Paljon on jo kalenteri täyttynyt. En voi kuin ihmetellä Taivaallisen isän hyvyyttä ja johdatusta. Saan olla yksi hänen työntekijöistään ja palvella sanalla ja sakramenteilla hänen omiaan lähellä ja kaukana. Kiitos sinulle, joka rukoilet ja tuet Jumalan valtakunnan työtä kauttani rauhansanalaisuuden sekä kirkkomme keskuudessa. Jumala siunatkoon sinua ja rakkaitasi.
Jos haluat tulla mukaan lähetystyöhön, ota yhteyttä ja liity lähetysrenkaaseen.
vpoyhtari@hotmail.com
Jag är förvånad över Guds nåd och ledning. Jag har fått känna det som kallas "vandring i Guds fotspår". Man känner sig ringa framför Han, som litar på oss fastan vi är sådana stackare som vi är. Att Gud säger, "JAG litar på dig, du får vara min tjänare" känns bra. Och även bättre känns det då han har lovat i sitt ord att vara vår styrka och vishet. Att det är inte jag med mina tankar, utan Gud med sin nåd! Bibeln, och endast Bibeln, läst och predikat, är Hans ord till oss på jorden. Bibeln är Hans vishet till det mån som vi behöver för vår frälsning. Men i himmelen ser vi Hans hela vishet och härlighet utan gränser.
Kom med i evengeliearbete, alla behövs! Fråga efter Guds ledning i ditt liv. Kom också med i missionsringen tillsammans med mig. Kontakt: vpoyhtari@hotmail.com
Tammikuu
6.1. Karjasillan seurakunta, puhe Kaukovainion kirkkotekstiilisarjan vihkiäisjuhlassa.
8.1. Katekismus- ja rippikoulua kahdelle ulkomaalaiselle. (jatkuu viikottain).
10.-11.1. Kokkola/Närvilä, ungdomssamling och möten.
14.1. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
19.1. Paavalin synodin johtokunnan kokous.
24.-25.1. Lähetysmatka Keskipohjanmaa (Ylivieskan Rauhan Sana, suunnitteilla).
28.1. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
Helmikuu
1.2. Oulu, Toukomettinen, seurat.
2.2. Opiskelijailta, Oulu, SEKL.
7.2. Nuorten Aikuistenilta, Himanka.
11.2. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
12.2. Oulu, Hiirosen vanhainkotihartaus.
14.2. Närvilä, ungdomssamling
21.-22.2. Ruotsi, Juoksenki, seurat ja jumalanpalvelus.
25.2. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
(26.2. vauvauutisia, laskettu aika.)
Maaliskuu
7.3. Vigning av äktenskap, Larsmo.
11.3. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
12.3. Nuortenilta, Toukomettinen.
21.-22.3. Kållby, möte.
23.-30.3 Missionsresa till Södra-Sverige (under planering)
Huhtikuu
3.-4.4. Kirkkopäivät, Turun hiippakunta, Paavalin synodi.
5.-8.4. Muonion seudulla seuroja, Hiljainen viikko.
14.-19.4. Viron lähetysmatka, LYRS.
22.4. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
24.-26.4. Varhaisnuortenleiri, Leena Annala, LYRS. (Suunnittelussa)
26.4. Lähetysseurat, Oulu/Toukomettinen. Saarna Juha Peltola (suunnittelussa).
Toukokuu
2.-3.5. Helsinki, Frebe. Ehtoolliskirkko ja seurat.
6.5. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
16.5. Närvilä, ungdomssamling.
21.-24.5. Seuroja Muonion seudulla.
Kun suunnittelette rukoushuoneissanne ohjelmaa, huomioikaa tämä lista ja katsokaa, jos sieltä löytyisi vielä rakoa. Toukokuu on vielä väljempää, samoin tammikuun puolivälissä. Arkipäiviä ja lauantaita vielä löytyy.
Viikottaisina vapaapäivinä pyrin pitämään maanantain ja tiistain, mahdollisuuksien mukaan.
Jätetään nämä varmistuneet ja suunnittelussa olevat tapahtumat hyvän Jumalan johdatukseen. Lisätkää näitä esirukouslistaanne, kantakaa minua ja muita sanassa työtä tekeviä perheineen esirukouksen siivillä Jumalan eteen.
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
perjantai 26. joulukuuta 2008
Joulua seuraa Stefanuksen päivä - katse Kalantiin
Kauppiaat alkavat joulunviettoon jo kesällä, kun suunnitellaan joulukauden tarjontaa. Me kuluttajat "käymme joulun viettohon" marraskuussa, kun ensimmäiset joululaulut "kaikuu yössä taas". En minä oikeastaa tästä moiti, onhan jokaisella oma tahtonsa päättää itse, milloin ja miten hulinaan hyppää mukaan.
Itselleni joulun aika alkaa adventtien vietosta. Adventit ovat paaston aikaan ja vakavaa parannuksen puhuttelua. Kirkkoteksteistä on usein jouluidylli kaukana.Tekstien mukana saa tutkailla omaa sydäntään, muistuttaa itselleen Jeesuksen tulosta tuomarina viimeiselle tuomiolle ja kysellä, olenko valmis tuohon suureen päivään, joka pysäyttää kaiken. Silloin ei ehdi edes sukulaisilleen soittaa!
Onneksi viimeinen adventti ja jouluaatto- ja joulupäivä tuovat kuitenkin sen ihanan idyllin - sen haluaa uudelleen ja uudelleen kokea!
Tapaninpäivänä mennään tapaninajelulle. Me tosin otimme förskottia ja kävimme jo joulupäivänä sukulaisissa Pietarsaaressa. Karitan koko suku oli kokoontunut vuokramökkiin. Kukin toi ohjelmaa mukanaan ja syömisetkin olivat nyyttäriperiaattella. Emännät pääsi näin helpommalla. Meillä oli hauskaa ja saimme myös hiljentyä Aatu Laitisen joulusaarnan kuulemiseen.
Tapaninpäivä se aina pysäyttää. Idylli särkyy ja päivä muistittaa meitä paitsi Herramme kohtalosta, "hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan", myös Kristuksen seuraajien kohtalosta. "He ajavat teitä kaupungista kaupunkiin", ja "valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa".
Oman muistutuksen tapaninpäivän sanomasta sain ystäväni, Paavalin synodinlaisen pastorin Vesa Kiertokarin blogista (http://kiertokari.spaces.live.com), kun hän kertoi omasta tilanteestaan Turun hiippakunnassa Kalannin seurakunnassa. Tapaninpäivä tuli kertaheitolla Stefanuksen päiväksi. Turun hiippakunta todella kunnostutuu kirkon uskovien kiusaamisessa, sen vaikutelman sai jälleen, kun luki hänen kertomustaan. Vammalasta ajettiin ulos kaksi paimenta ja nyt näyttää henki olevan sama. Ja piispa ei tietysti tee mitään. Tai oikeastaan tekeehän hän, hän kutsui pastorin keskustelemaan, ja tällaisista keskusteluista ei kieltäydytä. Piispa kehotti Vesaa noudattamaan kirkon linjaa, joka tietysti on hänen tulkintansa mukaan ainoastaan hyväksyä yhteistyö naispappien kanssa (joka Vesalle ja koko kristikunnalle merkitsee Pyhän Hengen opetuksen hylkäämistä.).
En ole kovin huolissani Vesan tähden. Hän elää evankeliumista ja hänen Herransa Kristus on sama Herra kuin meillä. Jumala avaa ovet ja sulkee, emme me voi mitään tehdä. Vesalle on valmistettu paikka, kuten se oli valmistettu Jarille, Markukselle ja minullekin. Saamme olla Herrassa huolettomia ja luottavaisia, me kuljemme "edellä valmisteuissa teoissa". Siunausta ja Jumalan rauhaa sinulle kaima-vesa!
Tämän päivän evankeliumin luvussa muistan Vesa Kiertokaria ja hänen seurakuntaansa. Meidät on Kristuksessa kudottu yhteen. Taivaassa teitä muistetaan hyvällä. Oikeastaan enemmän huolta tunnen niistä, jotka ovat kääntyneet evankeliumia vastaan, rukoilkaa kristityt piispa Mäkisen ja muiden asioiden hoitoon vaikuttaneiden puolesta.
"Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!
Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'"
Itselleni joulun aika alkaa adventtien vietosta. Adventit ovat paaston aikaan ja vakavaa parannuksen puhuttelua. Kirkkoteksteistä on usein jouluidylli kaukana.Tekstien mukana saa tutkailla omaa sydäntään, muistuttaa itselleen Jeesuksen tulosta tuomarina viimeiselle tuomiolle ja kysellä, olenko valmis tuohon suureen päivään, joka pysäyttää kaiken. Silloin ei ehdi edes sukulaisilleen soittaa!
Onneksi viimeinen adventti ja jouluaatto- ja joulupäivä tuovat kuitenkin sen ihanan idyllin - sen haluaa uudelleen ja uudelleen kokea!
Tapaninpäivänä mennään tapaninajelulle. Me tosin otimme förskottia ja kävimme jo joulupäivänä sukulaisissa Pietarsaaressa. Karitan koko suku oli kokoontunut vuokramökkiin. Kukin toi ohjelmaa mukanaan ja syömisetkin olivat nyyttäriperiaattella. Emännät pääsi näin helpommalla. Meillä oli hauskaa ja saimme myös hiljentyä Aatu Laitisen joulusaarnan kuulemiseen.
Tapaninpäivä se aina pysäyttää. Idylli särkyy ja päivä muistittaa meitä paitsi Herramme kohtalosta, "hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan", myös Kristuksen seuraajien kohtalosta. "He ajavat teitä kaupungista kaupunkiin", ja "valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa".
Oman muistutuksen tapaninpäivän sanomasta sain ystäväni, Paavalin synodinlaisen pastorin Vesa Kiertokarin blogista (http://kiertokari.spaces.live.com), kun hän kertoi omasta tilanteestaan Turun hiippakunnassa Kalannin seurakunnassa. Tapaninpäivä tuli kertaheitolla Stefanuksen päiväksi. Turun hiippakunta todella kunnostutuu kirkon uskovien kiusaamisessa, sen vaikutelman sai jälleen, kun luki hänen kertomustaan. Vammalasta ajettiin ulos kaksi paimenta ja nyt näyttää henki olevan sama. Ja piispa ei tietysti tee mitään. Tai oikeastaan tekeehän hän, hän kutsui pastorin keskustelemaan, ja tällaisista keskusteluista ei kieltäydytä. Piispa kehotti Vesaa noudattamaan kirkon linjaa, joka tietysti on hänen tulkintansa mukaan ainoastaan hyväksyä yhteistyö naispappien kanssa (joka Vesalle ja koko kristikunnalle merkitsee Pyhän Hengen opetuksen hylkäämistä.).
En ole kovin huolissani Vesan tähden. Hän elää evankeliumista ja hänen Herransa Kristus on sama Herra kuin meillä. Jumala avaa ovet ja sulkee, emme me voi mitään tehdä. Vesalle on valmistettu paikka, kuten se oli valmistettu Jarille, Markukselle ja minullekin. Saamme olla Herrassa huolettomia ja luottavaisia, me kuljemme "edellä valmisteuissa teoissa". Siunausta ja Jumalan rauhaa sinulle kaima-vesa!
Tämän päivän evankeliumin luvussa muistan Vesa Kiertokaria ja hänen seurakuntaansa. Meidät on Kristuksessa kudottu yhteen. Taivaassa teitä muistetaan hyvällä. Oikeastaan enemmän huolta tunnen niistä, jotka ovat kääntyneet evankeliumia vastaan, rukoilkaa kristityt piispa Mäkisen ja muiden asioiden hoitoon vaikuttaneiden puolesta.
"Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!
Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'"
lauantai 20. joulukuuta 2008
Rauhansanalaisuus pähkinänkuoressa
Lestadiolainen herätys alkoi Ruotsin ja Suomen Lapissa 1840-luvulla Kaaresuvannon kirkkoherra Lars Levi Laestadiuksen saarnatuolin ympärillä. Kolmessa vuosikymmenessä herätys oli saavuttanut Etelä-Suomen ja Pohjois-Amerikan leviten talosta taloon. Lestadiolaisuus oli osa yhteispohjoismaista herätysliikehdintää, joka oli käynnissä suuremmassa tai pienemmässä mittakaavassa lähes kaikkialla. Samanaikaisista herätyksistä tunnettuja ovat mm. Vanhimpana rukoilevaisuus, sitten herännäisyys ja evankelisuus. Kaikkia näitä yhdisti yhteinen alkuaikojen laulukirja Siionin Virret, joka oli Jalasjärven kappalainen Elias Laguksen (1741-1819) suomentama ruotsinkielisestä herrnhutilaisten laulukirjasta Zions Sånger. Lagus julkaisi laulukirjan vuonna 1790 nimellä ”Sionin virret, Ruotsista Suomexi käätyt”. 1800-luvun loppuun mennessä tätä laulukirjaa tiedetään julkaistun ainakin 18 painosta, niistä kolme lestadiolaisten toimesta 1880- ja 1890-luvuilla (Timo Holma, 2005, STI).
Lestadiolaisuus laajeni nopeasti moneen suuntaan. Tämä aiheutti kirjavuutta lestadiolaiseen liikkeeseen. Liike säilyi yhtenäisenä lähes 1800-luvun loppuun, tosin jo katekeetta Juhani Raattamaan viimeisenä elinvuosikymmenenä (1890-luku) yhtenäisyyteen tuli vakavia säröjä. Yhtenäinen lestadiolaisuus jäi 1800-luvun puolelle, kun 1900-luvulle tultaessa ja sen alkuvuosikymmeninä lestadiolaisuus jakaantui kolmeen haaraan esikoisiin, uusheräykseen ja vanhoillisiin. Rauhansanalaisuus on ns. vanhoillislestadiolaisuuden haarautumisen seurausta vuodelta 1934.
Levinneisyys
Rauhansanalaisuuden kannatusalueet sijoittuvat Tornionlaakson molemmin puolin, Länsi-Lappiin ja Rovaniemelle. Oulunseutu ja Pohjois-Pohjanmaan rannikko sekä erityisesti Keskipohjanmaa ovat liikkeen keskeisiä alueita. Oma keskittymänsä on ruotsinkielinen rannikko Kokkolan ja Pietarsaaren kohdilla sekä hieman sisämaahan, jonka keskuudessa 1934 hajaantumista ei tapahtunut. Ruotsinkielinen lestadiolaisuus jatkoi yhtenäisenä ja yhdessä suomenkielisen lestadiolaisuuden rauhansanalaisen suunnan kanssa. Helsingissä on rauhansanalaisuutta ollut vuodesta 1934 lähtien. Yhteydet Pohjois-Amerikan rauhansanalaisen kirkkokunnan (ALC) kanssa ovat jatkuneet tiiviinä.
Rauhansanalaisuutta on suomen- ja ruotsinkieliset yhteen lukien vajaat 7000 henkeä. Lisäksi Norjassa Alta-Kokelv seuduilla on useita seurakuntia. Rauhan Sana-lehdellä on 2200 tilaajaa ja Sions Missionstidningillä n. 2250. Hiippakunnista rauhansanalaisuuden toiminta painottuu Oulun- ja Porvoon hiippakuntien alueelle. Edellisen seurakunnissa on ollut kuukausittaista toimintaa 21%.ssa seurakuntia, jälkimmäisen 14%.ssa. Mainittakoon vielä että ruotsinkielinen Laestadianska Fridsföreningarnas Förbund (LFF) on pitänyt Porvoon hiippakunnassa vuosittain n. 100 jumalanpalvelussaarnaa seurakunnissa Etelä-Suomea myöten.
Toiminta
Perustoiminta tapahtuu ”rukoushuoneiden” yhteydessä. Rukoushuoneeseen kokoontuvaa yhteisöä kutsutaan seurakunnaksi. Seurakunnat ovat tahtoneet olla toiminnassaan itsenäisiä, paitsi suhteessa toisiin rukoushuoneisiin myös suhteessa valtionkirkkoon. Seurat kokoavat yhteen kaikki ikäluokat. Nuorisotyö on paikoittain vilkasta ja pyhäkoulutyö kokoaa satoja lapsia. LYRS tekee yhteistä nuorisotyötä Keskipohjanmaan alueella sekä pitää vuosittain yhdestä kahteen rippikoulua. Sisälähetystä tehdään niillä alueilla, joissa ei ole paikallista rukoushuonetta. Ulkolähetystyötä tehdään Virossa ja Venäjällä paikallisseurakuntien työyhteydessä. Maissa on yhteensä viisi lähetiksi luonnehdittavaa täysi- tai osa-aikaista työntekijää. Lisäksi tuetaan taloudellisesti Vuorimaan ja Etiopian lähetystä toisten lähetysjärjestöjen kautta. Toukomettiset-kuoro on koonnut jo pitkään hengellisestä kuoromusiikista kiinnostuneita yhteen.
Rauhan Sana-, Zions Missionstidning- ja vuosittaisen Pohjolan Joulu-lehden lisäksi LYRS ja LFF harjoittavat pienimuotoista kirja- ja äänitekustannustointa. LYRS on ollut mukana myös eri herätysliikkeiden yhteisissä kirjajulkaisuissa. Myydyin julkaisu on ollut vuodesta toiseen Siionin Matkalaulut-laulukirja.
Perusjulistus
Rauhansanalaisessa evankeliumin julistuksessa korostuu synninpäästö ”Jeesuksen nimessä ja veressä”, jossa jokainen katuva saa omistaa syntien anteeksiantamuksen. Rauhansanalaisuus on omantunnon kristillisyyttä, jossa uskovia kehotetaan elämään kuuliaisena Jumalan sanan ohjaamalle omantunnon äänelle. Toinen uskova ei ole toisen yläpuolella, ”olemme kaikki veljiä ja sisaria”. Jumalan sanan auktoriteetti ulottuu yli yksityisen kristityn ja seurakunnan. Usein kuullaan kehoitus, että Raamattu on julistettava ”kokonaisena Jumalan sanana”. Laki ja evankeliumi ovat kumpikin Jumalan sanassa.
Rauhansanalaisuuden kristinoppi lapsi- ja nuorisotyössä on Lutherin Vähä katekismus. Pyhäkoululaiset opettelevat siitä kappaleita ulkoa monin paikoin. Saarnaajat käyttävät lisäksi Isoa katekismusta. Luterilaiset tunnustuskirjatkaan eivät ole kokonaan tuntemattomat. Se löytyy monien saarnamiesten hyllystä.
Julistajina toimivat maallikkosaarnaajat sekä papit. Myös seurakuntalainen, nainen tai mies, nuori tai vanha, saa todistaa, selittää sanaa ja antaa kehotuksia ”penkin päädystä”. Yleensä maallikkosaarnaajat ”kutsutaan” virkaan seurakunnan yhteisen kokouksen toimesta. Tosin saarnaajaksi tulemisessa on kautta aikain ollut kirjontaa, ei ole ollut vain yhtä ainoaa tapaa. Ensimmäiset saarnamiehet kutsui Laestadius Kaaresuvannon seurakunnan paimenena. Ruotsin Lapin visitaattorina hänen työalueeseensa kuului myös tehtävät muiden seurakuntien alueella.
