"Mitä te oikein puhutte? Ketä nyt pitäisi oikein uskoa! Edelliset vieraat eivät sanoneet mitään kolmiyhteisestä Jumalasta ja tuollaisesta pelastuksesta kuin te. Kuka nyt on oikeassa?" Vanha mies osoitti minua sormellaan ja vaati vastausta. Tällaiseen keskusteluun jouduimme venäläisessä vanhainkodissa, kun pidimme siellä hartauden syyskuun lähetysmatkalla Etelä-Inkerissä. Meitä ennen oli kodissa käynyt jehovantodistajia ja nyt kuullessan meidän opetustamme he tahtoivat saada asioista selvää.
Kävin lähetysmatkalla Torsten Lassfolkin ja Timo Kontion kanssa Jaamassa syyskuun kolmannella viikolla. Matka Jaamaan alkoi torstaina ja kotiin tulimme seuraavana maanantaina myöhään illalla. Tehokasta työaikaa oli perjantaista sunnuntaihi iltaan. Pidimme kotiseuroja, ehtoolliskirkkoja kodeissa ja vierailimme vanhainkodissa. Jaaman kaupungissa osallistuimme nuorteniltaan ja pidin siellä opetuksen Jumalan rakkaudesta. Paikalla oli kahdeksan nuorta. Sunnuntaina Timo saarnasi Jaaman jumalanpalveluksessa ja itse sain tervehtiä seurakuntaa lyhyesti vielä messun jälkeen. Sunnuntaina oli myös edellä mainittu vanhainkotivierailu. Sinne menimme sen jälkeen kun olimme käyneet keskustelmassa Jukan ja Kristiinan kodissa lähetystyön asioista.
Lähetystyössä törmää monenlaisiin tilanteisiin ja äkkiä voi mennä pasmat sekaisin. Edellä kuvatussa tilanteessa vanhainkodissa koimme, että Jumala auttoi ja johdatti keskusteluja. Jumalan apu onkin se selkänoja, jonka varassa tätä työtä voi ylipäänsä tehdä. Jos hän ei johdata ja valmista tilanteita on meidän kulkemisemme aivan turhaa.
Meillä oli mukana tulkki, Leida, joka oli meille korvaamaton apu. Vastasimme vanhan miehen kysymyksiin ja moni nainenkin sieltä tahtoi saada selvyyttä tähän ja moniin muihinkin kysymyksiin. Kun minulta ja Timolta loppuivat välillä sanat, Leida alkoi heille selittämään ulkomuistista raamatunkohtia ja todistamaan heille, miten kristityt uskovat. Oli hauska seurata häntä, kun hän siinä pöydän ääressä istuen innokkaasti selitti heille. Kuulijat olivat aivan tarkkaavaisia ja imivät joka sanan.
Näin monen kuulijan helpottuneen heidän kuullessa yksinkertaisesta pelastustiestä Kristuksen ristin veressä. He olivat tätä aikaisemminkin kuulleet ja moni varmasti uskonutkin ja heidät kaikki oli kristillisesti kastettu, mutta väärät opettajat olivat saaneet heidät sekaisin ja epävarmoiksi. Saimme julistaa evankeliumia ja olla osaltamme vahvistamassa heitä. Inkerin kirkolla on suuri työmaa ja vehnä on vasta heikolla oraalla.
Koko ajan teimme matkaa Jaaman seurakunnassa mukanamme Anatoli. Nuori Anatoli vihittiin papiksi ja asetettiin Jaaman seurakunnan paimeneksi elokuussa. Oli hyvä tutustua häneen. Hänen vaimonsa on Jaaman seurakunnan kasvatti ja näin voi olla miehelleen korvaamaton apu seurakuntatyössä. Molemmat olivat hienoja ja sydämellisiä kristittyjä. Meille jäi tuntuma, että seurakunta oli saanut Jumalalta oikeat työntekijät. Saamme rukoilla heille Pyhän Hengen viisautta ja voimaa heidän työhönsä. Anatoli toivoi että Jaaman seurakunnalla säilyisi hyvä yhteys Pietarsaaren alueen kristittyjen kanssa. Tähän toivomukseen oli hyvä yhtyä.
