Viime kesänä vietimme perheen kanssa vajaat kaksi kuukautta Amerikassa Minnesotan osavaltiossa Wolf Laken seurakunnassa. Vierailu oli mieliinpainuva. Saimme monta uutta uskonystävää ja monta rakasta muistoa ja opetusta.
Yksi mieliinpainuvimmista kokemuksista varsinkin lapsille, mutta myös meille vanhemmille oli seurakunnan lastenpäivät - "Vacation bibleschool". Lasten Raamattupäiviä pidettiin kesäkuun alussa, kun koulut olivat loppuneet ja lapset olivat päässeet kesälaitumelle.
Viikon ajan kokoonnuimme arki-iltoina kirkkoon laulamaan lasten hengellisiä lauluja ja virsiä, lukemaan Raamattua ja kuulemaan perusopetusta täksi kesäksi valitusta teemasta. Tänä kesänä oli vuorossa kirkkovuosi. Kävimme lasten kanssa läpi kirkkovuoden Kristus-juhlat ja saimme juhlien avulla käytyä läpi koko Raamatun keskeisen sisällön lapsille tuttujen tapahtumien ja juhlien välityksellä.
Keskeinen osa lastenpäiviä oli askarteluhetki. Joskus lapset äitien ja avustajien johdolla askartelivat palmunoksia, joskus jakaannuimme ryhmiin ja ryhmissä leikkasimme paperista lampaita, viinirypäleitä ja ehtoollismaljan. Joskus taittelimme paperista jouluseimen kaikki hahmot. Lasten täytyy saada tehdä välillä käsillään ja kun askartelu on osa aiheen käsittelyä on oppiminenkin tehokkaampaa.
Lasten ikä vaihteli sylilapsesta 14-vuotiaisiin. Meidän omat lapsemme 1-13v olivat hommassa täysillä mukana, ja muutaman päivän kuluttua he jo lauloivat mukana ja kotonakin kuulimme heidän hyräilevän "The B-I_B-L-E that's the book for me" ja "B-L-O-O-D Jesus died for me" jne.
Tällaisia amerikantuliaisia tahtoisin tännekin. Aletaanko talkoisiin. Soittele niin suunnitellaan!
Vesa
perjantai 14. marraskuuta 2008
keskiviikko 12. marraskuuta 2008
Vänbrev 3/2008
Resen eder upp och upplyften edra huvuden
Kyrkoårets slut
Kyrkoårets texter talar till oss om de sista tidens händelser inför Jesu ankomst. Bibel teksterna talar om förföljelser, ångest och prövningar. Jesus vill ändå uppmana oss till att stå upp, ”Men när detta begynner ske, då mån i resa eder upp och upplyfta edra huvuden, ty då nalkas eder förlossning.” Lukas. 21:28.
Vetenskapsmännen har bedömt att följden av växthuseffekten är, stormar och värmeböljor som tilltar. Havsytan stiger med 1-3 meter, ifall polarisen smälter och miljoner människor mister sina hem och blir hungrande flyktingar…
Detta är bekymrande nyheter. Vem av oss blir inte bekymrad av att läsa sådant? Å andra sidan, allt detta är förutsagt redan tidigare. Vår Herre Kristus talade redan till sina lärjungar om tillspetsade naturförhållanden som ett av de sista tidernas tecken före hans tillkommelse. Inför hans tillkommelse upplever vi som kristna inte enbart förföljelse för Guds ords skull, utan hela mänskligheten lider av de förändringar som sker med naturförhållanden.
Som kristna behöver vi inte underkasta oss för förföljelser och rädsla. Själafienden försöker trycka ner våra modighet och frihet, han vill att vi inte längre predikar bättring och syndernas förlåtelse i Kristus till alla folkslag. Herrens svar till oss är när rädsla och förföljelser tilltar: ”Resen eder upp och upplyften edra huvuden!” Åt rädslan ges inte rum. Gud är allsmäktig, hans är naturförhållanden, i hans hand är jordens makter, han uppmuntrar och stöder församlingen även under de sista striderna. Vår uppgift är att predika Kristus i offentligheten, på gatorna i bönhus och kyrkor. Vi uppmuntrar människor till bättring, att upphöra med sina onda gärningar och tro på Kristus.
Den sista fienden
November är ”dödens månad”. Naturen runt omkring oss dör, löven faller från träden och sjöarna fryser. Naturen går in i dödssömnen för att sedan vakna när vårsolen skiner. Då strömmar bäckarna igen, fåglarna sjunger, buskarna och träden blir gröna.
Jesu svar till Petrus angående församlingen var att ”helvetetsportar övervinner inte den” Inför döden kan vi uppmuntra oss själva, med att döden och dödsriket är fiender som Jesus övervunnit. Han blev begraven, han predikade för de andar, som höllos i fängelse, och steg upp till härligheten. Jordisk ångest är inte den största prövningen. Döden är den sista fienden. Men även över den har Jesus segrat. Han säger i uppenbarelseboken: ”Jag var död, men se, jag lever i evigheternas evigheter och har nycklarna till döden och dödsriket.” Upp. 1:18.
