Kolminaisuusoppi ja sen ehdoton tunnustaminen
Vanha kirkko käytti apostolista uskiontunnustusta kastetunnustuksenaan. Käytäntöön kuului, että niiltä, jotka olivat aikuisia kysyttiin yksi lause kerrallaan tunnustautuminen oikeaan uskoon. Jokainen asia uskottiin ja tunnustettiin ja kokonaisuus myös. Lauseet olivat kaikki totuuslauseita ja kiinnittyivät historiallisen Jeesuksen kuolemaan ja ruumiilliseen ylösnousemukseen.
Jotakin täysin muuta (jälleen)on pastori Terho Pursiaisen näkemyksessä kristinopista (saarna 16.5.2010). Hän katsoo kristinopin tarkoittavan Jumalalla “olemassaolon ydintä, syvyyttä ja sydäntä”. Pursiainen ei sano totuuden olevan Jeesus Kristus, vaan hän tyytyy bulltmannilaisesti askaroimaan vain opetuslasten uskon ja kokemusten näkökulmasta. Historiallinen Jeesus ja hän omassa persoonassaan “tienä, totuutena ja elämänä” ei ole bultmannilaisessa näkemyksessä tärkeää. Mutta kristitylle juuri historiallinen Jeesus Kristus, hänen historiallinen ja tosi kuolema, sovitus ja ruumiilinen ylösnousemus on uskon kohde. Emme etsi ja pidämme harhaoppina ytimen ja syvyyden etsimistä historiallisen Jeesuksen kautta, läpi tai takaa, vaan katsomme juuri tämän historiallisen Kristuksen olevan se tosi kirkon inkarnatorinen (lihaksi-tuleminen) kristinusko ja todellisuus, jonka kautta ainoastaan meidän pelastetaan iankaikkiseen elämään taivaassa Kristuksen tosi sovitusveren kautta.
Me uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen. Mistä tiedämme, että Jumala on kolmiyhteinen? Raamattu ei missään käytä tuota termiä. Kuitenkin me ruoilemme kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Me siunaamme jumalanpalvelukset ja seurat kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Näin tekemällä me uskomme itsemme, niin sanamme kuin tekommekin kolmiyhteisen Jumalan huomaan.
Me lausumme kolmiyhteisen Jumalan nimen ja opetamme uskovia turvautumaan kolmiyhteiseen Jumalaan sen tähden, että Jumala itse on palvellut meitä kaikissa persoonissaan. Hän on luonut meidät, Hän on lunastanut meidät ja Hän pyhittää meidät. Kaikissa näissä tehtävissä on liikkeellä yksi Jumalan persoonista etualalla, mutta toiset osallistuvat Hänen tehtäväänsä. Jeesus sanoi, “Minä ja Isä olemme yhtä”, “Minä olen lähtenyt Isästä” (Joh. 16:28). Jeesus meni usein rukoilemaan Isää saadakseen vahvistusta. Lopuksi, vähän ennen pois menoaan, hän lupasi lähettää Pyhän Hengen puolustajaksi ja ohjaajaksi. Pyhä Henki opettaa Jeesuksen sanojen mukaan sitä, mitä hän on saanut Jeesukselta Kristukselta (Joh. 16:13-14).
En ole vieläkään vastannut alussa esittämääni kysymykseen. Mistä me tiedämme onko Jumala kolmiyhteinen? Me tiedämme sen siitä, että Jumalan sana opettaa sen meille. Mistään kokemusmaailmasta me emme voi sitä tietää.
Kirkkoisät laativat Jeesuksen Kristuksen ja apostolien opetuksesta yksinkertaisen tiivistelmän, jonka avulla he voivat erottaa väärän ja oikean saarnan eli opin Jumalasta. Tähän tunnustuksen laatimiseen he saivat esikuvan apostoli Johannekselta. Johannes antoi seurakunnilleen kristologisen dogmin, jonka avulla he voivat tunnistaa kiertävien saarnaajien ja seurakuntiensa sisällä olevien opettajien opin. Johannes antoi mallin: “Jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki.” (1 Joh. 4:2,3); “Hän on antikristus, joka kieltää Isän ja Pojan.” (1 Joh. 2:22); “Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.” Johanneksen malli on siis sanoa oikea oppi sekä väärä oppi. Tällaisissa tapauksissa ei riittänyt vain oikean opin opettaminen, vaan paimenen tehtäviin kuului myös väärän opetuksen tunnistaminen sekä siitä varoittaminen. JOhannes jatkoi kuitenkin vielä eteenpäin: “älkää ottako (väärää opettajaa) huoneeseenne älkääkä sanoko häntä ervetulleeksi”. Seurakunnan tuli myös estää väärien opettajien pääseminen seurakuntaan opettamaan tai muuten vaikuttamaan. Seurakunta ja sen opettajat olivat yhtä Kristuksessa. Väärän opettajan pääseminen tähän Kristus-yhteyteen ja osallisuuteen tuli torjua. Jos seurakunta paimenensa kanssa toivotti väärän opettajan tervetulleeksi, se itse asiassa liittyi tämän opettajan “valheeseen” ja “antikristuksen henkeen”. Antikristus tarkoittaa “vastakristusta”. Antikristuksen hyväksyneet ovat hyljänneet Kristuksen ja “tulleet osalliseksi” antikristuksen kanssa (2 Joh. 11). Kristuksesta osallinen ei saa olla osallinen vastakristuksesta. Vastakristuksen voi tunnistaa vain siitä, mitä hän opettaa. Siksi Johannes antoi opin Kristuksen kahdesta luonnosta.