Sunnuntai iltana vierailimme eräässä kodissa Volosovissa. Kotiin oli kutsuttu useita muitakin Inkerin kirkkoa palvelevia ihmisiä. Siellä oli inkerin kirkon jäseniä sekä esikoislestadiolaisia opettajia Suomesta. Opettajat kertoivat työstään kouluissa. Heidän kertomuksia kuullessamme voimme todeta, että Kristus itse oli heitä johtanut. Koimme voimakasta yhteyttä talon väen sekä vieraiden kanssa. Meillä kaikilla oli se yhteinen näky, että olemme täällä Venäjällä palvelemassa Jumalaa ja rakentamassa Inkerin luterilaista kirkkoa. Kukaan meistä ei yritä tehdä sinne omaa joukkoa, vaan olemme kaikki yhdessä hengessä toimimassa. Iltahartaudessa hiljennyimme Jumalan sanan ääreen ja annoimme sanan hoitaa.
"Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi." (1. Kor. 9:20-23)
Jumalan rauhalla
Vesa Pöyhtäri
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Rukoustyöskentelyyn
Rukous on väkevä ase. Kaikki tosi Herran miehet ja naiset Raamatussa olivat kovia rukoustyöskentelyssä. Jeesus Kristus itse parhaana esimerkkinä. Minä en ole parhaita esimerkkejä.
Rukous oli Jeesukselle tärkeä väline, kun hän valmistautui suuriin ratkaisuihin elämässään. Julkisen toimintansa hän aloitti erämaassa paastolla ja rukouksella. Valitessaan 12 apostolia hän ensin vetäytyi vuorelle yksin rukoilemaan. Ja valmistautuessaan viimeisenä iltana tulevan päivän tapahtumia varten, päivän, jota me kutsumme Pitkäksi Perjantaiksi, hän rukoili Getsemanessa.
Jospa minäkin olisin yhtä innokas. Mutta en ymmärrä rukouksen voimaa, siksi jätän niin usein asioiden hoitamisen oman voimani ja viisauteni varaan. Ja sillä ei pitkälle pötkitä. Ilman Jumalan apua se voi vai törmäillä ympäriinsä.
Mutta joskus Jumala ikäänkuin pakottaa rukoustyöskentelyyn. Niin juuri, ihan rukoustyöskentelyyn. Jeesus opettaa itse tällaisesta työskentelystä vertauksessaan hellittämättömästä leivän pyytäjästä. Mies pyysi ystävältään leipää lainaan, vaikka tämä oli jo mennyt nukkumaan perheensä kanssa. Lopulta hän nousi ja antoi leivän. Jeesus siis kehottaa meitä urakoimaan ihan samaan tyyliin.
Rukoustyöskentelyyn ei jaksa lähteä lakilaisessa mielessä tai ansiomielessä, sellainen väsyttää ja masentaa jo ajatuksenakin. Täytyy löytää jokin parempi perusta rukoilemiselle. Suuri Tarve. Suuri Voimattomuus. Näköalattomuus. Heikkous. Nämä vievät ainakin itseni rukoilemaan. Tulee voimakas tunne, että en jaksa kantaa tätä itse, en löydä tähän ja tähän ongelmaan ratkaisua, jonkun täytyy auttaa. Ja silloin osoite löytyy. "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, ja minä tahdon auttaa sinua."- sanotaan Psalmissa. Saa heittää murheet Herralle, Hän on luvannut kuulla ja auttaa. Hän ei petä.
