"Onko nyt nousemassa uusi moralistinen ja suvaitsematon "puhdasoppinen " ideologia, kansalaisuskonto (civil religion), joka, joka ei salli poikkeamia laajan kansanosan hyväksymään yhteiskuntakelpoiseen uskonnollisuuteen? Suurissa seurakuntayhtymissä on jo havaittavissa vaarallinen, herätyskristillisyyttä diskriminoiva tendenssi.
Eri herätysliikkeisiin kuuluvilla kirkollisveron maksajilla on täysi oikeus odottaa, että osa kirkon vero- ja kolehtituloista käytetään heidän kannattamiensa toimintojen tukemiseen. Ellei näin tapahdu, he voivat oikeutetusti kysyä, mitä mieltä on rahoittaa kirkkoa, joka ylenkatsoo heidät.
Kansankirkon aito moniäänisyys ja hengellinen moniarvoisuus on tunnustettava, ei vain juhlapuheissa vaan myös taloudellisissa realiteeteissa."
Kirjoitus Helsingin Sanomissa 5.6.2011
"Sari Roman-Lagerspetz (HS 3.6.) vastustaa "syrjivien oppien viemistä kehittyviin maihin" valtion ja kirkon taloudellisella tuella. Hänen mielestään tukea ei tule antaa sellaisille lähetysjärjestöille, jotka eivät hyväksy homoparien siunaamista ja naispappeutta.
Todellisuudessa Aasian ja Afrikan nuoret kirkot kieltäytyvät yhteistyöstä sellaisten kirkkojen, järjestöjen ja lähetystyöntekijöiden kanssa, jotka hyväksyvät homoparien siunaamisen. Tästä on jo näyttöä useissa tapauksissa.
Homoparien siunaaminen on puhtaasti länsimainen ilmiö, ja sielläkin lähinnä vain liberaalien protestanttisten kirkkojen hyväksymä toiminto. Keskustelu homoparien siunaamisesta koskee murto-osaa, vain n. 13%:a kristikunnasta.
Aasiassa ja Afrikassa aihe ei ole noussut ajankohtaiseksi. Nuoret protestanttiset kirkot, kuten myös maailmanlaaja katolinen kirkko ja ortodoksiset kirkot pitäytyvät kristinuskon perinteiseen näkemykseen.
Roman-Lagerspetz haluaisi edistää liberaalien länsimaisten arvojen missiota koko maailmaan. Länsimaisten seksuaalieettisten näkemysten pakkovienti Aasiaan ja Afrikkaan olisi kulttuuri-imperialismia, sikäläisten perinteisten arvojen sekä heidän kristillisten arvojensa korvaamista moderneilla länsimaisilla arvoilla.
Nykyaikainen lähetystyö karttaa tietoisesti tällaista kulttuurista ylimielisyyttä. Lähetysjärjestöt tukevat nuoria kirkkoja heidän keskeisimmässä tehtävässään, evankeliumin julistamisessa ja ihmisten palvelemisessa.
Kirkon teologian, etiikan ja käytäntöjen soveltaminen kunkin kulttuurin ja yhteiskunnan olosuhteisiin kuuluu paikallisille kristityille, se ei ole länsimaisten lähetystyöntekijöiden tehtävä.
Ruotsin kuningas sääti 1726 vuoteen 1869 asti voimassa olleen ns. konventikkeliplakaatin, joka pyrki estämään herätysliikkeitten toiminnan myös Suomessa. Taustalla oli yhdenmukaistava kirkollinen puhdasoppisuus yhdistyneenä valtiokirkollisiin poliittisiin intresseihin.
Onko nyt nousemassa uusi moralistinen ja suvaitsematon "puhdasoppinen " ideologia, kansalaisuskonto (civil religion), joka, joka ei salli poikkeamia laajan kansanosan hyväksymään yhteiskuntakelpoiseen uskonnollisuuteen? Suurissa seurakuntayhtymissä on jo havaittavissa vaarallinen, herätyskristillisyyttä diskriminoiva tendenssi.
Eri herätysliikkeisiin kuuluvilla kirkollisveron maksajilla on täysi oikeus odottaa, että osa kirkon vero- ja kolehtituloista käytetään heidän kannattamiensa toimintojen tukemiseen. Ellei näin tapahdu, he voivat oikeutetusti kysyä, mitä mieltä on rahoittaa kirkkoa, joka ylenkatsoo heidät.
Kansankirkon aito moniäänisyys ja hengellinen moniarvoisuus on tunnustettava, ei vain juhlapuheissa vaan myös taloudellisissa realiteeteissa."
Voisiko tämän paremmin sanoa. Kun kristillisen opin professori, myös suuren maailman tunteva, lausuu näin, moni alkaa miettimään asioita myös tukahdutettujen näkökulmasta. Kirkon perinteisen linjan kristityillä on oikeus täyteen kirkolliseen elämään kirkossamme heidän teologiaansa ja omaatuntoaan murtamatta, mutta tätä oikeutta ei ole suotu kuin paikallisseurakuntien ulkopuolella. Eikä läheskään aina sielläkää (SLEY:n sulkeminen pois Espoon kappelista). Liikkeellä on ollut totalitaarinen koneisto, joka on tahtonut murtaa perinteisen teologian noudattamisen kirkostamme. Miikan kirjoitus on kuitenkin kevään merkki. Ei tarvitse alistua!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rauhan sana. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rauhan sana. Näytä kaikki tekstit
tiistai 7. kesäkuuta 2011
lauantai 21. toukokuuta 2011
Ystäväkirje 2/2011
Uusin ystäväkirje on luettavissa klikkaamalla TÄTÄ.
Tervetuloa myös uudet lähetysrenkaan jäsenet. Tuo ystäväsikin mukaan, työ on vain laajentunut! Siitä tarkemmin kirjeessä.
Jumalan rauhalla
Vesa Pöyhtäri
http://www.slideshare.net/vpoyhtari/ystvkirje-2-2011
Tervetuloa myös uudet lähetysrenkaan jäsenet. Tuo ystäväsikin mukaan, työ on vain laajentunut! Siitä tarkemmin kirjeessä.
Jumalan rauhalla
Vesa Pöyhtäri
http://www.slideshare.net/vpoyhtari/ystvkirje-2-2011
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Kirkossa painostetaan rahalla luopumaan raamatullisesta opetuksesta
Luin oheisen uutisen:
"Helsingin seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto päätti viime viikolla olla antamatta projektimäärärahaa Kansanlähetyksen lähetystyöhankkeille. Yhteinen kirkkoneuvosto ei kuitenkaan täysin evännyt tukea vaan haluaa kuulla vielä Kansanlähetyksen johtoa ja kuulla sen linjauksia, kertoo Kirkko ja kaupunki
Helsingin seurakunnat jakavat vuosittain projektiavustuksia lähetykseen ja kansainväliseen diakoniaan. Kansanlähetys anoi yhteensä 133 000 euroa hankkeisiinsa.
Aikaisemmin tuki on evätty Suomen Luterilaiselta Evankeliumiyhdistykseltä sen naispappeuden vastaisen linjan vuoksi.
Helsingin seurakuntayhtymän ja Kansanlähetyksen edustajien välinen neuvottelu toteutunee pääsiäisen jälkeen, jolloin seurakuntayhtymä toivoo saavansa selvityksen Kansanlähetyksen linjasta.
– Rahanjako edellyttää sitä, että olemme Kansanlähetyksen kanssa samoilla linjoilla, sanoo yhteisen seurakuntatyön johtaja Pentti Miettinen tällä viikolla ilmestyvän Kirkko ja kaupungin haastattelussa."
(kotimaa24)
KOMMENTOINTIA:
Helsingin seurakuntayhtymän ratkaisu olisi jotenkin ymmärrettävissä, jos Suomen evl. kirkko olisi tehnyt päätöksen, että kirkon aikaisempi virkakäsitys, jossa pitäydytään pappisvirkaan vihittyjen miesten pappeuteen, olisi väärä. Sen sijaan kirkko on tähän saakka hyväksynyt vanhemman virkakäsityksen ja sallinut sen opettamisen "tulevillekin sukupolville".
Helsingin päätös nojaa median luomaan, joidenkin kirkon johtajien suosiollisella tuella, mielikuvaan ja käsitykseen, että kirkko olisi jotekin luopunut entisestä käsityksestä siirryttyään naispappeuteen. Mutta näin asia ei ole. Sen osoittaa jo ponsikin, jolla taattiin "naispappeuden torjuville" oikeus toimia kirkossa (luonnollisesti pitäytyen vihittyjen miesten pappeuteen, sillä muuten ei pontta olisi tarvinnut kirjoittaa). Naispappeus ei muuttanut kirkon oppia, vaan toi vanhemman viran rinnalle uuden viran, jossa naisetkin voivat toimia. Kirkosta tuli tosiasiallisesti kahden järjestyksen kirkko.
Jo SLEY:n lähetysvarojen lakkauttaminen (miljoona euroa) heidän virkakantansa johdosta oli Helsingille rikkomus Suomen lakia vastaan. Yhdenvertaisuuslaki suojaa julkisyhteisön sisällä olevia mielipidevähemmistöjä enemmistön mielivallalta. Nyt Helsinki pyrkii tekemään saman Kansanlähetyksen lähetystyölle.
SLEY ei taipunut rahahanojen sulkemisen edessä. Jumalan sana oli kalliimpi kuin kirkon rahat. Jumala siunasi tämän niin, että SLEY:n kenttäväki uhrasi omistaan sitä enemmän. Toivon, että Kansanlähetykselle kävisi samoin.
Joka tapauksessa kokonaistilanne on se, että kirkko köyhtyy kovaa vauhtia. Se joutuu miettimään satsatako seiniin vai toimintaan. Kirkon köyhtyminen tulee vaikuttamaan myös kirkon tukemien järjestöjen toimintaan ja ne joutuvat yhä enemmän siirtymään takaisin omarahoitteiseen toimintaan. Tämä on otettava vastaan kiitollisin mielin ja Jumalalta tulevana johdatuksena. SLEY ja Kansanlähetys kulkevat edellä ja toiset tulevat perässä. LFF ja muut "vapaat järjestöt" saavat kiittää Jumalaa, että toimintaa ei ole rakennettu kirkon avustusten varaan!
Vesa Pöyhtäri
"Helsingin seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto päätti viime viikolla olla antamatta projektimäärärahaa Kansanlähetyksen lähetystyöhankkeille. Yhteinen kirkkoneuvosto ei kuitenkaan täysin evännyt tukea vaan haluaa kuulla vielä Kansanlähetyksen johtoa ja kuulla sen linjauksia, kertoo Kirkko ja kaupunki
Helsingin seurakunnat jakavat vuosittain projektiavustuksia lähetykseen ja kansainväliseen diakoniaan. Kansanlähetys anoi yhteensä 133 000 euroa hankkeisiinsa.
Aikaisemmin tuki on evätty Suomen Luterilaiselta Evankeliumiyhdistykseltä sen naispappeuden vastaisen linjan vuoksi.
Helsingin seurakuntayhtymän ja Kansanlähetyksen edustajien välinen neuvottelu toteutunee pääsiäisen jälkeen, jolloin seurakuntayhtymä toivoo saavansa selvityksen Kansanlähetyksen linjasta.
– Rahanjako edellyttää sitä, että olemme Kansanlähetyksen kanssa samoilla linjoilla, sanoo yhteisen seurakuntatyön johtaja Pentti Miettinen tällä viikolla ilmestyvän Kirkko ja kaupungin haastattelussa."
(kotimaa24)
KOMMENTOINTIA:
Helsingin seurakuntayhtymän ratkaisu olisi jotenkin ymmärrettävissä, jos Suomen evl. kirkko olisi tehnyt päätöksen, että kirkon aikaisempi virkakäsitys, jossa pitäydytään pappisvirkaan vihittyjen miesten pappeuteen, olisi väärä. Sen sijaan kirkko on tähän saakka hyväksynyt vanhemman virkakäsityksen ja sallinut sen opettamisen "tulevillekin sukupolville".
Helsingin päätös nojaa median luomaan, joidenkin kirkon johtajien suosiollisella tuella, mielikuvaan ja käsitykseen, että kirkko olisi jotekin luopunut entisestä käsityksestä siirryttyään naispappeuteen. Mutta näin asia ei ole. Sen osoittaa jo ponsikin, jolla taattiin "naispappeuden torjuville" oikeus toimia kirkossa (luonnollisesti pitäytyen vihittyjen miesten pappeuteen, sillä muuten ei pontta olisi tarvinnut kirjoittaa). Naispappeus ei muuttanut kirkon oppia, vaan toi vanhemman viran rinnalle uuden viran, jossa naisetkin voivat toimia. Kirkosta tuli tosiasiallisesti kahden järjestyksen kirkko.
Jo SLEY:n lähetysvarojen lakkauttaminen (miljoona euroa) heidän virkakantansa johdosta oli Helsingille rikkomus Suomen lakia vastaan. Yhdenvertaisuuslaki suojaa julkisyhteisön sisällä olevia mielipidevähemmistöjä enemmistön mielivallalta. Nyt Helsinki pyrkii tekemään saman Kansanlähetyksen lähetystyölle.
SLEY ei taipunut rahahanojen sulkemisen edessä. Jumalan sana oli kalliimpi kuin kirkon rahat. Jumala siunasi tämän niin, että SLEY:n kenttäväki uhrasi omistaan sitä enemmän. Toivon, että Kansanlähetykselle kävisi samoin.
Joka tapauksessa kokonaistilanne on se, että kirkko köyhtyy kovaa vauhtia. Se joutuu miettimään satsatako seiniin vai toimintaan. Kirkon köyhtyminen tulee vaikuttamaan myös kirkon tukemien järjestöjen toimintaan ja ne joutuvat yhä enemmän siirtymään takaisin omarahoitteiseen toimintaan. Tämä on otettava vastaan kiitollisin mielin ja Jumalalta tulevana johdatuksena. SLEY ja Kansanlähetys kulkevat edellä ja toiset tulevat perässä. LFF ja muut "vapaat järjestöt" saavat kiittää Jumalaa, että toimintaa ei ole rakennettu kirkon avustusten varaan!
Vesa Pöyhtäri
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Turvallinen kasvu tyttöinä ja poikina
Tyttö, nuori nainen, kertoo nuorten valmistamalla Älä alistu!-videolla omasta heräämisestään ja muutoksestaan bi-seksuaalista heteroseksuaaliseksi. Video on rauhallinen ja sävyisä. Hän on kiitollinen Jumalalle muutoksesta, joka oli hänen kohdallaan mahdollinen. Tarinassa ei syytetä ketään eikä siinä ole painostusta, vain kertomus muutoksen mahdollisuudesta.
Jotkut ihmiset ovat murrosiän korvilla jonkin aikaa epävarmoja omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan. Tytön kertomus on rohkaiseva esimerkki siitä, kuinka nuoruudessa harhaileva seksuaalinen kiinnostus on suuntautunut uudelleen ja palannut takaisin luotuun tilaansa. Ratkaiseva tekijä tytön tapauksessa oli hänen saamansa opetus pyhästä Raamatusta. Kristuksen Kirkko opettaakin, että Raamattu on Jumalan sana, joka ohjaa ja tukee meitä elämämme ratkaisuissa ja johtaa oikealle tielle.
Tämä tarinaformaatti ei ole mikään uutuus, vaan näitä kertomuksia on useita. Ei siis mitään uutta auringon alla, muuta kuin se, että videon tyttö pääsi vapauteen ja sai synnit anteeksi.
Raamattu opettaa paljon seksuaalisuudesta. Se aloittaa seksuaaliopetuksensa luomisesta, jossa Jumala ”loi heidät mieheksi ja naiseksi” ja siunasi heidät lisääntymään ja täyttämään maan. Vaimon luomisesta kerrotaan myös ja Aadamin rakastumisesta ja rakkauden tunnustuksesta “Tämä se on!”, joka muuten on ihmisen ensimmäinen kirjattu lause.
