Sain kyydin suomalaiselta mieheltä Lappeenrannan juna-asemalle, kävelin suoraan lipputoimistoon ja lipun ostamisen jälkeen minuutin päästä juna lähti kohti Tikkurilaa ja Oulua. Kaikki oli kuin suunniteltu.

Ensi keväänä vietän enemmän aikaa Oulussa, ja ihan tarkoituksella. Toki käyn pitämässä seuroja ja jumalanpalveluksia muuallakin, pitkin kevättä. Tämä johtuu siitä, että työkuvioni muuttuu vuoden 2011 alusta, kun saan vastuulleni LFF:n Venäjän työn sihteerin tehtävän. Työ tapahtuu melko paljon puhelimen, siis skypen, ääressä. Tehtävään kuuluu järjestää kuusi kertaa vuodessa saarnaajien vierailu Länsi-Inkeriin sekä pitää yhteyttä tarvittaviin viranomaisiin. Osallistun matkoille myös itse. Olen arvioinut, että työ vie minimissään 20 % työajastani. Maksimissaan se voisi viedä puolet ajastani tai vielä enemmän, mutta se on Jumalan käsissä. Pyydän tähän tehtävään esirukouksia kaikilta teiltä, että Jumalan sanan lain ja evankeliumin saarna saisi kuulua tämänkin herätysliikkeen kautta Venäjän maalla ja Inkerin kirkon työyhteydessä.

Oulussa lähetyspiiri jatkuu vuoroviikkoina Toukkarin opiskelijaillan kanssa. Nyt kokoonnumme lähetyspiiriin joka toinen torstai klo 18.00 Toukomettisiin. Tammikuussa saamme päätökseen katekismuksen ja jatkamme Jeesuksen vertauksilla. Nuoret ja lapsiperheet pääsevät mukaan Jeesuksen vertausten ihmeelliseen ja aina ajankoh-taiseen maailmaan. Illoissa keskustellaan paljon ja selataan Raamattua, tutkitaan Israelin ja Vähän-Aasian karttoja ja lauletaan. Aloitamme aina tukevilla kaffeilla. Iltoihin pyritään järjestämään pienille lapsille omaa ohjelmaa Raamattuhetken ajaksi, niin lapsiperheetkin pääsevät mukaan.

Jumalan rauhaa ja jouluiloa kaikille teille.
Kiitän Jumalaa yhteisestä vuodestamme evankeliumin työssä. Antakoon Kaikkivaltias siunauksensa tulevalle vuodelle.

Vesa Pöyhtäri
LFF

___________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan tilanne on hyvä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä

Lehdistökatsaus

Aamulehti 26.10. Tampereen Hervannan kirkkoherraa vastaan kantelu homoteologian ja kirkon päättäjien arvostelemisesta.

En ole vielä lukenut khran saarnaa, mutta nyt on ilmapiiri se, että "kypsää", "fiksua" , "aikuista" käyttäytymistä on myötäillä seksuaalijutuisa median valtavirtaa. Raamattuteologisena perusteena on "tulkinnan" nostaminen suurimmaksi ohjeeksi. Tämä tarkoittaa, että Jumala ei osaa puhua Raamatussa suoraan ja yksiselitteisesti, vaan tarvitsee ihmisen tulkitsijaksi. Aikaisemmin ihmisen tehtävänä oli julistaa Jumalan tahto ja ilmoittaa se ihmisillä. Nyt tehtävänä on vain "tämän päivän tulkinta". Raamatun ikuisista totuuksista on tullut päivänpolitiikkaa. Samalla Jumalalta on viety kyky ilmaista itseään uskottavasti Raamatussa. Mielestäni tuollainen ajattelu on jumalanpilkkaa.

Varsinainen noteeraus oli päivän Kalevassa, jossa eräs teologi ilmoitti, ettei evl kirkko "ole taivaasta tipahtanut oikeassa olemisen organisaatio,..." Hänen mukaansa kirkossa ei kuulu lopullista totuutta, vaan (päiväkohtaisia) tulkintoja kussakin (vaihtuvassa) kontekstissa. Tästä asetelmasta hän johti sitten tämän homoviikon kontekstiin sopivan toiveen kirkon monimuotoisen seksuaalisuuden toteutumiseksi mm. transsukupuolisuuden kautta. Erikoista oli, että hän itse asettautui "oikeassa olijaksi" siinä, että ylhäältä käsin ilmoitti koko lehden lukijakunnalle, mikä on "tasapainoista ja aikuiista".

Tähän aikaan sopii tuollainen oraakkelimaisuus. Kirkko on tekemässä uutta jumalakuvaa, jossa Jumala on kreikkalaisen oraakkeli-instituution mukainen oraakkeli, joka antaa hämäriä ja viittauksenomaisia lausuntoja ja kuulija itse määrittelee totuuden sen mukaisesti kuin hänen kontekstinsa ohjaa.

Juutalaiskristillinen Jumalakuva ja ilmoituskäsitys ei hyväksynyt oraakkeli-instituutiota, saatikka sitten olisi itse alkanut oraakkeliksi. Kirkko pitäytyi Jumalan ilmoitukseen Raamatussa ja uskoi, että hän joka on luonut korvan, kuulee ja joka on luonut suun, osaa myös itse puhua. Ja osaapa kirjoittaakin! antoihan Jumala Moosekselle ensimmäiset laintaulut.

Ja muuten.. meidän kirkkomme vielä ainakin virallisesti pitää oikeana oppina Raamatusta johdettua, ei tulkittua, totuutta vanhurskauttamisesta jne. Ne on ilmaistu tunnustuskirjoissa. Me emme sano, että me opetamme näin, mutta opettakaa te toisella tavalla kontekstistanne riippuen, opin ei tarvitse olla kaikilla sama koska kaikki me vain tulkitsemme...

Olen iloinen, että vielä kirkkomme on tunnustuskirkko, ei tulkitsijakirkko. Vielä se sanoo, mikä on oikeasti totta. Tosin jotkut on jo päästäneet irti Raamatusta ja tunnustuksesta.

Että tällainen lehdistökatsaus..

Vänbrev 4/2010

Att leva av evangeliet
Hösten är den tiden på året när skolorna börjar. Många första klassister har börjat sin långa skolgång. I nio år är man skolpliktig och sedan börjar yrkesskolan eller någon allmänbildande utbildning med sikte på något yrke eller universitet.

I nio år har man skolplikt. Under den tiden måste man lydigt gå till skolan varje morgon, fastän hur trött man än är. Man är skyldig att gå. Eleven kan ändå lämna hem och ta det lugnt - åtminstone en tid. Men efter en tid söker myndigheterna upp eleven och man måste fortsätta skolgången.

Guds dömande lag är lika som skolpliktens tid. Lagens skola kan ingen människa undkomma. Guds heliga vilja är uppenbarade för människan genom de tio bud orden. Den lagen är helig, rättfärdig och god. Den är given av Gud, Moses var endast en förmedlare i tjänare uppgiften.

Gud har givit sin lag för att hjälpa oss människor. Därför är lagen verkligen god. Den hjälper den enskilda människan däri att den häjdar ogärningsmannen att råna dig eller göra något annat ont mot dig. Eller att du eller jag gör något ont mot någon av våra medmänniskor. Den ger även råd till ett gudaktigt liv. Men det finns en sak som den inte ger. Frälsningen förmedlas inte genom lagen. Om lagens uppfyllande blandas ihop med frälsningen, så blir lagen för den människan till döds. Lagen dödar och för till ovisshet, frälsningen flyr allt längre bort, om människan försöker finna den genom lagen.

När vi kommit i ovisshet tvingar oss lagen att fly till Kristus. Kristus är den enda fristaden. Det finns inget annat ställe där lagens udd är bruten och hotad än hos Kristus. Varför? Därför att alla andra tillflyktsorter är antingen hedningsreligioner eller de ogudaktiga människors vishet. Där kan lagen döda utan hinder. Men Kristus är själve lagens givare, han har själv utarbetat dess krav och redan i himlen get den sin uppgift. Men Kristus kom själv ner, tog en människas skepnad, under sin egna rättfärdiga lag (Gal. 4:4-5). Han uppfyllde den fullkomligt och tog på sig vårt straff. Guds Sons blod rann för att fria dig och mig undan Guds dömande lag i evigheten.

Evangeliets skola är helt annorlunda än lagens skola. I evangeliet finns inga tvång. Där finns inga förtjänster. Där finns inga uppgiftsregister - “gör så, så får du leva”. I evangelie skolan tjänar Gud själv sina elever. Han ger bättringens nåd, han ger trons nåd, han har gett åt sin församling ordet och sakramenten, genom vilka han vill förmedla oss sina goda gåvor. I evangelie skolan söker vi inte förtjänster på så sätt, att när vi förtjänt något, försökt åtminstone lite, så kommer Gud och gör resten. Det skulle vara lagens skola. I det nya förbundet finns det nya principer.

Vår uppgift i denna skola är förundrarens del. Med tacksamhet får vi ta emot Guds gåvor och förundras, att så här stora syndare har han kommit för att frälsa. En sådan förundran ger oss kraft. Den tänder tacksägelse emot Gud. Paradisets del kommer till vår lott redan här på Jorden. Och sedan sker det ett under. Precis som i smyg, vi märker det inte ens själv. Vi lever av evangeliet, och på samma gång lyssnar vi med glädje till de tio Gudsbudorden, och nu är de inte längre endast en hotande fara, utan en kär väns vilja. Vi börjar uppfylla dess krav, genom att göra gott och tjäna våra medmänniskor. Vi märker det inte själv, vi håller oss själva som omöjliga och svaga kristna, men som i smyg gör Guds handlingar genom oss, som är “gjorda i Kristus” Inte längre genom lagen utan i Kristus, i frihet, glädje och frid.

Alla synder är förlåten. Det finns inget bättre! Då har man tid för de nödställda som finns runt omkring oss.

Guds frid! Vesa Pöyhtäri

Höstens uppgifter:
I slutet av augusti såg det ut som att det blir en lugn höst. Men som ett svar på tanken började telefonen ringa och kalendern fylldes på en kort tid. Måste än en gång förundra mig över Guds ledning!

Missionsresor på hösten: Två till Estland och två till Ryssland, Jaama
Besök i församlingar och bönehus
Predikokartan (saarnakartta)
Rauahan Sana tidningens skrivelser om urkyrkan
Ungdomskvällar
Missionsgruppen-kvällar
Katekesarbetet
Undervisningsmaterial till internet

Förbönslista:
För evl-kyrkan
För Rauhan sana och Rauhan sana tidningen
För Höstens missions resor
För barnen och ungdomarna
För hemmen och den kristna fostran
För ett förlåtande sinne emellan alla människor
För ungdomarna i Toukomettinens bönehus

Nyttiga länkar:
www.lff.fi ,
www.lyrs.fi.
www.vesapoyhtari/blogspot.com
Katekismuskoulu ja raamattuopetusta:
suomeksi www.slideshare.net/vpoyhtari
ruotsiksi www.slideshare.net/rogeruspetri
www.teolinst.fi
www.sley.fi/luther-koulu , http://www.sley.fi/node/3798
Raamattuhakuohjelmat: www.raamattu.uskonkirjat.net, www.biblegateway.com
kirkkohistoriaa: www.ccel.org/fathers.html
www.iclnet.org/pub/resources/text/wittenberg/wittenberg-home.html
luterilainen teologinen sanakirja: www.lcms.org/ca/www/cyclopedia/02/
Teinosen teologinen sanakirja: www.helsinki.fi/teol/pro/sanakirja/Prima.pdf

Ystäväkirje 4/2010

Evankeliumista eläminen
Syksy on koulujen alkamisen aikaa. Moni ekaluokkalainen on aloittanut pitkän kouluttautumisensa. Yhdeksän vuotta kuluu valtion oppivelvollisuuden alla ja sen jälkeen alkavat ammattiin valmistavat tai yleissivistävät opinnot tähtäimenään joko työelämä tai jatkoopinnot yliopistossa.

Oppivelvollisuuden aika kestää yhdeksän vuotta. Sinä aikana on mentavä kuuliaisesti kouluun joka aamu, vaikka kuinka väsyttäisi tai ei haluttaisi. Mentävä vain on. Oppilas voi tosin jäädä makaamaan kotiin ja ottaa rennosti - ainakin hetken aikaa. Jonkun ajan kuluttua alkavat viranomaiset liikkua kodin ympärillä ja pian voi päästä kruunun kyydillä kouluun.

Jumalan tuomitseva laki on kuin tämä oppivelvollisuuden aika. Lain koulua ei voi yksikään ihminen välttää. Jumalan pyhä tehto on ilmoitettu ihmisille Mooseksen kautta kymmenessä käskyssä. Se laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä. Sen on Jumala antanut, Mooseksella ei ollut lain välittämisessä kuin välittäjän, palvelijan tehtävä.

