Paljon on jo kalenteri täyttynyt. En voi kuin ihmetellä Taivaallisen isän hyvyyttä ja johdatusta. Saan olla yksi hänen työntekijöistään ja palvella sanalla ja sakramenteilla hänen omiaan lähellä ja kaukana. Kiitos sinulle, joka rukoilet ja tuet Jumalan valtakunnan työtä kauttani rauhansanalaisuuden sekä kirkkomme keskuudessa. Jumala siunatkoon sinua ja rakkaitasi.
Jos haluat tulla mukaan lähetystyöhön, ota yhteyttä ja liity lähetysrenkaaseen.
vpoyhtari@hotmail.com
Jag är förvånad över Guds nåd och ledning. Jag har fått känna det som kallas "vandring i Guds fotspår". Man känner sig ringa framför Han, som litar på oss fastan vi är sådana stackare som vi är. Att Gud säger, "JAG litar på dig, du får vara min tjänare" känns bra. Och även bättre känns det då han har lovat i sitt ord att vara vår styrka och vishet. Att det är inte jag med mina tankar, utan Gud med sin nåd! Bibeln, och endast Bibeln, läst och predikat, är Hans ord till oss på jorden. Bibeln är Hans vishet till det mån som vi behöver för vår frälsning. Men i himmelen ser vi Hans hela vishet och härlighet utan gränser.
Kom med i evengeliearbete, alla behövs! Fråga efter Guds ledning i ditt liv. Kom också med i missionsringen tillsammans med mig. Kontakt: vpoyhtari@hotmail.com
Tammikuu
6.1. Karjasillan seurakunta, puhe Kaukovainion kirkkotekstiilisarjan vihkiäisjuhlassa.
8.1. Katekismus- ja rippikoulua kahdelle ulkomaalaiselle. (jatkuu viikottain).
10.-11.1. Kokkola/Närvilä, ungdomssamling och möten.
14.1. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
19.1. Paavalin synodin johtokunnan kokous.
24.-25.1. Lähetysmatka Keskipohjanmaa (Ylivieskan Rauhan Sana, suunnitteilla).
28.1. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
Helmikuu
1.2. Oulu, Toukomettinen, seurat.
2.2. Opiskelijailta, Oulu, SEKL.
7.2. Nuorten Aikuistenilta, Himanka.
11.2. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
12.2. Oulu, Hiirosen vanhainkotihartaus.
14.2. Närvilä, ungdomssamling
21.-22.2. Ruotsi, Juoksenki, seurat ja jumalanpalvelus.
25.2. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
(26.2. vauvauutisia, laskettu aika.)
Maaliskuu
7.3. Vigning av äktenskap, Larsmo.
11.3. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
12.3. Nuortenilta, Toukomettinen.
21.-22.3. Kållby, möte.
23.-30.3 Missionsresa till Södra-Sverige (under planering)
Huhtikuu
3.-4.4. Kirkkopäivät, Turun hiippakunta, Paavalin synodi.
5.-8.4. Muonion seudulla seuroja, Hiljainen viikko.
14.-19.4. Viron lähetysmatka, LYRS.
22.4. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
24.-26.4. Varhaisnuortenleiri, Leena Annala, LYRS. (Suunnittelussa)
26.4. Lähetysseurat, Oulu/Toukomettinen. Saarna Juha Peltola (suunnittelussa).
Toukokuu
2.-3.5. Helsinki, Frebe. Ehtoolliskirkko ja seurat.
6.5. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
16.5. Närvilä, ungdomssamling.
21.-24.5. Seuroja Muonion seudulla.
Kun suunnittelette rukoushuoneissanne ohjelmaa, huomioikaa tämä lista ja katsokaa, jos sieltä löytyisi vielä rakoa. Toukokuu on vielä väljempää, samoin tammikuun puolivälissä. Arkipäiviä ja lauantaita vielä löytyy.
Viikottaisina vapaapäivinä pyrin pitämään maanantain ja tiistain, mahdollisuuksien mukaan.
Jätetään nämä varmistuneet ja suunnittelussa olevat tapahtumat hyvän Jumalan johdatukseen. Lisätkää näitä esirukouslistaanne, kantakaa minua ja muita sanassa työtä tekeviä perheineen esirukouksen siivillä Jumalan eteen.
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
perjantai 26. joulukuuta 2008
Joulua seuraa Stefanuksen päivä - katse Kalantiin
Kauppiaat alkavat joulunviettoon jo kesällä, kun suunnitellaan joulukauden tarjontaa. Me kuluttajat "käymme joulun viettohon" marraskuussa, kun ensimmäiset joululaulut "kaikuu yössä taas". En minä oikeastaa tästä moiti, onhan jokaisella oma tahtonsa päättää itse, milloin ja miten hulinaan hyppää mukaan.
Itselleni joulun aika alkaa adventtien vietosta. Adventit ovat paaston aikaan ja vakavaa parannuksen puhuttelua. Kirkkoteksteistä on usein jouluidylli kaukana.Tekstien mukana saa tutkailla omaa sydäntään, muistuttaa itselleen Jeesuksen tulosta tuomarina viimeiselle tuomiolle ja kysellä, olenko valmis tuohon suureen päivään, joka pysäyttää kaiken. Silloin ei ehdi edes sukulaisilleen soittaa!
Onneksi viimeinen adventti ja jouluaatto- ja joulupäivä tuovat kuitenkin sen ihanan idyllin - sen haluaa uudelleen ja uudelleen kokea!
Tapaninpäivänä mennään tapaninajelulle. Me tosin otimme förskottia ja kävimme jo joulupäivänä sukulaisissa Pietarsaaressa. Karitan koko suku oli kokoontunut vuokramökkiin. Kukin toi ohjelmaa mukanaan ja syömisetkin olivat nyyttäriperiaattella. Emännät pääsi näin helpommalla. Meillä oli hauskaa ja saimme myös hiljentyä Aatu Laitisen joulusaarnan kuulemiseen.
Tapaninpäivä se aina pysäyttää. Idylli särkyy ja päivä muistittaa meitä paitsi Herramme kohtalosta, "hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan", myös Kristuksen seuraajien kohtalosta. "He ajavat teitä kaupungista kaupunkiin", ja "valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa".