Opetuksen “puut, heinät ja oljet”
Väärä oppi Kristuksesta, ja kolminaisuudesta on jotakin muuta kuin meidän opettajien ja pappien “puut, heinät ja oljet” (1 Kor. 3:12). Huono ja puutteellinen opetus ei ole vielä väärä ja antikristuksen henki. Se voidaan luonnehtia Paavallin tavoin “oljiksi” kun Kristus-perusta on oikea. Puu ja olki-opetuksia ei saa myöskän kutsua “antikristuksen hengeksi” sillä silloin liikutaan lähellä Pyhän Hengen pilkkaa. Puutteellinen opetus lepää Kristus-perustan varassa ja olkimajassakin voi elää, vaikka se ei ole viisasta eikä tavoiteltavaa. Mutta Antikristuksen kanssa ei voi elää. Ei ole sattumaa, että Pyhä Henki päättää olki-vertauksen sanaan “Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” (16,17). Olkirakennuksenkin rakentaja on Herran oma ja “Jumalan temppelissä”. Kukaan ei saa leimata tai pahentaa näitä pienimpiä, sillä “te olette Jumalan rakennus” (9). Paavalin mielikuva on koko ajan toisaalta muuttamaton ja ehdoton Kristus-perustus ja toisaalta Korintin kultaiset ja sitten myös puiset opetukset, joilla on siihen perustuksen päälle rakennettu. Toisen rakennusta saa moittia, mutta olkisen sanominen antikristuksen työksi on “Temppelin turmelemista”. Jumala varjelkoon meidät liian liukkailta ja lihallisilta tuomioilta!
Oli elintärkeää, että nuoressa kirkossa ei saarnattu mitään muuta Jumalaa kuin kolmiyhteistä, koska missään muussa Jumalassa ei ole pelastusta. Jos me emme tunnusta kolminaisuusoppia me olemme harhaoppisia eikä meillä ole Jumalaa. Puhumme turhaan Kristuksesta, jos me emme opeta Kristusta ja hänen ristintyötään yhteydessä kolmiyhteisen Jumalan pelastussuunnitelmaan.
Työ jatkuu herätysliikkeen palveluksessa
LFF on antanut toukokuun kokouksessa jatkoa tähän tehtävään, jossa saan palvella seurakuntia ja kristittyjä. Toivon, että sinulla olisi mahdollisuus tukea tätä työtä edelleenkin niin esirukouksin kuin taloudellisestikin.
Esirukouslista:
-Rakkaan kirkkomme johtajien nouseminen väärästä opistaan (homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksyminen 2/2010).
-Rauhansanalaisuuden yhteyden puolesta.
-Rauhansanalaisuudelle vapautta vääristä ja Jumalan sanan vastaisista kahleista niin kirkon johtajien taholta kuin herätysliikeen sisältäkin.
-”Oljesta ja puusta rakentavien” kirkkojen ja herätysliikkeiden puolesta.
-Kesäseurojen puolesta
-puhujien ja pappien puolesta
-käytännön järjestelyjen puolesta.
-rippikoululeirin puolesta.
-lähetystyön puolesta.
___________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä
torstai 27. toukokuuta 2010
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Kotimaa24 blogisti Paarman kaudesta
KOTIMAA-LEHDEN NETTINUMERON BLOGISTI ON SUMMANNUT OSUVASTI EDELLISEN ARKKIPIISPAN, JUKKA PAARMAN KAUDEN. KANNATTAA LUKEA, ETTÄ ELÄISIMME TÄTÄ PÄIVÄÄ.. LUE TÄSTÄ
maanantai 17. toukokuuta 2010
Nyt se on sitten tiedotettu, mutta väärin
Kaleva-lehti uutisoi Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun. Korkein hallinto-oikeus piti voimassa Oulun tuomiokapitulin antaman rangaistuksen naispappeusyhteistyötä kieltäytymisestä. Oulun tuomiokapituli ajaa kirkkopoliittista linjaa, johon kuuluu naispappeuden vastustajien elinolojen kaventaminen paikallisseurakunnissa. JOs seurakunnassa on yksikin naispappi, ei Raamattun virkakäsityksen kannattajalla ole mahdollista enää palvellla pappina ilman rangaistuksia. Ei myöskäään seurakuntalaisella ole oikeuksia tässä suhteessa.
Mitä saan siis pappina tehdä nyt? Kalevan uutisoinnin korjaamiseksi lausun vain minimin: Minulta ei otettu pois pappisvirkaa. Saan edelleen täysin esteettä toimittaa jumalanpalveluksia, pitää rippikouluja, kastaa, haudata ja vihkiä sekä opettaa Raamattua Suomen evl.kirkon lailllisena pappisviran haltijana.
