Vänbrev 3/2009

Evangeliets arbete går vidare

Vi har fått höra goda nyheter från den stora världen, även de strängaste gränserna kan inte stoppa evangeliet. Rysslands religions politik är ett minne blott, och idag gör de flesta kyrkorna öppet och med lov av regeringen missionsarbete till och med ända till Sibirien. I Kina sprids Kristi kyrka under jorden och idag tror man på Kristus i miljontals kinesiska hem. På den Arabiska halvön och i nästan alla stängda länder finns de såkallade hemkyrkor, som får sin lärdom om Kristi försoningsarbete och det kristna livet genom radion och internet.

Man behöver inte enbart se ut i Guds stora värld. Även i Finland går arbetet framåt. De kristna fortsätter att predika evangeliet på Guds ords grund.. Guds ord är den enda källan och vår rättighet till att säga ”enbart av tro, endast av nåd, och endast på grund av Kristi förtjänst”. Om vi avviker från ordet, kan vi inte längre predika lag och evangeliet med ordets värdegrund. Men vi håller oss till ordet fastän vi möter motstånd. Även här kan vi se under, nya församlingar föds och gamla stärks.

Paulus säger, ”att evangeliet är Guds kraft” (Rom.1:16). Evangeliet förändrar åhöraren, gör den otrogne till troende, den döde till levande, Adams barn till Gudsbarn. Evangeliet är ett levande vatten, som inte fängslar eller begränsar. Vattnet hittar alltid sin väg och rinner framåt oemotståndligt. Om gamla strukturer blir till hinder hittar den ändå sin utväg och fortsätter sin utbredning, för evangeliet har Guds befallning att gå vidare.

Be i era aftonböner för Kristi missions arbete. Stöd ekonomiskt de föreningar som inte kompromissar med ordet. Arbeten för ett fritt evangelium i era kretsar. Satan försöker fängsla de kristna i rädsla och han vill att de kristna blänger på varandra, för att hindra evangeliet, men låt oss inte underordna oss sådant. ”Så varen nu Gud underdåniga, men stån emot djävulen, så skall han fly bort ifrån eder.”(Jak 4:7)


Rauhansana är samvetes kristendom
Rauhansana väckelserörelse föddes i en sådan situation, där man krävde underordning ifrån centralstyrelse. Krav att underordna sig kom i andliga namn såsom kärlek, endräkt och de kristnas gemenskap. Våra fäder såg ändå igenom dessa rökgardiner och tog fasta på den enda grunden och befallningen, som håller - Guds ord och missionsbefallningen ”prediken evangeliet till alla folkstammar”. Åt mig har det berättats från mötet som hölls i Rovaniemi, att rauhansana bor kom på pausen till kaffekokaren och konstaterade att man kräver av oss att vi avfaller ifrån ordet, men vi kan inte gå emot Bibeln och Guds ord.

Trofasthet emot ordet i smått gav en stor vinst. Vi får idag tro frimodigt tillsammans med de andra Kristna i hela världen, predika evangeliet på de områden där vi bor, och på de ställen dit Herren har lett oss. Vårt samvete som enskilda kristna och väckelserörelse är bundet till Guds ord och får sin vägledning därifrån.

Estlands, Ingermanlands och Central-Asiens missionsarbete
Gud har gett oss ett ansvar för det världsvida missions arbetet. Rauhan sana gör missionsarbete på följande ställen: Estland, Ingermanland och Asien. Vi gör samarbete med de lokala kyrkorna och olika föreningar. Gud har välsignat samarbetet. Vi har fått lära oss av samarbetspartnerna och de har fått visdom av oss. På samma gång får vi vara vakande i detta arbete, för allt som går i missionens namn är ändå inte gott.

Oulu missionsring har samlat in medel för missionsarbetet i Estland. Vår verksamhet börjar så småningom ta slut för våren och vi har endast en gång kvar. På Onsdag den 6.5 kl. 18.00 besöker Kaija missionsringen för att berätta om sitt arbete i Asien. Välkommen med! Kollekt uppbärs för Kaijas arbete. Vår broder Heino håller kvällsandakt (själv är jag på studieresa i Tyskland, i de viktigaste städerna i Luthers liv).