Suhde kirkkoon
Rauhansanalaisten suhde kirkkoon kaksitahoinen. Toisaalta ”isien kirkossa” tahdotaan olla jäseninä ja sen harjoittama diakonia- ja lähetystyö nähdään tarpeellisena, mutta toisaalta sen toimintaan ei olla kaikessa halukkaita liittymään. Muutaman hyvän uudistuksen rinnalla kirkon monet uudistukset nähdään Raamatusta luopumisena, eikä niissä tahdota seurata kirkon esimerkkiä. Monia huolestuttaa kirkon johdon kova asenne sanaan pitäytyviä herätysliikekristittyjä ja pappeja kohtaan. Ruotsinkieliset lähettivät vuonna 2007 Oulun ja Porvoon tuomiokapituleille kirjeen, jossa he sanoivat naispappeuspäätöksen olleen liberaaliteologian aiheuttama epäraamatullinen päätös, josta kirkkoa kutsutaan ”todelliseen parannukseen ja palaamaan Kristuksen antamalle perustalle”. Samalla he ilmaisivat tukensa perinteiseen virkakäsitykseen pitäytyville papeille ja maallikoille ja edellyttivät kirkon antavan heille tilaa. Myös suomenkielinen puhujainkokous on lausunut kielteisen, ”ei voi tunnustaa”, kantansa naispappeuteen heti naispappeuden toteuduttua vuonna 1986. Tämän lisäksi suuri huoli on kirkon johdon kääntyminen homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksymisen suuntaan sekä vesitetty julistus. Rauhansanalaisuudessa katsotaan, että kirkkoa hajottaa jokainen sanasta luopuminen.
Rauhansanalaiset haluavat rukoilla kirkon puolesta ja haluavat tukea kaikkia sen Jumalan sanalle uskollisia työntekijöitä. Kriittisyydessäkin halutaan olla Kristuksen rakkaudessa ja totuudessa rakastavia. Rukoushuoneiden suhteet paikallisseurakuntiin ovat olleet lähes poikkeuksetta hyvät, joskin usein melko etäiset.
Tule mukaan toimintaan!
Ota yhteyttä ja tule Jumalan sanan kuuloon. Voin ohjata sinut paikkakuntaasi lähinnä olevaan rukoushuoneeseen tai ystäväpiiriin. Ovet ovat kaikille, jotka janoavat elämäänsä Jumalan sanan opetusta ja evankeliumin saarnaa. Emme vaadi uusia parannuksia, jos olet kristitty, saat tulla mukaan ja uskoa Kristukseen yhdessä meidän kanssamme. Jos olet tuhlaajapojan tai tuhlaajatyttären teillä, niin tule rohkeasti juttelemaan uskon asioista. Me rukoilemme kanssasi elämääsi Pyhän Hengen johdatusta ja jos sinä haluat kuulla evankeliumin synninpäästön sanoissa, me tahdomme Jumalan johdatuksessa siinäkin palvella. Meidän kanssamme ei tarvitse olla pyhimys, tule sellaisena kuin olet, viisaana tai tyhmänä – mekin olemme viisaita ja tyhmiä Kristuksessa. Ensimmäiset lestadiolaiset saarnamiehet olivat paitsi paikallisseurakunnan työntekijöitä myös entisiä kylän tunnettuja juoppoja, jotka saivat parannuksen armon!
Vesa Pöyhtäri,
pastori, LFF
044-2175 410
vpoyhtari@hotmail.com
Lestadiolaisuus laajeni nopeasti moneen suuntaan. Tämä aiheutti kirjavuutta lestadiolaiseen liikkeeseen. Liike säilyi yhtenäisenä lähes 1800-luvun loppuun, tosin jo katekeetta Juhani Raattamaan viimeisenä elinvuosikymmenenä (1890-luku) yhtenäisyyteen tuli vakavia säröjä. Yhtenäinen lestadiolaisuus jäi 1800-luvun puolelle, kun 1900-luvulle tultaessa ja sen alkuvuosikymmeninä lestadiolaisuus jakaantui kolmeen haaraan esikoisiin, uusheräykseen ja vanhoillisiin. Rauhansanalaisuus on ns. vanhoillislestadiolaisuuden haarautumisen seurausta vuodelta 1934.
Levinneisyys
Rauhansanalaisuuden kannatusalueet sijoittuvat Tornionlaakson molemmin puolin, Länsi-Lappiin ja Rovaniemelle. Oulunseutu ja Pohjois-Pohjanmaan rannikko sekä erityisesti Keskipohjanmaa ovat liikkeen keskeisiä alueita. Oma keskittymänsä on ruotsinkielinen rannikko Kokkolan ja Pietarsaaren kohdilla sekä hieman sisämaahan, jonka keskuudessa 1934 hajaantumista ei tapahtunut. Ruotsinkielinen lestadiolaisuus jatkoi yhtenäisenä ja yhdessä suomenkielisen lestadiolaisuuden rauhansanalaisen suunnan kanssa. Helsingissä on rauhansanalaisuutta ollut vuodesta 1934 lähtien. Yhteydet Pohjois-Amerikan rauhansanalaisen kirkkokunnan (ALC) kanssa ovat jatkuneet tiiviinä.
Rauhansanalaisuutta on suomen- ja ruotsinkieliset yhteen lukien vajaat 7000 henkeä. Lisäksi Norjassa Alta-Kokelv seuduilla on useita seurakuntia. Rauhan Sana-lehdellä on 2200 tilaajaa ja Sions Missionstidningillä n. 2250. Hiippakunnista rauhansanalaisuuden toiminta painottuu Oulun- ja Porvoon hiippakuntien alueelle. Edellisen seurakunnissa on ollut kuukausittaista toimintaa 21%.ssa seurakuntia, jälkimmäisen 14%.ssa. Mainittakoon vielä että ruotsinkielinen Laestadianska Fridsföreningarnas Förbund (LFF) on pitänyt Porvoon hiippakunnassa vuosittain n. 100 jumalanpalvelussaarnaa seurakunnissa Etelä-Suomea myöten.
Toiminta
Perustoiminta tapahtuu ”rukoushuoneiden” yhteydessä. Rukoushuoneeseen kokoontuvaa yhteisöä kutsutaan seurakunnaksi. Seurakunnat ovat tahtoneet olla toiminnassaan itsenäisiä, paitsi suhteessa toisiin rukoushuoneisiin myös suhteessa valtionkirkkoon. Seurat kokoavat yhteen kaikki ikäluokat. Nuorisotyö on paikoittain vilkasta ja pyhäkoulutyö kokoaa satoja lapsia. LYRS tekee yhteistä nuorisotyötä Keskipohjanmaan alueella sekä pitää vuosittain yhdestä kahteen rippikoulua. Sisälähetystä tehdään niillä alueilla, joissa ei ole paikallista rukoushuonetta. Ulkolähetystyötä tehdään Virossa ja Venäjällä paikallisseurakuntien työyhteydessä. Maissa on yhteensä viisi lähetiksi luonnehdittavaa täysi- tai osa-aikaista työntekijää. Lisäksi tuetaan taloudellisesti Vuorimaan ja Etiopian lähetystä toisten lähetysjärjestöjen kautta. Toukomettiset-kuoro on koonnut jo pitkään hengellisestä kuoromusiikista kiinnostuneita yhteen.
Rauhan Sana-, Zions Missionstidning- ja vuosittaisen Pohjolan Joulu-lehden lisäksi LYRS ja LFF harjoittavat pienimuotoista kirja- ja äänitekustannustointa. LYRS on ollut mukana myös eri herätysliikkeiden yhteisissä kirjajulkaisuissa. Myydyin julkaisu on ollut vuodesta toiseen Siionin Matkalaulut-laulukirja.
Perusjulistus
Rauhansanalaisessa evankeliumin julistuksessa korostuu synninpäästö ”Jeesuksen nimessä ja veressä”, jossa jokainen katuva saa omistaa syntien anteeksiantamuksen. Rauhansanalaisuus on omantunnon kristillisyyttä, jossa uskovia kehotetaan elämään kuuliaisena Jumalan sanan ohjaamalle omantunnon äänelle. Toinen uskova ei ole toisen yläpuolella, ”olemme kaikki veljiä ja sisaria”. Jumalan sanan auktoriteetti ulottuu yli yksityisen kristityn ja seurakunnan. Usein kuullaan kehoitus, että Raamattu on julistettava ”kokonaisena Jumalan sanana”. Laki ja evankeliumi ovat kumpikin Jumalan sanassa.
Rauhansanalaisuuden kristinoppi lapsi- ja nuorisotyössä on Lutherin Vähä katekismus. Pyhäkoululaiset opettelevat siitä kappaleita ulkoa monin paikoin. Saarnaajat käyttävät lisäksi Isoa katekismusta. Luterilaiset tunnustuskirjatkaan eivät ole kokonaan tuntemattomat. Se löytyy monien saarnamiesten hyllystä.
Julistajina toimivat maallikkosaarnaajat sekä papit. Myös seurakuntalainen, nainen tai mies, nuori tai vanha, saa todistaa, selittää sanaa ja antaa kehotuksia ”penkin päädystä”. Yleensä maallikkosaarnaajat ”kutsutaan” virkaan seurakunnan yhteisen kokouksen toimesta. Tosin saarnaajaksi tulemisessa on kautta aikain ollut kirjontaa, ei ole ollut vain yhtä ainoaa tapaa. Ensimmäiset saarnamiehet kutsui Laestadius Kaaresuvannon seurakunnan paimenena. Ruotsin Lapin visitaattorina hänen työalueeseensa kuului myös tehtävät muiden seurakuntien alueella.
Suhde kirkkoon
Rauhansanalaisten suhde kirkkoon kaksitahoinen. Toisaalta ”isien kirkossa” tahdotaan olla jäseninä ja sen harjoittama diakonia- ja lähetystyö nähdään tarpeellisena, mutta toisaalta sen toimintaan ei olla kaikessa halukkaita liittymään. Muutaman hyvän uudistuksen rinnalla kirkon monet uudistukset nähdään Raamatusta luopumisena, eikä niissä tahdota seurata kirkon esimerkkiä. Monia huolestuttaa kirkon johdon kova asenne sanaan pitäytyviä herätysliikekristittyjä ja pappeja kohtaan. Ruotsinkieliset lähettivät vuonna 2007 Oulun ja Porvoon tuomiokapituleille kirjeen, jossa he sanoivat naispappeuspäätöksen olleen liberaaliteologian aiheuttama epäraamatullinen päätös, josta kirkkoa kutsutaan ”todelliseen parannukseen ja palaamaan Kristuksen antamalle perustalle”. Samalla he ilmaisivat tukensa perinteiseen virkakäsitykseen pitäytyville papeille ja maallikoille ja edellyttivät kirkon antavan heille tilaa. Myös suomenkielinen puhujainkokous on lausunut kielteisen, ”ei voi tunnustaa”, kantansa naispappeuteen heti naispappeuden toteuduttua vuonna 1986. Tämän lisäksi suuri huoli on kirkon johdon kääntyminen homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksymisen suuntaan sekä vesitetty julistus. Rauhansanalaisuudessa katsotaan, että kirkkoa hajottaa jokainen sanasta luopuminen.
Rauhansanalaiset haluavat rukoilla kirkon puolesta ja haluavat tukea kaikkia sen Jumalan sanalle uskollisia työntekijöitä. Kriittisyydessäkin halutaan olla Kristuksen rakkaudessa ja totuudessa rakastavia. Rukoushuoneiden suhteet paikallisseurakuntiin ovat olleet lähes poikkeuksetta hyvät, joskin usein melko etäiset.
Tule mukaan toimintaan!
Ota yhteyttä ja tule Jumalan sanan kuuloon. Voin ohjata sinut paikkakuntaasi lähinnä olevaan rukoushuoneeseen tai ystäväpiiriin. Ovet ovat kaikille, jotka janoavat elämäänsä Jumalan sanan opetusta ja evankeliumin saarnaa. Emme vaadi uusia parannuksia, jos olet kristitty, saat tulla mukaan ja uskoa Kristukseen yhdessä meidän kanssamme. Jos olet tuhlaajapojan tai tuhlaajatyttären teillä, niin tule rohkeasti juttelemaan uskon asioista. Me rukoilemme kanssasi elämääsi Pyhän Hengen johdatusta ja jos sinä haluat kuulla evankeliumin synninpäästön sanoissa, me tahdomme Jumalan johdatuksessa siinäkin palvella. Meidän kanssamme ei tarvitse olla pyhimys, tule sellaisena kuin olet, viisaana tai tyhmänä – mekin olemme viisaita ja tyhmiä Kristuksessa. Ensimmäiset lestadiolaiset saarnamiehet olivat paitsi paikallisseurakunnan työntekijöitä myös entisiä kylän tunnettuja juoppoja, jotka saivat parannuksen armon!
Vesa Pöyhtäri,
pastori, LFF
044-2175 410
vpoyhtari@hotmail.com
torstai 18. joulukuuta 2008
Joulukirje
On Ruusu Iisain juuren, nyt kukkaan puhjennut.
On pyhä Kirja suuren sen ihmeen kertonut.
Tuo kukka suloinen, valaisee talviyönä
keskellä pakkasen. VK 23,1
Joulu saapuu ja sen monet, monet rakkaat joululaulut. Tuo lainaamani on yksi itselleni rakkaimmista. Sen sävel on juhlava, niin juhlava, että se ylentää mielen. Sellaista juhlavuutta olen tavannut monissa englantilaisissa joululauluissa. Samalla säveltäjä on saanut sävelen sellaiseksi, että se hiljentää ja vakavoittaa aiheeseen. Sävel on 1500-luvun loppupuolelta Saksasta.
Näin Jumalamme luoma musiikin lahja on saanut palvella kristillistä sanomaa parhaalla mahdollisella tavalla. Vieläkö tällaisia muusikkoja kasvaa? Uskon, että kasvaa. Kristittyjen joukossa ympäri maailmaa on musiikin lahja saanut palvella seurakuntia, evankelioimistyötä, hartautta, iloa ja surua tähän päivään asti. Kristuksen tulemukseen saakka ylistetään Häntä uusilla ja vanhoilla virsillä ja hengellisillä lauluilla. Kun sanat on olleet vähäiset ja todistus jäänyt heikoksi, on laulujen avulla pystytty välittämään sanoma Kristuksen pelastustyöstä uusille kuulijoille.
Minä en osaa nuotteja. En osaa soittaa mitään instrumenttia. Pianoa olen yrittänyt, mutta se oli liian vaikea. Kitarasta osaan vain muutaman akordin. Toistaiseksi olen suostunut säestämään vain rippikoulujen oppitunneilla. Runoilla kuitenkin osaan, ainakin vähän. Vaimolleni Karitalle kirjoitin pari runoa, kun olimme alkaneet seurustelemaan. Muuten olen harrastanut sitä vähäsenlaisesti. Sana kuitenkin kehottaa ”virittämään palavaksi” Jumalalta saadun armolahjan. No, en nyt sentään vielä katsoisi, että runoilu on minulle annettu armolahja. Mutta vähästä jokainen aloittaa.
Onko sinulla jokin armolahja, jolla voisit palvella seurakuntaa? Aloita pienestä, palvele ensin läheisiäsi ja omaa elinympäristöäsi, ja ”vahvista siipiä”. Lahjaa voi viritellä aluksi tutummissa piireissä ja itselle ”turvallisissa” oloissa. Sitten sitä voi varovasti yrittää laajentaa, jos ystäväpiiriltä tulee rohkaisevaa palautetta. Taito on suostua olemaan pieni väline Herran käsissä. Nykyinen idolikulttuuri on vaikuttanut meihin uskoviinkin vääristäen ajatteluamme, tuntuu kuin pitäisi olla joku tähti tai edes tosi hyvä, ennen kuin uskaltaa lahjaansa harjoittaa toisten palvelussa. Mutta älä ajattele niin. Suostu olemaan vain vähäinen tuli Herran työssä. Siinä on meille kyllin, jos Herra on meidät pelastanut ja antanut sen suurimman armolahjan eli vanhurskaaksi tekevän uskon. Pelastus armosta on armolahjoista ensimmäinen ja suurin. Jos sen lisäksi Hän meitä käyttää muuhun meidän luontaisten taipumustemme mukaisesti, niin tehköön Hän sen. Hän antaa siihen ajan ja tilaisuuden.
Liitän tähän kirjeeseeni kappaleen Karitan joulumuistoista. Häntä on aina koskettanut laulu O helga natt! Helmer Hagman lauloi sitä jollakin kasetilla ja se sai aina innon syttymään sydämeen. Melkein yhtä hyvin, mutta ei ehkä niin hyvällä hengellä laulua laulaa ruotsalainen Jussi Björling. Kuulet häntä varmasti usein joulunaikana radiosta.
Tässä on laulun ensimmäisen säkeistön sanat. Todella koskettavaa ja täynnä evankeliumia jokaiselle.
O helga natt, o helga stund för världen, då Gudamänniskan till jorden steg ned!
För att försona världens brott och synder, för oss han dödens smärta led.
Och hoppets stråle går igenom världen, och ljuset skimrar över land och hav.
Folk, fall nu neder, och hälsa glatt din frihet. O helga natt du frälsning åt oss vann.
Hyvää Joulua ja siunattua Uutta Vuotta 2009,
Vesa Pöyhtäri
On pyhä Kirja suuren sen ihmeen kertonut.
Tuo kukka suloinen, valaisee talviyönä
keskellä pakkasen. VK 23,1
Joulu saapuu ja sen monet, monet rakkaat joululaulut. Tuo lainaamani on yksi itselleni rakkaimmista. Sen sävel on juhlava, niin juhlava, että se ylentää mielen. Sellaista juhlavuutta olen tavannut monissa englantilaisissa joululauluissa. Samalla säveltäjä on saanut sävelen sellaiseksi, että se hiljentää ja vakavoittaa aiheeseen. Sävel on 1500-luvun loppupuolelta Saksasta.
Näin Jumalamme luoma musiikin lahja on saanut palvella kristillistä sanomaa parhaalla mahdollisella tavalla. Vieläkö tällaisia muusikkoja kasvaa? Uskon, että kasvaa. Kristittyjen joukossa ympäri maailmaa on musiikin lahja saanut palvella seurakuntia, evankelioimistyötä, hartautta, iloa ja surua tähän päivään asti. Kristuksen tulemukseen saakka ylistetään Häntä uusilla ja vanhoilla virsillä ja hengellisillä lauluilla. Kun sanat on olleet vähäiset ja todistus jäänyt heikoksi, on laulujen avulla pystytty välittämään sanoma Kristuksen pelastustyöstä uusille kuulijoille.
Minä en osaa nuotteja. En osaa soittaa mitään instrumenttia. Pianoa olen yrittänyt, mutta se oli liian vaikea. Kitarasta osaan vain muutaman akordin. Toistaiseksi olen suostunut säestämään vain rippikoulujen oppitunneilla. Runoilla kuitenkin osaan, ainakin vähän. Vaimolleni Karitalle kirjoitin pari runoa, kun olimme alkaneet seurustelemaan. Muuten olen harrastanut sitä vähäsenlaisesti. Sana kuitenkin kehottaa ”virittämään palavaksi” Jumalalta saadun armolahjan. No, en nyt sentään vielä katsoisi, että runoilu on minulle annettu armolahja. Mutta vähästä jokainen aloittaa.
Onko sinulla jokin armolahja, jolla voisit palvella seurakuntaa? Aloita pienestä, palvele ensin läheisiäsi ja omaa elinympäristöäsi, ja ”vahvista siipiä”. Lahjaa voi viritellä aluksi tutummissa piireissä ja itselle ”turvallisissa” oloissa. Sitten sitä voi varovasti yrittää laajentaa, jos ystäväpiiriltä tulee rohkaisevaa palautetta. Taito on suostua olemaan pieni väline Herran käsissä. Nykyinen idolikulttuuri on vaikuttanut meihin uskoviinkin vääristäen ajatteluamme, tuntuu kuin pitäisi olla joku tähti tai edes tosi hyvä, ennen kuin uskaltaa lahjaansa harjoittaa toisten palvelussa. Mutta älä ajattele niin. Suostu olemaan vain vähäinen tuli Herran työssä. Siinä on meille kyllin, jos Herra on meidät pelastanut ja antanut sen suurimman armolahjan eli vanhurskaaksi tekevän uskon. Pelastus armosta on armolahjoista ensimmäinen ja suurin. Jos sen lisäksi Hän meitä käyttää muuhun meidän luontaisten taipumustemme mukaisesti, niin tehköön Hän sen. Hän antaa siihen ajan ja tilaisuuden.
