Kevään messuohjelma. Tervetuloa!

Keväällä jatkamme taas Hintan messuja. Tammikuun 8. tulee saarnaamaan TImo Kontio Ylivieskasta.
Jos sinulla on mahdollisuuksia palvella jonakin pyhänä, esim. keittämällä kirkkokahvit (paperimukeista ja yksinkertaisella kaavalla) niin voit ilmoittautua minulle. Soittotaitoisia ja laulun lahjan saaneita tarvitaan myös, ilmoittaudu minulle tai kanttorillemme Iikka Perätalolle.

Vesa Pöyhtäri, 044-2175 410

Julhälsning till Missionsring

Julhälsningar från Raitalantie

När jag sätter mig ner för att skriva denna julhälsning så dalar det ner härliga snöflingor. Vi har äntligen fått snö och barnen har fått något att göra på utsidan. Märker att snön har en stor betydelse för barnen, och speciellt så här inför Julen.

Den här gången gav jag Karita i uppgift att skriva till er svenskspråkiga i Vesas missionsring. Hon tänkte berätta för er lite om hur det gångna året varit hos oss.

Vi har fått erfara alla känslor som finns på känlsoskalan under året som gått. Maria föddes I februari med ryggmärgsbrock (mmc). Med glädje och tacksamhet tog vi emot henne, men samtidigt upplevde vi bekymmer för morgondagen, sorg, frustration, hjälplöshet, men mest av allt tacksamhet över att hon finns ibland oss. Vi litar på att den himmelske överläkaren tar vård även om Maria. Hon kämpar nu tappert för att komma iväg på golvet. Hon snurrar runt på golvet som visaren på klockan och knuffar sig med händerna bakåt. Ibland går hon opp I krypställning. Vi märker att Maria upplever frustration över att nedredelen av kroppen inte hinner med. 

Mirjam fyller tre I februari.  Hon har utvecklats bra under året som gått. Hon har börjat säga tre ords meningar. Talet är ännu otydligt men nya ord kommer hela tiden. Även motoriskt har hon under sommaren utvecklats bra. Hennes hjärta orkar bra för tillfället, men hon behöver gå på regelbundna kontroller. Vi gläds över Mirjam! 

Så har vi Lotta som fyllde fem I augusti. Hon är för det mesta nöjd och glad. Hon släktas på Rovaniemi mommo dvs hon sjunger och gnolar hela tiden. Lotta går I dagklubben, och hon är en ivrig pysslare som börjar till hösten I förskolan.

Ellen började ettan I höstas. Att börja skolan var spännande för Ellen. De första månaderna var jobbiga,  man märkte att det tar tid att hitta kamrater. 

Marcus går i fyran. Han är energisk och vill ha action hela tiden. Marcus tycker om att springa med kompisarna kvällarna igenom. Fast ibland måste man läsa till prov 

Ester går I sexan. Hon har fått tjänandes gåva. Hon tycker om att baka, koka och ta hand om lilla syskonen. Hon sköter fint sina skoluppgifter.

William blev konfirmerad i augusti. Han  går nu det sista året I grundskolan, och har som plan att fortsätta gymnasiet I privatskolan. Han delar ut reklam på sin fritid.

Hanna började privatskolans gymnasie I höstas. Hon jobbar även på fritiden ibland på ett salladscafe I centrum.

Som ni märker så finns det inga fritidsproblem för Vesa och jag. Det är för det mesta jag som håller I trådarna här hemma. Vesa hjälper till så långt han hinner.

Vesas arbete är ganska mångsidigt. Han reser en hel del, speciellt rysslandsmissionen tar sin tid. Här i Oulu håller han gudstjänst en gång I månaden i Hintta kapell, håller möten, har förrättningar, gör datamaterial, osv. osv. han har ett sådant arbete att fritiden lätt smältas ihop med arbetet.

När vi ser tillbaka på det gångna året så fylls vi med tacksamhet. Gud är god!

Vi önskar er alla julefrid!

Karita och Vesa med familj

Vart hjärta ödmjukt böje sig,

 att tacka och lovprisa dig.

dig fridens furste, livets Ord;

välsigna julen på vår jord!

(SS 8:5)

PS. gå in på Youtube “katekismuskoulu”!

Ekonomi

Du kan bidra Vesas arbete genom LFF konto

Konto: LFF rf. / Vesa Pöyhtäri stödgrupp 

Kontonr. 106530-223499   Referens: 13

Låt banken sköta ditt månadsbidrag - gör en betalningsförbindelseBanken betalar automatiskt från ditt konto den överenskomna månads summan. Du kan antingen göra det genom internetbanken eller gå personligen till ditt bank-kontor och visa det här brevet med kontouppgifterna. 

Vesas stödgrupp

Lähetysrenkaalle Joulutervehdys

Joulutervehdys 

Hyvää joulua Raitalantieltä! 

Tätä kirjoittaessamme tie on tullut lumiseksi ja pihan ajokaistat on kolattu jo kaksi kertaa. Jos vain nämä lumet pysyvät on valkea joulu jo todellisuutta. Mikä onkaan kauniimpaa kuin neitseellinen hanki. Neitseellisenä se ei tosin meidän pihassamme pysynyt, sillä lapset tietysti ryntäsivät suoraan hangelle tekemään kuvioita ja nauttimaan maan pehmeydestä. Puolen tunnin kuluttua ei juuri ehjää kohtaa löytynyt hangesta.

Tämä syksy on mennyt kovissa flunssissa. Kesästä lähtien on aina joku lapsista ollut flunssassa. Karita oli välillä aiv an läkähtyä korvalääkärissä ja muissa lääkäreissä laukkaamiseen. Onneksi kaupungin korvalääkäri on aivan ihana ihminen. Palvelualtis ja hoitaa hyvin ja antaumuksella. Se on ollut Karitalle suuri ilo. Onneksi nyt on jo hellittänyt ja olemme pääseet tavallisempaan perhe-elämään.

Maria-tyttö on kehittynyt hienosti. Hän on jo 10 kuukautta. Hän istuu lattialla ja pyörii vatsallaan kellonviisarin tavoin. Kääntyminen ei vielä onnistu, mutta on jo käynyt muutaman kerran konttausasennossa eli nostanut pyllyn ylös käsien ja polvien varaan. Kun jalat on vähän vaisummat nin kädet Marialla on hyvin vilkkaat. Pöydän reunalle ei passaa jättää hännen ulottuvilleen mitään, sillä pian se jo lentää joko Marian suuhun tai lattialle, mausta riippuen. Luonteeltaan hän vaikuttaa olevan sosiaalinen. Hän hymyilee kaikille ja haluaa, että hänen kanssaan nauretaan ja pelleillään. 

Mirjam samoin on kehittynyt hienosti. Hän täyttää keväällä kolme. Hän sanoo jo parin kolmen sanan lauseita. Ääntäminen on vielä hakusessa, erityisesti t-äänne on vaikea. Liikkumisessa hän on varmaan ihan ikäisensä tasolla. 

Kerron vielä muutaman sanan Lotasta ja Ellenistä. Nämä tytöt ovat oikeita kanelipullia. Ihanassa iässä ja niin energisiä, että toivoisi voivansa otta itselleen osan heidän virrastaan. Lotta on tullut Rovaniemen mummoonsa. Hän laulaa aina tehdessään jotakin itsekseen. Hän hyräilee jotakin matkalaulun tai lastenlaulun sävelmää taikka sitten kehittelee itse säveltä siinä hyräillessään. Ellen saa pian koulusta ekaluokkalaisen joulutodistuksen. Koulun aloittaminen on ollut jännittävää, mutta jännitystä on lieventänyt se, että samassa koulussa on siskot ja veljet. Luokkakavereitakin on tullut uusia.

Marcus ja Ester käyvät vielä ala-astetta ja koulunkäynti on heistä kivaa, paitsi läksyt ja oppitunnit. William käy peruskoulun viimeistä luokkaa ja suunittelee siirtyvänsä lukioon ensi vuonna. Hanna aloitti lukion samassa koulussa, jossa hän päätti peruskoulun. 

Työkuvioista

Syksyn ilonaihe eli kuukausittaiset messut ovat saavuttaneet mukavasti kristittyjä. Niitä on ollut kolmesti ja 18.12 on neljäs kerta. Keväällä jatkamme kuukausittain, tammikuun 8. on kevään ensimmäinen messu, klo 12.00. Veljemme Timo Kontio on luvanut tulla saarnaamaan. Oulujoen seurakunnan kanssa yhteistyö on ollut hienoa. Pidämme jumalanpalveluksia nöyrällä mielellä ja rukouksella, että Jumala niidenkin kautta saisi palvella nälkäisiä Jumalan lapsia. Jos olet Oulunseudulta ja olisit kiinnostunut joskus laittamaan kirkkokahvit tai toimimaan suntiona tai kanttorina, niin ota yhteyttä. Mikään taituri ei tarvitse olla, sydämen palveleva asenne on ratkaisevaa.

Työkuvioissa on normaalirutiinin lisäksi tullut netti-katekismusosopetukset.  Teen Youtubeen 10 minuutin opetuksia videolla sekä graafisesti (Power-Point tyylillä). Projektin aloittaminen on ollut melko työläs. On täytynyt opetella ajattelemaan opetusvideon katsojan kannalta. Pitää miettiä tarkaan mitä sanoo, miten sanoo ja kun on sanonut ja nauhoittanut, täytyy sitten vielä korjata. Äänen ja kuvan yhdistämisessä hyvin sujuvaksi kokonaisuudeksi on myös oma haasteensa. Ensimmäinen opetusvideo on tässä suhteessa vielä melkoisen amatöörimäinen. Mutta toivon että sujuvuus paranee homman kehittyessä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole ulkoinen toteutus, vaan raamatullinen sanoma. Tähän tarvitaan rukousta, että osaisin sanoa ja esittää asiat siten, että ne olisi helppo ymmärtää ja ihmiset voisivat kuulla siinä terveellistä raamatullista opetusta. 