Oman muistutuksen tapaninpäivän sanomasta sain ystäväni, Paavalin synodinlaisen pastorin Vesa Kiertokarin blogista (http://kiertokari.spaces.live.com), kun hän kertoi omasta tilanteestaan Turun hiippakunnassa Kalannin seurakunnassa. Tapaninpäivä tuli kertaheitolla Stefanuksen päiväksi. Turun hiippakunta todella kunnostutuu kirkon uskovien kiusaamisessa, sen vaikutelman sai jälleen, kun luki hänen kertomustaan. Vammalasta ajettiin ulos kaksi paimenta ja nyt näyttää henki olevan sama. Ja piispa ei tietysti tee mitään. Tai oikeastaan tekeehän hän, hän kutsui pastorin keskustelemaan, ja tällaisista keskusteluista ei kieltäydytä. Piispa kehotti Vesaa noudattamaan kirkon linjaa, joka tietysti on hänen tulkintansa mukaan ainoastaan hyväksyä yhteistyö naispappien kanssa (joka Vesalle ja koko kristikunnalle merkitsee Pyhän Hengen opetuksen hylkäämistä.).
En ole kovin huolissani Vesan tähden. Hän elää evankeliumista ja hänen Herransa Kristus on sama Herra kuin meillä. Jumala avaa ovet ja sulkee, emme me voi mitään tehdä. Vesalle on valmistettu paikka, kuten se oli valmistettu Jarille, Markukselle ja minullekin. Saamme olla Herrassa huolettomia ja luottavaisia, me kuljemme "edellä valmisteuissa teoissa". Siunausta ja Jumalan rauhaa sinulle kaima-vesa!
Tämän päivän evankeliumin luvussa muistan Vesa Kiertokaria ja hänen seurakuntaansa. Meidät on Kristuksessa kudottu yhteen. Taivaassa teitä muistetaan hyvällä. Oikeastaan enemmän huolta tunnen niistä, jotka ovat kääntyneet evankeliumia vastaan, rukoilkaa kristityt piispa Mäkisen ja muiden asioiden hoitoon vaikuttaneiden puolesta.
"Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!
Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'"
Itselleni joulun aika alkaa adventtien vietosta. Adventit ovat paaston aikaan ja vakavaa parannuksen puhuttelua. Kirkkoteksteistä on usein jouluidylli kaukana.Tekstien mukana saa tutkailla omaa sydäntään, muistuttaa itselleen Jeesuksen tulosta tuomarina viimeiselle tuomiolle ja kysellä, olenko valmis tuohon suureen päivään, joka pysäyttää kaiken. Silloin ei ehdi edes sukulaisilleen soittaa!
Onneksi viimeinen adventti ja jouluaatto- ja joulupäivä tuovat kuitenkin sen ihanan idyllin - sen haluaa uudelleen ja uudelleen kokea!
Tapaninpäivänä mennään tapaninajelulle. Me tosin otimme förskottia ja kävimme jo joulupäivänä sukulaisissa Pietarsaaressa. Karitan koko suku oli kokoontunut vuokramökkiin. Kukin toi ohjelmaa mukanaan ja syömisetkin olivat nyyttäriperiaattella. Emännät pääsi näin helpommalla. Meillä oli hauskaa ja saimme myös hiljentyä Aatu Laitisen joulusaarnan kuulemiseen.
Tapaninpäivä se aina pysäyttää. Idylli särkyy ja päivä muistittaa meitä paitsi Herramme kohtalosta, "hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan", myös Kristuksen seuraajien kohtalosta. "He ajavat teitä kaupungista kaupunkiin", ja "valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa".
Oman muistutuksen tapaninpäivän sanomasta sain ystäväni, Paavalin synodinlaisen pastorin Vesa Kiertokarin blogista (http://kiertokari.spaces.live.com), kun hän kertoi omasta tilanteestaan Turun hiippakunnassa Kalannin seurakunnassa. Tapaninpäivä tuli kertaheitolla Stefanuksen päiväksi. Turun hiippakunta todella kunnostutuu kirkon uskovien kiusaamisessa, sen vaikutelman sai jälleen, kun luki hänen kertomustaan. Vammalasta ajettiin ulos kaksi paimenta ja nyt näyttää henki olevan sama. Ja piispa ei tietysti tee mitään. Tai oikeastaan tekeehän hän, hän kutsui pastorin keskustelemaan, ja tällaisista keskusteluista ei kieltäydytä. Piispa kehotti Vesaa noudattamaan kirkon linjaa, joka tietysti on hänen tulkintansa mukaan ainoastaan hyväksyä yhteistyö naispappien kanssa (joka Vesalle ja koko kristikunnalle merkitsee Pyhän Hengen opetuksen hylkäämistä.).
En ole kovin huolissani Vesan tähden. Hän elää evankeliumista ja hänen Herransa Kristus on sama Herra kuin meillä. Jumala avaa ovet ja sulkee, emme me voi mitään tehdä. Vesalle on valmistettu paikka, kuten se oli valmistettu Jarille, Markukselle ja minullekin. Saamme olla Herrassa huolettomia ja luottavaisia, me kuljemme "edellä valmisteuissa teoissa". Siunausta ja Jumalan rauhaa sinulle kaima-vesa!
Tämän päivän evankeliumin luvussa muistan Vesa Kiertokaria ja hänen seurakuntaansa. Meidät on Kristuksessa kudottu yhteen. Taivaassa teitä muistetaan hyvällä. Oikeastaan enemmän huolta tunnen niistä, jotka ovat kääntyneet evankeliumia vastaan, rukoilkaa kristityt piispa Mäkisen ja muiden asioiden hoitoon vaikuttaneiden puolesta.
"Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!
Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'"
lauantai 20. joulukuuta 2008
Rauhansanalaisuus pähkinänkuoressa
Lestadiolainen herätys alkoi Ruotsin ja Suomen Lapissa 1840-luvulla Kaaresuvannon kirkkoherra Lars Levi Laestadiuksen saarnatuolin ympärillä. Kolmessa vuosikymmenessä herätys oli saavuttanut Etelä-Suomen ja Pohjois-Amerikan leviten talosta taloon. Lestadiolaisuus oli osa yhteispohjoismaista herätysliikehdintää, joka oli käynnissä suuremmassa tai pienemmässä mittakaavassa lähes kaikkialla. Samanaikaisista herätyksistä tunnettuja ovat mm. Vanhimpana rukoilevaisuus, sitten herännäisyys ja evankelisuus. Kaikkia näitä yhdisti yhteinen alkuaikojen laulukirja Siionin Virret, joka oli Jalasjärven kappalainen Elias Laguksen (1741-1819) suomentama ruotsinkielisestä herrnhutilaisten laulukirjasta Zions Sånger. Lagus julkaisi laulukirjan vuonna 1790 nimellä ”Sionin virret, Ruotsista Suomexi käätyt”. 1800-luvun loppuun mennessä tätä laulukirjaa tiedetään julkaistun ainakin 18 painosta, niistä kolme lestadiolaisten toimesta 1880- ja 1890-luvuilla (Timo Holma, 2005, STI).
Lestadiolaisuus laajeni nopeasti moneen suuntaan. Tämä aiheutti kirjavuutta lestadiolaiseen liikkeeseen. Liike säilyi yhtenäisenä lähes 1800-luvun loppuun, tosin jo katekeetta Juhani Raattamaan viimeisenä elinvuosikymmenenä (1890-luku) yhtenäisyyteen tuli vakavia säröjä. Yhtenäinen lestadiolaisuus jäi 1800-luvun puolelle, kun 1900-luvulle tultaessa ja sen alkuvuosikymmeninä lestadiolaisuus jakaantui kolmeen haaraan esikoisiin, uusheräykseen ja vanhoillisiin. Rauhansanalaisuus on ns. vanhoillislestadiolaisuuden haarautumisen seurausta vuodelta 1934.
Levinneisyys
Rauhansanalaisuuden kannatusalueet sijoittuvat Tornionlaakson molemmin puolin, Länsi-Lappiin ja Rovaniemelle. Oulunseutu ja Pohjois-Pohjanmaan rannikko sekä erityisesti Keskipohjanmaa ovat liikkeen keskeisiä alueita. Oma keskittymänsä on ruotsinkielinen rannikko Kokkolan ja Pietarsaaren kohdilla sekä hieman sisämaahan, jonka keskuudessa 1934 hajaantumista ei tapahtunut. Ruotsinkielinen lestadiolaisuus jatkoi yhtenäisenä ja yhdessä suomenkielisen lestadiolaisuuden rauhansanalaisen suunnan kanssa. Helsingissä on rauhansanalaisuutta ollut vuodesta 1934 lähtien. Yhteydet Pohjois-Amerikan rauhansanalaisen kirkkokunnan (ALC) kanssa ovat jatkuneet tiiviinä.
Rauhansanalaisuutta on suomen- ja ruotsinkieliset yhteen lukien vajaat 7000 henkeä. Lisäksi Norjassa Alta-Kokelv seuduilla on useita seurakuntia. Rauhan Sana-lehdellä on 2200 tilaajaa ja Sions Missionstidningillä n. 2250. Hiippakunnista rauhansanalaisuuden toiminta painottuu Oulun- ja Porvoon hiippakuntien alueelle. Edellisen seurakunnissa on ollut kuukausittaista toimintaa 21%.ssa seurakuntia, jälkimmäisen 14%.ssa. Mainittakoon vielä että ruotsinkielinen Laestadianska Fridsföreningarnas Förbund (LFF) on pitänyt Porvoon hiippakunnassa vuosittain n. 100 jumalanpalvelussaarnaa seurakunnissa Etelä-Suomea myöten.
Toiminta
Perustoiminta tapahtuu ”rukoushuoneiden” yhteydessä. Rukoushuoneeseen kokoontuvaa yhteisöä kutsutaan seurakunnaksi. Seurakunnat ovat tahtoneet olla toiminnassaan itsenäisiä, paitsi suhteessa toisiin rukoushuoneisiin myös suhteessa valtionkirkkoon. Seurat kokoavat yhteen kaikki ikäluokat. Nuorisotyö on paikoittain vilkasta ja pyhäkoulutyö kokoaa satoja lapsia. LYRS tekee yhteistä nuorisotyötä Keskipohjanmaan alueella sekä pitää vuosittain yhdestä kahteen rippikoulua. Sisälähetystä tehdään niillä alueilla, joissa ei ole paikallista rukoushuonetta. Ulkolähetystyötä tehdään Virossa ja Venäjällä paikallisseurakuntien työyhteydessä. Maissa on yhteensä viisi lähetiksi luonnehdittavaa täysi- tai osa-aikaista työntekijää. Lisäksi tuetaan taloudellisesti Vuorimaan ja Etiopian lähetystä toisten lähetysjärjestöjen kautta. Toukomettiset-kuoro on koonnut jo pitkään hengellisestä kuoromusiikista kiinnostuneita yhteen.
Rauhan Sana-, Zions Missionstidning- ja vuosittaisen Pohjolan Joulu-lehden lisäksi LYRS ja LFF harjoittavat pienimuotoista kirja- ja äänitekustannustointa. LYRS on ollut mukana myös eri herätysliikkeiden yhteisissä kirjajulkaisuissa. Myydyin julkaisu on ollut vuodesta toiseen Siionin Matkalaulut-laulukirja.
Perusjulistus
Rauhansanalaisessa evankeliumin julistuksessa korostuu synninpäästö ”Jeesuksen nimessä ja veressä”, jossa jokainen katuva saa omistaa syntien anteeksiantamuksen. Rauhansanalaisuus on omantunnon kristillisyyttä, jossa uskovia kehotetaan elämään kuuliaisena Jumalan sanan ohjaamalle omantunnon äänelle. Toinen uskova ei ole toisen yläpuolella, ”olemme kaikki veljiä ja sisaria”. Jumalan sanan auktoriteetti ulottuu yli yksityisen kristityn ja seurakunnan. Usein kuullaan kehoitus, että Raamattu on julistettava ”kokonaisena Jumalan sanana”. Laki ja evankeliumi ovat kumpikin Jumalan sanassa.