Raamattu kertoo myös siitä, kuinka kaikki ei mennytkään hyvin. Syntiinlankeemus toi ihmiselämään sellaista, jota Jumala ei ollut suunnitellut ja tarkoittanut. Jumalan kuva ihmisessä turmeltui ihmisen ylpistyessä ja kääntyessä perkeleen houkutuksiin ja opetuksiin (1 Ms. 3). Lankeemuksen ensimmäinen vaikutus kohdistui ihmisen sekuaalisuuteen. Viattomuuden ja onnellisen avoimuuden tilalle tuli häpeä ja peittely. Ihmiset “huomasivat olevansa alasti” ja he tekivät heti kasveistä vyöverhot peittämään alastomuuttaan. Seksuaalisuus muuttui.
Tämän päivän tilanne on luomisen ja syntiinlankeemuksen seurausten jännitteessä elämistä. Ihmisen turmeltumisen mukana myös hänen seksuaalisuutensa on turmeltunut. Ihminen rikkoo Jumalan tahtoa kaikkien käskyjen kohdalla ja keksii koko ajan uusia muotoja rikkoa. Ehkä kaikkein rikotuin käsky on ensimmäinen käsky “Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia”. Paljon jälkeen ei jää kuudes käsky, joka on saanut osansa ihmisen himon vääristämästä kekseliäisyydestä.
Himo on vääristänyt ja vääristää “luonnollisen” seksuaalisuuden. Raamattu puhuu Uudessa testamentissa homoseksuaalisuuden harjoittamisesta “luonnottomuutena (Room.1). Pyhä Henki haluaa ilmoittaa apostolin kautta, mikä on luonnollista ja mikä luonnotonta. Tämä tarkoittaa, että luomisen ja syntiinlankeemuksen jännitteen laukaisemista ei jätetä ihmisen itsensä harkintavaltaan, vaan Jumala itse tahtoo ilmoittaa, miten asiat ovat.
Niin kuin paratiisissa, niin nytkin, Jumalan alkuperäinen tarkoitus ei kelpaa, vaan se pyritään muuttamaan toiseksi monella tapaa. Toiset hylkäävät suoraan koko Raamatun ja sanovat, ettei siitä kirjasta tarvitse välittää. Toiset tahtovat säilyttää “hengellisyyden” ja sanovat Raamatun oikeasti tarkoittavan jotakin muuta kuin mitä siinä lukee. Tällaisissa asioissa ihminen on kekseliäs.
Jumalan huolenpito
Jumala kuitenkin huolehtii luomistaan ihmisistä. Paitsi että hän ilmoitta ihmiselle selvästi mikä on luonnollista ja mikä luonnotonta seksuaalisuutta, Hän tukee ihmisen kasvamista “mieheksi ja naiseksi” monella eri tavoin. Hän antaa jo äidin kohdussa meille tietyt kromosomit, jotka päättävät ihmisen sukupuolen. Kätilöt kertovat lapsivuoteessa olevalle äidille ja siinä vieressä mukana olleelle isälle “Se on tyttö” tai “Se on poika” ja näyttävät vielä vakuudeksi todistusaineiston. Sukupuolemme on meille luomislahja, eikä siitä tarvitse olla epävarma. Ympäristö, kulttuuri ja ihminen itse ei päätä hänen sukupuoltaan, vaan sen on antanut Jumala luomisessa. (Selvät poikkeavuudet ovat oma lukunsa, kuten silloin kun tytölle kasvaa sikiökaudella 21-hydroksylaasin vajeen tähden pojan penis ja tyhjä kivespussi. Hänellä on kuitenknin kohtu ja munasarjat, eli hän on nainen biologialtaan vaikka ulkoinen fysiikka näyttää toiselta. Kasvatuksen, tässä tapauksessa “vääristävästä”, voimasta kertoo mm. se, että tällaista tyttöä on kasvatettu “poikana” lääkärin liian hätäisen “Se on poika” ilmoituksen johdosta. Kasvatus on hiljentänyt hänessä olevan “naisen” ja saanut hänet mieltämään itsensä mieheksi. Puonti, s. 62)
Herramme Kristuksen syntymästä kerrotaan enkeli Gabrielin ilmoituksena Joosefille, että Maria “on synnyttävä pojan ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus...” Tässä voi nähdä kaksi asiaa. Ensimmäiseksi, lapsen sukupuoli oli päätetty jo ennen sikiämistä lukuisissa Messias-ennustuksissa. Sikiämisessä hänelle annettiin miessukupuolen kromosomit. Tämän johdosta Gabriel ei epäröinyt ilmoittaa, onko lapsi tyttö vai poika vai pitääkö odottaa, kumpaa sukupuolta hän on, kunnes lapsi ja ympäristö yhdessä kypsyvät päätökseen (kuten konstruktivismi opettaa). Ei. Hän ilmoitti “Maria synnyttää pojan”, ja sillä selvä. Toiseksi, seurauksena ensimmäisestä, Joosef saa enkeli Gabrielilta kasvatusohjeen: “sinun on annettava hänelle nimi Jeesus...” Jeesus on pojan nimi. Gabriel ei ollut konstruktivisti, vaan uskoi luomistekoon ja tahtoi olla sille kuuliainen. Jeesusta tuli kasvattaa poikana ja rohkaista häntä omaksumaan aina vain vahvemmin miehen identiteetti.
Jumala tukee meidän kasvuamme myös antamalla meille äidin ja isän hoitamaan meitä. Molemmat sukupuolet ovat läsnä tuomassa oman puolensa kasvuun. Äiti ei voi alkaa isäksi eikä isä äidiksi, vaikka kummallakin sukupuolella on samoja ominaisuuksia. Isä voi olla hellä ja äiti voi olla jämäkkä ja kaikkea siltä väliltä meidän kunkin oman temperamentin mukaisesti. Äiti ja isä eivät ole rooleja, vaan jotakin paljon syvempää, jo luomisessa meihin kirjoitettua koodia. Kauniisti tämä ilmaistaan Jeesuksen syntymäkertomuksessä kuinka Maria “kapaloi hänet ja pani hänet seimeen makaamaan” (Lk. 2:7). Luonto ohjasi Mariaa huolehtimaan lapsesta. Isän tehtävä oli antaa lapselle nimi ja ohjata häntä hengellisesti viemällä hänet ja hänen äitinsä temppeliin lain käskyn mukaan. Isä myös sai tehtäväksi suojella lasta ja hänen äitiään, kun enkeli ilmestyi Joosefille ja sanoi, “Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin...”
Kristittyinä me saamme kasvattaa lapsiamme tukien heidän kasvuaan heidän oman sukupuolensa mukaisesti. Me emme voi emmekä saa tehdä pojista tyttöjä tai tytöistä poikia sen mukaan, kuin me itse tai ympäristömme haluaisi. Sukupuoli ei ole “tunne” omasta sukupuolesta eikä lapsi ole meille “epävarma tapaus” niin kauan että hän itse ilmoittaa, mikä hän on. Tyttöjen ja poikien täytyy saada olla sitä sukupuolta kuin heidän sukupuolensa osoittaa. Rohkaisemme jo oikeastaan tiedostamattamme lapsiamme kasvamaan heidän omassa sukupuolessaan. Saamme rohkaista lasta olemaa kiitollinen siitä sukupuolesta, joka hänelle on luomisessa annettu ja samalla rakastamaan ja kunnioittamaan toisten lasten vastakkaisesta sukupuolesta. Näin ihmisen elämisen rikkaus on läsnä ja mies ja nainen voivat täydentää toisiaan hienolla tavalla.
Kasvatustyössä riittää, kun olemme lapsillemme myötätuntoisia, rakastavia, asetamme rajoja tarpeen mukaan ja olemme läsnä lastemme elämässä miehinä ja naisina, isinä ja äiteinä. Iltahartaus tai iltarukous on yksi tärkeimmistä elementeistä, joka ohjaa aikuisia ja lapsia Herran tahdon tiellä. Kun isä ja äiti rukoilevat apua Taivaan Isältä se on lapselle vahva viesti siitä, että tuolla ylhäällä on sellainen Isä joka hoitaa meidät kaikki.
Vesa Pöyhtäri
Jotkut ihmiset ovat murrosiän korvilla jonkin aikaa epävarmoja omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan. Tytön kertomus on rohkaiseva esimerkki siitä, kuinka nuoruudessa harhaileva seksuaalinen kiinnostus on suuntautunut uudelleen ja palannut takaisin luotuun tilaansa. Ratkaiseva tekijä tytön tapauksessa oli hänen saamansa opetus pyhästä Raamatusta. Kristuksen Kirkko opettaakin, että Raamattu on Jumalan sana, joka ohjaa ja tukee meitä elämämme ratkaisuissa ja johtaa oikealle tielle.
Tämä tarinaformaatti ei ole mikään uutuus, vaan näitä kertomuksia on useita. Ei siis mitään uutta auringon alla, muuta kuin se, että videon tyttö pääsi vapauteen ja sai synnit anteeksi.
Raamattu opettaa paljon seksuaalisuudesta. Se aloittaa seksuaaliopetuksensa luomisesta, jossa Jumala ”loi heidät mieheksi ja naiseksi” ja siunasi heidät lisääntymään ja täyttämään maan. Vaimon luomisesta kerrotaan myös ja Aadamin rakastumisesta ja rakkauden tunnustuksesta “Tämä se on!”, joka muuten on ihmisen ensimmäinen kirjattu lause.
Raamattu kertoo myös siitä, kuinka kaikki ei mennytkään hyvin. Syntiinlankeemus toi ihmiselämään sellaista, jota Jumala ei ollut suunnitellut ja tarkoittanut. Jumalan kuva ihmisessä turmeltui ihmisen ylpistyessä ja kääntyessä perkeleen houkutuksiin ja opetuksiin (1 Ms. 3). Lankeemuksen ensimmäinen vaikutus kohdistui ihmisen sekuaalisuuteen. Viattomuuden ja onnellisen avoimuuden tilalle tuli häpeä ja peittely. Ihmiset “huomasivat olevansa alasti” ja he tekivät heti kasveistä vyöverhot peittämään alastomuuttaan. Seksuaalisuus muuttui.
Tämän päivän tilanne on luomisen ja syntiinlankeemuksen seurausten jännitteessä elämistä. Ihmisen turmeltumisen mukana myös hänen seksuaalisuutensa on turmeltunut. Ihminen rikkoo Jumalan tahtoa kaikkien käskyjen kohdalla ja keksii koko ajan uusia muotoja rikkoa. Ehkä kaikkein rikotuin käsky on ensimmäinen käsky “Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia”. Paljon jälkeen ei jää kuudes käsky, joka on saanut osansa ihmisen himon vääristämästä kekseliäisyydestä.
Himo on vääristänyt ja vääristää “luonnollisen” seksuaalisuuden. Raamattu puhuu Uudessa testamentissa homoseksuaalisuuden harjoittamisesta “luonnottomuutena (Room.1). Pyhä Henki haluaa ilmoittaa apostolin kautta, mikä on luonnollista ja mikä luonnotonta. Tämä tarkoittaa, että luomisen ja syntiinlankeemuksen jännitteen laukaisemista ei jätetä ihmisen itsensä harkintavaltaan, vaan Jumala itse tahtoo ilmoittaa, miten asiat ovat.
Niin kuin paratiisissa, niin nytkin, Jumalan alkuperäinen tarkoitus ei kelpaa, vaan se pyritään muuttamaan toiseksi monella tapaa. Toiset hylkäävät suoraan koko Raamatun ja sanovat, ettei siitä kirjasta tarvitse välittää. Toiset tahtovat säilyttää “hengellisyyden” ja sanovat Raamatun oikeasti tarkoittavan jotakin muuta kuin mitä siinä lukee. Tällaisissa asioissa ihminen on kekseliäs.
Jumalan huolenpito
Jumala kuitenkin huolehtii luomistaan ihmisistä. Paitsi että hän ilmoitta ihmiselle selvästi mikä on luonnollista ja mikä luonnotonta seksuaalisuutta, Hän tukee ihmisen kasvamista “mieheksi ja naiseksi” monella eri tavoin. Hän antaa jo äidin kohdussa meille tietyt kromosomit, jotka päättävät ihmisen sukupuolen. Kätilöt kertovat lapsivuoteessa olevalle äidille ja siinä vieressä mukana olleelle isälle “Se on tyttö” tai “Se on poika” ja näyttävät vielä vakuudeksi todistusaineiston. Sukupuolemme on meille luomislahja, eikä siitä tarvitse olla epävarma. Ympäristö, kulttuuri ja ihminen itse ei päätä hänen sukupuoltaan, vaan sen on antanut Jumala luomisessa. (Selvät poikkeavuudet ovat oma lukunsa, kuten silloin kun tytölle kasvaa sikiökaudella 21-hydroksylaasin vajeen tähden pojan penis ja tyhjä kivespussi. Hänellä on kuitenknin kohtu ja munasarjat, eli hän on nainen biologialtaan vaikka ulkoinen fysiikka näyttää toiselta. Kasvatuksen, tässä tapauksessa “vääristävästä”, voimasta kertoo mm. se, että tällaista tyttöä on kasvatettu “poikana” lääkärin liian hätäisen “Se on poika” ilmoituksen johdosta. Kasvatus on hiljentänyt hänessä olevan “naisen” ja saanut hänet mieltämään itsensä mieheksi. Puonti, s. 62)
Herramme Kristuksen syntymästä kerrotaan enkeli Gabrielin ilmoituksena Joosefille, että Maria “on synnyttävä pojan ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus...” Tässä voi nähdä kaksi asiaa. Ensimmäiseksi, lapsen sukupuoli oli päätetty jo ennen sikiämistä lukuisissa Messias-ennustuksissa. Sikiämisessä hänelle annettiin miessukupuolen kromosomit. Tämän johdosta Gabriel ei epäröinyt ilmoittaa, onko lapsi tyttö vai poika vai pitääkö odottaa, kumpaa sukupuolta hän on, kunnes lapsi ja ympäristö yhdessä kypsyvät päätökseen (kuten konstruktivismi opettaa). Ei. Hän ilmoitti “Maria synnyttää pojan”, ja sillä selvä. Toiseksi, seurauksena ensimmäisestä, Joosef saa enkeli Gabrielilta kasvatusohjeen: “sinun on annettava hänelle nimi Jeesus...” Jeesus on pojan nimi. Gabriel ei ollut konstruktivisti, vaan uskoi luomistekoon ja tahtoi olla sille kuuliainen. Jeesusta tuli kasvattaa poikana ja rohkaista häntä omaksumaan aina vain vahvemmin miehen identiteetti.
Jumala tukee meidän kasvuamme myös antamalla meille äidin ja isän hoitamaan meitä. Molemmat sukupuolet ovat läsnä tuomassa oman puolensa kasvuun. Äiti ei voi alkaa isäksi eikä isä äidiksi, vaikka kummallakin sukupuolella on samoja ominaisuuksia. Isä voi olla hellä ja äiti voi olla jämäkkä ja kaikkea siltä väliltä meidän kunkin oman temperamentin mukaisesti. Äiti ja isä eivät ole rooleja, vaan jotakin paljon syvempää, jo luomisessa meihin kirjoitettua koodia. Kauniisti tämä ilmaistaan Jeesuksen syntymäkertomuksessä kuinka Maria “kapaloi hänet ja pani hänet seimeen makaamaan” (Lk. 2:7). Luonto ohjasi Mariaa huolehtimaan lapsesta. Isän tehtävä oli antaa lapselle nimi ja ohjata häntä hengellisesti viemällä hänet ja hänen äitinsä temppeliin lain käskyn mukaan. Isä myös sai tehtäväksi suojella lasta ja hänen äitiään, kun enkeli ilmestyi Joosefille ja sanoi, “Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin...”