Katekismusopetuksia löydät Youtubesta hakusanalla ”katekismuskoulu”.

Jouluna Jumala syntyi,

paras poika pakkasella... 

Iloista joulumieltä kaikille teille. Muistamme teitä esirukouksissamme. Joulun Herra on tullut taivaasta maan päälle neitsyt Marian kautta meitä syntisiä armahtamaan ja taivaaseen saattamaan. Antakoon Herra itse meille voimaa vaeltaa hänen jäljissään pyhän sanan raikkaassa evankeliumissa. Kenekään ei tarvitse jäädä epävarmaksi Jumalan armollisesta tahdosta. Kaikki saavat tulla hänen luokseen sellaisena kuin ovat ja kuulla ihania armonvakuutuksia Raamatusta. Jumala nostaa, kantaa ja pelastaa.

”Älkää pelätkö. Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra Daavidin kaupungissa...”

Joulun lapsen rauhaa

t. Vesa ja Karita Pöyhtäri ja lapset

Veli ja sisar Herrassa

Jatkathan Vesan työn tukemista kirkossamme sekä rauhansanalaisen lestadiolaisuuden piirissä suomen- ja ruotsinkielisellä alueella. Kutsu mukaan myös uusia tukijoita. 

Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä

Tilinro. 106530-223499   Viite: 13

Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus tai valitse nettipankissa “toistuva maksu”

Vesa tukiryhmä

Jouluvirsiä Pöyhtäreilla la 17.12. klo 19.00

Joululauluja, jouluvirsiä ja joulumatkalauluja sekä väkevät kaffit Pöyhtäreillä Raitalantie 3 klo 19.00. Tervetuloa
JOs olet soittotaitoinen tarvittaisiin myös säestäjää, vaikka onnistuu se ilman säestystkin.

Tervetuloa, nuoret ja vanhat

Katekismuskoulu: Ensimmäinen käsky

10 minuuttia katekismusta, graafisesti.
Siunausta päivääsi!
Vesa

Katekismuskoulu netissä

http://www.youtube.com/watch?v=MdvcfbseEjQ

Rakkaat ystävät
Tänä syksynä olen aloittanut katekismuskoulun, jota voi seurata netissä.
Käymme läpi katekismuksen kappale kerrallaan.
Juhani Raattamaa on luvannut opettaa sitä myös ulkolukuna. Hän kutsuu meidät pirttiinsä Saivomuotkaan.
Tervetuloa mukaan!

Oppitunnit löytyvät Youtubesta nimellä "kateksimuskoulu".
Ensimmäinen tunti on valmis. Otan vastaan palautetta ja kehittämisideoita.
Vesa Pöyhtäri

Hoosiannakirkko Hintassa

Tervetuloa laulamaan hoosianna Daavidin Pojalle!
Aloitamme uuden kirkkovuoden Jumalan armosta Hintan kappelissa su 27.11. klo 11.00.
Hintantie 89.

Tervetuloa tutut ja tuntemattomat!

Ystäväkirje 3/2011

Elämä Jumalan kasvojen edessä

Vanha liitto
“Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa. Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa. Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin, liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.” (Ps. 105:4-9)
Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana. Mutta tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen; (5. Moos. 16:6)
“Ja pane molemmat kivet kasukan olkakappaleihin kiviksi, jotka johdattavat muistoon israelilaiset; näin Aaron kantakoon heidän nimiänsä molemmilla olkapäillään Herran kasvojen edessä, että heitä muistettaisiin.” (2. Moos. 28:12)
“..mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi".” (1. Sam. 1:22)
“Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?” (Ps. 42:2)
“Mutta vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen edessä, he ihastuvat ilosta.” (Ps. 68:3)
“Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.” (Ps. 116:9)

Uusi liitto
“Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.” (Hpr)
“Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita (hallita) Israelin kahtatoista sukukuntaa.” (Luuk. 22: 28-30)
"Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni". (1. Kor.)
“Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” (Apt. 2: 42).
“kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.” (Kol. 3:13).
“Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9).

Kristillinen seurakunta on “Aabrahamin siementä” ja osallinen siitä lupauksesta ja liitosta, joka hänelle ja hänen jälkeläisilleen luvattiin iakaikkisiksi ajoiksi. Näin uusi liitto jatkaa vanhan liiton lupauksien perustalla ja on samaa Jumalan kansaa yhdessä Kristuksen ruumiissa. Kristus oli Jumalan kasvot Vanhassa liitossa. Jumalan Israel kulki Kristuksen edessä ja joi hengellisestä kalliosta, joka oli Kristus. Uudessa liitossa meillä on sama Kristus ja saamme juoda samasta hengellisestä kalliosta ehtoollispöydässä. Nyt emme juo vain hengellisesti, vaan saamme juoda ja syödä Kristuksen tosi ruumiin ja veren siunatussa leivässä ja viinissä. Yhteys Kristukseen ja Jumalan kasvojen edessä vaeltaminen uudessa liitossa on elämää, joka saa voimansa Kristuksen pöydän äärellä ja lähtee todistamaan Herran pelastuksen päivästä arkeen ja “kaikkeen maailmaan”.

Työn kuulumisia
Kesällä pidettiin Laestadiuksen ja Raattamaan juhlavuoden tapahtuma Ruotsin Pajalassa. Pajalaan oli kokoontunut kansainvälinen joukko Laestadius-tutkijoita sekä asian harrastajia. Myös Raattamaan ja Laestadiuksen sukulaisia oli paikalla. Kuulimme juhlapuheita ja luentoja aiheesta monipuolisesti (Oma alustukseni Raattamaasta tulee aikanaan internettiin kuultavaksi).

Ähtävän seurojen ja suvijuhlien jälkeen pidin kuukauden kesäloman. Loma oli virkistävä. Kävimme mm. isojen lasten kanssa kuusi päivää Mallorcalla. Välimeren aallot olivat suolaisia, mutta eivät pettymykseksemme riittävän suuria body-surffaukseen. Lämmin meri kutsui kuitenkin uimaan ja hyppimään kallioilta, joista varsinkin ensimmäist harrastimme melkoisesti. Havaitsin, että uimahousujen suunnittelussa on tehty virhe, kun niihin on lisätty taskut. Siitä seurasi kännykän suolansietotesti -- tulos: ei sietänyt!

Syksyn työkalenteri alkaa hiljalleen täyttyä sunnuntaiden osalta. Minulla on kuukausittain käytettävissä kolme sunnuntaita (tai viikonloppua) tähän työhön. Yhden viikonlopun annan perheelle. Näistä kolmesta vajaa yksi menee Toukomettisen puhujavuoroon ja jumalanpalvelukseen Oulussa. Yksi on varattu Venäjän matkoille (joita tänä syksynä on syys-, loka-, ja marraaskuussa). Yksi viikonloppu on varattu vierailuihin, kirkollisiin toimituksiin, seuroihin, Raamattutunteihin jne. Ota rohkeasti yhteyttä!

Arkipäivinä pidän joka toinen torstai Lähetyspiiriä Toukomettisessä. Siellä syvennymme tänä syksynä Jeesuksen vertauksiin. Satunnaisesti teen hartausvierailuja senioriasuntoloissa. Toukomettisen nuorten ohjelma on vielä suunnitteilla. Oulun seudulla vierailen eri järjestöjen opiskelijailloissa opettamassa. Arkipäivien askareisiin kuuluu myös Saarna-Kartta internet-lehden toimitustyö sekä LFF:n Venäjän työn suunnittelu ja koordinointi. Viimeksimainittu tarkoittaa suunnitelua, johtokunnan kokouksia, puhelin ja sähköpostiviestejä, viisumin hankintoja ja matkalippujen hommaamista.

Jumalanpalvelukset Hintan seurakuntatalolla - takaisin Herran alttarin äärelle!
Syyskuussa aloitamme kristittyjen kanssa, jos Jumala suo, ehtoollisjumalanpalvelusten viettämisen Oulujoen seurakunnan tiloissa. Kirkkoherra antoi suosiollisesti tilat käyttöömme kuukausittaista messua varten. Näin saan myös minä palata takaisin Herran alttarin ääreen ja saan jälleen turvallisesti sanoa myös pappisviran hoitamisen kannalta psalminkirjoittajan sanoilla: “Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.” (Ps. 84:3). Pidän sitä Jumalan ihmeenä ja lahjana! Emme odota messuun väenryntäystä, mutta iloitsemme jokaisesta, joka tahtoo viettää Herran juhlaa kanssamme. Toivomme tämän asian ympärille rauhallista ja kristillistä mieltä ja paljon esirukouksia! Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita messuun!

Hintan seurakuntatalossa sunnuntaina klo 11.00
Hintantie 89, Oulu.
Syyskuun 18.
Lokakuun 16.
Marraskuun 27. (1. adv.sunn.)
Joulukuun 18. (Huom. klo 16.00)
Tammikuun 8.

Kokonainen Jumalan sana - yhtään häppeilemättä

Meillä rauhansanalaisuuden parissa on sanonta - "Kokonainen Jumalan sana". Tällä toivotaan, että saarnamiehet julistaisivat, ei vain omia lempiaiheitaan tai jonkun henkilön, suuren tai pienen, korvasyyhyyn sopivasti, vaan kunnioittaen Sanan antajaa. Jeesuksen rakastaminen on kokonaisen Jumalan sanan rakastamista.