Rauhansanalaisuuden kristinoppi lapsi- ja nuorisotyössä on Lutherin Vähä katekismus. Pyhäkoululaiset opettelevat siitä kappaleita ulkoa monin paikoin. Saarnaajat käyttävät lisäksi Isoa katekismusta. Luterilaiset tunnustuskirjatkaan eivät ole kokonaan tuntemattomat. Se löytyy monien saarnamiesten hyllystä.
Julistajina toimivat maallikkosaarnaajat sekä papit. Myös seurakuntalainen, nainen tai mies, nuori tai vanha, saa todistaa, selittää sanaa ja antaa kehotuksia ”penkin päädystä”. Yleensä maallikkosaarnaajat ”kutsutaan” virkaan seurakunnan yhteisen kokouksen toimesta. Tosin saarnaajaksi tulemisessa on kautta aikain ollut kirjontaa, ei ole ollut vain yhtä ainoaa tapaa. Ensimmäiset saarnamiehet kutsui Laestadius Kaaresuvannon seurakunnan paimenena. Ruotsin Lapin visitaattorina hänen työalueeseensa kuului myös tehtävät muiden seurakuntien alueella.
Suhde kirkkoon
Rauhansanalaisten suhde kirkkoon kaksitahoinen. Toisaalta ”isien kirkossa” tahdotaan olla jäseninä ja sen harjoittama diakonia- ja lähetystyö nähdään tarpeellisena, mutta toisaalta sen toimintaan ei olla kaikessa halukkaita liittymään. Muutaman hyvän uudistuksen rinnalla kirkon monet uudistukset nähdään Raamatusta luopumisena, eikä niissä tahdota seurata kirkon esimerkkiä. Monia huolestuttaa kirkon johdon kova asenne sanaan pitäytyviä herätysliikekristittyjä ja pappeja kohtaan. Ruotsinkieliset lähettivät vuonna 2007 Oulun ja Porvoon tuomiokapituleille kirjeen, jossa he sanoivat naispappeuspäätöksen olleen liberaaliteologian aiheuttama epäraamatullinen päätös, josta kirkkoa kutsutaan ”todelliseen parannukseen ja palaamaan Kristuksen antamalle perustalle”. Samalla he ilmaisivat tukensa perinteiseen virkakäsitykseen pitäytyville papeille ja maallikoille ja edellyttivät kirkon antavan heille tilaa. Myös suomenkielinen puhujainkokous on lausunut kielteisen, ”ei voi tunnustaa”, kantansa naispappeuteen heti naispappeuden toteuduttua vuonna 1986. Tämän lisäksi suuri huoli on kirkon johdon kääntyminen homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksymisen suuntaan sekä vesitetty julistus. Rauhansanalaisuudessa katsotaan, että kirkkoa hajottaa jokainen sanasta luopuminen.
Rauhansanalaiset haluavat rukoilla kirkon puolesta ja haluavat tukea kaikkia sen Jumalan sanalle uskollisia työntekijöitä. Kriittisyydessäkin halutaan olla Kristuksen rakkaudessa ja totuudessa rakastavia. Rukoushuoneiden suhteet paikallisseurakuntiin ovat olleet lähes poikkeuksetta hyvät, joskin usein melko etäiset.
Tule mukaan toimintaan!
Ota yhteyttä ja tule Jumalan sanan kuuloon. Voin ohjata sinut paikkakuntaasi lähinnä olevaan rukoushuoneeseen tai ystäväpiiriin. Ovet ovat kaikille, jotka janoavat elämäänsä Jumalan sanan opetusta ja evankeliumin saarnaa. Emme vaadi uusia parannuksia, jos olet kristitty, saat tulla mukaan ja uskoa Kristukseen yhdessä meidän kanssamme. Jos olet tuhlaajapojan tai tuhlaajatyttären teillä, niin tule rohkeasti juttelemaan uskon asioista. Me rukoilemme kanssasi elämääsi Pyhän Hengen johdatusta ja jos sinä haluat kuulla evankeliumin synninpäästön sanoissa, me tahdomme Jumalan johdatuksessa siinäkin palvella. Meidän kanssamme ei tarvitse olla pyhimys, tule sellaisena kuin olet, viisaana tai tyhmänä – mekin olemme viisaita ja tyhmiä Kristuksessa. Ensimmäiset lestadiolaiset saarnamiehet olivat paitsi paikallisseurakunnan työntekijöitä myös entisiä kylän tunnettuja juoppoja, jotka saivat parannuksen armon!
Vesa Pöyhtäri,
pastori, LFF
044-2175 410
vpoyhtari@hotmail.com
Lestadiolaisuus laajeni nopeasti moneen suuntaan. Tämä aiheutti kirjavuutta lestadiolaiseen liikkeeseen. Liike säilyi yhtenäisenä lähes 1800-luvun loppuun, tosin jo katekeetta Juhani Raattamaan viimeisenä elinvuosikymmenenä (1890-luku) yhtenäisyyteen tuli vakavia säröjä. Yhtenäinen lestadiolaisuus jäi 1800-luvun puolelle, kun 1900-luvulle tultaessa ja sen alkuvuosikymmeninä lestadiolaisuus jakaantui kolmeen haaraan esikoisiin, uusheräykseen ja vanhoillisiin. Rauhansanalaisuus on ns. vanhoillislestadiolaisuuden haarautumisen seurausta vuodelta 1934.
Levinneisyys
Rauhansanalaisuuden kannatusalueet sijoittuvat Tornionlaakson molemmin puolin, Länsi-Lappiin ja Rovaniemelle. Oulunseutu ja Pohjois-Pohjanmaan rannikko sekä erityisesti Keskipohjanmaa ovat liikkeen keskeisiä alueita. Oma keskittymänsä on ruotsinkielinen rannikko Kokkolan ja Pietarsaaren kohdilla sekä hieman sisämaahan, jonka keskuudessa 1934 hajaantumista ei tapahtunut. Ruotsinkielinen lestadiolaisuus jatkoi yhtenäisenä ja yhdessä suomenkielisen lestadiolaisuuden rauhansanalaisen suunnan kanssa. Helsingissä on rauhansanalaisuutta ollut vuodesta 1934 lähtien. Yhteydet Pohjois-Amerikan rauhansanalaisen kirkkokunnan (ALC) kanssa ovat jatkuneet tiiviinä.