Liitän tähän kirjeeseeni kappaleen Karitan joulumuistoista. Häntä on aina koskettanut laulu O helga natt! Helmer Hagman lauloi sitä jollakin kasetilla ja se sai aina innon syttymään sydämeen. Melkein yhtä hyvin, mutta ei ehkä niin hyvällä hengellä laulua laulaa ruotsalainen Jussi Björling. Kuulet häntä varmasti usein joulunaikana radiosta.
Tässä on laulun ensimmäisen säkeistön sanat. Todella koskettavaa ja täynnä evankeliumia jokaiselle.
O helga natt, o helga stund för världen, då Gudamänniskan till jorden steg ned!
För att försona världens brott och synder, för oss han dödens smärta led.
Och hoppets stråle går igenom världen, och ljuset skimrar över land och hav.
Folk, fall nu neder, och hälsa glatt din frihet. O helga natt du frälsning åt oss vann.
Hyvää Joulua ja siunattua Uutta Vuotta 2009,
Vesa Pöyhtäri
tiistai 9. joulukuuta 2008
Evankelioimisaktio Virossa
Viime viikonloppuna (6.-7.12.) vierailimme Virossa Rakveren kaupungissa. Kaupungin kirkkoherralla on yhteyksiä Helsingin rauhansanalaisiin ja järjestimme hänen kanssaan pienen evankelioimisaktion. Järjestelyistä vastasi Etelä-Suomen Rauhan Sana Tapani Vähäkankaan johdolla. Myös Lähetysyhdistys Rauhan Sana osallistui matkan taloudelliseen tukemiseen.
Meitä oli 13 henkeä, nuoria miehiä ja naisia, eri puolilta suomea. Täältä pohjoisestakin viisi. Nuoret aikuiset olivat innostuneet mukaan, ja toivat mukanaan Toukomettiset-kuorossa opittuja sovituksia lauluhetkiin.
Ohjelmaan kuului toritilaisuus ja traktaattien jakamista kaupungin torilla, evankelioimista sosiaalikodissa, nuortenilta kirkolla ja jumalanpalvelus sunnuntaina sekä kirkkokahvit. Nuorten suunnittelema vierailu Injun lastenkotiin ei tällä kertaa onnistunut lastenkodin päällekkäisen ohjelman vuoksi.
Torille oli seurakunta hommannut mikrofonit ja kaiuttimet. Kirkkoherra Tauno avasi tilaisuuden, piti puheen ja päästi sitten lauluryhmän ääneen. Ohikulkijoita jäi jonkin verran ihmettelemään laulua ja järjestelyitä, ja siinä oli mahdollisuus antaa heille ja ohikulkijoille seurakunnan toiminnan esitteitä joissa oli myös pieni hartauskirjoitus. Mielellään ihmiset ottivat vastaan materiaalia, tosin muutaman kerran kuulin jonkun sanovan "ei uso" ja kävelevän ohi. Lauluryhmän jälkeen pidin evankelioivan puheen Joh. 3:16 pohjalta ja tähdensin joulussa näkyvää Jumalan rakkautta meitä langenneita syntisiä kohtaan. Virossa on sama ilmiö kuin täälläkin, joulun sanoma peittyy joulupukkeihin ja markkinahuminaan.
Sosiaalilaitoksessa pidimme kaksi tilaisuutta. Mukana olleiden nuorten mukaan näytti siltä kuin he olisivat aivan imeneet sanaa itseensä, ei näkynyt minkäälaista levottomuutta ja puheiden ja laulujen kuunteleminen oli todella intensiivistä. Laulujen kuuntelemista auttoi se, että Siionin matkalauluja on käännetty useita viron kielelle Urmas Oraksen työnä. Urmas olikin meidän mukanamme koko lauantaipäivän tulkkina. Sosiaalikodin asukkaille jaoimme Urmaksen kääntämää Matti Suon kirjaa "Salattu viisaus".
Sunnuntaina sain saarnata Rakveren seurakunnalle. Paikalla oli n. 40 henkeä, ja lisää tuli jumalnapalveluksen alettua. Tauno toimi liturgina. Toukomettiset-kuorosta "tiivistetty" lauluryhmä palveli seurakuntaa kolmella laululla ennen saarnaa, ehtoollisen aikana ja vielä päätöslauluna. kuoron ääni soi hyvin Rakvern 1500-luvulla rakennetussa kivikirkossa, mitään kuulemisongelmia ei ollut, vaikka he lauloivat urkuparvelta saakka.
Saimme päättää palveluvuoromme polvistumalla yhdessä Rakveren kristittyjen kanssa Herran pöytään. Kristus itse palveli meitä ruumiinsa ja verensä armo-aterialla. Oli hyvä lähteä kotimatkalle, kun itsekin oli saanut olla Herran armohoidossa.
Vesa Pöyhtäri
Meitä oli 13 henkeä, nuoria miehiä ja naisia, eri puolilta suomea. Täältä pohjoisestakin viisi. Nuoret aikuiset olivat innostuneet mukaan, ja toivat mukanaan Toukomettiset-kuorossa opittuja sovituksia lauluhetkiin.
Ohjelmaan kuului toritilaisuus ja traktaattien jakamista kaupungin torilla, evankelioimista sosiaalikodissa, nuortenilta kirkolla ja jumalanpalvelus sunnuntaina sekä kirkkokahvit. Nuorten suunnittelema vierailu Injun lastenkotiin ei tällä kertaa onnistunut lastenkodin päällekkäisen ohjelman vuoksi.
Torille oli seurakunta hommannut mikrofonit ja kaiuttimet. Kirkkoherra Tauno avasi tilaisuuden, piti puheen ja päästi sitten lauluryhmän ääneen. Ohikulkijoita jäi jonkin verran ihmettelemään laulua ja järjestelyitä, ja siinä oli mahdollisuus antaa heille ja ohikulkijoille seurakunnan toiminnan esitteitä joissa oli myös pieni hartauskirjoitus. Mielellään ihmiset ottivat vastaan materiaalia, tosin muutaman kerran kuulin jonkun sanovan "ei uso" ja kävelevän ohi. Lauluryhmän jälkeen pidin evankelioivan puheen Joh. 3:16 pohjalta ja tähdensin joulussa näkyvää Jumalan rakkautta meitä langenneita syntisiä kohtaan. Virossa on sama ilmiö kuin täälläkin, joulun sanoma peittyy joulupukkeihin ja markkinahuminaan.
Sosiaalilaitoksessa pidimme kaksi tilaisuutta. Mukana olleiden nuorten mukaan näytti siltä kuin he olisivat aivan imeneet sanaa itseensä, ei näkynyt minkäälaista levottomuutta ja puheiden ja laulujen kuunteleminen oli todella intensiivistä. Laulujen kuuntelemista auttoi se, että Siionin matkalauluja on käännetty useita viron kielelle Urmas Oraksen työnä. Urmas olikin meidän mukanamme koko lauantaipäivän tulkkina. Sosiaalikodin asukkaille jaoimme Urmaksen kääntämää Matti Suon kirjaa "Salattu viisaus".
Sunnuntaina sain saarnata Rakveren seurakunnalle. Paikalla oli n. 40 henkeä, ja lisää tuli jumalnapalveluksen alettua. Tauno toimi liturgina. Toukomettiset-kuorosta "tiivistetty" lauluryhmä palveli seurakuntaa kolmella laululla ennen saarnaa, ehtoollisen aikana ja vielä päätöslauluna. kuoron ääni soi hyvin Rakvern 1500-luvulla rakennetussa kivikirkossa, mitään kuulemisongelmia ei ollut, vaikka he lauloivat urkuparvelta saakka.
Saimme päättää palveluvuoromme polvistumalla yhdessä Rakveren kristittyjen kanssa Herran pöytään. Kristus itse palveli meitä ruumiinsa ja verensä armo-aterialla. Oli hyvä lähteä kotimatkalle, kun itsekin oli saanut olla Herran armohoidossa.
Vesa Pöyhtäri
perjantai 14. marraskuuta 2008
Lastenpäivät Amerikassa
Viime kesänä vietimme perheen kanssa vajaat kaksi kuukautta Amerikassa Minnesotan osavaltiossa Wolf Laken seurakunnassa. Vierailu oli mieliinpainuva. Saimme monta uutta uskonystävää ja monta rakasta muistoa ja opetusta.
Yksi mieliinpainuvimmista kokemuksista varsinkin lapsille, mutta myös meille vanhemmille oli seurakunnan lastenpäivät - "Vacation bibleschool". Lasten Raamattupäiviä pidettiin kesäkuun alussa, kun koulut olivat loppuneet ja lapset olivat päässeet kesälaitumelle.
Viikon ajan kokoonnuimme arki-iltoina kirkkoon laulamaan lasten hengellisiä lauluja ja virsiä, lukemaan Raamattua ja kuulemaan perusopetusta täksi kesäksi valitusta teemasta. Tänä kesänä oli vuorossa kirkkovuosi. Kävimme lasten kanssa läpi kirkkovuoden Kristus-juhlat ja saimme juhlien avulla käytyä läpi koko Raamatun keskeisen sisällön lapsille tuttujen tapahtumien ja juhlien välityksellä.
Keskeinen osa lastenpäiviä oli askarteluhetki. Joskus lapset äitien ja avustajien johdolla askartelivat palmunoksia, joskus jakaannuimme ryhmiin ja ryhmissä leikkasimme paperista lampaita, viinirypäleitä ja ehtoollismaljan. Joskus taittelimme paperista jouluseimen kaikki hahmot. Lasten täytyy saada tehdä välillä käsillään ja kun askartelu on osa aiheen käsittelyä on oppiminenkin tehokkaampaa.
Lasten ikä vaihteli sylilapsesta 14-vuotiaisiin. Meidän omat lapsemme 1-13v olivat hommassa täysillä mukana, ja muutaman päivän kuluttua he jo lauloivat mukana ja kotonakin kuulimme heidän hyräilevän "The B-I_B-L-E that's the book for me" ja "B-L-O-O-D Jesus died for me" jne.
Tällaisia amerikantuliaisia tahtoisin tännekin. Aletaanko talkoisiin. Soittele niin suunnitellaan!
Vesa
Yksi mieliinpainuvimmista kokemuksista varsinkin lapsille, mutta myös meille vanhemmille oli seurakunnan lastenpäivät - "Vacation bibleschool". Lasten Raamattupäiviä pidettiin kesäkuun alussa, kun koulut olivat loppuneet ja lapset olivat päässeet kesälaitumelle.
Viikon ajan kokoonnuimme arki-iltoina kirkkoon laulamaan lasten hengellisiä lauluja ja virsiä, lukemaan Raamattua ja kuulemaan perusopetusta täksi kesäksi valitusta teemasta. Tänä kesänä oli vuorossa kirkkovuosi. Kävimme lasten kanssa läpi kirkkovuoden Kristus-juhlat ja saimme juhlien avulla käytyä läpi koko Raamatun keskeisen sisällön lapsille tuttujen tapahtumien ja juhlien välityksellä.
Keskeinen osa lastenpäiviä oli askarteluhetki. Joskus lapset äitien ja avustajien johdolla askartelivat palmunoksia, joskus jakaannuimme ryhmiin ja ryhmissä leikkasimme paperista lampaita, viinirypäleitä ja ehtoollismaljan. Joskus taittelimme paperista jouluseimen kaikki hahmot. Lasten täytyy saada tehdä välillä käsillään ja kun askartelu on osa aiheen käsittelyä on oppiminenkin tehokkaampaa.
Lasten ikä vaihteli sylilapsesta 14-vuotiaisiin. Meidän omat lapsemme 1-13v olivat hommassa täysillä mukana, ja muutaman päivän kuluttua he jo lauloivat mukana ja kotonakin kuulimme heidän hyräilevän "The B-I_B-L-E that's the book for me" ja "B-L-O-O-D Jesus died for me" jne.
Tällaisia amerikantuliaisia tahtoisin tännekin. Aletaanko talkoisiin. Soittele niin suunnitellaan!
Vesa
keskiviikko 12. marraskuuta 2008
Vänbrev 3/2008
Resen eder upp och upplyften edra huvuden
Kyrkoårets slut
Kyrkoårets texter talar till oss om de sista tidens händelser inför Jesu ankomst. Bibel teksterna talar om förföljelser, ångest och prövningar. Jesus vill ändå uppmana oss till att stå upp, ”Men när detta begynner ske, då mån i resa eder upp och upplyfta edra huvuden, ty då nalkas eder förlossning.” Lukas. 21:28.
Vetenskapsmännen har bedömt att följden av växthuseffekten är, stormar och värmeböljor som tilltar. Havsytan stiger med 1-3 meter, ifall polarisen smälter och miljoner människor mister sina hem och blir hungrande flyktingar…
Detta är bekymrande nyheter. Vem av oss blir inte bekymrad av att läsa sådant? Å andra sidan, allt detta är förutsagt redan tidigare. Vår Herre Kristus talade redan till sina lärjungar om tillspetsade naturförhållanden som ett av de sista tidernas tecken före hans tillkommelse. Inför hans tillkommelse upplever vi som kristna inte enbart förföljelse för Guds ords skull, utan hela mänskligheten lider av de förändringar som sker med naturförhållanden.
Som kristna behöver vi inte underkasta oss för förföljelser och rädsla. Själafienden försöker trycka ner våra modighet och frihet, han vill att vi inte längre predikar bättring och syndernas förlåtelse i Kristus till alla folkslag. Herrens svar till oss är när rädsla och förföljelser tilltar: ”Resen eder upp och upplyften edra huvuden!” Åt rädslan ges inte rum. Gud är allsmäktig, hans är naturförhållanden, i hans hand är jordens makter, han uppmuntrar och stöder församlingen även under de sista striderna. Vår uppgift är att predika Kristus i offentligheten, på gatorna i bönhus och kyrkor. Vi uppmuntrar människor till bättring, att upphöra med sina onda gärningar och tro på Kristus.
Den sista fienden
November är ”dödens månad”. Naturen runt omkring oss dör, löven faller från träden och sjöarna fryser. Naturen går in i dödssömnen för att sedan vakna när vårsolen skiner. Då strömmar bäckarna igen, fåglarna sjunger, buskarna och träden blir gröna.
Jesu svar till Petrus angående församlingen var att ”helvetetsportar övervinner inte den” Inför döden kan vi uppmuntra oss själva, med att döden och dödsriket är fiender som Jesus övervunnit. Han blev begraven, han predikade för de andar, som höllos i fängelse, och steg upp till härligheten. Jordisk ångest är inte den största prövningen. Döden är den sista fienden. Men även över den har Jesus segrat. Han säger i uppenbarelseboken: ”Jag var död, men se, jag lever i evigheternas evigheter och har nycklarna till döden och dödsriket.” Upp. 1:18.
Vi har följt våra kära över dödsgränsen. Avskedets stund har kommit. För en kristen människa som dör finns återseendets hopp kvar i alla sånger och tal. Vi säger inte ”farväl” utan ”på återseende”. En gång skall vi få se våra kära trosvänner på evighetens strand i bättre väder.
Kära vän, håll ut i tron till slutet. Be att Herren Jesus skulle leda dig ända fram till det himmelska hemmet. I prövningar uppmuntra dig själv med samma ord som Martti Luther höll för ett viktig Guds löfte, ”Herren är min klippa”. I oss själva är vi enbart svaga och stapplande kristna, men vi sätter inte vår kraft och trygghet uppå oss själva, utan som svaga troende flyr vi till den starka klippan i trygghet. Kristus är vår klippa, han fullgjorde lagen, skaffade åt oss rättfärdighet och försonade våra synder på Golgata kors. Även i denna stund lämnar vi att tro oss ”pahoina pyhiksi” – rättfärdiga i Jesu namns och blods skydd.
Önskar dig evangeliets vän ett välsignat slut av kyrkoåret!
Gudsfrid! Vesa Pöyhtäri
Några glimtar från mina resor
-Lägret för de äldre barnen hölls förra veckoslutet i Himango Ruona. Himango församling och –Rauhan sana var med och hjälpte till. På lägret var det fyra pappor och 11 barn. Som hjälp hade jag ungdomsledaren Markus Lindell från Himango församling. Som köksor fungerade Anne Kivelä och Leena Annala. Temat för lägret var Skapelsen. För barnen är skapelsen bekant från skolans undervisning och vi ville på detta sätt stöda deras skapelse tro. Gud har skapat allt detta, Naturen predikar om Herrens gärningar. Barnen hade också svåra frågor om bland annat dinosaurier, om människans utveckling från apor osv. Vi kunde konstatera, att bevismaterialet berättar att t.ex. djurvärldens huvudgrupper har existerat alla på samma gång. Leena Annala gick med barnen på en naturstig och diskuterade med barnen om dagens ämne. Enligt Leena hade barnen fina frågor. Vi konstaterade gemensamt att behov finns för sådant arbete.
-Inom Oulun Rauhan sana har jag fortsatt Risto Jämsäs arbete i missionsgruppen. Gruppen samlas varannan onsdag. Vi stickar sockor till julklappar åt Inju barnhem i Estland och kaffekollekten går till Lyrs/Estlands arbete. På samma gång går vi igenom barndomens lärobok lilla katekesen. Jag har lite förklarat ifrån den och sedan har vi diskuterat. I januari kommer även andra predikanter med till katekesundervisning.
-Den 11 oktober var en speciell högtidsdag. Då invigdes Rautios prästparks bönehus. Kyrkoherde Junttila invigde och jag hjälpte till. Kullervo Niemilä höll en historik om Rautio bönhus. LFF och flera bönehus hade sänt ut sina representanter med gåvor till Herrens hus. Speciellt lämnade i mitt minne Kalajokis trosvänner gåva en oljemålning av L.L. Laestadius. LFF s gåva ”predikarens rumstavla” som finns i den gamla psalmboken var också tilltalande.
Böneämnen:
Gudsbarns inbördes kärlek och enhet
Toukomettinens höstmöte inkommande helg
LFF:s arbete
LYRS:s arbete
Ett tackämne lägret i Himango (vi kommer även ihåg pojken som skadade sin fot)
Merjärvi gudstjänst och möte inkommande helg
Rovaniemi studerandes kväll och söndagsmöte på domsöndagen
Kiiminki möte den 1 advent
Estlands resa i december
Oulu missionsgruppen och katekesundervisningen
Bokprojektet ”Kristus i gamla testamentet”
Vårens tillfällen
Angående missionsringen
För tillfället har ringen ca.195 medlemmar. Målet är 250 personer. Om du har vänner och bekanta, som söker förböns- och stödobjekt , så berätta om denna verksamhet med LFF. Till stödkontot har det kommit regelbundet så mycket pengar att verksamheten är möjlig. Med bilens ringar och tågets vagnar har detta evangeliearbete nu pågott i tre månader. För mig är detta Guds ledning och en stor nåd.
Tukitili:
LFF ry./Vesa Pöyhtärin tukiryhmä
106530-223499
viite 13
Yhteystiedot:
Vesa Pöyhtäri, vpoyhtari@hotmail.com, blogi: www.vesapoyhtari.blogspot.com
Raitalantie 3, 90650 Oulu
Kyrkoårets slut
Kyrkoårets texter talar till oss om de sista tidens händelser inför Jesu ankomst. Bibel teksterna talar om förföljelser, ångest och prövningar. Jesus vill ändå uppmana oss till att stå upp, ”Men när detta begynner ske, då mån i resa eder upp och upplyfta edra huvuden, ty då nalkas eder förlossning.” Lukas. 21:28.
Vetenskapsmännen har bedömt att följden av växthuseffekten är, stormar och värmeböljor som tilltar. Havsytan stiger med 1-3 meter, ifall polarisen smälter och miljoner människor mister sina hem och blir hungrande flyktingar…
Detta är bekymrande nyheter. Vem av oss blir inte bekymrad av att läsa sådant? Å andra sidan, allt detta är förutsagt redan tidigare. Vår Herre Kristus talade redan till sina lärjungar om tillspetsade naturförhållanden som ett av de sista tidernas tecken före hans tillkommelse. Inför hans tillkommelse upplever vi som kristna inte enbart förföljelse för Guds ords skull, utan hela mänskligheten lider av de förändringar som sker med naturförhållanden.