Liberaalit haluavat puhua myös Jumalan sanasta, ja ehkä kokonaisestakin, mutta he tahtovat nostaa siitä "periaatteita" ja "keskeisiä käsityksiä". Näin me tosin kaikki teemme ja uskon, että näin myös on välttämättä tehtävä. Mutta liberaalit panevat nämä sanasta nostamansa "käsitykset" muuta sanaa vastaan ja kumoavat Jumalan sanan näillä "käsityksillään". Näin he kääntyvät Jumalan sanaa vastaan ja työskentelevät sen vihamiehinä ja -naisina. Silloin sana ei ole enää "kokonainen Jumala sana", vaan siitä on leikattu pois sivuja sieltä ja toisia täältä.

Kristuksen kirkko on aina kunnioittanut koko sanaa. Muuta sanaa ei ole kunnioitettu samalla jumalalliselle asialle tarkoitetulla arvovallalla. Tästä syystä tosi kirkko on aina tahtonut muistaa Ilmestyskirjan varoitusta: "jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu."

Olen taas tämän kevään ja kesän kulkenut itsekin kuulijana seuroissa ja tilaisuuksissa. Sana on ollut hyvää ja monipuolista, koko Raamattu on saanut olla esillä "yhtään häppeilemättä". Kristus on antanut meille kaikki vitamiininsa, meillä ei ole varaa menettää niistä yhtäkään, ei edes B13-vitamiineja jne, koska nekin ovat Jumalan lahjoja. Ne tekee arvokkaaksi se, että vitamiinien Antaja on niin Arvokas! Jumalan tähden me puhumme koko hänen sanansa.

Kun seuroissa on esillä laki ja evankeliumi ja opetukset sillä apostolisella tavalla kuin se esim. pakanain apostolin Paavalin seurakuntakirjeissä on, niin sielu tuntee tuleensa ruokituksi. On saanut kuulla paimenääntä. Sanan suolan täytyy saada kirvellä haavoissamme, sillä silloin se tappaa synnin saastaa meissä, niitä basiliskoja. Evankeliumi taas kuroo haavan umpeen ja ja hoitaa öljyllä ja viinillä. Kristittyinä tarvitsemme myös sanan opastusta sitä, miten elämän tiellä kuljetaan.

Jumalan Poika onkin luvannut: "Ja Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä. Ja hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat. Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut." (Jes. 25:8). Jumalanpalveluksissa ja seuroissa me olemme Jumalan järjestämässä hyvässä ruokapäydässä. Tulethan sinäkin usein mukaan!
Vesa Pöyhtäri

Prof. Miikka Ruokanen Hesarissa

"Onko nyt nousemassa uusi moralistinen ja suvaitsematon "puhdasoppinen " ideologia, kansalaisuskonto (civil religion), joka, joka ei salli poikkeamia laajan kansanosan hyväksymään yhteiskuntakelpoiseen uskonnollisuuteen? Suurissa seurakuntayhtymissä on jo havaittavissa vaarallinen, herätyskristillisyyttä diskriminoiva tendenssi.

Eri herätysliikkeisiin kuuluvilla kirkollisveron maksajilla on täysi oikeus odottaa, että osa kirkon vero- ja kolehtituloista käytetään heidän kannattamiensa toimintojen tukemiseen. Ellei näin tapahdu, he voivat oikeutetusti kysyä, mitä mieltä on rahoittaa kirkkoa, joka ylenkatsoo heidät.

Kansankirkon aito moniäänisyys ja hengellinen moniarvoisuus on tunnustettava, ei vain juhlapuheissa vaan myös taloudellisissa realiteeteissa."

Kirjoitus Helsingin Sanomissa 5.6.2011

"Sari Roman-Lagerspetz (HS 3.6.) vastustaa "syrjivien oppien viemistä kehittyviin maihin" valtion ja kirkon taloudellisella tuella. Hänen mielestään tukea ei tule antaa sellaisille lähetysjärjestöille, jotka eivät hyväksy homoparien siunaamista ja naispappeutta.

Todellisuudessa Aasian ja Afrikan nuoret kirkot kieltäytyvät yhteistyöstä sellaisten kirkkojen, järjestöjen ja lähetystyöntekijöiden kanssa, jotka hyväksyvät homoparien siunaamisen. Tästä on jo näyttöä useissa tapauksissa.

Homoparien siunaaminen on puhtaasti länsimainen ilmiö, ja sielläkin lähinnä vain liberaalien protestanttisten kirkkojen hyväksymä toiminto. Keskustelu homoparien siunaamisesta koskee murto-osaa, vain n. 13%:a kristikunnasta.

Aasiassa ja Afrikassa aihe ei ole noussut ajankohtaiseksi. Nuoret protestanttiset kirkot, kuten myös maailmanlaaja katolinen kirkko ja ortodoksiset kirkot pitäytyvät kristinuskon perinteiseen näkemykseen.

Roman-Lagerspetz haluaisi edistää liberaalien länsimaisten arvojen missiota koko maailmaan. Länsimaisten seksuaalieettisten näkemysten pakkovienti Aasiaan ja Afrikkaan olisi kulttuuri-imperialismia, sikäläisten perinteisten arvojen sekä heidän kristillisten arvojensa korvaamista moderneilla länsimaisilla arvoilla.

Nykyaikainen lähetystyö karttaa tietoisesti tällaista kulttuurista ylimielisyyttä. Lähetysjärjestöt tukevat nuoria kirkkoja heidän keskeisimmässä tehtävässään, evankeliumin julistamisessa ja ihmisten palvelemisessa.

Kirkon teologian, etiikan ja käytäntöjen soveltaminen kunkin kulttuurin ja yhteiskunnan olosuhteisiin kuuluu paikallisille kristityille, se ei ole länsimaisten lähetystyöntekijöiden tehtävä.

Ruotsin kuningas sääti 1726 vuoteen 1869 asti voimassa olleen ns. konventikkeliplakaatin, joka pyrki estämään herätysliikkeitten toiminnan myös Suomessa. Taustalla oli yhdenmukaistava kirkollinen puhdasoppisuus yhdistyneenä valtiokirkollisiin poliittisiin intresseihin.

Onko nyt nousemassa uusi moralistinen ja suvaitsematon "puhdasoppinen " ideologia, kansalaisuskonto (civil religion), joka, joka ei salli poikkeamia laajan kansanosan hyväksymään yhteiskuntakelpoiseen uskonnollisuuteen? Suurissa seurakuntayhtymissä on jo havaittavissa vaarallinen, herätyskristillisyyttä diskriminoiva tendenssi.

Eri herätysliikkeisiin kuuluvilla kirkollisveron maksajilla on täysi oikeus odottaa, että osa kirkon vero- ja kolehtituloista käytetään heidän kannattamiensa toimintojen tukemiseen. Ellei näin tapahdu, he voivat oikeutetusti kysyä, mitä mieltä on rahoittaa kirkkoa, joka ylenkatsoo heidät.

Kansankirkon aito moniäänisyys ja hengellinen moniarvoisuus on tunnustettava, ei vain juhlapuheissa vaan myös taloudellisissa realiteeteissa."

Voisiko tämän paremmin sanoa. Kun kristillisen opin professori, myös suuren maailman tunteva, lausuu näin, moni alkaa miettimään asioita myös tukahdutettujen näkökulmasta. Kirkon perinteisen linjan kristityillä on oikeus täyteen kirkolliseen elämään kirkossamme heidän teologiaansa ja omaatuntoaan murtamatta, mutta tätä oikeutta ei ole suotu kuin paikallisseurakuntien ulkopuolella. Eikä läheskään aina sielläkää (SLEY:n sulkeminen pois Espoon kappelista). Liikkeellä on ollut totalitaarinen koneisto, joka on tahtonut murtaa perinteisen teologian noudattamisen kirkostamme. Miikan kirjoitus on kuitenkin kevään merkki. Ei tarvitse alistua!

Ystäväkirje 2/2011

Uusin ystäväkirje on luettavissa klikkaamalla TÄTÄ.

Tervetuloa myös uudet lähetysrenkaan jäsenet. Tuo ystäväsikin mukaan, työ on vain laajentunut! Siitä tarkemmin kirjeessä.

Jumalan rauhalla

Vesa Pöyhtäri


http://www.slideshare.net/vpoyhtari/ystvkirje-2-2011

Kirkolliskokouspuheenvuoro kirkon tilasta ja henkilöseurakunnista

Maanantaina 2 päivänä toukokuuta 2011 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Teimme kaksi vuotta sitten aloitteen, jonka mukaan seurakuntarajat olisi irrotettava pakollisesta kuntarajojen seuraamisesta, seurakuntalaisilla olisi mahdollisuus kuulua muuhunkin kuin asuinpaikkakuntansa seurakuntaan ja kolmanneksi evankelis-luterilaiseen seurakuntaan voitaisiin muodostaa myös henkilöseurakuntia. Tämä oli jo yhdeksäs tätä asiaa tavalla tai toisella koskeva esitys viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Näistä aloitteen kolmesta kohdasta kirkolliskokouksen käsittelyn läpäisi puolitoista, eli päätettiin tutkia seurakuntarajojen irrottamista kuntarajoista ja ajateltiin mahdolliseksi, että seurakuntayhtymän sisällä henkilö voisi kuulua toiseen seurakuntaan kuin minkä alueella asuu. Nyt tämä kirkolliskokouksen tehtävänanto on joutunut kirkkohallituksen käsiin. Tuloksena on, että kirkkohallitus on riisunut loputkin uudistusesityksestä ja vajonnut sitkeään verotuslaeilla perusteltuun siilipuolustusta muistuttavaan vastarintaan, jota minkäänlainen teologinen tai eklesiologinen näkökohta ei kirkasta. Sitä mikä sallitaan rangaistusvangeillekin - kuuluminen toiseen kuin asuinpaikan seurakuntaan - ei sallita tavallisille seurakuntalaisille.

