Altan seuroissa

Alta on Pohjois-Norjassa, Finnmarkin alueella ja Norja on kalteva maa, kuten joku lauluntekijä on sanonut.

Sain kutsun Altan syysseuroihin, jotka pidettiin menneenä viikonloppuna Elvebakkenin kirkossa. Kilometrimittariin kertyi reissulla yli 1500 kilometriä. Kaksi kokonaista työpäivää meni pelkkiin matkoihin. Seurat alkoivat perjantaina 19.9. klo 17.00, joten ehtiäkseen niihin oli Oulusta lähdettävä jo kahdeksalta aamulla. Mukaani lähti kaksi vanhinta lastani, Hanna ja William sekä Kyöstin Anna ja Leevi. Mukaan tuli vielä Hanna Hansen, os. Palovaara, joka meni Altaan miestään tapaamaan.

Pidimme matkalla puolen tunnin ruokapaussin ja pysähdyimme kerran pari pissalla. Olimme perillä majapaikassamme Tormord ja Ingegerd Hansenilla klo 17.15 paikallista aikaa. Söimme nopeasti, vaihdoimme vaatteet ja menimme kirkkoon.

Altan vanhempi saarnamies Kåre Suhr aloitti seurat avaussanoilla ja Isä Meidän rukouksella. Näin yhtenä seurakuntana jätimme kaiken hyvän Herramme varaan ja johdatukseen. Olimme veljemme Göran Esbergin kanssa yhdessä rukouksessa palvelustehtävässämme, voimme vain sanoa Samuelin tavoin - "Puhu, Herra, palvelijasi kuulee". Göran oli kutsuttu Kuttaisista toiseksi puhujaksi. Göranin kanssa sitten puhuimme koko viikonlopun vuorotellen, yhteensä kymmenen saarnaa. Meidän lisäksemme Timo Kontio saarnasi kerran sekä Henry Bordsen kerran lauluillan yhteydessä. Seurakunta si kuulla siten yhteensä 12 saarnaa!

Seuraväkeä oli paikalla parhaimmillaan n. 300 henkeä. Seuravieraat olivaat pääosin läheisistä vuonoista, mutta Suomestakin ja Ruotsista oli myös tullut kourallinen. Ilma oli lämmin ja Alta näytti parhaat puolensa. 15 astetta oli epätavallisen lämmintä Altan korkeudella syyskuun puolivälissä. Käytimmekin lasten kanssa tilannetta hyväksi ja väliajalla ehdimme käydä pari kertaa harrastamassa kalliokiipeilyä huikean korkeilla ja jyrkillä kallioilla. Minä en juuri uskaltanut, mutta lapset kapusivat kuin oravat!

Kristuksen verihaavat, vanhurskaus yksin uskosta, elämänvanhurskauden muistutukset - näihin sanoihin visin tiivistää seurojen pääannin. Jumala rakasti meitä jo silloin kun me olimme hänen vihamiehiään ja lähetti ainoasyntyisen poikansa pelastamaan meidät sovituskuolemallaan Golgatan ristillä. Kuulemassamme evankeliumissa meille saarnattiin synnit anteeksi ja rukoilimme Pyhän Hengen johdatusta kilvoitteluun ja elämään .

Onhan sinulla asiat kunnossa Jumalan kanssa, omatunto Kristuksen verellä pesty! Kristuksessa yksin on meillä rauha Jumalan kanssa, levottomuus on pois ja epävarmuus pelastuksesta ei kalva mieltä. Kun on asiat hyvin, voi luonnon kaudeestakin nauttia aivan eri tavalla. Sitä saimme kokea paluumatkallamme, kun pysähtelimme valokuvaamaan keltaisella Jumalan pensselillä maalattua tunturimaisemaa.

Lähde ensi kerralla mukaan, autossa on kyllä tilaa...

Vesa Pöyhtäri

Kaukovainion kappelin "uskontunnustus"

Pari vuotta sitten tuli mieliimme Kaukovainion kappelissa, että täältähän puuttuu Kristus-juhlien kirkkotekstiilissarja. Valkoinen sarja on eräässä mielessä eri väristen tekstiilien tärkein sarja, sillä sitä väriä käytetään useissa Herramme pelastustekojen juhlissa. Tuumasta toimeen. Saimme kirkkoherralta luvan alkaa suunnittelemaan ja keräämään ryhmää toteuttamaan suunnitelmaa.