Vi har följt våra kära över dödsgränsen. Avskedets stund har kommit. För en kristen människa som dör finns återseendets hopp kvar i alla sånger och tal. Vi säger inte ”farväl” utan ”på återseende”. En gång skall vi få se våra kära trosvänner på evighetens strand i bättre väder.
Kära vän, håll ut i tron till slutet. Be att Herren Jesus skulle leda dig ända fram till det himmelska hemmet. I prövningar uppmuntra dig själv med samma ord som Martti Luther höll för ett viktig Guds löfte, ”Herren är min klippa”. I oss själva är vi enbart svaga och stapplande kristna, men vi sätter inte vår kraft och trygghet uppå oss själva, utan som svaga troende flyr vi till den starka klippan i trygghet. Kristus är vår klippa, han fullgjorde lagen, skaffade åt oss rättfärdighet och försonade våra synder på Golgata kors. Även i denna stund lämnar vi att tro oss ”pahoina pyhiksi” – rättfärdiga i Jesu namns och blods skydd.
Önskar dig evangeliets vän ett välsignat slut av kyrkoåret!
Gudsfrid! Vesa Pöyhtäri
Några glimtar från mina resor
-Lägret för de äldre barnen hölls förra veckoslutet i Himango Ruona. Himango församling och –Rauhan sana var med och hjälpte till. På lägret var det fyra pappor och 11 barn. Som hjälp hade jag ungdomsledaren Markus Lindell från Himango församling. Som köksor fungerade Anne Kivelä och Leena Annala. Temat för lägret var Skapelsen. För barnen är skapelsen bekant från skolans undervisning och vi ville på detta sätt stöda deras skapelse tro. Gud har skapat allt detta, Naturen predikar om Herrens gärningar. Barnen hade också svåra frågor om bland annat dinosaurier, om människans utveckling från apor osv. Vi kunde konstatera, att bevismaterialet berättar att t.ex. djurvärldens huvudgrupper har existerat alla på samma gång. Leena Annala gick med barnen på en naturstig och diskuterade med barnen om dagens ämne. Enligt Leena hade barnen fina frågor. Vi konstaterade gemensamt att behov finns för sådant arbete.
-Inom Oulun Rauhan sana har jag fortsatt Risto Jämsäs arbete i missionsgruppen. Gruppen samlas varannan onsdag. Vi stickar sockor till julklappar åt Inju barnhem i Estland och kaffekollekten går till Lyrs/Estlands arbete. På samma gång går vi igenom barndomens lärobok lilla katekesen. Jag har lite förklarat ifrån den och sedan har vi diskuterat. I januari kommer även andra predikanter med till katekesundervisning.
-Den 11 oktober var en speciell högtidsdag. Då invigdes Rautios prästparks bönehus. Kyrkoherde Junttila invigde och jag hjälpte till. Kullervo Niemilä höll en historik om Rautio bönhus. LFF och flera bönehus hade sänt ut sina representanter med gåvor till Herrens hus. Speciellt lämnade i mitt minne Kalajokis trosvänner gåva en oljemålning av L.L. Laestadius. LFF s gåva ”predikarens rumstavla” som finns i den gamla psalmboken var också tilltalande.
Böneämnen:
Gudsbarns inbördes kärlek och enhet
Toukomettinens höstmöte inkommande helg
LFF:s arbete
LYRS:s arbete
Ett tackämne lägret i Himango (vi kommer även ihåg pojken som skadade sin fot)
Merjärvi gudstjänst och möte inkommande helg
Rovaniemi studerandes kväll och söndagsmöte på domsöndagen
Kiiminki möte den 1 advent
Estlands resa i december
Oulu missionsgruppen och katekesundervisningen
Bokprojektet ”Kristus i gamla testamentet”
Vårens tillfällen
Angående missionsringen
För tillfället har ringen ca.195 medlemmar. Målet är 250 personer. Om du har vänner och bekanta, som söker förböns- och stödobjekt , så berätta om denna verksamhet med LFF. Till stödkontot har det kommit regelbundet så mycket pengar att verksamheten är möjlig. Med bilens ringar och tågets vagnar har detta evangeliearbete nu pågott i tre månader. För mig är detta Guds ledning och en stor nåd.
Tukitili:
LFF ry./Vesa Pöyhtärin tukiryhmä
106530-223499
viite 13
Yhteystiedot:
Vesa Pöyhtäri, vpoyhtari@hotmail.com, blogi: www.vesapoyhtari.blogspot.com
Raitalantie 3, 90650 Oulu
Kyrkoårets slut
Kyrkoårets texter talar till oss om de sista tidens händelser inför Jesu ankomst. Bibel teksterna talar om förföljelser, ångest och prövningar. Jesus vill ändå uppmana oss till att stå upp, ”Men när detta begynner ske, då mån i resa eder upp och upplyfta edra huvuden, ty då nalkas eder förlossning.” Lukas. 21:28.
Vetenskapsmännen har bedömt att följden av växthuseffekten är, stormar och värmeböljor som tilltar. Havsytan stiger med 1-3 meter, ifall polarisen smälter och miljoner människor mister sina hem och blir hungrande flyktingar…
Detta är bekymrande nyheter. Vem av oss blir inte bekymrad av att läsa sådant? Å andra sidan, allt detta är förutsagt redan tidigare. Vår Herre Kristus talade redan till sina lärjungar om tillspetsade naturförhållanden som ett av de sista tidernas tecken före hans tillkommelse. Inför hans tillkommelse upplever vi som kristna inte enbart förföljelse för Guds ords skull, utan hela mänskligheten lider av de förändringar som sker med naturförhållanden.