Som kristna behöver vi inte underkasta oss för förföljelser och rädsla. Själafienden försöker trycka ner våra modighet och frihet, han vill att vi inte längre predikar bättring och syndernas förlåtelse i Kristus till alla folkslag. Herrens svar till oss är när rädsla och förföljelser tilltar: ”Resen eder upp och upplyften edra huvuden!” Åt rädslan ges inte rum. Gud är allsmäktig, hans är naturförhållanden, i hans hand är jordens makter, han uppmuntrar och stöder församlingen även under de sista striderna. Vår uppgift är att predika Kristus i offentligheten, på gatorna i bönhus och kyrkor. Vi uppmuntrar människor till bättring, att upphöra med sina onda gärningar och tro på Kristus.
Den sista fienden
November är ”dödens månad”. Naturen runt omkring oss dör, löven faller från träden och sjöarna fryser. Naturen går in i dödssömnen för att sedan vakna när vårsolen skiner. Då strömmar bäckarna igen, fåglarna sjunger, buskarna och träden blir gröna.
Jesu svar till Petrus angående församlingen var att ”helvetetsportar övervinner inte den” Inför döden kan vi uppmuntra oss själva, med att döden och dödsriket är fiender som Jesus övervunnit. Han blev begraven, han predikade för de andar, som höllos i fängelse, och steg upp till härligheten. Jordisk ångest är inte den största prövningen. Döden är den sista fienden. Men även över den har Jesus segrat. Han säger i uppenbarelseboken: ”Jag var död, men se, jag lever i evigheternas evigheter och har nycklarna till döden och dödsriket.” Upp. 1:18.
Vi har följt våra kära över dödsgränsen. Avskedets stund har kommit. För en kristen människa som dör finns återseendets hopp kvar i alla sånger och tal. Vi säger inte ”farväl” utan ”på återseende”. En gång skall vi få se våra kära trosvänner på evighetens strand i bättre väder.
Kära vän, håll ut i tron till slutet. Be att Herren Jesus skulle leda dig ända fram till det himmelska hemmet. I prövningar uppmuntra dig själv med samma ord som Martti Luther höll för ett viktig Guds löfte, ”Herren är min klippa”. I oss själva är vi enbart svaga och stapplande kristna, men vi sätter inte vår kraft och trygghet uppå oss själva, utan som svaga troende flyr vi till den starka klippan i trygghet. Kristus är vår klippa, han fullgjorde lagen, skaffade åt oss rättfärdighet och försonade våra synder på Golgata kors. Även i denna stund lämnar vi att tro oss ”pahoina pyhiksi” – rättfärdiga i Jesu namns och blods skydd.
Önskar dig evangeliets vän ett välsignat slut av kyrkoåret!
Gudsfrid! Vesa Pöyhtäri
Några glimtar från mina resor
-Lägret för de äldre barnen hölls förra veckoslutet i Himango Ruona. Himango församling och –Rauhan sana var med och hjälpte till. På lägret var det fyra pappor och 11 barn. Som hjälp hade jag ungdomsledaren Markus Lindell från Himango församling. Som köksor fungerade Anne Kivelä och Leena Annala. Temat för lägret var Skapelsen. För barnen är skapelsen bekant från skolans undervisning och vi ville på detta sätt stöda deras skapelse tro. Gud har skapat allt detta, Naturen predikar om Herrens gärningar. Barnen hade också svåra frågor om bland annat dinosaurier, om människans utveckling från apor osv. Vi kunde konstatera, att bevismaterialet berättar att t.ex. djurvärldens huvudgrupper har existerat alla på samma gång. Leena Annala gick med barnen på en naturstig och diskuterade med barnen om dagens ämne. Enligt Leena hade barnen fina frågor. Vi konstaterade gemensamt att behov finns för sådant arbete.
-Inom Oulun Rauhan sana har jag fortsatt Risto Jämsäs arbete i missionsgruppen. Gruppen samlas varannan onsdag. Vi stickar sockor till julklappar åt Inju barnhem i Estland och kaffekollekten går till Lyrs/Estlands arbete. På samma gång går vi igenom barndomens lärobok lilla katekesen. Jag har lite förklarat ifrån den och sedan har vi diskuterat. I januari kommer även andra predikanter med till katekesundervisning.
-Den 11 oktober var en speciell högtidsdag. Då invigdes Rautios prästparks bönehus. Kyrkoherde Junttila invigde och jag hjälpte till. Kullervo Niemilä höll en historik om Rautio bönhus. LFF och flera bönehus hade sänt ut sina representanter med gåvor till Herrens hus. Speciellt lämnade i mitt minne Kalajokis trosvänner gåva en oljemålning av L.L. Laestadius. LFF s gåva ”predikarens rumstavla” som finns i den gamla psalmboken var också tilltalande.
Böneämnen:
Gudsbarns inbördes kärlek och enhet
Toukomettinens höstmöte inkommande helg
LFF:s arbete
LYRS:s arbete
Ett tackämne lägret i Himango (vi kommer även ihåg pojken som skadade sin fot)
Merjärvi gudstjänst och möte inkommande helg
Rovaniemi studerandes kväll och söndagsmöte på domsöndagen
Kiiminki möte den 1 advent
Estlands resa i december
Oulu missionsgruppen och katekesundervisningen
Bokprojektet ”Kristus i gamla testamentet”
Vårens tillfällen
Angående missionsringen
För tillfället har ringen ca.195 medlemmar. Målet är 250 personer. Om du har vänner och bekanta, som söker förböns- och stödobjekt , så berätta om denna verksamhet med LFF. Till stödkontot har det kommit regelbundet så mycket pengar att verksamheten är möjlig. Med bilens ringar och tågets vagnar har detta evangeliearbete nu pågott i tre månader. För mig är detta Guds ledning och en stor nåd.
Tukitili:
LFF ry./Vesa Pöyhtärin tukiryhmä
106530-223499
viite 13
Yhteystiedot:
Vesa Pöyhtäri, vpoyhtari@hotmail.com, blogi: www.vesapoyhtari.blogspot.com
Raitalantie 3, 90650 Oulu
maanantai 10. marraskuuta 2008
Ystäväkirje 3
Rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne
Kirkkovuoden loppu
Kirkkovuodessa elämme nyt viimeisten tapahtumien aikaa. Kirkolliset tekstit puhuvat vainoista, ahdistuksista ja koettelemuksista. Eräässä tämän ajan teksteistä Jeesus antaa kuitenkin yllättävän kehotuksen: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk. 21:28
Tiedemiesten arvion mukaan kasvihuoneilmiön seurauksena luonnonilmiöt kärjistyvät, myrskyt ja lämpöaallot lisääntyvät ja voimistuvat. Merenpinta kohoaa 1-3 metriä, mikäli napajäätiköt sulavat ja satoja miljoonia ihmisiä joutuu kodittomiksi ja nälkäpakolaisiksi…
Huolestuttavia uutisia. Kukapa ei huolestuisi, kun saa lukea tuollaista. Toisaalta, kaikki tämä on ennustettu jo aikaisemmin. Herramme Kristus puhui opetuslapsilleen luonnonolojen kärjistymisen olevan yksi merkki hänen tulemistaan edeltävistä tapahtumista. Herramme tulemuksen edellä eivät kristittyjä kohtaa siis ainoastaan Jumalan sanan ja Kristuksen nimen saarnaamisesta johtuva vaino, vaan me joudumme myös kärsimään koko ihmiskunnan mukana luonnonolojen muutoksista.
Kristittyinä emme kuitenkaan tahdo alistua vainolle ja pelolle. Vihollinen tahtoo, että painaisimme päämme, emme enää saarnaisi parannusta ja syntien anteeksiantamusta Kristuksessa kaikelle kansalle. Herramme vastaus pelon ja vainon lisääntymisen alla on: ”Rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne!” Ei anneta pelolle sijaa. Jumalan on kaikki valta, hänen ovat luonnonolot, hänen valtansa alla ovat maan mahtavat, hän rohkaisee ja tukee seurakuntaansa myös viimeisissä taisteluissa. Saarnataan Kristusta julkisuudessa, kaduilla, tämän ajan areiopageilla ja saarnahuoneissa ja kirkoissa. Kehotetaan ihmisiä parannukseen, luopumaan pahoista teoistaan ja uskomaan Kristukseen.
Vihollisista viimeinen
Marraskuu on ”kuoleman kuukausi”. Luonto ympärillämme kuolee, lehdet putoavat puista ja järvet jäätyvät. Luonto vetäytyy kuolon uneen herätäkseen jälleen uuden auringon paisteeseen keväällä. Silloin taas purot solisevat, linnut laulavat, vihreää ilmestyy puihin ja pensaisiin.
Vastatessaan Pietarille Jeesus sanoi seurakunnastaan, että ”helvetin portit eivät sitä voita”. Kuoleman edessä voimme rohkaista itseämme, sillä että kuolema ja tuonela ovat vihollisia, jotka Kristus on jo voittanut. Hänet haudattiin, hän saarnasi vankeudessa oleville hengille, ja astui ylös kirkkauteen. Maanpäälliset ahdistukset eivät ole ne suurimmat koettelemukset. Kuolema on viimeinen vihollinen. Mutta senkin on Herra Kristus voittanut. Hän sanoo Ilmestyskirjassa: ”Minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Ilm. 1:18.
Olemme saattaneet rakkaitamme kuoleman rajan yli. On koittanut eron aika. Kristityn ihmisen kuolemassa on kuitenkin aina mukana puheissa ja lauluissa jälleen näkemisen toivo. Emme sano ”hyvästi” vaan sanomme ”näkemiin”. Kerran saamme nähdä rakkaamme ja uskonystävämme kirkkauden rannalla paremmassa ilmassa.
Rakas ystävä, pidä usko loppuun asti. Rukoile Herraamme Kristusta saattamaan sinua taivaan kotiin asti. Koetuksissa rohkaise itseäsi sanalla, joka uskonpuhdistaja Martti Lutherille oli tärkeä Jumalan lupaus, ”Herra on minun kallioni”. Itsessämme me olemme vain heikkoja ja häilyviä kilvoittelijoita, mutta emme panekaan voimaamme ja turvaamme itseemme, vaan pakenemme heikkoina uskovina vahvan kallion turviin. Kristus on meidän kalliomme, hän täytti lain, hankki meille puhtaan vanhurskauden ja sovitti syntimme Golgatan ristillä. Tälläkin hetkellä jäämme uskomaan itsemme pahana pyhäksi Jeesuksen nimen ja veren turvissa.
Siunattua kirkkovuoden päätöstä sinulle evankeliumin ystävä!
Jumalan rauhalla, Vesa Pöyhtäri
Muutamia poimintoja matkalta
-Varhaisnuorten leiri pidettiin viime viikonloppuna Himangan Ruonalla. Himangan seurakunta ja -Rauhan Sana olivat mukana järjestelyissä. Leirillä oli mukana neljä isää ja yksitoista varhaisnuorta. Minulla oli apuna nuorisotyönohjaaja Markus Lindell Himangan seurakunnasta. Meitä avustivat emännät Anne Kivelä ja Leena Annala. Leirin teema oli luominen. Varhaisnuorilla tämä aihe tulee esille koulun oppimateriaalissa ja halusimme tukea nuoria luomisuskossa. Jumala on luonut tämän kaiken, luomakunta suorastaan julistaa Herran tekoja. Nuorilla oli myös napakoita kysymyksiä dinosauruksista, ihmisen kehittymisestä apinasta jne. Saimme todeta, että todistusaineisto todistaa luomakunnan pääryhmien samanaikaisuudesta ja rinnakkaisuudesta. Leena Annala kuljetti lapsia luontorasteilla ja keskusteli heidän kanssaan päivän aiheesta. Leenan mukaan nuorilla oli hyviä kysymyksiä. Totesimme yhdessä, että tällaiselle työlle on todella tarvetta.
-Oulun Rauhan Sanassa olen jatkamassa Risto Jämsän työtä lähetyspiirissä. Piiri kokoontuu joka toinen keskiviikko. Kudomme sukkia (minä en osaa) Viron Injun lastenkodin lapsille joululahjaksi ja keräämme kahvikolehdin LYRS:n Viron työlle. Samassa yhteydessä käymme myös läpi lapsuutemme oppikirjaa, Vähää Katekismusta. Olen alustanut aiheesta lyhyesti ja sitten olemme yhdessä keskustelleet. Tammikuusta tulevat myös muut saarnamiehet mukaan.
-Lokakuun 11. päivä oli erityinen juhla. Silloin vihittiin Raution Pappilanpuiston rukoushuone käyttöön. Kirkkoherra Junttila vihki ja minä sain avustaa. Halusimme juhlistaa tilaisuutta pukeutumalla valkoisiin kirkkovaatteisiin. Kullervo Niemelä piti historiikin Raution rukoushuoneiden vaiheista. LFF ja usea rukoushuone oli lähettänyt edustajansa ja he toivat lahjansa uudelle Herran huoneelle. Erityisesti Kalajoen uskonystävien lahja, öljyvärillä maalattu taulu L.L. Laestadiuksesta jäi mieleen. LFF lahjoittama ”Saarnaajan huoneentaulun” jonka rukous löytyy Vanhasta Wirsikirjasta, oli varsin puhutteleva sekin.
Rukousaiheita:
Jumalan lasten keskinäinen rakkaus ja yhteys.
Toukomettisen syysseurat tulevana viikonloppuna.
LFF työn puolesta.
LYRS:n työn puolesta.
Kiitosaiheena varhaisnuorten leiri Himangalla (muistamme myös jalkaansa loukannutta ystävää).
Merijärven jumalanpalvelus ja seurat tulevana viikonloppuna.
Rovaniemen opiskelijailta ja seurat.
Kiimingin seurat.
Viron matka.
Oulun lähetyspiiri ja katekismusopetustoiminta.
Katekismustyöskentely ja tuntien valmistelu.
Kirjaprojekti ”Kristus vanhassa testamentissa”.
Kevätkauden tilaisuuksien järjestyminen.
Kannatusrengaskatsaus
Tällä hetkellä kannatusrenkaaseen kuuluu n. 195 jäsentä. Kiitos Jumalalle siitä. Tavoitteemme on 250 jäsentä. Jos sinulla on ystäviä tai tuttuja, jotka etsivät esirukous- ja tukikohdetta, kerro tästä toiminnasta LFF:n kanssa. Tukitilille on tullut maksuja säännöllisesti niin, että toiminta on mahdollista. Auton renkaat ja junan rattaat on nyt pyörineet evankeliumin asialla kolmatta kuukautta. Minulle tämä on Jumalan johdatus ja suuri armo.
Tukitili:
LFF ry./Vesa Pöyhtärin tukiryhmä
106530-223499
viite 13
Yhteystiedot:
Vesa Pöyhtäri, vpoyhtari@hotmail.com, blogi: www.vesapoyhtari.blogspot.com
Raitalantie 3
90650 Oulu
Kirkkovuoden loppu
Kirkkovuodessa elämme nyt viimeisten tapahtumien aikaa. Kirkolliset tekstit puhuvat vainoista, ahdistuksista ja koettelemuksista. Eräässä tämän ajan teksteistä Jeesus antaa kuitenkin yllättävän kehotuksen: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk. 21:28
Tiedemiesten arvion mukaan kasvihuoneilmiön seurauksena luonnonilmiöt kärjistyvät, myrskyt ja lämpöaallot lisääntyvät ja voimistuvat. Merenpinta kohoaa 1-3 metriä, mikäli napajäätiköt sulavat ja satoja miljoonia ihmisiä joutuu kodittomiksi ja nälkäpakolaisiksi…
Huolestuttavia uutisia. Kukapa ei huolestuisi, kun saa lukea tuollaista. Toisaalta, kaikki tämä on ennustettu jo aikaisemmin. Herramme Kristus puhui opetuslapsilleen luonnonolojen kärjistymisen olevan yksi merkki hänen tulemistaan edeltävistä tapahtumista. Herramme tulemuksen edellä eivät kristittyjä kohtaa siis ainoastaan Jumalan sanan ja Kristuksen nimen saarnaamisesta johtuva vaino, vaan me joudumme myös kärsimään koko ihmiskunnan mukana luonnonolojen muutoksista.
Kristittyinä emme kuitenkaan tahdo alistua vainolle ja pelolle. Vihollinen tahtoo, että painaisimme päämme, emme enää saarnaisi parannusta ja syntien anteeksiantamusta Kristuksessa kaikelle kansalle. Herramme vastaus pelon ja vainon lisääntymisen alla on: ”Rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne!” Ei anneta pelolle sijaa. Jumalan on kaikki valta, hänen ovat luonnonolot, hänen valtansa alla ovat maan mahtavat, hän rohkaisee ja tukee seurakuntaansa myös viimeisissä taisteluissa. Saarnataan Kristusta julkisuudessa, kaduilla, tämän ajan areiopageilla ja saarnahuoneissa ja kirkoissa. Kehotetaan ihmisiä parannukseen, luopumaan pahoista teoistaan ja uskomaan Kristukseen.
Vihollisista viimeinen
Marraskuu on ”kuoleman kuukausi”. Luonto ympärillämme kuolee, lehdet putoavat puista ja järvet jäätyvät. Luonto vetäytyy kuolon uneen herätäkseen jälleen uuden auringon paisteeseen keväällä. Silloin taas purot solisevat, linnut laulavat, vihreää ilmestyy puihin ja pensaisiin.
Vastatessaan Pietarille Jeesus sanoi seurakunnastaan, että ”helvetin portit eivät sitä voita”. Kuoleman edessä voimme rohkaista itseämme, sillä että kuolema ja tuonela ovat vihollisia, jotka Kristus on jo voittanut. Hänet haudattiin, hän saarnasi vankeudessa oleville hengille, ja astui ylös kirkkauteen. Maanpäälliset ahdistukset eivät ole ne suurimmat koettelemukset. Kuolema on viimeinen vihollinen. Mutta senkin on Herra Kristus voittanut. Hän sanoo Ilmestyskirjassa: ”Minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Ilm. 1:18.
Olemme saattaneet rakkaitamme kuoleman rajan yli. On koittanut eron aika. Kristityn ihmisen kuolemassa on kuitenkin aina mukana puheissa ja lauluissa jälleen näkemisen toivo. Emme sano ”hyvästi” vaan sanomme ”näkemiin”. Kerran saamme nähdä rakkaamme ja uskonystävämme kirkkauden rannalla paremmassa ilmassa.
Rakas ystävä, pidä usko loppuun asti. Rukoile Herraamme Kristusta saattamaan sinua taivaan kotiin asti. Koetuksissa rohkaise itseäsi sanalla, joka uskonpuhdistaja Martti Lutherille oli tärkeä Jumalan lupaus, ”Herra on minun kallioni”. Itsessämme me olemme vain heikkoja ja häilyviä kilvoittelijoita, mutta emme panekaan voimaamme ja turvaamme itseemme, vaan pakenemme heikkoina uskovina vahvan kallion turviin. Kristus on meidän kalliomme, hän täytti lain, hankki meille puhtaan vanhurskauden ja sovitti syntimme Golgatan ristillä. Tälläkin hetkellä jäämme uskomaan itsemme pahana pyhäksi Jeesuksen nimen ja veren turvissa.
Siunattua kirkkovuoden päätöstä sinulle evankeliumin ystävä!
Jumalan rauhalla, Vesa Pöyhtäri
Muutamia poimintoja matkalta
-Varhaisnuorten leiri pidettiin viime viikonloppuna Himangan Ruonalla. Himangan seurakunta ja -Rauhan Sana olivat mukana järjestelyissä. Leirillä oli mukana neljä isää ja yksitoista varhaisnuorta. Minulla oli apuna nuorisotyönohjaaja Markus Lindell Himangan seurakunnasta. Meitä avustivat emännät Anne Kivelä ja Leena Annala. Leirin teema oli luominen. Varhaisnuorilla tämä aihe tulee esille koulun oppimateriaalissa ja halusimme tukea nuoria luomisuskossa. Jumala on luonut tämän kaiken, luomakunta suorastaan julistaa Herran tekoja. Nuorilla oli myös napakoita kysymyksiä dinosauruksista, ihmisen kehittymisestä apinasta jne. Saimme todeta, että todistusaineisto todistaa luomakunnan pääryhmien samanaikaisuudesta ja rinnakkaisuudesta. Leena Annala kuljetti lapsia luontorasteilla ja keskusteli heidän kanssaan päivän aiheesta. Leenan mukaan nuorilla oli hyviä kysymyksiä. Totesimme yhdessä, että tällaiselle työlle on todella tarvetta.