Kristittyinä me saamme kasvattaa lapsiamme tukien heidän kasvuaan heidän oman sukupuolensa mukaisesti. Me emme voi emmekä saa tehdä pojista tyttöjä tai tytöistä poikia sen mukaan, kuin me itse tai ympäristömme haluaisi. Sukupuoli ei ole “tunne” omasta sukupuolesta eikä lapsi ole meille “epävarma tapaus” niin kauan että hän itse ilmoittaa, mikä hän on. Tyttöjen ja poikien täytyy saada olla sitä sukupuolta kuin heidän sukupuolensa osoittaa. Rohkaisemme jo oikeastaan tiedostamattamme lapsiamme kasvamaan heidän omassa sukupuolessaan. Saamme rohkaista lasta olemaa kiitollinen siitä sukupuolesta, joka hänelle on luomisessa annettu ja samalla rakastamaan ja kunnioittamaan toisten lasten vastakkaisesta sukupuolesta. Näin ihmisen elämisen rikkaus on läsnä ja mies ja nainen voivat täydentää toisiaan hienolla tavalla.
Kasvatustyössä riittää, kun olemme lapsillemme myötätuntoisia, rakastavia, asetamme rajoja tarpeen mukaan ja olemme läsnä lastemme elämässä miehinä ja naisina, isinä ja äiteinä. Iltahartaus tai iltarukous on yksi tärkeimmistä elementeistä, joka ohjaa aikuisia ja lapsia Herran tahdon tiellä. Kun isä ja äiti rukoilevat apua Taivaan Isältä se on lapselle vahva viesti siitä, että tuolla ylhäällä on sellainen Isä joka hoitaa meidät kaikki.
Vesa Pöyhtäri
torstai 17. maaliskuuta 2011
Ryhmämatka Pietariin ja Jaamaan
Bussimatka Inkerin kirkon Jaaman seurakunnan 15-vuotisjuhlaan tehdään 27.-30.5.2011
Matkalla tutustumme Inkerin kirkon Kelton koulutuskeskukseen, osallistumme Jaaman seurakunnan juhlaan ja niiden yhteydessä oleviin seuroihin. Vierailemme vanhainkodeissa ja osallistumme nuorteniltaan Jaaman kirkossa. Tutustumme myös Jaaman ja lähiseutujen lisäksi Pyhän Marian kirkkoon Pietarissa sekä teemme kävelyretken Talvipalatsin aukiolle.
Yöpyminen: Kelton koulutuskeskus (yksi yö), Kingiseppin hotellissa (kaksi yötä).
Matkan hinta, n. 270 euroa. Hintaan sisältyy matkat, viisumi, yöpymiset ja ruokailut Venäjän puolella.
Ilmoittautuminen 15.4. mennessä:
Vesa Pöyhtäri, 044-2175410
vpoyhtari@hotmail.com
Aulis Tupeli, 050-3421650
Matkalla tutustumme Inkerin kirkon Kelton koulutuskeskukseen, osallistumme Jaaman seurakunnan juhlaan ja niiden yhteydessä oleviin seuroihin. Vierailemme vanhainkodeissa ja osallistumme nuorteniltaan Jaaman kirkossa. Tutustumme myös Jaaman ja lähiseutujen lisäksi Pyhän Marian kirkkoon Pietarissa sekä teemme kävelyretken Talvipalatsin aukiolle.
Yöpyminen: Kelton koulutuskeskus (yksi yö), Kingiseppin hotellissa (kaksi yötä).
Matkan hinta, n. 270 euroa. Hintaan sisältyy matkat, viisumi, yöpymiset ja ruokailut Venäjän puolella.
Ilmoittautuminen 15.4. mennessä:
Vesa Pöyhtäri, 044-2175410
vpoyhtari@hotmail.com
Aulis Tupeli, 050-3421650
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Vänbrev 1/ 2011
Gören bättring och tro evangeliet
Det är alltid glädjande att höra nyheter om hur Guds ord går framåt. I Guds ord finns det en sådan kraft, att det väcker människan i hennes tillstånd. Det vänder en människa bort i från satans välde tillbaka till Gud. Människan får sina synder förlåtna och frid med Gud. Denna händelse är så stor att även änglarna i himmelen gläds.
Även för kristna är det bra att märka att Gud gör hela tiden sitt arbete. Gud verkar inte endast vid stora händelser, utan ännu mera i vanliga småa möten med människor i vardagen, där man får föra till sina närmaste, grannarna och arbetskamraterna Guds ord. Ordet är alltid hälsosamt, om det då är Guds lag, som visar synden för oss, eller evangeliet som ger oss syndernas förlåtelse. Orden kan berätta om Guds gärningar eller om Guds ledning, bestraffning för synden, eller undervisning om Guds vilja med våra liv. Ändå får det aldrig lämna vid detta. Människan måste få veta att hon kan få sina synder förlåtna och kan återvända till dopets nådeförbund. Gud har försonat på golgata kors genom sin son alla människor synder. Därför finns det alltid evangelium efter Guds lag. När vi så gör är vi i Apostlarnas fotspår. Vi predikar tillsammans med dem, “Gören bättring och tro evangelium”.
Här följer en skrivelse som jag publicerade i februaris Saarna kartta.
Bättringspredikan som församlingens uppgift
“Fallit”, “återvända”, Bättring”. Med dessa Bi- belns grund termer öppnade reformatörena artikeln om bättring i bekännelseskrifterna. Artikeln om bättring anknyts till en sådan situation, där en döpt kristen har övergett sin tro och begett sig ut i världen. Artikeln behandlar inte frågan om den kristnes dagliga bättring.
Orden berättar om den förändring som skett i människans liv. Någonting har förändrats, när männniskan har “fallit”. En grundlig förändring blir det också när människan gör “bättring” och “återvänder” till församlingen och Kristi gemenskap.
När en människa “faller” överger hon sin tro på Kristus. Genom att överge sin sin tro blir följderna också att människan överger sin förs- amlings gemenskap. En människa som lever i uppenbara synder, utan att ångra dem, lever inte i Kristi kropp. Denna åtskillnad från församlingen har skett på samma gång som en himmelsk dom, när människan övergett sin tro. Gud ser till hjärtat och känner våra tankar. Han endast har domen.
De som lever i uppenbara synder har även avskillts från församlingen. De kallas inte till natt- varden. Åt dem predikas bättring och de uppmanas att återvända till Kristi gemenskap. Gud dömer den männniska som lever i hemliga synder.
Bättringspredikan är ett arbete, där den heliga anden arbetar i människohjärtat. Därför får man inte nervärdera bättringspredikan eller bestämma det som b-klass predikanters uppgift. Kristus var en bättingspredikant och den heliga anden är en bättringspredikant (Joh. 16:8-11).
När en syndare återvänder är det glädje i him- len och på jorden. En ångrande syndare vill återvända, fastän vägen kan vara lång. Lång kan den vara förrän människan ödmjukar sig. Men Gud springer emot den förlorade sonen och om- sluter denne i sin famn. Han anklagar inte. För den människa som återvänder och gör bättring bör syndavlösning predikas och omfamnas in i församlings gemenskapen. Hon blir påklädd Kristi rättfärdighets festskrud
Evangeliet predikas, till trons födelse. Bättring är inte enbart ånger och återvändelse, utan dess frälsande betydelse uppfylls, när tron och tillit mot den nådiga Guden föds i hjärtat.
Glimtar från famile-livet och mitt arbete
Vi blev välsignade med en en himmelsk gåva när vi på vändagen den 14.2 fick en liten flicka. Flickan blev född med kejsarsnitt. Hon hade ryggmärgsbrock och blev opererad den 15.2. Nu är båda hemma.
För de andra barnen går det bra. Varje morgon är det fem barn som reser med bussen till skolan. Pojkarna har spelat ischokey på skolgården hela vintern fastän det varit kallt. Stora flickorna har vuxit och kamratskretsen blivit vidare. Vi får be att barnen skulle få ha kristna vänner. Små flickorna är ännu nöjda att leka tillsammans.
Har planerat mitt arbete med en sådan ändring för våren, Kommer att resa till endel, men försöker att röra mig mera i Uleåborgsområdet samt göra undervisningsmaterial. Min plan har lyckats till den del att i mars har jag haft pappa ledigt och kommer endast att då göra tre resor. I Uleåborg håller jag alltfort missionsgruppen och ungdomskvällar som är Uleåborgs Rauhansanas verksamhet. Arbetet har varit intressant och inspirerande. Har även predikotur i bönhuset i Uleåborg (koulukatu 10)
Som undervisningsmaterial publicerar jag Saarna kartta, som är närmast riktade för präster och predikanter. (mottagare är över hundra) I den går jag igenom den kommande månadens evangelietexter och en repetition av den kristnaläran samt kyrkohistoria. Vi bekantar oss även med aktuella kristna frågor som samhället lyfter fram. (Om du vill ha Saarna kartta i PDF formatet så kan du skicka mig din email address)
I april och maj kommer jag att besöka Ryssland. I april kommer Ahti Vähäkangas att resa tillsammans med mig. I maj blir det buss till Jaamas församlings 15- årsfest (kom med. Anmäl dig före den 15.4 till undertecknad)
En välsignad vår till dig och dina anhöriga. Må Gud välsigna allt det arbete, som görs för evangeliets skull med ett helt Guds ord som rättesnöre.
Vesa Pöyhtäri
LFF
______________________________________________
Ekonomi
Förra årets tvä sista månader var lite under det som behövs. November och december var båda ungefär 3650 euro. Situationen är inte ändå bekymmersamt.
Medlemmarna i stödgruppen är nu ca. 200. Vårt syfte är att få ihop 4000-5000 euro i månad. Då lämnas även pengar för verksamheten. Arbetarens socialavgifterna är så höga i Finland att en stor del av lönen går till pensionsavgifter och annat nödvändigt.
På vilket sätt kan jag understöda?
Om det är möjligt kan du ge ditt bidrag före den 15. dagen varje månad. Storleken på bidraget bestämmer du själv.
Konto: LFF rf. / Vesa Pöyhtäri stödgrupp
Kontonr. 106530-223499 Referens: 13
Låt banken sköta ditt månadsbidrag - gör en betalningsförbindelse
Banken betalar automatiskt från ditt konto den överenskomna månads summan. Du kan antingen göra det genom internetbanken eller gå personligen till ditt bank-kontor och visa det här brevet med kontouppgifterna.
Vesas stödgrupp
Det är alltid glädjande att höra nyheter om hur Guds ord går framåt. I Guds ord finns det en sådan kraft, att det väcker människan i hennes tillstånd. Det vänder en människa bort i från satans välde tillbaka till Gud. Människan får sina synder förlåtna och frid med Gud. Denna händelse är så stor att även änglarna i himmelen gläds.
Även för kristna är det bra att märka att Gud gör hela tiden sitt arbete. Gud verkar inte endast vid stora händelser, utan ännu mera i vanliga småa möten med människor i vardagen, där man får föra till sina närmaste, grannarna och arbetskamraterna Guds ord. Ordet är alltid hälsosamt, om det då är Guds lag, som visar synden för oss, eller evangeliet som ger oss syndernas förlåtelse. Orden kan berätta om Guds gärningar eller om Guds ledning, bestraffning för synden, eller undervisning om Guds vilja med våra liv. Ändå får det aldrig lämna vid detta. Människan måste få veta att hon kan få sina synder förlåtna och kan återvända till dopets nådeförbund. Gud har försonat på golgata kors genom sin son alla människor synder. Därför finns det alltid evangelium efter Guds lag. När vi så gör är vi i Apostlarnas fotspår. Vi predikar tillsammans med dem, “Gören bättring och tro evangelium”.
Här följer en skrivelse som jag publicerade i februaris Saarna kartta.
Bättringspredikan som församlingens uppgift
“Fallit”, “återvända”, Bättring”. Med dessa Bi- belns grund termer öppnade reformatörena artikeln om bättring i bekännelseskrifterna. Artikeln om bättring anknyts till en sådan situation, där en döpt kristen har övergett sin tro och begett sig ut i världen. Artikeln behandlar inte frågan om den kristnes dagliga bättring.
Orden berättar om den förändring som skett i människans liv. Någonting har förändrats, när männniskan har “fallit”. En grundlig förändring blir det också när människan gör “bättring” och “återvänder” till församlingen och Kristi gemenskap.
När en människa “faller” överger hon sin tro på Kristus. Genom att överge sin sin tro blir följderna också att människan överger sin förs- amlings gemenskap. En människa som lever i uppenbara synder, utan att ångra dem, lever inte i Kristi kropp. Denna åtskillnad från församlingen har skett på samma gång som en himmelsk dom, när människan övergett sin tro. Gud ser till hjärtat och känner våra tankar. Han endast har domen.
De som lever i uppenbara synder har även avskillts från församlingen. De kallas inte till natt- varden. Åt dem predikas bättring och de uppmanas att återvända till Kristi gemenskap. Gud dömer den männniska som lever i hemliga synder.
Bättringspredikan är ett arbete, där den heliga anden arbetar i människohjärtat. Därför får man inte nervärdera bättringspredikan eller bestämma det som b-klass predikanters uppgift. Kristus var en bättingspredikant och den heliga anden är en bättringspredikant (Joh. 16:8-11).
När en syndare återvänder är det glädje i him- len och på jorden. En ångrande syndare vill återvända, fastän vägen kan vara lång. Lång kan den vara förrän människan ödmjukar sig. Men Gud springer emot den förlorade sonen och om- sluter denne i sin famn. Han anklagar inte. För den människa som återvänder och gör bättring bör syndavlösning predikas och omfamnas in i församlings gemenskapen. Hon blir påklädd Kristi rättfärdighets festskrud
Evangeliet predikas, till trons födelse. Bättring är inte enbart ånger och återvändelse, utan dess frälsande betydelse uppfylls, när tron och tillit mot den nådiga Guden föds i hjärtat.
Glimtar från famile-livet och mitt arbete
Vi blev välsignade med en en himmelsk gåva när vi på vändagen den 14.2 fick en liten flicka. Flickan blev född med kejsarsnitt. Hon hade ryggmärgsbrock och blev opererad den 15.2. Nu är båda hemma.
För de andra barnen går det bra. Varje morgon är det fem barn som reser med bussen till skolan. Pojkarna har spelat ischokey på skolgården hela vintern fastän det varit kallt. Stora flickorna har vuxit och kamratskretsen blivit vidare. Vi får be att barnen skulle få ha kristna vänner. Små flickorna är ännu nöjda att leka tillsammans.
Har planerat mitt arbete med en sådan ändring för våren, Kommer att resa till endel, men försöker att röra mig mera i Uleåborgsområdet samt göra undervisningsmaterial. Min plan har lyckats till den del att i mars har jag haft pappa ledigt och kommer endast att då göra tre resor. I Uleåborg håller jag alltfort missionsgruppen och ungdomskvällar som är Uleåborgs Rauhansanas verksamhet. Arbetet har varit intressant och inspirerande. Har även predikotur i bönhuset i Uleåborg (koulukatu 10)
Som undervisningsmaterial publicerar jag Saarna kartta, som är närmast riktade för präster och predikanter. (mottagare är över hundra) I den går jag igenom den kommande månadens evangelietexter och en repetition av den kristnaläran samt kyrkohistoria. Vi bekantar oss även med aktuella kristna frågor som samhället lyfter fram. (Om du vill ha Saarna kartta i PDF formatet så kan du skicka mig din email address)
I april och maj kommer jag att besöka Ryssland. I april kommer Ahti Vähäkangas att resa tillsammans med mig. I maj blir det buss till Jaamas församlings 15- årsfest (kom med. Anmäl dig före den 15.4 till undertecknad)
En välsignad vår till dig och dina anhöriga. Må Gud välsigna allt det arbete, som görs för evangeliets skull med ett helt Guds ord som rättesnöre.