Viime vuonna ilmestyi suomeksi amerikkalaisen ortodoksiteologi David Bentley Hartin teos "Ateismin harhat". Siinä hän kuvailee sitä käännettä, mikä tapahtui kirkon elämässä 300-luvulla sen jälkeen, kun keisari Konstantinus oli myöntänyt kristinuskolle sallitun aseman. Konstantinuksen poika Constantius, joka ei ollut perinyt isänsä uskoa, tajusi että kirkko, joka piti kiinni täsmällisistä opeista ja tarjosi lopullisia ratkaisuja elämän kysymyksiin, ei ollut keisarilliselle hoville mikään myötämielinen liittolainen. Sen vuoksi hän halusi liittää kirkon toimet tiiviisti valtion virkakoneistoon. Tätä tarkoitusta varten hän ryhtyi lahjomaan papistoa patronaateilla, omaisuudella, nautintaoikeuksilla, erivapauksilla ja perusteettomilla etuoikeuksilla. Kirkon järjestys piti myös sitoa läheisesti valtion lakiin. Nyt kun kirkon järjestys oli otettu näin valtion suojelukseen, Hart toteaa tästä tapahtumasta, että "se oli epäilemättä laitoskirkolle suureksi eduksi, mutta kristinuskolle ilmeinen katastrofi".

Näyttää siltä, että tämä aikakausi, jolloin kirkko on saanut vapaasti toimia oppinsa mukaisesti ja valtio on myöntänyt sille tietynlaisen erityisaseman ja uskonnonvapauden, on nyt kulumassa loppuun. Sitä kesti niin kauan kuin kirkko oli uskollinen sanomalleen ja opilleen. Vähitellen kirkkomme johto on ajautunut tilanteeseen, jossa se on ympäröivän yhteiskunnan painostuksesta valmis heittämään yli laidan jokaisen kristinuskon totuuden, joka uhkaa sen asemaa ja verotuloja. Kirkosta on tullut järjestysmuotonsa ja asemansa vanki. Uusateistinen eroakirkosta.fi pystyy hetkessä homoliikkeen tuella organisoimaan kampanjan, jolla kirkolta kiristetään irtiottoja kristinuskosta kirkosta eroamisen uhalla. Yksiääninen, yksiarvoinen ja hetkittäin älyvapaa media ja nettiyhteisö pystyy hetkessä nostamaan ilmoille sellaisen vihellyskonsertin, jolla kristillisen uskon mukaiset kannanotot vaiennetaan.

En kiinnitä pitkään huomiota niihin tekosyihin, kuten verotuksen tuottavuuden periaatteeseen ja rakennusten seurakuntakoodiin, joilla aloitteemme sisältävät muutosehdotukset on torjuttu. Kirkkoon kuuluvathan voisivat maksaa asuinpaikkansa seurakunnan veroprosentin mukaista kirkollisveroa, seurakunnat voisivat sen sitten tilittää siihen seurakuntaan, mihin nämä kuuluvat. Siinä olisi HeTalle töitä. Kirkkohallituksen esitys on osoitus siitä, että kirkkoa hallitaan tavalla, jossa kieltäydytään itsepintaisesti ryhtymästä niihin toimenpiteisiin, jotka olisivat sen tulevaisuuden kannalta välttämättömiä. Kirkkohallitus ei löytänyt ainoatakaan parokiaalisuuden murtamista puoltavaa näkökohtaa. Siihen verrattuna meille jaettu tulevaisuusselonteko "Kirkko 2020" edustaa huomattavasti kirkkaampaa ajattelua. Se sentään avaa paljon sellaisia näkymiä ja kysymyksiä, joiden perusteella parokiaalisuus pitäisi asettaa kyseenalaiseksi.

Ensimmäinen sellainen seikka on, että tällä menolla edessämme voi pian olla tulevaisuus ilman kristinuskoa. Kirkko pysyy Jumalan Sanan ja siitä johdetun oikean opin varassa, joka sitten tietysti on vielä julistettava joka tilanteessa kaikelle kansalle. Parokiaalisuus johtaa nyky-yhteiskunnassa Jumalan Sanan mukaisen opin syrjäytymiseen ja epäuskon ylivaltaan kirkossa. 1900-luvun malli oli, että yhteiskunta jäsennettiin aktiivisen ydinseurakunnan ja sen kohteena olleen vieraantuneen enemmistön välisen eron kautta. Olen sitä mieltä, että tämä jäsennys on edelleenkin todellinen ja asianmukainen, eikä se johtanut koskaan mihinkään suurempaan joukkopakoon kirkosta.

Nyt kirkossa on vähitellen siirrytty sellaiseen todellisuuteen, jossa kaikki ratkaisut tehdään kirkosta vieraantuneen enemmistön ehdoilla. Niitä ei tehdä tämän enemmistön parhaaksi vaan ainoastaan silmälläpitäen sen pysymistä kirkon jäseninä. Myöntyminen tällaiseen todellisuuteen turmelee vähitellen koko kirkon elämän teologiasta alkaen ja lopulta se ajaa heidät eroamaan kirkosta, jolla ei ole heille mitään annettavaa. Näin todellinen päätösvalta kirkon elämässä on vähitellen luovutettu sellaisille ihmisille, jotka eivät halua osallistua, nähdä vaivaa ja palvella sen jatkuvassa elämässä, vaan ainoastaan käyttää valtaa siinä ja tuoda omien näkökantojensa mukaisen "poissaolevien" hallinnon kirkkoon.

Noin neljän vuosikymmenen ajan kirkossa on jatkunut suuntaus, jossa ensiksi annetaan vähitellen perään kristillisestä etiikasta ja lopuksi käytännöt vanhurskautetaan antamalla niille teologinen pintasilaus lähimmäisen rakkauden ja ihmisten palvelemisen nimessä. Tämä suuntaus on tuhoisa sekä ajatellen kansan hengellistä ja henkistä hyvinvointia että kristinuskon asemaa maassamme. Ihmiselämän irtautuminen raamatullisesta seksietiikasta on johtanut yksilökeskeisen hedonistisen elämäntavan yleistymiseen, perhekeskeisyyden ja sukuyhteyden katoamiseen, lasten aseman kurjistumiseen nyky-yhteiskunnassa, mistä olemme kuulleet hätkähdyttäviä esimerkkejä Vantaan kaupungista, pahoinvointiin kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Ihmisten yksinäistymiseen ja eristymiseen toisistaan ja laitoshoidon lisääntymiseen. Lasten syntyvyyden aleneminen on suoranainen seuraus aborttien, avoliittojen, avioerojen ja homoseksuaalisten elämäntapojen hyväksytyksi tulemisesta ja yleistymisestä. Nämä kaikki vaikuttavat siihen Jumalan luomistyön vastaiseen suuntaan, jonka vuoksi syntyvyys vähenee, maamme väestöpyramidi vinoutuu ja kansakunta muuttuu vanhusvoittoiseksi.

Kristinuskon säilymisen kannalta lähetystyön tekeminen on ratkaiseva asia. Kirkon viimeaikainen kehitys näyttää johtavan vähitellen lähetystyön lopettamiseen kirkossa. Lähetystyön muuntuminen kansainväliseksi ja yhteiskunnalliseksi vastuuksi kuulostaa kauniilta nykyihmisen korvissa, mutta pitää sisällään varsinaisen sudenkuopan. Lähetystyön lopettaminen ei merkitse jotain yhteiskunnallista hyvää kansallemme tai muulle maailmalle, vaan aikaansaa, että tästä maasta tulee uskonnollinen tyhjiö, jossa toiset vuorostaan tekevät lähetystyötä. Tämä kehitys on jo nyt ilmeinen maassamme ja sitä vauhditetaan vielä luopumalla tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta ja mahdollisesti sellaisella uskontolainsäädännöllä, joka kieltää kristinuskon levittämisen. Kirkon sisäiset pyrkimykset rangaista kristillisiä järjestöjä kieltämällä niiltä määrärahat vaikuttavat samaan suuntaan. Uskonnonvapauden kehitys ei näytä maassamme suotuisia merkkejä. Sille on ominaista peräänantaminen muiden uskontojen vaatimuksille, uskonnonvapauden vähittäinen nakertaminen moniuskontoisuuden nimissä ja kristinuskon joutuminen yhteiskunnallisesti syrjittyyn asemaan.

Varsinainen ongelma pesii kuitenkin kirkon omassa opillisessa sekavuudessa. Otan yhden tuoreen esimerkin. Yhdessä Helsingin seurakunnassa on esitetty papin kirjoittama näytelmä, jossa Jeesusta esittää homosuhteessa elävä ja kirosanoja suustaan syytävä nuori nainen. Näytelmä häpäisee meidän Herraamme kaikin tavoin. Siihen liittyvine kuvineen se on ilmeisesti myös maamme uskonnonvapauslainsäädännön vastainen. Siinä rikotaan kaikki, mitä kristikunta on uskonut ja tunnustanut tähän asti. Papit voivat kieltää sekä Jeesuksen jumaluuden ja ihmisyyden, väärentää hänen henkilöhistoriansa ja sukupuolensa ja lyödä rahoiksi sensaatiolla taidemarkkinoilla. Jotta pääsiäisdraama olisi täydellinen, Helsingin seurakunnat ovat vielä verorahoillaan tukeneet tämän näytelmän esittämistä. Ainoa mahdollinen toimenpide olisi, jos Helsingin hiippakunta tahtoisi pysyä osana kristillistä kirkkoa, erottaa tämä pappi välittömästi. Jos näin ei tehdä, se on osoitus siitä, että kirkko ei ole tosissaan missään.