-Oulun Rauhan Sanassa olen jatkamassa Risto Jämsän työtä lähetyspiirissä. Piiri kokoontuu joka toinen keskiviikko. Kudomme sukkia (minä en osaa) Viron Injun lastenkodin lapsille joululahjaksi ja keräämme kahvikolehdin LYRS:n Viron työlle. Samassa yhteydessä käymme myös läpi lapsuutemme oppikirjaa, Vähää Katekismusta. Olen alustanut aiheesta lyhyesti ja sitten olemme yhdessä keskustelleet. Tammikuusta tulevat myös muut saarnamiehet mukaan.
-Lokakuun 11. päivä oli erityinen juhla. Silloin vihittiin Raution Pappilanpuiston rukoushuone käyttöön. Kirkkoherra Junttila vihki ja minä sain avustaa. Halusimme juhlistaa tilaisuutta pukeutumalla valkoisiin kirkkovaatteisiin. Kullervo Niemelä piti historiikin Raution rukoushuoneiden vaiheista. LFF ja usea rukoushuone oli lähettänyt edustajansa ja he toivat lahjansa uudelle Herran huoneelle. Erityisesti Kalajoen uskonystävien lahja, öljyvärillä maalattu taulu L.L. Laestadiuksesta jäi mieleen. LFF lahjoittama ”Saarnaajan huoneentaulun” jonka rukous löytyy Vanhasta Wirsikirjasta, oli varsin puhutteleva sekin.
Rukousaiheita:
Jumalan lasten keskinäinen rakkaus ja yhteys.
Toukomettisen syysseurat tulevana viikonloppuna.
LFF työn puolesta.
LYRS:n työn puolesta.
Kiitosaiheena varhaisnuorten leiri Himangalla (muistamme myös jalkaansa loukannutta ystävää).
Merijärven jumalanpalvelus ja seurat tulevana viikonloppuna.
Rovaniemen opiskelijailta ja seurat.
Kiimingin seurat.
Viron matka.
Oulun lähetyspiiri ja katekismusopetustoiminta.
Katekismustyöskentely ja tuntien valmistelu.
Kirjaprojekti ”Kristus vanhassa testamentissa”.
Kevätkauden tilaisuuksien järjestyminen.
Kannatusrengaskatsaus
Tällä hetkellä kannatusrenkaaseen kuuluu n. 195 jäsentä. Kiitos Jumalalle siitä. Tavoitteemme on 250 jäsentä. Jos sinulla on ystäviä tai tuttuja, jotka etsivät esirukous- ja tukikohdetta, kerro tästä toiminnasta LFF:n kanssa. Tukitilille on tullut maksuja säännöllisesti niin, että toiminta on mahdollista. Auton renkaat ja junan rattaat on nyt pyörineet evankeliumin asialla kolmatta kuukautta. Minulle tämä on Jumalan johdatus ja suuri armo.
Tukitili:
LFF ry./Vesa Pöyhtärin tukiryhmä
106530-223499
viite 13
Yhteystiedot:
Vesa Pöyhtäri, vpoyhtari@hotmail.com, blogi: www.vesapoyhtari.blogspot.com
Raitalantie 3
90650 Oulu
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Esirukkousaiheita
Pyydän esirukouksia seuraavien tilenteisen puolesta:
-Isien ja varhaisnuorten leiri Himangan Ruonalla 7.-8.11. Rukoile, että kaikki meninsi hyvin, että Jumalan sanan avautuisi. Pyydetään myös, etei sattuisi mitään haavereita.
-Toukomettisen lähetyspiirin iltojen (joka toinen keskiviikko) ja niissä pidettävien katekismus-tutkistelujen ja iltahartauden puolesta.
-Vahnhainkotihartauksien puolesta Oulussa ja muuallakin.
-Merijärven jumalanpalveluksen ja seurojen puolesta. Että sana koskettaisi ja lohduttaisi seurakuntaa.
-Rovaniemen EO.n illan puolesta, joka pidetään 18.11.
-Rovaniemen seurojen puolesta 23.11. tuomiosunnuntaina.
-Kiimingin seurojen puolesta 30.11.
-Viron lähetysmatkan puolesta 6.-7.12.
-Turun seurojen järjestymisen ja seurojen puolesta 7.12.
-Toukomettisen joulujuhlan puolesta sekä Toukomettisen työn puolesta laajemminkin, etä Herran sana saisi meitä yhdistää, ravita, kutsua ja parantaa. Että rakkaus lisääntyisi ja yhdessä toimiminen.
-Isien ja varhaisnuorten leiri Himangan Ruonalla 7.-8.11. Rukoile, että kaikki meninsi hyvin, että Jumalan sanan avautuisi. Pyydetään myös, etei sattuisi mitään haavereita.
-Toukomettisen lähetyspiirin iltojen (joka toinen keskiviikko) ja niissä pidettävien katekismus-tutkistelujen ja iltahartauden puolesta.
-Vahnhainkotihartauksien puolesta Oulussa ja muuallakin.
-Merijärven jumalanpalveluksen ja seurojen puolesta. Että sana koskettaisi ja lohduttaisi seurakuntaa.
-Rovaniemen EO.n illan puolesta, joka pidetään 18.11.
-Rovaniemen seurojen puolesta 23.11. tuomiosunnuntaina.
-Kiimingin seurojen puolesta 30.11.
-Viron lähetysmatkan puolesta 6.-7.12.
-Turun seurojen järjestymisen ja seurojen puolesta 7.12.
-Toukomettisen joulujuhlan puolesta sekä Toukomettisen työn puolesta laajemminkin, etä Herran sana saisi meitä yhdistää, ravita, kutsua ja parantaa. Että rakkaus lisääntyisi ja yhdessä toimiminen.
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Seuroissa Ähtävällä Oulussa!
Olen ollut tämän viikonlopun Ähtävän seuroissa Pietarsaaren kupeessa Oulussa. Että mitäh! Menikö jotakin väärin. Jäivätkö maantidon tunnit käymättä, vai jäikö fysiikan tunneista juuri se tunti puuttumaan, jossa kerrottiin kappaleiden liikkumisen ja ajan suhteista.
Ei jäänyt. Meidän kyllä piti mennä fyysisestikin paikalle, mutta virus kaatoi petiin koko perheen ja oman seurapuheenikin sunnuntaina jouduin perumaan. Mutta Ähtävällä olimme, Skypen kautta.
Internet avaa mahdollisuuksia niille kristityille ja muillekin, jotka jostakin erityisestä syystä eivät voi päästä paikalla kuulemaan Jumalan sanaa. Olimme online mukana koko ajan, kuulimme veljien Erling, Tuomas, Stig-Erik, Timo ja monta muuta taittavan sanan rieskaa.
Ja täytyy sanoa, hyvät olivat seurat. Taivas tuli matalalle, aivan lähelle.
Tarjontaa voisi vieläkin parantaa. Meidän tapauksessamme eräs sukulainen soitti meille kotoaan tietokoneen ohjelmalla ja pani radionsa kautta tulevat seurat kuulumaan tietokoneen mikrofonin kautta. Meitä oli sillä kertaa mukana kaksi kuulijaa. Yhdysvalloissa oli nettijärjestelmä, jossa voi useampi kerralla liittyä kuulemaan jumalanpalvelusta online. Sen lisäksi oli myös talletettujna saarnoja, joista moni myös videoina.
LFF. Miten se olisi jos sieltä löytyisi nuorista joku nettiosaaja, joka laittaisi tekniikan valmiiksi eri rukoushuoneille ja LFF:n kotisivuille. Saisi väki Helsingissä, Ruotsissa, Norjassa ja Amerikassa liittyä kuulijoiden joukkoon.
Saavuttavuutta lisäisi edelleen se, että saarnaajamme, jotka nyt kiertävät pitkin Porvoon hiippakuntaa, jakaisivat tapaamilleen seurakunnille ja ihmisille pieniä kortteja, joissa olisi palvelun internet osoite. Näin tieto nettipalvelusta lisääntyisi.
Ei jäänyt. Meidän kyllä piti mennä fyysisestikin paikalle, mutta virus kaatoi petiin koko perheen ja oman seurapuheenikin sunnuntaina jouduin perumaan. Mutta Ähtävällä olimme, Skypen kautta.
Internet avaa mahdollisuuksia niille kristityille ja muillekin, jotka jostakin erityisestä syystä eivät voi päästä paikalla kuulemaan Jumalan sanaa. Olimme online mukana koko ajan, kuulimme veljien Erling, Tuomas, Stig-Erik, Timo ja monta muuta taittavan sanan rieskaa.
Ja täytyy sanoa, hyvät olivat seurat. Taivas tuli matalalle, aivan lähelle.
Tarjontaa voisi vieläkin parantaa. Meidän tapauksessamme eräs sukulainen soitti meille kotoaan tietokoneen ohjelmalla ja pani radionsa kautta tulevat seurat kuulumaan tietokoneen mikrofonin kautta. Meitä oli sillä kertaa mukana kaksi kuulijaa. Yhdysvalloissa oli nettijärjestelmä, jossa voi useampi kerralla liittyä kuulemaan jumalanpalvelusta online. Sen lisäksi oli myös talletettujna saarnoja, joista moni myös videoina.
LFF. Miten se olisi jos sieltä löytyisi nuorista joku nettiosaaja, joka laittaisi tekniikan valmiiksi eri rukoushuoneille ja LFF:n kotisivuille. Saisi väki Helsingissä, Ruotsissa, Norjassa ja Amerikassa liittyä kuulijoiden joukkoon.
Saavuttavuutta lisäisi edelleen se, että saarnaajamme, jotka nyt kiertävät pitkin Porvoon hiippakuntaa, jakaisivat tapaamilleen seurakunnille ja ihmisille pieniä kortteja, joissa olisi palvelun internet osoite. Näin tieto nettipalvelusta lisääntyisi.
maanantai 27. lokakuuta 2008
Isien ja Varhaisnuorten leiri lähestymässä
Himangan seurakunnan ja Himangan Rauhan Sanan leiri Ruonan leirikeskuksessa 7.-8.10.2008. Leiri alkaa klo 18.30 ja päättyy la klo 18.00. Tule mukaan kokemaan yhdessäoloa hyvässä ilmapiirissä. Leirin teemana on "Luominen". Tutustumme Raamatun luomiskertomuksiin alustusten ja keskustelujen avulla.
Varhaisnuorten tarpeita ei myöskään ole unohdettu. Ohjelmassa on nuotioroihun rakentamista, action-ohjelmaa eri tavoin, taskulamppuhippaa pimeässä leirikeskuksessa, ja tietysti makkaranpaistoa ja saunomista.
Leirin hinta: aik. 20 e, lapset 10 e.
Ilmoittaudu allekirjoittaneelle vpoyhtari@hotmail.com 3.11. mennessä.
Yhteistyöterveisin
Vesa Pöyhtäri
Varhaisnuorten tarpeita ei myöskään ole unohdettu. Ohjelmassa on nuotioroihun rakentamista, action-ohjelmaa eri tavoin, taskulamppuhippaa pimeässä leirikeskuksessa, ja tietysti makkaranpaistoa ja saunomista.
Leirin hinta: aik. 20 e, lapset 10 e.
Ilmoittaudu allekirjoittaneelle vpoyhtari@hotmail.com 3.11. mennessä.
Yhteistyöterveisin
Vesa Pöyhtäri
maanantai 20. lokakuuta 2008
Arkkipiispa homoseksualismista, Youtube
Arkkipiispa Vanagsin alustus Paastonajan kirkkopäivillä 2008 homoseksualismista. Videot on kuvannut Klaus Hildén ja tulkkina toimii Timo Keskitalo. Luento on leikattu kolmeen kymmenen minuutin pätkään. Pyrin leikkaamaan luennon niin, että kaikki osat ovat mielekkäitä kokonaisuuksia.
Osa 1/3: http://www.youtube.com/watch?v=vmZB26BmMDg
Osa 2/3: http://www.youtube.com/watch?v=4NdaY9yaeZQ
Osa 3/3: http://www.youtube.com/watch?v=zPAeDpPpbPs
Osa 1: Homoliikkeen yhteiskunnallinen ohjelma. Raamatun kohtientarkastelua.
Osa 2: Homoseksuaalinen taipumus ja antiikki.
Osa 3: Kirkon tehtävä lain ja evankeliumin saarnaajana
Katsokaapa! Rautaisannos tietoa ja pastoraalista huolenpitoa tältä Jumalan mieheltä.
Wille Huuskonen. Paavalin synodi.
Osa 1/3: http://www.youtube.com/watch?v=vmZB26BmMDg
Osa 2/3: http://www.youtube.com/watch?v=4NdaY9yaeZQ
Osa 3/3: http://www.youtube.com/watch?v=zPAeDpPpbPs
Osa 1: Homoliikkeen yhteiskunnallinen ohjelma. Raamatun kohtientarkastelua.
Osa 2: Homoseksuaalinen taipumus ja antiikki.
Osa 3: Kirkon tehtävä lain ja evankeliumin saarnaajana
Katsokaapa! Rautaisannos tietoa ja pastoraalista huolenpitoa tältä Jumalan mieheltä.
Wille Huuskonen. Paavalin synodi.
torstai 9. lokakuuta 2008
Jari ja Markus omantunnon kristittyinä
Kirkollinen ilmapiiri kovenee koko ajan. Turun hiippakunta on jatkanut kovaa linjaansa. Kaksi kilvoittelevaa pappisveljeämme, Jari Rankinen ja Markus Malmivaara Vammalan seurakunnasta, ovat nyt saaneet rangaistuksensa. Heidän syytteensä oli sama kuin minulla, eli he eivät voineet mennä alttarille yhdessä naispapin kanssa toimittamaan jumalanpalvelusta. Jalat varmasti olisivat heidät sinne asti kantaneet ja he olisivat hoitaneet työn miehuullisesti. Mutta sydän - omatunto - ei päästänyt.
Kristinusko on ollut aina omantunnon kristillisyyttä. Omatunto on noteerattu aina korkealle. Kerrotaan englantilaisesta kirkonmiehestä, joka oli Rooman paavin hovissa ja kardinaalit olivat ryhmittyneet paavin ympärille. Jokaisen kardinaalin oli vuorollaan kohotettava malja ja lausuttava "paaville". Kun tuli englantilaisen vuoro, hän kohotti maljan ja lausui: "Ensin omalletunnolle, sitten paaville".
Me emme kohota maljoja, se ei kuulu suomalaiseen tapaan. Mutta on meillä opittavaa tältä englantilaiselta, John Henry Newmanilta. Omatunto on ensin. Mutta ei suinkaan mikä tahansa omatunto, kenenkään omatunto ei ole erehtymätön. Siksi kukaan ei voi piiloutua omantuntonsa taakse sanoen, ettei se ja se Raamatun vastustaisuuteni ole minulle syntiä, koska omatuntoni ei soimaa. Ei näin. Sen sijaan meitä on tarkoin opetettu, että Jumala puhuu omassatunnossa Jumalan sanan mukaisesti. Muu ääni on siellä ihmisen omaa keksintöä.
Palaamme Jariin ja Markukseen. Heidän oppi-isänsä tässä kieltäytymisessä oli Martti Luther, ja sitä kautta apostolinen vanha Kirkko. Lutherilta vaadittiin tuomioistuimessa vain pienen pientä tekoa - että hän lausuisi "revoco" , peruutan, ja suostuisi näin kannattamaan löytämäänsä raamatullista evankeliumin oppia vain sydämessään eikä toisi sitä enää julki toisille. Tiedämme kaikki, ettei hän perunut, vaan pysyi kirjojensa kannalla - "Tässä seison, enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon". Hän ei voinut peruuttaa yhtään kirjoitustaan, sillä niiden ei voitu osoittaa olevan Jumalan sanan vastaisia. Lutherin toiminta opettaa meille sitä sa´maa mitä apostoli Jaakob - usko tulee julki teoissa, sillä "ilman tekoja on usko kuollut".
Kun pastorit ajetaan ulos, kuka hoitaa sitä Kristuksen laumaa Vammalassa, joka haluaa elää jumalanpalveluselämää sanan mukaisesti? Tämä on kysymys, johon Turun hiippakunta ei voine vastata ilman, että se ottaa päätöksensä takaisin. Joka tapauksessa Jumalan omat eivät jää hoitoa vaille, rikas isä hoitaa niin paimenet kuin laumankin.
Rukoilemme Jarin, Markuksen ja Vammalan seurakunnan kanssa ja puolesta Lutherin sanoin:
Me kiitämme sinua, rakas Jumala,
että saamme kuulua niiden joukkoon,
jotka ovat sinun omiasi.
Me tiedämme, että meillä on sinun sanasi
ja että meitä sen takia vainotaan ja koko
maailma on sen takia meidän vihollisemme.
Siksi me olemme aivan varmoja siitä,
että kuulumme sinun laumaasi.
Se lauma on perivä iankaikkisen elämän.
Amen.
Kristinusko on ollut aina omantunnon kristillisyyttä. Omatunto on noteerattu aina korkealle. Kerrotaan englantilaisesta kirkonmiehestä, joka oli Rooman paavin hovissa ja kardinaalit olivat ryhmittyneet paavin ympärille. Jokaisen kardinaalin oli vuorollaan kohotettava malja ja lausuttava "paaville". Kun tuli englantilaisen vuoro, hän kohotti maljan ja lausui: "Ensin omalletunnolle, sitten paaville".
Me emme kohota maljoja, se ei kuulu suomalaiseen tapaan. Mutta on meillä opittavaa tältä englantilaiselta, John Henry Newmanilta. Omatunto on ensin. Mutta ei suinkaan mikä tahansa omatunto, kenenkään omatunto ei ole erehtymätön. Siksi kukaan ei voi piiloutua omantuntonsa taakse sanoen, ettei se ja se Raamatun vastustaisuuteni ole minulle syntiä, koska omatuntoni ei soimaa. Ei näin. Sen sijaan meitä on tarkoin opetettu, että Jumala puhuu omassatunnossa Jumalan sanan mukaisesti. Muu ääni on siellä ihmisen omaa keksintöä.
Palaamme Jariin ja Markukseen. Heidän oppi-isänsä tässä kieltäytymisessä oli Martti Luther, ja sitä kautta apostolinen vanha Kirkko. Lutherilta vaadittiin tuomioistuimessa vain pienen pientä tekoa - että hän lausuisi "revoco" , peruutan, ja suostuisi näin kannattamaan löytämäänsä raamatullista evankeliumin oppia vain sydämessään eikä toisi sitä enää julki toisille. Tiedämme kaikki, ettei hän perunut, vaan pysyi kirjojensa kannalla - "Tässä seison, enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon". Hän ei voinut peruuttaa yhtään kirjoitustaan, sillä niiden ei voitu osoittaa olevan Jumalan sanan vastaisia. Lutherin toiminta opettaa meille sitä sa´maa mitä apostoli Jaakob - usko tulee julki teoissa, sillä "ilman tekoja on usko kuollut".
Kun pastorit ajetaan ulos, kuka hoitaa sitä Kristuksen laumaa Vammalassa, joka haluaa elää jumalanpalveluselämää sanan mukaisesti? Tämä on kysymys, johon Turun hiippakunta ei voine vastata ilman, että se ottaa päätöksensä takaisin. Joka tapauksessa Jumalan omat eivät jää hoitoa vaille, rikas isä hoitaa niin paimenet kuin laumankin.