Vesa Pöyhtäri
LFF
______________________________________________
Ekonomi
Förra årets tvä sista månader var lite under det som behövs. November och december var båda ungefär 3650 euro. Situationen är inte ändå bekymmersamt.
Medlemmarna i stödgruppen är nu ca. 200. Vårt syfte är att få ihop 4000-5000 euro i månad. Då lämnas även pengar för verksamheten. Arbetarens socialavgifterna är så höga i Finland att en stor del av lönen går till pensionsavgifter och annat nödvändigt.
På vilket sätt kan jag understöda?
Om det är möjligt kan du ge ditt bidrag före den 15. dagen varje månad. Storleken på bidraget bestämmer du själv.
Konto: LFF rf. / Vesa Pöyhtäri stödgrupp
Kontonr. 106530-223499 Referens: 13
Låt banken sköta ditt månadsbidrag - gör en betalningsförbindelse
Banken betalar automatiskt från ditt konto den överenskomna månads summan. Du kan antingen göra det genom internetbanken eller gå personligen till ditt bank-kontor och visa det här brevet med kontouppgifterna.
Vesas stödgrupp
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Ystäväkirje 1/ 2011
Kuvassa: Tunnelmia Hannan rippijuhlasta
Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi
On aina iloista kuulla uutisia siitä, kuinka Jumalan sanan todistus kulkee eteenpäin. Jumalan sana on sellainen voima, että se saa aikaan herätyksen ihmisen mielessä, se kääntää ihmisen saatanan vallasta takaisin Jumalan tykö. Ihminen saa synnit anteeksi ja rauhan Jumalan kanssa. Tämä tapahtuma on sellainen yksittäinen tapahtuma, joka saa taivaan enkelitkin iloitsemaan.
Kristittyjen olisi hyvä oppia näkemään, kuinka koko ajan Jumala tekee työtään. Jumala ei toimi vain suurissa tapahtumissa, vaan paljon tavallisempaa ovat ne pienet kohtaamiset, joissa saa viedä läheisilleen, naapureilleen ja työtovereilleen Jumalan sanaa. Sana on aina terveellinen, tuli se sitten Jumalan lakina, jolloin se osoittaa meissä olevan synnin, tai evankeliumina, jolloin se antaa synnit anteeksi. Sana voi olla Jumalan teoista ja johdatuksesta kertomista, nuhde synnistä, opetus Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Koskaan se ei saa kuitenkaan jäädä vain tähän. Ihmisten on saatava tietää, että he voivat saada synnit anteeksi ja palata kasteen armoliittoon. Jumala on sovittanut Golgata ristillä Poikansa kuolemassa kaikkien ihmisten kaikki synnit. Siksi Jumalan sanan lakia seuraa aina evankeliumi. Kun näin toimimme, me olemme Herran apostolien jalanjäljissä. Me saarnaamme yhdessä heidän kanssaan, “Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.
Ohessa opetus, joka on julkaistu helmikuun Saarna Kartassa.
Parannusjulistus seurakunnan tehtävänä
“Langenneet”, “palaavat”, “parannus”. Näillä Raamattuun perustuvilla termeillä uskonpuhdistajat avasivat Tunnustuskirjojen artiklan parannuksesta. Artikla parannuksesta liittyy tilanteeseen, jossa kastettu kristitty on luopunut uskosta ja langennut maailmaan. Artikla ei käsittele kysymystä kristityn jokapäiväisestä parannuksesta.
Sanat kertovat muutoksesta, joka on tapahtunut ihmisen elämässä. Jotakin on muuttunut, kun ihminen on “langennut”, ja perustava muutos tapahtuu myös siinä, kun ihminen tekee “paran- nuksen” ja “palaa” seurakuntaan ja Kristuksen yhteyteen.
Lankeemuksessa ihminen luopuu uskosta Kristukseen. Uskosta luopumista seuraa myös lankeaminen pois uskonyhteisöstä, seurakunnasta. Julkisyntinen, katumaton ihminen ei ole Kristuksen ruumiissa. Tämä erottaminen seurakunnasta on tapahtunut samalla hetkellä taivaallisena tuomiotoimena, kun uskosta luopuminen on lopulta tapahtunut. Kehitys siihen on voinut olla pitkäkin. Jumala näkee sydämen ja tuntee meidän ajatuksemme. Hän yksin antaa lopullisen tuomion. Julkisynnissä elävät ovat eronneet myös ajallisen seurakunnan yhteydestä. Heitä ei kutsuta ehtoolliselle. Heille saarnataan parannusta ja kehotetaan palaamaan Kristuksen luokse. Salaisissa synneissä elävät Jumala tuomitsee.
Parannussaarna on työtä, jossa Pyhä Henki itse työskentelee ihmissydämessä. Siksi paran- nussaarnaan ei tule suhtautua väheksyen tai määritellä sitä joten b-luokan saarnamiesten tehtäväksi. Kristus oli parannussaarnaaja ja Pyhä Henki on parannussaarnaaja (Joh. 16:8-11).
Syntisen kääntyminen on iloinen tapahtuma taivaassa ja maan päällä. Katuva ihminen tahtoo palata takaisin, vaikka matka olisi pitkäkin. Pitkä se voi olla myös nöyrtymisen tasolla. Mutta Jumala aivan juoksee tuhlaajapoikaa vastaan ja sulkee hänet syliinsä. Hän ei soimaa. Parannuk- sen eli mielenmuutoksen tekevälle on julistettava synninpäästö ja suljettava hänet Kristuksen ruumiin syleilyyn Herran seurakuntana. Hänelle puetaan juhlavaatteeksi Kristuksen vanhurskaus.
Evankeliumi julistetaan, että usko syntyisi. Parannus ei ole vain katumus ja palaaminen, vaan sen pelastava tarkoitus toteutuu siinä, kun sydämessä syntyy usko ja luottamus armolliseen Jumalaan.
Vesa Pöyhtäri
Kuulumisia perhe-elämästä ja työn saralta:
Taivaallinen Isämme siunasi meitä lahjalla antamalla meille pienen tyttösen ystävänpäivänä 14.2. Lapsi syntyi keisarinleikkauksella. Äiti ja lapsi toipuivat hyvin synnyttämisestä ja syntymisestä. Molemmat on jo olleet kotona jonkin aikaa.
Muillakin lapsillamme menee mukavasti. Heillä kaikilla on kavereita niin koulussa kuin kotipuolessakin. Joka aamu meiltä lähtee viisi lasta kouluun (yksi heistä eskariin). Pojat on pelanneet innokkaasti jääkiekkoa, ainakin silloin kun pakkanen ei ole ollut kovempi kuin -22. 20 asteessa poikien mukaan pelaa vielä aivan hyvin. Isot tytöt on kasvaneet ja ikäkausien myötä elämänpiirikin laajenee. Saamme vain rukoilla, että lapset saisivat ystäviä, joille kelpaa peruskristillinen sanoma ja toiminta raamatullisen ja luterilaisen terveen opin pohjalla. Pikkutytöt kisailee olohuoneessa ja lastenhuoneessa.
Työsuunnitelmiini suunnittelin sellaista muutosta keväälle, että en enää tekisi niin paljon matkoja, vaan voisin toimia enemmän Oulussa ja lähiseuduilla sekä tehdä opetusmateriaalia. Suunnitelma on onnistunut ainakin siltä osin, että maaliskuussa pidän osaksi isyyslomaa enkä tee kuin kolme matkaa, jotka sijoittuvan saman viikon sisään. Oulussa pidän säännöllisesti edelleen lähetyspiiriä sekä nuorteniltoja Oulun Rauhan Sanan kutsumana. Työ on ollut mielekästä ja rohkaisevaa. Tämän lisäksi minulla on oma saarnavuoroni Oulun rukoushuoneella (Koulukatu 10).
Opetusmateriaalina julkaisen Saarna Karttaa, joka on lähinnä papeille ja saarnamiehille tarkoitettu internet-lehti. (Vastaanottajia on jo reilusti toista sataa) Siinä käymme läpi tulevan kuukauden evankeliumitekstit ja kertaamme kristinoppia ja Kristuksen kirkon historiaa. Pureudumme myös ajankohtaisiin Jumalan sanan esiin nostamiin erityiskysymyksiin, joita aikamme liberalisoitunut ja Jumalan sanasta luopunut maailma ja uskonnolliset tahot hämmentävät. (Jos haluat saada PDF Saarna Karttaa, niin lähetä minulle sähköpostiosoitteesi).
Huhti- ja toukokuussa käyn Venäjällä. Huhtikuussa mukanani on Ahti Vähäkangas ja toukokuun lopulla 27.-30.5. teemme bussimatkan Jaaman seurakunnan 15-vuotisjuhlaan (tule mukaan. Ilmottaudu 15.4. mennessä allekirjoittaneelle).
Siunattua kevättä sinulle ja läheisillesi. Jumala siuntakoon kaikkea sitä työtä, mitä tehdään evankeliumin hyväksi kokonainen Jumalan sana ohjenuoranaan.
Vesa Pöyhtäri
LFF
______________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan tilanne on tyydyttävä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Viime syksyn kaksi viimeistä kuukautta tuottivat n. 3650 kumpikin. Olemme siis vähän alle tavoitteen. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä
torstai 9. syyskuuta 2010
Ystäväkirje 4/2010
Evankeliumista eläminen
Syksy on koulujen alkamisen aikaa. Moni ekaluokkalainen on aloittanut pitkän kouluttautumisensa. Yhdeksän vuotta kuluu valtion oppivelvollisuuden alla ja sen jälkeen alkavat ammattiin valmistavat tai yleissivistävät opinnot tähtäimenään joko työelämä tai jatkoopinnot yliopistossa.
Oppivelvollisuuden aika kestää yhdeksän vuotta. Sinä aikana on mentavä kuuliaisesti kouluun joka aamu, vaikka kuinka väsyttäisi tai ei haluttaisi. Mentävä vain on. Oppilas voi tosin jäädä makaamaan kotiin ja ottaa rennosti - ainakin hetken aikaa. Jonkun ajan kuluttua alkavat viranomaiset liikkua kodin ympärillä ja pian voi päästä kruunun kyydillä kouluun.
Jumalan tuomitseva laki on kuin tämä oppivelvollisuuden aika. Lain koulua ei voi yksikään ihminen välttää. Jumalan pyhä tehto on ilmoitettu ihmisille Mooseksen kautta kymmenessä käskyssä. Se laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä. Sen on Jumala antanut, Mooseksella ei ollut lain välittämisessä kuin välittäjän, palvelijan tehtävä.
Jumala on antanut lakinsa auttamaan ihmistä. Siksi laki on todellakin hyvä laki. Se auttaa yksityistä ihmistä siinä, että se hillitsee pahantekijöitä ryöstämästä sinua tai tekemästä sinulle muuta pahaa. Ja sinua tekemästä muille pahaa. Se myös neuvoo sinua jumaliseen elämään. Mutta yhtä se ei sinulle anna. Pelastus ei välity lain kautta. Jos joku sotkee lain noudattamista pelastukseensa, hänelle laki tulee kuolemaksi. Laki kuolettaa ja vie epätoivoon, pelastus karkaa yhä kauemmas, jos yrität saavuttaa sitä lain avulla.
Viedessään meitä epätoivoon laki pakottaa meidät pakenemaan luotaan Kristuksen luokse. Kristus on ainoa oikea pakopaikka. Missään muualla ei ole lain terä taitettu ja uhka väistynyt kuin Kristuksen luona. Miksi näin? Siksi, että kaikki muut pakopaikat ovat joko pakanauskontoja tai jumalattomia ihmisten viisasteluja. Siellä laki saa surmata ilman estettä. Mutta Kristus on itse lain antaja, hän itse on laatinut sen vaatimukset ja asettanut sille tehtävän jo taivaassa. Kristus myös tuli alas, otti ihmisen muodon ja syntyi lain, oman vanhurskaan lakinsa, alaiseksi - lain kouluun (Gal. 4:4-5). Hän täytti sen viimeistä piirtoa myöden ja otti päälleen meidän ansaitseman rangaistuksen. Jumalan Pojan veri vuosi ettei sinun ja minun tarvitsisi joutua Jumalan lain tuomitsemaksi iankaikkisuudessa.
Evankeliumin koulu on ihan erilainen kuin lain koulu. Evankeliumissa ei ole pakkoa. Siinä ei ole ansioita. Siinä ei ole tehtäväluetteloita - “tee näin, niin saat elää”. Evankeliumin koulu on sellainen koulu, jossa Jumala palvelee oppilaitaan. Hän antaa parannuksen armon, hän antaa uskomisen armon, hän on antanut seurakuntansa hoitamaan sanaa ja sakramentteja, joiden kautta hän välittää meille tämän ihanan lahjan. Evankeliumin koulussa me emme siis hae ansioita niin, että sitten kun olemme ansioituneet, yrittäneet edes vähän, Jumala tulee ja tekee loput. Se olisi sitä lain koulua ja sen elämän periaatetta. Uudessa liitossa on uudet periaatteet.
Meidän oppimistehtävämme on tässä koulussa ihmettelijän osa. Kiitollisuudella saamme ottaa vastaan Jumalan lahjat ja ihmetellä, että näin suuria syntisiä hän on tullut pelastamaan. Tällainen ihmettely antaa meille voimia. Se sytyttää kiitoksen ja kiitollisuuden ja ylityksen Jumalaa kohtaan. Paratiisin tila palautuu jo täällä ajassa. Ja sitten tapahtuu ihme. Aivan kuin varkain, emme edes huomaa sitä. Me elämme evankeliumista, ja samalla kuulemme iloisesti kymmentä käskyä saarnattavan ja enää se ei olekaan pelkästään uhkaava vaara, vaan rakkaan ystävän tahto. Alamme täyttää sen vaatimuksia, tehdä hyvää ja palvella lähimmäisiämme. Emme sitä itse huomaa, pidämme itseämme mahdottomina ja heikkoina kristittyinä, mutta kuin varkain Jumala tekee meidän kanssamme tekoja , jotka “ovat tehdyt Kristuksessa”. Ei siis enää laissa vaan Kristuksessa, vapaudessa, ilossa ja rauhassa.
Kaikki synnit on anteeksi. Mikä voisi olla parempaa! Silloin on aikaa huomata lähimmäisenkin hätä.
Jumalan rauhaa! Vesa Pöyhtäri
Syksyn töitä:
Elokuun lopulla jälleen näytti, että tulee vähän rauhallisempi syksy. Kuin vastauksena ajatuksiin alkoi pian puhelin soida ja kalenteri täyttyi lyhyessä ajassa. Täytyy jälleen vain ihmetellä Jumalan johdatusta!
Lähestymatkojen syksy: kaksi matkaa Viroon ja kaksi Jaamaan.
Vierailut seurakunnissa ja rukoushuoneissa
Saarna Kartta
Rauhan Sana lehden kirjoitussarja varhaiskirkosta
Nuortenillat
Lähetyspiiri-illat
Katekismustyöskentely
Nettityöskentely
Esirukouslista:
-Evl-kirkon puolesta
-Rauhansanalaisuuden yhteyden puolesta.
-Rauhan Sana -lehti
-lähetystyön puolesta: tämän syksyn kaksi Viron matkaa ja kaksi Venäjän matkaa.
-Lasten ja nuorten puolesta
-kotien hengelllisen kasvatuksen puolesta
-anteeksiantavaa ja rakkaudessa vapaata mieltä kaikkien välille.
-Toukomettisen nuorten puolesta.