Toisaalta, tuomiokapituli on tehnyt myös päätöksiä, jossa Raamatun virkakäsityksen edustaja ei saa tuomiokapitulilta vaalisijaa. Näin kävi mm. Kannuksen seurakunnan tapauksessa. Myöskään kappalaiseksi ei ole enää pääsyä, vaikka seurakuntakin tahtoisi (Lapuan hpk-päätös). Uusia pappeja ei ole vihitty enää 10 vuoteen ilman, että vihittäviä on pakotettu loukaamaan Sanaan sidottua omaatuntoaan vastaan. Se on kirkon päättäjiltä synti ja lähimmäisenrakkauden vastaista.
Toivon näköalat
Suuri kriisi on myös suuri mahdollisuus. Kirkkoromantiikan aika on ohi. Romanttisilla ajatuksilla ei ole enää katetta, vaan on palattava kirkoliseen realismiin. Kristityt ovat aina kilvoitelleet olla aitoja realisteja.
Realismi on Jumalaan turvautumista. Meillä on Elävä Jumala. Hän huolehtii, että Jumalan sana ja sakrametit sekä jumalanpalvelus jatkuu kaikissa tilanteissa. Jos se ei ole mahdollista osoitteessa A se on mahdollista osoitteessa B. Herramme on vapauttanut meidät palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiämme "siellä missä evankeliumi oikein saarnataan ja sakrementit Kristuksen asetuksen mukaisesti jaetaan" (Augsb. tunn.).
Joillakin paikkakunnilla on vielä viroissa Raamatullsia pappeja, jotka ovat pysyneet Raamatun kannalla. Saamme tukea heitä kaikin tavoin. Niillä pikkakunnilla, jossa vanhauskoiset papit on "siivottu" pois, on mahdollisuus hakeutua herätysliikkeiden pitämään jumalanpavleuselämään. Jumala ei jätä kansaansa ilman apuaan.
Mitä saan siis pappina tehdä nyt? Kalevan uutisoinnin korjaamiseksi lausun vain minimin: Minulta ei otettu pois pappisvirkaa. Saan edelleen täysin esteettä toimittaa jumalanpalveluksia, pitää rippikouluja, kastaa, haudata ja vihkiä sekä opettaa Raamattua Suomen evl.kirkon lailllisena pappisviran haltijana.
Toisaalta, tuomiokapituli on tehnyt myös päätöksiä, jossa Raamatun virkakäsityksen edustaja ei saa tuomiokapitulilta vaalisijaa. Näin kävi mm. Kannuksen seurakunnan tapauksessa. Myöskään kappalaiseksi ei ole enää pääsyä, vaikka seurakuntakin tahtoisi (Lapuan hpk-päätös). Uusia pappeja ei ole vihitty enää 10 vuoteen ilman, että vihittäviä on pakotettu loukaamaan Sanaan sidottua omaatuntoaan vastaan. Se on kirkon päättäjiltä synti ja lähimmäisenrakkauden vastaista.
Toivon näköalat
Suuri kriisi on myös suuri mahdollisuus. Kirkkoromantiikan aika on ohi. Romanttisilla ajatuksilla ei ole enää katetta, vaan on palattava kirkoliseen realismiin. Kristityt ovat aina kilvoitelleet olla aitoja realisteja.
Realismi on Jumalaan turvautumista. Meillä on Elävä Jumala. Hän huolehtii, että Jumalan sana ja sakrametit sekä jumalanpalvelus jatkuu kaikissa tilanteissa. Jos se ei ole mahdollista osoitteessa A se on mahdollista osoitteessa B. Herramme on vapauttanut meidät palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiämme "siellä missä evankeliumi oikein saarnataan ja sakrementit Kristuksen asetuksen mukaisesti jaetaan" (Augsb. tunn.).
Joillakin paikkakunnilla on vielä viroissa Raamatullsia pappeja, jotka ovat pysyneet Raamatun kannalla. Saamme tukea heitä kaikin tavoin. Niillä pikkakunnilla, jossa vanhauskoiset papit on "siivottu" pois, on mahdollisuus hakeutua herätysliikkeiden pitämään jumalanpavleuselämään. Jumala ei jätä kansaansa ilman apuaan.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Raamatun hepreaa opiskelemaan Oulussa
SHALOM!
HEPREAA JA RAAMATTULUENTOJA
OULUN KESKUSTA SYKSY 2010
*HEPREALAINEN RAAMATTU 27.-28.8.2010
Perjantaina iltapäivällä opetetaan heprean alkeet ja illalla käydään
läpi kieliopin keskeisiä rakenteita. Lauantai on raamattuluentopäivä,
jossa käydään läpi Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkua sana sanalta
hepreankielisen alkutekstin mukaan edeten ja sitä
teologis-hengellisesti selittäen. Kumpaankin päivään voi tulla mukaan
myös kuunteluoppilaana. Kurssille voi osallistua osa-aikaisesti.
pe 27.8. klo 13.30-16.45 ja klo 17.45-21.00
la 28.8. klo 9.30-12.00 ja klo 13.00-16.15
*HEPREAN ALKEET 17.-18.9.2010
pe 17.9. klo 17.00-21.00 Heprean kirjaimisto ja lukusäännöt
la 18.9. klo 9.30-12.00 ja klo 13.00-16.15 Harjoituksia ja nominiopin
perusteita
*HEPREAA JA RAAMATTULUENTOJA TORSTAISIN 23.9. - 25.11.2010 (ei 21.10.)