Jumala on antanut lakinsa auttamaan ihmistä. Siksi laki on todellakin hyvä laki. Se auttaa yksityistä ihmistä siinä, että se hillitsee pahantekijöitä ryöstämästä sinua tai tekemästä sinulle muuta pahaa. Ja sinua tekemästä muille pahaa. Se myös neuvoo sinua jumaliseen elämään. Mutta yhtä se ei sinulle anna. Pelastus ei välity lain kautta. Jos joku sotkee lain noudattamista pelastukseensa, hänelle laki tulee kuolemaksi. Laki kuolettaa ja vie epätoivoon, pelastus karkaa yhä kauemmas, jos yrität saavuttaa sitä lain avulla.

Viedessään meitä epätoivoon laki pakottaa meidät pakenemaan luotaan Kristuksen luokse. Kristus on ainoa oikea pakopaikka. Missään muualla ei ole lain terä taitettu ja uhka väistynyt kuin Kristuksen luona. Miksi näin? Siksi, että kaikki muut pakopaikat ovat joko pakanauskontoja tai jumalattomia ihmisten viisasteluja. Siellä laki saa surmata ilman estettä. Mutta Kristus on itse lain antaja, hän itse on laatinut sen vaatimukset ja asettanut sille tehtävän jo taivaassa. Kristus myös tuli alas, otti ihmisen muodon ja syntyi lain, oman vanhurskaan lakinsa, alaiseksi - lain kouluun (Gal. 4:4-5). Hän täytti sen viimeistä piirtoa myöden ja otti päälleen meidän ansaitseman rangaistuksen. Jumalan Pojan veri vuosi ettei sinun ja minun tarvitsisi joutua Jumalan lain tuomitsemaksi iankaikkisuudessa.

Evankeliumin koulu on ihan erilainen kuin lain koulu. Evankeliumissa ei ole pakkoa. Siinä ei ole ansioita. Siinä ei ole tehtäväluetteloita - “tee näin, niin saat elää”. Evankeliumin koulu on sellainen koulu, jossa Jumala palvelee oppilaitaan. Hän antaa parannuksen armon, hän antaa uskomisen armon, hän on antanut seurakuntansa hoitamaan sanaa ja sakramentteja, joiden kautta hän välittää meille tämän ihanan lahjan. Evankeliumin koulussa me emme siis hae ansioita niin, että sitten kun olemme ansioituneet, yrittäneet edes vähän, Jumala tulee ja tekee loput. Se olisi sitä lain koulua ja sen elämän periaatetta. Uudessa liitossa on uudet periaatteet.

Meidän oppimistehtävämme on tässä koulussa ihmettelijän osa. Kiitollisuudella saamme ottaa vastaan Jumalan lahjat ja ihmetellä, että näin suuria syntisiä hän on tullut pelastamaan. Tällainen ihmettely antaa meille voimia. Se sytyttää kiitoksen ja kiitollisuuden ja ylityksen Jumalaa kohtaan. Paratiisin tila palautuu jo täällä ajassa. Ja sitten tapahtuu ihme. Aivan kuin varkain, emme edes huomaa sitä. Me elämme evankeliumista, ja samalla kuulemme iloisesti kymmentä käskyä saarnattavan ja enää se ei olekaan pelkästään uhkaava vaara, vaan rakkaan ystävän tahto. Alamme täyttää sen vaatimuksia, tehdä hyvää ja palvella lähimmäisiämme. Emme sitä itse huomaa, pidämme itseämme mahdottomina ja heikkoina kristittyinä, mutta kuin varkain Jumala tekee meidän kanssamme tekoja , jotka “ovat tehdyt Kristuksessa”. Ei siis enää laissa vaan Kristuksessa, vapaudessa, ilossa ja rauhassa.

Kaikki synnit on anteeksi. Mikä voisi olla parempaa! Silloin on aikaa huomata lähimmäisenkin hätä.

Jumalan rauhaa! Vesa Pöyhtäri

Syksyn töitä:
Elokuun lopulla jälleen näytti, että tulee vähän rauhallisempi syksy. Kuin vastauksena ajatuksiin alkoi pian puhelin soida ja kalenteri täyttyi lyhyessä ajassa. Täytyy jälleen vain ihmetellä Jumalan johdatusta!

Lähestymatkojen syksy: kaksi matkaa Viroon ja kaksi Jaamaan.
Vierailut seurakunnissa ja rukoushuoneissa
Saarna Kartta
Rauhan Sana lehden kirjoitussarja varhaiskirkosta
Nuortenillat
Lähetyspiiri-illat
Katekismustyöskentely
Nettityöskentely

Esirukouslista:
-Evl-kirkon puolesta
-Rauhansanalaisuuden yhteyden puolesta.
-Rauhan Sana -lehti
-lähetystyön puolesta: tämän syksyn kaksi Viron matkaa ja kaksi Venäjän matkaa.
-Lasten ja nuorten puolesta
-kotien hengelllisen kasvatuksen puolesta
-anteeksiantavaa ja rakkaudessa vapaata mieltä kaikkien välille.
-Toukomettisen nuorten puolesta.

Hyödyllisiä linkkejä:
www.lff.fi ,
www.lyrs.fi.
www.vesapoyhtari/blogspot.com
Katekismuskoulu ja raamattuopetusta:
suomeksi www.slideshare.net/vpoyhtari
ruotsiksi www.slideshare.net/rogeruspetri
www.teolinst.fi
www.sley.fi/luther-koulu , http://www.sley.fi/node/3798
Raamattuhakuohjelmat: www.raamattu.uskonkirjat.net, www.biblegateway.com
kirkkohistoriaa: www.ccel.org/fathers.html
www.iclnet.org/pub/resources/text/wittenberg/wittenberg-home.html
luterilainen teologinen sanakirja: www.lcms.org/ca/www/cyclopedia/02/
Teinosen teologinen sanakirja: www.helsinki.fi/teol/pro/sanakirja/Prima.pdf


__________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä

Kirkko-oikeusseminaarin nettisivut

Lapin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta piti viime vuoden toukokuussa oikeustieteellisen seminaarin kirkko-oikeudesta. Puheenjohtaja Ilkka Saraviidan mukaan "Kirkon asemaa, tehtäviä ja oppia koskevat oikeudelliset sääntelyt ovat eurooppalaisten oikeusjärjestysten vanhimpia rakenteita. Katolisella kirkolla oli säädännäinen konstituutionsa jo kauan ennen kirjoitettuja valtiosääntöjä."

"Vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen vaikutukset ulottuvat kirkko-oikeuteen. Suomalainen valtiosääntöajattelu tempaistiin vuoden 1919 hallitusmuodon kaudesta nykyaikaan äkkinäisesti. Osaltaan tämä johtui Euroopan integraatiokehityksestä. Suomen valtiosääntöjärjestelmä ja perusoikeusajattelu modernisoitiin. Valtiosääntökehitys Euroopassa voitiin kirjata esteittä perustuslakiin. Kirkon ja kirkko-oikeuden synkronointi tähän kehitykseen kohtaa väistämättömän rakenteellisen ongelman: kirkko on sidoksissa Raamattuun ja omaan tunnustukseensa." (Saraviita)

Koska kirkko-oikeutta ei ole Suomessa systemaattisesti tutkittu asiaan vaatimalla laajudella ja tieteellisellä pätevyydellä, ei ole ihme, että kirkko-oikeutta tulkitsevien näkökannat hajaantuvat niin laajalle. Hajonta ei näkynyt ainoastaan seminaarin alustuksissa. Kirkko-oikeuden "tutkiminen" on jäänyt paljolti tuomiokapitulien lakimiesasessorien oman harrastuneisuuden varaan. Heidän käsissään on ollut ohjata tuomiokapitulien ratkaisut kiistoihin, jotka ovat valtiollisen lainsäädännön ja kirkollisen lainsäädännön rajapinnalla. Onko osattu aina ottaa huomioon kirkko-oikeuden ylipositiivinen (Raamattu ja kirkon tunnustus) lähtökohta, jonka tulisi asettaa kirkolliset ratkaisut sen oman lainsäädännön valokeilaan. Jos ylipositiivinen lähtöökohdan merkitys ei saa sille laillisesti kuuluvaa asemaa, kokevat monet kirkon työtä tekevät etteivät päätökset nojaa itse asiassa ollenkaan kirkon omaan kirkkolakiin, vaan kirkon oikeutta ja päätöksiä ohjaa valtiollinen laki. Kirkkolakia ei tällöin ole, ikään kuin, edes olemassa. Kirkko tuomiokapituleissaan antaa omaa hengellistä työtään koskevia päätöksiä ja tuomioita, mutta ei perustele ja nojaa niitä sen omaan lakikirjaan kuin muodollisesti. Erikoista tämä on siinäkin suhteessa, että valtiovalta on nimenomaan hyväksynyt kirkolle sen aseman ja oikeuden omaan kirkkolakiin. Myös sen ylipositiivisen lähtökohdan. Miksi sitä sitten ei käytetä?

Olisi liian helppo osoittaa syyttävä sormi kirkon lakimiestasolle. Ajattelen kuitenkin, että ongelma on suurempi kuin siinä, miten lakia on käytännössä tulkittu ja käytetty tuomiokapituleissa. Kirkko on itse jättänyt liian vahälle huomiolle kirkko-oikeuden tutkimuksen. Teologinen tiedekunta on tehnyt sitä vain pintaa raapaisten, eikä kirkolla itsellään ole ollut voimavaroja panostaa tutkimukseen.

Oikeustieteellinen seminaari kirkkolain eritysiluonteesta on enemmän kuin tervetullut. Uskon, että tällaiset seminaarit voivat palvella kirkkoa ja sen virkamiehiä. Pääset lukemaan tekstejä Edilex Teeman sivuilta TÄSTÄ. Pyydän kiinnittää huomiota professori Saraviidan johdantoon.

Kristuksen veri, VIDEO

Kristuksen veri sanassa ja sakramenteissa. Saarna Himangan suvijuhlilla 2010. Klikkaa TÄSTÄ.

Kristus i hjärtat - med sina gåvor

Kristi kyrkan har genom 2000 år lärt vid sidan av ord också genom bild och konstverk. Vi har fått se mycket statyer, väggritningar av kors, fisk och apostlar. Också i bönehus har vi konst som lär oss.

Ovan har jag skapat en bild som berättar oss om Hjärtans Kristus och hans gåvor. Bilden berättar om en kristlig budskap om Kristus, som inte kan vara isolerat från sina gåvor, utan han är alltid och allstans med sina gåvor. Vi har hört talas om Kristus i centrum-teologi. Det är helt riktigt. Men om vi tappar bort hans gåvor det är inte mera samma Kristus som Bibeln och apostlarna vittnar om utan den är någon annan Jesus.

I bilden visas också var är adiaphoras plats. De skall inte vara in i hjärtat. Vad är adiafora? Med adiafora menar man alla saker som kristna lär, men som är inte instiftat i Bibelen med klara ord och befallning. Därför att det finns inte i Bibeln, har den inte plats i hjärtan heller. Nå, skall vi kasta adiaphora helt ut då? Nej, inte så. Många adiafora saker kan vara viktiga i en viss kultur och viss tidpunkt. Man kan lära av dem och man kan följa dem. Men ytterst viktigt är att man predikar inte en ediafora-sak in till kristnas hjärta och samvete.

Katekes-skola på svenska

Broder Roger Petterson har översatt katekes-skolans trosartiklar. Vad tror vi och varför? Vad Kristus har gjort för oss? Vad är den Helige Andens uppgift osv.?
Du hittar alla katekestimmar från linken nedan. I SlideShare.net i ROger Pettersons sidor under linken "presentationer".

Jesus guds son

View more presentations from Roger Pettersson.

Suvijuhlat Himangalla

Seuraavana viikonloppuna on suomenkielisen rauhansanalaisuuden päätapahtuma, Suvijuhlat. Juhlien ohjelman löydät lyrs.fi sivustolta.

On mukava mennä tapaamaan tuttuja, ja tekemään myös uusia tuttavuuksia. Seurojen pääasia on tietysti lyhentämättömän Jumalan sanan saarnaaminen. Mutta sen ohella on se "seurustelun sakramentti" myös tärkeä.

Tullaan seuroihin rukoillen. Seuroihin valmistaudutaan jo kotona, kun pyydetään Taivaan Isältä avoimia korvia ja kätkevää sydäntä. Ja samalla voi myös puhujille pyytää viisautta ankkuroitua Jumalan ilmoitukseen Raamatussa. Emmehän me mene kuulemaan puhujia, maallikkoveljiä ja pappeja, vaan kuulemaan Jumalan ääntä hänen sanassaan.