Hyödyllisiä linkkejä:
www.lff.fi ,
www.lyrs.fi.
www.vesapoyhtari/blogspot.com
Katekismuskoulu ja raamattuopetusta:
suomeksi www.slideshare.net/vpoyhtari
ruotsiksi www.slideshare.net/rogeruspetri
www.teolinst.fi
www.sley.fi/luther-koulu , http://www.sley.fi/node/3798
Raamattuhakuohjelmat: www.raamattu.uskonkirjat.net, www.biblegateway.com
kirkkohistoriaa: www.ccel.org/fathers.html
www.iclnet.org/pub/resources/text/wittenberg/wittenberg-home.html
luterilainen teologinen sanakirja: www.lcms.org/ca/www/cyclopedia/02/
Teinosen teologinen sanakirja: www.helsinki.fi/teol/pro/sanakirja/Prima.pdf
__________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä
Syksy on koulujen alkamisen aikaa. Moni ekaluokkalainen on aloittanut pitkän kouluttautumisensa. Yhdeksän vuotta kuluu valtion oppivelvollisuuden alla ja sen jälkeen alkavat ammattiin valmistavat tai yleissivistävät opinnot tähtäimenään joko työelämä tai jatkoopinnot yliopistossa.
Oppivelvollisuuden aika kestää yhdeksän vuotta. Sinä aikana on mentavä kuuliaisesti kouluun joka aamu, vaikka kuinka väsyttäisi tai ei haluttaisi. Mentävä vain on. Oppilas voi tosin jäädä makaamaan kotiin ja ottaa rennosti - ainakin hetken aikaa. Jonkun ajan kuluttua alkavat viranomaiset liikkua kodin ympärillä ja pian voi päästä kruunun kyydillä kouluun.
Jumalan tuomitseva laki on kuin tämä oppivelvollisuuden aika. Lain koulua ei voi yksikään ihminen välttää. Jumalan pyhä tehto on ilmoitettu ihmisille Mooseksen kautta kymmenessä käskyssä. Se laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä. Sen on Jumala antanut, Mooseksella ei ollut lain välittämisessä kuin välittäjän, palvelijan tehtävä.
Jumala on antanut lakinsa auttamaan ihmistä. Siksi laki on todellakin hyvä laki. Se auttaa yksityistä ihmistä siinä, että se hillitsee pahantekijöitä ryöstämästä sinua tai tekemästä sinulle muuta pahaa. Ja sinua tekemästä muille pahaa. Se myös neuvoo sinua jumaliseen elämään. Mutta yhtä se ei sinulle anna. Pelastus ei välity lain kautta. Jos joku sotkee lain noudattamista pelastukseensa, hänelle laki tulee kuolemaksi. Laki kuolettaa ja vie epätoivoon, pelastus karkaa yhä kauemmas, jos yrität saavuttaa sitä lain avulla.
Viedessään meitä epätoivoon laki pakottaa meidät pakenemaan luotaan Kristuksen luokse. Kristus on ainoa oikea pakopaikka. Missään muualla ei ole lain terä taitettu ja uhka väistynyt kuin Kristuksen luona. Miksi näin? Siksi, että kaikki muut pakopaikat ovat joko pakanauskontoja tai jumalattomia ihmisten viisasteluja. Siellä laki saa surmata ilman estettä. Mutta Kristus on itse lain antaja, hän itse on laatinut sen vaatimukset ja asettanut sille tehtävän jo taivaassa. Kristus myös tuli alas, otti ihmisen muodon ja syntyi lain, oman vanhurskaan lakinsa, alaiseksi - lain kouluun (Gal. 4:4-5). Hän täytti sen viimeistä piirtoa myöden ja otti päälleen meidän ansaitseman rangaistuksen. Jumalan Pojan veri vuosi ettei sinun ja minun tarvitsisi joutua Jumalan lain tuomitsemaksi iankaikkisuudessa.
Evankeliumin koulu on ihan erilainen kuin lain koulu. Evankeliumissa ei ole pakkoa. Siinä ei ole ansioita. Siinä ei ole tehtäväluetteloita - “tee näin, niin saat elää”. Evankeliumin koulu on sellainen koulu, jossa Jumala palvelee oppilaitaan. Hän antaa parannuksen armon, hän antaa uskomisen armon, hän on antanut seurakuntansa hoitamaan sanaa ja sakramentteja, joiden kautta hän välittää meille tämän ihanan lahjan. Evankeliumin koulussa me emme siis hae ansioita niin, että sitten kun olemme ansioituneet, yrittäneet edes vähän, Jumala tulee ja tekee loput. Se olisi sitä lain koulua ja sen elämän periaatetta. Uudessa liitossa on uudet periaatteet.
Meidän oppimistehtävämme on tässä koulussa ihmettelijän osa. Kiitollisuudella saamme ottaa vastaan Jumalan lahjat ja ihmetellä, että näin suuria syntisiä hän on tullut pelastamaan. Tällainen ihmettely antaa meille voimia. Se sytyttää kiitoksen ja kiitollisuuden ja ylityksen Jumalaa kohtaan. Paratiisin tila palautuu jo täällä ajassa. Ja sitten tapahtuu ihme. Aivan kuin varkain, emme edes huomaa sitä. Me elämme evankeliumista, ja samalla kuulemme iloisesti kymmentä käskyä saarnattavan ja enää se ei olekaan pelkästään uhkaava vaara, vaan rakkaan ystävän tahto. Alamme täyttää sen vaatimuksia, tehdä hyvää ja palvella lähimmäisiämme. Emme sitä itse huomaa, pidämme itseämme mahdottomina ja heikkoina kristittyinä, mutta kuin varkain Jumala tekee meidän kanssamme tekoja , jotka “ovat tehdyt Kristuksessa”. Ei siis enää laissa vaan Kristuksessa, vapaudessa, ilossa ja rauhassa.
Kaikki synnit on anteeksi. Mikä voisi olla parempaa! Silloin on aikaa huomata lähimmäisenkin hätä.
Jumalan rauhaa! Vesa Pöyhtäri
Syksyn töitä:
Elokuun lopulla jälleen näytti, että tulee vähän rauhallisempi syksy. Kuin vastauksena ajatuksiin alkoi pian puhelin soida ja kalenteri täyttyi lyhyessä ajassa. Täytyy jälleen vain ihmetellä Jumalan johdatusta!
Lähestymatkojen syksy: kaksi matkaa Viroon ja kaksi Jaamaan.
Vierailut seurakunnissa ja rukoushuoneissa
Saarna Kartta
Rauhan Sana lehden kirjoitussarja varhaiskirkosta
Nuortenillat
Lähetyspiiri-illat
Katekismustyöskentely
Nettityöskentely
Esirukouslista:
-Evl-kirkon puolesta
-Rauhansanalaisuuden yhteyden puolesta.
-Rauhan Sana -lehti
-lähetystyön puolesta: tämän syksyn kaksi Viron matkaa ja kaksi Venäjän matkaa.
-Lasten ja nuorten puolesta
-kotien hengelllisen kasvatuksen puolesta
-anteeksiantavaa ja rakkaudessa vapaata mieltä kaikkien välille.
-Toukomettisen nuorten puolesta.
Hyödyllisiä linkkejä:
www.lff.fi ,
www.lyrs.fi.
www.vesapoyhtari/blogspot.com
Katekismuskoulu ja raamattuopetusta:
suomeksi www.slideshare.net/vpoyhtari
ruotsiksi www.slideshare.net/rogeruspetri
www.teolinst.fi
www.sley.fi/luther-koulu , http://www.sley.fi/node/3798
Raamattuhakuohjelmat: www.raamattu.uskonkirjat.net, www.biblegateway.com
kirkkohistoriaa: www.ccel.org/fathers.html
www.iclnet.org/pub/resources/text/wittenberg/wittenberg-home.html
luterilainen teologinen sanakirja: www.lcms.org/ca/www/cyclopedia/02/
Teinosen teologinen sanakirja: www.helsinki.fi/teol/pro/sanakirja/Prima.pdf
__________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä
torstai 15. heinäkuuta 2010
Suvijuhlat Himangalla
Seuraavana viikonloppuna on suomenkielisen rauhansanalaisuuden päätapahtuma, Suvijuhlat. Juhlien ohjelman löydät lyrs.fi sivustolta.
On mukava mennä tapaamaan tuttuja, ja tekemään myös uusia tuttavuuksia. Seurojen pääasia on tietysti lyhentämättömän Jumalan sanan saarnaaminen. Mutta sen ohella on se "seurustelun sakramentti" myös tärkeä.
Tullaan seuroihin rukoillen. Seuroihin valmistaudutaan jo kotona, kun pyydetään Taivaan Isältä avoimia korvia ja kätkevää sydäntä. Ja samalla voi myös puhujille pyytää viisautta ankkuroitua Jumalan ilmoitukseen Raamatussa. Emmehän me mene kuulemaan puhujia, maallikkoveljiä ja pappeja, vaan kuulemaan Jumalan ääntä hänen sanassaan.
On mukava mennä tapaamaan tuttuja, ja tekemään myös uusia tuttavuuksia. Seurojen pääasia on tietysti lyhentämättömän Jumalan sanan saarnaaminen. Mutta sen ohella on se "seurustelun sakramentti" myös tärkeä.
Tullaan seuroihin rukoillen. Seuroihin valmistaudutaan jo kotona, kun pyydetään Taivaan Isältä avoimia korvia ja kätkevää sydäntä. Ja samalla voi myös puhujille pyytää viisautta ankkuroitua Jumalan ilmoitukseen Raamatussa. Emmehän me mene kuulemaan puhujia, maallikkoveljiä ja pappeja, vaan kuulemaan Jumalan ääntä hänen sanassaan.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Rippileiri 2010
Sunnuntaina päättyi Rauhan Sanan rippikoululeiri Kokkolassa. Leiristä jäi kiitollinen mieli. Saimme yhdessä kokea Taivaan Isän huolenpitoa, yhteyttä Kristuksessa sekä kuulla Pyhän Hengen puhetta Jumalan sanassa.
Rippikirkko Kokkolan kaupungin kirkossa klo 14.00 oli rippikoulun tähtäyspiste ja huipennus. Nuoret saivat antaa lupauksen pysyä Jumalan sanassa ja katekismuksen opetuksessa sekä kilvoitella elämän tiellä. Lupaus annettiin Herran edessä ja seurakunnan läsnäollessa. Näin he liittyivät ketjuun, johon heidän isänsä ja äitinsä, isovanhempansa ja suomalaisetkin jo satoja vuosia ovat liittyneet. Lupauksen jälkeen heidät siunattiin ja heille annettiin lupa käydä itsenäisesti Herran pyhällä ehtoollisella.
Rippikirkossa oli 400 vierasta. Konfirmaatio ja ensimmäinen ehtoollinen ei ole siis pieni juttu nuoren elämässä myöskään sukulaisten mielestä!
Rippikirkko Kokkolan kaupungin kirkossa klo 14.00 oli rippikoulun tähtäyspiste ja huipennus. Nuoret saivat antaa lupauksen pysyä Jumalan sanassa ja katekismuksen opetuksessa sekä kilvoitella elämän tiellä. Lupaus annettiin Herran edessä ja seurakunnan läsnäollessa. Näin he liittyivät ketjuun, johon heidän isänsä ja äitinsä, isovanhempansa ja suomalaisetkin jo satoja vuosia ovat liittyneet. Lupauksen jälkeen heidät siunattiin ja heille annettiin lupa käydä itsenäisesti Herran pyhällä ehtoollisella.
Rippikirkossa oli 400 vierasta. Konfirmaatio ja ensimmäinen ehtoollinen ei ole siis pieni juttu nuoren elämässä myöskään sukulaisten mielestä!
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Katekismus-koulu: Pappeus on Pyhän Hengen työtä
Pyhän Hengen uskonkappaleeseen kuuluu myös pappeus. Se sisältyy kohtaan seurakunta. Pappeutta ja Kristuksen seurakuntaa ei saa koskaan erottaa toisistaan. Ne kuuluvat erottamattomasti yhteen, sillä ne molemmat ovat Jumalan lahja ja asetus. Ensi sunnuntai on hyvän paimenen sunnuntai. Kristus on "hyvä paimen" eli pastor bonum, kuten se latinanakielellä kuuluu. Jeesus on pastorien pastori, jonka lampaat ovat ja joka yksin on vuodattanut sovitusverensä Golgatalla lammasten puolesta..
Ylipaimen on asettanut ajallisten paimenten viran sanan ja sakramenttien virkana. Ajallisten pastorien tehtävänä on kaitsea laumaa Ylipaimenen mallin mukaisesti. Hänen Pyhän Henkensä ja sanan johdatuksessa. Jumalan sana on myös oikean paimenen tuntomerkki. Jos sana ei ole oikea, Raamatun mukainen, ei siinä kuulu "hyvän paimenen ääni". Tämä sunnuntai kutsuu meitä paimenia ja lampaita jälleen Krituksen sanan ääreen. Sana tekee eläväksi, rohkaisee, kutsuu takaisin, ja antaa iankaikkisen elämän kaikille uskoville koko kristikunnassa. Tämä on varmasti totta.
Diasarja näkyy parhaiten, kun klikkaat kuvan alanurkassa olevaa view on slideshare-linkkiä.
Check out this SlideShare Presentation:
Ylipaimen on asettanut ajallisten paimenten viran sanan ja sakramenttien virkana. Ajallisten pastorien tehtävänä on kaitsea laumaa Ylipaimenen mallin mukaisesti. Hänen Pyhän Henkensä ja sanan johdatuksessa. Jumalan sana on myös oikean paimenen tuntomerkki. Jos sana ei ole oikea, Raamatun mukainen, ei siinä kuulu "hyvän paimenen ääni". Tämä sunnuntai kutsuu meitä paimenia ja lampaita jälleen Krituksen sanan ääreen. Sana tekee eläväksi, rohkaisee, kutsuu takaisin, ja antaa iankaikkisen elämän kaikille uskoville koko kristikunnassa. Tämä on varmasti totta.
Diasarja näkyy parhaiten, kun klikkaat kuvan alanurkassa olevaa view on slideshare-linkkiä.
Check out this SlideShare Presentation:
Pappeus on Pyhän Hengen työtä
View more presentations from vpoyhtari.
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Katekismuskoulu: Johdanto uskontunnustuksiin ja kolminaisuusoppi
Miksi me tunnustamme uskomme tietyillä sanoilla? Eikö olisi aidompaa, jos jokainen saisi itse kehitellä itselleen oman uskontunnustuksensa suoraan sydämestä?
Jos meillä ei olisi harhaoppeja ja saatanan eksyttävä vaikutus ei voisi johdattaa ihmisiä harhaan niin todellakin emme tarvitsi tunnustuksia avuksi. Mutta koska me olemme syntisiä edelleenkin, me tarvitsemme Jumalan sanan ja tunnustukset. Eihän tunnustus ole muuta kuin Raamatun tiivistetty selitys, jonka avulla voi kätevästi tarkistaa, onko joku julistaja rakentamassa apostolisen seurakunnan perustukselle. Ketekismus on varsinainen käsiase maailmaa ja eksytyksiä vastaan. Osaathan sen ulkoa! Entiset pyhät olivat viisaampia, kun opettelivat sen ulkoa.
Toisaalta tunnustukset ovat koeteltuja uskonoppeja, jotka on tarkkaan harkittu ja perustuvat tarkkaan Raamattuun. Tunnustuskirjamme on tästä hyvä esimerkki. Kaikki vanhauskoiset "tunnustukselliset" papit liittyvät iloisesti Tunnsutskirjojen oppiin. Se on syntisen ystävä ja opettaa sellaisesta kristillisyydestä, joka ei katso ihmiseen ja ihmisen kykyyn, vaan Jumalan armotekoihin. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden -siinä se on!