Som kristna behöver vi inte underkasta oss för förföljelser och rädsla. Själafienden försöker trycka ner våra modighet och frihet, han vill att vi inte längre predikar bättring och syndernas förlåtelse i Kristus till alla folkslag. Herrens svar till oss är när rädsla och förföljelser tilltar: ”Resen eder upp och upplyften edra huvuden!” Åt rädslan ges inte rum. Gud är allsmäktig, hans är naturförhållanden, i hans hand är jordens makter, han uppmuntrar och stöder församlingen även under de sista striderna. Vår uppgift är att predika Kristus i offentligheten, på gatorna i bönhus och kyrkor. Vi uppmuntrar människor till bättring, att upphöra med sina onda gärningar och tro på Kristus.
Den sista fienden
November är ”dödens månad”. Naturen runt omkring oss dör, löven faller från träden och sjöarna fryser. Naturen går in i dödssömnen för att sedan vakna när vårsolen skiner. Då strömmar bäckarna igen, fåglarna sjunger, buskarna och träden blir gröna.
Jesu svar till Petrus angående församlingen var att ”helvetetsportar övervinner inte den” Inför döden kan vi uppmuntra oss själva, med att döden och dödsriket är fiender som Jesus övervunnit. Han blev begraven, han predikade för de andar, som höllos i fängelse, och steg upp till härligheten. Jordisk ångest är inte den största prövningen. Döden är den sista fienden. Men även över den har Jesus segrat. Han säger i uppenbarelseboken: ”Jag var död, men se, jag lever i evigheternas evigheter och har nycklarna till döden och dödsriket.” Upp. 1:18.
Vi har följt våra kära över dödsgränsen. Avskedets stund har kommit. För en kristen människa som dör finns återseendets hopp kvar i alla sånger och tal. Vi säger inte ”farväl” utan ”på återseende”. En gång skall vi få se våra kära trosvänner på evighetens strand i bättre väder.
Kära vän, håll ut i tron till slutet. Be att Herren Jesus skulle leda dig ända fram till det himmelska hemmet. I prövningar uppmuntra dig själv med samma ord som Martti Luther höll för ett viktig Guds löfte, ”Herren är min klippa”. I oss själva är vi enbart svaga och stapplande kristna, men vi sätter inte vår kraft och trygghet uppå oss själva, utan som svaga troende flyr vi till den starka klippan i trygghet. Kristus är vår klippa, han fullgjorde lagen, skaffade åt oss rättfärdighet och försonade våra synder på Golgata kors. Även i denna stund lämnar vi att tro oss ”pahoina pyhiksi” – rättfärdiga i Jesu namns och blods skydd.
Önskar dig evangeliets vän ett välsignat slut av kyrkoåret!
Gudsfrid! Vesa Pöyhtäri
Några glimtar från mina resor
-Lägret för de äldre barnen hölls förra veckoslutet i Himango Ruona. Himango församling och –Rauhan sana var med och hjälpte till. På lägret var det fyra pappor och 11 barn. Som hjälp hade jag ungdomsledaren Markus Lindell från Himango församling. Som köksor fungerade Anne Kivelä och Leena Annala. Temat för lägret var Skapelsen. För barnen är skapelsen bekant från skolans undervisning och vi ville på detta sätt stöda deras skapelse tro. Gud har skapat allt detta, Naturen predikar om Herrens gärningar. Barnen hade också svåra frågor om bland annat dinosaurier, om människans utveckling från apor osv. Vi kunde konstatera, att bevismaterialet berättar att t.ex. djurvärldens huvudgrupper har existerat alla på samma gång. Leena Annala gick med barnen på en naturstig och diskuterade med barnen om dagens ämne. Enligt Leena hade barnen fina frågor. Vi konstaterade gemensamt att behov finns för sådant arbete.
-Inom Oulun Rauhan sana har jag fortsatt Risto Jämsäs arbete i missionsgruppen. Gruppen samlas varannan onsdag. Vi stickar sockor till julklappar åt Inju barnhem i Estland och kaffekollekten går till Lyrs/Estlands arbete. På samma gång går vi igenom barndomens lärobok lilla katekesen. Jag har lite förklarat ifrån den och sedan har vi diskuterat. I januari kommer även andra predikanter med till katekesundervisning.
-Den 11 oktober var en speciell högtidsdag. Då invigdes Rautios prästparks bönehus. Kyrkoherde Junttila invigde och jag hjälpte till. Kullervo Niemilä höll en historik om Rautio bönhus. LFF och flera bönehus hade sänt ut sina representanter med gåvor till Herrens hus. Speciellt lämnade i mitt minne Kalajokis trosvänner gåva en oljemålning av L.L. Laestadius. LFF s gåva ”predikarens rumstavla” som finns i den gamla psalmboken var också tilltalande.