Larsmon seurat

Larsmon seuroihin päästiin tänäkin vuonna. Oli hyvä olla kuulemassa Jumalan sanaa ihan sellaisessa perusmuodossa. Ja lauantai-iltana ehtoolliskirkossa. Ehkä talven jälkeen tarvittiin tällaiset rauhalliset seurat, joissa Jumala sai hoitaa sanallaan.

Talkoolaisia tarvittiin tosi paljon, mutta sen homman nämä ihmiset osaavat. Kaikki ottavat vastuunsa ja ovat käytettävissä, mihin vain talkookutsu tulee ja oma tilanne sen sallii. Oli hauska seurata pikkulapsia, kuinka he innokkaasti tekivät talkootöitä, kuten siitä kiiitospuheessa seurojen päättyessä mainittiin. Taivaallinen Isä varmasti hymyilee kun katsoo innokkaita touhuja seuroissa.

Lapsillamme oli kavereita melkein kaikilla, vain nuorempi poikamme oli pitkästynyt lauantaina, kun kaverit ei olleet tulleet Oulusta saakka. No, sunnuntaina he sitten tulivat ja hänkin sai juosta ja touhuta pitkin seura-aluetta.

Eihän tuollaisissa issoissa seuroissa ainakaan lapsiperheet voi juurikaan keskittyä sanan kuuloon. Kyllä se ulkona oleminen ja koko päivän kestävät seurat merkitsevät sitä, että paljon kuunnellaan vain toisella korvalla. Toinen korva on varattu lapsille ja monille pitkäaikaisille ja uudemmille tuttavuuksille. Seurustelun sakramentti onkin yksi niit isojen seurojen anteja, ja tärkeä sekin sanan ohella.

Kiitos seuroista larsmolaisille, ja taivaan Isälle

Minäkin hyväksyin naispappeuden (aikaisemmin)

Kerronpa hieman itsestäni ja kehityksestäni tällä "taistelukentällä", jonka kirkolliskokous 1986 asetti jokaisen kristityn eteen. Tätä taistelukenttää ei ole vielä Jumalan toimesta poistettu, joiten joudumme vielä jatkamaan tässäkin kohdin. Samalla kun jatkamme ensimmäistä käskyä viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan...

Naispappeudesta ei keskusteltu aktiivisesti Rovaniemellä vanhempien eikä nuorten parissa. Kysymys ei ollut silloin esillä, kun vietin nuoruusvuosia. Vuodet 1985-87 kesään olin ulkomailla. Vuoden 1986-87 vietin Israelissa monenelaisissa tehtävissä, kibbutsissa, lähetyskeskuksessa sekä Eilatissa rakennustöissä. Ulkiomaille ei kuulunut juurikaan kaikuja kotimaassa käytävästä taistelusta. Olin vain vanhan tavan ja perinteen mukana naispappeutta vastaan, jos sitä minulta kysyttiin. En juurikaan osannut perustella asiaa en Raamatullisesta enkö liioin kristinopin kannalta. Muistan kun lähetyskeskuksen työntekijä Heikki Nurminen kysyi minulta kantaani tähän kysymykseen. Vastasin hänelle suunnilleen näin että toimin niin, että jos naispappi kävelee kirkkoon minä kävelen ulos. Sen kummemmin en asiaa ajatellut enkä vaivannut sillä mieltäni. Israelissa asia ei ollut millään tavalla ajankohtainen.

Kesällä 1987 tulin Suomeen ja syksyllä aloitin teologian opiskelun. Suomessa asia oli enemmän esillä, mutta kiivaimmat laineet oli jo laskeneet, koska oli kulunut jo vuosi naispappeuden hyväksymisestä. Ystäväpiirissäni ei tästä asiasta juurikaan keskusteltu. Haistelin kirkollista ilmaa ja lueskelin lehtiä sen kummemmin vielä ajattelematta asiaa. Ympäristö, yleinen mielipide ja lehdistö vaikutti minuun niin, että aloin jo mielessäni taipua hyväksymään naispappeuden. Kirkkohan oli sen "raamatullisesti" tutkinut ja hyväksynyt. Eihän tällaisesta "vähäisestä asiasta" kannattanut taittaa peistä, ja sitäpaitsi olin nähnyt paljon viisaita ja taitavia kristittyjä naisia erilaisissa tehtävissä. Naispappeja ei tuolloin vielä ollut, koska ensimmäiset naispapit vihittiin vuonna 1988. Mielessäni olin jo hyväksynyt tosiasian ja taipunut hyväksymään naispappeuden. Samalla opiskelin teologiaa ensimmäistä vuottani.

Eräänä päivänä jonotin jälleen kerran teologisen tiedekunnan ruokalassa ruokaa ja juttelin jonossa olevien opiskelijatovereiden kanssa. Takanani seisoi opiskelija, vähän itseäni vanhempi, jota en tuntenut enkä vieläkään harmikseni muista, kuka hän oli. Hän kysyi minulta kantaani naispappeuteen. Vastasin suunnilleen siten, että koska asia on nyt kirkossa hvyäksytty niin kyllä se varmasti on ihan oikein, kyllä minä sen hyväksyn. En muista tarkkaan opiskelijan repliikkiä, mutta suunnilleen näin se kuului: "Raamattu sen kuitenkin kieltää" tai "Vahinko vain, mutta Raamattu on siitä eri mieltä". Enempää hän ei sanonut, ja jatkoimme jonotusta. Opiskelija ei ollut hyökkäävä, eikä tuputtanut asiaansa. Hän vain totesi asian siten, että se haastoi minut tutkimaan asiaa Raamatun kannalta. Hä sanoi mielipiteensä siten, että huomasin hänet Raamattu-uskovaiseksi. Se kosketti sydäntäni. Tunsin siinä hetkessä, että kun itse olin hyväksynyt asian, olin tehnyt sen kysymättä Jumalan sanan kantaa luottaen sokeasti kirkon auktoriteettiin. Tunsin itseni pieneksi tuossa hetkessä - tuntui, kuin olisin tullut paljastetuksi Jumalan edessä.

Kuinka merkittävä voikaan olla pieni todistus ja tunnustus. Tuo opiskelija ei varmasti ymmärtänyt hänen sanojensa vaikutusta ja voimaa, mutta minut se pani tutkimaan itseäni. Pian aloin perehtymään naispappeuskysymykseen ja luin aiheesta puolesta ja vastaan. Tahdoin tehdä niin kuin tuo opiskelija - annoin etusijan Jumalan omalle sanalle. Hakeuduin sellaisten opiskeijoiden seuraan, joille Raamattu oli yksiselitteisesti Jumalan ilmoitus, ja jotka elivät sen todeksi omassa elämässään. Sellaisia opiskeijoita oli tuolloin vielä paljon tiedekunnassa. tutkimme Raamattua ja katsoimme mitä se sanoi eri kysymysksistä. Emme keeskustellet vain naispappeudesta vaan kaikki ajankohtaiset sekä kristinopin kysymykset olivat keskusteluissa pinnalla. Nautin näistä keskusteluista suunnattomasti. Emme aina olleet samaa mieltäkaikista asioista, mutta meitä yhdisti Jumalan sanan kunnioitus Jumalna selvänä ilmoituksena syntisille ihmisilapsille. Keskusteluissa oli näin yhteinen perusta.

Vähitellen, oikeastaan omasta mielestäni melko nopeasti, ymmärsin koko pappeuskysymyksen perusluonteen. Ei ollut kysymys vain naisten pääsystä pappisvirkaan, vaan sen takana oli vielä suurempi kysymys, joka oli tarkoitus tuon kysymyksen avulla murtaa, nimittäin kysymys Raamatun auktoriteetista. Olin omassa elämässäni nähnyt, miten ihminen joutuu tuuliajolle, jos hän luottaa inhimillisiin auktoriteetteihin (minun tapauksessani kirkollinen johto ja päätöksenteko) Jumalan sanan sijasta. Sain Jumalalta armon, näin sen ymmärrän, palata harharetkeltäni ja sain avoimin mielin tunnustaa psalmistan sanoin, "Sinun sanasi on minulle lamppu, ja valkeus minun teilläni."

Tuuliajolle joutuminen on pelottavaa ja vaarallista. Tuulet vievät minne tahtovat. Jo 80-luvulla varoitettiin kirkkoa sen ottamasta suunnasta. Sanottiin, että kun jalat irroitetaan Jumalan sanan kalliolta naispappeuskysymyksessä yhteiskunnan painostuksesta, niin seuraavaksi tulee listalle homokysymys. Kirkolliset johtajat vakuuttivat kuorossa, että mitään sellaista ei tule tapahtumaan. Nyt me tiedämme asian paremmin. Eikä tuuliajo pääty tähän, vaan seuraavat karikot on jo tulleet törmätyksi, kun Helsingin tuomiokapituli hyväksyi neitseestäsyntymisen kieltämiseen kehoittamisen saarnatuolista. Tällaista taustaa vasten ymmärtää hyvin Jumalan sanat "Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä." "Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin." (Jaak. 2:10) "Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa." (Matt. 5:19). Voimme antaa myös paratiisin lankeemuksen ohjata käsitystämme Jumalan thdon rikkomisesta. Siellähän käsky oli vain olla syömättä tietystä puusta. Tekona vähäinen, mutta tekoon sisältyi varsinainen jäävuori: Jumalan sanan hylkääminen tarkoittaa Jumalan majesteetin kieltäminen ja pilkkaa.

En koskaan pääse yli naispappeuskysymyksen vakavuudesta lukiessani koko Raamatun ilmoituksen ja antaessani sen ohjata itseäni. Herra kehottaa Paavalin kautta "järjestykseen" seurakunnassa, jossa karismaattiset ja profetoivat puhujat olivat astuneet asetetun järjestyksen yli ja alkaneet opettaa seurakuntaa "epäjärjestyksessä". Jumala on tasapuolinen, eivät myöskään miehet saa puhua omin lupinensa seurakunnassa. Paavali kielsi tällaisen ja liitti käskyyn myös kiellon naisten asettumisesta opettajiksi eli "puhumaan" seurakunnan kokouksessa. Seurakunnassa oli monenlaista puhumista, kaikkea ei ollut kielletty (1 Kor. 11:5). Paavali kieltää naisilta sellaisen "puhumisen" jota nainen pyrki tekemään sellaisesta asemasta käsin, jossa hän olisi astunut ulos "alamaisuudestaan" miehelleen. Lopuksi Paavali vahvistaa käskynsä viittaamalla, että tässä ei ole kysymys hänen mielipiteestään, vaan hän välittää heille "Herran käskyn" tästä aiheesta ja jota noudatetaan kaikkialla muuallakin. Jos joku yrittää ohittaa tämän käskyn vedoten profeetan asemaansa tai "hengellisyyteensä" joutuu olemaan eri meiltä Herran käskyä vastaan: Tällaisia opettajia ei tunnusteta. (LUE AIHEESTA LISÄÄ TÄSTÄ) (Papeille tämä on kova sana, mutta se on Raamatussa)

Kaikessa yksinkertaisuudessaa Korinttilaiskirjeen kohta tarkoittaa, että seurakunnassa on (jumalanpalvelus)järjestys, josta huolehtivat paimeniksi kutsutut ja asetetut miehet. Profeettojenkin oli suostuttava tähän järjestykseen. Toiseksi seurakunnassa on asetus, mistä täytyy huolehtia edellisen lisäksi ja joka liittyy kristilliseen ihmiskuvaan. Tähän kuului naisten alamaisuus miehilleen myös seurakunnan jumalanpalveluksessa. Tämä kysymys liittyi helleenisen maailman naisemansipaatioon, "uuden naisen" ihanteeseen, jossa "uusi nainen" oli vapauttanut itsensä alamaisuudesta miehelleen. Tämä ajatus oli syntynyt kreikkalaisen kulttuurin piirissä ja jolla oli kiinnekohta pakanallisessa gnostilaisessa opissa. (Samaan aihepiiriin liittyvät myös Timoteuskirjeet).

Herran käskyn tähden en voi hyväksyä naispappeutta, kuten en myöskaan paimenvirkaa virkaan kutsumattomille miehille. Tässä olemme raamatullisesti "tasa-arvoisia".