FörbönerFör missionsarbetet i hela världen
För Rauhansana
För vår kyrka
Barnlägret som hålls 24-26.4 i Himango(Lyrs, Himangoförsamling och Rauhansan)
För Kaijas besök i Toukomettinen
För urkyrka- seminarie i Larsmo 29.4
För Tysklandsresan första veckan i maj
möten,ungdomssamlingar och Muonioresan i Maj



Varttuneen väen leiri
Kalajoen seurakunnan Kivirannan leirikeskuksessa 25.-27.9.2009.

Tule mukaan hyvään seuraan virkistymään sanasta, yhteisistä keskusteluista, ulkoilusta, lätynpaistosta…
Mukana: Vesa Pöyhtäri ja Rauno Sipilä

Järjestää: LYRS ja Kalajoen Rauhan Sana


Om ekonomi
Missionsringen har för tillfället ca. 200 medlemmar. Vi önskar bli minst 250 medlemmar, och kunna samla in 4000-5000 euro i månaden, på detta sätt skulle även pengar lämnas över för verksamheten. Arbetstagarens sociala kostnader är stora i Finland, den största delen av lönen går till staten såsom pensionsavgifter osv.

På vilket sätt kan jag ge?
Om det är möjligt, kan du före den 15 varje månad betala in en summa. Storleken bestämmer du själv.

Konto: Innehavare: LFF rf./ Pöyhtäris stödgrupp
Kontonr. 106530-223499 Ref. nr. 13

Låt banken sköta din månadssumma- gör en betalnings överenskommelse
Banken betalar automatiskt varje månad till kontot den summan som du vill bidraga med. Eller så besöker du banken personligen och ber dem sätt in en önskad summa till kontot.

Vesas stödgrupp

Ystäväkirje 3/2009

Evankeliumin työ menee eteenpäin
Olemme saaneet kuulla hyviä uutisia maailmalta, evankeliumia eivät voi pysäyttää tiukimmatkaan maiden rajat. Neuvostoliiton uskontopolitiikka on muisto vain, ja tänä päivänä useat kirkot tekevät avoimesti ja hallituksen luvalla lähetystyötä aina Siperiaa myöten. Kiinassa Kristuksen kirkko levisi maan alla ja tänä päivänä uskotaan Kristukseen miljoonissa kiinalaiskodeissa. Arabian niemimaalla ja lähes kaikissa suljetuissa maissa on kotikirkkoja, jotka saavat opetusta Kristuksen sovitustyötä ja kristillisestä elämästä radioiden ja internetin kautta.

Ei tarvitse katsoa ainoastaan suureen Jumalan maailmaan. Myös Suomessa työ etenee. Kristityt jatkavat evankeliumin julistusta Jumalan sanan perustuksella. Jumala sana on ainoa lähteemme ja ainoa oikeutuksemme sanoa ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”. Jos luovumme sanasta, emme voi enää julistaa lakia ja evankeliumia sanan arvovallalla. Mutta me pysymme Jumalan sanassa vaikka kohtaamme vastustusta. Täälläkin saamme nähdä ihmeen, uusia seurakuntia syntyy ja entiset vahvistuu.

Paavali sanoo, että ”evankeliumi on Jumalan voima” (Room.1:16). Evankeliumi muuttaa kuulijansa, tekee epäuskoisesta uskovan, kuolleesta elävän, Aadamin lapsesta Jumalan lapsen. Evankeliumi on elävä vesi, jota ei voi kahlehtia ja rajoittaa. Vesi löytää aina väylänsä ja virtaa eteenpäin vastustamattomasti. Jos vanhat rakenteet tulevat esteeksi se löytää väylän ulos ja jatkaa leviämistään, sillä evankeliumilla on Jumalan rakkauden käsky levitä.

Rukoilkaa iltarukouksissanne kaiken Kristukseen keskittyvän lähetystyön puolesta. Tukekaa taloudellisesti niitä järjestöjä, jotka eivät tee kompromisseja sanaa vastaan. Edistäkää vapaata evankeliumia omissa piireissänne. Saatana yrittää kahlita kristityt pelkoon ja toistensa kyräilyyn, evankeliumin estämiseksi, mutta ei alistusta sille. ”Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.”. (Jaak. 4:7).

