keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Muonion tuliaisia


Kävin Muoniossa saarnamatkalla. Vietin neljä päivää, helatorstaista sunnuntaihin, muoniolaisten vieraana. Sain kokea jälleen kerran hienoa vieraanvaraisuutta ja lämpöä muonilaisten ja käsivarren kristittyjen taholta. Muutamia Jumalan sanan murusia taitoin ja rukoilin niille siunausta. Taivaan isä näkee ja siunaa oman sanansa.

Käsivarressa kävin ensimmäistä kertaa elämässäni. Mukava oli käydä. Ihmiset siellä oli ihan samanlaisia kuin muuallakin. Oli huumoria ja vakavaa, oli puhetta maataloudesta, lohista ja poroista. Lauri-veli taittoi sanan rieskaa ja minä lisäsin muutaman sanan. Evankeliumissa saimme uskoa syntimme anteeksi. Ihmisiä oli kokoontunut 25 henkeä kylässä, jossa oli vain pari taloa, siellä jossain Kaaresuvannosta vielä tovi Kilpisjärveä kohti.

Mutta mitä tekemistä tuolla risukasalla on tämän kanssa? No ei paljonkaan. Sen verran kuitenkin, että Aulikki, entisen kirkkoherran rouva, antoi muutamia puutarhanhoitoneuvoja mustaviinimarjapensaiden hoitamisessta. Ihmettelin hänelle, että miksi teidän pensaanne täällä tuottavat niin hyvin, ja meillä ei, vaikka asumme paljon etelämpänä. Ongelmaksi löytyi pensaiden leikkaus. Kun niitä leikataan, niitä pitää leikata niin että tuntuu! Olimme Oulussa leikanneet vain varovaisesti, sieltä täältä yhden tai kaksi oksaa.

Soitin siltä seisomalta Karitalle ja kehotin häntä käyttämään puutarhasaksia niin, että ne kuumenevat. Kun sitten tulin takaisin kotiin näin, että Muonion pappilan puutarhurin vihje oli otettu tosissaan.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Teologiaa netistä

http://groups.google.com/group/teologiaa?hl=fi

Olen avannut teologisen tietopankin, jonka osoite on tuossa ylhäällä. Siellä on materiaalia käskyistä, alkukirkosta, uskontunnustuksien selityksiä jne. Lisään sinne materiaalia sitä mukaa kuin sitä valmistuu. Tarkoitukseni on saada koko katekismus sinne valmiina esitelminä, joita voi sitten hyödyntää omass työssään, nuortenilloissa, kinkereillä ja mitä moninaisimmissa tilanteissa. Aineisto soveltuu myös itseopiskeluun.

Olen pyrkinyt tekemään materiaalista sellaista, että se jättää ylimääräiset sanat pois ja keskittyy vain pääasioihin. Tekstit ovat lyhyitä ja tiiviitä. Ilmettä on myös kevennetty kuvilla. Suurin osa kuvista on omaa tuotantoa, mutta osan olen imuroinut eri kohteista. Koska tämä sivusto ei ole kaupallinen, vaan se on osa opetusvirkaani Suomen evl. kirkossa, ei materiaalin lainaaminen opetustarkoitukseen ole ongelma. Joka tapauksessa lainattuja kuvia on vain muutama.

Onko sinulla asioita, joita haluaisit käsittelyyn? Kerro niistä minulle, niin katson, onko minulla niihin aineistoa. Voin pyytää myös ystäviäni avustamaan taikka lainata heidä luvallaan heidän valmista materiaaliaan.

Siunausta opiskeluun

t. Vesa

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Toukomettisen nuortenillassa


Oulussa käyn aina välillä pitämässä Raamattutunteja Toukomettisen opiskelijoiden illassa. Kerran taas olin siellä ja olin valmistautunut pitämään AV-projektorin avulla opetuksen aiheesta "synti". Olin valmistellut diat valmiiksi. Kun nuortenilta sitten alkoi, katselin paikkaa, johon voisin kuvat heijastaa. Kahvion seinä on ihanteellinen, mutta siinä oli vain se ongelma, että kuvan toiseen laitaan aina jäi krusifiksi, joka oli ripustettu seinään. Yritin siirtää sitä pois opetuksen ajaksi, mutta se oli siten kiinnitetty, ettei sitä voinut irrottaa. Jouduin jättämään sen siihen.

