maanantai 27. lokakuuta 2008

Isien ja Varhaisnuorten leiri lähestymässä

Himangan seurakunnan ja Himangan Rauhan Sanan leiri Ruonan leirikeskuksessa 7.-8.10.2008. Leiri alkaa klo 18.30 ja päättyy la klo 18.00. Tule mukaan kokemaan yhdessäoloa hyvässä ilmapiirissä. Leirin teemana on "Luominen". Tutustumme Raamatun luomiskertomuksiin alustusten ja keskustelujen avulla.

Varhaisnuorten tarpeita ei myöskään ole unohdettu. Ohjelmassa on nuotioroihun rakentamista, action-ohjelmaa eri tavoin, taskulamppuhippaa pimeässä leirikeskuksessa, ja tietysti makkaranpaistoa ja saunomista.

Leirin hinta: aik. 20 e, lapset 10 e.
Ilmoittaudu allekirjoittaneelle vpoyhtari@hotmail.com 3.11. mennessä.

Yhteistyöterveisin
Vesa Pöyhtäri

maanantai 20. lokakuuta 2008

Arkkipiispa homoseksualismista, Youtube

Arkkipiispa Vanagsin alustus Paastonajan kirkkopäivillä 2008 homoseksualismista. Videot on kuvannut Klaus Hildén ja tulkkina toimii Timo Keskitalo. Luento on leikattu kolmeen kymmenen minuutin pätkään. Pyrin leikkaamaan luennon niin, että kaikki osat ovat mielekkäitä kokonaisuuksia.

Osa 1/3: http://www.youtube.com/watch?v=vmZB26BmMDg
Osa 2/3: http://www.youtube.com/watch?v=4NdaY9yaeZQ
Osa 3/3: http://www.youtube.com/watch?v=zPAeDpPpbPs
Osa 1: Homoliikkeen yhteiskunnallinen ohjelma. Raamatun kohtientarkastelua.
Osa 2: Homoseksuaalinen taipumus ja antiikki.
Osa 3: Kirkon tehtävä lain ja evankeliumin saarnaajana

Katsokaapa! Rautaisannos tietoa ja pastoraalista huolenpitoa tältä Jumalan mieheltä.
Wille Huuskonen. Paavalin synodi.

torstai 9. lokakuuta 2008

Jari ja Markus omantunnon kristittyinä

Kirkollinen ilmapiiri kovenee koko ajan. Turun hiippakunta on jatkanut kovaa linjaansa. Kaksi kilvoittelevaa pappisveljeämme, Jari Rankinen ja Markus Malmivaara Vammalan seurakunnasta, ovat nyt saaneet rangaistuksensa. Heidän syytteensä oli sama kuin minulla, eli he eivät voineet mennä alttarille yhdessä naispapin kanssa toimittamaan jumalanpalvelusta. Jalat varmasti olisivat heidät sinne asti kantaneet ja he olisivat hoitaneet työn miehuullisesti. Mutta sydän - omatunto - ei päästänyt.

Kristinusko on ollut aina omantunnon kristillisyyttä. Omatunto on noteerattu aina korkealle. Kerrotaan englantilaisesta kirkonmiehestä, joka oli Rooman paavin hovissa ja kardinaalit olivat ryhmittyneet paavin ympärille. Jokaisen kardinaalin oli vuorollaan kohotettava malja ja lausuttava "paaville". Kun tuli englantilaisen vuoro, hän kohotti maljan ja lausui: "Ensin omalletunnolle, sitten paaville".

Me emme kohota maljoja, se ei kuulu suomalaiseen tapaan. Mutta on meillä opittavaa tältä englantilaiselta, John Henry Newmanilta. Omatunto on ensin. Mutta ei suinkaan mikä tahansa omatunto, kenenkään omatunto ei ole erehtymätön. Siksi kukaan ei voi piiloutua omantuntonsa taakse sanoen, ettei se ja se Raamatun vastustaisuuteni ole minulle syntiä, koska omatuntoni ei soimaa. Ei näin. Sen sijaan meitä on tarkoin opetettu, että Jumala puhuu omassatunnossa Jumalan sanan mukaisesti. Muu ääni on siellä ihmisen omaa keksintöä.