Rauhansanalaisuus on omantunnon kristillisyyttä
Rauhansanalainen herätysliike on syntynyt tilanteessa, jossa vaadittiin alistumista keskustoimiston komentoon. Alistumisen vaatimuksille oli tietysti hengelliseltä kuulostavia nimityksiä kuten rakkaus , yksimieliyys, kristittyjen yhteys. Isämme näkivät kuitenkin tällaisten savuverhojen läpi ja tarttuivat päättäväisesti ainoaan perustukseen ja käskyyn, joka kestää – Jumalan sanaan ja lähetyskäskyyn ”saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille”. Minulle on kerrottu kokouksesta Rovaniemellä, jossa väliajalla rauhansanalaiset neuvottelijat tulivat kahvinkeittäjien luo ja totesivat, että meitä vaaditaan luopumaan sanasta, mutta emme voi toimia Raamattua vastaan.

Uskollisuus Jumalan sanalle pienessä toi suuren palkinnon. Me saamme tänään uskoa vapaasti yhdessä koko sanaan perustuvan kristikunnan kanssa, tunnustaa heidät veljiksemme Kristuksessa ja julistaa evankeliumia sillä alueella, johon Herramme on meidät pannut asumaan ja lähetyskohteissa, jotka Lähetyksen Herra on meille uskonut. Omatuntomme yksityisinä kristittyinä ja herätysliikeenä on sitoutunut Jumalan sanaan ja saa ohjeensa sieltä.

Viron, Inkerin ja Vuorimaan lähetystyö
Jumala on antanut meidän vastuullemme osan suuresta maailmanlaajasta lähetystyöstään. Rauhansanalaisuus tekee lähetystyötä seuraavissa kohteissa: Viro, Venäjä ja Vuorimaa. Teemme työtä yhteistyönä paikallisten kirkkojen ja eri järjestöjen kanssa. Jumala on siunannut tätä yhteistyötä. Olemme saaneet oppia yhteistyökumppaneilta ja he ovat oppineet meiltä. Samalla saamme olla myös valvovina tässäkin työssä, sillä ei kaikki, mitä lähetystyön nimissä tehdään, ole aina vain hyvää. Kuten omissakin seurakunnissamme, me saamme olla valvovina myös lähetystyössä.

Oulun lähetyspiirissä olemme keränneet varoja Viron lähetykselle. Nyt toiminta alkaa hiljentyö tälle keväälle ja enää on vain yksi kokoontuminen. Keskiviikkona 6.5. klo 18.00 lähetystyöntekijämme Kaija M. tulee lähetyspiiriin kertomaan lähetystyöstään Vuorimaassa. Tulkaa kuulemaan Kaijaa sankoin joukoin. Tilaisuudessa kerätään kolehti Kaijan työlle. Heino-veljemme vetää tilaisuuden ja pitää iltahartauden (Itse olen opintomatkalla Saksassa, Lutherin elämän tärkeissä kaupungeissa).

Vesa Pöyhtäri

RukousmuistioKristuksen maailmanlaajan lähetystyön puolesta
Rauhansanalaisuuden puolesta
Kirkkomme puolesta
Lastenleiri 24.-26.4. Himangalla (Lyrs, Himangan seurakunta ja Rauhansana)
Kaijan vierailu Toukomettisessa.
Alkukirkko-alustukset ja keskustelut Larmossa 29.4.
Saksanmatkani toukokuun ensimmäisellä viikolla.
Seurat, nuortenillat ja Muonionmatka toukokuussa.

Huono aprillipila ja herätysliikkeiden siunaus kirkolle

Ruotsalainen lehti uutisoi aprillipäivänä

"Kyllä sukupuolineutraalille avioliitolle."

Vahinko vain, ettei uutisointi ollut aprillipila. Ruotsin riksdagen hyväksyi suurella enemmistöllä homovihkimyksen. Uutiseen kuului myös tieto, että homovihkimys on mahdollista 1.5.2009 alkaen.