Rukoilemme Jarin, Markuksen ja Vammalan seurakunnan kanssa ja puolesta Lutherin sanoin:
Me kiitämme sinua, rakas Jumala,
että saamme kuulua niiden joukkoon,
jotka ovat sinun omiasi.
Me tiedämme, että meillä on sinun sanasi
ja että meitä sen takia vainotaan ja koko
maailma on sen takia meidän vihollisemme.
Siksi me olemme aivan varmoja siitä,
että kuulumme sinun laumaasi.
Se lauma on perivä iankaikkisen elämän.
Amen.
lauantai 4. lokakuuta 2008
Ystäväkirje 2
Jumalan terve!
Ensimmäinen kuukausi tässä tehtävässä on takana. On hyvä ja kiitollinen mieli. Tehtäviä on ollut sopivasti viikolla ja viikonloppuna jopa Altaa myöden, josta olet jo saattanut lukeakin blogissani, www.vesapoyhtari.blogspot.com.
Taipuisa viisaus
Viime kesänä Detroit Laken tilpehöörikaupassa selailin hyllyjä ja katseeni osui myytävänä olevaan messinkiseen ”huoneentauluun”. Messinkilevylle oli painettu kaikkien lännenmiesten isä John Wayne, ja hänen suuhunsa lause ”A man’s gotta do what a man’s gotta do” - miehen on tehtävä se mikä miehelle kuuluu. Ilme oli tietysti jäätä ja rautaa. Ostin levyn matkamuistoksi. Oliko se Jumalan johdatusta, mutta en löytänyt sitä enää matkatavaroiden joukosta palattuamme takaisin Suomeen.
Pyhä Henki ilmoittaa meille pyhän Jaakobin kautta: ”Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.” Jaak. 3:17. Olen joskus opettanut tästä aiheesta. Olen asettanut tämän tekstin vastakkain sen ajattelun kanssa, joka on meille kaikille tuttu ja meitä lähellä—siis tuo lännenmiesmentaliteetti, jolla mennään vaikka läpi harmaan kiven, oli se oikein tai väärin. Kukapa tässä Euroopan amerikkalaisimmassa maassa tahtoisi olla muuta kuin länkkäri. Apostolin taipuisuus ja lännen miehen taipumattomuus ovat kuitenkin kotoisin eri maista. Ensimmäinen on tehty taivaassa.
Apostolinen taipuisuus on taivaassa tehtyä. Uskon oppimme pääarkkitehti, pyhä Jumala, Herra Sebaot, sotajoukkojen Jumala, tahtoo meidän olevan taipuisia! Siihen kätkeytyy Jumalan viisaus. Jos olisimme lasipatsaita, tai karaistua terästä, kestäisimme paljon ja pysyisimme tukevasti paikallamme tuulessa ja tuiskussa. Mutta kun vastustus kasvaa liian suureksi me murrumme kappaleiksi.
Taipuisa viisaus kestää, sillä sillä on varaa taipua. Ei se kuitenkaan mitään löperöviisautta ole. Löperöviisaus ei ole taipuisaa vaan velttoa, eikä sellaisesta ole apua Jumalan valtakunnan työssä. Sellainen viisaus suhmuroi, saastuttaa itseensä valhetta, rakentaa puolitotuuksiin ja pelaa suhdanteiden varassa. Sanalla sanoen se on päivänpolitiikkaa—jopa päiväperhonpolitiikkaa. Mutta ”ylhäälta tuleva viisaus on ensiksikin puhdas”. Se ei saastuta itseensä maallista viisautta, ei oikean tien ylihurskaalta eikä alihurskaalta puolelta, sillä se on ylhäältä tulevaa. Se on annettu totuus, jonka varassa voi mennä kuolemaankin, eikä helvetin portit sitä voita. Sellaisesta puhtaasta viisaudesta kertoo meille pyhä Paavali. Hän oli julistanut Galatiassa puhtaan evankeliumin. Toiset olivat sen muuttaneet, sekoittaneet siihen ihmismielipiteitä, vaikkakin hurskaita ja jumalisia. Kuultuaan tästä hänen kirjeensä sisältö opettaa meitä millä tavalla pyhä ja paha viisaus sopii yhteen leiliin. Hän toivoo jopa itsensä kirotuksi, jos hän saarnaisi muuta evankeliumia, kuin mikä annettu on. Puhdasta ja ylhäältä annettua ei saa sekoittaa ihmisoppeihin. Toiseksi se on ”rauhaisa”. Tässä saisimme kaikki ottaa mallia. Viisaudella ei ole hätä, se saa olla rauhaisa, antaa maailman huseerata ja heilua, Jumalan viisaus se vain pysyy. Jumalan sanan viidaudesta käsin käydessämme keskusteluihin toistemme kanssa, ei sävy tarvitse olla hyökkäävä, raivoisa, painostava, vaan se saa olla rauhaisa. Se saa nojautua ennen kirjoitettuun Jumalan sanan ilmoitukseen, ja oppia lisää, jos sanan rikkauksista avautuu uusia asioita. Ja paljon meillä on vielä toisiltamme opittavaa opissa, uskossa ja kilvoittelussa. Ei ole valmista Jumalan lasta, vaikka sana ja viisaus on ollut valmis ja meille ilmoitettu jo pian 2000 vuotta. Ja seuraavaksi Jumalan antama viisaus on ”lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.” Voi, kunpa saisin itseeni nuo aivan sydämeen saakka kirjoitettua! Ihana lista ihania sanoja. Pyydetään Jumalalta, viisauden lähteeltä armoa saada näitä sulattaa itseemme ja kohtaamisiimme”
Jumalan rauhalla
Vesa Pöyhtäri
Soittelehan, niin järjestetään seuroja!
Esirukouslista
Rauhan Sanan ja LFF seurojen puolesta.
Lähetystyömme puolesta Virossa, Inkerissä ja Vuorimaassa.
Suomen kansan heräämisen puolesta.
Uskovien nuorten puolesta, että jaksaisivat uskoa syntisten vapahtajaan ja tunnustaa uskoaan.
Varhaisnuorten uskossa kasvamisen puolesta.
Kotien ja perheiden puolesta.
Raamatunopetustilanteiden puolesta Oulussa, Helsingissä, Rautiossa, Himangalla, Ähtävällä ja Rovaniemellä.
Rauhansanalaisuuden keskinäisen rakkauden puolesta.
Evankeliumin työn puolesta kirkossamme, muissa kirkoissa ja kaikkialla maailmassa.
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt reilut 170. Lopullinen tavoitteemme on n. 200-250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Syyskuussa palkka voitiin maksaa melkein kokonaan, kiitos Herralle!
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse. Yksi tapa on jakaa 5000 tukijamäärällä (5000: 150 = 33 euroa).
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 , viitenumero: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät kohdan ”Tili”.
Pyrimme kertomaan kuukausittain kertyneistä varoista.
Vesan tukiryhmä: Tapani Vähäkangas, Pekka Kyösti...
Ensimmäinen kuukausi tässä tehtävässä on takana. On hyvä ja kiitollinen mieli. Tehtäviä on ollut sopivasti viikolla ja viikonloppuna jopa Altaa myöden, josta olet jo saattanut lukeakin blogissani, www.vesapoyhtari.blogspot.com.
Taipuisa viisaus
Viime kesänä Detroit Laken tilpehöörikaupassa selailin hyllyjä ja katseeni osui myytävänä olevaan messinkiseen ”huoneentauluun”. Messinkilevylle oli painettu kaikkien lännenmiesten isä John Wayne, ja hänen suuhunsa lause ”A man’s gotta do what a man’s gotta do” - miehen on tehtävä se mikä miehelle kuuluu. Ilme oli tietysti jäätä ja rautaa. Ostin levyn matkamuistoksi. Oliko se Jumalan johdatusta, mutta en löytänyt sitä enää matkatavaroiden joukosta palattuamme takaisin Suomeen.
Pyhä Henki ilmoittaa meille pyhän Jaakobin kautta: ”Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.” Jaak. 3:17. Olen joskus opettanut tästä aiheesta. Olen asettanut tämän tekstin vastakkain sen ajattelun kanssa, joka on meille kaikille tuttu ja meitä lähellä—siis tuo lännenmiesmentaliteetti, jolla mennään vaikka läpi harmaan kiven, oli se oikein tai väärin. Kukapa tässä Euroopan amerikkalaisimmassa maassa tahtoisi olla muuta kuin länkkäri. Apostolin taipuisuus ja lännen miehen taipumattomuus ovat kuitenkin kotoisin eri maista. Ensimmäinen on tehty taivaassa.
Apostolinen taipuisuus on taivaassa tehtyä. Uskon oppimme pääarkkitehti, pyhä Jumala, Herra Sebaot, sotajoukkojen Jumala, tahtoo meidän olevan taipuisia! Siihen kätkeytyy Jumalan viisaus. Jos olisimme lasipatsaita, tai karaistua terästä, kestäisimme paljon ja pysyisimme tukevasti paikallamme tuulessa ja tuiskussa. Mutta kun vastustus kasvaa liian suureksi me murrumme kappaleiksi.
Taipuisa viisaus kestää, sillä sillä on varaa taipua. Ei se kuitenkaan mitään löperöviisautta ole. Löperöviisaus ei ole taipuisaa vaan velttoa, eikä sellaisesta ole apua Jumalan valtakunnan työssä. Sellainen viisaus suhmuroi, saastuttaa itseensä valhetta, rakentaa puolitotuuksiin ja pelaa suhdanteiden varassa. Sanalla sanoen se on päivänpolitiikkaa—jopa päiväperhonpolitiikkaa. Mutta ”ylhäälta tuleva viisaus on ensiksikin puhdas”. Se ei saastuta itseensä maallista viisautta, ei oikean tien ylihurskaalta eikä alihurskaalta puolelta, sillä se on ylhäältä tulevaa. Se on annettu totuus, jonka varassa voi mennä kuolemaankin, eikä helvetin portit sitä voita. Sellaisesta puhtaasta viisaudesta kertoo meille pyhä Paavali. Hän oli julistanut Galatiassa puhtaan evankeliumin. Toiset olivat sen muuttaneet, sekoittaneet siihen ihmismielipiteitä, vaikkakin hurskaita ja jumalisia. Kuultuaan tästä hänen kirjeensä sisältö opettaa meitä millä tavalla pyhä ja paha viisaus sopii yhteen leiliin. Hän toivoo jopa itsensä kirotuksi, jos hän saarnaisi muuta evankeliumia, kuin mikä annettu on. Puhdasta ja ylhäältä annettua ei saa sekoittaa ihmisoppeihin. Toiseksi se on ”rauhaisa”. Tässä saisimme kaikki ottaa mallia. Viisaudella ei ole hätä, se saa olla rauhaisa, antaa maailman huseerata ja heilua, Jumalan viisaus se vain pysyy. Jumalan sanan viidaudesta käsin käydessämme keskusteluihin toistemme kanssa, ei sävy tarvitse olla hyökkäävä, raivoisa, painostava, vaan se saa olla rauhaisa. Se saa nojautua ennen kirjoitettuun Jumalan sanan ilmoitukseen, ja oppia lisää, jos sanan rikkauksista avautuu uusia asioita. Ja paljon meillä on vielä toisiltamme opittavaa opissa, uskossa ja kilvoittelussa. Ei ole valmista Jumalan lasta, vaikka sana ja viisaus on ollut valmis ja meille ilmoitettu jo pian 2000 vuotta. Ja seuraavaksi Jumalan antama viisaus on ”lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.” Voi, kunpa saisin itseeni nuo aivan sydämeen saakka kirjoitettua! Ihana lista ihania sanoja. Pyydetään Jumalalta, viisauden lähteeltä armoa saada näitä sulattaa itseemme ja kohtaamisiimme”
Jumalan rauhalla
Vesa Pöyhtäri
Soittelehan, niin järjestetään seuroja!
Esirukouslista
Rauhan Sanan ja LFF seurojen puolesta.
Lähetystyömme puolesta Virossa, Inkerissä ja Vuorimaassa.
Suomen kansan heräämisen puolesta.
Uskovien nuorten puolesta, että jaksaisivat uskoa syntisten vapahtajaan ja tunnustaa uskoaan.
Varhaisnuorten uskossa kasvamisen puolesta.
Kotien ja perheiden puolesta.
Raamatunopetustilanteiden puolesta Oulussa, Helsingissä, Rautiossa, Himangalla, Ähtävällä ja Rovaniemellä.
Rauhansanalaisuuden keskinäisen rakkauden puolesta.
Evankeliumin työn puolesta kirkossamme, muissa kirkoissa ja kaikkialla maailmassa.
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt reilut 170. Lopullinen tavoitteemme on n. 200-250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Syyskuussa palkka voitiin maksaa melkein kokonaan, kiitos Herralle!
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse. Yksi tapa on jakaa 5000 tukijamäärällä (5000: 150 = 33 euroa).
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 , viitenumero: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät kohdan ”Tili”.
Pyrimme kertomaan kuukausittain kertyneistä varoista.
Vesan tukiryhmä: Tapani Vähäkangas, Pekka Kyösti...
perjantai 26. syyskuuta 2008
Altan seuroissa
Alta on Pohjois-Norjassa, Finnmarkin alueella ja Norja on kalteva maa, kuten joku lauluntekijä on sanonut.
Sain kutsun Altan syysseuroihin, jotka pidettiin menneenä viikonloppuna Elvebakkenin kirkossa. Kilometrimittariin kertyi reissulla yli 1500 kilometriä. Kaksi kokonaista työpäivää meni pelkkiin matkoihin. Seurat alkoivat perjantaina 19.9. klo 17.00, joten ehtiäkseen niihin oli Oulusta lähdettävä jo kahdeksalta aamulla. Mukaani lähti kaksi vanhinta lastani, Hanna ja William sekä Kyöstin Anna ja Leevi. Mukaan tuli vielä Hanna Hansen, os. Palovaara, joka meni Altaan miestään tapaamaan.
Pidimme matkalla puolen tunnin ruokapaussin ja pysähdyimme kerran pari pissalla. Olimme perillä majapaikassamme Tormord ja Ingegerd Hansenilla klo 17.15 paikallista aikaa. Söimme nopeasti, vaihdoimme vaatteet ja menimme kirkkoon.
Altan vanhempi saarnamies Kåre Suhr aloitti seurat avaussanoilla ja Isä Meidän rukouksella. Näin yhtenä seurakuntana jätimme kaiken hyvän Herramme varaan ja johdatukseen. Olimme veljemme Göran Esbergin kanssa yhdessä rukouksessa palvelustehtävässämme, voimme vain sanoa Samuelin tavoin - "Puhu, Herra, palvelijasi kuulee". Göran oli kutsuttu Kuttaisista toiseksi puhujaksi. Göranin kanssa sitten puhuimme koko viikonlopun vuorotellen, yhteensä kymmenen saarnaa. Meidän lisäksemme Timo Kontio saarnasi kerran sekä Henry Bordsen kerran lauluillan yhteydessä. Seurakunta si kuulla siten yhteensä 12 saarnaa!
Seuraväkeä oli paikalla parhaimmillaan n. 300 henkeä. Seuravieraat olivaat pääosin läheisistä vuonoista, mutta Suomestakin ja Ruotsista oli myös tullut kourallinen. Ilma oli lämmin ja Alta näytti parhaat puolensa. 15 astetta oli epätavallisen lämmintä Altan korkeudella syyskuun puolivälissä. Käytimmekin lasten kanssa tilannetta hyväksi ja väliajalla ehdimme käydä pari kertaa harrastamassa kalliokiipeilyä huikean korkeilla ja jyrkillä kallioilla. Minä en juuri uskaltanut, mutta lapset kapusivat kuin oravat!
Kristuksen verihaavat, vanhurskaus yksin uskosta, elämänvanhurskauden muistutukset - näihin sanoihin visin tiivistää seurojen pääannin. Jumala rakasti meitä jo silloin kun me olimme hänen vihamiehiään ja lähetti ainoasyntyisen poikansa pelastamaan meidät sovituskuolemallaan Golgatan ristillä. Kuulemassamme evankeliumissa meille saarnattiin synnit anteeksi ja rukoilimme Pyhän Hengen johdatusta kilvoitteluun ja elämään .
Onhan sinulla asiat kunnossa Jumalan kanssa, omatunto Kristuksen verellä pesty! Kristuksessa yksin on meillä rauha Jumalan kanssa, levottomuus on pois ja epävarmuus pelastuksesta ei kalva mieltä. Kun on asiat hyvin, voi luonnon kaudeestakin nauttia aivan eri tavalla. Sitä saimme kokea paluumatkallamme, kun pysähtelimme valokuvaamaan keltaisella Jumalan pensselillä maalattua tunturimaisemaa.
Lähde ensi kerralla mukaan, autossa on kyllä tilaa...
Vesa Pöyhtäri
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Kaukovainion kappelin "uskontunnustus"
Pari vuotta sitten tuli mieliimme Kaukovainion kappelissa, että täältähän puuttuu Kristus-juhlien kirkkotekstiilissarja. Valkoinen sarja on eräässä mielessä eri väristen tekstiilien tärkein sarja, sillä sitä väriä käytetään useissa Herramme pelastustekojen juhlissa. Tuumasta toimeen. Saimme kirkkoherralta luvan alkaa suunnittelemaan ja keräämään ryhmää toteuttamaan suunnitelmaa.
Kokoonnuimme yhteen ja rukoilimme toiminnalle Jumalan siunausta ja johdatusta. Aloimme lukea kirkkotekstiilien historiaan liittyvää kirjallisuutta ( tätä olin toki tehnyt jo aikaisemminkin) ja haarukoimaan suunnittelussa huomioon otettavia seikkoja. Oli huomioitava kirkkotila, sen ratkaisut, juhlavuus tai pelkistettyys jne. Ja ennen kaikkea oli löydettävä yhteinen ajatus, joka yhdistäisi kirkkotekstiilit toisiinsa.
Nyt työ alkaa valmistua, ja toiveissa on, että nämä päästäisiin siunaamaan käyttöön adventtina. Toivottavasti onnistuu. Paljon on kuitenkin vielä neulomista ja purkamista. Uskon, että kaikki valmistuu, viimeistään aikanaan..
KUvassa on ehtoollliskasukka. Kirkkotekstiilisarjaa suunniteltaessa on aloitettava kasukasta, sillä se on tekstiilisarjan keskeisin vaate. Kasukan aihe on aina oltava ehtoollinen tai sen on jollakin tavalla viitattava ehtoolliseen. Kasukkaa käytetään ainoastaan silloin, kun vietetään ehtoollista. Muulloin käytetään vain albaa ja stolaa. Seurakunnan paimen puetaan siis ehtoollisvaatteseen, että Kristuksen ruumis ja veri tulisi korostetuksi jumalanpalveluksessa. Kasukan tarkoitus ei ole missään tapauksessa korostaa pappia. Päinvastoin, papin henkilökohtainen pahuus "peitetään" ja esiin tuodaan Kristuksen lahjaa pyhässä sakramentissa. Näin kristitty, toivottavasti, ei arvostele sakramentin pätevyyttä papin pyhyyden tai pahuuden mukaan, vaan sen mukaan, mistä kasukka kertoo: ehtoollisen sakramentti on pyhä, koska sen on Kristus itse asettanut. Pappikin näin vaatetetaan Kristuksen tekojen ja lupausten vaatteella.
maanantai 15. syyskuuta 2008
Toukomettisiin verhoja tekemään..
Nyt olisi tilaisuus tulla yhdessä tekemään verhoja Toukomettisen rukoushuoneeseen. Jos lanka ja neula pysyy kädessä, niin tule mukaan. Verhoja aletaan suunnittelemaan ja tekemään Toukomettisen lähetyspiirissä (seuraava 24.9. klo 18.00). Lähetyspiiri kokoontuu keskiviikkoisin joka toinen viikko.
