Katekismuskoulu: Ihmisen luominen

Ihminen, nainen ja mies. Ihmisen tehtävä. Jumalanpalvelus. Näistä on kysymys ensimmäisen uskonkappaleen toisessa osassa.

Jumala loi ihmisen "viljelemään ja varjelemaan" luomakuntaansa. Ihmisen tuli pitää huoli Jumalan luomakunnasta. mutta kuka pitää ihmisestä huolen? Jätetäänkö hänet omien kykyjensä varaan? Kauniin todistuksen Jumalan isän-rakkaudesta kertoo luomiskertomuksen paratiisin luominen. Jumala huolehti ihmisestä ja kasvatti "kaikkinaisia puita" tuottamaan ihmisen ruokahuoltoa.

Ihminen on "ihme, suuri ihme" (Ps 139).

Lukemaan pääset TÄSTÄ

Kun lähestysmatkalla (melkein) kaikki meni pieleen

Olen juuri palannut LFF:n lähetysmatkalta Inkerin-maalta Venäjältä. Olimme Jaamassa viikonlopun Timo Kontion kanssa ja saimme palvella erilaisissa tehtävissä.

Jaaman pastori Anatoli oli etukäteen toivonut "seminaaria" diakoniasta ja lähetystyötä omille seurakuntalaisilleen. He toivoivat seminaaria tästä aiheesta, koska he elävät siellä tilanteessa, jossa käytännössä lähes kaikki naapurit ovat joko ateisteja tai materialisteja. Ortodoksinen jumalanpalveluskaan ei vedä paljon ihmisiä, ja siksi ei normaalivenäläistä voi pitää lähtökohtaisesti edes ortodoksina.

Käytännössä "seminaari" oli kaksi Raamattu-tuntia näistä aiheista. Alustimme Timon kanssa ja sitten yhdessä mietimme, miten voisimme tehdä lähetystyötä Jaamassa.

Piirsimme kartan Jaaman hengellisestä tilanteesta. Mallina meillä oli Paavalin toiminta Ateenassa. Vaikka itse sanonkin, siitä tuli hieno kartaa Jaaman hengellisestä ja aatteellisesta tilanteesa. Sitten seurakuntalaiset saivat tehtäväksi etsiä mahdollisuuksia tavoittaa näitä ihmisiä. Keskeiseksi nousi Jaaman kirkon hyvä sijainti. Siitä kulkevat ihmiset ohi jatkuvasti. Päinvastoin kuin aikaisemmin, enää ihmiset eivät tule uteliaina katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Kirkkorakennus on jo "vanha juttu". Ideoksi nousivat äiti-lapsi-piirit, entisten nuorien tavoittaminen ja kutsuminen mukaan sekä jonkinlainen katukahvila. Pastori Anatoli voi myös uudelleen yrittää aloittaa yhteistyön koulujen kanssa. Tapoja on monta, ja monta niitä oli myös apostoli Paavalilla hänen lähetystoimensa aikana. Olimme Paavalin jalanjäljillä, kun suunnittelimme toimintaa.

Timo alusti Apostolien tekojen kuudennen luvun esimerkillä. Siinä apostolit tahtoivat keskittyä sanaan ja rukoukseen eli evankeliumin julistamiseen ja kristittyjen kokousten eli jumalanpalvelusten hoitamiseen. Heidän aikansa meni kuitenkin taloudellisten avustusten jakamiseen seurakuntalaisille ja siihen liittyvien epäkohtien sovitteluun. Apostolit järjestivät seurakunnan työn uudelleen ja rakkauden avustus annettiin diakoneille, jotka olivat täynnä viisautta ja Pyhää Henkeä. Tästä lähtökohdasta Timo siirtyi Jaaman seurakunnan tilaiuuteen. Samankaltaisuus Jerusalemin tilanteen kanssa oli hämmästyttävä. Samanlaisia ongelmia ja samanlaisia ratkaisuja - paitsi että Jerusalemissa ei tarvinnut kutoa sukkia vanhuksille ja köyhille, mutta Venäjällä se on melko tärkeä työmuoto. Samalla se avaa ovia evankeliumille. Sukkapiirin he taitavat perustaa siellä diakoniatyössä. (Sellaistahan me täällä Oulussakin pidetään!)