Rauhansanalaisuutta on suomen- ja ruotsinkieliset yhteen lukien vajaat 7000 henkeä. Lisäksi Norjassa Alta-Kokelv seuduilla on useita seurakuntia. Rauhan Sana-lehdellä on 2200 tilaajaa ja Sions Missionstidningillä n. 2250. Hiippakunnista rauhansanalaisuuden toiminta painottuu Oulun- ja Porvoon hiippakuntien alueelle. Edellisen seurakunnissa on ollut kuukausittaista toimintaa 21%.ssa seurakuntia, jälkimmäisen 14%.ssa. Mainittakoon vielä että ruotsinkielinen Laestadianska Fridsföreningarnas Förbund (LFF) on pitänyt Porvoon hiippakunnassa vuosittain n. 100 jumalanpalvelussaarnaa seurakunnissa Etelä-Suomea myöten.
Toiminta
Perustoiminta tapahtuu ”rukoushuoneiden” yhteydessä. Rukoushuoneeseen kokoontuvaa yhteisöä kutsutaan seurakunnaksi. Seurakunnat ovat tahtoneet olla toiminnassaan itsenäisiä, paitsi suhteessa toisiin rukoushuoneisiin myös suhteessa valtionkirkkoon. Seurat kokoavat yhteen kaikki ikäluokat. Nuorisotyö on paikoittain vilkasta ja pyhäkoulutyö kokoaa satoja lapsia. LYRS tekee yhteistä nuorisotyötä Keskipohjanmaan alueella sekä pitää vuosittain yhdestä kahteen rippikoulua. Sisälähetystä tehdään niillä alueilla, joissa ei ole paikallista rukoushuonetta. Ulkolähetystyötä tehdään Virossa ja Venäjällä paikallisseurakuntien työyhteydessä. Maissa on yhteensä viisi lähetiksi luonnehdittavaa täysi- tai osa-aikaista työntekijää. Lisäksi tuetaan taloudellisesti Vuorimaan ja Etiopian lähetystä toisten lähetysjärjestöjen kautta. Toukomettiset-kuoro on koonnut jo pitkään hengellisestä kuoromusiikista kiinnostuneita yhteen.
Rauhan Sana-, Zions Missionstidning- ja vuosittaisen Pohjolan Joulu-lehden lisäksi LYRS ja LFF harjoittavat pienimuotoista kirja- ja äänitekustannustointa. LYRS on ollut mukana myös eri herätysliikkeiden yhteisissä kirjajulkaisuissa. Myydyin julkaisu on ollut vuodesta toiseen Siionin Matkalaulut-laulukirja.
Perusjulistus
Rauhansanalaisessa evankeliumin julistuksessa korostuu synninpäästö ”Jeesuksen nimessä ja veressä”, jossa jokainen katuva saa omistaa syntien anteeksiantamuksen. Rauhansanalaisuus on omantunnon kristillisyyttä, jossa uskovia kehotetaan elämään kuuliaisena Jumalan sanan ohjaamalle omantunnon äänelle. Toinen uskova ei ole toisen yläpuolella, ”olemme kaikki veljiä ja sisaria”. Jumalan sanan auktoriteetti ulottuu yli yksityisen kristityn ja seurakunnan. Usein kuullaan kehoitus, että Raamattu on julistettava ”kokonaisena Jumalan sanana”. Laki ja evankeliumi ovat kumpikin Jumalan sanassa.
Rauhansanalaisuuden kristinoppi lapsi- ja nuorisotyössä on Lutherin Vähä katekismus. Pyhäkoululaiset opettelevat siitä kappaleita ulkoa monin paikoin. Saarnaajat käyttävät lisäksi Isoa katekismusta. Luterilaiset tunnustuskirjatkaan eivät ole kokonaan tuntemattomat. Se löytyy monien saarnamiesten hyllystä.
Julistajina toimivat maallikkosaarnaajat sekä papit. Myös seurakuntalainen, nainen tai mies, nuori tai vanha, saa todistaa, selittää sanaa ja antaa kehotuksia ”penkin päädystä”. Yleensä maallikkosaarnaajat ”kutsutaan” virkaan seurakunnan yhteisen kokouksen toimesta. Tosin saarnaajaksi tulemisessa on kautta aikain ollut kirjontaa, ei ole ollut vain yhtä ainoaa tapaa. Ensimmäiset saarnamiehet kutsui Laestadius Kaaresuvannon seurakunnan paimenena. Ruotsin Lapin visitaattorina hänen työalueeseensa kuului myös tehtävät muiden seurakuntien alueella.
Suhde kirkkoon
Rauhansanalaisten suhde kirkkoon kaksitahoinen. Toisaalta ”isien kirkossa” tahdotaan olla jäseninä ja sen harjoittama diakonia- ja lähetystyö nähdään tarpeellisena, mutta toisaalta sen toimintaan ei olla kaikessa halukkaita liittymään. Muutaman hyvän uudistuksen rinnalla kirkon monet uudistukset nähdään Raamatusta luopumisena, eikä niissä tahdota seurata kirkon esimerkkiä. Monia huolestuttaa kirkon johdon kova asenne sanaan pitäytyviä herätysliikekristittyjä ja pappeja kohtaan. Ruotsinkieliset lähettivät vuonna 2007 Oulun ja Porvoon tuomiokapituleille kirjeen, jossa he sanoivat naispappeuspäätöksen olleen liberaaliteologian aiheuttama epäraamatullinen päätös, josta kirkkoa kutsutaan ”todelliseen parannukseen ja palaamaan Kristuksen antamalle perustalle”. Samalla he ilmaisivat tukensa perinteiseen virkakäsitykseen pitäytyville papeille ja maallikoille ja edellyttivät kirkon antavan heille tilaa. Myös suomenkielinen puhujainkokous on lausunut kielteisen, ”ei voi tunnustaa”, kantansa naispappeuteen heti naispappeuden toteuduttua vuonna 1986. Tämän lisäksi suuri huoli on kirkon johdon kääntyminen homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksymisen suuntaan sekä vesitetty julistus. Rauhansanalaisuudessa katsotaan, että kirkkoa hajottaa jokainen sanasta luopuminen.