Tänään heitimme rakkaan vaimoni kanssa monia murheitamme Herralle. Rukoilimme "ystäviemme ja vihamiestemme" puolesta ja toivoimme kaikille runsasta siunausta ja voimaa ja kasvua Jumalan sanan tuntemisessa. Tätä toivoimme myös itsellemme, sillä näissä vaivoissa olemme samassa jamassa kaikkien kristittyjen kanssa kaikkialla.
Ala sinäkin rukoustyöskentelyyn. Sovi ystäviesi kanssa, että rukoilette vaikkapa viikon ajan joka päivä jonkin asian puolesta. Se on sitä hellittämätöntä rukousta. Minä rukoilen tällä viikolla hellittämättä hengellisen taustaryhmäni puolesta kirkossa ja herätysliikkeessä. Että löytyisi lisää hyvää rakkautta ja yhdessä myötäelämistä ja halua parannukseen ja Jumalan sanan seuraamiseen. Tässä rukouksessa kaikki me olemme parannuksen tekijöitä.
Jääkää ystävät ja rakkaat kaikki Jumalan kaikkivaltiaan Murheidemme Kantajan hyviin siunauksiin ja suojeluksiin. Olkaat aina iloiset ja rohkeat Herrassa.
Pastorinne
Rukous oli Jeesukselle tärkeä väline, kun hän valmistautui suuriin ratkaisuihin elämässään. Julkisen toimintansa hän aloitti erämaassa paastolla ja rukouksella. Valitessaan 12 apostolia hän ensin vetäytyi vuorelle yksin rukoilemaan. Ja valmistautuessaan viimeisenä iltana tulevan päivän tapahtumia varten, päivän, jota me kutsumme Pitkäksi Perjantaiksi, hän rukoili Getsemanessa.
Jospa minäkin olisin yhtä innokas. Mutta en ymmärrä rukouksen voimaa, siksi jätän niin usein asioiden hoitamisen oman voimani ja viisauteni varaan. Ja sillä ei pitkälle pötkitä. Ilman Jumalan apua se voi vai törmäillä ympäriinsä.
Mutta joskus Jumala ikäänkuin pakottaa rukoustyöskentelyyn. Niin juuri, ihan rukoustyöskentelyyn. Jeesus opettaa itse tällaisesta työskentelystä vertauksessaan hellittämättömästä leivän pyytäjästä. Mies pyysi ystävältään leipää lainaan, vaikka tämä oli jo mennyt nukkumaan perheensä kanssa. Lopulta hän nousi ja antoi leivän. Jeesus siis kehottaa meitä urakoimaan ihan samaan tyyliin.
Rukoustyöskentelyyn ei jaksa lähteä lakilaisessa mielessä tai ansiomielessä, sellainen väsyttää ja masentaa jo ajatuksenakin. Täytyy löytää jokin parempi perusta rukoilemiselle. Suuri Tarve. Suuri Voimattomuus. Näköalattomuus. Heikkous. Nämä vievät ainakin itseni rukoilemaan. Tulee voimakas tunne, että en jaksa kantaa tätä itse, en löydä tähän ja tähän ongelmaan ratkaisua, jonkun täytyy auttaa. Ja silloin osoite löytyy. "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, ja minä tahdon auttaa sinua."- sanotaan Psalmissa. Saa heittää murheet Herralle, Hän on luvannut kuulla ja auttaa. Hän ei petä.
Tänään heitimme rakkaan vaimoni kanssa monia murheitamme Herralle. Rukoilimme "ystäviemme ja vihamiestemme" puolesta ja toivoimme kaikille runsasta siunausta ja voimaa ja kasvua Jumalan sanan tuntemisessa. Tätä toivoimme myös itsellemme, sillä näissä vaivoissa olemme samassa jamassa kaikkien kristittyjen kanssa kaikkialla.