Kaiken tämän johdosta on sanottava, että olemme siirtymässä sellaiseen aikaan, jolloin seurakuntien sisään on luotava henkilöseurakuntia, joissa kristityt voivat elää uskoa ja toimia Jumalan Sanan ja kirkkomme tunnustuksen mukaan kokematta yleisen mielipiteen mukaan valitun kirkollishallinnon painostusta tai kristinuskon vastaisten liikkeiden kannattajiksi antautuneiden kirkonjohtajien vainoa. Tässä tilanteessa luterilaisen kirkkomme jatkuvuuden turvaamiseksi ja kristinuskon säilymiseksi maassamme en näe mitään muuta mahdollisuutta kuin luterilaisten henkilöseurakuntien syntymisen kirkkoomme. Niillä täytyisi olla vapaus valita omat pappinsa ja paimenensa. Niihin kuuluvilla olisi tietenkin oikeus käydä seurakuntien jumalanpalveluksissa, kuten muillakin näiden henkilöseurakuntien järjestämissä jumalanpalveluksissa.

Kirjoittaja Lasse Marjokorpi, Kemijärven kirkkoherra, on Venäjän työn veteraani ja tuttu ja rakas veli Herrassa monille rauhansanalaisillekin kristityille.

Pääsiäistervehdys

"Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (Jes. 53:5)

Tänä päivänä, kaksituhatta vuotta sitten Jerusalemin kaupungissa, sen hallintopalatsien ja hengellisen eduskunnan pölyisillä esipihoilla kuulusteltiin erästä nasaretilaista miestä. Häntä hakattiin, ruoskittiin ja syljettiin hänen ruumiinvoimiensa väsyttämiseksi ja henkiseksi ja psykologiseksi nujertamiseksi.

Hänen vikansa oli se, ettei hän "ymmärtänyt olla hiljaa". Hän ei kumartanut hallintoeliittiä, ei uskonnollista eikä maallista. Kyllä hän veronsa maksoi ja myös opetuslastensa puolesta. Hän myös säilytti yhteiskuntarauhaa opetuksillaan ja esimerkillään. Hän opetti lähimmäisenrakkautta ja antoi syntejä anteeksi. Nämä teot eivät kuitenkaan merkinneet eliitille mitään, sillä hän oli astunut heidän varpailleen. Eliittiä ei saa häiritä, se on mustasukkaisen tarkka kuvastaan kansan keskuudessa. Sen täytyy saada olla se ihailtu kansan esikuva jumalanpelossa. Se haluaa säilyttää eliitin asemansa, valtansa. Joka ei kumarra eliittiä, sen ei ole oikeus olla olemassa. Hänet hiljennetään, hänen toimintamahdolisuuksia kavennetaan, hänestä levitetään perättömiä huhuja, mm. sellaista, että hän suunnittelee vallankaappausta ja yrittää kansan kuninkaaksi. "Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari"."

Eliitille kelpaa vain keisari. Eliitti etsii maallista kunniaa ja asemia, tekonsa he tekevät että kansa heitä kiittäisi ja ylistäisi. "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari!", huudettiin Pilatukselle. Tuo huuto on uskontunnustus.

Kristitylle nasaretin mies on Jeesus Kristus. Hän on Jumalan Poika, neitseestä syntynyt, maailmankaikkeuden luoja ja hallitsija, joka hallitsee vaikka äärimmäisen heikkouden kautta. Jesajan kirjan profetia kertoo, mistä on kysymys, "Hän on runneltu meidän pahain tekojemme tähden". Suuri heikkouden hetki, ei hän mitään voinut tehdä. Hän oli jättäytynyt täysin johtajien armoille. Johtajat saivat näyttää hänelle, mitä heidän uskontunnustuksensa merkitsee hurskaille ja Raamatun mukaan kilvoitteleville. Sellaista ei sallita, sellainen on lopetettava. Tämä nasaretin mies oli heidän silmissään kääntynyt väärän auktoriteetin puoleen, kun oli jäänyt Jumalan sanan varaan. Nyt hän saisi maistaa heidän käsistään, mitä merkitsi se ettei käsittänyt kuka on keisari!

Jeesus Kristus kuoli ja haudattiin. Kuninkaamme kuolema on meidän apostolisen uskontunnustuksemme sanoma. "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (Jes. 53:5). Tämä on evankeliumi. Tämä on seurakunnan kallein aarre, kuten sen uskonpuhdistajamme Lutherkin sanoi.

Keisarin kannattajien voima ei kuitenkaan ollut se viimeinen sana. Jäljelle jäi Jumalan sanassa ennustettu kuolleista herääminen. Kolmantena päivänä, ani varhain, naiset eivät löytäneet kuollutta kuolleitten joukosta, vaan saivat kohdata elävän Herran. Kristus on voittanut kuoleman, hänellä on kaikki valta. Murtuneiden usko syttyi uudelleen ja he saivat voiman tunnustaa, "Rabbuuni", Opettajani. Heidän kuninkaansa kuolema ristillä ei jäänyt viimeiseksi tapahtumaksi. Heillä on nyt uusi elämä Kristuksessa, "vanha on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut!"

Keisarinkin kumartajat voivat kääntyä. Nikodeemus ei suostunut heidän neuvoonsa, vaan oli eri mieltä. Monet hallitusmiehistä uskoivat ja seurasivat Herraa. Ylösnousseen seuraajiksi tuli monia kirjanoppineita ja tavallisen kansan jäseniä. Ylösnousseen seurassa raja-aidat murtuivat. Enää ei ole luokka-eroja, ei eliittiä, vaan kaikki ovat yhtä kansaa, joka kutsuu itselleen paimenet, sellaiset paimenet, joilla on oikea uskontunnustus, "Jeesus Kristus on Herra". Tätä joukkoa kutsutaan Raamatussa "ulos kutsutuiksi" eli seurakunnaksi. Heidät on kutsuttu ulos maailman hengen vallasta Kristuksen kuninkuuden suojiin. Siellä kaikki ovat pahuudessa lapsia mutta Hengen viisaudessa aikuisia, siellä ei viisastella keisarin tavaralla. Kristittyjen viisaus on ennen kirjoitettu Jumalan sana. Se on jokaiselle kristitylle kirja, jonka jo "lapsuudestasi saakka tunnet" ja se voi "tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa".


Siunattua ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä kaikille kristinuskovaisille kaikkialla!

Vesa Pöyhtäri

Kirkossa painostetaan rahalla luopumaan raamatullisesta opetuksesta

Luin oheisen uutisen:
"Helsingin seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto päätti viime viikolla olla antamatta projektimäärärahaa Kansanlähetyksen lähetystyöhankkeille. Yhteinen kirkkoneuvosto ei kuitenkaan täysin evännyt tukea vaan haluaa kuulla vielä Kansanlähetyksen johtoa ja kuulla sen linjauksia, kertoo Kirkko ja kaupunki

Helsingin seurakunnat jakavat vuosittain projektiavustuksia lähetykseen ja kansainväliseen diakoniaan. Kansanlähetys anoi yhteensä 133 000 euroa hankkeisiinsa.

Aikaisemmin tuki on evätty Suomen Luterilaiselta Evankeliumiyhdistykseltä sen naispappeuden vastaisen linjan vuoksi.

Helsingin seurakuntayhtymän ja Kansanlähetyksen edustajien välinen neuvottelu toteutunee pääsiäisen jälkeen, jolloin seurakuntayhtymä toivoo saavansa selvityksen Kansanlähetyksen linjasta.

– Rahanjako edellyttää sitä, että olemme Kansanlähetyksen kanssa samoilla linjoilla, sanoo yhteisen seurakuntatyön johtaja Pentti Miettinen tällä viikolla ilmestyvän Kirkko ja kaupungin haastattelussa."
(kotimaa24)

KOMMENTOINTIA:
Helsingin seurakuntayhtymän ratkaisu olisi jotenkin ymmärrettävissä, jos Suomen evl. kirkko olisi tehnyt päätöksen, että kirkon aikaisempi virkakäsitys, jossa pitäydytään pappisvirkaan vihittyjen miesten pappeuteen, olisi väärä. Sen sijaan kirkko on tähän saakka hyväksynyt vanhemman virkakäsityksen ja sallinut sen opettamisen "tulevillekin sukupolville".

Helsingin päätös nojaa median luomaan, joidenkin kirkon johtajien suosiollisella tuella, mielikuvaan ja käsitykseen, että kirkko olisi jotekin luopunut entisestä käsityksestä siirryttyään naispappeuteen. Mutta näin asia ei ole. Sen osoittaa jo ponsikin, jolla taattiin "naispappeuden torjuville" oikeus toimia kirkossa (luonnollisesti pitäytyen vihittyjen miesten pappeuteen, sillä muuten ei pontta olisi tarvinnut kirjoittaa). Naispappeus ei muuttanut kirkon oppia, vaan toi vanhemman viran rinnalle uuden viran, jossa naisetkin voivat toimia. Kirkosta tuli tosiasiallisesti kahden järjestyksen kirkko.

Jo SLEY:n lähetysvarojen lakkauttaminen (miljoona euroa) heidän virkakantansa johdosta oli Helsingille rikkomus Suomen lakia vastaan. Yhdenvertaisuuslaki suojaa julkisyhteisön sisällä olevia mielipidevähemmistöjä enemmistön mielivallalta. Nyt Helsinki pyrkii tekemään saman Kansanlähetyksen lähetystyölle.