Palaamme Jariin ja Markukseen. Heidän oppi-isänsä tässä kieltäytymisessä oli Martti Luther, ja sitä kautta apostolinen vanha Kirkko. Lutherilta vaadittiin tuomioistuimessa vain pienen pientä tekoa - että hän lausuisi "revoco" , peruutan, ja suostuisi näin kannattamaan löytämäänsä raamatullista evankeliumin oppia vain sydämessään eikä toisi sitä enää julki toisille. Tiedämme kaikki, ettei hän perunut, vaan pysyi kirjojensa kannalla - "Tässä seison, enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon". Hän ei voinut peruuttaa yhtään kirjoitustaan, sillä niiden ei voitu osoittaa olevan Jumalan sanan vastaisia. Lutherin toiminta opettaa meille sitä sa´maa mitä apostoli Jaakob - usko tulee julki teoissa, sillä "ilman tekoja on usko kuollut".

Kun pastorit ajetaan ulos, kuka hoitaa sitä Kristuksen laumaa Vammalassa, joka haluaa elää jumalanpalveluselämää sanan mukaisesti? Tämä on kysymys, johon Turun hiippakunta ei voine vastata ilman, että se ottaa päätöksensä takaisin. Joka tapauksessa Jumalan omat eivät jää hoitoa vaille, rikas isä hoitaa niin paimenet kuin laumankin.

Rukoilemme Jarin, Markuksen ja Vammalan seurakunnan kanssa ja puolesta Lutherin sanoin:

Me kiitämme sinua, rakas Jumala,
että saamme kuulua niiden joukkoon,
jotka ovat sinun omiasi.
Me tiedämme, että meillä on sinun sanasi
ja että meitä sen takia vainotaan ja koko
maailma on sen takia meidän vihollisemme.
Siksi me olemme aivan varmoja siitä,
että kuulumme sinun laumaasi.
Se lauma on perivä iankaikkisen elämän.
Amen.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Ystäväkirje 2

Jumalan terve!

Ensimmäinen kuukausi tässä tehtävässä on takana. On hyvä ja kiitollinen mieli. Tehtäviä on ollut sopivasti viikolla ja viikonloppuna jopa Altaa myöden, josta olet jo saattanut lukeakin blogissani, www.vesapoyhtari.blogspot.com.


Taipuisa viisaus

Viime kesänä Detroit Laken tilpehöörikaupassa selailin hyllyjä ja katseeni osui myytävänä olevaan messinkiseen ”huoneentauluun”. Messinkilevylle oli painettu kaikkien lännenmiesten isä John Wayne, ja hänen suuhunsa lause ”A man’s gotta do what a man’s gotta do” - miehen on tehtävä se mikä miehelle kuuluu. Ilme oli tietysti jäätä ja rautaa. Ostin levyn matkamuistoksi. Oliko se Jumalan johdatusta, mutta en löytänyt sitä enää matkatavaroiden joukosta palattuamme takaisin Suomeen.

Pyhä Henki ilmoittaa meille pyhän Jaakobin kautta: ”Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.” Jaak. 3:17. Olen joskus opettanut tästä aiheesta. Olen asettanut tämän tekstin vastakkain sen ajattelun kanssa, joka on meille kaikille tuttu ja meitä lähellä—siis tuo lännenmiesmentaliteetti, jolla mennään vaikka läpi harmaan kiven, oli se oikein tai väärin. Kukapa tässä Euroopan amerikkalaisimmassa maassa tahtoisi olla muuta kuin länkkäri. Apostolin taipuisuus ja lännen miehen taipumattomuus ovat kuitenkin kotoisin eri maista. Ensimmäinen on tehty taivaassa.

Apostolinen taipuisuus on taivaassa tehtyä. Uskon oppimme pääarkkitehti, pyhä Jumala, Herra Sebaot, sotajoukkojen Jumala, tahtoo meidän olevan taipuisia! Siihen kätkeytyy Jumalan viisaus. Jos olisimme lasipatsaita, tai karaistua terästä, kestäisimme paljon ja pysyisimme tukevasti paikallamme tuulessa ja tuiskussa. Mutta kun vastustus kasvaa liian suureksi me murrumme kappaleiksi.