Ala sinäkin rukoustyöskentelyyn. Sovi ystäviesi kanssa, että rukoilette vaikkapa viikon ajan joka päivä jonkin asian puolesta. Se on sitä hellittämätöntä rukousta. Minä rukoilen tällä viikolla hellittämättä hengellisen taustaryhmäni puolesta kirkossa ja herätysliikkeessä. Että löytyisi lisää hyvää rakkautta ja yhdessä myötäelämistä ja halua parannukseen ja Jumalan sanan seuraamiseen. Tässä rukouksessa kaikki me olemme parannuksen tekijöitä.
Jääkää ystävät ja rakkaat kaikki Jumalan kaikkivaltiaan Murheidemme Kantajan hyviin siunauksiin ja suojeluksiin. Olkaat aina iloiset ja rohkeat Herrassa.
Pastorinne
lauantai 12. syyskuuta 2009
Ystäväkirje 5 / 2009
Afrikkaa…
Joosef-puvussa Afrikassa!
Tämän paidan ostin Yambion torilta (ks. kuva edellinen kirjoitus). Kokeilin pukua tässä kadulla ja sanoin myyjälle, että "I look like Josef in his new shirt", joka nauratti taustalla istuvia paikallisia ihmisiä. Ostin paidan hintaan 30 Sudanin puntaa pitkän tinkaamisen jälkeen.
Miten jouduin Afrikkaan? Olen mukana internetissä eräällä konservatiivipappien keskustelupalstalla. Siellä oli ilmoitus, jossa etsittiin pappeja lyhytaikaisiin opetusmatkoihin Sudanin luterilaisen kirkon pappisseminaariin. Tarkastin kalenterini ja löysin elokuun lopun ja syyskuun alun, jonka voisin käyttää tuohon avustusmatkaan. Olin hyvin iloinen siitä, että tämä matka sopi myös lähetysrenkaani työnäkyyn. Matkan maksoi Sudanin kirkon yhteistyökumppani Yhdysvalloista. (Matka oli vain yhden kerran matka, enkä tällä haavaa suunnittele enempää Afrikan-matkoja. Keskityn Suomeen ja lähialueille.)
En ole suinkaan ainoa suomalainen, joka on käynyt avustamassa Sudanin kirkkoa. Siellä on käynyt useita kirkkomme pappeja eri herätysliikkeistä. Minua ennen siellä oli mm. Utsjoen kirkkoherra Arto Seppänen, jonka kanssa ehdimme olla paikalla yhtä aikaa pari päivää. Tapaaminen Arton kanssa oli hieno, ja hän opasti minua siinä samalla afrikkalaisiin rutiineihin ja seminaarin toimintaan. Minun jälkeeni sinne tuli myös toinen kirkkomme pastori Oulun seudulta.
Pappisseminaari on nelivuotinen ja opiskelijoita on seminaarissa kaikkialta Sudanista. Opiskelijat edustavat maan useita eri heimoja. Joskus nämä heimot ovat olleet vihamielisiä toisilleen, mutta nyt he opiskelevat yhdessä ja rukoilevat ja tunnustavat Kristuksen nimeä yhdessä. Kristus rikkoo inhimilliset raja-aidat ja hänen evankeliuminsa parantaa haavat ja vihollisuudet. Kristus antaa uuden sydämen, joka rakastaa jokaista evankeliumista syntynyttä.
Aloitin opetuksen (minun aiheenani oli Luther ja uskonpuhdistuksen aika) yhteisellä rukouksella. Pyysimme Jeesusta olemaan se meidän paras opettaja, että Hän saisi Lutherin ja uskonpuhdistuksen esimerkin avulla rohkaista meitä kilvoittelemaan ”oikeassa uskossa ja puhtaassa elämässä”. Tunneilla pääsimme käsittelemään omantunnon rauhan kysymyksiä Lutherin etsiessä armollista Jumalaa. Tunsin, että oppilaissa oli tälle aiheelle tarttumapintaa, sillä omatunto on jotain jonka Jumala on antanut meille kaikille. Kuinka löytää rauha levottomalle ja oman täydellisen syntisyyden rasittamalle sydämelle, sitä keskustelimme ja vastauksen löysimme niistä Raamatun-jakeista, jotka myös olivat ratkaisevat Lutherin "uudelle" löydölle, kun hän viimein käsitti evankeliumin. Kristuksen sovituskuolema meidän syntisten edestä, sen uskolla omistaminen ilman omia tekoja, tuo rauhan, sillä "evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovalle pelastukseksi..." (Room. 1:16-17).