SLEY ei taipunut rahahanojen sulkemisen edessä. Jumalan sana oli kalliimpi kuin kirkon rahat. Jumala siunasi tämän niin, että SLEY:n kenttäväki uhrasi omistaan sitä enemmän. Toivon, että Kansanlähetykselle kävisi samoin.

Joka tapauksessa kokonaistilanne on se, että kirkko köyhtyy kovaa vauhtia. Se joutuu miettimään satsatako seiniin vai toimintaan. Kirkon köyhtyminen tulee vaikuttamaan myös kirkon tukemien järjestöjen toimintaan ja ne joutuvat yhä enemmän siirtymään takaisin omarahoitteiseen toimintaan. Tämä on otettava vastaan kiitollisin mielin ja Jumalalta tulevana johdatuksena. SLEY ja Kansanlähetys kulkevat edellä ja toiset tulevat perässä. LFF ja muut "vapaat järjestöt" saavat kiittää Jumalaa, että toimintaa ei ole rakennettu kirkon avustusten varaan!
Vesa Pöyhtäri

Turvallinen kasvu tyttöinä ja poikina

Tyttö, nuori nainen, kertoo nuorten valmistamalla Älä alistu!-videolla omasta heräämisestään ja muutoksestaan bi-seksuaalista heteroseksuaaliseksi. Video on rauhallinen ja sävyisä. Hän on kiitollinen Jumalalle muutoksesta, joka oli hänen kohdallaan mahdollinen. Tarinassa ei syytetä ketään eikä siinä ole painostusta, vain kertomus muutoksen mahdollisuudesta.
Jotkut ihmiset ovat murrosiän korvilla jonkin aikaa epävarmoja omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan. Tytön kertomus on rohkaiseva esimerkki siitä, kuinka nuoruudessa harhaileva seksuaalinen kiinnostus on suuntautunut uudelleen ja palannut takaisin luotuun tilaansa. Ratkaiseva tekijä tytön tapauksessa oli hänen saamansa opetus pyhästä Raamatusta. Kristuksen Kirkko opettaakin, että Raamattu on Jumalan sana, joka ohjaa ja tukee meitä elämämme ratkaisuissa ja johtaa oikealle tielle.
Tämä tarinaformaatti ei ole mikään uutuus, vaan näitä kertomuksia on useita. Ei siis mitään uutta auringon alla, muuta kuin se, että videon tyttö pääsi vapauteen ja sai synnit anteeksi.

Raamattu opettaa paljon seksuaalisuudesta. Se aloittaa seksuaaliopetuksensa luomisesta, jossa Jumala ”loi heidät mieheksi ja naiseksi” ja siunasi heidät lisääntymään ja täyttämään maan. Vaimon luomisesta kerrotaan myös ja Aadamin rakastumisesta ja rakkauden tunnustuksesta “Tämä se on!”, joka muuten on ihmisen ensimmäinen kirjattu lause.

Raamattu kertoo myös siitä, kuinka kaikki ei mennytkään hyvin. Syntiinlankeemus toi ihmiselämään sellaista, jota Jumala ei ollut suunnitellut ja tarkoittanut. Jumalan kuva ihmisessä turmeltui ihmisen ylpistyessä ja kääntyessä perkeleen houkutuksiin ja opetuksiin (1 Ms. 3). Lankeemuksen ensimmäinen vaikutus kohdistui ihmisen sekuaalisuuteen. Viattomuuden ja onnellisen avoimuuden tilalle tuli häpeä ja peittely. Ihmiset “huomasivat olevansa alasti” ja he tekivät heti kasveistä vyöverhot peittämään alastomuuttaan. Seksuaalisuus muuttui.

Tämän päivän tilanne on luomisen ja syntiinlankeemuksen seurausten jännitteessä elämistä. Ihmisen turmeltumisen mukana myös hänen seksuaalisuutensa on turmeltunut. Ihminen rikkoo Jumalan tahtoa kaikkien käskyjen kohdalla ja keksii koko ajan uusia muotoja rikkoa. Ehkä kaikkein rikotuin käsky on ensimmäinen käsky “Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia”. Paljon jälkeen ei jää kuudes käsky, joka on saanut osansa ihmisen himon vääristämästä kekseliäisyydestä.
Himo on vääristänyt ja vääristää “luonnollisen” seksuaalisuuden. Raamattu puhuu Uudessa testamentissa homoseksuaalisuuden harjoittamisesta “luonnottomuutena (Room.1). Pyhä Henki haluaa ilmoittaa apostolin kautta, mikä on luonnollista ja mikä luonnotonta. Tämä tarkoittaa, että luomisen ja syntiinlankeemuksen jännitteen laukaisemista ei jätetä ihmisen itsensä harkintavaltaan, vaan Jumala itse tahtoo ilmoittaa, miten asiat ovat.

Niin kuin paratiisissa, niin nytkin, Jumalan alkuperäinen tarkoitus ei kelpaa, vaan se pyritään muuttamaan toiseksi monella tapaa. Toiset hylkäävät suoraan koko Raamatun ja sanovat, ettei siitä kirjasta tarvitse välittää. Toiset tahtovat säilyttää “hengellisyyden” ja sanovat Raamatun oikeasti tarkoittavan jotakin muuta kuin mitä siinä lukee. Tällaisissa asioissa ihminen on kekseliäs.

Jumalan huolenpito
Jumala kuitenkin huolehtii luomistaan ihmisistä. Paitsi että hän ilmoitta ihmiselle selvästi mikä on luonnollista ja mikä luonnotonta seksuaalisuutta, Hän tukee ihmisen kasvamista “mieheksi ja naiseksi” monella eri tavoin. Hän antaa jo äidin kohdussa meille tietyt kromosomit, jotka päättävät ihmisen sukupuolen. Kätilöt kertovat lapsivuoteessa olevalle äidille ja siinä vieressä mukana olleelle isälle “Se on tyttö” tai “Se on poika” ja näyttävät vielä vakuudeksi todistusaineiston. Sukupuolemme on meille luomislahja, eikä siitä tarvitse olla epävarma. Ympäristö, kulttuuri ja ihminen itse ei päätä hänen sukupuoltaan, vaan sen on antanut Jumala luomisessa. (Selvät poikkeavuudet ovat oma lukunsa, kuten silloin kun tytölle kasvaa sikiökaudella 21-hydroksylaasin vajeen tähden pojan penis ja tyhjä kivespussi. Hänellä on kuitenknin kohtu ja munasarjat, eli hän on nainen biologialtaan vaikka ulkoinen fysiikka näyttää toiselta. Kasvatuksen, tässä tapauksessa “vääristävästä”, voimasta kertoo mm. se, että tällaista tyttöä on kasvatettu “poikana” lääkärin liian hätäisen “Se on poika” ilmoituksen johdosta. Kasvatus on hiljentänyt hänessä olevan “naisen” ja saanut hänet mieltämään itsensä mieheksi. Puonti, s. 62)

Herramme Kristuksen syntymästä kerrotaan enkeli Gabrielin ilmoituksena Joosefille, että Maria “on synnyttävä pojan ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus...” Tässä voi nähdä kaksi asiaa. Ensimmäiseksi, lapsen sukupuoli oli päätetty jo ennen sikiämistä lukuisissa Messias-ennustuksissa. Sikiämisessä hänelle annettiin miessukupuolen kromosomit. Tämän johdosta Gabriel ei epäröinyt ilmoittaa, onko lapsi tyttö vai poika vai pitääkö odottaa, kumpaa sukupuolta hän on, kunnes lapsi ja ympäristö yhdessä kypsyvät päätökseen (kuten konstruktivismi opettaa). Ei. Hän ilmoitti “Maria synnyttää pojan”, ja sillä selvä. Toiseksi, seurauksena ensimmäisestä, Joosef saa enkeli Gabrielilta kasvatusohjeen: “sinun on annettava hänelle nimi Jeesus...” Jeesus on pojan nimi. Gabriel ei ollut konstruktivisti, vaan uskoi luomistekoon ja tahtoi olla sille kuuliainen. Jeesusta tuli kasvattaa poikana ja rohkaista häntä omaksumaan aina vain vahvemmin miehen identiteetti.

Jumala tukee meidän kasvuamme myös antamalla meille äidin ja isän hoitamaan meitä. Molemmat sukupuolet ovat läsnä tuomassa oman puolensa kasvuun. Äiti ei voi alkaa isäksi eikä isä äidiksi, vaikka kummallakin sukupuolella on samoja ominaisuuksia. Isä voi olla hellä ja äiti voi olla jämäkkä ja kaikkea siltä väliltä meidän kunkin oman temperamentin mukaisesti. Äiti ja isä eivät ole rooleja, vaan jotakin paljon syvempää, jo luomisessa meihin kirjoitettua koodia. Kauniisti tämä ilmaistaan Jeesuksen syntymäkertomuksessä kuinka Maria “kapaloi hänet ja pani hänet seimeen makaamaan” (Lk. 2:7). Luonto ohjasi Mariaa huolehtimaan lapsesta. Isän tehtävä oli antaa lapselle nimi ja ohjata häntä hengellisesti viemällä hänet ja hänen äitinsä temppeliin lain käskyn mukaan. Isä myös sai tehtäväksi suojella lasta ja hänen äitiään, kun enkeli ilmestyi Joosefille ja sanoi, “Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin...”