Ilman rukousta ja Jumalan siunausta mikään ei onnistu, vaikka olisi kuinka hyvä toimintasuunnitelma. Meidän tehtävämme on vain kylvää sillä ymmärryksellä ja taidolla jonkaa olemme Jumalalta saaneet, mutta Jumala antaaa kasvun. Tämän totesimme Jaamalaisten kanssa. Tilanteessa vallitsi hyvä ja innostunut ilmapiiri.

Kotimatkalla sitten asiat alkoivat mennä pieleen. Aluksi emme meinanneet saada ketään taksimiestä viemään meitä Pietariin. Sitten saimme ja ajoimme riskirajoilla lumipyryssä luistellen. Pietarissa hyppäsimme metroon ja siitä Suomen junaan. TIkkurilassa matka tyssäsi. Pakkanen ja lumi oli hyydyttänyt junat. Kaikki oli kuusi tuntia myöhässä. Mutta se kerrottiin meille 10 minuutin jaksoissa. Lopulta miedät johdatettiin Tikkurilan hotellin yökerhoon teelle ja iltapalalle, jonka VR tarjosi. Siitä kiiruhdimme Timon kanssa junaan, joka oli väärä. Jouduimme makuupaikkojen sijasta tyytymään penkkeihin ja katkonaisiin uniin. Nauroimme tapahtuneelle, sitä ei voinut ottaa enää kuin huumorilla.

Kirjoituksia herätysliikkeistä

Gladiolus-lehti on julkaissut uusimman numeronsa. Lehti ilmestyy vain internetissä ja on ilmainen. Sitä julkaisee herätyskritillinen SLEY.

Lehden viimeisin numero on keskittynyt herätysliikkeisiin. Näkökulmana on herätysliikkeiden panos kansankirkossa. Jokainen kirjoittaja on saanut tehtäväkseen arvioida oman liikkeensa plussaa ja miinusta sekä sitä, mitä annettavaa liikkeellä on tässä kirkollisessa tilanteessa.

Punnittua puhetta. Itseäni lämmitti erityisesti Kälviän kappalainen Pasi Palmun kirjoitus hänen omakohtaisista kokemuksistaan armon tiellä.

Lukemaan pääset TÄSTÄ.

Katekismuskoulu: MInä uskon Jumalaan

Diasarjaan pääset TÄSTÄ.

Usko Jumalaan on yhteistä kaikille maailman ihmisille. Kaikilla
kulttuureilla ja kansoilla on jokin käsitys jumaluudesta. Lukuisat
epäjumalat ovat hyvä todiste lähes kaikille yhteisestä luomisuskosta.
Yllättäen myös ns tieteellinen maailmankuva perustuu uskomuksiin.
Vaikka se kieltää luojan olemassaolon, se ei ole voinut selittää
itselleen, miksi kuitenkin tapahtuu kehittymistä alkeellisesta
elämänmuodosta kohti yhä monimutkaisempia ja harmonisia organismeja,
ja päätepisteenä ihmine kaikkine monimutkaisuuksineen! Kehitys kertoo
kehittäjästä, sanoisi kristitty.

Luomisen jälkeen alkavatkin sitten eroavaisuudet. Luonnon kirja ei
kerro, kuka Jumala on. Raamattu kertoo. Jumala ilmestyi Aabrahamille
ja kertoi nimensä ja lähetti hänet tehtäväänsä Israelin kansan luokse.
Loppu onkin sitten "kirkkohistoriaa".

Piispat hyväksyvät rekisteröidyt parisuhteet

Piispainkokous on tehnyt selvityksen homoseksuaalisuudesta ja lähettänyt sen kirkolliskokoukselle. Pitkän selvityksen keskeinen sanoma on hyväksyä homoseksuaalinen elämäntapa, siis eläminen rekisteröidyssä parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa.

Kokouksen tulos oli arvattava. Näinhän kirkon johtajat ovat jo virkaansa hoitaneet. Parisuhteessa eläviä pappeja on jo ainakin kolmessa hiippakunnassa seurakuntapappeina. Myös Salmi on ilmaissut jo etukäteen hyväksyntänsä tällaisten parien puolesta rukoilemiselle. Ajatus on tietysti, että heidän elämänmallilleen rukoillaan Jumalan siunausta.

