tiistai 27. kesäkuuta 2017

Uusi kirkko –-väärä mittakaava

Olemme todistamassa uuden kirkon tai oikeammin uuden tunnustuskunnan muodostumista.
Voisimme kutsua sitä esimerkiksi "Opit pois" ryhmäksi, ja se on tänä päivänä yksi uusi tunnustuskunta. Tämä ryhmä on järjestäytymätön, sillä ei ole organisaatiota eikä johtajia eikä sillä ole osoitettakaan. Kuitenkin se on olemassa ja siihen voi liittyä vaikka kävellessään. Usein se on sekaantuneena johonkin toiseen tunnustuskuntaan eikä millään tunnustuskunnalla ole immuniteettia tätä ryhmää vastaan. Se tunnetaan myös nimillä "Yksin Jeesus"-ryhmä tai "Vain Raamattu"-ryhmä tai näiden johdannaiset.
"Opit pois" -kirkko katsoo omasta mielestään keskittyvänsä Kristukseen. Kristus omistetaan sydämessä rukouksena ja laulujen innoituksen avulla. Kristus yritetään kokea hengellisinä tunteina ja välillä siinä saatetaan jopa onnistua, ainakin henkilön itsensä mielestä. Kokemukset ovat olennaisen tärkeitä, sillä tällä kirkolla ei ole muuta, mihin perustaa yhteytensä ja yhteenkuuluvaisuutensa.
Uusikin kirkko kastaa ja viettää ehtoollista. Mutta näistä ei voida opettaa, koska kaikki tarkempi opetus koetaan erottavana. Kirkolliset toimitukset toimitetaan, koska Jeesus on käskenyt ne toimittaa, mutta mitää sisältöä niille ei voida antaa. Tällä tavalla kaste ja ehtoollinen tulee lain teoksi, ihmisen teoksi Jumalalle, ja niiden evankelinen merkitys katoaa.
Kasteen ja ehtoollisen armo korvataan hengellisen kokemuksen armon-kokemuksella. Uskonkokemuksen puristaminen sydämestä tulee uudeksi sakramentiksi, koska alkuperäisille sakramenteille ei saa uudessa kirkossa antaa armon ja anteeksiantamuksen sisältöä. Ihmisen kokemus kääntymisestä ja hänen hengellisestä ratkaisustaan korvaa Jumalan teot kasteessa ja ehtoollisessa.
Myös synninpäästön merkitys muuttuu uudessa kirkossa. Synninpästön kulmakivi ei ole se, että Jumala on luvannut tällä tavalla antaa synnit anteeksi, tuntui miltä tuntui, vaan kulmakiveksi on tullut se, kokeeko ihminen nyt uskovansa. Jos ei koe, on synninpäästö ollut turha.
Mikä on uuden kirkon, tai oikeastaan tunnustuskunnan, suurin virhe? Uuden kirkon suurin virhe on sen mittakaavavirhe. Se on valinnut väärän mittakaavan, ja tämä väärä valinta vääristää kaikki uuden kirkon hyvät yritykset ja tulokset. Mikä on se väärä mittakaava? Se on ihminen. Ihmisen sisäinen kokemus tai vakuuttuminen on tämän kirkon tähtäyspiste ja mittari, jolla mitataan se, onko ihminen saanut Jumalan armon.