Vastaus kysymykseen liittyy olennaisesti käsitykseen Raamatun asemasta ja merkityksestä Jumalan sanana. Jos Jumala on sanassaan sanonut jotakin ja asettanut "Kristuksen opin" ja "terveellisen opin" ja "opinmukaisen sanan" niin pitää kyllä olla melko tehokas ihminen, että uskaltaa kehitellä jonkin opin, joka poikkeaa Jumalan sanassaan antamasta opista! On niitä sellaisiakin ollut - Markion, gnostilaiset, Valentinos, Pelagius ja nykyajan harhaopettajat, jotka kieltävät uskontunnustuksen tapahtumat historiallisina tosiasioina.
Rukoillaan heidän puolestaan että saisivat käääntymisen armon! Jumalalle on kaikki mahdollista, voihan hän pelastaa jopa sinut ja minutkin, vaikka olemme tällaisia mahdottomia.
Dioihin pääset sivupalkista kohdasta KATEKISMUSKOULU.
Jos meillä ei olisi harhaoppeja ja saatanan eksyttävä vaikutus ei voisi johdattaa ihmisiä harhaan niin todellakin emme tarvitsi tunnustuksia avuksi. Mutta koska me olemme syntisiä edelleenkin, me tarvitsemme Jumalan sanan ja tunnustukset. Eihän tunnustus ole muuta kuin Raamatun tiivistetty selitys, jonka avulla voi kätevästi tarkistaa, onko joku julistaja rakentamassa apostolisen seurakunnan perustukselle. Ketekismus on varsinainen käsiase maailmaa ja eksytyksiä vastaan. Osaathan sen ulkoa! Entiset pyhät olivat viisaampia, kun opettelivat sen ulkoa.
Toisaalta tunnustukset ovat koeteltuja uskonoppeja, jotka on tarkkaan harkittu ja perustuvat tarkkaan Raamattuun. Tunnustuskirjamme on tästä hyvä esimerkki. Kaikki vanhauskoiset "tunnustukselliset" papit liittyvät iloisesti Tunnsutskirjojen oppiin. Se on syntisen ystävä ja opettaa sellaisesta kristillisyydestä, joka ei katso ihmiseen ja ihmisen kykyyn, vaan Jumalan armotekoihin. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden -siinä se on!
Vastaus kysymykseen liittyy olennaisesti käsitykseen Raamatun asemasta ja merkityksestä Jumalan sanana. Jos Jumala on sanassaan sanonut jotakin ja asettanut "Kristuksen opin" ja "terveellisen opin" ja "opinmukaisen sanan" niin pitää kyllä olla melko tehokas ihminen, että uskaltaa kehitellä jonkin opin, joka poikkeaa Jumalan sanassaan antamasta opista! On niitä sellaisiakin ollut - Markion, gnostilaiset, Valentinos, Pelagius ja nykyajan harhaopettajat, jotka kieltävät uskontunnustuksen tapahtumat historiallisina tosiasioina.
Rukoillaan heidän puolestaan että saisivat käääntymisen armon! Jumalalle on kaikki mahdollista, voihan hän pelastaa jopa sinut ja minutkin, vaikka olemme tällaisia mahdottomia.
Dioihin pääset sivupalkista kohdasta KATEKISMUSKOULU.
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Katekismus-koulu: Lain tarkoitus / Budens syfte
Miksi Jumala on antanut 10 käskyn lain? Jumalan tahto on laki ja evankeliumi. Ne molemmat ovat "pyhiä, vanhurskaita ja hyviä", kuten Raamattu sanoo laista. Toinen niistä on kuitenkin kirkkaampi kuin toinen. Molemmat ovat ikuisia ja voimassa myös tulevassa taivaan kirkkaudessa.
Laki on armon ajassa Jumalan työtoveri. Se riisuu ja paljastaa ihmisen tekopyhyyden, pyhyyden puutteen ja pahan sydämen. Se uhkaa tuomiolla sitä, joka ei lakia täytä. Näin se toimittaa sitä työtä, jota varten se on annettu - nimittäin pakottaa ihminen pois luotaan ja turvautumaan Krsituksen täytettyyn työhön ja vanhurskauteen.Tsekkaa diasarja sivupalkista kohdasta KATEKISMUS-KOULU
PÄ ANDRA INHEMSKA
Varför har Gud gett oss budorden? Guds vilja innefattar lag och evangelium. De är båda "heliga, rättfärdiga och goda" såsom de heliga Skrifterna säger. Den andra är ändå "klarare än den andra". De är båda är eviga och i kraft också i Himmelen.
I nådatiden är lagen Guds i Guds arbete. Den avkläder och visar människans skenhelighet och det onda hjärtat. Den hotar med domen den som inte uppfyller den. På det här sättet uppfyller den den uppgift till vilken den är given - den nämligen tvingar människan bort ifrån sig och evangelium visar vägen till Kristus och hans uppfyllda verk och rättfärdighet.
Kolla diaserien under sidobalken Katekismus-koulu
Laki on armon ajassa Jumalan työtoveri. Se riisuu ja paljastaa ihmisen tekopyhyyden, pyhyyden puutteen ja pahan sydämen. Se uhkaa tuomiolla sitä, joka ei lakia täytä. Näin se toimittaa sitä työtä, jota varten se on annettu - nimittäin pakottaa ihminen pois luotaan ja turvautumaan Krsituksen täytettyyn työhön ja vanhurskauteen.Tsekkaa diasarja sivupalkista kohdasta KATEKISMUS-KOULU
PÄ ANDRA INHEMSKA
Varför har Gud gett oss budorden? Guds vilja innefattar lag och evangelium. De är båda "heliga, rättfärdiga och goda" såsom de heliga Skrifterna säger. Den andra är ändå "klarare än den andra". De är båda är eviga och i kraft också i Himmelen.
I nådatiden är lagen Guds i Guds arbete. Den avkläder och visar människans skenhelighet och det onda hjärtat. Den hotar med domen den som inte uppfyller den. På det här sättet uppfyller den den uppgift till vilken den är given - den nämligen tvingar människan bort ifrån sig och evangelium visar vägen till Kristus och hans uppfyllda verk och rättfärdighet.
Kolla diaserien under sidobalken Katekismus-koulu
perjantai 22. tammikuuta 2010
Ystäväkirje 1/2010
Kristus on sovitusuhri
Kirkkovuodessa me lähestymme paastonaikaa, joka päättyy syntiuhriin ja ylösnousemukseen. Johannes Kastaja osoitti Jeesukseen Kristukseen ja sanoi: ”Katso, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”
Kristus syntiuhrina liittyy Vanhan testamentin temppelijumalanpalveluksen käytäntöön, jossa ylimmäinen pappi suurena sovituspäivänä pani kätensä uhrieläimen päälle, tunnusti siinä kansan synnit ja laski ne syntipukin kannettavaksi. Sen jälkeen uhri lähetettiin erämaahan, jossa se tuhoutui.
Toinen esimerkki syntiuhrista voidaan nähdä siinä, kun Aabraham uhrasi poikansa Moorian vuorella. Tästä saarnasi meille uutena vuotena Kokkolassa Karl-Göran veljemme seikkaperäisesti. Aabraham oli jo mielessään päättänyt uhrata poikansa, josta vain Jumalan uusi käsky hänet esti. Hän sanoi palvelijoilleen, että hän ja Isak menevät uhraamaan vuorelle ja ”sitten me palaamme luoksenne” (1 Moos. 22). Heprealaiskirjeen mukaan Aabraham alkoi tähän tehtävään uskossa Jumalaan, joka voi kuolleet herättää tuhkastakin. Näin hänellä oli kristillinen ylösnousemususko jo esikristillisenä aikana – hän uskoi ruumiilliseen ylösnousemukseen. Aabrahamin sanat pojalleen ennustivat saman tapahtuman toistumista. "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani". Hän lupasi lampaan, ja Johannes tarkentaa sen Jumalan karitsaksi. Moorian vuori valittiin myös ensimmäisen temppelin ja sitä seuraavien temppelien paikaksi. Valintaa ei tehnyt Daavid tai Salomo, vaan Herra itse: paikka valittiin, koska sillä paikalla Herra ilmestyi Daavidille (2 Aik. 3:1). Näin Herra jo etukäteen tuli omalle uhripaikalleen ja valitsi sen tulevaisuutta varten.
Teologia Jumalan karitsasta on kirjattu meille nimenomaan Johanneksen kynän kautta. Ilmestyskirjassa. Johannes kirjoittaa taivasnäystään, kuinka hän näki ikään kuin teurastetun karitsan, joka voi mennä Isän istuimen luo ja avata kirjakäärön. Sen seurauksena vanhimmat eli ilmeisesti jo kirkkauteen siirtyneet seurakuntien paimenet (24) kumartavat häntä ja ilmoittavat saman asian, josta he ovat jo ajassa saarnanneet seurakunnissa ja joka oli ollut heidän saarnansa jalokivi : ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä." (Ilm. 5:9-10).
Me saamme kaikki olla Jumalan pappeja Kristuksessa – toisia varten!
Kristus on antanut meille pelastuksen verensä kautta. Pääsiäistä saamme viettää turvallisin mielin, synnit on anteeksi, syntiuhri on ottanut ne päällensä ja kantanut ristinpuulle erämaahan. Niin kauaksi on synnin syyllisyys meistä siirretty, ettei se enää meitä palaa syyttämään. Hän nousi kuolleista ja aloitti iankaikkisen elämän itsessään. Saamme olla vapaat Jumalan lapset ahkeroimaan hyviä tekoja ja rakkautta toistemme ja uskosta osattomien hyväksi. Tämä on Kristuksen papin tehtävä joka aika ja hetki.
Jumalan rauhalla
VESA PÖYHTÄRI
Työkuulumisia
Syksy meni vilkkaasti. Joka kuukausi oli kalenteri täynnä. Onneksi joulunpyhät sain olla ihan paikallaan ja joutilaana. Syksyllä vierailin enemmän Pietarsaaren seudulla kuin aikaisemmin. Oli mukava käydä sillä alueella ja palvella sanalla. Toinen painopistealue on Oulun seutu, jossa minulla on Toukomettisen rukoushuoneessa tehtäviä (nuortenillat, ja lähetyspiiri sekä saarnat vuorollaan). Kristillisten järjestöjen opiskelijatyö työllistää myös jonkin verran. On todella hienoa, että saa nähdä uskovia ja vakavasti uskon ottavia nuoria eri järjestöissä. Jumala on siunannut Oulun opiskelijatyötä niin, ettei täällä ole kevyt henki vaikka toiminta onkin iloista ja nuorekasta. Kevätkin on jo hyvästi täynnä - mm. kolme Venäjän reissua on tiedossa!
Jumalanpalveluksista
Jumalanpalveluksia, sitä papin ominta työtä, teen tasaiseen tahtiin. Nytkin kirjettä kirjoittaessa olen linja-autossa matkalla Jyväskylään pitämään opiskelijailtaa ja jumalanpalvelusta Jyväskylän Luther-kirkkoon (SLEY). Heillä on siellä oma kirkko ja jumalanpalvelusyhteisö. Se on kirkon työtä eikä kilpaile kuin positiivisesti kirkon seurakuntien jumalanpalvelusten kanssa. Näitä kuitenkin tekisin vielä enemmänkin. Mielestäni rauhansanalaisten olisi syytä ottaa vastuulleen myös jumalanpalvelusten pitäminen, kuten toisetkin herätysliikkeet ovat tehneet. Olen kirjoittanut jumalanpalvelusyhteisöistä blogissani.
Jokainen seurakunta on jumalanpalvelusyhteisö
Jokainen seurakunta on jo nyt jumalanpalvelusyhteisö. Yhteisö ei ole mikään uusi keksintö vaan sitä vanhaa kristillisyyttä, jota on eletty jo 2000 vuotta. Se on myös osa lestadiolaista perinnettä. Tavallaan Pajalan seurakunnassa syntyi lestadiolainen jumalanpalvelusyhteisö, kun Laestadius alkoi pitää erityisesti heränneille tarkoitettuja jumalanpalveluksia sunnuntaisin toiseen kellonaikaan. Se ei ollut suljettu muilta heränneiltä.
Jumalanpalvelusyhteisömalli on kirkon sisäinen ratkaisu perinteiseen virkakäsitykseen pitäytyville herätysliikkeille. Jokainen rukoushuone voi sellaisia perustaa rukoushuoneidensa yhteyteen. Sanajumalanpalvelusta voi pitää jos rukoushuoneelle on myönnetty oikeus pitää jumalanpalveluksia ja ehtoolliskirkkoja. Ehtoollislupakin on myönnetty rukoushuoneelle viimeksi viime keväänä Hyvinkään vanhauskoiselle rukoushuoneelle. Tämä olisi vastuullinen askel. Se on myös ainoa tapa, jolla enää on mahdollista saada varmasti naispapiton jumalanpalvelus ilman yllätyksiä sellaisissa seurakunnissa, joissa on yksikin naispappi.
Samalla se vapauttaisi kirkkoherrat siitä vaikeudesta, joka heillä on järjestää ja luvata naispapittomia messuja. Yhteisömallissa herätysliike asettaa papin vastaamaan jumalanpalveluksista. Pappi huolehtii jumalanpalveluksesta ja vastaa siitä suoraan tuomiokapitulille. Näin Raamatun mukainen opetus ja käytäntö voi vielä jatkua myös kirkossamme.
Jumalanpalvelusyhteisön avainkysymys ei ole jumalanpalvelusten ja seurojen suhde – kumpia on enemmän. Ratkaisevaa on, että yhteisö kutsuu itselleen sanan ja sakramenttien hoitajan, jonka vastuulla on jumalanpalveluselämän hoitaminen. Sellainen voi olla myös hätätapauksessa Inkerin kirkossa pappisdiakoniksi vihitty saarnaaja. Samalla jumalanpalvelusyhteisö on osa Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa.
Rakas kirkko
Kirkkomme on meille rakas ja siksi tahdomme sen piirissä noudattaa sitä uskoa ja käytäntöä, jonka Herra on sanassaan asettanut. Pysymällä Jumalan sanassa uskollisesti voimme parhaiten auttaa kirkkoa.
__________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Lopullinen tavoitteemme on n. 250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä
Kirkkovuodessa me lähestymme paastonaikaa, joka päättyy syntiuhriin ja ylösnousemukseen. Johannes Kastaja osoitti Jeesukseen Kristukseen ja sanoi: ”Katso, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”
Kristus syntiuhrina liittyy Vanhan testamentin temppelijumalanpalveluksen käytäntöön, jossa ylimmäinen pappi suurena sovituspäivänä pani kätensä uhrieläimen päälle, tunnusti siinä kansan synnit ja laski ne syntipukin kannettavaksi. Sen jälkeen uhri lähetettiin erämaahan, jossa se tuhoutui.
Toinen esimerkki syntiuhrista voidaan nähdä siinä, kun Aabraham uhrasi poikansa Moorian vuorella. Tästä saarnasi meille uutena vuotena Kokkolassa Karl-Göran veljemme seikkaperäisesti. Aabraham oli jo mielessään päättänyt uhrata poikansa, josta vain Jumalan uusi käsky hänet esti. Hän sanoi palvelijoilleen, että hän ja Isak menevät uhraamaan vuorelle ja ”sitten me palaamme luoksenne” (1 Moos. 22). Heprealaiskirjeen mukaan Aabraham alkoi tähän tehtävään uskossa Jumalaan, joka voi kuolleet herättää tuhkastakin. Näin hänellä oli kristillinen ylösnousemususko jo esikristillisenä aikana – hän uskoi ruumiilliseen ylösnousemukseen. Aabrahamin sanat pojalleen ennustivat saman tapahtuman toistumista. "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani". Hän lupasi lampaan, ja Johannes tarkentaa sen Jumalan karitsaksi. Moorian vuori valittiin myös ensimmäisen temppelin ja sitä seuraavien temppelien paikaksi. Valintaa ei tehnyt Daavid tai Salomo, vaan Herra itse: paikka valittiin, koska sillä paikalla Herra ilmestyi Daavidille (2 Aik. 3:1). Näin Herra jo etukäteen tuli omalle uhripaikalleen ja valitsi sen tulevaisuutta varten.