Böneämnen:
Gudsbarns inbördes kärlek och enhet
Toukomettinens höstmöte inkommande helg
LFF:s arbete
LYRS:s arbete
Ett tackämne lägret i Himango (vi kommer även ihåg pojken som skadade sin fot)
Merjärvi gudstjänst och möte inkommande helg
Rovaniemi studerandes kväll och söndagsmöte på domsöndagen
Kiiminki möte den 1 advent
Estlands resa i december
Oulu missionsgruppen och katekesundervisningen
Bokprojektet ”Kristus i gamla testamentet”
Vårens tillfällen
Angående missionsringen
För tillfället har ringen ca.195 medlemmar. Målet är 250 personer. Om du har vänner och bekanta, som söker förböns- och stödobjekt , så berätta om denna verksamhet med LFF. Till stödkontot har det kommit regelbundet så mycket pengar att verksamheten är möjlig. Med bilens ringar och tågets vagnar har detta evangeliearbete nu pågott i tre månader. För mig är detta Guds ledning och en stor nåd.
Tukitili:
LFF ry./Vesa Pöyhtärin tukiryhmä
106530-223499
viite 13
Yhteystiedot:
Vesa Pöyhtäri, vpoyhtari@hotmail.com, blogi: www.vesapoyhtari.blogspot.com
Raitalantie 3, 90650 Oulu
maanantai 10. marraskuuta 2008
Ystäväkirje 3
Rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne
Kirkkovuoden loppu
Kirkkovuodessa elämme nyt viimeisten tapahtumien aikaa. Kirkolliset tekstit puhuvat vainoista, ahdistuksista ja koettelemuksista. Eräässä tämän ajan teksteistä Jeesus antaa kuitenkin yllättävän kehotuksen: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk. 21:28
Tiedemiesten arvion mukaan kasvihuoneilmiön seurauksena luonnonilmiöt kärjistyvät, myrskyt ja lämpöaallot lisääntyvät ja voimistuvat. Merenpinta kohoaa 1-3 metriä, mikäli napajäätiköt sulavat ja satoja miljoonia ihmisiä joutuu kodittomiksi ja nälkäpakolaisiksi…
Huolestuttavia uutisia. Kukapa ei huolestuisi, kun saa lukea tuollaista. Toisaalta, kaikki tämä on ennustettu jo aikaisemmin. Herramme Kristus puhui opetuslapsilleen luonnonolojen kärjistymisen olevan yksi merkki hänen tulemistaan edeltävistä tapahtumista. Herramme tulemuksen edellä eivät kristittyjä kohtaa siis ainoastaan Jumalan sanan ja Kristuksen nimen saarnaamisesta johtuva vaino, vaan me joudumme myös kärsimään koko ihmiskunnan mukana luonnonolojen muutoksista.
Kristittyinä emme kuitenkaan tahdo alistua vainolle ja pelolle. Vihollinen tahtoo, että painaisimme päämme, emme enää saarnaisi parannusta ja syntien anteeksiantamusta Kristuksessa kaikelle kansalle. Herramme vastaus pelon ja vainon lisääntymisen alla on: ”Rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne!” Ei anneta pelolle sijaa. Jumalan on kaikki valta, hänen ovat luonnonolot, hänen valtansa alla ovat maan mahtavat, hän rohkaisee ja tukee seurakuntaansa myös viimeisissä taisteluissa. Saarnataan Kristusta julkisuudessa, kaduilla, tämän ajan areiopageilla ja saarnahuoneissa ja kirkoissa. Kehotetaan ihmisiä parannukseen, luopumaan pahoista teoistaan ja uskomaan Kristukseen.
Vihollisista viimeinen
Marraskuu on ”kuoleman kuukausi”. Luonto ympärillämme kuolee, lehdet putoavat puista ja järvet jäätyvät. Luonto vetäytyy kuolon uneen herätäkseen jälleen uuden auringon paisteeseen keväällä. Silloin taas purot solisevat, linnut laulavat, vihreää ilmestyy puihin ja pensaisiin.
Vastatessaan Pietarille Jeesus sanoi seurakunnastaan, että ”helvetin portit eivät sitä voita”. Kuoleman edessä voimme rohkaista itseämme, sillä että kuolema ja tuonela ovat vihollisia, jotka Kristus on jo voittanut. Hänet haudattiin, hän saarnasi vankeudessa oleville hengille, ja astui ylös kirkkauteen. Maanpäälliset ahdistukset eivät ole ne suurimmat koettelemukset. Kuolema on viimeinen vihollinen. Mutta senkin on Herra Kristus voittanut. Hän sanoo Ilmestyskirjassa: ”Minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Ilm. 1:18.
Olemme saattaneet rakkaitamme kuoleman rajan yli. On koittanut eron aika. Kristityn ihmisen kuolemassa on kuitenkin aina mukana puheissa ja lauluissa jälleen näkemisen toivo. Emme sano ”hyvästi” vaan sanomme ”näkemiin”. Kerran saamme nähdä rakkaamme ja uskonystävämme kirkkauden rannalla paremmassa ilmassa.