Kokoonnuimme yhteen ja rukoilimme toiminnalle Jumalan siunausta ja johdatusta. Aloimme lukea kirkkotekstiilien historiaan liittyvää kirjallisuutta ( tätä olin toki tehnyt jo aikaisemminkin) ja haarukoimaan suunnittelussa huomioon otettavia seikkoja. Oli huomioitava kirkkotila, sen ratkaisut, juhlavuus tai pelkistettyys jne. Ja ennen kaikkea oli löydettävä yhteinen ajatus, joka yhdistäisi kirkkotekstiilit toisiinsa.

Nyt työ alkaa valmistua, ja toiveissa on, että nämä päästäisiin siunaamaan käyttöön adventtina. Toivottavasti onnistuu. Paljon on kuitenkin vielä neulomista ja purkamista. Uskon, että kaikki valmistuu, viimeistään aikanaan..

KUvassa on ehtoollliskasukka. Kirkkotekstiilisarjaa suunniteltaessa on aloitettava kasukasta, sillä se on tekstiilisarjan keskeisin vaate. Kasukan aihe on aina oltava ehtoollinen tai sen on jollakin tavalla viitattava ehtoolliseen. Kasukkaa käytetään ainoastaan silloin, kun vietetään ehtoollista. Muulloin käytetään vain albaa ja stolaa. Seurakunnan paimen puetaan siis ehtoollisvaatteseen, että Kristuksen ruumis ja veri tulisi korostetuksi jumalanpalveluksessa. Kasukan tarkoitus ei ole missään tapauksessa korostaa pappia. Päinvastoin, papin henkilökohtainen pahuus "peitetään" ja esiin tuodaan Kristuksen lahjaa pyhässä sakramentissa. Näin kristitty, toivottavasti, ei arvostele sakramentin pätevyyttä papin pyhyyden tai pahuuden mukaan, vaan sen mukaan, mistä kasukka kertoo: ehtoollisen sakramentti on pyhä, koska sen on Kristus itse asettanut. Pappikin näin vaatetetaan Kristuksen tekojen ja lupausten vaatteella.

Toukomettisiin verhoja tekemään..

Nyt olisi tilaisuus tulla yhdessä tekemään verhoja Toukomettisen rukoushuoneeseen. Jos lanka ja neula pysyy kädessä, niin tule mukaan. Verhoja aletaan suunnittelemaan ja tekemään Toukomettisen lähetyspiirissä (seuraava 24.9. klo 18.00). Lähetyspiiri kokoontuu keskiviikkoisin joka toinen viikko.

Tarkoitus on, että verhot suunnitellaan yhdessä, tehdään yhdessä ja ripustetaan yhdessä. Aikaa projektiin saa kulua vaikka tämä syksy ja ensi kevät. Jotakin haavetta voisi olla, että ne valmistuisivat suurimpaan kristilliseen juhlaan eli pääsiäiseen 2009.

Ompelu on keskimäärin naisille tutumpaa kuin miehille, siksi lastenhoitokin on järjestetty -- eli me miehet voidaan toimia lastenhoittajina ja suunnitella paikalla olevien lasten kanssa omaa hulinaa ja juoda kahvia.

Joka kerta on Lähetyspiirissä myös asiaa lähetyksestä sekä hartaus. Myös töppösen-kutojia tarvitaan lisää.

Vesa Pöyhtäri

PS. Pane tätä viestiä eteenpäin ja tuo ystäväsi mukaan. Yhdessä on hauska neuloa/kirjoa/ommella vaikka ei niin virtuoosi olisikaan!