Teologia Jumalan karitsasta on kirjattu meille nimenomaan Johanneksen kynän kautta. Ilmestyskirjassa. Johannes kirjoittaa taivasnäystään, kuinka hän näki ikään kuin teurastetun karitsan, joka voi mennä Isän istuimen luo ja avata kirjakäärön. Sen seurauksena vanhimmat eli ilmeisesti jo kirkkauteen siirtyneet seurakuntien paimenet (24) kumartavat häntä ja ilmoittavat saman asian, josta he ovat jo ajassa saarnanneet seurakunnissa ja joka oli ollut heidän saarnansa jalokivi : ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä." (Ilm. 5:9-10).
Me saamme kaikki olla Jumalan pappeja Kristuksessa – toisia varten!
Kristus on antanut meille pelastuksen verensä kautta. Pääsiäistä saamme viettää turvallisin mielin, synnit on anteeksi, syntiuhri on ottanut ne päällensä ja kantanut ristinpuulle erämaahan. Niin kauaksi on synnin syyllisyys meistä siirretty, ettei se enää meitä palaa syyttämään. Hän nousi kuolleista ja aloitti iankaikkisen elämän itsessään. Saamme olla vapaat Jumalan lapset ahkeroimaan hyviä tekoja ja rakkautta toistemme ja uskosta osattomien hyväksi. Tämä on Kristuksen papin tehtävä joka aika ja hetki.
Jumalan rauhalla
VESA PÖYHTÄRI
Työkuulumisia
Syksy meni vilkkaasti. Joka kuukausi oli kalenteri täynnä. Onneksi joulunpyhät sain olla ihan paikallaan ja joutilaana. Syksyllä vierailin enemmän Pietarsaaren seudulla kuin aikaisemmin. Oli mukava käydä sillä alueella ja palvella sanalla. Toinen painopistealue on Oulun seutu, jossa minulla on Toukomettisen rukoushuoneessa tehtäviä (nuortenillat, ja lähetyspiiri sekä saarnat vuorollaan). Kristillisten järjestöjen opiskelijatyö työllistää myös jonkin verran. On todella hienoa, että saa nähdä uskovia ja vakavasti uskon ottavia nuoria eri järjestöissä. Jumala on siunannut Oulun opiskelijatyötä niin, ettei täällä ole kevyt henki vaikka toiminta onkin iloista ja nuorekasta. Kevätkin on jo hyvästi täynnä - mm. kolme Venäjän reissua on tiedossa!
Jumalanpalveluksista
Jumalanpalveluksia, sitä papin ominta työtä, teen tasaiseen tahtiin. Nytkin kirjettä kirjoittaessa olen linja-autossa matkalla Jyväskylään pitämään opiskelijailtaa ja jumalanpalvelusta Jyväskylän Luther-kirkkoon (SLEY). Heillä on siellä oma kirkko ja jumalanpalvelusyhteisö. Se on kirkon työtä eikä kilpaile kuin positiivisesti kirkon seurakuntien jumalanpalvelusten kanssa. Näitä kuitenkin tekisin vielä enemmänkin. Mielestäni rauhansanalaisten olisi syytä ottaa vastuulleen myös jumalanpalvelusten pitäminen, kuten toisetkin herätysliikkeet ovat tehneet. Olen kirjoittanut jumalanpalvelusyhteisöistä blogissani.
Jokainen seurakunta on jumalanpalvelusyhteisö
Jokainen seurakunta on jo nyt jumalanpalvelusyhteisö. Yhteisö ei ole mikään uusi keksintö vaan sitä vanhaa kristillisyyttä, jota on eletty jo 2000 vuotta. Se on myös osa lestadiolaista perinnettä. Tavallaan Pajalan seurakunnassa syntyi lestadiolainen jumalanpalvelusyhteisö, kun Laestadius alkoi pitää erityisesti heränneille tarkoitettuja jumalanpalveluksia sunnuntaisin toiseen kellonaikaan. Se ei ollut suljettu muilta heränneiltä.
Jumalanpalvelusyhteisömalli on kirkon sisäinen ratkaisu perinteiseen virkakäsitykseen pitäytyville herätysliikkeille. Jokainen rukoushuone voi sellaisia perustaa rukoushuoneidensa yhteyteen. Sanajumalanpalvelusta voi pitää jos rukoushuoneelle on myönnetty oikeus pitää jumalanpalveluksia ja ehtoolliskirkkoja. Ehtoollislupakin on myönnetty rukoushuoneelle viimeksi viime keväänä Hyvinkään vanhauskoiselle rukoushuoneelle. Tämä olisi vastuullinen askel. Se on myös ainoa tapa, jolla enää on mahdollista saada varmasti naispapiton jumalanpalvelus ilman yllätyksiä sellaisissa seurakunnissa, joissa on yksikin naispappi.
Samalla se vapauttaisi kirkkoherrat siitä vaikeudesta, joka heillä on järjestää ja luvata naispapittomia messuja. Yhteisömallissa herätysliike asettaa papin vastaamaan jumalanpalveluksista. Pappi huolehtii jumalanpalveluksesta ja vastaa siitä suoraan tuomiokapitulille. Näin Raamatun mukainen opetus ja käytäntö voi vielä jatkua myös kirkossamme.
Jumalanpalvelusyhteisön avainkysymys ei ole jumalanpalvelusten ja seurojen suhde – kumpia on enemmän. Ratkaisevaa on, että yhteisö kutsuu itselleen sanan ja sakramenttien hoitajan, jonka vastuulla on jumalanpalveluselämän hoitaminen. Sellainen voi olla myös hätätapauksessa Inkerin kirkossa pappisdiakoniksi vihitty saarnaaja. Samalla jumalanpalvelusyhteisö on osa Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa.
Rakas kirkko
Kirkkomme on meille rakas ja siksi tahdomme sen piirissä noudattaa sitä uskoa ja käytäntöä, jonka Herra on sanassaan asettanut. Pysymällä Jumalan sanassa uskollisesti voimme parhaiten auttaa kirkkoa.
__________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Lopullinen tavoitteemme on n. 250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä
perjantai 15. tammikuuta 2010
Mikä on Jumalanpalveusyhteisö?
Mikä on jumalanpalvelusyhteisö?
Jumalanpalveusyhteisö on Suomen kirkossa yleinen muoto järjestää jumalanpalveluselämää perinteisen virkakäsityksen mukaan uskoville jäsenille. Lähes kaikilla herätysliikkeillä on jumalanpalveusyhteisöjä, joista toisilla on omat kirkot (SLEY), toisilla omat tai vuokratut “kappelit” (Kansanlähetys, SLEF, Raamattuopisto sekä Kylväjä). Rauhasanlaisuudessakin on jo omat viritelmät. Jumalanpalveluksista huolehtii tehtävään kutsuttu pastori. Jumalanpalvelukset ovat virallisesti Suomen evl-kirkon jumalanpalveluksia. Luther-säätiön messut ovat evl-kirkon kannalta harmaalla alueella, sillä kirkko ei laske niitä kirjanpitoonsa, vaikka kaikki sen papit kuuluvat Suomen evl-kirkkoon ja osa heistä on myös Suomen kirkon virallisia pappeja.
Jumalanpalvelusyhteisön perustaminen
Ryhmä uskovia voi perustaa jumalanpalvelusyhteisön ja kutsua yhteisölle papin. Ennen aloittamista asia on vietävä rukouksissa Jumalan luokse ja pyydettävä johdatusta hankkeelle ja voimaa kilvoitteluun. Jeesus sanoo, että “ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Sen jälkeen aletaan toimeen sanan valossa.
Pappina voi toimia kirkossa vihitty pappi tai ulkomailla vihitty pappi. Ulkomailla vihityn papin kohdalla on se ongelma, ettei evl-kirkko helposti hyväksy sellaista jumalanpalvelusta rekisteriinsä.
Ihanteellinen tilanne on se, että on jo olemassa herätysliikkeen toiminta paikkakunnalla, joka ottaa tilanteen muuttuessa askeleen eteenpäin ja “palaa jumalanpalvelukseen” kutsumalla itsellensä papin hoitamaan jumalanpalveluselämää keskuudessaan. Ei ehtoollisjumalanpalveluksia tarvitse heti olla joka sunnuntai, riittää kerran kuukaudessa. Raamatullista olisi kyllä viettää joka viikko. Toisina sunnuntaina kokoonnutaan sitten sanan ääreen ns. “seuroihin”. Tärkeintä on, että on asetettu paimen ja on seurakunta ja runsas sanan viljely raittiissa hengessä.
Jumalanpalveluspaikka on syytä katsoa tarpeen mukaan. Pienelle yhteisölle riittää pienempi tila, suuremmalle pitää olla suurempi. Koti käy aluksi hyvin. Kodeissa alkukirkkokin vietti jumalanpalvelusta, apostolit eivät tienneet suuremmista. Rukoushuoneet ovat hyviä tiloja. Paikallisseurakunnalta myös voi kysyä jotakin tilaa käyttöön.
Papin tehtävä on olla paimen, joka Raamatun mukaisen mallin mukaisesti huolehtii laumasta Jumalan sanalla ja sakramenteilla. Jumalanpalveluksen lisäksi tehtäviin kuuluu sitten muitakin opetustilaisuuksia tarpeen mukaan. Papin kustannukset täytyy sovittaa tehtävän ja yhteisön suuruuden mukaan. Maallikkosaarnaajat ja pappi tekevät työtä veljellisessä yhteisymmärryksessä.
Jumalanpalvelusyhteisö on osa Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa
Yhteisö ei voi olla saari, joka yksin elää ja yksin julistaa Kristusta. Yhteisö on seurakunta, joka kokoontuu paimenen kanssa sanan ja sakramenttien ääreen. Sakramentit ja sana ovat kaikkien yhteistä omaisuutta ja Herra on sama. Siksi seurakunta on “yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen” kirkko yhdessä Kristus-ruumissa toisten tunnustavien kristittyjen kanssa. Se tekee yhteistyötä muiden tunnustajien kanssa tarpeen mukaan.
Vesa Pöyhtäri
Jumalanpalveusyhteisö on Suomen kirkossa yleinen muoto järjestää jumalanpalveluselämää perinteisen virkakäsityksen mukaan uskoville jäsenille. Lähes kaikilla herätysliikkeillä on jumalanpalveusyhteisöjä, joista toisilla on omat kirkot (SLEY), toisilla omat tai vuokratut “kappelit” (Kansanlähetys, SLEF, Raamattuopisto sekä Kylväjä). Rauhasanlaisuudessakin on jo omat viritelmät. Jumalanpalveluksista huolehtii tehtävään kutsuttu pastori. Jumalanpalvelukset ovat virallisesti Suomen evl-kirkon jumalanpalveluksia. Luther-säätiön messut ovat evl-kirkon kannalta harmaalla alueella, sillä kirkko ei laske niitä kirjanpitoonsa, vaikka kaikki sen papit kuuluvat Suomen evl-kirkkoon ja osa heistä on myös Suomen kirkon virallisia pappeja.
Jumalanpalvelusyhteisön perustaminen
Ryhmä uskovia voi perustaa jumalanpalvelusyhteisön ja kutsua yhteisölle papin. Ennen aloittamista asia on vietävä rukouksissa Jumalan luokse ja pyydettävä johdatusta hankkeelle ja voimaa kilvoitteluun. Jeesus sanoo, että “ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Sen jälkeen aletaan toimeen sanan valossa.
Pappina voi toimia kirkossa vihitty pappi tai ulkomailla vihitty pappi. Ulkomailla vihityn papin kohdalla on se ongelma, ettei evl-kirkko helposti hyväksy sellaista jumalanpalvelusta rekisteriinsä.
Ihanteellinen tilanne on se, että on jo olemassa herätysliikkeen toiminta paikkakunnalla, joka ottaa tilanteen muuttuessa askeleen eteenpäin ja “palaa jumalanpalvelukseen” kutsumalla itsellensä papin hoitamaan jumalanpalveluselämää keskuudessaan. Ei ehtoollisjumalanpalveluksia tarvitse heti olla joka sunnuntai, riittää kerran kuukaudessa. Raamatullista olisi kyllä viettää joka viikko. Toisina sunnuntaina kokoonnutaan sitten sanan ääreen ns. “seuroihin”. Tärkeintä on, että on asetettu paimen ja on seurakunta ja runsas sanan viljely raittiissa hengessä.
Jumalanpalveluspaikka on syytä katsoa tarpeen mukaan. Pienelle yhteisölle riittää pienempi tila, suuremmalle pitää olla suurempi. Koti käy aluksi hyvin. Kodeissa alkukirkkokin vietti jumalanpalvelusta, apostolit eivät tienneet suuremmista. Rukoushuoneet ovat hyviä tiloja. Paikallisseurakunnalta myös voi kysyä jotakin tilaa käyttöön.
Papin tehtävä on olla paimen, joka Raamatun mukaisen mallin mukaisesti huolehtii laumasta Jumalan sanalla ja sakramenteilla. Jumalanpalveluksen lisäksi tehtäviin kuuluu sitten muitakin opetustilaisuuksia tarpeen mukaan. Papin kustannukset täytyy sovittaa tehtävän ja yhteisön suuruuden mukaan. Maallikkosaarnaajat ja pappi tekevät työtä veljellisessä yhteisymmärryksessä.
Jumalanpalvelusyhteisö on osa Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa
Yhteisö ei voi olla saari, joka yksin elää ja yksin julistaa Kristusta. Yhteisö on seurakunta, joka kokoontuu paimenen kanssa sanan ja sakramenttien ääreen. Sakramentit ja sana ovat kaikkien yhteistä omaisuutta ja Herra on sama. Siksi seurakunta on “yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen” kirkko yhdessä Kristus-ruumissa toisten tunnustavien kristittyjen kanssa. Se tekee yhteistyötä muiden tunnustajien kanssa tarpeen mukaan.
Vesa Pöyhtäri
tiistai 12. tammikuuta 2010
Hyvä keskustelu Naispiispuudesta YLE:ssä
Jo kirkkauteen siirtyneen saarnaajaveljemme Mauno Vuollon kirkolliskokoustoveri, Sanansaattajan päätoimittaja Hannu Kippo (SLEY), on toisena keskustelijana oheisessa keskusteluohjelmassa. Hannu joskus kertoi, kuinka hänellä ja Maunolla oli kirkolliskokouksessa hyvä yhteispeli, he ajoivat samoja asioita ja kannattivat toistensa esityksiä. Menestyksiäkin tuli.
Nyt Hannu keskustelee professori Jaana Hallaman kanssa naispiispuudesta. Helsingin piispanvaalin vaaliasettelut alkavat viikon kuluttua ja naispiispuus on monien haaveena. Linkki videoon on TÄSSÄ
(25 minuutin kohdalla).
Hannun perustelut nousevat Raamatusta. Raamattu on kirkon ainoa oikeus sanoa asioista hengellisellä tasolla. Raamattu on kirkon perustuslaki ja sen todistus on yksisuuntainen - nainen ei voi olla seurakunnan paimen. Kristikunta ei ole erehtynyt 2000 vuotta tässä asiassa.
Hallaman perustelut olivat yksinomaan sosiaalisia.