Rauhansanalaiset haluavat rukoilla kirkon puolesta ja haluavat tukea kaikkia sen Jumalan sanalle uskollisia työntekijöitä. Kriittisyydessäkin halutaan olla Kristuksen rakkaudessa ja totuudessa rakastavia. Rukoushuoneiden suhteet paikallisseurakuntiin ovat olleet lähes poikkeuksetta hyvät, joskin usein melko etäiset.
Tule mukaan toimintaan!
Ota yhteyttä ja tule Jumalan sanan kuuloon. Voin ohjata sinut paikkakuntaasi lähinnä olevaan rukoushuoneeseen tai ystäväpiiriin. Ovet ovat kaikille, jotka janoavat elämäänsä Jumalan sanan opetusta ja evankeliumin saarnaa. Emme vaadi uusia parannuksia, jos olet kristitty, saat tulla mukaan ja uskoa Kristukseen yhdessä meidän kanssamme. Jos olet tuhlaajapojan tai tuhlaajatyttären teillä, niin tule rohkeasti juttelemaan uskon asioista. Me rukoilemme kanssasi elämääsi Pyhän Hengen johdatusta ja jos sinä haluat kuulla evankeliumin synninpäästön sanoissa, me tahdomme Jumalan johdatuksessa siinäkin palvella. Meidän kanssamme ei tarvitse olla pyhimys, tule sellaisena kuin olet, viisaana tai tyhmänä – mekin olemme viisaita ja tyhmiä Kristuksessa. Ensimmäiset lestadiolaiset saarnamiehet olivat paitsi paikallisseurakunnan työntekijöitä myös entisiä kylän tunnettuja juoppoja, jotka saivat parannuksen armon!
Vesa Pöyhtäri,
pastori, LFF
044-2175 410
vpoyhtari@hotmail.com
torstai 18. joulukuuta 2008
Joulukirje
On Ruusu Iisain juuren, nyt kukkaan puhjennut.
On pyhä Kirja suuren sen ihmeen kertonut.
Tuo kukka suloinen, valaisee talviyönä
keskellä pakkasen. VK 23,1
Joulu saapuu ja sen monet, monet rakkaat joululaulut. Tuo lainaamani on yksi itselleni rakkaimmista. Sen sävel on juhlava, niin juhlava, että se ylentää mielen. Sellaista juhlavuutta olen tavannut monissa englantilaisissa joululauluissa. Samalla säveltäjä on saanut sävelen sellaiseksi, että se hiljentää ja vakavoittaa aiheeseen. Sävel on 1500-luvun loppupuolelta Saksasta.
Näin Jumalamme luoma musiikin lahja on saanut palvella kristillistä sanomaa parhaalla mahdollisella tavalla. Vieläkö tällaisia muusikkoja kasvaa? Uskon, että kasvaa. Kristittyjen joukossa ympäri maailmaa on musiikin lahja saanut palvella seurakuntia, evankelioimistyötä, hartautta, iloa ja surua tähän päivään asti. Kristuksen tulemukseen saakka ylistetään Häntä uusilla ja vanhoilla virsillä ja hengellisillä lauluilla. Kun sanat on olleet vähäiset ja todistus jäänyt heikoksi, on laulujen avulla pystytty välittämään sanoma Kristuksen pelastustyöstä uusille kuulijoille.
Minä en osaa nuotteja. En osaa soittaa mitään instrumenttia. Pianoa olen yrittänyt, mutta se oli liian vaikea. Kitarasta osaan vain muutaman akordin. Toistaiseksi olen suostunut säestämään vain rippikoulujen oppitunneilla. Runoilla kuitenkin osaan, ainakin vähän. Vaimolleni Karitalle kirjoitin pari runoa, kun olimme alkaneet seurustelemaan. Muuten olen harrastanut sitä vähäsenlaisesti. Sana kuitenkin kehottaa ”virittämään palavaksi” Jumalalta saadun armolahjan. No, en nyt sentään vielä katsoisi, että runoilu on minulle annettu armolahja. Mutta vähästä jokainen aloittaa.
Onko sinulla jokin armolahja, jolla voisit palvella seurakuntaa? Aloita pienestä, palvele ensin läheisiäsi ja omaa elinympäristöäsi, ja ”vahvista siipiä”. Lahjaa voi viritellä aluksi tutummissa piireissä ja itselle ”turvallisissa” oloissa. Sitten sitä voi varovasti yrittää laajentaa, jos ystäväpiiriltä tulee rohkaisevaa palautetta. Taito on suostua olemaan pieni väline Herran käsissä. Nykyinen idolikulttuuri on vaikuttanut meihin uskoviinkin vääristäen ajatteluamme, tuntuu kuin pitäisi olla joku tähti tai edes tosi hyvä, ennen kuin uskaltaa lahjaansa harjoittaa toisten palvelussa. Mutta älä ajattele niin. Suostu olemaan vain vähäinen tuli Herran työssä. Siinä on meille kyllin, jos Herra on meidät pelastanut ja antanut sen suurimman armolahjan eli vanhurskaaksi tekevän uskon. Pelastus armosta on armolahjoista ensimmäinen ja suurin. Jos sen lisäksi Hän meitä käyttää muuhun meidän luontaisten taipumustemme mukaisesti, niin tehköön Hän sen. Hän antaa siihen ajan ja tilaisuuden.
Liitän tähän kirjeeseeni kappaleen Karitan joulumuistoista. Häntä on aina koskettanut laulu O helga natt! Helmer Hagman lauloi sitä jollakin kasetilla ja se sai aina innon syttymään sydämeen. Melkein yhtä hyvin, mutta ei ehkä niin hyvällä hengellä laulua laulaa ruotsalainen Jussi Björling. Kuulet häntä varmasti usein joulunaikana radiosta.