Lehdestä poimittua

Veljemme Jaakko Rahjan kolumnikirjoitus Sanansaattaja-lehdessä 37/2008


Vuorikiipeilyn opetusta

Maailmassa on kaikkiaan 14 vuorta, joiden huiput ulottuvat yli 8 000 metrin korkeuteen. Vuorikiipeilijöiden keskuudessa on unelma valloittaa nuo kaikki ’kasitonniset’. Mutta sen verran kova haaste se on, että tietääkseni maailmassa vain 13 ihmistä on siinä onnistunut.Vuorikiipeily on äärimmäisen vaarallista ja vaativaa. Vaarallisuudesta kertoo jotakin se, että äskettäin Himalajan K2 –vuorella jääseinämän romahdus vei 11 kiipeilijän hengen. Pelastusoperaatiossa kuoli kaksi ihmistä. Suomen tunnetuin ja myös kansainvälisesti arvostettu vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson oli tuolloin lähettyvillä ja joutui todistamaan omin silmin, kuinka hädissään olevat ihmiset yksi toisensa jälkeen putosivat kuiluun vailla pelastumisen toivoa. Joitakin vuosia sitten pyysin Veikka Gustafssonia erääseen tilaisuuteen kertomaan kokemuksistaan. Onhan hän ensimmäinen Mount Everestin huipulle noussut suomalainen ja tähän mennessä saavuttanut yhtä vaille kaikki 8 kilometrin vuorenhuiput. Puhelinkeskustelumme loppuvaiheessa – eräänlaisena tiivistyksenä – pyysin häntä jo etukäteen mainitsemaan hänen mielestään kolme tärkeintä asiaa, mitä vuorikiipeilijän tulee pitää aina mielessään. Veikan antamat tärkeimmät ohjeet tulevat lähelle meitä jokaista elämäntien vaeltajaa.

Vuorikiipeilijän tulee ensiksi muistaa aina pitää lopullinen päämäärä kirkkaasti mielessä. Toki tulee olla myös lyhyen etapin tavoitteita, joita kohti esimerkiksi yhden päivän aikana kulkee. Mutta lopullinen tavoite tulee olla koko ajan selkeänä mielessä. Se muun muassa tarkoittaa sitä, että pitkän ylösnousun aikana joudutaan usein laskeutumaan alaspäin. Tällä tavalla elimistö tottuu vähähappisuuteen ja näin myös hoidetaan kiipeilijöiden huoltoa. Jos kaukainen maali ei ole kiipeilijällä kirkkaasti muistissa, nousee mieleen epätoivo ja epävarmuus väsymyksen ja vaikeuksien koittaessa. Toinen sääntö on ehdoton luottamus kiipeilytoveriin. Kiipeilijät kulkevat köydellä toisiinsa kiinni sidottuna. Monen kilometrin korkeudessa on jäätiköitä, joissa lumen ja pintajään alla on syviä ja kuoleman vaarallisia railoja. Jos (kun) toinen putoaa railoon, toisen tehtävänä on kannatella kumppania ja koettaa nostaa hänet köyden, jäänaskalien ja -ankkureiden avulla takaisin ylös. Yksin ei kukaan tuollaisesta kuilusta ylös pääse. Et voi muuta kuin luottaa köyteen ja kumppaniisi.Kolmas muistettava asia on kunnioitus luonnon, sinua suuremman voimia kohtaan. On viisautta osata nöyrtyä ja antaa periksi ja vaikkapa keskeyttää kiipeily voimakkaan myrskyn noustessa, vaikka huipulle olisi enää vain pieni matka. Parhaimmallakaan kokemuksella ei kykene vastustamaan itseään suurempaa ja väkevämpää.

Ihmisen elämän tarkoitus ei suinkaan ole päivän arkiaskareet ja muut näkyväisen maailman puuhat, vaan iankaikkinen osa taivaassa. Olemmehan iankaikkisuudessa alkumme saaneet ja iankaikkisuuteen luodut, iankaikkisen Jumalan kuvat. Jos kaukainen taivasmaali ei ole kirkkaana mielessä, valtaa mielen elämän tarkoituksettomuus, epätoivo ja epäusko. On myös elintärkeää löytää luottamus kanssakulkijoihin. Parhaimmillaan se on seurakuntayhteyttä ja sielunhoidollista tukea. On hyvä, kun tietää toisen ihmisen pitävän köydestä kiinni ja tarvittaessa nostavan ja auttavan vaikeissa tilanteissa. Mutta vielä parempi on tietoisuus ja luottamus, että elämän köyden päähän on ankkuroitunut itse Jumalan Poika. Hän, joka kykenee pelastamaan ihmisen kaikkein syvimmästä rotkosta; synnin ja kuoleman kuilusta. Myös tuo kolmas muistisääntö voidaan ymmärtää hengellisesti. On suurta viisautta antaa kunnia Hänelle, jolle se kuuluu. Jumalalle, jolla on ylistys, kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, voima ja väkevyys.