klo 15.00 Heprean alkeiskurssi
klo 16.00 Heprean alkeiskurssin jatko-osa
klo 17.45 Heprean verbikurssi
klo 19.30 Raamattuluentoja VT:sta
Opetuspaikka:
Oulun keskustan vanha pappila
Asemakatu 6
C-ovi, Sipiläsali
(torstain alkeiskurssi klo 15 Jössen sali)
Opettaja:
Past. Juha Muukkonen, Tornio
p. 050 359 6939
juha.muukkonen@gen.fi
www.gen.fi
Heprean oppikirja:
A. Aejmelaeus, Täyttä hepreaa (3. tai 4. laitos)
Kirjan voi ostaa myös opettajalta (28 eur).
Alkeiskurssilla kirja ei ole välttämätön.
Kursseille voi osallistua etukäteen ilmoittautumatta.
Vapaaehtoinen kurssimaksu.
BARUKH HABBA BESHEM ADONAJ!
LÄMPIMÄSTI TERVETULOA JEESUKSEN NIMEEN!
GENESIS RY, OULUN OPKO, KIRKKOPALVELUJEN OPINTOKESKUS
Haluaisitko tutustua syvemmin Jumalan Sanaan eli Pyhään Raamattuun
sekä sen Herraan ja keskukseen Jeesukseen Kristukseen? Haluaisitko
maistaa Luojamme ilmoituksen raikasta ja virkistävää vettä sen
puhtaalla ja kirkkaalla alkulähteellä? Kaipaatko ristin ja
ylösnousemuksen Herran jalkojen juurella viipymistä? Onko sinulla
Sanan nälkä ja jano?
Tervetuloa kursseille! Lihaksi tuleva Jumalan Sana ja rakkaan
Vapahtajamme sovitusveri sekä ylösnousemus ovat väkevästi läsnä jo
Vanhassa testamentissa. Pyhän Hengen johdossa kirjoitettu Raamattu
saarnaa meille kaikilta osiltaan Jeesusta - lopulta jokaisen sanan ja
jopa kirjaimen kautta! Jumala on antanut meille Raamatun, jotta
oppisimme tuntemaan Kristuksen ja pelastumaan Häneen uskomisen kautta.
Kun opiskelemme Vanhaa testamenttia ja sen alkukieltä, opimme
ymmärtämään paremmin myös Uutta testamenttia.
Heprean alkeiskursseilla käydään läpi hepreankielen alkeita. Aiempia
kieliopintoja tai edes hyvää kielipäätä ei tarvita: Opetuksessa
keskitytään Israelin Jumalaan ja Herraan, Jeesukseen Kristukseen.
Samalla on mahdollisuus oppia myös Vanhan testamentin alkukieltä.
Alkeiskurssit ovat antoisia myös niille, jotka eivät suunnittele
jatkavansa heprean opintoja.
Jatko-opetus on tarkoitettu ensisijaisesti niille, jotka osaavat
heprean kirjaimet ja vokaalimerkit sekä pystyvät vähintään auttavasti
lukemaan ja lausumaan heprean sanoja. Oppituntien lomassa kuuntelemme
ja laulamme heprealaisia lauluja. Heprean kurssit tarjoavat hyvän
pohjan ja tuen myös nykyheprean opiskeluun.
Erityisesti raamattuluennoille myös satunnaiset osallistujat ovat
lämpimästi tervetulleita. Taukojen aikana pyritään pitämään tarjolla
kylmää ja kuumaa juotavaa sekä välipalatarpeita.
Opettaja: Pastori Juha Muukkonen
HEPREAA JA RAAMATTULUENTOJA
OULUN KESKUSTA SYKSY 2010
*HEPREALAINEN RAAMATTU 27.-28.8.2010
Perjantaina iltapäivällä opetetaan heprean alkeet ja illalla käydään
läpi kieliopin keskeisiä rakenteita. Lauantai on raamattuluentopäivä,
jossa käydään läpi Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkua sana sanalta
hepreankielisen alkutekstin mukaan edeten ja sitä
teologis-hengellisesti selittäen. Kumpaankin päivään voi tulla mukaan
myös kuunteluoppilaana. Kurssille voi osallistua osa-aikaisesti.
pe 27.8. klo 13.30-16.45 ja klo 17.45-21.00
la 28.8. klo 9.30-12.00 ja klo 13.00-16.15
*HEPREAN ALKEET 17.-18.9.2010
pe 17.9. klo 17.00-21.00 Heprean kirjaimisto ja lukusäännöt
la 18.9. klo 9.30-12.00 ja klo 13.00-16.15 Harjoituksia ja nominiopin
perusteita
*HEPREAA JA RAAMATTULUENTOJA TORSTAISIN 23.9. - 25.11.2010 (ei 21.10.)
klo 15.00 Heprean alkeiskurssi
klo 16.00 Heprean alkeiskurssin jatko-osa
klo 17.45 Heprean verbikurssi
klo 19.30 Raamattuluentoja VT:sta
Opetuspaikka:
Oulun keskustan vanha pappila
Asemakatu 6
C-ovi, Sipiläsali
(torstain alkeiskurssi klo 15 Jössen sali)
Opettaja:
Past. Juha Muukkonen, Tornio
p. 050 359 6939
juha.muukkonen@gen.fi
www.gen.fi
Heprean oppikirja:
A. Aejmelaeus, Täyttä hepreaa (3. tai 4. laitos)
Kirjan voi ostaa myös opettajalta (28 eur).