Jatketaan Herran kanssa hyvällä mielellä

Vesa

Toukomettiset evankeliumijuhlilla Kälviällä

Yhteistyötä yli herätysliikerajojen – Toukomettiset ja Kokkolan evankelinen kuoro konsertoivat yhdessä perjantaina

Perjantaina 2.7. klo 20.15 alkaa Kälviän kirkossa kahden kuoron, Toukomettisten ja Kokkolan Evankelisen kuoron, konsertti, jossa yhdessä laulettavan osuuden lisäksi kuulee kummankin kuoron omaa ohjelmistoa. Toukomettiset edustaa lestadiolaista Rauhan Sanaa, Kokkolan evankelinen kuoro taas evankelisuutta.
Toukomettiset ja Kokkolan evankelinen kuoro ovat aikaisemmin konsertoineet Himangan kirkossa kanttori Annukka Rannankarin kutsusta. Silloin ja nyt kaikkien yhteisenä ajatuksena on rajoja ylittävä yhteistyö saman Jumalan lapsina.

(SLEY:n sivuilta)

Lutherin elämä

Video Lutherista

Karismaattisuuden harhat

Risto Soramies luterilainen pappi ja pitkän linjan lähetystyöntekijä. Hän on erityisesti perehtynyt karismaattisen liikkeen perusopetukseen. Soramies on työskennellyt myös Suomen Teologisessa Instituutissa. Kirjoitus on julkaistu Perusta-lehdessä 2001 (?).

”SE JYRÄÄ MEITIN”
(Tuntematon Sotilas)
Huomioita karismaattisen liikkeen vaikutuksesta