Rakas ystävä, pidä usko loppuun asti. Rukoile Herraamme Kristusta saattamaan sinua taivaan kotiin asti. Koetuksissa rohkaise itseäsi sanalla, joka uskonpuhdistaja Martti Lutherille oli tärkeä Jumalan lupaus, ”Herra on minun kallioni”. Itsessämme me olemme vain heikkoja ja häilyviä kilvoittelijoita, mutta emme panekaan voimaamme ja turvaamme itseemme, vaan pakenemme heikkoina uskovina vahvan kallion turviin. Kristus on meidän kalliomme, hän täytti lain, hankki meille puhtaan vanhurskauden ja sovitti syntimme Golgatan ristillä. Tälläkin hetkellä jäämme uskomaan itsemme pahana pyhäksi Jeesuksen nimen ja veren turvissa.
Siunattua kirkkovuoden päätöstä sinulle evankeliumin ystävä!
Jumalan rauhalla, Vesa Pöyhtäri
Muutamia poimintoja matkalta
-Varhaisnuorten leiri pidettiin viime viikonloppuna Himangan Ruonalla. Himangan seurakunta ja -Rauhan Sana olivat mukana järjestelyissä. Leirillä oli mukana neljä isää ja yksitoista varhaisnuorta. Minulla oli apuna nuorisotyönohjaaja Markus Lindell Himangan seurakunnasta. Meitä avustivat emännät Anne Kivelä ja Leena Annala. Leirin teema oli luominen. Varhaisnuorilla tämä aihe tulee esille koulun oppimateriaalissa ja halusimme tukea nuoria luomisuskossa. Jumala on luonut tämän kaiken, luomakunta suorastaan julistaa Herran tekoja. Nuorilla oli myös napakoita kysymyksiä dinosauruksista, ihmisen kehittymisestä apinasta jne. Saimme todeta, että todistusaineisto todistaa luomakunnan pääryhmien samanaikaisuudesta ja rinnakkaisuudesta. Leena Annala kuljetti lapsia luontorasteilla ja keskusteli heidän kanssaan päivän aiheesta. Leenan mukaan nuorilla oli hyviä kysymyksiä. Totesimme yhdessä, että tällaiselle työlle on todella tarvetta.
-Oulun Rauhan Sanassa olen jatkamassa Risto Jämsän työtä lähetyspiirissä. Piiri kokoontuu joka toinen keskiviikko. Kudomme sukkia (minä en osaa) Viron Injun lastenkodin lapsille joululahjaksi ja keräämme kahvikolehdin LYRS:n Viron työlle. Samassa yhteydessä käymme myös läpi lapsuutemme oppikirjaa, Vähää Katekismusta. Olen alustanut aiheesta lyhyesti ja sitten olemme yhdessä keskustelleet. Tammikuusta tulevat myös muut saarnamiehet mukaan.
-Lokakuun 11. päivä oli erityinen juhla. Silloin vihittiin Raution Pappilanpuiston rukoushuone käyttöön. Kirkkoherra Junttila vihki ja minä sain avustaa. Halusimme juhlistaa tilaisuutta pukeutumalla valkoisiin kirkkovaatteisiin. Kullervo Niemelä piti historiikin Raution rukoushuoneiden vaiheista. LFF ja usea rukoushuone oli lähettänyt edustajansa ja he toivat lahjansa uudelle Herran huoneelle. Erityisesti Kalajoen uskonystävien lahja, öljyvärillä maalattu taulu L.L. Laestadiuksesta jäi mieleen. LFF lahjoittama ”Saarnaajan huoneentaulun” jonka rukous löytyy Vanhasta Wirsikirjasta, oli varsin puhutteleva sekin.
Rukousaiheita:
Jumalan lasten keskinäinen rakkaus ja yhteys.
Toukomettisen syysseurat tulevana viikonloppuna.
LFF työn puolesta.
LYRS:n työn puolesta.
Kiitosaiheena varhaisnuorten leiri Himangalla (muistamme myös jalkaansa loukannutta ystävää).
Merijärven jumalanpalvelus ja seurat tulevana viikonloppuna.
Rovaniemen opiskelijailta ja seurat.
Kiimingin seurat.
Viron matka.
Oulun lähetyspiiri ja katekismusopetustoiminta.
Katekismustyöskentely ja tuntien valmistelu.
Kirjaprojekti ”Kristus vanhassa testamentissa”.
Kevätkauden tilaisuuksien järjestyminen.
Kannatusrengaskatsaus
Tällä hetkellä kannatusrenkaaseen kuuluu n. 195 jäsentä. Kiitos Jumalalle siitä. Tavoitteemme on 250 jäsentä. Jos sinulla on ystäviä tai tuttuja, jotka etsivät esirukous- ja tukikohdetta, kerro tästä toiminnasta LFF:n kanssa. Tukitilille on tullut maksuja säännöllisesti niin, että toiminta on mahdollista. Auton renkaat ja junan rattaat on nyt pyörineet evankeliumin asialla kolmatta kuukautta. Minulle tämä on Jumalan johdatus ja suuri armo.