Onneksi, Jumala kiitos, tuohon uuteen kirkkoon ei tarvitse liittyä!
Huomaatko mikä on erona meidän tunnustavien luterilaisten kristillisyydessä ja tuon uuden kirkon kristillisyydessä? Kyllä luterilainenkin sanoo "yksin Raamattu" ja "yksin Kristus", mutta tämän sanominen ei kuitenkaan liitä meitä tuohon uuteen tunnustuskuntaan. Kuinka niin? Sen tähden, ettei luterilaisen uskovaisen "yksin Kristus" ole ilmassa leijuva sanapari, jolla ei ole yhteyttä Raamatun kokonaisilmoitukseen, vaan me liitämme sen siihen mittakaavaan, jonka Jumala on asettanut Raamatussa. Kun mittakaava on Raamatun mittakaava, yksittäisten sanojen ja lauseiden merkitys asettuu oikeaan yhteyteensä. Mikä on sitten se Raamatun asettama mittakaava? Se on Jumala itse. Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala tekee pelastusteot ja antaa pelastuksen lahjat, ja kaikki nämä teot ovat Jumalan mittaisia! Sanan julistuksessa (synninpäästö) Kristus puhuu ja sen lupaukset saa omistaa,  koska niissä lupauksissa on Kristus mukana, vaikka kuulija ei sydämessään tuntisi mitään. Kasteessa ihminen "puetaan Kristukseen", "haudataan ja nousee ylös Kristuksen kanssa" sekä tulee ympärileikatuksi "kristuksen ympärileikkauksella". Ehtoollisella Kristus on läsnä oman kirkastetun ruumiinsa kanssa ja antaa ruumiinsa ja verensä siunatussa leivässä ja viinissä.
Kun mittakaava on Kristuksen teot, uskon katse kiinnittyy mittakaavaan eikä ihmisen omaan sydämeen.




Saarna rististä tyhjentää väärät opit

"Risti on kunnossa ristikunnassa"
Otsikossa olevilla sanoilla lauleli tyttäreni Ellen, kun muutama vuosi sitten palailimme seuroista. Sanat olivat tytön omat ja sävelkin oli siinä auton takapenkillä sävelletty. Laulua oli hauska kuunnella. Olimme tulossa seuroista, joissa oli puhuttu kristittyjen yhteydestä. "Risti on kunnossa ristikunnassa".
Jo pienikin lapsi ymmärtää, että risti liittyy jotenkin olennaisesti siihen, mistä uskossa on kysymys. Jumalan Pojan sovituskuolema Golgatan ristillä oli yksi ja ainut sovitusuhri, joka on riittänyt koko ihmiskunnan syntien sovittamiseksi. Jumala teki yhtenä ainoana päivänä valmiiksi koko sovituksen. Sitä tekoa ei tarvitse parannella, ei tarvitse toistaa, ei saa korvata.
Risti on puhdas Jumalan teko. Ihminen ei osallistunut siihen omalla hurskaudellaan niin että hän olisi jotekin täydentänyt Jumalan tekoa. Ei. Sen sijaan Kristuksen täydellisen puhtauden ja pyhyyden vastakohtana oli sotilaiden julma pahuus, tuomioistuinten väärät ja heikot tuomarit, Juudaksen petos ja muiden opetuslasten karkuun juokseminen. Ristillä vain Jumala toimi. Ainut ihminen, josta voidaan sanoa jotakin positiivista oli toinen ryöväreistä, mutta hänkään ei voinut tehdä muuta kuin pyytää pahuuttaan anteeksi.
Kristikunta saarnaa Kristuksen rististä. Ristin teon merkitys on niin valtava, että nekin kirkkokunnat, joiden oppi ihmisen osuudesta pelastukseen on mennyt vikaan, saarnaavat kuitenkin rististä niin paljon, että kuulijoiden ymmärryksessä ristin saarna tekee tyhjäksi sellaiset opetukset, jotka rakentavat ihmisen pyhyyden varaan. Puhdas ristin saarna pelastaa ne, jotka jäävät sen saarnan varaan. Puhdas ristin saarna pelastaa nekin, jotka onnellisen epäjohdonmukaisuuden tähden luottavat yksin Ristin tekoon ja eivätkä löydä käyttöä oman kirkkonsa ihmistekojen opeille. Viime kädessä kuolinvuoteella jokainen kristitty löytää turvaksi vain sen, mitä Kristus teki ristillä. Omaisuus ja omat teot jäävät taakse.