Alkeiskurssilla kirja ei ole välttämätön.
Kursseille voi osallistua etukäteen ilmoittautumatta.
Vapaaehtoinen kurssimaksu.
BARUKH HABBA BESHEM ADONAJ!
LÄMPIMÄSTI TERVETULOA JEESUKSEN NIMEEN!
GENESIS RY, OULUN OPKO, KIRKKOPALVELUJEN OPINTOKESKUS
Haluaisitko tutustua syvemmin Jumalan Sanaan eli Pyhään Raamattuun
sekä sen Herraan ja keskukseen Jeesukseen Kristukseen? Haluaisitko
maistaa Luojamme ilmoituksen raikasta ja virkistävää vettä sen
puhtaalla ja kirkkaalla alkulähteellä? Kaipaatko ristin ja
ylösnousemuksen Herran jalkojen juurella viipymistä? Onko sinulla
Sanan nälkä ja jano?
Tervetuloa kursseille! Lihaksi tuleva Jumalan Sana ja rakkaan
Vapahtajamme sovitusveri sekä ylösnousemus ovat väkevästi läsnä jo
Vanhassa testamentissa. Pyhän Hengen johdossa kirjoitettu Raamattu
saarnaa meille kaikilta osiltaan Jeesusta - lopulta jokaisen sanan ja
jopa kirjaimen kautta! Jumala on antanut meille Raamatun, jotta
oppisimme tuntemaan Kristuksen ja pelastumaan Häneen uskomisen kautta.
Kun opiskelemme Vanhaa testamenttia ja sen alkukieltä, opimme
ymmärtämään paremmin myös Uutta testamenttia.
Heprean alkeiskursseilla käydään läpi hepreankielen alkeita. Aiempia
kieliopintoja tai edes hyvää kielipäätä ei tarvita: Opetuksessa
keskitytään Israelin Jumalaan ja Herraan, Jeesukseen Kristukseen.
Samalla on mahdollisuus oppia myös Vanhan testamentin alkukieltä.
Alkeiskurssit ovat antoisia myös niille, jotka eivät suunnittele
jatkavansa heprean opintoja.
Jatko-opetus on tarkoitettu ensisijaisesti niille, jotka osaavat
heprean kirjaimet ja vokaalimerkit sekä pystyvät vähintään auttavasti
lukemaan ja lausumaan heprean sanoja. Oppituntien lomassa kuuntelemme
ja laulamme heprealaisia lauluja. Heprean kurssit tarjoavat hyvän
pohjan ja tuen myös nykyheprean opiskeluun.
Erityisesti raamattuluennoille myös satunnaiset osallistujat ovat
lämpimästi tervetulleita. Taukojen aikana pyritään pitämään tarjolla
kylmää ja kuumaa juotavaa sekä välipalatarpeita.
Opettaja: Pastori Juha Muukkonen
tiistai 4. toukokuuta 2010
Kirkolliskokouksessa ydinkysymyksiä
Kevään kirkolliskokous on alkanut Turussa. Keskustelu on lähtenyt liikkeellä ja herätyskristillisten edustajien puheet ovat olleet vakuuttavia. Ohessa on kirkkoherra Lasse Marjokorven puheenvuoro, jossa hän osoittaa selvityksen ongelmia. Marjokorven puheenvuorossa osoitetaan ansiokkaasti kuinka kristillisen elämän eettiset kysymykset (joista Raamattu puhuu) kuuluvat Jumalan yksinvaltaan. Yhteiskunnalliset taikka kirkolliset virtaukset eivät saa syrjäyttää Jumalan tahtoa, jonka hän on ilmaissut kertakaikkisesti sanassaan.
Kappaleita Marjokorven puheesta (puhe kokonaisuudessaan TÄSSÄ)
"Siis keskustelussa etiikasta on pyritty irtautumaan luomiseen perustuvasta ihmiskuvasta. Selvitys luettelee tukun erilaisia perusteita, joiden nojalla kysymys homoseksuaalisuuden elämäntavan oikeutuksesta olisi ratkaistava. Selvityksen johtopäätösten mukaan kristitty arvioi oikeaa ja väärää Jumalan sanan, ihmiskunnan yhteisen moraaliperinteen, kirkon opetuksen ja yksilöllisen kokemuksensa varassa. Tällöin etiikka irtautuu siitä perustasta, joka ilmoitetaan jo Raamatun ensimmäisessä luvussa: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Kristillinen etiikka ei ole historian aikana vapaasti kehitettyä, kokemukseen perustuvaa, olkoonkin, että tieto siitä on saatu Jumalan sanan mukana vasta vähitellen. Kun Jumala loi ihmisen, syntyi myös tuo vastuusuhde Jumalaan, meidät on luotu hänen kuvakseen, hänen tahtonsa alaisiksi ja elämästämme vastuullisiksi Jumalan edessä tuomiolla.