Ennen Sudaniin siirtymistä vietin viikon Ugandassa. Jatkolento Ugandasta (Kampala)Sudaniin Lähetyslentäjien (MAF) pienkoneella oli vasta seuraavalla viikolla. Käytin viikon Ugandan kristittyjen hyväksi ja avustin paikallista Ugandan evankelis-luterilaista kirkkoa heidän evankelistakoulutuksessaan. Oli rohkaisevaa saada tavata ugandalaisia maallikkokristittyjä, jotka toimivat pienissä seurakunnissa evankelistoina eli maallikkosaarnaajina ja seurakunnan opettajina ennen valmistumistaan pappisseminaaristaan seurakuntien paimeniksi. Heidän todistuksensa ja työnäkynsä oli pysähdyttävä. He miettivät, miten saisivat vietyä ihmisille evankeliumia, että ihmiset pysähtyisivät kuulemaan hyvää sanomaa. He olivat valmiit antamaan Kristukselle koko elämänsä.
Kotimatkalle lähdin torstaina 3. syyskuuta ja jälleen rakkaan Karitani luona olin lauantai-iltana.
Syyskuun lopulla lähden Timo Kontion ja Torsten Lassfolkin kanssa Venäjälle. Muistakaa tätäkin matkaa.
Kotimaan työ
Syksyn kalenterini on jo täynnä sunnuntai-päivien osalta. Muutama lauantai on vielä avoin. Seuraavat vielä vapaat viikonloput (la-su) ovat marraskuun kaksi viimeistä viikonloppua. Jos sinulla on tiedossasi mahdollisuuksia näillekin viikonlopuille, niin otathan yhteyttä.
Arkipäivinä valmistelen audiovisuaalista Raamatunopetus- ja julistusmateriaalia sekä tutkin Raamattua. Katekismusselitys onkin jo valmistunut (ks. viimeisin Rauhan Sana). Larsmossa pidän Larsmon seurakunnan kanssa kerran kuukaudessa opetusiltoja alkukirkon ajoista. Mukana opettamassa on lähiseudun ruotsinkielisiä pappeja sekä saarnaajaveljiä.
Arkipäiville mahtuisi vielä toimintaa. Onko sinun seurakunnassasi tarvetta Alkukirkko-illoille tai katekismusopetukselle? Ota yhteyttä niin aletaan suunnittelemaan.
Rukousaiheita
-Rauhasanalaisuuden puolesta, että luottamus Jumalan kirjoitettuun sanaan säilyisi ja se saisi myös oikeasti johdattaa toimintaamme.
-Kansamme hengellisen heräämisen puolesta.
-Rukoushuoneiden puolesta niiden järjestäessä seuroja ja Raamattuopetusta lapsille ja nuorille.
-Nuorten ja lasten raittiissa uskossa kasvamisen puolesta.
-Kirkon ja kaikkien kristittyjen puolesta eri herätysliikkeissä, ettemme mukautuisi maailman mukaan vaan palaisimme aina uudelleen Raamatun perustalle.
-Toukomettisen lähetyspiiri ja katekismusvartti (joka toinen keskiv.)
-Vierailut seurakunnissa ja rukoushuoneissa.
-Raamattuopetuksen puolesta
-Ugandan ja Sudanin kristittyjen puolesta.
-LFF ja Rauhan Sanan lähetystyön puolesta.
_____________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Lopullinen tavoitteemme on n. 250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä
Joosef-puvussa Afrikassa!