Jaakko Rahja

Laestadiuksen katekismustyöskentely

Selasin kirjahyllyäni ja etsin katekismusta. Vihdoin löysin. Se oli uusi katekismus, joita muutama vuosi sitten jaettiin jokaiseen suomalaiseen kotiin. Meidän Karjasillan seurakuntammekin jakoi niitä ihan postilaatikkomenetelmällä. Olimme järjestäneet jopa kilpailun jakamisesta. Avasin katekismuksen ja kansilehdellä oli diplomi. "Vesa Pöyhtäri on voittanut Katekismusten jakokilpailun jaettuaan suurimman määrän (220) katekismuksia Karjasillan seurakunnassa 17.-19.9.2000." Oli mukava olla voittaja, se lämmitti perinteistä kilpailuhenkistä mieltä.

En ole varma, olisinko tuolla määrällä voittanut toista katekismusten jakajaa, lappilaista pastoria, Lars Levi Laestadiusta. En usko että olisin. Hänellä oli sentään suuri alue vastuullaan. Laestadius jakoi Svebiliuksen katekismusta lapin väestölle osana papin ja herättäjän työtään. Katekismuksen kristinoppi muodosti perustan, jolta herätys ponnisti eteenpäin ja levitti siunaustaan.

Raattamaa oli saanut oppinsa Laestadiukselta ja arvosti katekismusta. Sitä hän opetti lukukinkereillä ja seurakunnan lähetyskouluissa. Katekismuksen ja Suomalaisen Virsikirjan avulla hän opetti pelastuksen aakkosia. Myöhemmin hänen kirjahyllynsä laajeni, kun hän sai saarnaaja Takkiselta Tunnustuskirjat lahjaksi Amerikasta. Tästä lahjasta Raattamaa lausui kirjeessään: "Hyvät ovat tunnustuskirjat taistelussa maailmaa vastaan".

Kun seuraa kirkkomme menoa ja meininkiä ja maailman hulinaa, tuntuu, että täytyisi taas kaivaa itsestään esiin tuo katekismuksen jakajan kilpailuvietti. Vaan eipä taida pelkka jakaminen tuottaa toivottua tulosta, jonkun täytyy myös olla selittämässä sitä, pitää lukupiiriä ja opettaa sisälukutaitoa hengellisten aarteiden äärellä. Tarvittaisiin kasapäin raattamaita.

Aloitanpa siis itsestäni, sanoohan sanakin, vakavasti puhuttuna, että parannuksen on alettava Jumalan huoneesta, siis meistä itsestämme. Avaan siis Laestadiuksen (Svebiliuksen)katekismuksen ja luen: "Tohtori Martti Lutherin katekismus. 1. Jumalan kymmenen käskyä. Kuinka nuoren kansan pitää ne yksinkertaisesti oppiman..."

Hyviä lukuhetkiä Svebiliuksen parissa
t. Vesa Pöyhtäri, Katekismuskilpailun kakkonen, heti Laestadiuksen jälkeen!