Kristillinen etiikka on suoraan yhteydessä Jumala-uskoon, kuten sen haihtuminen on ateismin seurausilmiö. Tämänhän Paavali osoittaa Roomalaiskirjeen 1. luvussa, kun hän sanoo, että "vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt". Hiukan myöhemmin: "Kun heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala on hylännyt heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan tekemään sopimattomia." Tämä kysymys ei koske vain jotakin pientä ihmisryhmää, vaan on kaikkien ihmisten kysymys koko ajan. Jos emme pidä kiinni Jumalan tuntemisesta, elämämme turmeltuu väistämättömästi tavalla tai toisella. Yhtenä tämän Jumalan hylkäämisen seurauksena mainitaan sitten suorasukaisesti homoseksuaaliset elämäntavat. Jos ne nyt hyväksytään, pitäisi kai hyväksyä sitten muitakin Roomalaiskirjeen 1. luvun luettelossa mainittuja asioita, kuten ahneus, murhanhimo ja petollisuus.
...
Sitten vielä. Jos eettisten kysymysten ratkaiseminen kuuluu yhteiskunnalle eli yleiselle mielipiteelle, kuten maassamme yleisesti ajatellaan, ja lopulta se sitten kulkeutuu medialle, jonka hallussa on yleinen mielipide, niin ei suinkaan käy niin kuin nyt kirkossa kuvitellaan. Kirkkoa ei palkita median ylivallan alle taipumisesta, niin että ihmiset alkaisivat käydä kirkossa, liittyä siihen ja maksaa veroja, ja näin päästäisiin taas mukavaan konstantinolaiseen elämään, jossa hengellinen ja maallinen valta pitäisivät kekkereitä näennäisessä sovussa. Yleinen mielipide ei palkitse kirkkoa, vaikka se tekeytyisi miksi hyvänsä. Tähänkin selvitykseen on pujahtanut kysymys, onko esimerkiksi pyhäkouluissa tai rippikouluissa oikein tukea heteroseksuaalisen identiteetin kehittymistä. Kun tätä tietä edetään niin lopussa häämöttävät kristittyjen vainot. Totalitaarinen ateismi ei siedä sitä, että sen keskuudessa olisi vähemmistö, joka opettaisi ihmisille Jumalan sanan perusteella, että nyky-yhteiskunnan maallisten tarkoituksenmukaisuuksien vuoksi valitsema linja on väärä ja Jumalan tahdon vastainen. Nyt jo monet kristityt ovat joutuneet oikeudenkäynteihin, menettämään virkansa tai lehtien jatkuvan parjaamisen kohteeksi ilman omia ansioitaan.
Kirkko, joka ulkoistaa etiikan itsensä ulkopuolelle, pääsee lopulta nauttimaan uskonnottoman yhteisön sille laatimasta kurista. Viime vuosisata näytti tämän järjestyksen Neuvostoliitossa ja Saksassa. Modernin ihmisen suuria erehdyksiä oli ajatus, että yhteiskunnan kehityksen voi ilman seurauksia erottaa kristillisestä etiikasta. Selvityksessä lähdetään sille tielle, jossa ajatellaan, että pastoraalisen menettelyn voi ilman seurauksia erottaa kristillisestä uskosta ja elämästä. Olemme saaneet nähdä jo esimakua siitä, millaisin perustein jälkikristillinen kulttuuri käy kristikunnan kimppuun. Tuloksena on, että yhteiskunnan valtaa totalitaarinen sekulaari etiikka. Jumalan asettamien rajojen rikkomista seuraa aina uusien rajojen rikkominen. Nytkin on jo ilmassa homoavioliiton laillistaminen. Perässä seuraavat eutanasia ja moniavioisuus. On mahdotonta tietääkään, mitä kaikkea vielä keksitään. Miten kuvittelette voivanne vastustaa homoavioliittoja, jos hyväksytte nyt esitetyn rukoushetken parisuhteiden puolesta?
Kristikunta ei seuraa perässä tällä tiellä. Kirkon luopuessa kristinuskosta Jumalan kansa alkaa kasvaa sen muodollisten rakenteiden ulkopuolella tai ainakin niistä riippumatta niin kuin tosiasiallisesti käy jo laajalti meidän kirkossamme. Mikäli parisuhteiden siunaaminen hyväksytään tavalla tai toisella, ajaudutaan tilanteeseen, jossa kristillinen kulttuuri katoaa. Kristinuskoa edeltänyt kreikkalainen kulttuuri, siis se muinainen, pääsee voitolle. Siihenhän kuului pederastia melkein luonnollisena ilmiönä. Välttämättä siitä ei ole kovin pitkä matka nyt suuresti paheksuttuun pedofiliaan. Luovuttaessa Raamatusta uskon ja elämän ylimpänä ohjeena tilalle tulee omalaatuinen ´homo mensura´-periaate. Sehän oli kreikkalaisen filosofi Protagoraksen kuuluisa lause: ihminen on kaiken mitta. Tämäntapaisia argumentteja kuulee jo nyt täällä kirkolliskokouksessakin, että jokaisella täytyy olla oikeus ihmisoikeuksien nojalla ratkaista kaikki elämään koskevat kysymykset.