Tämän paidan ostin Yambion torilta (ks. kuva edellinen kirjoitus). Kokeilin pukua tässä kadulla ja sanoin myyjälle, että "I look like Josef in his new shirt", joka nauratti taustalla istuvia paikallisia ihmisiä. Ostin paidan hintaan 30 Sudanin puntaa pitkän tinkaamisen jälkeen.
Miten jouduin Afrikkaan? Olen mukana internetissä eräällä konservatiivipappien keskustelupalstalla. Siellä oli ilmoitus, jossa etsittiin pappeja lyhytaikaisiin opetusmatkoihin Sudanin luterilaisen kirkon pappisseminaariin. Tarkastin kalenterini ja löysin elokuun lopun ja syyskuun alun, jonka voisin käyttää tuohon avustusmatkaan. Olin hyvin iloinen siitä, että tämä matka sopi myös lähetysrenkaani työnäkyyn. Matkan maksoi Sudanin kirkon yhteistyökumppani Yhdysvalloista. (Matka oli vain yhden kerran matka, enkä tällä haavaa suunnittele enempää Afrikan-matkoja. Keskityn Suomeen ja lähialueille.)
En ole suinkaan ainoa suomalainen, joka on käynyt avustamassa Sudanin kirkkoa. Siellä on käynyt useita kirkkomme pappeja eri herätysliikkeistä. Minua ennen siellä oli mm. Utsjoen kirkkoherra Arto Seppänen, jonka kanssa ehdimme olla paikalla yhtä aikaa pari päivää. Tapaaminen Arton kanssa oli hieno, ja hän opasti minua siinä samalla afrikkalaisiin rutiineihin ja seminaarin toimintaan. Minun jälkeeni sinne tuli myös toinen kirkkomme pastori Oulun seudulta.
Pappisseminaari on nelivuotinen ja opiskelijoita on seminaarissa kaikkialta Sudanista. Opiskelijat edustavat maan useita eri heimoja. Joskus nämä heimot ovat olleet vihamielisiä toisilleen, mutta nyt he opiskelevat yhdessä ja rukoilevat ja tunnustavat Kristuksen nimeä yhdessä. Kristus rikkoo inhimilliset raja-aidat ja hänen evankeliuminsa parantaa haavat ja vihollisuudet. Kristus antaa uuden sydämen, joka rakastaa jokaista evankeliumista syntynyttä.
Aloitin opetuksen (minun aiheenani oli Luther ja uskonpuhdistuksen aika) yhteisellä rukouksella. Pyysimme Jeesusta olemaan se meidän paras opettaja, että Hän saisi Lutherin ja uskonpuhdistuksen esimerkin avulla rohkaista meitä kilvoittelemaan ”oikeassa uskossa ja puhtaassa elämässä”. Tunneilla pääsimme käsittelemään omantunnon rauhan kysymyksiä Lutherin etsiessä armollista Jumalaa. Tunsin, että oppilaissa oli tälle aiheelle tarttumapintaa, sillä omatunto on jotain jonka Jumala on antanut meille kaikille. Kuinka löytää rauha levottomalle ja oman täydellisen syntisyyden rasittamalle sydämelle, sitä keskustelimme ja vastauksen löysimme niistä Raamatun-jakeista, jotka myös olivat ratkaisevat Lutherin "uudelle" löydölle, kun hän viimein käsitti evankeliumin. Kristuksen sovituskuolema meidän syntisten edestä, sen uskolla omistaminen ilman omia tekoja, tuo rauhan, sillä "evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovalle pelastukseksi..." (Room. 1:16-17).