Miten on mahdollista, että kun kirkot täyttävä suomalainen saarnaaja kertoo, että hänen kokouksissaan on ilmestynyt kultahippuja ihmisten iholle ja kirkon lattialle, hänet otetaan vakavasti? Miten on mahdollista, että kun Rodney Howard-Brown opettaa Raamattu kädessään aivan Raamatun vastaisia ja puhuu muutenkin sellaista palturia, jonka jokainen kuulija voi tietää palturiksi, ei yleisössä olleet pari sataa pastoria huomaa asiassa mitään epäilyttävää, vaan seuraavat hänen kutsuaan esiintymislavalle, missä hän sitten kaataa pastorit puhaltamalla tai huutamalla heille ”Fire!”? Miksi ei koko yleisö protestoi ja pilkkaa moista huijaria? Miten on mahdollista, että kun Benny Hinn mainostaa Jeesuksen ilmestyvän fyysisesti hänen rinnalleen esiintymislavalle ”lähikuukausina”, hänet kuitenkin kutsutaan Helsingin jäähalliin puhumaan? Miten on mahdollista, että jos arvostelee kiljumista, hekotusta, ryömimistä, kasoissa makaamista ja ”juopumista”, saa varoituksia Pyhän Hengen murehduttamisesta? Miksi ei huuhaata tunneta huuhaaksi, vaan luullaan Pyhän Hengen työksi, Hengen, jota Jeesus kutsui Totuuden Hengeksi? Miten tähän on voitu tulla? Olen yrittänyt selvittää tätä itselleni ja joskus toisillekin. Tässä joitakin ajatuksia yritysteni hedelminä.
Karismaattisen liikkeen pääharha
Olen tullut vakaumukseen, että syynä on karismaattisuuden ytimessä oleva harha, painopisteen siirtymä koko kristillisyydennäkemyksessä. Tämä harha on vähitellen vallannut kristillisessä kentässä alaa niidenkin keskuudessa, jotka eivät lue itseään karismaattiseen liikkeeseen. Karismaattisen liikkeen tietyt perusopetukset ovat tulleet vähitellen herätyskristillisen kansan yhteiseksi omaisuudeksi, varsinkin siellä, missä ei kuuluta hengellisesti vakiintuneeseen yhteisöön.
Viime vuosisadan alussa syntynyt helluntailaisliike yhdisti useita teologisia suuntia. Sen opin olemuksen voisi ilmaista kuitenkin yksinkertaisesti: se uskoi Pyhän Hengen varsinaisen työn ilmenevän yksilön ja seurakunnan elämässä ennen kaikkea näkyvinä merkkeinä ja ihmeenomaisina ”armolahjoina”. Uskottiin lisäksi, että Pyhä Henki palautti alkukirkon voiman viimeisten päivien kristityille. Helluntailaiset historioitsijat Burgess ja McGee esittävät asian juuri tähän tapaan laajassa teoksessaan ”Dictionary of Pentacostal and Charismatic Movements” (9. painos, Grand Rapids, 1996) . Juuri tässä on helluntailaisuuden ja karismaattisuuden yhteinen tekijä ja niiden harha. Harha ei näytä kovin dramaattiselta, mutta se on tehokkaasti vienyt alaa siltä Pyhän Hengen työn ymmärrykseltä, jonka tunnemme Jeesuksen omista sanoista esimerkiksi Johanneksen evankeliumin 16. luvussa: ”Hän kirkastaa minut…” Hengen työtä ei enää assosioida evankeliumiin syntisen vanhurskauttamisesta.
Pitkä kehitys
Helluntailaisuus kulki pitkään omia teitään, kunnes siitä ja sen rinnalle syntyi ns. karismaattinen liike n. 1960. Kysymyksessä on kaikesta erilaisuudesta huolimatta sama liike, kuten liikkeen sisälläkin yleensä ajatellaan. Liikkeen kehityksessä 1900-luvun alusta meidän päiviimme voi nähdä kolme trendiä, jotka ovat vaikuttaneet vaihtelevasti, mutta jatkuvasti karismaattisuuden esiintymiseen:
1. Oletetusta Hengen työstä todistavien ilmiöiden, manifestaatioiden voimistuminen.
2. Liikkeen ”hovikelpoistuminen”
3. Jumalan Sanan korrektiivi
Ensimmäinen trendi koskee erityisesti paria viimevuosikymmentä. Jo ns. Azusa-kadun herätyksessä Los Angelesissa (1906), mistä helluntailaisuuden katsotaan alkaneen, oli hyvin voimakkaita ”manifestaatioita”. Kuitenkin kymmenien vuosien vaisumpien aikojen jälkeen on manifestaatioiden normitaso, se mitä pidetään hyväksyttävänä ja tavoittelemisen arvoisena, tullut 1960-luvulta lähtien vähitellen hurjemmaksi. Tyypillistä on Toronton liikkeen johtavan pastorin John Arnottin toteamus muutaman vuoden takaa: ”Jos olisimme vuosi sitten nähneet tällaisia ilmiöitä kuin nyt, tiedän, että olisin pannut niille silloin lopun.”
Alkuvuosikymmeninä helluntailaisuus/karismaattinen liike kuului kristikunnan omituisuuksiin ja pysyi melko lailla omana, rajattuna ryhmänään. Muissa kirkkokunnissa vieroksuttiin ja jopa halveksittiin helluntailaisuuden ”hihhulimaista” menoa. Mutta 1960-luvulta lähtien karismaattinen liike sai uudenlaista arvostusta, kun sitä alkoivat edistää jotkut ”kunnioitettujen” kirkkokuntien teologit. Se on sittemmin levinnyt melkein kaikkiin kirkkokuntiin ja tullut todellakin hovikelpoiseksi. Kielillä puhuminen ja muut ns. karismat olivat melkeinpä jo hienoja. Helluntailaisuus oli aivan kuin kesytetty ja siistitty sopimaan muihinkin kirkkokuntiin.
Koko kehityksen ajan on karismaattisessa liikkeessä tietenkin luettu Raamattua, joten Jumalan Sana on vaikuttanut korrektiivina myös sen keskuudessa, kuten kristillisyydessä muutenkin. Siksipä liikkeen sisällä on tapahtunut ääri-ilmiöiden kritiikkiä ja torjumista. Suomessakin helluntailaisuus on varsin kunnioitettavasti kritisoinut ns. restauraatio-teologiaa, torontolaisuutta ja ylistysliikettä. Tämä on tehty tavalla, joka ei tunnu olevan luterilaisille tahoille mahdollista.
Karismaattisen ajattelun hiljainen leviäminen liikkeen ulkopuolelle
Karismaattisen liikkeen lähtökohta on siis yllä mainitsemani erehdys Pyhän Hengen työn varsinaisesta painopisteestä. Uskotaan, että missä Hän toimii, tapahtuu jotain ulkonaisestikin ihmeellistä. Jollei tapahdu, pidetään yksityisen kristityn ja seurakunnan uskoa vajavaisena, se ei ole ”Hengellä täytettyä”. Raamatullisesti katsoen ja esim. luterilaisittain ymmärtäen Pyhän Hengen työ tapahtuu ennen kaikkea lain ja evankeliumin saarnan ja sakramenttien puitteissa ja sen ”tulos” on syntisten kääntyminen synneistään, usko Kristukseen ja siten syntien anteeksisaamiseen, uskossa pysyminen, kiusauksissa kestäminen, ristin kantaminen. Pyhän Hengen työn keskipiste on Ristiinnaulitun Kristuksen kirkastaminen ja varsinainen ihme on, että Aadamin lapsi alkaa uskoa Kristukseen. Kristuksen ristiä ei karismaattisuudessa tietenkään kielletä, mutta sitä pidetään joko itsestäänselvyytenä tai vain edellytyksenä todellisempaan, hengellisempään kristillisyyteen. Evankelinen usko, jonka sisältö on syntien anteeksisaaminen, lahjavanhurskaus ja jokapäiväinen kilvoittelu ristin alla, kuuluu tällaisen karismaattisuuden koordinaatistossa hengellisen elämän alkeisiin, joista on päästävä pidemmälle.
Karismaattisen liikkeen peruserehdyksen vaikutus on, että yhä suuremmat joukot on saatu uskomaan, että todellinen, tavoiteltava kristillisyys on kokemusta ihmeistä ja merkeistä. Tämä näkyy niissäkin kristillisissä piireissä, joissa itse olen kotona. Yleistä on esimerkiksi, että Pyhän Hengen toiminnalla ymmärretään ilman muuta ns. karismaattisia ilmiöitä. Kysymykseen ”Esiintyykö teillä Pyhän Hengen työtä?” ei odoteta vastausta: ”Kyllä, meillä ihmiset uskovat syntinsä anteeksi.” Ajatus menee ilman muuta ”armolahjoihin”, kokemuksiin ja ilmiöihin. Näin on syntynyt ilmapiiri, jossa mielellään otetaan vastaan Pyhän Hengen työnä kaikkea, mikä tuntuu voimakkaasti ja on ihmeenomaista tai dramaattista. Nyt hurjimmatkin ilmiöt, joita vielä 1960-luvun fiksut karismaatikot eivät olisi voineet kuvitellakaan hyväksyvänsä, otetaan villillä innolla vastaan kristikunnan joka suunnalla. Ei enää kysytä, mitä Raamattu sanoo. Korkeintaan haetaan jonkinlaista, edes ohutta raamatullista perustetta kaatumisille, karjumisille, röhkimisille jne. Luterilaisetkin ovat kaatuneet jo pitkään. Suuri osa aktiivista kristikansaa mieltää Pyhän Hengen työn juuri tällaisina ilmiöinä. Katumusta ei tarvita, kunhan vain kaadutaan. Parannusta ei vaadita, kunhan vain parannutaan. Oikean opin ei ole väliä, kunhan vain tunnetaan ihania tunteita ja ”voimaa”.
Selvennykseksi:
Raamatullinen kristinusko on sanan varsinaisessa mielessä tietenkin karismaattista, sillä niin uskomme kuin leiviskämme ja eri kykymme, kuin näitä edeltävä Sana ja sen saarna, sakramentit ja seurakunta ovat varsinaisia karismoja, Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä puhumattakaan. Pidän myös pikkukarismoja (oma termini) mahdollisina (nimittäin kykyä parantaa sairaita ja puhua kielillä, profetoida jne.). Jotkut paljon arvostamat ystäväni harjoittavat niitä ja ovat saaneet niistä siunausta. Rukoilen itsekin Jumalalta parantumista, jos joku läheiseni on tai itse olen sairas. Useimmiten Jumala on antanut konkreettisen vastauksen, joskin se on yleensä merkinnyt käymistä lääkekaapilla tai lääkärillä ja vuodelepoa ja joskus jopa leikkausta. Joskus olemme saaneet myös ”pikavastauksia”. Onnellinen olen ollut molemmista. Mutta olen ollut läheisten hautajaisissakin. Minulla on myös uskonystäviä, jotka pitävät näitä popularisoituja karismoja vain apostolien aikaan kuuluvina. Kummankaan asenteen suhteen minulla ei ole vaikeuksia: pysykööt uskossaan, kunhan uskovat Ristiinnaulittuun ja kunhan eivät anna kysymykselle ”karismoista” keskeistä sijaa.
Miten suhtautua?
Karismaattisen liikehdinnän paikallisiin ilmiöihin (Toronto, Brompton, Pensacola, Nokia jne.) voi suhtautua eri tavoin. Niitä voi verrata omankin kirkkohistoriamme herätyksiin, joihin on liittynyt kummallisuuksia ja epäkypsää toimintaa ja opetusta, vaikka ydin on ollut oikea, kuten ajan myötä on osoittautunut. On totta, että monet omatkin ”todistukseni” ja hengelliset puheeni 1960-luvulta herättäisivät tänään hilpeyttä tai kauhistusta, riippuen siitä miten vakavasti niihin suhtaudun. Rauhallinen pitkämielisyys, esirukous ja veljellinen ja isällinen tuki ovat tietenkin kultaa. Näin arvioi esim. ystäväni ja työtoverini Eero Junkkaala Nokian liikehdintää Uudessa Tiessä nro 23/01.
Karismaattisia herätyksiä voi tarkastella myös toisin: yhä hurjemmaksi kiihtyvä harha, kristikunnan ylitse vyöryvä aalto toisensa jälkeen. Aalloistahan karismaattisessa liikkeessäkin puhutaan. Kuhunkin aaltoon on liittynyt kristittyjä, jotka ovat päässeet lopulta oikeaan suhteeseen ”karismojensa” ja toisten kristittyjen kanssa. Siksi kärsivällisellä ja ymmärtävällä suhtautumisella on varmasti oikeutuksensa. Yhä uusilla aalloilla (yleisesti puhutaan neljästä aallosta) on ollut myös hirveä tuhovaikutus. Osa aaltojen pyyhkäisemistä on jäänyt sille tielleen, liittynyt lahkoihin, palanut karrelle, luopunut toivostaan jne. Mahdollisesti tätäkin suurempi tuho on kuitenkin ollut toisenlainen: Kuin Pavlovin koirat, kristityt on opetettu odottamaan aina jotakin uutta ja ihmeellistä, jolloin terve harkinta, varoitukset, kokemus ja Jumalan Sana on vähitellen työnnetty syrjään. Ja jokainen aalto on ollut entistä kummallisempi. Vuosia asiaa seurattuani olen tullut siihen johtopäätökseen, että suurta osaa kuuluisiksi tulleista ”herätyksistä” ajassamme ei ole enää arvioitava pääasiassa ensimmäisen, vaan toisen näkökohdan mukaisesti. (Tulkoon sanotuksi selvyyden vuoksi: poikkeuksia on tietenkin, samoin kuin ”harmaata vyöhykettä”.)
Uudet totuuden koordinaatit
Pidän siis nykyistä, eri asteissaan voimakkaasti leviävää karismaattista liikehdintää eksytyksenä, johon on vaikea suhtautua, koska se on hyvin monimuotoinen ja sekoittunut paljoon hyvään. Siksi näen siinä mahdollisesti alkusoiton sille lopunajan eksytykselle, jota Raamattu on opettanut kavahtamaan. Karismaattisen liikkeen ns. neljäs aalto, johon mm. Toronton herätys luetaan, vie kristityt pois Jumalan Sanan pohjalta. Tämä eksytys on ainakin yhtä suuri, kuin ylpeä, ”tieteellinen” raamattukritiikki, joka on etäännyttänyt kirkot Raamatusta. Tälläkään en väitä, ettei kaiken hulluuden keskellä olisi myös aitoa uskoa: Jumala on ihmeellinen ja ihmiset ovat onneksi ihmeellisen epäjohdonmukaisia. Mutta muodissa oleva karismaattinen virtaus vie elävästä evankeliumin uskosta poispäin hirveällä tehokkuudella.
Kuin huomaamatta on tapahtunut arvojen ja totuuden koordinaattien muutos. Karismaattinen liikehdintä on luonut omat totuutensa, myyttinsä, joita ei enää aseteta kyseenalaisiksi. Olen poiminut muutamia, jotka yhä uudelleen tulevat esille muodossa tai toisessa.
- Herätys. Kristikunnassa elää voimakkaana unelma herätyksestä, joka ajatellaan mielellään mahtavaksi kansanliikkeeksi, jossa on säpinää. Kun uskossa eläminen on ristin alla elämistä, tekee tietenkin terää joskus nähdä massat liikkeellä muuallekin kuin vain lätkämatseihin. Siksi puheet tulevista herätyksistä ovat suosittuja. Hyvin tuntemassani lähetysmaassa huomattava osa lähetyssaarnaajista on jo vuosia kokoontunut konferensseihin, joissa kootaan yhteen näkyjä tulevasta herätyksestä. Koska 19. ja 20. vuosisadan herätyksistä kerrotaan (ja liioitellaan) dramaattisia seikkoja, ajatellaan, että juuri nämä seikat ovat olennaisia tai ainakin välttämättömiä herätyksessä.
- Lopunajan herätys. Tämä on nykykristillisyyden kalliopohja: Raamattu on luvannut aikojen lopulla jonkinlaisen humahduksen, jossa suuria kansanjoukkoja kääntyy kristityiksi juuri ennen Kristuksen paluuta. Lukemattomat kristityt odottavat jännittyneenä, milloin ”se” alkaa. Tyypillistä: Pensacolan johtaja John Killpatrik nähdessään ihmisten kaatuvat seurakunnassaan, huusi mikrofoniin: ”This is it! Get into it!” (Tämä on nyt sitä! Käykää mukaan!) Tunnemme Jeesuksen ja Paavalin paljon pessimistisemmän käsityksen lopunajoista. Jeesus: ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?” (Lk 18,8). Paavali: ”Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen.” (2. Tes 2)
- Pyhän Hengen kaste. Vaikka Raamattu puhuu ns. Pyhän Hengen kasteesta vain kasteen yhteydessä, elää suuressa osassa herätyskristillisyyttä käsitys, että pitäisi päästä parempaan kristillisyyteen ns. PH:n kasteen kautta. Tämä käsitetään kokemukseksi. Nyt käsitettä on laajennettu: saadaan erilaisia tuntemuksia ja kokemuksia, joista kaatuminen on kai yleisin, jotka todistavat Hengen toiminnasta. Sen sisältönä on yhä useammin erityinen, useimmiten kai miellyttävä tunne, joka tulkitaan parantumiseksi, uskon uudistumiseksi ja ”Isän rakkauden” kokemiseksi.
- Jumala tekee uutta. Ajatellaan, että Jumala muuttaa strategiaansa jatkuvasti yhä ihmeellisempään suuntaan. Ei koskaan voi olla varma, miltä Jumalan työ milloinkin tulee näyttämään. Jumala näyttää unohtaneen opetuksen, saarnan, sakramentit armonvälineinä ja ottaneen käyttöönsä uudenlaisen esirukouksen. Se ei ole enää avuttoman kääntymistä Auttajan puoleen, vaan se on kanava, joka siirtää Voiman rukouksen kohteeseen, joka on alttarille tuleva ihminen – samana iltana mahdollisesti useamman kerran.
- Ajattelu, tieto ja teologia ovat vain uskontoa ja siksi Pyhän Hengen tiellä. Ihmeellisten ilmiöiden avulla Jumala loukkaa uskonnollisia ihmisiä. ”Don’t analyze, just receive!” (Jätä analysointi, ota vain vastaan!) ”This didn’t fit my theology, but God told me to change my theology.” (En saanut sitä sopimaan teologiaani, niinpä Jumala käski muuttamaan teologiaani.) Samalla kuitenkin esiinnytään mielellään teologin titteleillä. ”Tiedätkö, että puhut teologian tohtorin kanssa?”, saatetaan sanoa arvostelijalle.
- Läsnäolo ja ”kosketus”. Katsotaan, että meidän pitäisi päästä tuntemaan Jumalan läsnäoloa. Ylistetään Jumalaa tai rukoillaan, jotta Jumala ”kohtaisi meidät”. Kaikkein pahinta on, että saadaankin kokemuksia, jotka tulkitaan Jumalan kosketuksiksi. On saatava kokemuksia Jumalan läsnäolosta. Silloin ei tarvitse vain uskoa. Kokousten päämäärä on suorastaan tällaisen kokemuksen saaminen. Paavali sanoo kuitenkin: ”… niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. Mehän elämme uskon emmekä näkemisen varassa.” (2. Kor. 5.)
- Parantumiset. Karismaattisissa kokouksissa ja kirjoituksissa kerrotaan juttuja mitä ihmeellisimmistä parantumisista. Ajatellaan, että parantumiset vahvistavat uskoa ja jopa todistavat oikeasta hengellisyydestä. Jeesus sanoi joillekin, jotka olivat tehneet Hänen nimessä ihmeitä: ”En tunne teitä”. Ihmeet eivät siis todista oikeasta hengestä yhtään mitään. Tapahtuuhan toisissakin uskonnoissa ihmeitä.
- Sisäinen parantuminen. Jumalasta on tehty hyvänolon mestari, joka parantaa pikavauhtia lapsuutemme ja koko muun elämämme traumat. Ei pyhitys, vaan paraneminen on pyrkimysten suunta. Mutta mitä hyödyttää ihmistä, vaikka hän olisi saanut koko tunne-elämänsä järjestykseen, mutta joutuisi kadotukseen!
- Ns. profetiat. Katsotaan, että profetia on ennen kaikkea ennustusta ja on hengellistä saada omia privaattiprofetioita.
- Ylistys. Ylistäen päin helvettiä! Ylistyksestä on tehty tie Jumalan luo. ”Jumala on luvannut olla siellä, missä Hänen kansansa ylistää Häntä.” Tämä mainoslause uskotaan ilman muuta, mutta Raamattu ei tunne ajatusta. (Tässä on todennäköisesti vääristelty Ps. 22:4, joka ei ole Jumalan lupaus reagoida kansan ylistykseen, vaan kuvaus Jumalan ylistettävyydestä.) Suuri osa herätyskristillisyyttä on tällaisen ylistyssaasteen vaikutuksen alaisena. Sitä ei osata panna kyseenalaiseksi. Ylistys on aina paikallaan, mutta sillä ei hankita Jumalan suosiota eikä läsnäoloa. Ylistys ratkaisuna ongelmiimme ja tienä Jumalan tykö on pakanuutta. Jumalasta tehdään epäjumala, riikinkukko, joka näyttää komeutensa, kun sitä kehutaan. Mitä sanoikaan Joosua: "Ette te pysty palvelemaan Herraa! Herra on pyhä Jumala…”
- Pyhän Hengen toiminta on määritelty ns. armolahjoiksi, liikehdinnäksi ja manifestaatioiksi. ”Minkälaiset jumalanpalvelukset teillä on?” ”Ihan hyvät. Niissä julistetaan evankeliumia ja lauletaan hyviä virsiä, mutta meillä ei ole paljon Pyhän Hengen toimintaa.” Mitä Jeesus korosti Pyhän Hengen toiminnasta: Hän puolustaa, näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion, Hän johtaa totuuteen ja Hän kirkastaa ”minut”, siis Jeesuksen. Ihmiset tulevat synnin tuntoon, tunnustavat syntinsä, uskovat ne anteeksi Jeesuksen tähden, ojentautuvat totuuden mukaan ja tuntevat Jumalan Sanan totuudet yhä paremmin. Mutta tämä ei enää tule ihmisten mieliin, kun puhutaan Pyhän Hengen toiminnasta.
Uudempiin korostuksiin kuuluvat
- Isän rakkaus. Erityisesti Toronto korostaa tätä. (Torontolaisuus on valitettavasti täysin voimissaan, vaikka sen luullaan jo häipyneen autuaammille kaatumis- ja ärjymismaille.) Puhutaan Isän rakkaudesta aivan kuin erillisenä asiana kaikesta muusta. On Isän rakkauden konferensseja, kirjoitetaan artikkeleita. Niissä ei kuitenkaan Ristiinnaulitulla ole mitään varsinaista sijaa. Mitä sanookaan Johannes: ”Siinä on rakkaus, … että Jumala on lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4)
- Morsius-metaforien käyttö epäraamatulliseen tapaan. Tätä harrastavat erityisesti naispastorit, joita tuntuu nyky-karismaattisuudessa olevan paljon. Toronton johtava pastori Carol Arnott (John Arnottin puoliso) kertoo, kuinka hän juoksenteli Jeesuksen kanssa niityllä ja Jeesus poimi hänelle kukkakimpun. Sitten rouva Arnott ja Jeesus syleilivät intiimisti (ei tarkoittane kuitenkaan seksuaalista suhdetta). Lopulta Jeesus kosi Carolia ja häät pidettiin. Häissä Jeesus tuli Carolin luo ja pyysi saada ensitanssin. Morsiusaiheisia konferensseja pidetään tuhansille pastoreille ympäri maailmaa. Tällaiset jutut eivät ole este rouva Arnottin lisääntyvälle suosiolle, päinvastoin.
Ihmeellisyydet uskon perustana
Karismaattisen liikkeen varsinainen eksytys ja vaara ei ole kuitenkaan ilmenemismuodoissa, vaan evankelisen uskon tuhoamisessa. Karismaattinen opetus vie ihmisen lopulta pois Kristuksesta etsimään uskon lepoa, lohdutusta ja varmuutta kokemuksista ja ihmeistä. Kun ihminen sitten saa ”voiman”, kokee jotakin ihmeellistä tai kaatuu (muuten: mikä siunaus!), hän tulee onnelliseksi, sillä hän kokee nyt olevansa armoitettujen joukossa. Kun perkele tulee kiusaamaan tällaista sielua kuolinvuoteella, on edessä epätoivo. Koko uskonkilvoitus on edelliset 1950 vuotta ollut siinä, että turvaudutaan vain Kristukseen, joka on tehnyt työnsä valmiiksi ennen meitä ja meidän ulkopuolellamme. Nyt etsitään uskon tuki ihmeellisyyksistä.
Elävän uskon seuralaisena on aina epäusko, epäröinti ja epäilys varsinkin omaa uskovaisuutta kohtaan. Vain kuollut usko on itsestään varma. Tälle epäilykselle on löydyttävä vastaus. Usko joutuu aina hakemaan varmistusta. Karismaattinen liike tarjoaa vääriä varmistuksia. Sinänsä legitiimeistä ja hyödyllisistä asioista tulee silloin uskon kierouttajia. Alitajuisesti ja usein aivan tietoisestikin asia tapahtuu tähän tapaan:
- Mistä tiedän, että olen oikeassa uskossa / Jumalan suosiossa?
- Jos voin kokea jotakin yliluonnollista, niin sehän on osoitus siitä, että Jumala on kanssani.
- Silloin kaikki, mikä hengelliseksi arvioimassani ympäristössä on Hengen työn maineessa, tulee tavoittelun arvoiseksi. Dynaaminen saarnamies pystyy johtamaan näin ohjelmoidut kristityt mihin vain, kuten olemme nähneet ja lukeneet.
Sen sijaan, että ihmiset johdettaisiin lohduttautumaan ja vahvistumaan uskontaisteluissa Jumalan antamilla merkeillä (Luther: likaiset kapalot: Jumala tuli meidän tähtemme ihmiseksi; ja Joonan merkki: Jumala antoi Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi), jotka ovat meidän ulkopuolellamme, heidät totutetaan varmistumaan uskostaan kokemusten avulla. Mitä ihmeellisempi kokemus, sen varmempi on Jumalan suosio.
Koska nykyinen karismaattinen liikehdintä ei elä kovin tietoisesti iankaikkisuuden ja viimeisen tuomion horisontti silmien edessä, ei Jumalan viha ja tuomio ole sille kovin relevantti ongelma. Niinpä se on selvästi kiinnostuneempi ”voimasta” kuin syntien anteeksisaamisesta, jota se pitää itsestään selvyytenä. Se on kiinnostuneempi kokemuksesta kuin vanhurskauttamisesta.
Eikö ole kyse vain taitamattomasta innosta?
Miksi tätä ei voi pitää vain ylilyöntinä? Miksi ei ole kysymys vain liiasta innosta ja epäkypsästä opetuksesta, jotka ovat tyypillisiä herätysten alkuajan taitamattomalle innolle, mutta eivät merkitse kuitenkaan harhaan menemistä? Eikö meidän herätyksissämme aina ole ollut ylilyöntejä, kuten esimerkiksi ”omassa” herätyksessäni 60-luvulla?
Karismaattisen liikkeen viimevuosien ilmiötä tuodaan Suomeen suuren show’n, epärehellisen toiminnan ja massoja innostavien tyhjien lupausten voimalla. Kysymyksessä eivät ole vasta uskoon tulleet nuoret, vaan ”isot miehet” ja naiset, jotka kirjoittavat kirjoja, tekevät filmejä, keräävät rahaa, käyttävät tohtorintitteleitä ja johtavat seurakuntia ja pitävät massakokouksia. He myös arvostelevat suureen ääneen, suurilla foorumeilla kaikkia niitä kristittyjä, jotka eivät seuraa heidän opetustaan. Heitä saadaan kiinni vääristä profetioista, valeista, petoksista, itsensä korottamisesta, vääristä opeista, mielettömistä lupauksista, vastustajiensa uhkaamisesta ja arvostelun kieltämisestä. Heitä kutsuvat Suomeen piirit, jotka kyllä tietävät tämän kaiken, mutta ovat hurmaantuneet ”manifestaatioihin”, joita nämä miehet saivat aikaan, koska he joko todella itsekin pitävät näitä Hengen merkkeinä tai koska lupaavat itselleen tästä kaikesta vaikutusvaltaa ja uusia seuraajia ryhmiinsä.
Kun olin nuorena (alle 20-vuotiaana) innokkaasti mukana lietsomassa lähetystulta ja todellakin syyllistyin monenlaisiin ylilyönteihin (joita en tahdo vähätellä), olin kuitenkin kutsumassa rehellisiä miehiä pitämään konferensseja. Meille tuli esim. OM:n johtajia, Diez, McRostie, Verwer, Rhoton. Nämä miehet eivät olleet luterilaisia ja opettivat ehkä joskus – itsekin vielä nuorina – myös taitamattomasti. Mutta heidän joka sanaansa on voinut luottaa jo vuosikymmeniä. He eivät himoinneet rahojamme, eivätkä niitä edes pyytäneet eivätkä saaneet. He olivat ja ovat vaatimattomia, rohkeita ja nöyriä. He eivät yrittäneet hurmata meitä ihmeellisillä kertomuksilla. He eivät yrittäneet tehdä vaikutusta olemattomilla ihmeillä ja show’lla. Siksikään en pidä asiallisena, että city-seurakuntien, Nokian, Patmoksen ym. toimintaan sovelletaan samoja kriteereitä, kuin yllä mainittuihin nuorisoherätyksiin. Nämä tahot asettuvat näkyvästi kannattamaan tunnettuja harhaopettajia, kuten esim. Toronto-liikkeen johtajia ja kutsuvat maailmankuuluja huijareita Suomeen. Esimerkiksi Benny Hinn, joka on Suomessa Patmoksenkin kutsumana tämän vuoden heinäkuussa, on paljastettu moneen kertaan valehtelijana, väärien profetioiden julistajana, ”parantajana”, joka kehuu tuhansilla parantumistapauksilla, voimatta dokumentoida yhtä ainutta, paitsi propagandavideoissa. Lääketieteellisesti ei ole ainuttakaan ”kunnon” ihmettä tapahtunut. Tämän tietävät hänen Suomeen kutsujansakin hyvin. On ironista muuten, että Patmos käyttää myös David Wilkersonia, joka taas intohimoisesti varoittaa Benny Hinnistä ja Howard-Brownista ja Torontosta. Hinnille pikkuseikat, kuten kolminaisuusoppi eivät ole kovin vakavia asioita, eivät kai hänen suomalaisille kutsujilleenkaan.
Hinnin puolustajat vetoavat Hinnin usein toistuviin anteeksipyyntöihin ja kelkan kääntämisiin, mutta hän jatkaa huijaustaan täysin entiseen tapaansa. Vuosi sitten Hinn esitti profetian, jonka mukaan Jeesus on ilmestyvä hänen kokouksissaan lavalle fyysisesti ”muutaman kuukauden kuluessa” (Ennustus kuultavissa Hinnin omalla videolla http://www.bhmm.org/media/2000-3-29-56.ram. Kyseinen ennustus n. 10. minuutin kohdalla. Video on muutenkin uskomaton.). On kulunut enemmän kuin muutama kuukausi, joten ilmestyksen pitäisi tapahtua viimeistään Helsingissä. Tämänkin tietävät varmasti myös Leo Meller (Patmos), Seppo Pehkonen (Helsingin City-srk.) ja Markku Koivisto (Nokia). En usko, että he kuitenkaan peruuttavat osallistumistaan Benny Hinnin Suomeen kutsumiseen tai hänen mainostamistaan kotisivuillaan. Liiaksi säpinää ja liiaksi rahaa, mainosta, aktiota ja vaikutusvaltaa on pelissä, että pienet kauneushäiriöt voitaisiin ottaa huomioon. Ja kansaa on varmasti luvassa, lupaahan Raamattu: ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.” (2. Tim. 4). Tämän lupauksen varassa karismaattinen villitys voi elää varmana suurten joukkojen kiinnostuksesta.
Vastuumme kristikansasta
Kysymyksessä eivät ole epäkypsät ylilyönnit, vaan toinen uskonto, kristinuskon termejä käyttävä uskonsuunta. Minun tehtäväni ei ole tuomita kenenkään sydämen uskoa – ei se ole edes mahdollista, mutta meidän on teologeina, opettajina, nuorisonohjaajina, pappeina, saarnaajina ehdottomasti arvosteltava, mitä nämä miehet ja naiset puhuvat. Tampereen piispa Juha Pihkala on näyttänyt tässä hyvää esimerkkiä. Karismaattisen liikkeen opetukset eivät ainoastaan kulje järkyttävään suuntaan, vaan ovat jo lähtökohdiltaan evankeliumin vastaisia, koska ne eivät johda panemaan toivoa Kristuksen haavoihin, vaan kokemuksiin.
Ei Hinnillä, Howard-Brownilla, Arnotteilla eikä Steve Hillillä (elokuussa Seinäjoella) olisi mitään mahdollisuuksia viedä mukanaan luterilaisten herätysliikkeidenkin jäseniä TUHATPÄIN, jos edellä ei olisi käynyt ”karismaattinen” myyräntyö, joka on ohjelmoinut uskoviamme etsimään Jumalaa sieltä, missä Hän ei ole. Karismaattinen liike ei eri aloillaan olisi päässyt harhautumaan myyräntyöhönsä, jos olisi saarnattu Jumalan puhdasta sanaa: lakia ja evankeliumia. Jos Jumalan kansan silmien edessä olisi jatkuvasti Tuomion päivä, jolloin seisomme kaikki Pyhän Jumalan edessä, emmekä saa sanotuksi mitään edes omalla äidinkielellämme, saati sitten ”kielillä”, ja Ristiinnaulittu Kristus, ei sillä olisi kiinnostusta hullutteluun.
Ainakin ”viidesläisyydestä” pätee, että suuret joukot eivät enää usko evankelisesti, vaan karismaattisesti, sielläkin, missä ei olla tietoisesti karismaattisessa liikehdinnässä mukana. Heidän uskonsa on joutumassa hukkaan!
”Jos olen poissa suunniltani, olen sitä Jumalan tähden!”
”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.” (2. Tim. 4).
Risto Soramies, pastori ja lähetyssaarnaaja
(Risto Soramies toimii lähetystyössä).