Ruotsin kirkolle päätös merkitsee sitä, että sen on hyväksyttävä mukisematta päätös ja tuotava se keskuuteensa. Edes sitä ei voida sallia, että joku pappi, vaikka kieltäytyisikin vihkimästä, saisi sanoa Ruotsin kirkon papinviranhaltijana, siis "kirkon äänenä", että homoliitossa eläminen on syntiä. Ruotsin kirkon ei tarvitsisi eduskunnan päätöstä hyväksyä, mutta koska se on läheisesti kytketty kiinni valtio- ja puolue-elimiin ja järjestelmään, sen itsenäisyys on vain periaatteellista. "Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt".

Heijastusvaikutus Suomeen
Ruotsin päätös tuntuu täällä Pohjanlahden toisellakin rannalla. Se lisää painetta meidän "vapaalle" kirkollemme käydä samaa tietä. Meidänkin evl-kirkkomme on voimakkaasti kytketty valtioon, se nauttii etuisuuksia valtiolta enemmän kuin muut uskonnolliset yhdyskunnat, sillä on velvollisuuksia valtiota kohtaan ja sen on säilytettävä luottamus valtiojohtoon. Sen on julkisoikeudellisen yhteisön aseman tähden noudatettava valtion lainsäädäntöä ja etiikkaa keskuudessaan.

Valtio-kytkentä pakottaa kirkon hyväksymään homoseksuaaliset suhteet. Valtio on kirkolle suurempi päättäjä kuin Raamattu. Jo naispappeuskiista on osoittanut, ettei Raamattu ole kirkon ylin auktoriteetti kuin juhlapuheissa. Tosi elämässä vallitsee muut lait.

"Valtiokirkollinen" järjestelmä
Järjestelmä on tämä: Nimellisesti itsenäinen evl-kirkko on avattu valtiollisille puolueille (John Vikströmin aikana). Puolueet saavat käydä kirkollisia vaaleja omilla tunnuksillaan. Puolueiden jäsenet edustavat ja ovat sitoutuneet siihen aatemaailmaan, jota puolue edustaa puoluekirjoissaan. Kirkko sen sijaan ei ole enää, de facto, sitoutunut Jumalan sanaan ja tunnustukseen. Kirkko on irrottanut itsensä poijuista. Se ei voi käytännössä vaatia puolueiden edustajia muuta kuin kuulumaan jäseninä kirkkoon, mutta heidän aatemaailmaailmansa perusteella kirkko ei saa eikä voi torjua heitä kirkon toiminnasta. Ei silloinkaan, kun aatemaailma on kirkon opetuksen vastainen. Kaikille aatteille on tie auki, ja voimakkain saa kirkon.

Kirkko ei ole suojannut itseään. Kirkko on avoin ja kutsuva, ja niin pitää ollakin. Mutta kirkko ei voi olla rajaton. Jumalan sana tulee olla sen ohjenuora niin jokaipäiväisessä elämässä kuin pääätöksenteossakin.

Herätysliikeet ovat Jumalan siunaus kirkolle
Herätysliikkeet, ainakin suuri osa niistä, seuraavat joka tapauksessa Jumalan sanaa. Ne eivät teoissa, toiminnassa eivätkä yhteistyössä hyväksy sellaista, mitä Jumala sanassaan kieltää. He ovat sitoutuneet kirkon omaan tahtoon, Jumalan sanaan ja luterilaiseen tunnustukseen, johon kirkkokin jäseniään vaatii sitoutumaan (Kirkkolaki 1 §), mutta johon kirkon johtajat ja tuomiokapitulit eivät enää itse sitoudu. Kirkkolain Tunnusutuspykälä on vain korulause, lause ilman vastinetta heidän toimissaan.

Herätysliikkeet tulevat olemaan kirkolle vieläkin suurempi siunaus kuin aikaisemmin. Ne pitävät esillä Jumalan sanan opetusta, ne saarnaavat julkisesti ja "kirkon äänellä" omissa tilaisuuksissaan kirkon sisällä. Lain ja evankeliumin julistuksen ohelle he varoittavat opetuksessaan myös näistä synneistä, mitä kirkkoon nyt pakotetaan sisälle. Ja jos kirkko ei sitä salli, he jatkavat saarnaamistaan kirkon pihalla ja kaupungin kaduilla, siellä missä ihmiset ovat.