Himputin ohjelmat - hyvä evankeliumi

Olen yrittänyt tässä viime aikoina ladata tietokoneelleni video-editointiohjelmaa. Siinä kyllä on yksi, mutta se ei toimi yhteen koneen raudan kanssa. Pitää siis lähteä etsimään ohjelmia ylittämään nuo esteet. Koneen oma tuki ohjaa maksullisten ohjelmien piiriin. Hyvä kikka saada myytyä lisää softaa. Rauta on hyvää ja ohjelmat ja niiden yhteensovittamiseen tarvitsee ostaa meidän nettikaupastamme vain NÄIN HALVAN lisäohjelman. Tuntuu, että epistä. Internetissä löytyy kasapäin ilmaisia ohjelmia, niin että valitsemaan vain. Lataan yhden. Siinä menee neljä tuntia latautumiseen. Lopulta ohjelma on koneella. Avaan sen. ja ruudulle tulee viesti, Vista ei voi löytää mainitun ohjelman avaamiseen tarvittavaa ohjelmaa, ei koneelta eikä webbipalvelimelta. Turhautti vähäsen. Latasin sitten toisen ohjelman. Tämä näytti lupaavalta, ja toimikin hyvin, se konvertoi clipit, jess. Mutta mutta. Kuvassa olikin keskellä vesileima, yhtiön logo. Sen saisi pois lunastamalla yhtiötä koodiavaimen. 39 dollaria. Kätevää. Mutta ohjelma mainosti itseään ilmaisena. Mistään en löytänyt tarvittavaa maksua kokeiluajalta, eikä vesileimasta mainittu mainoksissa. Eipä muuta kuin poista koneelta mokoma. Lataan kolmannen, mutta nyt osaan jo olla varovainen - kaikkiin lupauksiin ei netissä voi luottaa - ja etsin mainintaa vesileimoista tai lisämaksuista tai sitoutumisista. Ei mainintoja, pitäisi olla ilmainen, mutta en lopulta luota yhtiöön. Etsin varmasti ilmaisen, sellaisen yhtiön ohjelman, joka nimenomaan todistaa ja varmentaa, että ohjelmassa ei ole rajoitteita aika se sisällä vesileimoja. Lopulta löydän ja nyt homma toimii.

Evankeliumin viemisessä eteenpäin Herramme kehotti meitä olemaan viekkaat kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Noita em. kauppiailta voisimme todella oppia käärmeen viekkautta. He ympäröivät meidät ideoilla ja saavat meidät huomaamattamme mukaan omiin tuotteidensa käyttäjiksi. Miten me voisimme ympäröidä ihmiset evankeliumilla, saada heidät mukaan paikkoihin ja tilaisuuksiin, joissa pelastava evankeliumi on esillä. Apostoleilla oli monia keinoja, ja he löysivät koko ajan uutta. Ensiksi pysyttiin vain Jerusalemissa, koska sinnehän tulivat kaikki juutalaiset kolme kertaa vuodesta, kaikkialta maailmasta Afrikkaa ja Espanjaa myöten. Heitä oli helppo evankelioida ja vähäisin kustannuksin. Seuraavaksi lähdettiin liikkeelle lähikyliin. Filippus kierteli ja piti ulkoilmakokouksia, toiset kiertelivät kylien synagoogissa, toiset harrastivat henkilökohtaista evankelioimista Hengen johdatuksella. Paavali lähti seurakunnan lähettämänä aivan jopa lähetysmatkalle, ja siellä hän sulautui uuteen kreikkalaiseen kulttuuriin ja sen lähtökohdista lähtien astui Ateenan julkiselle puhujankorokkeelle Areiopagilla. Hän otti lähtökohdakseen jumalanpatsaan "tuntemattomalle jumalalle", ja antoi sille uuden sisällön juutalaiskristillisestä maailmasta. Myöhemmin Paavali meni euroopan puolelle tultuaan kaupungin naisten pyykinpesu-rantaan. Sinnehän kaikki kokoontuivat ja niin juorut kuin uudet ajatuksetkin levisivät tehokkaasti. Siella Herra avasi yhden kuulijan, Lydian, sydämen ottamaan sanan vastaan, ja loppu onkin kirkkohistoriaa. Lydia oli ensimmäinen eurooppalainen kristitty (ellei oteta lukuun Roomasta kotoisin olevaa Akylasta ja Priscillaa). Uskon, että pian sanoma Lydiasta levisi kaikille pyykkäreille ja heidän kodeilleen ja palvelusväelleen ja niin edelleen.

Me olemme apostolien perillisiä. Meidänkin on velvollisuus etsiä uusia kanavia evankeliumin viemiseksi. Emme hylkää entisiä, sillä aina tulee olemaan keskipisteessä seurakunnan kokous, jumalanpalvelus. Mutta sen ohella olemme löytäneet tukun uusia tapaoja, jotka palvelevat evankeliumia (pyhäkoulut, leirit, radiohartaudet, internettin keskustelupalstat, ja vaikkapa tämä bloggaaminen). Yksi vain ei muutu, Jumalan sanan saarna. Sisältö tulee olla aina sama, Raamattuun perustuva oppi, joka välittää meille elävän Kristuksen. Kristus on sanan sisältö ja missä Raamatun sanaa oikein viljellään siellä Herra itse on läsnä.