Ennen Sudaniin siirtymistä vietin viikon Ugandassa. Jatkolento Ugandasta (Kampala)Sudaniin Lähetyslentäjien (MAF) pienkoneella oli vasta seuraavalla viikolla. Käytin viikon Ugandan kristittyjen hyväksi ja avustin paikallista Ugandan evankelis-luterilaista kirkkoa heidän evankelistakoulutuksessaan. Oli rohkaisevaa saada tavata ugandalaisia maallikkokristittyjä, jotka toimivat pienissä seurakunnissa evankelistoina eli maallikkosaarnaajina ja seurakunnan opettajina ennen valmistumistaan pappisseminaaristaan seurakuntien paimeniksi. Heidän todistuksensa ja työnäkynsä oli pysähdyttävä. He miettivät, miten saisivat vietyä ihmisille evankeliumia, että ihmiset pysähtyisivät kuulemaan hyvää sanomaa. He olivat valmiit antamaan Kristukselle koko elämänsä.
Kotimatkalle lähdin torstaina 3. syyskuuta ja jälleen rakkaan Karitani luona olin lauantai-iltana.
Syyskuun lopulla lähden Timo Kontion ja Torsten Lassfolkin kanssa Venäjälle. Muistakaa tätäkin matkaa.
Kotimaan työ
Syksyn kalenterini on jo täynnä sunnuntai-päivien osalta. Muutama lauantai on vielä avoin. Seuraavat vielä vapaat viikonloput (la-su) ovat marraskuun kaksi viimeistä viikonloppua. Jos sinulla on tiedossasi mahdollisuuksia näillekin viikonlopuille, niin otathan yhteyttä.
Arkipäivinä valmistelen audiovisuaalista Raamatunopetus- ja julistusmateriaalia sekä tutkin Raamattua. Katekismusselitys onkin jo valmistunut (ks. viimeisin Rauhan Sana). Larsmossa pidän Larsmon seurakunnan kanssa kerran kuukaudessa opetusiltoja alkukirkon ajoista. Mukana opettamassa on lähiseudun ruotsinkielisiä pappeja sekä saarnaajaveljiä.
Arkipäiville mahtuisi vielä toimintaa. Onko sinun seurakunnassasi tarvetta Alkukirkko-illoille tai katekismusopetukselle? Ota yhteyttä niin aletaan suunnittelemaan.
Rukousaiheita
-Rauhasanalaisuuden puolesta, että luottamus Jumalan kirjoitettuun sanaan säilyisi ja se saisi myös oikeasti johdattaa toimintaamme.
-Kansamme hengellisen heräämisen puolesta.
-Rukoushuoneiden puolesta niiden järjestäessä seuroja ja Raamattuopetusta lapsille ja nuorille.
-Nuorten ja lasten raittiissa uskossa kasvamisen puolesta.
-Kirkon ja kaikkien kristittyjen puolesta eri herätysliikkeissä, ettemme mukautuisi maailman mukaan vaan palaisimme aina uudelleen Raamatun perustalle.
-Toukomettisen lähetyspiiri ja katekismusvartti (joka toinen keskiv.)
-Vierailut seurakunnissa ja rukoushuoneissa.
-Raamattuopetuksen puolesta
-Ugandan ja Sudanin kristittyjen puolesta.
-LFF ja Rauhan Sanan lähetystyön puolesta.
_____________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Lopullinen tavoitteemme on n. 250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä
perjantai 11. syyskuuta 2009
Afrikka
Joosef-puvussa Afrikassa!
Tämän paidan ostin Yambion torilta. Kokeilin pukua tässä kadulla ja sanoin myyjälle, että "I look like Josef in his new shirt", joka nauratti taustalla istuvia paikallisia ihmisiä. Ostin paidan hintaan 30 Sudanin puntaa pitkän tinkaamisen jälkeen.
Miten jouduin Afrikkaan? Olen mukana internetissä eräällä konservatiivipappien keskustelupalstalla. Siellä oli ilmoitus, jossa etsittiin pappeja lyhytaikaisiin opetusmatkoihin Sudanin luterilaisen kirkon pappisseminaariin. Tarkastin kalenterini ja löysin elokuun lopun ja syyskuun alun, jonka voisin käyttää tuohon avustusmatkaan. Olin hyvin iloinen siitä, että tämä matka sopi myös lähetysrenkaani työnäkyyn.