Den rätta kyrkan och kyrkans enhet

Jesus bad i hans översteprästerliga förbön om kyrkans enhet. “Jag är nu icke längre kvar i världen, men de äro kvar i världen, när jag går till dig. Helige Fader, bevara dem i ditt namn -- det som du har förtrott åt mig -- för att de må vara ett, likasom vi äro ett. Medan jag var hos dem, bevarade jag dem i ditt namn, det som du har förtrott åt mig; jag vakade över dem, och ingen av dem gick i fördärvet, ingen utom fördärvets man, ty skriften skulle ju fullbordas. (Joh. 17:11-12)

Jesu avsikt med detta tal var att bevara de sina med Guds namns väldiga kraft. Jesus hänvisar att han bevarade lärjungarna då han var ansvarig för dem. Med Guds namn han bevarade alla utan en, om vilken det fanns en profetia. Nu, då det är tid för honom att flytta till himmelen, ber han, att Gud Fader själv bevarar dem i hans namn.

Syfte eller mål för bevarande var kyrkans enhet - “för att de må vara ett, likasom vi äro ett”. Att vara ett i den betydelse som Herren talar om i detta sammanhang är något som hör till Guds väsen. Jesus exempel för denna enhet är hans och Guds väsentliga enhet. Och då vi frågar, vad är den enhetsformande principen i Jesu bön, ser vi att det är det att Gud bevarar lärjungarna i hans namn. Detta betyder Guds närvaro i hans egna.

I Efesierbrevet läser vi hur kristen enhet mellan judar och hedningar är grundat på Kristi kropp (2:15). Enhet finns alltså i Guds son, i Gud själv. Vidare läser vi en gudomlig enhetens lovsång i Efesier 4:4-6.

Gud skapar enheten mellan en person och sig själv genom evangelium. Det glada budskapet är budskapet om Guds sons försoningsdöd och uppståndelse för vår skull, och att vi endast genom tron får ta emot nåd och frid (Rom. 3:21-26). Evangeliets frälsning förmedlas oss genom ord och sakrament, som är den Helige Andens verktyg (Matt. 28:18-20; Apt. 2:38-40) instiftat av Herren Kristus själv för detta evangeliets ändamål.