Ei mennä kuitenkaan samaan menetelmään noiden tietokoneohjelmien kauppiaiden kanssa. He kyllä saavat tavaraansa myydyksi, mutta samalla he saavat paljon asiakkaita, jotka tuntevat tulleensa petetyiksi. Evankeliumi ei petä ketään, se minkä se lupaa, sen se täyttää, Se on avoin sanoma, joka julistetaan katoilta kaikelle maailmalle. Kun se lupaa syntien anteeksi saamisen Kristuksen sovituskuolemassa, hänen veressään, se itse tuo sen veren vapautuksen omilletunnoille saakka.

Vesa Pöyhtäri

Tulevia tapahtumia

Poimintoja Vesa lähiajan vierailuista

11.9. Toukomettisen (Oulu) opiskelijailta, aihe: "Ennalta määrätyt pelastukseen".
19.-21.9. Altan syysseurat, Norja.
23. tai 24.9. Lähetyspiiri, Toukomettinen.
24.9. Raamattutuntien valmistelua Kokkolan vierailua varten.
27.9. Kokkola, Närvilän rukoushuone. klo 15.00 Alustus ja keskustelu "Kristus-profetia i Psalttaren 22".
27.9. Kokkola, Närvilä. Undomssamling/nuortenilta. Katekesen, Lag och evangelium, I bud/laki ja evankeliumi, I käsky.
5.10. Himangan syysseurat.
18.10. Helsinki, puhujien ja vastuunkantajien tapaaminen, ehtoolliskirkko. (Vielä valmistelussa).
Rovaniemen vierailu suunnittelussa.
Varhaisnuorten ja isien leiri lokakuun loppupuolella. Tule mukaan suunnittelemaan varhaisnuorten ja isien leiriä sektorille Keski-Pohjanmaa. Paikaksi kysytään esimerkiksi Ruonaa Himangalta. Suunnittelussa mukana Vesa, Pekka Kyösti ja Jukka Malinen. Leiri pyritään järjestämään yhteistyössä Himangan Rauhan Sanan ja seurakunnan kanssa.

Ystäväkirje 1

Jumalan terve!

Ollessani pappina Pudasjärven seurakunnassa seurakunnan kristitty vanhus, museonjohtaja Hilma Räisänen, valisti minua Jumalan terve-tervehdyksestä. Hänen mukaansa se oli vanha ja laajasti käytetty lappilainen tervehdys, jolla tervehdittiin taloa kun käytiin sisään. Siitä tervehdys sitten vakiintui lestadiolaiskristittyjen käyttöön. Tervehdyksellä on myös raamatullinen tausta: ”Ja tullessanne taloon tervehtikää sitä. Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teidän rauhanne” (Matt. 10:12)

Jumalan tervettä haluan toivottaa sinulle evankeliumin ystävä!

Siunaa sinä Jeesus tämä työ!
Tämä päivä, 1. syyskuuta 2008, on minulle henkilökohtaisesti ilon päivä. Olen saanut kutsun jatkaa pappisviran hoitamista rauhansanalaisuuden keskuudessa. Virallinen työnantaja on Laestadianska Fridsföreningarnas Förbund rf. (LFF). Kun tänä aamuna nousin aamukahvilta mennäkseni työhuoneeseeni ensimmäiseen työpäivääni, ristin käteni ja lausuin, —Siunaa sinä Jeesus tämä työ! Se tuntui oikealta, ja hyvältä. En tahdo vain itse toimia ja toimittaa, vaan rukoilen kaikelle Herramme Jeesuksen Kristuksen johdatusta ja siunausta. En tahdo rakentaa hiekalle, vaan Kristuksen sanan kallion varaan.