Selvityksessä todetaan, että piispainkokoukselle on yleistoimivalta antaa pastoraalisia ohjeita kirkolliskokouksen säädösten ja päätösten asettamissa puitteissa. Se jatkaa, että yleistoimivallan nojalla annetut ohjeet ovat suosituksia, eivät sitovia määräyksiä. Nyt ei ole olemassa kirkolliskokouksen päätöstä, jolla olisi avattu papin virka rekisteröidyssä parisuhteessa eläville. Samaten parisuhteen siunaamista ei ole hyväksytty kirkolliskokouksessa. Kummastakin asiasta olisi päätettävä 3/4:n enemmistöllä, koska ne ovat uskoon ja oppiin kuuluvia asioita. Piispainkokous seikkailee alueella, jolla sillä ei ole kestävää pohjaa. Se käy ilmi selvityksen sanamuodosta, jossa kirkolliskokousta suostutellaan luovuttamaan päätösvaltansa oppia ja uskoa koskevassa asiassa piispainkokouksella vain yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, kun asia on "enemmänkin pastoraalinen", kuten siinä sanotaan. Ikään kuin olisi kysymys vain käytännön järjestelyistä, vaikka kyseessä on asia, joka uhkaa esimerkiksi yhteyttämme suomalaisiin sisarkirkkoihin. Siis nyt aiotaan luoda naamioitu kirkollinen toimitus rukoushetken nimellä. Menettely on virheellinen alusta loppuun, koska se on Raamatun, tunnustuksen, kirkon tradition ja kristillisen etiikan vastainen. Se ei tee oikeutta myöskään kyseiselle parisuhteille, joille tarjotaan aidon Jumalan sanan sijasta väärennös avioliiton siunaamisesta. Kirkossa on aina vallinnut sellainen periaate, että lex credendi on sama kuin lex orandi - siis uskon laki on rukouksen laki. Emme voi pitää sellaisia rukoushetkiä, jotka ovat vastoin kristillistä uskoa ja Jumalan sanaa. "
Kappaleita Marjokorven puheesta (puhe kokonaisuudessaan TÄSSÄ)
"Siis keskustelussa etiikasta on pyritty irtautumaan luomiseen perustuvasta ihmiskuvasta. Selvitys luettelee tukun erilaisia perusteita, joiden nojalla kysymys homoseksuaalisuuden elämäntavan oikeutuksesta olisi ratkaistava. Selvityksen johtopäätösten mukaan kristitty arvioi oikeaa ja väärää Jumalan sanan, ihmiskunnan yhteisen moraaliperinteen, kirkon opetuksen ja yksilöllisen kokemuksensa varassa. Tällöin etiikka irtautuu siitä perustasta, joka ilmoitetaan jo Raamatun ensimmäisessä luvussa: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Kristillinen etiikka ei ole historian aikana vapaasti kehitettyä, kokemukseen perustuvaa, olkoonkin, että tieto siitä on saatu Jumalan sanan mukana vasta vähitellen. Kun Jumala loi ihmisen, syntyi myös tuo vastuusuhde Jumalaan, meidät on luotu hänen kuvakseen, hänen tahtonsa alaisiksi ja elämästämme vastuullisiksi Jumalan edessä tuomiolla.
Kristillinen etiikka on suoraan yhteydessä Jumala-uskoon, kuten sen haihtuminen on ateismin seurausilmiö. Tämänhän Paavali osoittaa Roomalaiskirjeen 1. luvussa, kun hän sanoo, että "vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt". Hiukan myöhemmin: "Kun heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala on hylännyt heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan tekemään sopimattomia." Tämä kysymys ei koske vain jotakin pientä ihmisryhmää, vaan on kaikkien ihmisten kysymys koko ajan. Jos emme pidä kiinni Jumalan tuntemisesta, elämämme turmeltuu väistämättömästi tavalla tai toisella. Yhtenä tämän Jumalan hylkäämisen seurauksena mainitaan sitten suorasukaisesti homoseksuaaliset elämäntavat. Jos ne nyt hyväksytään, pitäisi kai hyväksyä sitten muitakin Roomalaiskirjeen 1. luvun luettelossa mainittuja asioita, kuten ahneus, murhanhimo ja petollisuus.
...
Sitten vielä. Jos eettisten kysymysten ratkaiseminen kuuluu yhteiskunnalle eli yleiselle mielipiteelle, kuten maassamme yleisesti ajatellaan, ja lopulta se sitten kulkeutuu medialle, jonka hallussa on yleinen mielipide, niin ei suinkaan käy niin kuin nyt kirkossa kuvitellaan. Kirkkoa ei palkita median ylivallan alle taipumisesta, niin että ihmiset alkaisivat käydä kirkossa, liittyä siihen ja maksaa veroja, ja näin päästäisiin taas mukavaan konstantinolaiseen elämään, jossa hengellinen ja maallinen valta pitäisivät kekkereitä näennäisessä sovussa. Yleinen mielipide ei palkitse kirkkoa, vaikka se tekeytyisi miksi hyvänsä. Tähänkin selvitykseen on pujahtanut kysymys, onko esimerkiksi pyhäkouluissa tai rippikouluissa oikein tukea heteroseksuaalisen identiteetin kehittymistä. Kun tätä tietä edetään niin lopussa häämöttävät kristittyjen vainot. Totalitaarinen ateismi ei siedä sitä, että sen keskuudessa olisi vähemmistö, joka opettaisi ihmisille Jumalan sanan perusteella, että nyky-yhteiskunnan maallisten tarkoituksenmukaisuuksien vuoksi valitsema linja on väärä ja Jumalan tahdon vastainen. Nyt jo monet kristityt ovat joutuneet oikeudenkäynteihin, menettämään virkansa tai lehtien jatkuvan parjaamisen kohteeksi ilman omia ansioitaan.