Selvityksen yllätys on se, että piispainkokous esittää kirkollista toimitusta homoparien elämänmuodon siunaamiseksi. Media on keskittynyt kertomaan, että siunaamiskaavaa ei esitetä. Se ei ole kuitenkaan kiinnittänyt huomiota Troijan hevosen sisällä matkaavaan joukkoon. Siunauskaava torjutaan, mutta sen jälkeen sanotaan, että kirkollisen tradition rukousperinteellä tai vapaamuotoisesti heidän elämäratkaisunsa puolesta voidaan rukoilla. Toisin sanoen kirkollisten toimitusten kirjan rukousosiota voidaan käyttää näiden parisuhteiden puolesta rukoilemiseen. Tämä päätös on merkittävä. Näin piispainkokous esittää homosekuaalisten kohtaamista toimitusten kirjan puitteissa, mikä on ratkaiseva askel. Näin homoseksuaalinen parisuhde kuuluu kirkollisten siunattavien asioiden piiriin. Pienempiä askelia ovat itse siunaamiskaava ja vihkiminen, kun varsinainen elämänmallin hyväksyminen on jo tehty.

Piispainkokous on tuonut homosuhteet kirkollisten toimitusten kirjan suojiin. Samalla päätöksellään se on poistanut Raamatun kiellot homoseksin harjoittamisesta vanhentuneina ja kristitylle ihmiseille sopimattomina opetuksina. Piispain kokous on asettunut Raamatun yläpuolelle. Tällä päätöksellä jokainen piispa ja pappi, joko kokouksessa hyväksyi päätöksen on henkilökohtaisesti rikkonut pappislupauksensa.

PS. Lue myös Jari Rankisen blogi aiheesta googlettamalla "Jari Rankisen nettipäiväkirja".

Katekismuskoulu: Johdanto uskontunnustuksiin ja kolminaisuusoppi

Miksi me tunnustamme uskomme tietyillä sanoilla? Eikö olisi aidompaa, jos jokainen saisi itse kehitellä itselleen oman uskontunnustuksensa suoraan sydämestä?

Jos meillä ei olisi harhaoppeja ja saatanan eksyttävä vaikutus ei voisi johdattaa ihmisiä harhaan niin todellakin emme tarvitsi tunnustuksia avuksi. Mutta koska me olemme syntisiä edelleenkin, me tarvitsemme Jumalan sanan ja tunnustukset. Eihän tunnustus ole muuta kuin Raamatun tiivistetty selitys, jonka avulla voi kätevästi tarkistaa, onko joku julistaja rakentamassa apostolisen seurakunnan perustukselle. Ketekismus on varsinainen käsiase maailmaa ja eksytyksiä vastaan. Osaathan sen ulkoa! Entiset pyhät olivat viisaampia, kun opettelivat sen ulkoa.

Toisaalta tunnustukset ovat koeteltuja uskonoppeja, jotka on tarkkaan harkittu ja perustuvat tarkkaan Raamattuun. Tunnustuskirjamme on tästä hyvä esimerkki. Kaikki vanhauskoiset "tunnustukselliset" papit liittyvät iloisesti Tunnsutskirjojen oppiin. Se on syntisen ystävä ja opettaa sellaisesta kristillisyydestä, joka ei katso ihmiseen ja ihmisen kykyyn, vaan Jumalan armotekoihin. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden -siinä se on!

Vastaus kysymykseen liittyy olennaisesti käsitykseen Raamatun asemasta ja merkityksestä Jumalan sanana. Jos Jumala on sanassaan sanonut jotakin ja asettanut "Kristuksen opin" ja "terveellisen opin" ja "opinmukaisen sanan" niin pitää kyllä olla melko tehokas ihminen, että uskaltaa kehitellä jonkin opin, joka poikkeaa Jumalan sanassaan antamasta opista! On niitä sellaisiakin ollut - Markion, gnostilaiset, Valentinos, Pelagius ja nykyajan harhaopettajat, jotka kieltävät uskontunnustuksen tapahtumat historiallisina tosiasioina.

Rukoillaan heidän puolestaan että saisivat käääntymisen armon! Jumalalle on kaikki mahdollista, voihan hän pelastaa jopa sinut ja minutkin, vaikka olemme tällaisia mahdottomia.

Dioihin pääset sivupalkista kohdasta KATEKISMUSKOULU.