Toivomukseni on, että saan tehdä työtä hyvässä yhteistyössä saarnaajaveljien kanssa. Monet ovat sanoneet rukoilevansa puolestani ja koko rauhansanalaisuuden puolesta. Tätä saamme kaikki rukoilla. Sielunvihollinen haluaa nostaa pappien ja maallikkoveljien väliin vihollisuuksia, mutta puretaan me ne alas. Olemme kaikki Jumalan lähettämiä evankeliumin työtä varten. Ihan kaikki.

Rauhansanalaisuuden lisäksi haluan sen palvella kaikkia kirkkomme seurakuntia ja jäseniä, lähellä ja kaukana. Pappina olen pappi kaikille, lähetetty palvelemaan ”Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla” kuten Olavi-piispa meille lausui.

Toiminnan sydän
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Joh. 3:16

Nämä ihanat sanat olet oppinut ulkoa jo rippikoulussasi. Pienoisevankeliumiksi kutsuttu Raamatun jae on tuonut lohtua ja rohkaisua monille miljoonille kristityille kaikkialla maailmassa jo 2000 vuoden ajan. Tuossa sanassa meillä on tiivistettynä Jumalan isällinen pelastustahto ja hänen antamansa tie taivaaseen, jokaiselle luodulleen.

Toivoisin, että pienoisevankeliumi olisi myös meidän evankeliumintyömme nimike. Mitään muuta syytä tehdä tätä työtä ei voi olla eikä saa olla. Jos ei evankeliumi voi meitä saavuttaa ja pelastaa Jumalan lapseuteen, mikään muu ei voi meitä auttaa. Taivaan portilla ei kysytä jäsenkirjoja, vaan ainoastaan yhdellä asialla on siellä merkitystä, ja se on: onko Jeesus Kristus sinun Herrasi ja Vapahtajasi, onko nimi taivaassa Karitsan elämän kirjassa.

Lähetetty palvelemaan
Toinen raamatunkohta, jonka tahdon liittää ensimmäiseen ystäväkirjeeseen on apostoli Matteukselta (Matt. 9:36-):

Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa."

Jeesuksella oli sääli ihmisiä. Hän näki nääntyneitä ja hyljättyjä ihmisiä, joilta puuttui paimenet. Herramme kehotti rukoukseen. Rukouksen jälkeen Herramme alkoi toimeen, hän kutsui ensimmäiset paimenet, ne kaksitoista ja lähetti heidät töihin.

Jumalan armosta ja hänen seurakuntansa kutsusta myös minä saan toimia paimenvirassa. Yhdessä kahdeksan muun nuoren miehen kanssa minut vihittiin paimeneksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa piispa Olavin pannessa kätensä päällemme jumalanpalveluksessa 2.6.1992. Seurakunnan kutsu ja rukous ja sanan lupaukset erottivat meidät tätä tehtävää varten.

Kiitos sinulle! (..ja tule sinäkin uusi ystävä mukaan lähetysrenkaaseen)
Jumalan edessä kiitän häntä siitä, että hän on avannut monia sydämiä tukemaan työtä rukouksin ja uhrilahjoin. Toiset lähettävät ja toiset lähtevät, näin seurakunta on aina elänyt. Tämä on yhteinen työ ja teemme tätä yhdessä niin yksittäisten kristittyjen kuin paikallisyhdistystenkin kanssa. Kiitos sinulle, että lähdit mukaan!

Siunatkoon sinua kaikkivaltias Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, kaikella hengellisellä siunauksella Jeesuksessa Kristuksessa!

Jumalan rauhaa
Vesa Pöyhtäri

Liity Lähetysrenkaaseen: asiamiehet Pekka Kyösti etunimi.sukunimi@gmail.com, 040-3442630; Tapani Vähäkangas etunimi.sukunimi@elisanet.fi, 044-0677775

Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt reilut 150. Lopullinen tavoitteemme on n. 200-250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.

Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Työsuhde on alkanut 1.9., eli lahjoitukset voit jo aloittaa. Jos mahdollista voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse. Yksi tapa on jakaa 5000 tukijamäärällä (5000: 150 = 33 euroa).

Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499

Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät kohdan ”Tili”.

Pyrimme julkaisemaan kuukausittain kaavion kertyneistä varoista.
Terveisin Vesan Tukiryhmä