Tukitili:
LFF ry./Vesa Pöyhtärin tukiryhmä
106530-223499
viite 13
Yhteystiedot:
Vesa Pöyhtäri, vpoyhtari@hotmail.com, blogi: www.vesapoyhtari.blogspot.com
Raitalantie 3
90650 Oulu
Kirkkovuoden loppu
Kirkkovuodessa elämme nyt viimeisten tapahtumien aikaa. Kirkolliset tekstit puhuvat vainoista, ahdistuksista ja koettelemuksista. Eräässä tämän ajan teksteistä Jeesus antaa kuitenkin yllättävän kehotuksen: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk. 21:28
Tiedemiesten arvion mukaan kasvihuoneilmiön seurauksena luonnonilmiöt kärjistyvät, myrskyt ja lämpöaallot lisääntyvät ja voimistuvat. Merenpinta kohoaa 1-3 metriä, mikäli napajäätiköt sulavat ja satoja miljoonia ihmisiä joutuu kodittomiksi ja nälkäpakolaisiksi…
Huolestuttavia uutisia. Kukapa ei huolestuisi, kun saa lukea tuollaista. Toisaalta, kaikki tämä on ennustettu jo aikaisemmin. Herramme Kristus puhui opetuslapsilleen luonnonolojen kärjistymisen olevan yksi merkki hänen tulemistaan edeltävistä tapahtumista. Herramme tulemuksen edellä eivät kristittyjä kohtaa siis ainoastaan Jumalan sanan ja Kristuksen nimen saarnaamisesta johtuva vaino, vaan me joudumme myös kärsimään koko ihmiskunnan mukana luonnonolojen muutoksista.
Kristittyinä emme kuitenkaan tahdo alistua vainolle ja pelolle. Vihollinen tahtoo, että painaisimme päämme, emme enää saarnaisi parannusta ja syntien anteeksiantamusta Kristuksessa kaikelle kansalle. Herramme vastaus pelon ja vainon lisääntymisen alla on: ”Rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne!” Ei anneta pelolle sijaa. Jumalan on kaikki valta, hänen ovat luonnonolot, hänen valtansa alla ovat maan mahtavat, hän rohkaisee ja tukee seurakuntaansa myös viimeisissä taisteluissa. Saarnataan Kristusta julkisuudessa, kaduilla, tämän ajan areiopageilla ja saarnahuoneissa ja kirkoissa. Kehotetaan ihmisiä parannukseen, luopumaan pahoista teoistaan ja uskomaan Kristukseen.
Vihollisista viimeinen
Marraskuu on ”kuoleman kuukausi”. Luonto ympärillämme kuolee, lehdet putoavat puista ja järvet jäätyvät. Luonto vetäytyy kuolon uneen herätäkseen jälleen uuden auringon paisteeseen keväällä. Silloin taas purot solisevat, linnut laulavat, vihreää ilmestyy puihin ja pensaisiin.
Vastatessaan Pietarille Jeesus sanoi seurakunnastaan, että ”helvetin portit eivät sitä voita”. Kuoleman edessä voimme rohkaista itseämme, sillä että kuolema ja tuonela ovat vihollisia, jotka Kristus on jo voittanut. Hänet haudattiin, hän saarnasi vankeudessa oleville hengille, ja astui ylös kirkkauteen. Maanpäälliset ahdistukset eivät ole ne suurimmat koettelemukset. Kuolema on viimeinen vihollinen. Mutta senkin on Herra Kristus voittanut. Hän sanoo Ilmestyskirjassa: ”Minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Ilm. 1:18.
Olemme saattaneet rakkaitamme kuoleman rajan yli. On koittanut eron aika. Kristityn ihmisen kuolemassa on kuitenkin aina mukana puheissa ja lauluissa jälleen näkemisen toivo. Emme sano ”hyvästi” vaan sanomme ”näkemiin”. Kerran saamme nähdä rakkaamme ja uskonystävämme kirkkauden rannalla paremmassa ilmassa.
Rakas ystävä, pidä usko loppuun asti. Rukoile Herraamme Kristusta saattamaan sinua taivaan kotiin asti. Koetuksissa rohkaise itseäsi sanalla, joka uskonpuhdistaja Martti Lutherille oli tärkeä Jumalan lupaus, ”Herra on minun kallioni”. Itsessämme me olemme vain heikkoja ja häilyviä kilvoittelijoita, mutta emme panekaan voimaamme ja turvaamme itseemme, vaan pakenemme heikkoina uskovina vahvan kallion turviin. Kristus on meidän kalliomme, hän täytti lain, hankki meille puhtaan vanhurskauden ja sovitti syntimme Golgatan ristillä. Tälläkin hetkellä jäämme uskomaan itsemme pahana pyhäksi Jeesuksen nimen ja veren turvissa.
Siunattua kirkkovuoden päätöstä sinulle evankeliumin ystävä!
Jumalan rauhalla, Vesa Pöyhtäri
Muutamia poimintoja matkalta
-Varhaisnuorten leiri pidettiin viime viikonloppuna Himangan Ruonalla. Himangan seurakunta ja -Rauhan Sana olivat mukana järjestelyissä. Leirillä oli mukana neljä isää ja yksitoista varhaisnuorta. Minulla oli apuna nuorisotyönohjaaja Markus Lindell Himangan seurakunnasta. Meitä avustivat emännät Anne Kivelä ja Leena Annala. Leirin teema oli luominen. Varhaisnuorilla tämä aihe tulee esille koulun oppimateriaalissa ja halusimme tukea nuoria luomisuskossa. Jumala on luonut tämän kaiken, luomakunta suorastaan julistaa Herran tekoja. Nuorilla oli myös napakoita kysymyksiä dinosauruksista, ihmisen kehittymisestä apinasta jne. Saimme todeta, että todistusaineisto todistaa luomakunnan pääryhmien samanaikaisuudesta ja rinnakkaisuudesta. Leena Annala kuljetti lapsia luontorasteilla ja keskusteli heidän kanssaan päivän aiheesta. Leenan mukaan nuorilla oli hyviä kysymyksiä. Totesimme yhdessä, että tällaiselle työlle on todella tarvetta.