Tässä on laulun ensimmäisen säkeistön sanat. Todella koskettavaa ja täynnä evankeliumia jokaiselle.
O helga natt, o helga stund för världen, då Gudamänniskan till jorden steg ned!
För att försona världens brott och synder, för oss han dödens smärta led.
Och hoppets stråle går igenom världen, och ljuset skimrar över land och hav.
Folk, fall nu neder, och hälsa glatt din frihet. O helga natt du frälsning åt oss vann.
Hyvää Joulua ja siunattua Uutta Vuotta 2009,
Vesa Pöyhtäri
On pyhä Kirja suuren sen ihmeen kertonut.
Tuo kukka suloinen, valaisee talviyönä
keskellä pakkasen. VK 23,1
Joulu saapuu ja sen monet, monet rakkaat joululaulut. Tuo lainaamani on yksi itselleni rakkaimmista. Sen sävel on juhlava, niin juhlava, että se ylentää mielen. Sellaista juhlavuutta olen tavannut monissa englantilaisissa joululauluissa. Samalla säveltäjä on saanut sävelen sellaiseksi, että se hiljentää ja vakavoittaa aiheeseen. Sävel on 1500-luvun loppupuolelta Saksasta.
Näin Jumalamme luoma musiikin lahja on saanut palvella kristillistä sanomaa parhaalla mahdollisella tavalla. Vieläkö tällaisia muusikkoja kasvaa? Uskon, että kasvaa. Kristittyjen joukossa ympäri maailmaa on musiikin lahja saanut palvella seurakuntia, evankelioimistyötä, hartautta, iloa ja surua tähän päivään asti. Kristuksen tulemukseen saakka ylistetään Häntä uusilla ja vanhoilla virsillä ja hengellisillä lauluilla. Kun sanat on olleet vähäiset ja todistus jäänyt heikoksi, on laulujen avulla pystytty välittämään sanoma Kristuksen pelastustyöstä uusille kuulijoille.
Minä en osaa nuotteja. En osaa soittaa mitään instrumenttia. Pianoa olen yrittänyt, mutta se oli liian vaikea. Kitarasta osaan vain muutaman akordin. Toistaiseksi olen suostunut säestämään vain rippikoulujen oppitunneilla. Runoilla kuitenkin osaan, ainakin vähän. Vaimolleni Karitalle kirjoitin pari runoa, kun olimme alkaneet seurustelemaan. Muuten olen harrastanut sitä vähäsenlaisesti. Sana kuitenkin kehottaa ”virittämään palavaksi” Jumalalta saadun armolahjan. No, en nyt sentään vielä katsoisi, että runoilu on minulle annettu armolahja. Mutta vähästä jokainen aloittaa.
Onko sinulla jokin armolahja, jolla voisit palvella seurakuntaa? Aloita pienestä, palvele ensin läheisiäsi ja omaa elinympäristöäsi, ja ”vahvista siipiä”. Lahjaa voi viritellä aluksi tutummissa piireissä ja itselle ”turvallisissa” oloissa. Sitten sitä voi varovasti yrittää laajentaa, jos ystäväpiiriltä tulee rohkaisevaa palautetta. Taito on suostua olemaan pieni väline Herran käsissä. Nykyinen idolikulttuuri on vaikuttanut meihin uskoviinkin vääristäen ajatteluamme, tuntuu kuin pitäisi olla joku tähti tai edes tosi hyvä, ennen kuin uskaltaa lahjaansa harjoittaa toisten palvelussa. Mutta älä ajattele niin. Suostu olemaan vain vähäinen tuli Herran työssä. Siinä on meille kyllin, jos Herra on meidät pelastanut ja antanut sen suurimman armolahjan eli vanhurskaaksi tekevän uskon. Pelastus armosta on armolahjoista ensimmäinen ja suurin. Jos sen lisäksi Hän meitä käyttää muuhun meidän luontaisten taipumustemme mukaisesti, niin tehköön Hän sen. Hän antaa siihen ajan ja tilaisuuden.
Liitän tähän kirjeeseeni kappaleen Karitan joulumuistoista. Häntä on aina koskettanut laulu O helga natt! Helmer Hagman lauloi sitä jollakin kasetilla ja se sai aina innon syttymään sydämeen. Melkein yhtä hyvin, mutta ei ehkä niin hyvällä hengellä laulua laulaa ruotsalainen Jussi Björling. Kuulet häntä varmasti usein joulunaikana radiosta.
Tässä on laulun ensimmäisen säkeistön sanat. Todella koskettavaa ja täynnä evankeliumia jokaiselle.
O helga natt, o helga stund för världen, då Gudamänniskan till jorden steg ned!
För att försona världens brott och synder, för oss han dödens smärta led.
Och hoppets stråle går igenom världen, och ljuset skimrar över land och hav.
Folk, fall nu neder, och hälsa glatt din frihet. O helga natt du frälsning åt oss vann.
Hyvää Joulua ja siunattua Uutta Vuotta 2009,
Vesa Pöyhtäri
tiistai 9. joulukuuta 2008
Evankelioimisaktio Virossa
Viime viikonloppuna (6.-7.12.) vierailimme Virossa Rakveren kaupungissa. Kaupungin kirkkoherralla on yhteyksiä Helsingin rauhansanalaisiin ja järjestimme hänen kanssaan pienen evankelioimisaktion. Järjestelyistä vastasi Etelä-Suomen Rauhan Sana Tapani Vähäkankaan johdolla. Myös Lähetysyhdistys Rauhan Sana osallistui matkan taloudelliseen tukemiseen.
Meitä oli 13 henkeä, nuoria miehiä ja naisia, eri puolilta suomea. Täältä pohjoisestakin viisi. Nuoret aikuiset olivat innostuneet mukaan, ja toivat mukanaan Toukomettiset-kuorossa opittuja sovituksia lauluhetkiin.