Tarkoitus on, että verhot suunnitellaan yhdessä, tehdään yhdessä ja ripustetaan yhdessä. Aikaa projektiin saa kulua vaikka tämä syksy ja ensi kevät. Jotakin haavetta voisi olla, että ne valmistuisivat suurimpaan kristilliseen juhlaan eli pääsiäiseen 2009.
Ompelu on keskimäärin naisille tutumpaa kuin miehille, siksi lastenhoitokin on järjestetty -- eli me miehet voidaan toimia lastenhoittajina ja suunnitella paikalla olevien lasten kanssa omaa hulinaa ja juoda kahvia.
Joka kerta on Lähetyspiirissä myös asiaa lähetyksestä sekä hartaus. Myös töppösen-kutojia tarvitaan lisää.
Vesa Pöyhtäri
PS. Pane tätä viestiä eteenpäin ja tuo ystäväsi mukaan. Yhdessä on hauska neuloa/kirjoa/ommella vaikka ei niin virtuoosi olisikaan!
Tarkoitus on, että verhot suunnitellaan yhdessä, tehdään yhdessä ja ripustetaan yhdessä. Aikaa projektiin saa kulua vaikka tämä syksy ja ensi kevät. Jotakin haavetta voisi olla, että ne valmistuisivat suurimpaan kristilliseen juhlaan eli pääsiäiseen 2009.
Ompelu on keskimäärin naisille tutumpaa kuin miehille, siksi lastenhoitokin on järjestetty -- eli me miehet voidaan toimia lastenhoittajina ja suunnitella paikalla olevien lasten kanssa omaa hulinaa ja juoda kahvia.
Joka kerta on Lähetyspiirissä myös asiaa lähetyksestä sekä hartaus. Myös töppösen-kutojia tarvitaan lisää.
Vesa Pöyhtäri
PS. Pane tätä viestiä eteenpäin ja tuo ystäväsi mukaan. Yhdessä on hauska neuloa/kirjoa/ommella vaikka ei niin virtuoosi olisikaan!
Lehdestä poimittua
Veljemme Jaakko Rahjan kolumnikirjoitus Sanansaattaja-lehdessä 37/2008
Vuorikiipeilyn opetusta
Maailmassa on kaikkiaan 14 vuorta, joiden huiput ulottuvat yli 8 000 metrin korkeuteen. Vuorikiipeilijöiden keskuudessa on unelma valloittaa nuo kaikki ’kasitonniset’. Mutta sen verran kova haaste se on, että tietääkseni maailmassa vain 13 ihmistä on siinä onnistunut.Vuorikiipeily on äärimmäisen vaarallista ja vaativaa. Vaarallisuudesta kertoo jotakin se, että äskettäin Himalajan K2 –vuorella jääseinämän romahdus vei 11 kiipeilijän hengen. Pelastusoperaatiossa kuoli kaksi ihmistä. Suomen tunnetuin ja myös kansainvälisesti arvostettu vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson oli tuolloin lähettyvillä ja joutui todistamaan omin silmin, kuinka hädissään olevat ihmiset yksi toisensa jälkeen putosivat kuiluun vailla pelastumisen toivoa. Joitakin vuosia sitten pyysin Veikka Gustafssonia erääseen tilaisuuteen kertomaan kokemuksistaan. Onhan hän ensimmäinen Mount Everestin huipulle noussut suomalainen ja tähän mennessä saavuttanut yhtä vaille kaikki 8 kilometrin vuorenhuiput. Puhelinkeskustelumme loppuvaiheessa – eräänlaisena tiivistyksenä – pyysin häntä jo etukäteen mainitsemaan hänen mielestään kolme tärkeintä asiaa, mitä vuorikiipeilijän tulee pitää aina mielessään. Veikan antamat tärkeimmät ohjeet tulevat lähelle meitä jokaista elämäntien vaeltajaa.
Vuorikiipeilijän tulee ensiksi muistaa aina pitää lopullinen päämäärä kirkkaasti mielessä. Toki tulee olla myös lyhyen etapin tavoitteita, joita kohti esimerkiksi yhden päivän aikana kulkee. Mutta lopullinen tavoite tulee olla koko ajan selkeänä mielessä. Se muun muassa tarkoittaa sitä, että pitkän ylösnousun aikana joudutaan usein laskeutumaan alaspäin. Tällä tavalla elimistö tottuu vähähappisuuteen ja näin myös hoidetaan kiipeilijöiden huoltoa. Jos kaukainen maali ei ole kiipeilijällä kirkkaasti muistissa, nousee mieleen epätoivo ja epävarmuus väsymyksen ja vaikeuksien koittaessa. Toinen sääntö on ehdoton luottamus kiipeilytoveriin. Kiipeilijät kulkevat köydellä toisiinsa kiinni sidottuna. Monen kilometrin korkeudessa on jäätiköitä, joissa lumen ja pintajään alla on syviä ja kuoleman vaarallisia railoja. Jos (kun) toinen putoaa railoon, toisen tehtävänä on kannatella kumppania ja koettaa nostaa hänet köyden, jäänaskalien ja -ankkureiden avulla takaisin ylös. Yksin ei kukaan tuollaisesta kuilusta ylös pääse. Et voi muuta kuin luottaa köyteen ja kumppaniisi.Kolmas muistettava asia on kunnioitus luonnon, sinua suuremman voimia kohtaan. On viisautta osata nöyrtyä ja antaa periksi ja vaikkapa keskeyttää kiipeily voimakkaan myrskyn noustessa, vaikka huipulle olisi enää vain pieni matka. Parhaimmallakaan kokemuksella ei kykene vastustamaan itseään suurempaa ja väkevämpää.
Ihmisen elämän tarkoitus ei suinkaan ole päivän arkiaskareet ja muut näkyväisen maailman puuhat, vaan iankaikkinen osa taivaassa. Olemmehan iankaikkisuudessa alkumme saaneet ja iankaikkisuuteen luodut, iankaikkisen Jumalan kuvat. Jos kaukainen taivasmaali ei ole kirkkaana mielessä, valtaa mielen elämän tarkoituksettomuus, epätoivo ja epäusko. On myös elintärkeää löytää luottamus kanssakulkijoihin. Parhaimmillaan se on seurakuntayhteyttä ja sielunhoidollista tukea. On hyvä, kun tietää toisen ihmisen pitävän köydestä kiinni ja tarvittaessa nostavan ja auttavan vaikeissa tilanteissa. Mutta vielä parempi on tietoisuus ja luottamus, että elämän köyden päähän on ankkuroitunut itse Jumalan Poika. Hän, joka kykenee pelastamaan ihmisen kaikkein syvimmästä rotkosta; synnin ja kuoleman kuilusta. Myös tuo kolmas muistisääntö voidaan ymmärtää hengellisesti. On suurta viisautta antaa kunnia Hänelle, jolle se kuuluu. Jumalalle, jolla on ylistys, kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, voima ja väkevyys.
Jaakko Rahja
Vuorikiipeilyn opetusta
Maailmassa on kaikkiaan 14 vuorta, joiden huiput ulottuvat yli 8 000 metrin korkeuteen. Vuorikiipeilijöiden keskuudessa on unelma valloittaa nuo kaikki ’kasitonniset’. Mutta sen verran kova haaste se on, että tietääkseni maailmassa vain 13 ihmistä on siinä onnistunut.Vuorikiipeily on äärimmäisen vaarallista ja vaativaa. Vaarallisuudesta kertoo jotakin se, että äskettäin Himalajan K2 –vuorella jääseinämän romahdus vei 11 kiipeilijän hengen. Pelastusoperaatiossa kuoli kaksi ihmistä. Suomen tunnetuin ja myös kansainvälisesti arvostettu vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson oli tuolloin lähettyvillä ja joutui todistamaan omin silmin, kuinka hädissään olevat ihmiset yksi toisensa jälkeen putosivat kuiluun vailla pelastumisen toivoa. Joitakin vuosia sitten pyysin Veikka Gustafssonia erääseen tilaisuuteen kertomaan kokemuksistaan. Onhan hän ensimmäinen Mount Everestin huipulle noussut suomalainen ja tähän mennessä saavuttanut yhtä vaille kaikki 8 kilometrin vuorenhuiput. Puhelinkeskustelumme loppuvaiheessa – eräänlaisena tiivistyksenä – pyysin häntä jo etukäteen mainitsemaan hänen mielestään kolme tärkeintä asiaa, mitä vuorikiipeilijän tulee pitää aina mielessään. Veikan antamat tärkeimmät ohjeet tulevat lähelle meitä jokaista elämäntien vaeltajaa.
Vuorikiipeilijän tulee ensiksi muistaa aina pitää lopullinen päämäärä kirkkaasti mielessä. Toki tulee olla myös lyhyen etapin tavoitteita, joita kohti esimerkiksi yhden päivän aikana kulkee. Mutta lopullinen tavoite tulee olla koko ajan selkeänä mielessä. Se muun muassa tarkoittaa sitä, että pitkän ylösnousun aikana joudutaan usein laskeutumaan alaspäin. Tällä tavalla elimistö tottuu vähähappisuuteen ja näin myös hoidetaan kiipeilijöiden huoltoa. Jos kaukainen maali ei ole kiipeilijällä kirkkaasti muistissa, nousee mieleen epätoivo ja epävarmuus väsymyksen ja vaikeuksien koittaessa. Toinen sääntö on ehdoton luottamus kiipeilytoveriin. Kiipeilijät kulkevat köydellä toisiinsa kiinni sidottuna. Monen kilometrin korkeudessa on jäätiköitä, joissa lumen ja pintajään alla on syviä ja kuoleman vaarallisia railoja. Jos (kun) toinen putoaa railoon, toisen tehtävänä on kannatella kumppania ja koettaa nostaa hänet köyden, jäänaskalien ja -ankkureiden avulla takaisin ylös. Yksin ei kukaan tuollaisesta kuilusta ylös pääse. Et voi muuta kuin luottaa köyteen ja kumppaniisi.Kolmas muistettava asia on kunnioitus luonnon, sinua suuremman voimia kohtaan. On viisautta osata nöyrtyä ja antaa periksi ja vaikkapa keskeyttää kiipeily voimakkaan myrskyn noustessa, vaikka huipulle olisi enää vain pieni matka. Parhaimmallakaan kokemuksella ei kykene vastustamaan itseään suurempaa ja väkevämpää.
Ihmisen elämän tarkoitus ei suinkaan ole päivän arkiaskareet ja muut näkyväisen maailman puuhat, vaan iankaikkinen osa taivaassa. Olemmehan iankaikkisuudessa alkumme saaneet ja iankaikkisuuteen luodut, iankaikkisen Jumalan kuvat. Jos kaukainen taivasmaali ei ole kirkkaana mielessä, valtaa mielen elämän tarkoituksettomuus, epätoivo ja epäusko. On myös elintärkeää löytää luottamus kanssakulkijoihin. Parhaimmillaan se on seurakuntayhteyttä ja sielunhoidollista tukea. On hyvä, kun tietää toisen ihmisen pitävän köydestä kiinni ja tarvittaessa nostavan ja auttavan vaikeissa tilanteissa. Mutta vielä parempi on tietoisuus ja luottamus, että elämän köyden päähän on ankkuroitunut itse Jumalan Poika. Hän, joka kykenee pelastamaan ihmisen kaikkein syvimmästä rotkosta; synnin ja kuoleman kuilusta. Myös tuo kolmas muistisääntö voidaan ymmärtää hengellisesti. On suurta viisautta antaa kunnia Hänelle, jolle se kuuluu. Jumalalle, jolla on ylistys, kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, voima ja väkevyys.
Jaakko Rahja
perjantai 12. syyskuuta 2008
Laestadiuksen katekismustyöskentely
Selasin kirjahyllyäni ja etsin katekismusta. Vihdoin löysin. Se oli uusi katekismus, joita muutama vuosi sitten jaettiin jokaiseen suomalaiseen kotiin. Meidän Karjasillan seurakuntammekin jakoi niitä ihan postilaatikkomenetelmällä. Olimme järjestäneet jopa kilpailun jakamisesta. Avasin katekismuksen ja kansilehdellä oli diplomi. "Vesa Pöyhtäri on voittanut Katekismusten jakokilpailun jaettuaan suurimman määrän (220) katekismuksia Karjasillan seurakunnassa 17.-19.9.2000." Oli mukava olla voittaja, se lämmitti perinteistä kilpailuhenkistä mieltä.
En ole varma, olisinko tuolla määrällä voittanut toista katekismusten jakajaa, lappilaista pastoria, Lars Levi Laestadiusta. En usko että olisin. Hänellä oli sentään suuri alue vastuullaan. Laestadius jakoi Svebiliuksen katekismusta lapin väestölle osana papin ja herättäjän työtään. Katekismuksen kristinoppi muodosti perustan, jolta herätys ponnisti eteenpäin ja levitti siunaustaan.
Raattamaa oli saanut oppinsa Laestadiukselta ja arvosti katekismusta. Sitä hän opetti lukukinkereillä ja seurakunnan lähetyskouluissa. Katekismuksen ja Suomalaisen Virsikirjan avulla hän opetti pelastuksen aakkosia. Myöhemmin hänen kirjahyllynsä laajeni, kun hän sai saarnaaja Takkiselta Tunnustuskirjat lahjaksi Amerikasta. Tästä lahjasta Raattamaa lausui kirjeessään: "Hyvät ovat tunnustuskirjat taistelussa maailmaa vastaan".
Kun seuraa kirkkomme menoa ja meininkiä ja maailman hulinaa, tuntuu, että täytyisi taas kaivaa itsestään esiin tuo katekismuksen jakajan kilpailuvietti. Vaan eipä taida pelkka jakaminen tuottaa toivottua tulosta, jonkun täytyy myös olla selittämässä sitä, pitää lukupiiriä ja opettaa sisälukutaitoa hengellisten aarteiden äärellä. Tarvittaisiin kasapäin raattamaita.
Aloitanpa siis itsestäni, sanoohan sanakin, vakavasti puhuttuna, että parannuksen on alettava Jumalan huoneesta, siis meistä itsestämme. Avaan siis Laestadiuksen (Svebiliuksen)katekismuksen ja luen: "Tohtori Martti Lutherin katekismus. 1. Jumalan kymmenen käskyä. Kuinka nuoren kansan pitää ne yksinkertaisesti oppiman..."
Hyviä lukuhetkiä Svebiliuksen parissa
t. Vesa Pöyhtäri, Katekismuskilpailun kakkonen, heti Laestadiuksen jälkeen!
En ole varma, olisinko tuolla määrällä voittanut toista katekismusten jakajaa, lappilaista pastoria, Lars Levi Laestadiusta. En usko että olisin. Hänellä oli sentään suuri alue vastuullaan. Laestadius jakoi Svebiliuksen katekismusta lapin väestölle osana papin ja herättäjän työtään. Katekismuksen kristinoppi muodosti perustan, jolta herätys ponnisti eteenpäin ja levitti siunaustaan.
Raattamaa oli saanut oppinsa Laestadiukselta ja arvosti katekismusta. Sitä hän opetti lukukinkereillä ja seurakunnan lähetyskouluissa. Katekismuksen ja Suomalaisen Virsikirjan avulla hän opetti pelastuksen aakkosia. Myöhemmin hänen kirjahyllynsä laajeni, kun hän sai saarnaaja Takkiselta Tunnustuskirjat lahjaksi Amerikasta. Tästä lahjasta Raattamaa lausui kirjeessään: "Hyvät ovat tunnustuskirjat taistelussa maailmaa vastaan".
Kun seuraa kirkkomme menoa ja meininkiä ja maailman hulinaa, tuntuu, että täytyisi taas kaivaa itsestään esiin tuo katekismuksen jakajan kilpailuvietti. Vaan eipä taida pelkka jakaminen tuottaa toivottua tulosta, jonkun täytyy myös olla selittämässä sitä, pitää lukupiiriä ja opettaa sisälukutaitoa hengellisten aarteiden äärellä. Tarvittaisiin kasapäin raattamaita.
Aloitanpa siis itsestäni, sanoohan sanakin, vakavasti puhuttuna, että parannuksen on alettava Jumalan huoneesta, siis meistä itsestämme. Avaan siis Laestadiuksen (Svebiliuksen)katekismuksen ja luen: "Tohtori Martti Lutherin katekismus. 1. Jumalan kymmenen käskyä. Kuinka nuoren kansan pitää ne yksinkertaisesti oppiman..."
Hyviä lukuhetkiä Svebiliuksen parissa
t. Vesa Pöyhtäri, Katekismuskilpailun kakkonen, heti Laestadiuksen jälkeen!
keskiviikko 10. syyskuuta 2008
Himputin ohjelmat - hyvä evankeliumi
Olen yrittänyt tässä viime aikoina ladata tietokoneelleni video-editointiohjelmaa. Siinä kyllä on yksi, mutta se ei toimi yhteen koneen raudan kanssa. Pitää siis lähteä etsimään ohjelmia ylittämään nuo esteet. Koneen oma tuki ohjaa maksullisten ohjelmien piiriin. Hyvä kikka saada myytyä lisää softaa. Rauta on hyvää ja ohjelmat ja niiden yhteensovittamiseen tarvitsee ostaa meidän nettikaupastamme vain NÄIN HALVAN lisäohjelman. Tuntuu, että epistä. Internetissä löytyy kasapäin ilmaisia ohjelmia, niin että valitsemaan vain. Lataan yhden. Siinä menee neljä tuntia latautumiseen. Lopulta ohjelma on koneella. Avaan sen. ja ruudulle tulee viesti, Vista ei voi löytää mainitun ohjelman avaamiseen tarvittavaa ohjelmaa, ei koneelta eikä webbipalvelimelta. Turhautti vähäsen. Latasin sitten toisen ohjelman. Tämä näytti lupaavalta, ja toimikin hyvin, se konvertoi clipit, jess. Mutta mutta. Kuvassa olikin keskellä vesileima, yhtiön logo. Sen saisi pois lunastamalla yhtiötä koodiavaimen. 39 dollaria. Kätevää. Mutta ohjelma mainosti itseään ilmaisena. Mistään en löytänyt tarvittavaa maksua kokeiluajalta, eikä vesileimasta mainittu mainoksissa. Eipä muuta kuin poista koneelta mokoma. Lataan kolmannen, mutta nyt osaan jo olla varovainen - kaikkiin lupauksiin ei netissä voi luottaa - ja etsin mainintaa vesileimoista tai lisämaksuista tai sitoutumisista. Ei mainintoja, pitäisi olla ilmainen, mutta en lopulta luota yhtiöön. Etsin varmasti ilmaisen, sellaisen yhtiön ohjelman, joka nimenomaan todistaa ja varmentaa, että ohjelmassa ei ole rajoitteita aika se sisällä vesileimoja. Lopulta löydän ja nyt homma toimii.
Evankeliumin viemisessä eteenpäin Herramme kehotti meitä olemaan viekkaat kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Noita em. kauppiailta voisimme todella oppia käärmeen viekkautta. He ympäröivät meidät ideoilla ja saavat meidät huomaamattamme mukaan omiin tuotteidensa käyttäjiksi. Miten me voisimme ympäröidä ihmiset evankeliumilla, saada heidät mukaan paikkoihin ja tilaisuuksiin, joissa pelastava evankeliumi on esillä. Apostoleilla oli monia keinoja, ja he löysivät koko ajan uutta. Ensiksi pysyttiin vain Jerusalemissa, koska sinnehän tulivat kaikki juutalaiset kolme kertaa vuodesta, kaikkialta maailmasta Afrikkaa ja Espanjaa myöten. Heitä oli helppo evankelioida ja vähäisin kustannuksin. Seuraavaksi lähdettiin liikkeelle lähikyliin. Filippus kierteli ja piti ulkoilmakokouksia, toiset kiertelivät kylien synagoogissa, toiset harrastivat henkilökohtaista evankelioimista Hengen johdatuksella. Paavali lähti seurakunnan lähettämänä aivan jopa lähetysmatkalle, ja siellä hän sulautui uuteen kreikkalaiseen kulttuuriin ja sen lähtökohdista lähtien astui Ateenan julkiselle puhujankorokkeelle Areiopagilla. Hän otti lähtökohdakseen jumalanpatsaan "tuntemattomalle jumalalle", ja antoi sille uuden sisällön juutalaiskristillisestä maailmasta. Myöhemmin Paavali meni euroopan puolelle tultuaan kaupungin naisten pyykinpesu-rantaan. Sinnehän kaikki kokoontuivat ja niin juorut kuin uudet ajatuksetkin levisivät tehokkaasti. Siella Herra avasi yhden kuulijan, Lydian, sydämen ottamaan sanan vastaan, ja loppu onkin kirkkohistoriaa. Lydia oli ensimmäinen eurooppalainen kristitty (ellei oteta lukuun Roomasta kotoisin olevaa Akylasta ja Priscillaa). Uskon, että pian sanoma Lydiasta levisi kaikille pyykkäreille ja heidän kodeilleen ja palvelusväelleen ja niin edelleen.