Aloin sitten opetuksen alkurukousten ja esittäytymisten jälkeen. Kelasin dioja eteenpäin ja pysähdyin sitten selittämään tarkemmin diaa syntipuusta ja sen hedelmisstä (kuvassa). Aloitin juurista, Vanhasta Aadamista, lihasta ja perisynnistä. Nämä kaikki on meissä kätkettyä todellisuutta, todellista syntiä, sydämen pahuutta ja itsekkyyttä, joka tuottaa sitten maan pinnalle tukevan rungon, oksat ja hedelmät. Kaikki nämä maan päällä olevat osat ovat niitä tekosyntejä eli aktuaalisia syntejä eli "ehdollisia syntejä". Ne syntyvät sydämessä ja tulevat sitten esille. Dian yhden mustan hedelmän kohdalle olin kirjoittanut "kuolema". Niin, kuolemahan on sen seurausta, ja todiste siitä, että me olemme syntisiä. Selitin opiskelijoille kuolemasta synnin lopullisena hedelmänä ja ajattelin sitten näyttää sormillani sen sieltä seinältä. Koetin etsiä mustaa hedelmään, jonka kohdalla lukee "kuolema", mutta en meinannut löytää. Lopulta löysin. Teksti oli sattunut juuri krusifiksin kristushahamon kohdalle. Se pysäytti meidät kaikki.

Huomasimme, kuinka Herra itse alkoi saarnata. Hän ohjasi tilanteen siten, että Hän otti omaan itseensä synnin hedelmän. "Kuolema" luki krusifiksin päällä. Jeesus oli kuollut meidän kuolemamme Golgatan ristillä. Hän "otti päälleen" sen meidän syntimme hedelmän, kuoleman, ja sovitti meidät ristillä Jumalan kanssa.

Uskon, että moni muistaa sen opetuksen. Siinä oli meille hyvä evankeliumi. Ei tarvinnut paljon sanoja lisätä.

lauantai 16. toukokuuta 2009

Mirjamista pari kuvaa



Moni on kysellyt, mitä Mirjamille kuuluu. Kerron sen nyt tässä yhteisesti ja liitän mukaan pari kuvaa. Alemmassa kuvassa Mirjam on mummunsa ja muffansa kanssa. Inga ja Alf kävivät katsomassa Mirjamia, kun hän vielä oli Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Nyt Mirjam on ollut kotona ihan kokopäiväisesti kolme viikkoa, joista kaksi viikkoa nyt ilman lääkitystä. CRP-arvot (tulehdusarvot) mitataan vielä pari kertaa viikossa verikokeilla, ja Jumalalle kiitos, ne on tulleet alaspäin ja ovat jo lähes normaalitasolla.
Lääketiede ja sairaalahenkilökunnan lämmin hoito on ollut meille suuri rohkaisu. Kun Mirjam oli vielä sairaalassa ja menimme häntä katsomaan, tapasimme hänet joskus sieltä hoitajan sylistä. Tuntui mukavalta, että hoitajilla oli aikaa yksittäiselle lapselle ihan vain antamaan syliä. Syli on ihmeellinen paikka, siinä meihin virtaa ystävyyttä, rakkautta, huolenpitoa, sydämellisyyttä, laupeutta, empaattisuutta - kaikkia näitä ihmisyyteen kuuluvia parhaita asioita.
Ylemmässä kuvassa Mirjam on jo kotona ja kuten näette, alkaa jo olemaan tuhtia pyöreyttä poskissa. Rinta on maistunut ja joskus hän oikein komentaa äidin ruokatouhuihin. Siinä ei Karitalla auta muu kuin totella. Välillä minäkin saan ottaa häntä syliin, mitä nyt ehdin Mirjamin isosiskoilta ja veljiltä. Ajamaton parta häntä vähän piikittelee poskissa, mutta siitähän isät tunnetaan.
Mirjam on alkanut jo seurustelemaan kanssamme. Hän vastaa ääntelyillä - nguu - ja vastaa varovaisesti pienellä hymyllä silloin kun on fiilistä. Se on ihmeellistä miten ihminen kehittyy ja oppii. Ei turhaan Raamattu sano: "Minä olen ihme, suuri ihme".
Kiitos kaikille esirukoilijoille, että olette jaksaneet joskus lähettää taivaaseen huokauksen Mirjaminkin puolesta. Onhan teillä omiakin huolia, ja lupaamme Karitan kanssa omalta osaltamme muistaa toisia koetuksissa olevia. Näin saamme jakaa sitä ystävällisyyttä ja rakkautta, mitä itse olemme saaneet kokea. "Jaettaessa ilo kaksinkertaistuu ja suru puolittuu", on joku sanonut.
Vesa ja Karita