Oikeastaan herätysliikkeille tekisi hyvää "joutua pihalle" ihmisten keskuuteen. Että "valtiokirkko" panisi heidät ulos toimimaan. Se ei olisi ollenkaan huono kehityssuunta. Oikeastaan, silloin he palaisivat siihen, mistä kauan sitten aloittivat. Eivät herätykset levinneet kirkkojen saarnatuoleja pitkin, vaan ihmisten keskuudessa kodeissa, kaduilla jne. (Kuten aikaisemminkin, herätykset levisivät myös tuomiokapituleja ja käräjäsaleja pitkin. Kyseessä on Jumalan sanan arvovalta kirkossa. Näin katsottuna herätys on jo alkanut!)

Jumalanpalvelus, pappisvirka ja sakramentit ovat jokaiselle uskovalle luovuttamaton Jumalan lahja. Ne on Kristus itse antanut omilleen ja niitä ilman ei voi elää kristittynä. Jos, ja monin paikoin jo kun, kirkko ei niitä enää meille takaa ilman naispappeuden (ja sitten homoliittojen) hyväksymistämme, me olemme vapaat menemään sinne, missä ne annetaan. Kirkon viroista erotetut papit otetaan herätysliikkeiden palvelukseen toimittamaan sanaa ja sakramentteja, pitämään jumalanpalvelukset ja saarnaamaan yhdessä maallikkoveljien kanssa. Näiden loppuessa vihitään uusia pappeja. Näinhän Lutherkin teki, tässä kulkisimme entisten pyhien viitoittamaa tietä.

Jos evl-kirkko olisi viisas
Jos kirkkomme olisi viisas, se järjestäisi itsensä hallinnollisesti uudelleen. Nykyinen ei yksinkertaisesti enää vastaa todellisuutta. Viisas kirkko tekisi sen, mitä sisärkirkkomme anglikaanikirkko teki, järjesti kirkkolakinsa niin, että ne seurakunnat, jotka eivät hyväksyneet naispappeutta, saivat oman vanhauskoisen piispan huolehtimaan heidän seurakuntiensa pappisvihkimyksistä ja seurakuntien piispantarkastuksista.

Mutta pelkään, sillä olen sen jo omassa itsessäni ja monien vanhauskoisten pappisveljieni tuomiokapitulikohtelussa nähnyt, että kirkkkomme tekee tällaisen ratkaisun : "...ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut." (Jaak. 2:17).

Rukoillaan rakkaan kirkkome, sen työntekijöiden ja herätysliikkeiden puolesta. Että Jumalan sana saisi meitä johtaa myös jokaisessa käytännön askeleessamme. Usko tulee näkyviin teoissa. "Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä näytän sinulle teoissani uskon" (2:18).

Virpojat liikkeellä, ja vähän Mirjamista

Ajattelin kirjoittaa jotakin Mirjamista, kun ovelle tuli naapuruston tyttöjä virpomaan. Tytöt koputtivat ja pyysivät kohteliaasti, että saako virpoa. Ellen-tyttömme odotti jo karkkipussi valmiina jakamaan heille, kunhan ensin virpovat. Tytöt lausuivat lorun ja Ellen piteli tiukasti karkkipussia käsissään. Mutta sitten meni pääsiäispupu pöksyyn, ei hän uskaltanutkaan mennä jakamaan tytöille karamelleja.

Pieni hetki ovella toi pääsiäisen mukavasti lähelle. Nyt alkoi tosiaan tuntumaan siltä, että nythän on pääsiäisaika! Pääsiäisen merkityksestä olen kirjoittanut LFF:n sivuilla (www.lff.fi andakter / hartauksia).

