tiistai 7. kesäkuuta 2011

Prof. Miikka Ruokanen Hesarissa

"Onko nyt nousemassa uusi moralistinen ja suvaitsematon "puhdasoppinen " ideologia, kansalaisuskonto (civil religion), joka, joka ei salli poikkeamia laajan kansanosan hyväksymään yhteiskuntakelpoiseen uskonnollisuuteen? Suurissa seurakuntayhtymissä on jo havaittavissa vaarallinen, herätyskristillisyyttä diskriminoiva tendenssi.

Eri herätysliikkeisiin kuuluvilla kirkollisveron maksajilla on täysi oikeus odottaa, että osa kirkon vero- ja kolehtituloista käytetään heidän kannattamiensa toimintojen tukemiseen. Ellei näin tapahdu, he voivat oikeutetusti kysyä, mitä mieltä on rahoittaa kirkkoa, joka ylenkatsoo heidät.

Kansankirkon aito moniäänisyys ja hengellinen moniarvoisuus on tunnustettava, ei vain juhlapuheissa vaan myös taloudellisissa realiteeteissa."


Kirjoitus Helsingin Sanomissa 5.6.2011

"Sari Roman-Lagerspetz (HS 3.6.) vastustaa "syrjivien oppien viemistä kehittyviin maihin" valtion ja kirkon taloudellisella tuella. Hänen mielestään tukea ei tule antaa sellaisille lähetysjärjestöille, jotka eivät hyväksy homoparien siunaamista ja naispappeutta.

Todellisuudessa Aasian ja Afrikan nuoret kirkot kieltäytyvät yhteistyöstä sellaisten kirkkojen, järjestöjen ja lähetystyöntekijöiden kanssa, jotka hyväksyvät homoparien siunaamisen. Tästä on jo näyttöä useissa tapauksissa.

Homoparien siunaaminen on puhtaasti länsimainen ilmiö, ja sielläkin lähinnä vain liberaalien protestanttisten kirkkojen hyväksymä toiminto. Keskustelu homoparien siunaamisesta koskee murto-osaa, vain n. 13%:a kristikunnasta.

Aasiassa ja Afrikassa aihe ei ole noussut ajankohtaiseksi. Nuoret protestanttiset kirkot, kuten myös maailmanlaaja katolinen kirkko ja ortodoksiset kirkot pitäytyvät kristinuskon perinteiseen näkemykseen.

Roman-Lagerspetz haluaisi edistää liberaalien länsimaisten arvojen missiota koko maailmaan. Länsimaisten seksuaalieettisten näkemysten pakkovienti Aasiaan ja Afrikkaan olisi kulttuuri-imperialismia, sikäläisten perinteisten arvojen sekä heidän kristillisten arvojensa korvaamista moderneilla länsimaisilla arvoilla.

Nykyaikainen lähetystyö karttaa tietoisesti tällaista kulttuurista ylimielisyyttä. Lähetysjärjestöt tukevat nuoria kirkkoja heidän keskeisimmässä tehtävässään, evankeliumin julistamisessa ja ihmisten palvelemisessa.

Kirkon teologian, etiikan ja käytäntöjen soveltaminen kunkin kulttuurin ja yhteiskunnan olosuhteisiin kuuluu paikallisille kristityille, se ei ole länsimaisten lähetystyöntekijöiden tehtävä.

Ruotsin kuningas sääti 1726 vuoteen 1869 asti voimassa olleen ns. konventikkeliplakaatin, joka pyrki estämään herätysliikkeitten toiminnan myös Suomessa. Taustalla oli yhdenmukaistava kirkollinen puhdasoppisuus yhdistyneenä valtiokirkollisiin poliittisiin intresseihin.

Onko nyt nousemassa uusi moralistinen ja suvaitsematon "puhdasoppinen " ideologia, kansalaisuskonto (civil religion), joka, joka ei salli poikkeamia laajan kansanosan hyväksymään yhteiskuntakelpoiseen uskonnollisuuteen? Suurissa seurakuntayhtymissä on jo havaittavissa vaarallinen, herätyskristillisyyttä diskriminoiva tendenssi.

Eri herätysliikkeisiin kuuluvilla kirkollisveron maksajilla on täysi oikeus odottaa, että osa kirkon vero- ja kolehtituloista käytetään heidän kannattamiensa toimintojen tukemiseen. Ellei näin tapahdu, he voivat oikeutetusti kysyä, mitä mieltä on rahoittaa kirkkoa, joka ylenkatsoo heidät.

Kansankirkon aito moniäänisyys ja hengellinen moniarvoisuus on tunnustettava, ei vain juhlapuheissa vaan myös taloudellisissa realiteeteissa."

Voisiko tämän paremmin sanoa. Kun kristillisen opin professori, myös suuren maailman tunteva, lausuu näin, moni alkaa miettimään asioita myös tukahdutettujen näkökulmasta. Kirkon perinteisen linjan kristityillä on oikeus täyteen kirkolliseen elämään kirkossamme heidän teologiaansa ja omaatuntoaan murtamatta, mutta tätä oikeutta ei ole suotu kuin paikallisseurakuntien ulkopuolella. Eikä läheskään aina sielläkää (SLEY:n sulkeminen pois Espoon kappelista). Liikkeellä on ollut totalitaarinen koneisto, joka on tahtonut murtaa perinteisen teologian noudattamisen kirkostamme. Miikan kirjoitus on kuitenkin kevään merkki. Ei tarvitse alistua!