Me olemme apostolien perillisiä. Meidänkin on velvollisuus etsiä uusia kanavia evankeliumin viemiseksi. Emme hylkää entisiä, sillä aina tulee olemaan keskipisteessä seurakunnan kokous, jumalanpalvelus. Mutta sen ohella olemme löytäneet tukun uusia tapaoja, jotka palvelevat evankeliumia (pyhäkoulut, leirit, radiohartaudet, internettin keskustelupalstat, ja vaikkapa tämä bloggaaminen). Yksi vain ei muutu, Jumalan sanan saarna. Sisältö tulee olla aina sama, Raamattuun perustuva oppi, joka välittää meille elävän Kristuksen. Kristus on sanan sisältö ja missä Raamatun sanaa oikein viljellään siellä Herra itse on läsnä.
Ei mennä kuitenkaan samaan menetelmään noiden tietokoneohjelmien kauppiaiden kanssa. He kyllä saavat tavaraansa myydyksi, mutta samalla he saavat paljon asiakkaita, jotka tuntevat tulleensa petetyiksi. Evankeliumi ei petä ketään, se minkä se lupaa, sen se täyttää, Se on avoin sanoma, joka julistetaan katoilta kaikelle maailmalle. Kun se lupaa syntien anteeksi saamisen Kristuksen sovituskuolemassa, hänen veressään, se itse tuo sen veren vapautuksen omilletunnoille saakka.
Vesa Pöyhtäri
Evankeliumin viemisessä eteenpäin Herramme kehotti meitä olemaan viekkaat kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Noita em. kauppiailta voisimme todella oppia käärmeen viekkautta. He ympäröivät meidät ideoilla ja saavat meidät huomaamattamme mukaan omiin tuotteidensa käyttäjiksi. Miten me voisimme ympäröidä ihmiset evankeliumilla, saada heidät mukaan paikkoihin ja tilaisuuksiin, joissa pelastava evankeliumi on esillä. Apostoleilla oli monia keinoja, ja he löysivät koko ajan uutta. Ensiksi pysyttiin vain Jerusalemissa, koska sinnehän tulivat kaikki juutalaiset kolme kertaa vuodesta, kaikkialta maailmasta Afrikkaa ja Espanjaa myöten. Heitä oli helppo evankelioida ja vähäisin kustannuksin. Seuraavaksi lähdettiin liikkeelle lähikyliin. Filippus kierteli ja piti ulkoilmakokouksia, toiset kiertelivät kylien synagoogissa, toiset harrastivat henkilökohtaista evankelioimista Hengen johdatuksella. Paavali lähti seurakunnan lähettämänä aivan jopa lähetysmatkalle, ja siellä hän sulautui uuteen kreikkalaiseen kulttuuriin ja sen lähtökohdista lähtien astui Ateenan julkiselle puhujankorokkeelle Areiopagilla. Hän otti lähtökohdakseen jumalanpatsaan "tuntemattomalle jumalalle", ja antoi sille uuden sisällön juutalaiskristillisestä maailmasta. Myöhemmin Paavali meni euroopan puolelle tultuaan kaupungin naisten pyykinpesu-rantaan. Sinnehän kaikki kokoontuivat ja niin juorut kuin uudet ajatuksetkin levisivät tehokkaasti. Siella Herra avasi yhden kuulijan, Lydian, sydämen ottamaan sanan vastaan, ja loppu onkin kirkkohistoriaa. Lydia oli ensimmäinen eurooppalainen kristitty (ellei oteta lukuun Roomasta kotoisin olevaa Akylasta ja Priscillaa). Uskon, että pian sanoma Lydiasta levisi kaikille pyykkäreille ja heidän kodeilleen ja palvelusväelleen ja niin edelleen.
Me olemme apostolien perillisiä. Meidänkin on velvollisuus etsiä uusia kanavia evankeliumin viemiseksi. Emme hylkää entisiä, sillä aina tulee olemaan keskipisteessä seurakunnan kokous, jumalanpalvelus. Mutta sen ohella olemme löytäneet tukun uusia tapaoja, jotka palvelevat evankeliumia (pyhäkoulut, leirit, radiohartaudet, internettin keskustelupalstat, ja vaikkapa tämä bloggaaminen). Yksi vain ei muutu, Jumalan sanan saarna. Sisältö tulee olla aina sama, Raamattuun perustuva oppi, joka välittää meille elävän Kristuksen. Kristus on sanan sisältö ja missä Raamatun sanaa oikein viljellään siellä Herra itse on läsnä.
Ei mennä kuitenkaan samaan menetelmään noiden tietokoneohjelmien kauppiaiden kanssa. He kyllä saavat tavaraansa myydyksi, mutta samalla he saavat paljon asiakkaita, jotka tuntevat tulleensa petetyiksi. Evankeliumi ei petä ketään, se minkä se lupaa, sen se täyttää, Se on avoin sanoma, joka julistetaan katoilta kaikelle maailmalle. Kun se lupaa syntien anteeksi saamisen Kristuksen sovituskuolemassa, hänen veressään, se itse tuo sen veren vapautuksen omilletunnoille saakka.
Vesa Pöyhtäri
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Tulevia tapahtumia
Poimintoja Vesa lähiajan vierailuista
11.9. Toukomettisen (Oulu) opiskelijailta, aihe: "Ennalta määrätyt pelastukseen".
19.-21.9. Altan syysseurat, Norja.
23. tai 24.9. Lähetyspiiri, Toukomettinen.
24.9. Raamattutuntien valmistelua Kokkolan vierailua varten.
27.9. Kokkola, Närvilän rukoushuone. klo 15.00 Alustus ja keskustelu "Kristus-profetia i Psalttaren 22".
27.9. Kokkola, Närvilä. Undomssamling/nuortenilta. Katekesen, Lag och evangelium, I bud/laki ja evankeliumi, I käsky.
5.10. Himangan syysseurat.
18.10. Helsinki, puhujien ja vastuunkantajien tapaaminen, ehtoolliskirkko. (Vielä valmistelussa).
Rovaniemen vierailu suunnittelussa.
Varhaisnuorten ja isien leiri lokakuun loppupuolella. Tule mukaan suunnittelemaan varhaisnuorten ja isien leiriä sektorille Keski-Pohjanmaa. Paikaksi kysytään esimerkiksi Ruonaa Himangalta. Suunnittelussa mukana Vesa, Pekka Kyösti ja Jukka Malinen. Leiri pyritään järjestämään yhteistyössä Himangan Rauhan Sanan ja seurakunnan kanssa.
11.9. Toukomettisen (Oulu) opiskelijailta, aihe: "Ennalta määrätyt pelastukseen".
19.-21.9. Altan syysseurat, Norja.
23. tai 24.9. Lähetyspiiri, Toukomettinen.
24.9. Raamattutuntien valmistelua Kokkolan vierailua varten.
27.9. Kokkola, Närvilän rukoushuone. klo 15.00 Alustus ja keskustelu "Kristus-profetia i Psalttaren 22".
27.9. Kokkola, Närvilä. Undomssamling/nuortenilta. Katekesen, Lag och evangelium, I bud/laki ja evankeliumi, I käsky.
5.10. Himangan syysseurat.
18.10. Helsinki, puhujien ja vastuunkantajien tapaaminen, ehtoolliskirkko. (Vielä valmistelussa).
Rovaniemen vierailu suunnittelussa.
Varhaisnuorten ja isien leiri lokakuun loppupuolella. Tule mukaan suunnittelemaan varhaisnuorten ja isien leiriä sektorille Keski-Pohjanmaa. Paikaksi kysytään esimerkiksi Ruonaa Himangalta. Suunnittelussa mukana Vesa, Pekka Kyösti ja Jukka Malinen. Leiri pyritään järjestämään yhteistyössä Himangan Rauhan Sanan ja seurakunnan kanssa.
perjantai 5. syyskuuta 2008
Ystäväkirje 1
Jumalan terve!
Ollessani pappina Pudasjärven seurakunnassa seurakunnan kristitty vanhus, museonjohtaja Hilma Räisänen, valisti minua Jumalan terve-tervehdyksestä. Hänen mukaansa se oli vanha ja laajasti käytetty lappilainen tervehdys, jolla tervehdittiin taloa kun käytiin sisään. Siitä tervehdys sitten vakiintui lestadiolaiskristittyjen käyttöön. Tervehdyksellä on myös raamatullinen tausta: ”Ja tullessanne taloon tervehtikää sitä. Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teidän rauhanne” (Matt. 10:12)
Jumalan tervettä haluan toivottaa sinulle evankeliumin ystävä!
Siunaa sinä Jeesus tämä työ!
Tämä päivä, 1. syyskuuta 2008, on minulle henkilökohtaisesti ilon päivä. Olen saanut kutsun jatkaa pappisviran hoitamista rauhansanalaisuuden keskuudessa. Virallinen työnantaja on Laestadianska Fridsföreningarnas Förbund rf. (LFF). Kun tänä aamuna nousin aamukahvilta mennäkseni työhuoneeseeni ensimmäiseen työpäivääni, ristin käteni ja lausuin, —Siunaa sinä Jeesus tämä työ! Se tuntui oikealta, ja hyvältä. En tahdo vain itse toimia ja toimittaa, vaan rukoilen kaikelle Herramme Jeesuksen Kristuksen johdatusta ja siunausta. En tahdo rakentaa hiekalle, vaan Kristuksen sanan kallion varaan.
Toivomukseni on, että saan tehdä työtä hyvässä yhteistyössä saarnaajaveljien kanssa. Monet ovat sanoneet rukoilevansa puolestani ja koko rauhansanalaisuuden puolesta. Tätä saamme kaikki rukoilla. Sielunvihollinen haluaa nostaa pappien ja maallikkoveljien väliin vihollisuuksia, mutta puretaan me ne alas. Olemme kaikki Jumalan lähettämiä evankeliumin työtä varten. Ihan kaikki.
Rauhansanalaisuuden lisäksi haluan sen palvella kaikkia kirkkomme seurakuntia ja jäseniä, lähellä ja kaukana. Pappina olen pappi kaikille, lähetetty palvelemaan ”Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla” kuten Olavi-piispa meille lausui.
Toiminnan sydän
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Joh. 3:16
Nämä ihanat sanat olet oppinut ulkoa jo rippikoulussasi. Pienoisevankeliumiksi kutsuttu Raamatun jae on tuonut lohtua ja rohkaisua monille miljoonille kristityille kaikkialla maailmassa jo 2000 vuoden ajan. Tuossa sanassa meillä on tiivistettynä Jumalan isällinen pelastustahto ja hänen antamansa tie taivaaseen, jokaiselle luodulleen.
Toivoisin, että pienoisevankeliumi olisi myös meidän evankeliumintyömme nimike. Mitään muuta syytä tehdä tätä työtä ei voi olla eikä saa olla. Jos ei evankeliumi voi meitä saavuttaa ja pelastaa Jumalan lapseuteen, mikään muu ei voi meitä auttaa. Taivaan portilla ei kysytä jäsenkirjoja, vaan ainoastaan yhdellä asialla on siellä merkitystä, ja se on: onko Jeesus Kristus sinun Herrasi ja Vapahtajasi, onko nimi taivaassa Karitsan elämän kirjassa.
Lähetetty palvelemaan
Toinen raamatunkohta, jonka tahdon liittää ensimmäiseen ystäväkirjeeseen on apostoli Matteukselta (Matt. 9:36-):
Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa."
Jeesuksella oli sääli ihmisiä. Hän näki nääntyneitä ja hyljättyjä ihmisiä, joilta puuttui paimenet. Herramme kehotti rukoukseen. Rukouksen jälkeen Herramme alkoi toimeen, hän kutsui ensimmäiset paimenet, ne kaksitoista ja lähetti heidät töihin.
Jumalan armosta ja hänen seurakuntansa kutsusta myös minä saan toimia paimenvirassa. Yhdessä kahdeksan muun nuoren miehen kanssa minut vihittiin paimeneksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa piispa Olavin pannessa kätensä päällemme jumalanpalveluksessa 2.6.1992. Seurakunnan kutsu ja rukous ja sanan lupaukset erottivat meidät tätä tehtävää varten.
Kiitos sinulle! (..ja tule sinäkin uusi ystävä mukaan lähetysrenkaaseen)
Jumalan edessä kiitän häntä siitä, että hän on avannut monia sydämiä tukemaan työtä rukouksin ja uhrilahjoin. Toiset lähettävät ja toiset lähtevät, näin seurakunta on aina elänyt. Tämä on yhteinen työ ja teemme tätä yhdessä niin yksittäisten kristittyjen kuin paikallisyhdistystenkin kanssa. Kiitos sinulle, että lähdit mukaan!
Siunatkoon sinua kaikkivaltias Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, kaikella hengellisellä siunauksella Jeesuksessa Kristuksessa!
Jumalan rauhaa
Vesa Pöyhtäri
Liity Lähetysrenkaaseen: asiamiehet Pekka Kyösti etunimi.sukunimi@gmail.com, 040-3442630; Tapani Vähäkangas etunimi.sukunimi@elisanet.fi, 044-0677775
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt reilut 150. Lopullinen tavoitteemme on n. 200-250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Työsuhde on alkanut 1.9., eli lahjoitukset voit jo aloittaa. Jos mahdollista voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse. Yksi tapa on jakaa 5000 tukijamäärällä (5000: 150 = 33 euroa).
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät kohdan ”Tili”.
Pyrimme julkaisemaan kuukausittain kaavion kertyneistä varoista.
Terveisin Vesan Tukiryhmä
Ollessani pappina Pudasjärven seurakunnassa seurakunnan kristitty vanhus, museonjohtaja Hilma Räisänen, valisti minua Jumalan terve-tervehdyksestä. Hänen mukaansa se oli vanha ja laajasti käytetty lappilainen tervehdys, jolla tervehdittiin taloa kun käytiin sisään. Siitä tervehdys sitten vakiintui lestadiolaiskristittyjen käyttöön. Tervehdyksellä on myös raamatullinen tausta: ”Ja tullessanne taloon tervehtikää sitä. Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teidän rauhanne” (Matt. 10:12)
Jumalan tervettä haluan toivottaa sinulle evankeliumin ystävä!
Siunaa sinä Jeesus tämä työ!
Tämä päivä, 1. syyskuuta 2008, on minulle henkilökohtaisesti ilon päivä. Olen saanut kutsun jatkaa pappisviran hoitamista rauhansanalaisuuden keskuudessa. Virallinen työnantaja on Laestadianska Fridsföreningarnas Förbund rf. (LFF). Kun tänä aamuna nousin aamukahvilta mennäkseni työhuoneeseeni ensimmäiseen työpäivääni, ristin käteni ja lausuin, —Siunaa sinä Jeesus tämä työ! Se tuntui oikealta, ja hyvältä. En tahdo vain itse toimia ja toimittaa, vaan rukoilen kaikelle Herramme Jeesuksen Kristuksen johdatusta ja siunausta. En tahdo rakentaa hiekalle, vaan Kristuksen sanan kallion varaan.
Toivomukseni on, että saan tehdä työtä hyvässä yhteistyössä saarnaajaveljien kanssa. Monet ovat sanoneet rukoilevansa puolestani ja koko rauhansanalaisuuden puolesta. Tätä saamme kaikki rukoilla. Sielunvihollinen haluaa nostaa pappien ja maallikkoveljien väliin vihollisuuksia, mutta puretaan me ne alas. Olemme kaikki Jumalan lähettämiä evankeliumin työtä varten. Ihan kaikki.
Rauhansanalaisuuden lisäksi haluan sen palvella kaikkia kirkkomme seurakuntia ja jäseniä, lähellä ja kaukana. Pappina olen pappi kaikille, lähetetty palvelemaan ”Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla” kuten Olavi-piispa meille lausui.
Toiminnan sydän
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Joh. 3:16
Nämä ihanat sanat olet oppinut ulkoa jo rippikoulussasi. Pienoisevankeliumiksi kutsuttu Raamatun jae on tuonut lohtua ja rohkaisua monille miljoonille kristityille kaikkialla maailmassa jo 2000 vuoden ajan. Tuossa sanassa meillä on tiivistettynä Jumalan isällinen pelastustahto ja hänen antamansa tie taivaaseen, jokaiselle luodulleen.
Toivoisin, että pienoisevankeliumi olisi myös meidän evankeliumintyömme nimike. Mitään muuta syytä tehdä tätä työtä ei voi olla eikä saa olla. Jos ei evankeliumi voi meitä saavuttaa ja pelastaa Jumalan lapseuteen, mikään muu ei voi meitä auttaa. Taivaan portilla ei kysytä jäsenkirjoja, vaan ainoastaan yhdellä asialla on siellä merkitystä, ja se on: onko Jeesus Kristus sinun Herrasi ja Vapahtajasi, onko nimi taivaassa Karitsan elämän kirjassa.
Lähetetty palvelemaan
Toinen raamatunkohta, jonka tahdon liittää ensimmäiseen ystäväkirjeeseen on apostoli Matteukselta (Matt. 9:36-):
Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa."
Jeesuksella oli sääli ihmisiä. Hän näki nääntyneitä ja hyljättyjä ihmisiä, joilta puuttui paimenet. Herramme kehotti rukoukseen. Rukouksen jälkeen Herramme alkoi toimeen, hän kutsui ensimmäiset paimenet, ne kaksitoista ja lähetti heidät töihin.
Jumalan armosta ja hänen seurakuntansa kutsusta myös minä saan toimia paimenvirassa. Yhdessä kahdeksan muun nuoren miehen kanssa minut vihittiin paimeneksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa piispa Olavin pannessa kätensä päällemme jumalanpalveluksessa 2.6.1992. Seurakunnan kutsu ja rukous ja sanan lupaukset erottivat meidät tätä tehtävää varten.
Kiitos sinulle! (..ja tule sinäkin uusi ystävä mukaan lähetysrenkaaseen)
Jumalan edessä kiitän häntä siitä, että hän on avannut monia sydämiä tukemaan työtä rukouksin ja uhrilahjoin. Toiset lähettävät ja toiset lähtevät, näin seurakunta on aina elänyt. Tämä on yhteinen työ ja teemme tätä yhdessä niin yksittäisten kristittyjen kuin paikallisyhdistystenkin kanssa. Kiitos sinulle, että lähdit mukaan!
Siunatkoon sinua kaikkivaltias Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, kaikella hengellisellä siunauksella Jeesuksessa Kristuksessa!
Jumalan rauhaa
Vesa Pöyhtäri
Liity Lähetysrenkaaseen: asiamiehet Pekka Kyösti etunimi.sukunimi@gmail.com, 040-3442630; Tapani Vähäkangas etunimi.sukunimi@elisanet.fi, 044-0677775
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt reilut 150. Lopullinen tavoitteemme on n. 200-250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Työsuhde on alkanut 1.9., eli lahjoitukset voit jo aloittaa. Jos mahdollista voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse. Yksi tapa on jakaa 5000 tukijamäärällä (5000: 150 = 33 euroa).
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät kohdan ”Tili”.
Pyrimme julkaisemaan kuukausittain kaavion kertyneistä varoista.
Terveisin Vesan Tukiryhmä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)