I frälsningen är det fråga om Guds gärningar för oss. Det är inte prästen som förvaltar sakramenten som “gör” detta under, utan prästen förvaltar sakramenten in statu Christi, “å Kristi vägnar” (2 Kor. 5:20). Därför det är Kristus själv som gör detta.

Enhet med Gud, det är det som det är fråga om i allra högsta grad. Det är den “grunden” som inte kan bytas till något annat utan att förlora hela frälsningen. Paulus talar om grunden som han har lagt, och som skall frälsa den som hålls kvar på den, även om han skulle bygga på den en hydda av hö.


Den kyrkliga enheten

Vi lever i en värld där vi har många olika bekännelser (denomination). I en stad kan finnas flera olika kyrkor som inte firar nattvard med varandra och som inte välkomnar besökande från olika grupper att delta i sakramenten. Varför gör man detta? Är det rätt gjord? Vad betyder det och vad det betyder inte?

Kyrkan är alltid en bekännande kyrka. Så var det redan på den apostoliska tiden. Paulus godkände Apollos arbete i Korint. I Galatien förbannade samma Paulus en bekännande grupp. Vad var skillnaden? I Galatien var det fråga om att grunden hade ändrats till en annan. Och om grunden inte är byggt med Guds evangelium, är grunden fel dvs den är inte byggd på Kristus själv. Om evangeliums lära inte är i enlighet med den läran enligt vilken apostlarna själv predikade, har en sådan predikan ingen Guds frälsande kraft i sig. Evangelium är Guds kraft, skrev Paulus, men inte hurdant evangelium som helst. Det är fråga om det rätta evangeliet, “Kristi lära”.

Efter den apostoliska tiden formulerade Kyrkan åt sig de apostoliska, nicenska och Athanasios bekännelserna. Innehållet i bekännelserna var den treenige Gudens frälsningsverk. Där murades evangelie-lärans grundstenar på ett sådant sätt, att bekännelserna hade sin kraft i Guds ord och de visade också den rätta vägen åt dem som farit vilse med fel lära om gudomlighet.

I den gamla kyrkan var de tre bekännelserna det viktigaste rättesnöret för att identifiera en rätt kyrka. Resande kristna kunde inte ens tänka sig att fara in i en kyrka som inte hade den apostoliska bekännelsen med i förkunnelsen. Kyrkligt samarbete övades bara mellan de kyrkor som hade samma lära. Även om ett rätt förvaltat dop godkändes fastän det förrättats i en irrlärig kyrka, betydde det dock inte att den irrläriga kyrkan godkändes bland de kristna kyrkorna. I dopfrågan var det sakramentets och Herrens gärnings storhet som var orsak till det att en ny församlingsmedlem inte döptes pånytt om han ville bli medlem i en kristen kyrka.


Den frälsande grunden och byggnad av guld eller hö

Vi frågar: Kan då en kyrka med en bristfull lära om några lärosatser inte frälsa sina medlemmar? Och vi svarar: Det beror på i vilka lärdomar de har gått fel.

I korintierbrevet lär Paulus oss om den rätta grunden och om de som bygger på denna grunden. Han har lagt grunden “efter Guds nåd som en förfaren byggmästare”. Och grunden är Jesus Kristus själv. Hur ska man förstå det här? Hur har Paulus, en syndig människa, kunnat bygga Jesus Kristus-grunden? Vilka verktyg har byggmästaren Paulus att bygga med? Skulle det vara hans ivriga vilja, hans helighet, eller stora kärlek, eller kunnig arbetsplanering? Med något som han har i sig själv? Skulle det inte vara i stället de verktyg som Herren själv har instiftat för att frälsa en människa och som han gav åt Paulus också: lagen och evangelium, dop, nattvard.

Utan att man får höra det bibliska evangeliet är det omöjligt att bli frälst. Det hjälper ingenting att bygga en byggnad av guld om grunden är sand och människans fördärvelser. Jesus själv bestämmer hur man gör lärjungar åt honom. Det är han som bestämmer i sin gudomliga rätt de verktyg som man ska bygga grunden med. Därför att grunden är Kristus själv, kan man bygga en sådan grund bara med de verktyg han själv har instiftat för detta ändamål. Han ger sina grundläggningsverktyg i sin missionsbefallning - alltså den befallning som var just för att frälsa människor - dopet och Herrens ords undervisning (Matt. 28:19-20;). I Markus evangeliet i missionsbefallningen säger han: “Gån ut i hela världen och prediken evangelium för allt skapat. Den som tror och bliver döpt, han skall bliva frälst; men den som icke tror, han skall bliva fördömd.” (Mark. 16:15-16). Från dessa Herrens befallningar vet vi att Kristus grunden som försäkrar frälsningen är byggt med dessa Herrens instiftade verktyg -evangeliepredikan och det heliga dopet. De här två måste vara rätt förvaltade! Annars är grunden inte Kristus. Annars kan inte en kristen tro födas.

I Paulus exempel var det grunden som säkrade frälsningen. Byggnad som byggdes på Kristus-grunden orsakade lön på de rättfärdigas uppståndelse om den var byggd med ett ädelt material. Grunden försäkrade också frälsningen för dem som byggde på den rätta grunden med billigt material - trä och hö. Den Helige Ande genom Paulus har gett oss här en fårståelsestruktur om frälsningen. Grunden Kristus byggt med ordets och sakramentets verktyg med Helige Andens ledning.

Om en gudstjänstgemenskap, alltså församling, har grunden rätt, blir de saliga. Om de förvaltar dopets sakrament rätt, men lär fel om dess innehåll och hittar inte dess tröst, har de ändå möjlighet till salighet om evangeliet rätt predikas nu och då. Hungriga hundvalpar kan leva av smulor av nåd och evangelium. Guds ord och dess evangelium har en stor kraft och näring i sig även en smula kan vara tillräckligt.

Förstås har vi inte rätt att låta bristfulla lärdomar råda. Vi har apostlarnas exempel att söka den bästa föda och rätta vår lärdom efter Guds ord.





Kyrkan är synlig i det rätta evangeliet och i de rätt förvaltade sakramenten

Trosbekännelser, de rätt förvaltade sakramenten, det rätta prästämbetet, rätt evangelium och lära är alla sådana saker som en människa kan identifiera och värdera. Fastän tron i sig själv är en hjärtans sak, som man inte kan “känna” eller “se” i en annan människa eller i ett annat samfund, är ändå de ovan listade saker “synliga” och sådana som man kan granska och dra slutsatser av om de är rätt eller fel förvaltade. I Bibeln har vi många ställen där apostlarna uppmanar kristna att granska det profeterade ordet om det är i enlighet med det som de har blivit lärt. De skulle inte kunna uppmana detta om den rätta förkunnelsen inte skulle vara möjlig att identifiera. Från detta följer kyrkans och den enskilda kristnes skyldighet, med den nåden och gåvan som Gud har gett henne, att sträva mot den rätta och bibliska läran i hennes kristna kyrka och liv.

Om en lokal kyrka eller ett kyrkosamfund öppet tar en ny kurs och börjar godkänna en irrlära och uppmanar sina troenden att följa saker som Gud har genom Bibeln förbjudit, är det varje kristens uppgift att varna, uppmana och lära sin kyrka eller sina närvaranden att följa Guds ord i stället för den kursen som hennes kyrka har tagit. Det gjorde Jan Hus, Luther och så många genom den 2000-årige kyrkans historia. Ibland gjorde kyrkan bättring (Wittenbergs församling osv.), ibland brände kyrkan den rätta förkunnaren (Jan Hus). Bättringspredikan skall man låta höras för Guds ords skull, för frälsningens skull och för, märk detta, enhetens skull - fastän det skulle splittra “enhet” i den kyrka som hade avvikit från den sanna kristendomen. Kyrklig enhet är först enhet med Gud genom hans ord och sakramenten. Därifrån följer enhet med de andra heliga. Oss hjälper inte en hjärtlig enhet med andra människor, om vi har förlorat enhet med Gud.

Förstås en kyrka förlorar inte sin enhet med Gud på en minut. Uppenbarelseboken vittnar oss om en Gud som är barmhärtig och kallar sin vacklande kyrka tillbaka till det rätta. Han knackar på församlingens dörr och frågar om att få komma in och fira nattvard med sina egna (3:20). Detta är ett kraftigt tilltal. Kyrkans Herre och förlossare är lämnad ute i kylan från sin kyrka som säger i sin högmod, “Jag är rik, ja, jag har vunnit rikedomar och behöver intet” (17).


Om kyrkan går vilse

Om det skulle hända så att församlingen eller kyrkan inte gör bättring fastän flera har sagt och uppmanat och lärt detta flitigt och en lång tid, vad ska man göra då? Man har inte rätt att stå kvar i en kyrka som gått bort från sanningen och lär fel och har förlorat det rätta evangeliet och förbjuder sina trogna präster och lekmannapredikanter att predika evangelium och fira nattvard i sina församlingar och kyrkliga lokaler. Herren säger: “Tagen eder till vara för falska profeter” (Matt. 7:15). Kyrkan som kämpar emot Herrens ord och evangelium är andligt dött, såsom också den som inte “tar vara” på ordet (Sardes, som hade förlorat ordet, Upp. 3:3). Man har rätt då att gå ut och söka sig i en annan kyrka som lär rätt och förvaltar sakramenten efter Kristi instiftelse och har Biblisk lära i enlighet med de gamla bekännelserna och de lutherska bekännelseskrifterna.


Läget med finska evl-kyrkan sommaren 2010

Vår kyrka har ännu den rätta bekännelsen, ordet predikas enligt Guds ord och sakramenten förvaltas på ganska många ställen. Den kyrkliga ledningen har ändå redan tagit en kurs som har som ändamål att inte ge rum åt präster med den bibliska ämbetssynen. Detta har redan pågått i tio års tid. Tillägnade kurs slår emot en vanlig kristen. De får inte mera bibliska präster. Speciellt svårt är det i en församling där det finns kvinnliga präster. Kyrkliga domstolar har tillägnat ett tolkningssätt för kyrkolagen, som gör kyrkoherden till en brottsman emot diskrimineringslagen om han ordnar en gudstjänst utan kvinnliga präster för att tjäna de kristna med den traditionella ämbetssynen.

Allt detta betyder, att kyrkans ledning arbetar hårt emot kristna med den traditionella ämbetssynen. Varför? Varför är den gamla kyrkans ämbetssyn så farlig? Fastän kyrkan ännu godkänner den på teologisk nivå, men i praktiken straffar den om man lever efter den bibliska ämbetssynen.
Redan i tio år har vi haft teologisk rätt att ordinera män med den traditionella ämbetssynen. Rätten att göra det föds av det att biskoparna vägrade att viga män med den tradiotionella ämbetssynen. Gud har gett evangelium och nycklarna till församlingen och vigningen av herdar hör till evangeliets arbete. Svenska Missionsprovinsen har kommit för att hjälpa de finska troende. I dag har vi över tio präster som är ordinerade till lutherska kristna genom Missionsprovinsens biskopar. Vi får be för dessa präster.

Fastän vi inte mera får präster inom den Finska evl-kyrkan, får vi ännu använda kyrkorna. Vi har som väckeserörelser rätt att från evl-kyrkan ordna nattvardsgudstjänster i kyrkor. Kyrkoherden kan bjuda kyrkorum för en rörelse så att deras egna präster kan förrätta gudstjänst på den bibliska ämbetssynen.

Katkismuskoulu: Käskyjen tarkoitus.

TERVETUOLOA JÄLLEEN OPPITUNNILLE. Uusin diasarja katsottavissa TÄÄLTÄ.

Rippileiri 2010

Sunnuntaina päättyi Rauhan Sanan rippikoululeiri Kokkolassa. Leiristä jäi kiitollinen mieli. Saimme yhdessä kokea Taivaan Isän huolenpitoa, yhteyttä Kristuksessa sekä kuulla Pyhän Hengen puhetta Jumalan sanassa.
Rippikirkko Kokkolan kaupungin kirkossa klo 14.00 oli rippikoulun tähtäyspiste ja huipennus. Nuoret saivat antaa lupauksen pysyä Jumalan sanassa ja katekismuksen opetuksessa sekä kilvoitella elämän tiellä. Lupaus annettiin Herran edessä ja seurakunnan läsnäollessa. Näin he liittyivät ketjuun, johon heidän isänsä ja äitinsä, isovanhempansa ja suomalaisetkin jo satoja vuosia ovat liittyneet. Lupauksen jälkeen heidät siunattiin ja heille annettiin lupa käydä itsenäisesti Herran pyhällä ehtoollisella.
Rippikirkossa oli 400 vierasta. Konfirmaatio ja ensimmäinen ehtoollinen ei ole siis pieni juttu nuoren elämässä myöskään sukulaisten mielestä!