Kristittyinä me saamme kasvattaa lapsiamme tukien heidän kasvuaan heidän oman sukupuolensa mukaisesti. Me emme voi emmekä saa tehdä pojista tyttöjä tai tytöistä poikia sen mukaan, kuin me itse tai ympäristömme haluaisi. Sukupuoli ei ole “tunne” omasta sukupuolesta eikä lapsi ole meille “epävarma tapaus” niin kauan että hän itse ilmoittaa, mikä hän on. Tyttöjen ja poikien täytyy saada olla sitä sukupuolta kuin heidän sukupuolensa osoittaa. Rohkaisemme jo oikeastaan tiedostamattamme lapsiamme kasvamaan heidän omassa sukupuolessaan. Saamme rohkaista lasta olemaa kiitollinen siitä sukupuolesta, joka hänelle on luomisessa annettu ja samalla rakastamaan ja kunnioittamaan toisten lasten vastakkaisesta sukupuolesta. Näin ihmisen elämisen rikkaus on läsnä ja mies ja nainen voivat täydentää toisiaan hienolla tavalla.

Kasvatustyössä riittää, kun olemme lapsillemme myötätuntoisia, rakastavia, asetamme rajoja tarpeen mukaan ja olemme läsnä lastemme elämässä miehinä ja naisina, isinä ja äiteinä. Iltahartaus tai iltarukous on yksi tärkeimmistä elementeistä, joka ohjaa aikuisia ja lapsia Herran tahdon tiellä. Kun isä ja äiti rukoilevat apua Taivaan Isältä se on lapselle vahva viesti siitä, että tuolla ylhäällä on sellainen Isä joka hoitaa meidät kaikki.
Vesa Pöyhtäri

Gruppresa till Jaama-församlings 15 årsfest

Annons

En bussresa till Ryssland planeras till 27.-30.5.2011. Vi besöker bl.a. Keltto-seminarium, St.Petersburg Maria-kyrka, där vi gör en promenad till Vinterpalatsen, Kingisepp (Jaama) och övriga delar av Västra-Ingermanland.
Pris ca. 270 € inkl. buss, hotell, mat (i Ryssland) och utfärder. Reseledare: Vesa Pöyhtäri
Resebyrå: Haldin&Rose
För mera information, Vesa P.

Anmälningar (senaste 15.4.)
Vesa Pöyhtäri tel. 044-2175410, vpoyhtari@hotmail.com
Aulis Tupeli, 050-3421650

Ryhmämatka Pietariin ja Jaamaan

Bussimatka Inkerin kirkon Jaaman seurakunnan 15-vuotisjuhlaan tehdään 27.-30.5.2011

Matkalla tutustumme Inkerin kirkon Kelton koulutuskeskukseen, osallistumme Jaaman seurakunnan juhlaan ja niiden yhteydessä oleviin seuroihin. Vierailemme vanhainkodeissa ja osallistumme nuorteniltaan Jaaman kirkossa. Tutustumme myös Jaaman ja lähiseutujen lisäksi Pyhän Marian kirkkoon Pietarissa sekä teemme kävelyretken Talvipalatsin aukiolle.

Yöpyminen: Kelton koulutuskeskus (yksi yö), Kingiseppin hotellissa (kaksi yötä).
Matkan hinta, n. 270 euroa. Hintaan sisältyy matkat, viisumi, yöpymiset ja ruokailut Venäjän puolella.

Ilmoittautuminen 15.4. mennessä:
Vesa Pöyhtäri, 044-2175410
vpoyhtari@hotmail.com
Aulis Tupeli, 050-3421650

Vänbrev 1/ 2011

Gören bättring och tro evangeliet

Det är alltid glädjande att höra nyheter om hur Guds ord går framåt. I Guds ord finns det en sådan kraft, att det väcker människan i hennes tillstånd. Det vänder en människa bort i från satans välde tillbaka till Gud. Människan får sina synder förlåtna och frid med Gud. Denna händelse är så stor att även änglarna i himmelen gläds.

Även för kristna är det bra att märka att Gud gör hela tiden sitt arbete. Gud verkar inte endast vid stora händelser, utan ännu mera i vanliga småa möten med människor i vardagen, där man får föra till sina närmaste, grannarna och arbetskamraterna Guds ord. Ordet är alltid hälsosamt, om det då är Guds lag, som visar synden för oss, eller evangeliet som ger oss syndernas förlåtelse. Orden kan berätta om Guds gärningar eller om Guds ledning, bestraffning för synden, eller undervisning om Guds vilja med våra liv. Ändå får det aldrig lämna vid detta. Människan måste få veta att hon kan få sina synder förlåtna och kan återvända till dopets nådeförbund. Gud har försonat på golgata kors genom sin son alla människor synder. Därför finns det alltid evangelium efter Guds lag. När vi så gör är vi i Apostlarnas fotspår. Vi predikar tillsammans med dem, “Gören bättring och tro evangelium”.

Här följer en skrivelse som jag publicerade i februaris Saarna kartta.

Bättringspredikan som församlingens uppgift
“Fallit”, “återvända”, Bättring”. Med dessa Bi- belns grund termer öppnade reformatörena artikeln om bättring i bekännelseskrifterna. Artikeln om bättring anknyts till en sådan situation, där en döpt kristen har övergett sin tro och begett sig ut i världen. Artikeln behandlar inte frågan om den kristnes dagliga bättring.

Orden berättar om den förändring som skett i människans liv. Någonting har förändrats, när männniskan har “fallit”. En grundlig förändring blir det också när människan gör “bättring” och “återvänder” till församlingen och Kristi gemenskap.
När en människa “faller” överger hon sin tro på Kristus. Genom att överge sin sin tro blir följderna också att människan överger sin förs- amlings gemenskap. En människa som lever i uppenbara synder, utan att ångra dem, lever inte i Kristi kropp. Denna åtskillnad från församlingen har skett på samma gång som en himmelsk dom, när människan övergett sin tro. Gud ser till hjärtat och känner våra tankar. Han endast har domen.
De som lever i uppenbara synder har även avskillts från församlingen. De kallas inte till natt- varden. Åt dem predikas bättring och de uppmanas att återvända till Kristi gemenskap. Gud dömer den männniska som lever i hemliga synder.
Bättringspredikan är ett arbete, där den heliga anden arbetar i människohjärtat. Därför får man inte nervärdera bättringspredikan eller bestämma det som b-klass predikanters uppgift. Kristus var en bättingspredikant och den heliga anden är en bättringspredikant (Joh. 16:8-11).

När en syndare återvänder är det glädje i him- len och på jorden. En ångrande syndare vill återvända, fastän vägen kan vara lång. Lång kan den vara förrän människan ödmjukar sig. Men Gud springer emot den förlorade sonen och om- sluter denne i sin famn. Han anklagar inte. För den människa som återvänder och gör bättring bör syndavlösning predikas och omfamnas in i församlings gemenskapen. Hon blir påklädd Kristi rättfärdighets festskrud
Evangeliet predikas, till trons födelse. Bättring är inte enbart ånger och återvändelse, utan dess frälsande betydelse uppfylls, när tron och tillit mot den nådiga Guden föds i hjärtat.

Glimtar från famile-livet och mitt arbete

Vi blev välsignade med en en himmelsk gåva när vi på vändagen den 14.2 fick en liten flicka. Flickan blev född med kejsarsnitt. Hon hade ryggmärgsbrock och blev opererad den 15.2. Nu är båda hemma.

För de andra barnen går det bra. Varje morgon är det fem barn som reser med bussen till skolan. Pojkarna har spelat ischokey på skolgården hela vintern fastän det varit kallt. Stora flickorna har vuxit och kamratskretsen blivit vidare. Vi får be att barnen skulle få ha kristna vänner. Små flickorna är ännu nöjda att leka tillsammans.

Har planerat mitt arbete med en sådan ändring för våren, Kommer att resa till endel, men försöker att röra mig mera i Uleåborgsområdet samt göra undervisningsmaterial. Min plan har lyckats till den del att i mars har jag haft pappa ledigt och kommer endast att då göra tre resor. I Uleåborg håller jag alltfort missionsgruppen och ungdomskvällar som är Uleåborgs Rauhansanas verksamhet. Arbetet har varit intressant och inspirerande. Har även predikotur i bönhuset i Uleåborg (koulukatu 10)

Som undervisningsmaterial publicerar jag Saarna kartta, som är närmast riktade för präster och predikanter. (mottagare är över hundra) I den går jag igenom den kommande månadens evangelietexter och en repetition av den kristnaläran samt kyrkohistoria. Vi bekantar oss även med aktuella kristna frågor som samhället lyfter fram. (Om du vill ha Saarna kartta i PDF formatet så kan du skicka mig din email address)

I april och maj kommer jag att besöka Ryssland. I april kommer Ahti Vähäkangas att resa tillsammans med mig. I maj blir det buss till Jaamas församlings 15- årsfest (kom med. Anmäl dig före den 15.4 till undertecknad)

En välsignad vår till dig och dina anhöriga. Må Gud välsigna allt det arbete, som görs för evangeliets skull med ett helt Guds ord som rättesnöre.

Vesa Pöyhtäri
LFF

______________________________________________
Ekonomi
Förra årets tvä sista månader var lite under det som behövs. November och december var båda ungefär 3650 euro. Situationen är inte ändå bekymmersamt.
Medlemmarna i stödgruppen är nu ca. 200. Vårt syfte är att få ihop 4000-5000 euro i månad. Då lämnas även pengar för verksamheten. Arbetarens socialavgifterna är så höga i Finland att en stor del av lönen går till pensionsavgifter och annat nödvändigt.
På vilket sätt kan jag understöda?
Om det är möjligt kan du ge ditt bidrag före den 15. dagen varje månad. Storleken på bidraget bestämmer du själv.
Konto: LFF rf. / Vesa Pöyhtäri stödgrupp
Kontonr. 106530-223499 Referens: 13
Låt banken sköta ditt månadsbidrag - gör en betalningsförbindelse
Banken betalar automatiskt från ditt konto den överenskomna månads summan. Du kan antingen göra det genom internetbanken eller gå personligen till ditt bank-kontor och visa det här brevet med kontouppgifterna.
Vesas stödgrupp

Ystäväkirje 1/ 2011

Kuvassa: Tunnelmia Hannan rippijuhlasta

Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi

On aina iloista kuulla uutisia siitä, kuinka Jumalan sanan todistus kulkee eteenpäin. Jumalan sana on sellainen voima, että se saa aikaan herätyksen ihmisen mielessä, se kääntää ihmisen saatanan vallasta takaisin Jumalan tykö. Ihminen saa synnit anteeksi ja rauhan Jumalan kanssa. Tämä tapahtuma on sellainen yksittäinen tapahtuma, joka saa taivaan enkelitkin iloitsemaan.