Taipuisa viisaus kestää, sillä sillä on varaa taipua. Ei se kuitenkaan mitään löperöviisautta ole. Löperöviisaus ei ole taipuisaa vaan velttoa, eikä sellaisesta ole apua Jumalan valtakunnan työssä. Sellainen viisaus suhmuroi, saastuttaa itseensä valhetta, rakentaa puolitotuuksiin ja pelaa suhdanteiden varassa. Sanalla sanoen se on päivänpolitiikkaa—jopa päiväperhonpolitiikkaa. Mutta ”ylhäälta tuleva viisaus on ensiksikin puhdas”. Se ei saastuta itseensä maallista viisautta, ei oikean tien ylihurskaalta eikä alihurskaalta puolelta, sillä se on ylhäältä tulevaa. Se on annettu totuus, jonka varassa voi mennä kuolemaankin, eikä helvetin portit sitä voita. Sellaisesta puhtaasta viisaudesta kertoo meille pyhä Paavali. Hän oli julistanut Galatiassa puhtaan evankeliumin. Toiset olivat sen muuttaneet, sekoittaneet siihen ihmismielipiteitä, vaikkakin hurskaita ja jumalisia. Kuultuaan tästä hänen kirjeensä sisältö opettaa meitä millä tavalla pyhä ja paha viisaus sopii yhteen leiliin. Hän toivoo jopa itsensä kirotuksi, jos hän saarnaisi muuta evankeliumia, kuin mikä annettu on. Puhdasta ja ylhäältä annettua ei saa sekoittaa ihmisoppeihin. Toiseksi se on ”rauhaisa”. Tässä saisimme kaikki ottaa mallia. Viisaudella ei ole hätä, se saa olla rauhaisa, antaa maailman huseerata ja heilua, Jumalan viisaus se vain pysyy. Jumalan sanan viidaudesta käsin käydessämme keskusteluihin toistemme kanssa, ei sävy tarvitse olla hyökkäävä, raivoisa, painostava, vaan se saa olla rauhaisa. Se saa nojautua ennen kirjoitettuun Jumalan sanan ilmoitukseen, ja oppia lisää, jos sanan rikkauksista avautuu uusia asioita. Ja paljon meillä on vielä toisiltamme opittavaa opissa, uskossa ja kilvoittelussa. Ei ole valmista Jumalan lasta, vaikka sana ja viisaus on ollut valmis ja meille ilmoitettu jo pian 2000 vuotta. Ja seuraavaksi Jumalan antama viisaus on ”lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.” Voi, kunpa saisin itseeni nuo aivan sydämeen saakka kirjoitettua! Ihana lista ihania sanoja. Pyydetään Jumalalta, viisauden lähteeltä armoa saada näitä sulattaa itseemme ja kohtaamisiimme”

Jumalan rauhalla
Vesa Pöyhtäri

Soittelehan, niin järjestetään seuroja!



Esirukouslista

Rauhan Sanan ja LFF seurojen puolesta.
Lähetystyömme puolesta Virossa, Inkerissä ja Vuorimaassa.
Suomen kansan heräämisen puolesta.
Uskovien nuorten puolesta, että jaksaisivat uskoa syntisten vapahtajaan ja tunnustaa uskoaan.
Varhaisnuorten uskossa kasvamisen puolesta.
Kotien ja perheiden puolesta.
Raamatunopetustilanteiden puolesta Oulussa, Helsingissä, Rautiossa, Himangalla, Ähtävällä ja Rovaniemellä.
Rauhansanalaisuuden keskinäisen rakkauden puolesta.
Evankeliumin työn puolesta kirkossamme, muissa kirkoissa ja kaikkialla maailmassa.




Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt reilut 170. Lopullinen tavoitteemme on n. 200-250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Syyskuussa palkka voitiin maksaa melkein kokonaan, kiitos Herralle!

Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse. Yksi tapa on jakaa 5000 tukijamäärällä (5000: 150 = 33 euroa).

Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 , viitenumero: 13

Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät kohdan ”Tili”.

Pyrimme kertomaan kuukausittain kertyneistä varoista.
Vesan tukiryhmä: Tapani Vähäkangas, Pekka Kyösti...