Mutta tosiaan, Mirjam, mitä hänelle kuuluu? Kävimme tänään Oulun yliopistollisessa sairaalassa hänen luonaan. Mirjam joutui takaisin sairaalaan viikolla, kun tulehdusarvot nousivat korkeiksi. Sydän tarkistettiin vielä kerran ja tulehdusarvojen heilahtelujen ja ultraääniskannauksen perusteella päädyttiin alustavasti tulokseen, että hänellä on sydämen sisäkalvon tulehdus. Tämä on erittäin vaarallinen sairaus ja luokitellaan verenmyrkytykseksi. Antibioottikuuri aloitettiin uudelleen ja jatketaan seuraava kuukausi. Rukoilemme paljon, että antibiootit saisivat häädettyä bakteerin pois sydämestä. Vaikeimmassa tapauksessa voi odottaa jopa uusi leikkaus, jossa bakteeri poistetaan leikkaamalla.

Mirjam on hyvävointinen. Ulospäin ei voisi päätellä, että hänellä on niin vakava tilanne sydämessä. Tietysti lääkeeet varmistaa, ettei tulehdusarvot pääse kovin korkealle ja pitänevät sopivasti kuumeenkin aisoissa. Tytön posket ovat jo paksut, maito on maistunut ja maistuu koko ajan. Karita on siellä hänen luoneen suurimman osan päivää. Ensimmäisen varovaisen hymynkin hän on väläyttänyt. Hoitajat kertovat, että yöllä hän on seurallinen ja tahtoo "jutella". Perheen päiväohjelma pyörii kokonaan Mirjamin tahdissa. Kaikki muu joutuu nyt väistymään.

Jos ehdit rukouksissa muistaa Mirjamia olisimme kovin kiitolliset.

Vesa ja Karita

Väckelserörelsernas homouttalande

Kyrkpressen publicerade kyrkans väckelserörelsernas uttalande om kyrkans betänkandet Kyrkan och registrerade partnerskap. Väckelserörelserna hade gjort en märkligt uttalande som vi kan alla iakktag högt.

Rörelserna visar med sin skrivelse en annorlunda sätt att närma sig till frågor som kommer emot oss. Kyrkans arbetsgrupp ville en "JA" till att ta homoseksuella (de som lever i partnerskap)får bli t.ex herdar för kristna. Detta är redan faktum i vårt kyrka i Tammerfors stift. Arbetsgrupp sa "JA" för välsignelse av homopar. Men de sada också ett "NEJ" till homovigning. Alltså två JA och en NEJ. Arbetsgruppens teologiska lösning var att självä homopartnerskap är helt okej, den är inte en sak som kyrkan behöva handla som en "synd". Kyrkan kan välsigna en homopar. Med den här teologi arbetsgrupp tog sig lös från Bibeln. För Biblen är helt emot homoseksualitet. Med detta bakgrund arbetsgruppens "NEJ" är helt "tumma ord". Den gör ingenting, därför att själva saken, Bibelens "NEJ", är kastat redan bort med två första "JA".

Väckelserörelserna tog fram den enda möjliga sätt att handla det har problematik. Homofrågan är en fråga om teologi och Bibeln själv. Kyrkan kan grunda läran och verksamhet i den här saken endast på Bibelens "NEJ". Därför en enhetlig "NEJ" från väckelserörelserna var motiverad endast på Bibelens grund. Det är att säga, att Bibelen är den enda rättesnöre för kyrkan. Och då Bibelen togs som auktoritet i den här frågan gör det hela frågan om människans seksualitet en tronsfråga. Det hör till de saker som vi bekänner och lär i kyrkor och i bönehus, det är inte en "adiafora" alttså en fråga som Bibeln tar inte ställning för.

Frågan om seksualitet är frågan om skapelse, om läran om människan, om två kön, en fråga om det rätta seksualitet och det orätta, dvs. synd. Det kommer till oss i 10 guds bud, i den gamla och den nya testament, utanför och in i församlingen. Inte bara är de "aktiva homo" de som bryter emot Herrens vilja, utan också de heteroseksuella, som godkänner det "passivt" eller aktivt i deras kristen liv på ett eller annat sätt. De lever i ett öppet synd och strider emot Herren.

Vi ska be för de här missions- och väckelserörelserna. Kyrkan har redan tagit ekonomiska aktioner då de inte går med i allt vad kyrkan bestämmer i olika frågor. "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." (Matt. 18:6)

Vesa Pöyhtäri