Keskustelussa on nähtävissä naispappeusasian käsittelytavat. Toinen lähestyy asiaa Raamattu- ja tunnustuskysymyksenä ja toinen yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
Jeesus ei perustanut yhteiskunnallista organisaatiota, vaan uskonyhteisön, jota kokoa yhteinen Jumalan sanaan perustuva tunnustus ja usko Kristukseen. Raamattu on sen ylin kirkkolaki. Seurakunta ei vaadi olemassaolonsa perustaksi yhteiskunnallista asemaa. Yhteiskunta ei perusta seurakuntaa. Lähes kolmesataa vuotta kristinusko oli "laiton uskonto" eli yhteiskunta ei antanut sille virallista asemaa ja vainosi ajoittain sen tunnustajia. Yhteskunnan mielestä olis siis rangaistava teko, jos oli kristitty. Yhteiskunnan mielestä kirkolla ei saanut olla sosiaalista olemassaoloa järjestäytyneessä yhteiskunnassa.
Raamatun mukaan seurakunta on toki näkyvä. Se voidaan löytää, sen rakennuksilla on osoite ja sillä on virkaan asetetut paimenet. Sillä on järjestysmuoto ja sanassa asetetut toimintaohjeet (mm. Kristuksen kirkkolaki, Mt. 18, kirkkokurikysymyksissä). Lyhyesti sanoen seurakunta on siellä missä pyhät kokoontuvat sanan ja sakramenttien ympärille. Tällaisena seurakunta on sosiaalinen yhteisö, johon voidaan kuulua.
Kristittyjen välisissä keskusteluissa tehdään usein se virhe, että ei huomata erottaa toisistaan Raamatun "tunnustuksellista" näkökulmaa ja "sosiaalisen yhteisön" näkökulmaa. "Sosiaalinen yhteisö" nousee ensimmäiselle sijalle, jos seurakunta tekee päätöksiään lähtien omasta yhteiskunnallisesta asemastaan (kuten kirkko tekee nykyään naispappeusasiassa, seksuaalietiikassa sekä kirkollisessa lainkäytössä, jossa tunnustajat erotetaan tai savustaetaan ulos viroista) eikä enää ohjaa itseään Jumalan sanalla. Yhteiskunta-asema on silloin sen "raamattu". Virheen seuraus on siinä, että samalla KIELLETÄÄN itseltään se ainoa perusta, jolla seurakunnalla on olemassaolo-oikeus, ja joka sen kokoaa myös sosiaalisena yhteisönä - Jumalan muuttumaton sana! Sanasta luopunut kirkko on astunut alaspäin viettävälle tielle.
Nyt Hannu keskustelee professori Jaana Hallaman kanssa naispiispuudesta. Helsingin piispanvaalin vaaliasettelut alkavat viikon kuluttua ja naispiispuus on monien haaveena. Linkki videoon on TÄSSÄ
(25 minuutin kohdalla).
Hannun perustelut nousevat Raamatusta. Raamattu on kirkon ainoa oikeus sanoa asioista hengellisellä tasolla. Raamattu on kirkon perustuslaki ja sen todistus on yksisuuntainen - nainen ei voi olla seurakunnan paimen. Kristikunta ei ole erehtynyt 2000 vuotta tässä asiassa.
Hallaman perustelut olivat yksinomaan sosiaalisia.
Keskustelussa on nähtävissä naispappeusasian käsittelytavat. Toinen lähestyy asiaa Raamattu- ja tunnustuskysymyksenä ja toinen yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
Jeesus ei perustanut yhteiskunnallista organisaatiota, vaan uskonyhteisön, jota kokoa yhteinen Jumalan sanaan perustuva tunnustus ja usko Kristukseen. Raamattu on sen ylin kirkkolaki. Seurakunta ei vaadi olemassaolonsa perustaksi yhteiskunnallista asemaa. Yhteiskunta ei perusta seurakuntaa. Lähes kolmesataa vuotta kristinusko oli "laiton uskonto" eli yhteiskunta ei antanut sille virallista asemaa ja vainosi ajoittain sen tunnustajia. Yhteskunnan mielestä olis siis rangaistava teko, jos oli kristitty. Yhteiskunnan mielestä kirkolla ei saanut olla sosiaalista olemassaoloa järjestäytyneessä yhteiskunnassa.
Raamatun mukaan seurakunta on toki näkyvä. Se voidaan löytää, sen rakennuksilla on osoite ja sillä on virkaan asetetut paimenet. Sillä on järjestysmuoto ja sanassa asetetut toimintaohjeet (mm. Kristuksen kirkkolaki, Mt. 18, kirkkokurikysymyksissä). Lyhyesti sanoen seurakunta on siellä missä pyhät kokoontuvat sanan ja sakramenttien ympärille. Tällaisena seurakunta on sosiaalinen yhteisö, johon voidaan kuulua.
Kristittyjen välisissä keskusteluissa tehdään usein se virhe, että ei huomata erottaa toisistaan Raamatun "tunnustuksellista" näkökulmaa ja "sosiaalisen yhteisön" näkökulmaa. "Sosiaalinen yhteisö" nousee ensimmäiselle sijalle, jos seurakunta tekee päätöksiään lähtien omasta yhteiskunnallisesta asemastaan (kuten kirkko tekee nykyään naispappeusasiassa, seksuaalietiikassa sekä kirkollisessa lainkäytössä, jossa tunnustajat erotetaan tai savustaetaan ulos viroista) eikä enää ohjaa itseään Jumalan sanalla. Yhteiskunta-asema on silloin sen "raamattu". Virheen seuraus on siinä, että samalla KIELLETÄÄN itseltään se ainoa perusta, jolla seurakunnalla on olemassaolo-oikeus, ja joka sen kokoaa myös sosiaalisena yhteisönä - Jumalan muuttumaton sana! Sanasta luopunut kirkko on astunut alaspäin viettävälle tielle.
torstai 7. tammikuuta 2010
Seitsemäs käsky/sjunde budet
Katekismuskoulussa olemme seitsemäsnnessä käskyssä menossa. Voit katsoa diat TÄSTÄ.
Katekes-skolans sjunde budet. Klicka HÄR.
Käsky varkaudesta ei ole niin yksioikoinen, kuin sen voisi kuvitella olevan. Tiedostamme kyllä keskimäärin, mitä on perinteinen varastaminen. Mutta olemmeko huomanneet tiedostamattoman varkauden, sellaisen varastamisen, jota emme ole tienneetkään tekevämme. Käskyn lähtökohta on "Jumalan on maa, ja kaikki, mitä siinä on."
Katekes-skolans sjunde budet. Klicka HÄR.
Käsky varkaudesta ei ole niin yksioikoinen, kuin sen voisi kuvitella olevan. Tiedostamme kyllä keskimäärin, mitä on perinteinen varastaminen. Mutta olemmeko huomanneet tiedostamattoman varkauden, sellaisen varastamisen, jota emme ole tienneetkään tekevämme. Käskyn lähtökohta on "Jumalan on maa, ja kaikki, mitä siinä on."
tiistai 29. joulukuuta 2009
Kuudes käsky
Katekismuskoulussa on edetty kuudenteen käskyyn. Käskyn dioihin pääset klikkaamalla TÄSTÄ.
Kuinka vaikea on tänä päivänä välttyä kuudennen käskyn rikkomisesta!Läntinen kulttuuri on yliseksualisoitunut. Syynä tähän on pidettävä kaupan ja mainonnan lisääntymistä. Tavara menee paremmin kaupaksi, kun sitä myydään puolialastomien naisten kuvilla. Kyllä mainostajien psykologiset neuvonantajat tietävät, mikä kiinnittää miehen katseen ja mikä aiheutta miellyttäviä tunteuksia ja meilikuvia. Ja toisaalta, on naisillakin silmät ja samat halut kuin miehillä.
Mutta ei yliseksualisoituminen ole vain "lännessä". Muistan opiskeluvuosiltani kirkkohistorian luennoitsijan kertomuksen varhaisesta munkkilaisuudesta. Eräs erämaan isistä oli ajatellut, että hän pakenee silmän himoja erämaahan ja vetäytyy yksinäisyyteen, pois soittavien ja laulavien naisten lähettyviltä. Mutta "pian erämaan luola oli täynnä alastomia tanssivia neitosia!" Ihminen ei pääse mielikuvitustaan karkuun.
Seksuaalisuus ja seksuaaliset halut ovat Jumalan hyviä luomislahjoja. Lisääntymiskäsky on nähtävä myös käskynä ja siunauksena "tehdä rakkautta". Se annettiin ennen syntiinlankeemusta. Näin halu on itsessään hyvä ja parhaassa tapauksessa johtaa uuden elämän syntymään. Seksuaalisuus on keskeinen osa avioliittoa ja lähentää puolisoja
toisiinsa ja syventää rakkautta selittämättömällä tavalla. Seksuaalisuus on Jumalan siunaus ihmiskunnalle. Saatana tahtoo tuhota Jumalan luomistyötä. Hän kierouttaa, liittää vääriin yhteyksiin ja ja tekee elämän mausteesta elämän johtajan ja suunnan näyttäjän. Perisynti ja sielunvihollisen työ on sairastuttanut Jumalan hyvän lahjan. Kristittyinä saamme kuitenkin kilvoitella rakastaa puhtaasti ja hyvästä sydämestä aviopuolisoamme kaikilla Jumalan antamilla hyvillä lahjoilla.
Kuinka vaikea on tänä päivänä välttyä kuudennen käskyn rikkomisesta!Läntinen kulttuuri on yliseksualisoitunut. Syynä tähän on pidettävä kaupan ja mainonnan lisääntymistä. Tavara menee paremmin kaupaksi, kun sitä myydään puolialastomien naisten kuvilla. Kyllä mainostajien psykologiset neuvonantajat tietävät, mikä kiinnittää miehen katseen ja mikä aiheutta miellyttäviä tunteuksia ja meilikuvia. Ja toisaalta, on naisillakin silmät ja samat halut kuin miehillä.
Mutta ei yliseksualisoituminen ole vain "lännessä". Muistan opiskeluvuosiltani kirkkohistorian luennoitsijan kertomuksen varhaisesta munkkilaisuudesta. Eräs erämaan isistä oli ajatellut, että hän pakenee silmän himoja erämaahan ja vetäytyy yksinäisyyteen, pois soittavien ja laulavien naisten lähettyviltä. Mutta "pian erämaan luola oli täynnä alastomia tanssivia neitosia!" Ihminen ei pääse mielikuvitustaan karkuun.
Seksuaalisuus ja seksuaaliset halut ovat Jumalan hyviä luomislahjoja. Lisääntymiskäsky on nähtävä myös käskynä ja siunauksena "tehdä rakkautta". Se annettiin ennen syntiinlankeemusta. Näin halu on itsessään hyvä ja parhaassa tapauksessa johtaa uuden elämän syntymään. Seksuaalisuus on keskeinen osa avioliittoa ja lähentää puolisoja
toisiinsa ja syventää rakkautta selittämättömällä tavalla. Seksuaalisuus on Jumalan siunaus ihmiskunnalle. Saatana tahtoo tuhota Jumalan luomistyötä. Hän kierouttaa, liittää vääriin yhteyksiin ja ja tekee elämän mausteesta elämän johtajan ja suunnan näyttäjän. Perisynti ja sielunvihollisen työ on sairastuttanut Jumalan hyvän lahjan. Kristittyinä saamme kuitenkin kilvoitella rakastaa puhtaasti ja hyvästä sydämestä aviopuolisoamme kaikilla Jumalan antamilla hyvillä lahjoilla.
torstai 24. joulukuuta 2009
Jumala syntyi seimeen!
Näin lyhyt on joulusaarna tänä jouluna. Kuitenkin kolmessa sanassa on sisällä koko Jumalan ääretön rakkaus meitä langenneita syntisiä kohtaan. Me emme kyenneet pelastamaan itseämme, olemme siihen liian heikkoja, emmekä me edes tahdo sitä tehdä. Omassa varassamme me emme tahdo seurata Jumalaa ja käydä häntä kohti. Esivanhempamme, vaikka heillä ei ollut perisyntiäkään, valitsivat perkeleen Jumalan sijasta. Kuinka paljon ennemmin me! Raamattu sanoo Jumalan äärettömästä rakkaudesta: "Jumala rakasti meitä jo silloin, kun me olimme hänen vihamiehiänsä".
Jumala syntyi seimeen! Ihminen oli rikkonut Jumalaa vastaan. Siksi ihmisen oli rikkomus sovitettava. Rikkomus ja syntivelka oli ääretön. Siksi ihminen, tai edes puolijumala ja arkkienkeli ei olisi voinut taakkaa kantaa. Äärettömän Jumalan täytyi tulla ihmiseksi, että me voisimme saada anteeksi. Joululaulu sertoo tästä kauniisti: "Sä tulit halpaan seimehen, vaikk' eivät kultavaattehet sun oisi valtas arvoises."
Seimeen laskeminen kertoo meille Jumalan pelastusteosta myös toisessa merkityksessä. Jumala ei asettunut ihmisten petaamaan valtasysteemiin, kunigasten linnaan, vaan luomakuntansa keskelle eläinsuojaan. Siellä hän on omien luomistekojensa ympäröimänä heidän hellässä huomassa. Paikalla on aluksi vain kaksi ensimmäistä Jumalan luomaa instituutiota - perhe ja seurakunta. Nämä olivat jo paratiisissa läsnä. Pyhä perhe ja seurakunta. Seurakunta oli kahden hengen suuruinen, Joosef ja Maria, joka palvoi seimessä makaavaa luojaansa. Tämä tarkoittaa kuten sen kristinoppimme meille kertoo , että Jumala pelastaa ihmisen omilla teoillaan. Niihin ei saa sekoittaa mitään ihmisestä. Ihmisten valtasysteemit ja hieno hallinto kuvioineen ei kelpaa vuoteeksi. Jumala asettaa omat tekonsa meitä varten, me otamme ne vain vastaan ja ihmettelemme hänen rakkauttansa. Nämä Jumalan teot ovat Jumalan syntyminen ihmiseksi, ristiin sovitus, sana ja sakramentit. Näillä Jumala synnyttä meidät uudesti seurakuntaansa, joka on "yksi, pyhä, yleinen ja apostolinen" Kristuksen ruumis. Yksi, vaikka se on kaikkialla ja ulottuu ajan rajan yli myös riemuitsevaan seurakuntaan.
Lunastuksen salaisuus on yhteyden luominen Jumalan ja ihmisen välille. Ylösnoussut Kristus istuu Isän oikealla puolella jumalallisessa vallassa ja voimassa. Hän on ottanu meidät yhteyteensä. Ihmisvljemme Jeesus istuu Jumalan vierellä ja on itse Jumala. Me olemme hänen ruumiinsa ja salatulla tavalla liitymme jo nyt Jumalaan itseensä Kristuksen ihmisyydessä: "Minä rukoilen,...että hekin meissä olisivat.." (Joh. 17:21).
Hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta toivoo
Vesa ja Karita Pöyhtäri lapsineen
tiistai 24. marraskuuta 2009
Katekismus-koulu: 1. käsky /det första budet
Katekismuskoulussa käsitellään tällä viikolla tärkein käsky - "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia". Katekismuskoulun dioja pääset katsomaan tämän sivun sivupalkista, tai klikkaamalla tästä. Katso diat kohdasta Files / Tiedostot ja lue "Discussions" valikon alta tekstit.
Tervetuloa!
I Katekes-skolan har vi i den här veckan det viktigaste budet. Varför är den det viktigaste? det kan du läsa genom att klicka HÄR eller från sidobalken "KATEKISMUS-KOULU". Läs dior under "files" och sen text i "discussions".
Välkommen
Tervetuloa!
I Katekes-skolan har vi i den här veckan det viktigaste budet. Varför är den det viktigaste? det kan du läsa genom att klicka HÄR eller från sidobalken "KATEKISMUS-KOULU". Läs dior under "files" och sen text i "discussions".
Välkommen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)