-Oulun Rauhan Sanassa olen jatkamassa Risto Jämsän työtä lähetyspiirissä. Piiri kokoontuu joka toinen keskiviikko. Kudomme sukkia (minä en osaa) Viron Injun lastenkodin lapsille joululahjaksi ja keräämme kahvikolehdin LYRS:n Viron työlle. Samassa yhteydessä käymme myös läpi lapsuutemme oppikirjaa, Vähää Katekismusta. Olen alustanut aiheesta lyhyesti ja sitten olemme yhdessä keskustelleet. Tammikuusta tulevat myös muut saarnamiehet mukaan.
-Lokakuun 11. päivä oli erityinen juhla. Silloin vihittiin Raution Pappilanpuiston rukoushuone käyttöön. Kirkkoherra Junttila vihki ja minä sain avustaa. Halusimme juhlistaa tilaisuutta pukeutumalla valkoisiin kirkkovaatteisiin. Kullervo Niemelä piti historiikin Raution rukoushuoneiden vaiheista. LFF ja usea rukoushuone oli lähettänyt edustajansa ja he toivat lahjansa uudelle Herran huoneelle. Erityisesti Kalajoen uskonystävien lahja, öljyvärillä maalattu taulu L.L. Laestadiuksesta jäi mieleen. LFF lahjoittama ”Saarnaajan huoneentaulun” jonka rukous löytyy Vanhasta Wirsikirjasta, oli varsin puhutteleva sekin.
Rukousaiheita:
Jumalan lasten keskinäinen rakkaus ja yhteys.
Toukomettisen syysseurat tulevana viikonloppuna.
LFF työn puolesta.
LYRS:n työn puolesta.
Kiitosaiheena varhaisnuorten leiri Himangalla (muistamme myös jalkaansa loukannutta ystävää).
Merijärven jumalanpalvelus ja seurat tulevana viikonloppuna.
Rovaniemen opiskelijailta ja seurat.
Kiimingin seurat.
Viron matka.
Oulun lähetyspiiri ja katekismusopetustoiminta.
Katekismustyöskentely ja tuntien valmistelu.
Kirjaprojekti ”Kristus vanhassa testamentissa”.
Kevätkauden tilaisuuksien järjestyminen.
Kannatusrengaskatsaus
Tällä hetkellä kannatusrenkaaseen kuuluu n. 195 jäsentä. Kiitos Jumalalle siitä. Tavoitteemme on 250 jäsentä. Jos sinulla on ystäviä tai tuttuja, jotka etsivät esirukous- ja tukikohdetta, kerro tästä toiminnasta LFF:n kanssa. Tukitilille on tullut maksuja säännöllisesti niin, että toiminta on mahdollista. Auton renkaat ja junan rattaat on nyt pyörineet evankeliumin asialla kolmatta kuukautta. Minulle tämä on Jumalan johdatus ja suuri armo.
Tukitili:
LFF ry./Vesa Pöyhtärin tukiryhmä
106530-223499
viite 13
Yhteystiedot:
Vesa Pöyhtäri, vpoyhtari@hotmail.com, blogi: www.vesapoyhtari.blogspot.com
Raitalantie 3
90650 Oulu
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Esirukkousaiheita
Pyydän esirukouksia seuraavien tilenteisen puolesta:
-Isien ja varhaisnuorten leiri Himangan Ruonalla 7.-8.11. Rukoile, että kaikki meninsi hyvin, että Jumalan sanan avautuisi. Pyydetään myös, etei sattuisi mitään haavereita.
-Toukomettisen lähetyspiirin iltojen (joka toinen keskiviikko) ja niissä pidettävien katekismus-tutkistelujen ja iltahartauden puolesta.
-Vahnhainkotihartauksien puolesta Oulussa ja muuallakin.
-Merijärven jumalanpalveluksen ja seurojen puolesta. Että sana koskettaisi ja lohduttaisi seurakuntaa.
-Rovaniemen EO.n illan puolesta, joka pidetään 18.11.
-Rovaniemen seurojen puolesta 23.11. tuomiosunnuntaina.
-Kiimingin seurojen puolesta 30.11.
-Viron lähetysmatkan puolesta 6.-7.12.
-Turun seurojen järjestymisen ja seurojen puolesta 7.12.
-Toukomettisen joulujuhlan puolesta sekä Toukomettisen työn puolesta laajemminkin, etä Herran sana saisi meitä yhdistää, ravita, kutsua ja parantaa. Että rakkaus lisääntyisi ja yhdessä toimiminen.
-Isien ja varhaisnuorten leiri Himangan Ruonalla 7.-8.11. Rukoile, että kaikki meninsi hyvin, että Jumalan sanan avautuisi. Pyydetään myös, etei sattuisi mitään haavereita.