Kristittyjen olisi hyvä oppia näkemään, kuinka koko ajan Jumala tekee työtään. Jumala ei toimi vain suurissa tapahtumissa, vaan paljon tavallisempaa ovat ne pienet kohtaamiset, joissa saa viedä läheisilleen, naapureilleen ja työtovereilleen Jumalan sanaa. Sana on aina terveellinen, tuli se sitten Jumalan lakina, jolloin se osoittaa meissä olevan synnin, tai evankeliumina, jolloin se antaa synnit anteeksi. Sana voi olla Jumalan teoista ja johdatuksesta kertomista, nuhde synnistä, opetus Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Koskaan se ei saa kuitenkaan jäädä vain tähän. Ihmisten on saatava tietää, että he voivat saada synnit anteeksi ja palata kasteen armoliittoon. Jumala on sovittanut Golgata ristillä Poikansa kuolemassa kaikkien ihmisten kaikki synnit. Siksi Jumalan sanan lakia seuraa aina evankeliumi. Kun näin toimimme, me olemme Herran apostolien jalanjäljissä. Me saarnaamme yhdessä heidän kanssaan, “Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.

Ohessa opetus, joka on julkaistu helmikuun Saarna Kartassa.

Parannusjulistus seurakunnan tehtävänä

“Langenneet”, “palaavat”, “parannus”. Näillä Raamattuun perustuvilla termeillä uskonpuhdistajat avasivat Tunnustuskirjojen artiklan parannuksesta. Artikla parannuksesta liittyy tilanteeseen, jossa kastettu kristitty on luopunut uskosta ja langennut maailmaan. Artikla ei käsittele kysymystä kristityn jokapäiväisestä parannuksesta.

Sanat kertovat muutoksesta, joka on tapahtunut ihmisen elämässä. Jotakin on muuttunut, kun ihminen on “langennut”, ja perustava muutos tapahtuu myös siinä, kun ihminen tekee “paran- nuksen” ja “palaa” seurakuntaan ja Kristuksen yhteyteen.

Lankeemuksessa ihminen luopuu uskosta Kristukseen. Uskosta luopumista seuraa myös lankeaminen pois uskonyhteisöstä, seurakunnasta. Julkisyntinen, katumaton ihminen ei ole Kristuksen ruumiissa. Tämä erottaminen seurakunnasta on tapahtunut samalla hetkellä taivaallisena tuomiotoimena, kun uskosta luopuminen on lopulta tapahtunut. Kehitys siihen on voinut olla pitkäkin. Jumala näkee sydämen ja tuntee meidän ajatuksemme. Hän yksin antaa lopullisen tuomion. Julkisynnissä elävät ovat eronneet myös ajallisen seurakunnan yhteydestä. Heitä ei kutsuta ehtoolliselle. Heille saarnataan parannusta ja kehotetaan palaamaan Kristuksen luokse. Salaisissa synneissä elävät Jumala tuomitsee.

Parannussaarna on työtä, jossa Pyhä Henki itse työskentelee ihmissydämessä. Siksi paran- nussaarnaan ei tule suhtautua väheksyen tai määritellä sitä joten b-luokan saarnamiesten tehtäväksi. Kristus oli parannussaarnaaja ja Pyhä Henki on parannussaarnaaja (Joh. 16:8-11).

Syntisen kääntyminen on iloinen tapahtuma taivaassa ja maan päällä. Katuva ihminen tahtoo palata takaisin, vaikka matka olisi pitkäkin. Pitkä se voi olla myös nöyrtymisen tasolla. Mutta Jumala aivan juoksee tuhlaajapoikaa vastaan ja sulkee hänet syliinsä. Hän ei soimaa. Parannuk- sen eli mielenmuutoksen tekevälle on julistettava synninpäästö ja suljettava hänet Kristuksen ruumiin syleilyyn Herran seurakuntana. Hänelle puetaan juhlavaatteeksi Kristuksen vanhurskaus.
Evankeliumi julistetaan, että usko syntyisi. Parannus ei ole vain katumus ja palaaminen, vaan sen pelastava tarkoitus toteutuu siinä, kun sydämessä syntyy usko ja luottamus armolliseen Jumalaan.
Vesa Pöyhtäri



Kuulumisia perhe-elämästä ja työn saralta:

Taivaallinen Isämme siunasi meitä lahjalla antamalla meille pienen tyttösen ystävänpäivänä 14.2. Lapsi syntyi keisarinleikkauksella. Äiti ja lapsi toipuivat hyvin synnyttämisestä ja syntymisestä. Molemmat on jo olleet kotona jonkin aikaa.

Muillakin lapsillamme menee mukavasti. Heillä kaikilla on kavereita niin koulussa kuin kotipuolessakin. Joka aamu meiltä lähtee viisi lasta kouluun (yksi heistä eskariin). Pojat on pelanneet innokkaasti jääkiekkoa, ainakin silloin kun pakkanen ei ole ollut kovempi kuin -22. 20 asteessa poikien mukaan pelaa vielä aivan hyvin. Isot tytöt on kasvaneet ja ikäkausien myötä elämänpiirikin laajenee. Saamme vain rukoilla, että lapset saisivat ystäviä, joille kelpaa peruskristillinen sanoma ja toiminta raamatullisen ja luterilaisen terveen opin pohjalla. Pikkutytöt kisailee olohuoneessa ja lastenhuoneessa.

Työsuunnitelmiini suunnittelin sellaista muutosta keväälle, että en enää tekisi niin paljon matkoja, vaan voisin toimia enemmän Oulussa ja lähiseuduilla sekä tehdä opetusmateriaalia. Suunnitelma on onnistunut ainakin siltä osin, että maaliskuussa pidän osaksi isyyslomaa enkä tee kuin kolme matkaa, jotka sijoittuvan saman viikon sisään. Oulussa pidän säännöllisesti edelleen lähetyspiiriä sekä nuorteniltoja Oulun Rauhan Sanan kutsumana. Työ on ollut mielekästä ja rohkaisevaa. Tämän lisäksi minulla on oma saarnavuoroni Oulun rukoushuoneella (Koulukatu 10).

Opetusmateriaalina julkaisen Saarna Karttaa, joka on lähinnä papeille ja saarnamiehille tarkoitettu internet-lehti. (Vastaanottajia on jo reilusti toista sataa) Siinä käymme läpi tulevan kuukauden evankeliumitekstit ja kertaamme kristinoppia ja Kristuksen kirkon historiaa. Pureudumme myös ajankohtaisiin Jumalan sanan esiin nostamiin erityiskysymyksiin, joita aikamme liberalisoitunut ja Jumalan sanasta luopunut maailma ja uskonnolliset tahot hämmentävät. (Jos haluat saada PDF Saarna Karttaa, niin lähetä minulle sähköpostiosoitteesi).

Huhti- ja toukokuussa käyn Venäjällä. Huhtikuussa mukanani on Ahti Vähäkangas ja toukokuun lopulla 27.-30.5. teemme bussimatkan Jaaman seurakunnan 15-vuotisjuhlaan (tule mukaan. Ilmottaudu 15.4. mennessä allekirjoittaneelle).

Siunattua kevättä sinulle ja läheisillesi. Jumala siuntakoon kaikkea sitä työtä, mitä tehdään evankeliumin hyväksi kokonainen Jumalan sana ohjenuoranaan.

Vesa Pöyhtäri
LFF

______________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan tilanne on tyydyttävä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Viime syksyn kaksi viimeistä kuukautta tuottivat n. 3650 kumpikin. Olemme siis vähän alle tavoitteen. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä

Avioliitosta. Ihana kirjoitus

Avioliitosta
Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken. Avioliiton oikea taito ja vahvin turva on siis se, että kukin oppii Jumalan sanan mukaan oikein arvostelemaan puolisoansa. Puolisohan on miehen ja vaimon kallein aarre ja kaunein koristus. Näin puolisoa pidetään kalliina ja rakkaana jumalallisena lahjana ja kalleutena. Vaikka nähtäisiin joku toinen, joka olisi omaa vaikka kauniimpikin, ajatellaan tähän tapaan: Olkoon hän kaunis, hän ei kuitenkaan ole kovin kaunis. Ja olkoon vaikka ihaninkin maailmassa, minulla on kuitenkin kodissani oma puolisoni, tämä on paljon kauniimpi koristus, jonka Jumala on antanut minulle ja sanallaan kaunistanut muita kauniimmaksi, vaikka hän vartaloltaan ei olisikaan ihana tai olisi muuten heikko.
Vaikka katselisin maailman kaikkia naisia, ei heissä ole yhtäkään, josta voisin iloisin omintunnoin kerskata niin kuin omastani näin: Tämän Jumala on lahjoittanut minulle ja antanut syliini. Tiedän, että hänelle ja kaikille enkeleille on hyvin mieluista, että uskollisesti rakastaen pysyn hänessä. Miksi siis hylkäisin näin kalliin jumalallisen lahjan ja mieltyisin toiseen, josta en löydä sellaista ihanaa aarretta?
Mannaa Jumalan lapsille. Martti Luther