En ole suinkaan ainoa suomalainen, joka on käynyt avustamassa Sudanin kirkkoa. Siellä on käynyt useita kirkkomme pappeja eri herätysliikkeistä. Minua ennen, elokuun alkupuolen, siellä oli mm. Utsjoen kirkkoherra Arto Seppänen, jonka kanssa ehdimme olla paikalla yhtä aikaa pari päivää. Tapaaminen Arton kanssa oli hieno, ja hän opasti minua siinä samalla afrikkalaisiin rutiineihin ja seminaarin toimintaan. Minun jälkeeni sinne tuli myös toinen kirkkomme pastori Oulun seudulta.
Pappisseminaari on nelivuotinen ja opiskelijoita on seminaarissa kaikkialata sudanista. Opiskelijat edustavat maan useita eri heimoja. Joskus nämä heimot ovat olleet vihamielisiä toisilleen, mutta nyt he opiskelevat yhdessä ja rukoilevat ja tunnustavat Kristuksen nimeä yhdessä. Kristus rikkoo inhimillset raja-aidat ja hänen evankeliuminsa parantaa haavat ja vihollisuudet. Kristus antaa uuden sydämen, joka rakastaa jokaista evankeliumista syntynyttä.
Aloitin opetuksen (minun aiheenani oli Luther ja uskonpuhdistuksen aika) yhteisellä rukouksella. Pyysimme Jeesusta olemaan se meidän paras opettaja, että Hän saisi Lutherin ja uskonpuhdistuksen esimerkin avulla rohkaista meitä kilvoittelemaan oikeassa uskossa ja puhtaassa elämässä. Tunneilla pääsimme käsittelemään omantunnon rauhan kysymyksiä Lutherin etsiessä armollista Jumalaa. Tunsin, että oppilaissa oli tälle aiheelle tarttumapintaa, sillä omatunto on jotain jonka Jumala on antanut meille kaikille. Kuinka löytää rauha levottomalle ja oman täydellisen syntisyyden rasittamalle sydämelle, sitä keskustelimme ja vastauksen löysimme niistä Raamatun-jakeista, jotka myös olivat ratkaisevat Lutherin "uudelle" löydölle, kun hän viimein käsitti evankeliumin. Kristuksen sovituskuolema meidän syntisten edestä, sen uskolla omistaminen ilman omia tekoja, tuo rauhan, sillä "evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovalle pelastukseksi..." (Room. 1:16-17).
Ennen Sudaniin siirtymistä vietin viikon Ugandassa. Jatkolento Ugandasta (Kampala)Sudaniin Lähetyslentäjien (MAF) pienkoneella oli vasta seuraavalla viikolla. Käytin viikon Ugandan kristittyjen hyväksi ja avustin paikallista Ugandan evankelis-luterilaista kirkkoa heidän evankelistakoulutuksessaan. Oli rohkaisevaa saada tavata ugandalaisia maallikkokristittyjä, jotka toimivat pienissä seurakunnissa evankelistoina eli maallikkosaarnaajina ja seurakunnan opettajina ennen valmistumistaan pappisseminaaristaan seurakuntien paimeniksi hoitamaan sanaa ja sakramentteja. Heidän todistuksensa ja työnäkynsä oli pysähdyttävä. He miettivät, miten saisivat vietyä ihmisille evankeliumia, että ihmiset pysähtyisivät kuulemaan hyvää sanomaa. He olivat valmiit antamaan Kristukselle koko elämänsä.
Kotimatkalle lähdin torstaina 3. syyskuuta ja jälleen rakkaan Karitani luona olin lauanai-iltana.
Rukoilkaa Ugandan ja Sudanin kristittyjen puolesta!
Vesa Pöyhtäri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)