Ohjelmaan kuului toritilaisuus ja traktaattien jakamista kaupungin torilla, evankelioimista sosiaalikodissa, nuortenilta kirkolla ja jumalanpalvelus sunnuntaina sekä kirkkokahvit. Nuorten suunnittelema vierailu Injun lastenkotiin ei tällä kertaa onnistunut lastenkodin päällekkäisen ohjelman vuoksi.
Torille oli seurakunta hommannut mikrofonit ja kaiuttimet. Kirkkoherra Tauno avasi tilaisuuden, piti puheen ja päästi sitten lauluryhmän ääneen. Ohikulkijoita jäi jonkin verran ihmettelemään laulua ja järjestelyitä, ja siinä oli mahdollisuus antaa heille ja ohikulkijoille seurakunnan toiminnan esitteitä joissa oli myös pieni hartauskirjoitus. Mielellään ihmiset ottivat vastaan materiaalia, tosin muutaman kerran kuulin jonkun sanovan "ei uso" ja kävelevän ohi. Lauluryhmän jälkeen pidin evankelioivan puheen Joh. 3:16 pohjalta ja tähdensin joulussa näkyvää Jumalan rakkautta meitä langenneita syntisiä kohtaan. Virossa on sama ilmiö kuin täälläkin, joulun sanoma peittyy joulupukkeihin ja markkinahuminaan.
Sosiaalilaitoksessa pidimme kaksi tilaisuutta. Mukana olleiden nuorten mukaan näytti siltä kuin he olisivat aivan imeneet sanaa itseensä, ei näkynyt minkäälaista levottomuutta ja puheiden ja laulujen kuunteleminen oli todella intensiivistä. Laulujen kuuntelemista auttoi se, että Siionin matkalauluja on käännetty useita viron kielelle Urmas Oraksen työnä. Urmas olikin meidän mukanamme koko lauantaipäivän tulkkina. Sosiaalikodin asukkaille jaoimme Urmaksen kääntämää Matti Suon kirjaa "Salattu viisaus".
Sunnuntaina sain saarnata Rakveren seurakunnalle. Paikalla oli n. 40 henkeä, ja lisää tuli jumalnapalveluksen alettua. Tauno toimi liturgina. Toukomettiset-kuorosta "tiivistetty" lauluryhmä palveli seurakuntaa kolmella laululla ennen saarnaa, ehtoollisen aikana ja vielä päätöslauluna. kuoron ääni soi hyvin Rakvern 1500-luvulla rakennetussa kivikirkossa, mitään kuulemisongelmia ei ollut, vaikka he lauloivat urkuparvelta saakka.
Saimme päättää palveluvuoromme polvistumalla yhdessä Rakveren kristittyjen kanssa Herran pöytään. Kristus itse palveli meitä ruumiinsa ja verensä armo-aterialla. Oli hyvä lähteä kotimatkalle, kun itsekin oli saanut olla Herran armohoidossa.
Vesa Pöyhtäri
Meitä oli 13 henkeä, nuoria miehiä ja naisia, eri puolilta suomea. Täältä pohjoisestakin viisi. Nuoret aikuiset olivat innostuneet mukaan, ja toivat mukanaan Toukomettiset-kuorossa opittuja sovituksia lauluhetkiin.
Ohjelmaan kuului toritilaisuus ja traktaattien jakamista kaupungin torilla, evankelioimista sosiaalikodissa, nuortenilta kirkolla ja jumalanpalvelus sunnuntaina sekä kirkkokahvit. Nuorten suunnittelema vierailu Injun lastenkotiin ei tällä kertaa onnistunut lastenkodin päällekkäisen ohjelman vuoksi.
Torille oli seurakunta hommannut mikrofonit ja kaiuttimet. Kirkkoherra Tauno avasi tilaisuuden, piti puheen ja päästi sitten lauluryhmän ääneen. Ohikulkijoita jäi jonkin verran ihmettelemään laulua ja järjestelyitä, ja siinä oli mahdollisuus antaa heille ja ohikulkijoille seurakunnan toiminnan esitteitä joissa oli myös pieni hartauskirjoitus. Mielellään ihmiset ottivat vastaan materiaalia, tosin muutaman kerran kuulin jonkun sanovan "ei uso" ja kävelevän ohi. Lauluryhmän jälkeen pidin evankelioivan puheen Joh. 3:16 pohjalta ja tähdensin joulussa näkyvää Jumalan rakkautta meitä langenneita syntisiä kohtaan. Virossa on sama ilmiö kuin täälläkin, joulun sanoma peittyy joulupukkeihin ja markkinahuminaan.
Sosiaalilaitoksessa pidimme kaksi tilaisuutta. Mukana olleiden nuorten mukaan näytti siltä kuin he olisivat aivan imeneet sanaa itseensä, ei näkynyt minkäälaista levottomuutta ja puheiden ja laulujen kuunteleminen oli todella intensiivistä. Laulujen kuuntelemista auttoi se, että Siionin matkalauluja on käännetty useita viron kielelle Urmas Oraksen työnä. Urmas olikin meidän mukanamme koko lauantaipäivän tulkkina. Sosiaalikodin asukkaille jaoimme Urmaksen kääntämää Matti Suon kirjaa "Salattu viisaus".
Sunnuntaina sain saarnata Rakveren seurakunnalle. Paikalla oli n. 40 henkeä, ja lisää tuli jumalnapalveluksen alettua. Tauno toimi liturgina. Toukomettiset-kuorosta "tiivistetty" lauluryhmä palveli seurakuntaa kolmella laululla ennen saarnaa, ehtoollisen aikana ja vielä päätöslauluna. kuoron ääni soi hyvin Rakvern 1500-luvulla rakennetussa kivikirkossa, mitään kuulemisongelmia ei ollut, vaikka he lauloivat urkuparvelta saakka.
Saimme päättää palveluvuoromme polvistumalla yhdessä Rakveren kristittyjen kanssa Herran pöytään. Kristus itse palveli meitä ruumiinsa ja verensä armo-aterialla. Oli hyvä lähteä kotimatkalle, kun itsekin oli saanut olla Herran armohoidossa.
Vesa Pöyhtäri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)