tiistai 12. toukokuuta 2009

Turkin lähetystyöntekijän viesti

Pastori Risto Soramies on Turkissa lähetystyössä. Tapasin hänet ensimmäistä kertaa Jerusalemissa vuonna 1987 Lähetyskeskuksessa. Jo tuolloin muistan hänen olleen Turkin islamilaisten keskuudessa lähettinä. Hieno kristitty ja Herran työtoveri. Sain hänen lähetyskirjeensa ja liitän tähän alle nyt kappalee rohkaisuksi meille, jotka usein kyselemme, muistaako Herra minutkin.

Risto kirjoittaa: "Johannes sanoo: ”Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.” (1 Joh 2:1-2)

Jos sinun on kuitenkin vaikea kuvitella, että juuri sinun asiasi tulisivat muistetuiksi Jumalan edessä, niin luepa tuo alussa oleva jae vielä kerran. Mene sitten mielessäsi aivan kuin Jeesuksen eteen ja kysy häneltä, niin kuin kyselisit joltakulta uudelta tuttavuudelta: ”Mitä sinä teet työksesi?” Mikä on Heprealaiskirjeen vastaus: ”Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.” Ajattele siis Jeesusta antamassa sinulle kysymykseesi vastaus. ”Mitäkö teen työkseni? No, minä rukoilen iäti ja aina sinun puolestasi. Se on minun työni, harrastukseni ja huvini. Sitä varten nousin kuolemani ja ylösnousemukseni jälkeen taivaaseen. Tässä on puhelinnumeroni, 5015 (psalmi 50:15) - etunumeroa ei tarvita. Soita milloin vain, missä asiassa vain, minulla on aikaa kuunnella. Sitten vien asiasi Isän kuultavaksi. Ota yhteyttä! Vihollinen (vanha adam, synti, maailma ja perkele) yrittää kyllä estää yhteydenottosi, mutta älä niistä välitä, eivät ne minulle mitään mahda.”

Helatorstai on Kristuksen taivaaseenastumisjuhla. Joskus se on saattanut sinulta jäädä melkein huomaamatta, mutta ei varmaan enää tämän jälkeen: Sinun esirukoilijasi, edustajasi ja puolestapuhujasi meni helatorstaina sinne, missä kaikki asiat päätetään ja ratkaistaan sinun eduksesi!

Risto Soramies
11.05.09

maanantai 11. toukokuuta 2009

Urkristendom föreläsningar to 14.5.09

Urkristendom-föreläsningar fortsätter. Den sista för våren hölls den 14. maj kl. 18.00 i Larsmo församlingshem. Alla är välkomna.

Vi skall höra om
-hur de urkristna levde i deras vardag i judiska och hedniska omgivningen. Hur handlade med frågor som römersk armé och -tjänstemanuppgifter, mat, fritid, yrke osv.
-hur den treenighetsläran kom fram.

Vesa Pöyhtäri