-Toukomettisen lähetyspiirin iltojen (joka toinen keskiviikko) ja niissä pidettävien katekismus-tutkistelujen ja iltahartauden puolesta.
-Vahnhainkotihartauksien puolesta Oulussa ja muuallakin.
-Merijärven jumalanpalveluksen ja seurojen puolesta. Että sana koskettaisi ja lohduttaisi seurakuntaa.
-Rovaniemen EO.n illan puolesta, joka pidetään 18.11.
-Rovaniemen seurojen puolesta 23.11. tuomiosunnuntaina.
-Kiimingin seurojen puolesta 30.11.
-Viron lähetysmatkan puolesta 6.-7.12.
-Turun seurojen järjestymisen ja seurojen puolesta 7.12.
-Toukomettisen joulujuhlan puolesta sekä Toukomettisen työn puolesta laajemminkin, etä Herran sana saisi meitä yhdistää, ravita, kutsua ja parantaa. Että rakkaus lisääntyisi ja yhdessä toimiminen.
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Seuroissa Ähtävällä Oulussa!
Olen ollut tämän viikonlopun Ähtävän seuroissa Pietarsaaren kupeessa Oulussa. Että mitäh! Menikö jotakin väärin. Jäivätkö maantidon tunnit käymättä, vai jäikö fysiikan tunneista juuri se tunti puuttumaan, jossa kerrottiin kappaleiden liikkumisen ja ajan suhteista.
Ei jäänyt. Meidän kyllä piti mennä fyysisestikin paikalle, mutta virus kaatoi petiin koko perheen ja oman seurapuheenikin sunnuntaina jouduin perumaan. Mutta Ähtävällä olimme, Skypen kautta.
Internet avaa mahdollisuuksia niille kristityille ja muillekin, jotka jostakin erityisestä syystä eivät voi päästä paikalla kuulemaan Jumalan sanaa. Olimme online mukana koko ajan, kuulimme veljien Erling, Tuomas, Stig-Erik, Timo ja monta muuta taittavan sanan rieskaa.
Ja täytyy sanoa, hyvät olivat seurat. Taivas tuli matalalle, aivan lähelle.
Tarjontaa voisi vieläkin parantaa. Meidän tapauksessamme eräs sukulainen soitti meille kotoaan tietokoneen ohjelmalla ja pani radionsa kautta tulevat seurat kuulumaan tietokoneen mikrofonin kautta. Meitä oli sillä kertaa mukana kaksi kuulijaa. Yhdysvalloissa oli nettijärjestelmä, jossa voi useampi kerralla liittyä kuulemaan jumalanpalvelusta online. Sen lisäksi oli myös talletettujna saarnoja, joista moni myös videoina.
LFF. Miten se olisi jos sieltä löytyisi nuorista joku nettiosaaja, joka laittaisi tekniikan valmiiksi eri rukoushuoneille ja LFF:n kotisivuille. Saisi väki Helsingissä, Ruotsissa, Norjassa ja Amerikassa liittyä kuulijoiden joukkoon.
Saavuttavuutta lisäisi edelleen se, että saarnaajamme, jotka nyt kiertävät pitkin Porvoon hiippakuntaa, jakaisivat tapaamilleen seurakunnille ja ihmisille pieniä kortteja, joissa olisi palvelun internet osoite. Näin tieto nettipalvelusta lisääntyisi.
Ei jäänyt. Meidän kyllä piti mennä fyysisestikin paikalle, mutta virus kaatoi petiin koko perheen ja oman seurapuheenikin sunnuntaina jouduin perumaan. Mutta Ähtävällä olimme, Skypen kautta.
Internet avaa mahdollisuuksia niille kristityille ja muillekin, jotka jostakin erityisestä syystä eivät voi päästä paikalla kuulemaan Jumalan sanaa. Olimme online mukana koko ajan, kuulimme veljien Erling, Tuomas, Stig-Erik, Timo ja monta muuta taittavan sanan rieskaa.
Ja täytyy sanoa, hyvät olivat seurat. Taivas tuli matalalle, aivan lähelle.
Tarjontaa voisi vieläkin parantaa. Meidän tapauksessamme eräs sukulainen soitti meille kotoaan tietokoneen ohjelmalla ja pani radionsa kautta tulevat seurat kuulumaan tietokoneen mikrofonin kautta. Meitä oli sillä kertaa mukana kaksi kuulijaa. Yhdysvalloissa oli nettijärjestelmä, jossa voi useampi kerralla liittyä kuulemaan jumalanpalvelusta online. Sen lisäksi oli myös talletettujna saarnoja, joista moni myös videoina.
LFF. Miten se olisi jos sieltä löytyisi nuorista joku nettiosaaja, joka laittaisi tekniikan valmiiksi eri rukoushuoneille ja LFF:n kotisivuille. Saisi väki Helsingissä, Ruotsissa, Norjassa ja Amerikassa liittyä kuulijoiden joukkoon.
Saavuttavuutta lisäisi edelleen se, että saarnaajamme, jotka nyt kiertävät pitkin Porvoon hiippakuntaa, jakaisivat tapaamilleen seurakunnille ja ihmisille pieniä kortteja, joissa olisi palvelun internet osoite. Näin tieto nettipalvelusta lisääntyisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)