Kirkko, joka ulkoistaa etiikan itsensä ulkopuolelle, pääsee lopulta nauttimaan uskonnottoman yhteisön sille laatimasta kurista. Viime vuosisata näytti tämän järjestyksen Neuvostoliitossa ja Saksassa. Modernin ihmisen suuria erehdyksiä oli ajatus, että yhteiskunnan kehityksen voi ilman seurauksia erottaa kristillisestä etiikasta. Selvityksessä lähdetään sille tielle, jossa ajatellaan, että pastoraalisen menettelyn voi ilman seurauksia erottaa kristillisestä uskosta ja elämästä. Olemme saaneet nähdä jo esimakua siitä, millaisin perustein jälkikristillinen kulttuuri käy kristikunnan kimppuun. Tuloksena on, että yhteiskunnan valtaa totalitaarinen sekulaari etiikka. Jumalan asettamien rajojen rikkomista seuraa aina uusien rajojen rikkominen. Nytkin on jo ilmassa homoavioliiton laillistaminen. Perässä seuraavat eutanasia ja moniavioisuus. On mahdotonta tietääkään, mitä kaikkea vielä keksitään. Miten kuvittelette voivanne vastustaa homoavioliittoja, jos hyväksytte nyt esitetyn rukoushetken parisuhteiden puolesta?
Kristikunta ei seuraa perässä tällä tiellä. Kirkon luopuessa kristinuskosta Jumalan kansa alkaa kasvaa sen muodollisten rakenteiden ulkopuolella tai ainakin niistä riippumatta niin kuin tosiasiallisesti käy jo laajalti meidän kirkossamme. Mikäli parisuhteiden siunaaminen hyväksytään tavalla tai toisella, ajaudutaan tilanteeseen, jossa kristillinen kulttuuri katoaa. Kristinuskoa edeltänyt kreikkalainen kulttuuri, siis se muinainen, pääsee voitolle. Siihenhän kuului pederastia melkein luonnollisena ilmiönä. Välttämättä siitä ei ole kovin pitkä matka nyt suuresti paheksuttuun pedofiliaan. Luovuttaessa Raamatusta uskon ja elämän ylimpänä ohjeena tilalle tulee omalaatuinen ´homo mensura´-periaate. Sehän oli kreikkalaisen filosofi Protagoraksen kuuluisa lause: ihminen on kaiken mitta. Tämäntapaisia argumentteja kuulee jo nyt täällä kirkolliskokouksessakin, että jokaisella täytyy olla oikeus ihmisoikeuksien nojalla ratkaista kaikki elämään koskevat kysymykset.
Selvityksessä todetaan, että piispainkokoukselle on yleistoimivalta antaa pastoraalisia ohjeita kirkolliskokouksen säädösten ja päätösten asettamissa puitteissa. Se jatkaa, että yleistoimivallan nojalla annetut ohjeet ovat suosituksia, eivät sitovia määräyksiä. Nyt ei ole olemassa kirkolliskokouksen päätöstä, jolla olisi avattu papin virka rekisteröidyssä parisuhteessa eläville. Samaten parisuhteen siunaamista ei ole hyväksytty kirkolliskokouksessa. Kummastakin asiasta olisi päätettävä 3/4:n enemmistöllä, koska ne ovat uskoon ja oppiin kuuluvia asioita. Piispainkokous seikkailee alueella, jolla sillä ei ole kestävää pohjaa. Se käy ilmi selvityksen sanamuodosta, jossa kirkolliskokousta suostutellaan luovuttamaan päätösvaltansa oppia ja uskoa koskevassa asiassa piispainkokouksella vain yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, kun asia on "enemmänkin pastoraalinen", kuten siinä sanotaan. Ikään kuin olisi kysymys vain käytännön järjestelyistä, vaikka kyseessä on asia, joka uhkaa esimerkiksi yhteyttämme suomalaisiin sisarkirkkoihin. Siis nyt aiotaan luoda naamioitu kirkollinen toimitus rukoushetken nimellä. Menettely on virheellinen alusta loppuun, koska se on Raamatun, tunnustuksen, kirkon tradition ja kristillisen etiikan vastainen. Se ei tee oikeutta myöskään kyseiselle parisuhteille, joille tarjotaan aidon Jumalan sanan sijasta väärennös avioliiton siunaamisesta. Kirkossa on aina vallinnut sellainen periaate, että lex credendi on sama kuin lex orandi - siis uskon laki on rukouksen laki. Emme voi pitää sellaisia rukoushetkiä, jotka ovat vastoin kristillistä uskoa ja Jumalan sanaa. "
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)