lauantai 25. heinäkuuta 2015

Ihminen on sitä, mitä hän syö

Aivot lomalle
Ihana lepo, sitä me kaikki aina välillä tarvitsemme. Kun voi vain olla eikä tarvitse tehdä mitään. Saa päästää aivot lomalle ja olla ajattelematta mitään. Suosittelen lämpimästi sellaisia hetkiä.

Alitajuntamme ei kuitenkaan nuku koskaan. Se on mylly, joka pyörii silloinkin kun me lepäämme. Tästä todistaa sekin, että merkittävä osa suurimmista keksinnöistä ja oivalluksista on syntynyt, kun tutkija on itse heittäytynyt lepäämaan ja ottanut itsensä irti työstään. Emme voi päästää aivojemme alitajuntaa lomalle, vaikka tahtoisimme. Alitajunnan hallintanappi ei ole meidän ulottuvillamme. Alitajunta on ahkera ja täynnä tarmoa ja uusia ideoita, kun me itse luulemme, että nyt me olemme "täydellisesti lomalla".

Alitajuntakin tarvitsee "ruokaa"
Kukaan ei liiku ilman ruokaa. Alitajuntammekin tarvitsee materiaalia, "ruokaa", jota se sitten jauhaa ja pyörittelee kuin lehmä ruohotukkoa useammassa mahassaan. Arkityömme aherruksen ja ajattelun avulla me annamme alitajunnallemme ruokaa, jota se voi sitten itsenäisesti ja ilman meidän kontrolliamme pyöritellä. Voit vähän yrittää auttaa aivojesi työmyyrää esimerkiksi auttamaan sinua arkityössäsi lukemalla työtäsi koskevaa tutkimustietoa, tutustumalla työtäsi lähellä oleviin aloihin, kuuntelemalla seminaareja ja työsi eksperttejä sekä juttelemalla työasioistasi työtoveriesi kanssa. Näin ruokit alitajuntaasi ja se palkitsee sinua siten, että joskus levossa ollessasi saat ahaa-elämyksiä taikka levon jälkeen työsi ääreen palattuasi asiat vain menevät jostakin syystä loogisesti hyvin kohdalleen ja työ luistaa ihmeellisen hyvin.

Aivomme ovat Jumalan luoma mielettömän hyvä kone, mutta...
...sitten tuli synti maalimaan ja me turmelluimme. Hyvä kone, jonka tuli työskennellä Jumalan luomakunnan hyväksi kääntyikin työskentelemään toisen isännän hyväksi. Kone sakkaa ja saa meidät miettimään myös pahoja asioita. "Mutta konehan oli hyvän Jumalan luomus, miten se voi tuottaa pahaa?" Vastaus on yksinkertainen – se saa väärää "ruokaa". "Onko Jumala sanonut, ettette saa syödä mistän paratiisin puusta? ...teidän silmänne avautuvat ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan"(1 Moos. 3). Saatana toi ihmisille uuden opin, sellaisen joka poikkesi Jumalan antamasta opista. Näin ihminen alkoi saamaan epäterveellistä ruokaa aivoilleen ja sen kehityksen lopun näemme ensimmäisestä murhasta, joka tehtiin (vieläpä) uskonnollisin perustein.

Kristittyjen uusi vapaus ja vastuu ruoastaan
Mitä ajatus-ruokaa me syömme, sitä aivomme märehtivät ja siitä ne vetävät koko ajan johtopäätöksiä. Alitajuntamme ohjaa ajatteluamme ja luo siitä loogisia kokonaisuuksia ja systeemejä. Jos täytämme ajatuksemme väärällä opetuksella alitajunta tuo meille vääriä johtopäätöksiä ja rakentaa systeemin, joka on väärä, koska syöttämämme ruoka on ollut väärää. Vahinkoa suurentaa se, että me itse emme edes huomaa sitä, sillä se tulee "oman päämme sisältä" ja meistä se yhtäkkiä tuntuukin lopulta oikealta ja ihan hyvältä.

Tätä voi havainnollistaa esimerkiksi siten, että kun vietämme aikaamme jonkin toisen kuin Raamatun opin luomissa toiminta-kehyksissä, me huomaamattamme omaksumme tuon opin rakenteen alitajunnassamme ja kohta meitä tuntuu, että se Raamatun entinen oppi olikin jotenkin outo ja epäselvä.

Lohtu on se, että kristittyinä me olemme uudestisyntyneet ja olemme "uusi luomus", kuten Jumalan sana sanoo. Me emme ole enää kuoleman vankeja, vaan olemme päässeet vapauteen Kristuksessa. Meille on annettu uudestisyntymisessämme uusi vapaus saatanan kahleista. Me emme ole tahdottomia vankeja, vaan saamme valita mitä "ruokaa" esimerkiksi aivoillemme tarjoamme. Tässä on vapaus ja vastuu, josta apostoli Paavali muistuttaa roomalaisia (Room. 6).

Jeesuksen ohje hyvästä ruokapaikasta
Psalmit, eli Jeesuksen oma "virsikirja", alkaa heti ensimmäisessä jakeessaan iloisella uskon varmuudella,
Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!"
Herramme tunsi tuon sanan hyvin. Hän varoittaa vääristä opetuksista heti virsikirjansa ensimmäisessä jakeessa. "Jumalattomain neuvo" on sitä informaatiota, jota epäsuskossa oleva ihmine tuottaa, kun hän opettaa toisia ja käsittelee asioita omasta maailmankuvastaan käsin. Hän saattaa olla vilpitön, omassa uskossaan vahva ja tahtoa aidosti "hyvää" kuulijoilleen, mutta hän ei tajua sitä pimeyttä, jossa hän on. Tällaisia olivat fariseukset, Jeesuksen ajan "omiin töihin rakentavat" ja saddukeukset eli Jeesuksen ajan liberaalit. Puheen seassa saattaa olla hyviä ja oikeitakin asioita, ja monet asiat ovat "neutraaleja" eli vain teknisiä ja muuta sellaista. Mutta kun Jumalan sanan hyljännyt ihminen siirtyy ihmiskuvan, etiikan ja uskonnon alueelle ja opettaa jotakin muuta kuin mitä Raamattu opettaa, hän tuottaa monista hyvistä ajatuksista huolimatta perustaltaan väärää informaatiota, eli väärää ruokaa myös alitajunnallemme. Jeesus sanoi, "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta".

Varoitettuaan "jumalattomien neuvosta"  Jeesus opettaa hyvästä lähteestä. Se lähde on Herran sana. Se on loppumaton viisauden lähde, joka antaa mielettömille ymmärrystä ja tekee "lukijansakin viisaaksi" niin että hän voi pelastua uskon kautta. (2. Tim. 3:15). Tätä sanaa saamme kuulla Herran omien joukossa hänen seurakunnassaan. Silloin olemme kuin "istutettu puu vesiojain tykönä". (Ps. 1:3).