Pappisliiton jäsenkyselyn satoa

Luopumuksen etenemisvauhti pappien keskuudessa 20 % kahdeksassa vuodessa
Luopumus raamatun seksuaalikäsityksestä etenee vauhdilla pappien keskuudessa. Vauhti lienee lähes sama kuin uusien pappien määrä suhteessa eläkkeelle poistuviin. Tämän tulkinnan suuntaan osoittaa se, että yli 55 vuotiaat papit suhtautuivat homoseksuaalisuuteen kriittisimmin.

"Pappien suhtautuminen samaa sukupuolta olevien rekisteröidyn parisuhteen kirkollista siunaamista kohtaan on kokonaisuudessaan muuttunut myönteisemmäksi 2000-luvulla (ks. Kuvio 1). Kun vuonna 2002 papeista 24 prosenttia kannatti (oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä) rekisteröidyn parisuhteen siunaamista, vuonna 2006 osuus oli 38 prosenttia ja vuonna 2010 44 prosenttia. Täysin tai jokseenkin eri mieltä olevien osuus oli vastaavasti pudonnut vuoden 2002 62 prosentista ja vuoden 2006 51 prosentista vuonna 2010 41 prosenttiin. Pappien keskuudessa vastustajia ja kannattajia oli siis lähes yhtä paljon....

Naispapit suhtautuivat samaa sukupuolta olevien parisuhteiden kirkolliseen siunaamiseen olennaisesti myönteisemmin kuin miespuoliset kollegansa. Miespapeista 56 prosenttia vastusti kirkollista siunaamista (valinnut vaihtoehdon 1–2), kun naispapeista vain joka viides. Vastaavasti hyväksyjiä oli naispappien keskuudessa 57 prosenttia, miespappien keskuudessa kolmannes...

...Papeista muita kriittisempiä olivat yli 55-vuotiaat, sen sijaan muiden ikäryhmien välillä ei juuri ollut eroa. Samaa sukupuolta olevien rekisteröidyn parisuhteiden siunaaminen herätti vastustusta eniten vanhoillislestadiolaisuuteen, SLEY:yn, Kansanlähetykseen, Suomen Raamattuopistoon ja karismaattiseen liikkeeseen kuuluvien keskuudessa."

Lähes kolmannes (29 %) papeista haluaisi naispappeuden vastustajille oikeuden toimia vakaumuksensa mukaan
"Papeista 90 % hyväksyy naispappeuden "ilman muuta", 61 % edellyttää vastustajien toimivan kirkon päätästen mukaisesti. Siitä huolimatta "neljännes (29 %) hyväksyi naispappeuden ilman muuta, mutta samalla ymmärsi naispappeuden vastustajia ja soisi heille mahdollisuuden toimia oman vakaumuksensa mukaisesti....Naisteologeista 22prosenttia soisi naispappeuden vastustajien toimivan oman vakaumuksensa mukaisesti. Prosentti naisteologeista kertoi suhtautuvansa varauksella naispappeuteen ja hyväksyvänsä sen vain, koska kirkko on sen virallisesti hyväksynyt."

Tätä tulosta lienee tulkittava samalla tavoin kuin homoseksuaalisuus-tulostakin. Vanhemmat papit olisivat suvaitsevaisempia kuin nuoremmat. Naispappien suhteen tämä oletus ei pidä paikkaansa, vain pieni osa heisät on yli 55-vuotiaita).

JOka tapauksessa tuomiokapitulit ovat ottaneet linjan, joka ei vastaa lähes kolmasosan pappien mieltä. Piispainkokous hyväksyi perinteisen virkakäsityksen raamatulliseksi (piispainkokouksen päätös 2006) ja kolmasosa (29 %, naispapeista 22 %) kirkon vastuullisista opettajista hyväksyy näkemyksen mahdolliseksi noudattaa kirkossa. Mutta piispat poikkeavat kapituleissaan päätöksen teologiasta rankaisemalla vakaumuksen noudattamisesta papinvirassaan (seurakuntavirat). Piispat ja tuomiokapitulit ovat johtaneet toimintansa tilanteeseen, jossa ne toimivat eri tavoin kuin uskovat. Se on aika erikoista jumalanpalvelusyhteisössä nimeltä kirkko, joka katsoo olevansa nimenomaan uskonyhteisö.

Ystäväkirje 3/2010

Kolminaisuusoppi ja sen ehdoton tunnustaminen

Vanha kirkko käytti apostolista uskiontunnustusta kastetunnustuksenaan. Käytäntöön kuului, että niiltä, jotka olivat aikuisia kysyttiin yksi lause kerrallaan tunnustautuminen oikeaan uskoon. Jokainen asia uskottiin ja tunnustettiin ja kokonaisuus myös. Lauseet olivat kaikki totuuslauseita ja kiinnittyivät historiallisen Jeesuksen kuolemaan ja ruumiilliseen ylösnousemukseen.

Jotakin täysin muuta (jälleen)on pastori Terho Pursiaisen näkemyksessä kristinopista (saarna 16.5.2010). Hän katsoo kristinopin tarkoittavan Jumalalla “olemassaolon ydintä, syvyyttä ja sydäntä”. Pursiainen ei sano totuuden olevan Jeesus Kristus, vaan hän tyytyy bulltmannilaisesti askaroimaan vain opetuslasten uskon ja kokemusten näkökulmasta. Historiallinen Jeesus ja hän omassa persoonassaan “tienä, totuutena ja elämänä” ei ole bultmannilaisessa näkemyksessä tärkeää. Mutta kristitylle juuri historiallinen Jeesus Kristus, hänen historiallinen ja tosi kuolema, sovitus ja ruumiilinen ylösnousemus on uskon kohde. Emme etsi ja pidämme harhaoppina ytimen ja syvyyden etsimistä historiallisen Jeesuksen kautta, läpi tai takaa, vaan katsomme juuri tämän historiallisen Kristuksen olevan se tosi kirkon inkarnatorinen (lihaksi-tuleminen) kristinusko ja todellisuus, jonka kautta ainoastaan meidän pelastetaan iankaikkiseen elämään taivaassa Kristuksen tosi sovitusveren kautta.

Me uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen. Mistä tiedämme, että Jumala on kolmiyhteinen? Raamattu ei missään käytä tuota termiä. Kuitenkin me ruoilemme kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Me siunaamme jumalanpalvelukset ja seurat kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Näin tekemällä me uskomme itsemme, niin sanamme kuin tekommekin kolmiyhteisen Jumalan huomaan.

Me lausumme kolmiyhteisen Jumalan nimen ja opetamme uskovia turvautumaan kolmiyhteiseen Jumalaan sen tähden, että Jumala itse on palvellut meitä kaikissa persoonissaan. Hän on luonut meidät, Hän on lunastanut meidät ja Hän pyhittää meidät. Kaikissa näissä tehtävissä on liikkeellä yksi Jumalan persoonista etualalla, mutta toiset osallistuvat Hänen tehtäväänsä. Jeesus sanoi, “Minä ja Isä olemme yhtä”, “Minä olen lähtenyt Isästä” (Joh. 16:28). Jeesus meni usein rukoilemaan Isää saadakseen vahvistusta. Lopuksi, vähän ennen pois menoaan, hän lupasi lähettää Pyhän Hengen puolustajaksi ja ohjaajaksi. Pyhä Henki opettaa Jeesuksen sanojen mukaan sitä, mitä hän on saanut Jeesukselta Kristukselta (Joh. 16:13-14).

En ole vieläkään vastannut alussa esittämääni kysymykseen. Mistä me tiedämme onko Jumala kolmiyhteinen? Me tiedämme sen siitä, että Jumalan sana opettaa sen meille. Mistään kokemusmaailmasta me emme voi sitä tietää.

Kirkkoisät laativat Jeesuksen Kristuksen ja apostolien opetuksesta yksinkertaisen tiivistelmän, jonka avulla he voivat erottaa väärän ja oikean saarnan eli opin Jumalasta. Tähän tunnustuksen laatimiseen he saivat esikuvan apostoli Johannekselta. Johannes antoi seurakunnilleen kristologisen dogmin, jonka avulla he voivat tunnistaa kiertävien saarnaajien ja seurakuntiensa sisällä olevien opettajien opin. Johannes antoi mallin: “Jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki.” (1 Joh. 4:2,3); “Hän on antikristus, joka kieltää Isän ja Pojan.” (1 Joh. 2:22); “Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.” Johanneksen malli on siis sanoa oikea oppi sekä väärä oppi. Tällaisissa tapauksissa ei riittänyt vain oikean opin opettaminen, vaan paimenen tehtäviin kuului myös väärän opetuksen tunnistaminen sekä siitä varoittaminen. JOhannes jatkoi kuitenkin vielä eteenpäin: “älkää ottako (väärää opettajaa) huoneeseenne älkääkä sanoko häntä ervetulleeksi”. Seurakunnan tuli myös estää väärien opettajien pääseminen seurakuntaan opettamaan tai muuten vaikuttamaan. Seurakunta ja sen opettajat olivat yhtä Kristuksessa. Väärän opettajan pääseminen tähän Kristus-yhteyteen ja osallisuuteen tuli torjua. Jos seurakunta paimenensa kanssa toivotti väärän opettajan tervetulleeksi, se itse asiassa liittyi tämän opettajan “valheeseen” ja “antikristuksen henkeen”. Antikristus tarkoittaa “vastakristusta”. Antikristuksen hyväksyneet ovat hyljänneet Kristuksen ja “tulleet osalliseksi” antikristuksen kanssa (2 Joh. 11). Kristuksesta osallinen ei saa olla osallinen vastakristuksesta. Vastakristuksen voi tunnistaa vain siitä, mitä hän opettaa. Siksi Johannes antoi opin Kristuksen kahdesta luonnosta.

Opetuksen “puut, heinät ja oljet”
Väärä oppi Kristuksesta, ja kolminaisuudesta on jotakin muuta kuin meidän opettajien ja pappien “puut, heinät ja oljet” (1 Kor. 3:12). Huono ja puutteellinen opetus ei ole vielä väärä ja antikristuksen henki. Se voidaan luonnehtia Paavallin tavoin “oljiksi” kun Kristus-perusta on oikea. Puu ja olki-opetuksia ei saa myöskän kutsua “antikristuksen hengeksi” sillä silloin liikutaan lähellä Pyhän Hengen pilkkaa. Puutteellinen opetus lepää Kristus-perustan varassa ja olkimajassakin voi elää, vaikka se ei ole viisasta eikä tavoiteltavaa. Mutta Antikristuksen kanssa ei voi elää. Ei ole sattumaa, että Pyhä Henki päättää olki-vertauksen sanaan “Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” (16,17). Olkirakennuksenkin rakentaja on Herran oma ja “Jumalan temppelissä”. Kukaan ei saa leimata tai pahentaa näitä pienimpiä, sillä “te olette Jumalan rakennus” (9). Paavalin mielikuva on koko ajan toisaalta muuttamaton ja ehdoton Kristus-perustus ja toisaalta Korintin kultaiset ja sitten myös puiset opetukset, joilla on siihen perustuksen päälle rakennettu. Toisen rakennusta saa moittia, mutta olkisen sanominen antikristuksen työksi on “Temppelin turmelemista”. Jumala varjelkoon meidät liian liukkailta ja lihallisilta tuomioilta!

Oli elintärkeää, että nuoressa kirkossa ei saarnattu mitään muuta Jumalaa kuin kolmiyhteistä, koska missään muussa Jumalassa ei ole pelastusta. Jos me emme tunnusta kolminaisuusoppia me olemme harhaoppisia eikä meillä ole Jumalaa. Puhumme turhaan Kristuksesta, jos me emme opeta Kristusta ja hänen ristintyötään yhteydessä kolmiyhteisen Jumalan pelastussuunnitelmaan.


Työ jatkuu herätysliikkeen palveluksessa

LFF on antanut toukokuun kokouksessa jatkoa tähän tehtävään, jossa saan palvella seurakuntia ja kristittyjä. Toivon, että sinulla olisi mahdollisuus tukea tätä työtä edelleenkin niin esirukouksin kuin taloudellisestikin.


Esirukouslista:
-Rakkaan kirkkomme johtajien nouseminen väärästä opistaan (homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksyminen 2/2010).
-Rauhansanalaisuuden yhteyden puolesta.
-Rauhansanalaisuudelle vapautta vääristä ja Jumalan sanan vastaisista kahleista niin kirkon johtajien taholta kuin herätysliikeen sisältäkin.
-”Oljesta ja puusta rakentavien” kirkkojen ja herätysliikkeiden puolesta.
-Kesäseurojen puolesta
-puhujien ja pappien puolesta
-käytännön järjestelyjen puolesta.
-rippikoululeirin puolesta.
-lähetystyön puolesta.
___________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä