torstai 31. joulukuuta 2009

Surullinen uutinen

Pietarsaaren seudulla kuuluneet uutiset ovat olleet shokki ja syvästi surullinen asia monille lestadiolaiselle sekä muillekin ihmisille. Nyt tarvitsemme paljon esirukousta ja avointa keskustelua.

Itse olen yrittänyt kuunnella näitä viestejä myös Jumalan puhutteluna. Hän salli tämän kaiken tulla julkisuuteen. Salassa tehdyt synnit ja rikokset eivät jää salaisiksi. Kyselen itseltäni, mitä Herra tahtoo tällä meille opettaa. Ainakin olemme nähneet, että karkeat synnit kuuluvat myös rukoushuoneiden sisälle. Perisynnin ja vanhan aadamin voimaa ei saa väheksyä.

Asiassa on hyvä, että uhrit saavat vihdoinkin tilaisuuden puhua asiasta. Nyt heille on helpompi saada itselleen terapiaa ja kynnys pyytää apua on madaltunut.

Tällaisia asioita ei voida hoitaa vain hengellisinä kysymyksinä. Jumala on antanut meille myös yhteiskunnallisen kanavan, yhteiskunta on Jumalan palvelija, sanoo Raamattu. Psykologit, terapeutit ja sosiaaliapu ovat hyviä avustajia, joita on syytä käyttää. Olen varma myös, että LFF:n perheneuvoja Kurt Hellstrand osaa ohjata monia oikeaan suuntaan hakemaan apua.

Hengellisissä kysymyksissä seurakuntien työntekijät ja rukoushuoneiden saarnaajat ja raitishenkiset miehet ja naiset voivat olla se olkapää, johon nojautua. Rukoushuoneiden keskustelutilaisuudet tekisivät varmasti hyvää avoimuudelle niin tässä kuin muissakin asioissa. Yhteen tuleminen ja keskustelu aina puhdistaa.

Syyttelyllä ei asioita voi ratkaista. Avoin keskustelu, anteeksianto ja rikostapauksissa rikoksentekijöiden itsenäinen ilmoittautuminen viranomaisille olisi kaikkein paras ratkaisu. Meidän on noudatettava myös yhteiskunnallista vanhurskautta. Rukoushuoneet ovat jo varmasti tehneet suunnitelmia käytäntöjensä läpikäymiseen, että toiminta jatkuisi avoimena ja avuntarvitsijoilla olisi aina vastuullinen puhelinnumero tai kanava, josta he voivat saada apua.

Jumalan hyvää johdatusta ja siunausta.
Vesa Pöyhtäri

tiistai 29. joulukuuta 2009

Sjätte budet

I katekes-skolan vi har kommit till det sjätte budet. Du kan klicka HÄR för att se dior.

Kuudes käsky

Katekismuskoulussa on edetty kuudenteen käskyyn. Käskyn dioihin pääset klikkaamalla TÄSTÄ.

Kuinka vaikea on tänä päivänä välttyä kuudennen käskyn rikkomisesta!Läntinen kulttuuri on yliseksualisoitunut. Syynä tähän on pidettävä kaupan ja mainonnan lisääntymistä. Tavara menee paremmin kaupaksi, kun sitä myydään puolialastomien naisten kuvilla. Kyllä mainostajien psykologiset neuvonantajat tietävät, mikä kiinnittää miehen katseen ja mikä aiheutta miellyttäviä tunteuksia ja meilikuvia. Ja toisaalta, on naisillakin silmät ja samat halut kuin miehillä.

Mutta ei yliseksualisoituminen ole vain "lännessä". Muistan opiskeluvuosiltani kirkkohistorian luennoitsijan kertomuksen varhaisesta munkkilaisuudesta. Eräs erämaan isistä oli ajatellut, että hän pakenee silmän himoja erämaahan ja vetäytyy yksinäisyyteen, pois soittavien ja laulavien naisten lähettyviltä. Mutta "pian erämaan luola oli täynnä alastomia tanssivia neitosia!" Ihminen ei pääse mielikuvitustaan karkuun.

Seksuaalisuus ja seksuaaliset halut ovat Jumalan hyviä luomislahjoja. Lisääntymiskäsky on nähtävä myös käskynä ja siunauksena "tehdä rakkautta". Se annettiin ennen syntiinlankeemusta. Näin halu on itsessään hyvä ja parhaassa tapauksessa johtaa uuden elämän syntymään. Seksuaalisuus on keskeinen osa avioliittoa ja lähentää puolisoja
toisiinsa ja syventää rakkautta selittämättömällä tavalla. Seksuaalisuus on Jumalan siunaus ihmiskunnalle. Saatana tahtoo tuhota Jumalan luomistyötä. Hän kierouttaa, liittää vääriin yhteyksiin ja ja tekee elämän mausteesta elämän johtajan ja suunnan näyttäjän. Perisynti ja sielunvihollisen työ on sairastuttanut Jumalan hyvän lahjan. Kristittyinä saamme kuitenkin kilvoitella rakastaa puhtaasti ja hyvästä sydämestä aviopuolisoamme kaikilla Jumalan antamilla hyvillä lahjoilla.

perjantai 25. joulukuuta 2009

Joululahjaksi kirkolle katto

Marraskuun 18. päivän kirjoituksessa tässä blogissa aloitimme keräyksen Ugandan Masakan kylän kirkon kattotalkoisiin. Tavoitteemme oli 1500 euroa. Olen laskenut tavoitteen 1000 euroon ja lähettänyt summan Kirkon tilille. Kiitos lahjoittajille! Meitä ei monta ollut, mutta silti summa saatiin kokoon.

Kunhan katto valmistuu, yritän saada siitä kuvia tälle blogille.
Voimme toivottaa siunausta ja menestystä Ugandan kaikille kritityille.

torstai 24. joulukuuta 2009

Jumala syntyi seimeen!


Näin lyhyt on joulusaarna tänä jouluna. Kuitenkin kolmessa sanassa on sisällä koko Jumalan ääretön rakkaus meitä langenneita syntisiä kohtaan. Me emme kyenneet pelastamaan itseämme, olemme siihen liian heikkoja, emmekä me edes tahdo sitä tehdä. Omassa varassamme me emme tahdo seurata Jumalaa ja käydä häntä kohti. Esivanhempamme, vaikka heillä ei ollut perisyntiäkään, valitsivat perkeleen Jumalan sijasta. Kuinka paljon ennemmin me! Raamattu sanoo Jumalan äärettömästä rakkaudesta: "Jumala rakasti meitä jo silloin, kun me olimme hänen vihamiehiänsä".

Jumala syntyi seimeen! Ihminen oli rikkonut Jumalaa vastaan. Siksi ihmisen oli rikkomus sovitettava. Rikkomus ja syntivelka oli ääretön. Siksi ihminen, tai edes puolijumala ja arkkienkeli ei olisi voinut taakkaa kantaa. Äärettömän Jumalan täytyi tulla ihmiseksi, että me voisimme saada anteeksi. Joululaulu sertoo tästä kauniisti: "Sä tulit halpaan seimehen, vaikk' eivät kultavaattehet sun oisi valtas arvoises."

Seimeen laskeminen kertoo meille Jumalan pelastusteosta myös toisessa merkityksessä. Jumala ei asettunut ihmisten petaamaan valtasysteemiin, kunigasten linnaan, vaan luomakuntansa keskelle eläinsuojaan. Siellä hän on omien luomistekojensa ympäröimänä heidän hellässä huomassa. Paikalla on aluksi vain kaksi ensimmäistä Jumalan luomaa instituutiota - perhe ja seurakunta. Nämä olivat jo paratiisissa läsnä. Pyhä perhe ja seurakunta. Seurakunta oli kahden hengen suuruinen, Joosef ja Maria, joka palvoi seimessä makaavaa luojaansa. Tämä tarkoittaa kuten sen kristinoppimme meille kertoo , että Jumala pelastaa ihmisen omilla teoillaan. Niihin ei saa sekoittaa mitään ihmisestä. Ihmisten valtasysteemit ja hieno hallinto kuvioineen ei kelpaa vuoteeksi. Jumala asettaa omat tekonsa meitä varten, me otamme ne vain vastaan ja ihmettelemme hänen rakkauttansa. Nämä Jumalan teot ovat Jumalan syntyminen ihmiseksi, ristiin sovitus, sana ja sakramentit. Näillä Jumala synnyttä meidät uudesti seurakuntaansa, joka on "yksi, pyhä, yleinen ja apostolinen" Kristuksen ruumis. Yksi, vaikka se on kaikkialla ja ulottuu ajan rajan yli myös riemuitsevaan seurakuntaan.

Lunastuksen salaisuus on yhteyden luominen Jumalan ja ihmisen välille. Ylösnoussut Kristus istuu Isän oikealla puolella jumalallisessa vallassa ja voimassa. Hän on ottanu meidät yhteyteensä. Ihmisvljemme Jeesus istuu Jumalan vierellä ja on itse Jumala. Me olemme hänen ruumiinsa ja salatulla tavalla liitymme jo nyt Jumalaan itseensä Kristuksen ihmisyydessä: "Minä rukoilen,...että hekin meissä olisivat.." (Joh. 17:21).

Hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta toivoo
Vesa ja Karita Pöyhtäri lapsineen

maanantai 21. joulukuuta 2009

Pari kuvaa Virosta



Kävimme vajaan viikon lähetysmatkalla Virossa Olavi Palovaaran kanssa. Kiersimme ympäri Viron eri kohteissa. Vierailimme myös Vinnin lastenkodissa, johon meille tutut lapset Injun lastenkodista on siirtyneet asumaan. Veimme lapsille Oulun Toukomettisten joululahjan sekä Tuiran diakoniapiirin ja toukomettisen lähetyspiirin kutomia villasukkia.
On kyllä lapset saaneet nyt ulkonaisesti hyvät tilat. Todella hyvää laatua ja rakentamista. Rauhallisella alueella ja osaavien hoitajien hoidossa. On myös rukousvastaus, että ovet ovat avautuneet lastenkotiin ja uuden johtajan kanssa on rakentuneet luottavaiset suheteet. Raija Hirvensalo on ollut avainasemassa suhteiden rakentamisessa, siitä kiitos Raijalle.

Kaksi viimeistä päivää vietimme Pärnussa. valitettavasti tapaaminen kirkkoherran kanssa ei onnistunut tällä kertaa, mutta inkeriläismummojen kanssa meillä oli taas mukava tavata. Hoidamme inkeriläisten seuroja yhdessä esikoislestadiolaisten kanssa. Meillä on hyvä yhteisymmärrys ja yhteistyö myös seurakunnan kanssa on ollut kaikki nämä vuodet toimivat.
Ylinnä oleva kuva on Pärnun Elisabetin kirkosta, jossa vietimme messua. Tällä kertaa minä sain saarnata ja Olavi hoiti liturgian. Oli harvinaista, että matkalla oli kaksi pappia. "Tuhlausta" sanoi Leo.

Kotimatkalla oli käydä köpelösti. Söimme matkalla Pärnusta Tallinnaan. Laivan lähtöön oli sopivasti aikaa. Mutta sitten lumipyry sekoitti aikataulut, eikä ollutkaan mahdollista ajaa normaalia nopeutta. Pienellä riskillä ajoimme ja ehdimme laivaan juuri ja juuri - kolmen minuutin marginaalilla. Takanamme pantii laivan ovi kiinni ja laiva lähti kohti Helsinkiä.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Viron matka /Lähetystyötä

Tulevan tiistaina matkustan Viroon Olavi Palovaaran kanssa. Matka on Lähetysyhdistys Rauhan Sanan lähetysmatka Viroon, jossa olemme tehneet yhteistyötä Viron kirkon kanssa jo pitkään. Viron kirkon pappisdiakoni Leo on meidän yhteyshenkilömme ja saamme kiittää Jumalaa, lähetystyön Herraa, tästäkin hänen työntekijästään Virossa.

Lähetystyöstä sanan varsinaisessa merkityksessä on todellakin kysymys. Viro on Euroopan pakanallisin maa. Pakanoille on julistettava evankeliumia. Onko asiallista käyttää pakana-nimitystä? Pakana nimitys tulee Raamatun goyim (puutarhassa oleva, eli talon ulkopuolella) latinankielisestä vastineesta. Tertullianus otti sanan merkitsemään sen sotilas-slangin mukaista käyttöä, jolloin pakanalla tarkoitettiin "siviiliä" eli sotimiseen kouluttamatonta henkilöä. Tertullianuksella oli mielessään ajatus seurakunnasta taistelevana seurakuntana.

Lähetystyö on Jumalan sanan julistusta. Sen jälkeen, ja nimenomaan tässä järjestyksessä, se on myös aineellista avunantoa. Rauhan Sanan lähetysstrategia on viedä rakkauden sanomaa Kristuksen sovitustyöstä uusille ihmisille ja kutsua heitä saatanan vallan alta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Lyhyesti se tähtää ihmisten kääntymiseen pahoilta teiltään ja tulemista kristityiksi. Mitä muuta lähetys voi ollakaan? Kaiken tekemisen tähtäys täytyy olla julkilausuttu ja avoin kutsu kääntymiseen. Näin Herrammekin julista: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

Jospa vaikka rukoilisit tämän lähetysmatkan puolesta? Lähtijä ei voi paljon tehdä, elleivät esirukoukset ole saattamassa. Oli mukavaa kun tänään Oulun Rauhan Sanan seuroissa pastori Mikko Pöyhtäri nosti Olavin ja allekirjoittaneen matkan yhteisessä esirukouksessa Taivaan Isän eteen.

Video-tiedostoja luterilaisen uskon peruskysymysksistä

Professori Jouko Talonen on pitänyt syksyn ja pitää tulevan kevään aikana Freben rukoushuoneella luentosarjaa, jossa kesitytään tarkastelemaan luterilaisen uskomme ydinkysymyksiä. Freben kotisivuilla on luennot nyt ladattavissa ja katsottavissa. Ensimmäinen video on julkaistu. Suosittelen. Linkki on tässä.

Ensimmäinen luento: Jumalan sana ja kirkkomme tunnustus

Huomaa, että videon latautuminen kestää jonkin aikaa, riippuen yhteytesi nopeudesta.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Toinen laintaulu / 4. käsky

Toinen laintaulu sisältää ihmisten keskinäiseen elämään liittyvät käskyt. Luojamme on kiinnoostunut arkipäivästämme, siitä mitä me teemme, miten harjoitamme ammattiamme, miten elämme perheessä, yhteiskunnassa ja seurakunnassa. Jumalan ihastus on ihmislapset. On turvallista, kun tietää, että emme ole täällä yksin omin nokkinemme, vaan Herramme on kanssamme ja johtaa mietä tahtonsa tietä.

Toisen laintaulun aloittaa käsky vallasta ja alamaisuudesta. Jumala on luonut ihmisen elämään muiden kanssa. Ihmiset järjestätyvät yhteisöihin sen tähden, että meihin on luotu sellainen tarve. Yhteiselämä ei onnistu, jos yhteisöllä ei ole asetettua järjestystä. Vastuunkantajat, johtajat, työntekijät, opettajat, taiteilijat, kasvavat ja kasvattajat... nämä kaikki ovat yhteisörooleja. ON taito olla johtaja. Taito on myös olla alamainen. Kaikki me olemme näitä molempia eri yhteisöllisissä suhteissa.

Ihmisen ensimmäinen yhteisö on perhe. Se on ihmiselämän harjoittelumaaperä. Perhe on hyvä kasvualusta sen tähden, että se ei ole ihmisten itsenäisesti kehittelemä instituutio, vaan sen alkuperä ja asettaminen on Jumalalta. Jumala loi Adamin ja Eevan ja asetti näin miehen ja naisen välisen avioliiton lasten kasvupaikaksi. Lasten kasvu on ollut Jumalalle sellainen erityishuoli, että hän on tahtonut pitää itsellään lasten kasvualustan muodostamisen.

Perheen asettamisessa ensimmäiseksi yhteisöksi voidaan nähdä sellainen tarkoitus, että Jumala sen kautta ulottaa siunaavan vaikutuksensa kaikkiin muihinkin yhteisöihin, joihin kasvavat ihiset sitten liittyvät ja kantavat niissä vastuuta. Kun kasvatus "onnistuu" se tuottaa siunausta (Tässä kohtaa jokaisen vanhemman päät painuvat ja mieleen tulee arka rukous, "Johdata Herra minua isänä ja äitinä antamaan näille lapsille jotakin sinun siunauksestasi".)

Ei voi kuin ihmetellä sitä jumalallisenrakkauden ja hyvän johdatuksen määrää...

Käy katsomassa diat kohdasta "KATEKISMUSKOULU"

Vesa

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Katekismus-koulu: 2.-3. käskyt

Jumalan nimen lausuminen ja nimen lausumisen oikea yhteys ilmaistaan näissä käskyissä.
Käy tutustumassa sivussa olevan linkin KATEKISMUS-KOULU kautta.
Tervetuloa mukaan.

torstai 26. marraskuuta 2009

Veljemme Jari Rankisen tuomio pysyy voimassa

Korkein hallinto-oikeus on pitänyt voimassa Turun hallinto-oikeuden tuomion, jonka mukaan papilla ei ole oikeutta olla toimittamatta jumalanpalvelusta yhdessä naispapin kanssa. Lue Jarin blogi tapahtuneesta painamalla tästä.

Vapain mielin käymme rukoilemaan Jarin ja hänen perheensä puolesta. Kristuksen kirkko ei ole tällä sidottu. Ei ole ensimmäinen kerta kun kilvoittelevia kristittyjä tuomitaan kirkkomme tuomiokapituleissa. Näin kirkko asettelee myös itselleen uutta asemaa suhteessa kristinuskoon. Usko saa, mutta uskoa ei saa elää todeksi sen piirissä. Erittäin kummallista ja epäraamatullista. Erittäin kummallista.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Katekismus-koulu: 1. käsky /det första budet

Katekismuskoulussa käsitellään tällä viikolla tärkein käsky - "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia". Katekismuskoulun dioja pääset katsomaan tämän sivun sivupalkista, tai klikkaamalla tästä. Katso diat kohdasta Files / Tiedostot ja lue "Discussions" valikon alta tekstit.
Tervetuloa!

I Katekes-skolan har vi i den här veckan det viktigaste budet. Varför är den det viktigaste? det kan du läsa genom att klicka HÄR eller från sidobalken "KATEKISMUS-KOULU". Läs dior under "files" och sen text i "discussions".
Välkommen

perjantai 20. marraskuuta 2009

Jumala määrittää vapaa-ajattelijoita

Tässä artikkelissa TT Timo Eskola Suomen teologisesta instituutista erittelee hienosti ns vapaa-ajattelijoiden ateistisen maailmankuvan perusteita ja liikkeen yllättävää lopputulosta. Linkki on TÄSSÄ.

En ny diaserie om 1 Tim 2:15

Igår kväll hade vi diskussioner i Larsmo församlingshem om "familjen i Bibeln". Kurt hade en mycket rik föreläsning och Peters kommenttarer var lika givande. Harmt bara, att de inte finns på papper. Jag skall försöka få papper från Kurt om hans föresläsning. Jag meddelar här om jag får det.

Till slut hade jag några ord om 1 Timoteusbrevet 2:15. Det är en svår Bibel-ställe. På grund av tidsbrist måste jag hoppa över många ställen igår kväll. Du kan hitta den i helhet vid sidobalken under TEOLOGIA-PANKKI. Namnet är "gnosticismen och en kvinna".

torstai 19. marraskuuta 2009

"Familjen i Bibeln" -lektion

I dag på torstdagen 19.11. klockan 19.00 har vi i Larsmo församlings församlingshem temakväll omkring ämnet "Familjen". Kurt Hellstrand föreläser om ämnet. Komment-tal ges av Perter Thylin. Vesa Pöyhtäri ger en kortare presentation om en svår Bibel-ställe i 1 Tim. 2:15, där en tidigare gnostisk irrlära har orsakat Paulus skriva en underlig mening.

Välkommen alla

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Joululahjaksi kirkolle katto




Muistatte varmasti, kun syyskuussa sain vierailla Ugandan luterilaisessa kirkossa. Vierailin myös erään kylän jumalanpalveluksessa. Jumalanpalvelus vietettiin kuvassa näkyvässä kirkossa, jonka kyläläiset ovat itse rakentaneet. Katto vain puuttuu.Kylän vanha emäntä pyysi minua, että voisinko avustaa katon hankkimisessa, heillä on rahat loppuneet.

Kyselin eräältä paikalliselta, kuinka paljon voisivat olla katon rakentamisen todelliset kustannukset (materiaalit). Hän arveli varovaisesti, että 1000 dollaria. Itse ajattelin, että ei nyt kokonaista kattoa voi saada tuhannella dollarilla edes Ugandassa (kattotuolit, naulat ja pellit sekä profiililaudat). Lisäsin mielessäni siihen vähän päälle ja otin selvää paikallisesta kattopeltifirmasta n. 180 m2 katon peltien hinnan. Hinta oli n. 1100 euroa). Realistinen hinta voisi liikkua tuossa 1500 euron korvilla.

Tule mukaan antamaan joululahja Masakan seurakunnalle. Kerätään tuo 1500 euroa porukalla. Keräyksestä vastaa ystäväni, joka on Ugandan evankelisluterilaisen kirkon presidentti. Jos haluat liittyä, ota minuun yhteyttä. Teknisesti keräys hoituu siten, että ilmoitat minulle (vpoyhtari@hotmail.com), kuinka paljon voisit lahjoittaa ja kun summa on saatu kokoon, ilmoitan siitä tällä blogilla. Sen jälkeen voimme lähettää rahan LFF tililleni, josta se ohjataan Ugandan kirkon kansainväliselle pankkitilille.

Me panemme Karitan kanssa tuohon aluksi 200 euroa. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Vesa Pöyhtäri

maanantai 16. marraskuuta 2009

Katekismus koulussa edetään käskyihin

Pääset mukaan katekismuskouluun ilmoittamalla minulle sähköpostiosoitteesi. Nimettömänäkin voit osallistua lukemalla tekstit ja katsomalla diat. Etenemme viikottain yhdellä askeleella.

Tässä on uusin viestini:

Katso ensin diasarja "synti" http://groups.google.com/group/katekismus-koulu?hl=en
kohdasta Files tai Tiedostot.

Elämme aikaa, jossa kuullaan monesti sana "synti". Kadun miehellä ja kristityllä on kuitenkin voimakkaasti erilainen käsitys synnistä ja sen aiheuttamasta syyllisyydestä. Kadun miehelle se voi olla jokin 10 käskyn vastainen teko. Mutta jos kysymme, onko jo teon suunnittelu ja sillä leikittely mielessään todellinen synti, on vastaus usein "Ei tietenkään, eihän mitään väärää ole vielä tapahtunut. Ajatusta ei viety teoksi asti." Kristitylle jo synnin ajattelu mielessään on synti. Jeesus sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, " (Mark. :20-21). Näin Jeeuss sanoo jo pahat ajatukset synneiksi.

Synnin alkusyy on meille vielä peitossa. Raamattu ei siitä kerro yksiselitteisesti. Synnin aiheuttaja on kuitenkin sanassa ilmoitettu. "Käärme, perkele, saatana" jne on synnin aiheuttajasta käytettyjä nimityksiä. Se on henkiolento, joka voi esiintyä Jumalan poikien eli enkelien joukossa (Job 1:6, 2:1). Saatana on persoona, joka kuvataan Raamatussa puhuvana, ajattelvana ja toimivana. Näin ollen se ei ole vain jokin pahuuden periaate ilman itsenäistä persoonallisuutta.

Jeesus kertoo jotakin saatanan ja pahuuden alkuperästä keskustellessaan fariseusten kanssa: "Hän (perkele) on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä." (Joh. 8:44). Murha ja valhe ovat perkeleen
aseet. Jumala ei ole niitä tuonut luomakuntaan, vaan perkele "on valheen isä". Perkeleessä "ei ole totuutta".

Saatana vaikuttaa 1 Timoteuskirjeen mukaan: -Saatanan haltuun jätetyssä (1:20), Perkeleen tuomion alaisessa (3:6), Perkeleen paulaan joutuneessa (3:7), riivaajien opissa (4:1), Saatanan seuraajassa (5:15).

Uudessa testamentissa sana diabolos esiintyy 38 kertaa. Sana tarkottaa IRT:n (Iso Raamatun Tietosanakirja) mukaan henkilöä, joka esittää syytöksen tai epäilyksen lähimmäisestään, usein tämän selän takana; tästä johtuu merkitys 'panettelija, parjaaja, syyttäjä', (sanasta diaballó - heittää kautta, läpi tai yli; syyttää, kannella, ilmiantaa. (Luuk. 16:1)). Sanaa diabolos käytetään kantelevista (panettelija)ihmisistä 1 Tim. 3:11; 2 Tim. 3:3; Tit. 2:3. Useimmin, 34 kertaa, sana
on käännetty sanalla "perkele".

Kristittykin voi osallistua saatanan työhön toimimalla veljien syyttäjänä, panettelijana tai pahan puhujana. Tässä harrastuksessa ei ole rikkeetöntä kristittyä. Siksi on itseään aina muistutettava siitä, miksi puhuu jotakin epäedullista toisesta ihmisestä. Jos tarkoitus on vahingoittaa toista, se on väärin. Jos kuitenkin joku on julkisesti tehnyt väärin ja elää synnissä tai on hyväksynyt harhaopin, sellaisesta on veljiä varoitettava. Tähän meille antaa apostoli itse
esimerkin nimeämällä Timoteukselle "Hymeneuksen ja Aleksanderin" uskon ja hyvän omantunnon hyljänneinä. (Lueteltuaan juuri edellä Efeson seurakunnan ongelmista jä sen keskuudessa olevista vääristä opettajista (1 Tim. 1:3-11,19-20)).

Kristus on voittanut saatanan. Vihollinen on voitettu jo, sota on voitettu, vaikka vielä hävitään yksittäisiä taisteluja. Jeesus ei lörpötellyt turhia, kun hän sanoi ylösnousseena: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä..."

Ylösnousemuksen ihana aamu tyhjän haudan luona lintujen liverrellessä puutarhan puissa ja aamukasteen nostaessa maasta ihania tuoksuja on se kuva joka saa jäädä mieliimme Jumalan valtakunnan koitosta voimassa. Me omistamme ylösnousemuksen ja siinä lopullisen voiton synnistä jo nyt uskon kautta, mutta kerran se on meissä myös fyysistä ja ruumiillista todellisuutta: "Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu
katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen,silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu."" (1. Kor. 15:54).
Vesa Pöyhtäri

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Sattuvasti sanottu!

Karita vaimoni hoksautti minua illalla, kun olimme menneet jo pehkuihin. Hän aintoi luettavakseni päivän "manna" kohdan.

Marraskuun 11 päivänä
1. Tess. 5:23
Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säiIyköön koko teidän hen kenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme, Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
Meidän on siis toden teolla joka päivä ahkeroitava tullaksemme puhdistetuiksi, niin että meissä päivittäin uusi ihminen syntyisi ja tulisi näkyviin, mutta ulkonainen lihallinen ihminen surmattaisiin. Tätä kristittyjen harjoitusta auttaa sekin, että Jumalan sallimuksesta monet ulkonaiset murheet ja vainot rasittavat seurakuntaa. Jumala jopa sallii perkeleen nostattaa siihen puolueita, että hänen seurakuntansa harjaantuisi ja havahtuisi ahkerammin kuulemaan, lukemaan ja oppimaan Jumalan sanaa, vastustamaan perkelettä ja perkaamaan meissä vielä jäljellä olevaa syntiä.
Siksihän juuri uskoville annetaan Pyhä Henki, että Hän taistelemalla estäisi meitä hylkäämästä sitä vanhurskautta, jolla Jumala vanhurskauttaa ja tekee meidät hurskaiksi. Samoin Pyhä Henki kehottaa meitä rukoilemaan ja tekemään kaikkia hyviä tekoja, niin että henki, sielu ja ruumis päivittäin harjaantuisivat ja kasvaisivat pyhityksessä.
Kirjasta Mannaa Jumalan lapsille
M. Luther

maanantai 9. marraskuuta 2009

Svenska kyrkans lärogrund har ändrat!

De är stora grundstenar som var bytt i den Svenska kyrkan i förra veckorna. I Bibelen skrevs Kristi kyrkan är byggd på apostlarnas och profeternas grund med hörnstenen Jesus Kristus (Ef. 2:20). Nu har Svenska kyrkan hoppat av från den apostoliska grunden i läran om den kristna äktenskapet. Om detta får vi läsä i en tidning Kyrka och Folk (nr.45/2009. Prenumerera den här väckelsekristen och en bra luthersk tidning!)

Tidningen publiserade två svenska kristen föreningens uttalande gällande kristlig syn om äktenskapet.

Reservation från Frimodig kyrka om äktenskapsbeslutet

Svenska kyrkan har, liksom den samlade kristenheten, uppfattat att Jesu undervisning om äktenskapet är entydig. Skaparen gjorde från början människan till man och kvinna och avsikten är att de två ska bli ett. Denna goda bekännelse läses vid varje vigsel och det ät uppenbart att ett kristet äktenskap där Jesu egna ord inte kan eller ska läsas, blir en självmotsägelse.
I RESERVATION 2 till läronämnden slås fast, att enligt evangelisk luthersk bekännelse kan inte kyrkan "lära och införa något som direkt strider mot Bibeln som översta norm i kyrkan." Vi ansluter oss till denna klara och välgrundade mening.
VI ANSLUTER OSS också till ställningstagandet i reservation 4 till samma betänkande från Läronämnden: Svenska kyrkans tro, bekännelse och lära kan inte förändras utifrån det underlag Kyrkostyrelsen presenterat och att beslutet inte
kommit till på ett sätt som står i samklang med tron, bekännelsen och läran.
FÖR ATT ALLS kunna fatta beslut med den skyndsamhet som påstås ha varit av nöden, har Svenska kyrkan nonchalerat de ekumeniska förpliktelser som träffats. Detta skadar det kyrkliga enhetsarbetet och uppenbarligen Svenska kyrkans möjligheter att agera som ekumenisk brokyrka. I reservation 3 till Läronämnden heter det: "Bristen på dialog och gemensamt samtal är allvarlig och bryter enligt vår uppfattning mot andan i de ekumeniska avtal om kyrkogemenskap som vi ingått."
Kyrkomötet har fattat ett beslut som mötet egentligen inte kunnat fatta därför att det strider mot bekännelsen, inte kommit till på ett sätt som står i samklang med tron, bekännelsen och läran och därför att bristen på dialog och gemensamt samtal är uppenbar och strider mot de ekumeniska förpliktelser Svenska kyrkan träffat.
DEN OMRÖSTNING SOM genomförts i kyrkomötet visar att det finns en betydande minoritet, som alls inte fått se sina invändningar mot beslutsunderlaget eller frågor inför det be varade.
Kyrkomötet har fattat ett ideologiskt men inte ett teologiskt underbyggt beslut.
OMGIVNA AV EN sky av vittnen som om äktenskapet trott, lärt och bekänt det Jesus säger om Skaparens avsikt om äktenskapet ser vi att der fattade beslutet är en nullitet. Kyrkans lära är en annan än vad kyrkomötets majorirer beslutat. Att kyrkomöten far vilse är dock inte någon nyhet. Det var också de evangeliska reformatorernas insikt. Sådana kyrkomötesbeslut kunde de för evangeliets skull inte följa.

Uppsala den 22 oktober 2009
/Undertecknat av Frimodig kyrkas ledamöter och flera andra

Uttalande från aKF

Med anledning av kyrkomötets beslut om vigsel av enkönade par gör arbetsgemenskapen Kyrklig Förnyelse (aKF) följande uttalande:
Ett kristet äktenskap, sådant det alltid uppfattats och såsom i stort sett alla kristna kyrkor uppfattar saken, förutsätter en man och en kvinna. Det manliga och, det kvinnliga kan inte ersättas utan att föreningen blir något annat än ett äktenskap. Detta är ett grundfaktum, ett sakförhållande som står över vad man kan rösta om. Kyrkomötets beslut går i en helt annan riktning, och bekräftar den neutrala lagstiftning Sveriges riksdag antagit. Riksdagens beslut avsöndrade statens äktenskapsuppfattning från den kristna. Svenska kyrkan har nu följt efter. Det fattade beslutet innebär inte, såsom ärkebiskopen påstår, en vidgning av definitionen
av vad som är ett äktenskap, utan hela äktenskapsuppfattningen har ändrats, och, liksom statens, blivit sekulär.
ARBETSGEMENSKAPEN KYRKLIG FÖRNYELSE uttalar därför som sin uppfattning, att det äktenskap Svenska kyrkan framdeles sammanviger till, och som vilar på den nu antagna, förändrade teologin, inte är ett kristet äktenskap, utan något annat. Ett kristet äktenskap förutsätter en man och en kvinna som av fritt val lovar varandra livslång trohet. Denna traditionella uppfattning, som bygger på komplementariteten mellan manligt och kvinnligt, ställs i skarp motsats till den" persongemenskap" som enligt den nya teologin anses vara det konstitutiva elementet. Det kan inte längre anses vara en principiell skillnad mellan att ingå ett borgerligt äktenskap och det som Svenska kyrkan sammanviger till.
KONSEKVENSEN AV KYRKOMÖTETS beslut är alltså att den tusenåriga institution som det kristna äktenskap e r utgör, inte längre förvaltas av Svenska kyrkan.
För kristna män och kvinnor, tillhöriga Svenska kyrkan, borde därför framgent det mest konsekventa vara, att välja att gifta sig borgerligt. Den därpå följande välsignelseakten, som därför inte behöver uttrycka den nu antagna falska läran, kan då komma att utformas så att den traditionella kristna uppfattningen om vad ett äktenskap är bli tydlig.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Vänbrev 6/2009

De tre senaste veckosluten har jag varit med familjen i Jakobstadstrakten. Barnen hade höstlov, och jag hade predikningar och tillfällen i Jakobstadstrakten under veckosluten. På detta sätt kunde vi kombinera både lov och arbete. Och på samma gång fick vi vårt golv slipat och lackat där hemma. Nu ser allt så rent ut här hemma!

Barnen fick träffa sina kusiner, de var och simmade, bowlade, och red. Jag hade möjligheten att besöka Mona Backman och Anneli Ahlvik, av Anneli fick jag låna den finskspråkiga Bibeln, min egen hade jag packat ner så djupt att jag inte hittade den. Harmt nog var Arne vid tandläkaren just då. Med Mona och Anneli var det uppmuntrande att diskutera, där är två glada människor. På kvällarna besökte vi släktingarna och vännerna.

Ungdomskvällar i Uleåborg
I Uleåborg har vi börjat med ungdomskvällar för högstadie- och gymnasieåldern. Vi håller dem på fredagskvällarna i Toukomettinen bönehus. Vi har börjat med låg profil, dvs. vi börjar med te och bulla, frisamvaro där ungdomarna själv står för programmet, samt katekes och Bibel undervisning. Olika hem har lovat ta ansvaret de gångerna jag själv är förhindrad. Seden att komma till bönehuset, ungdomskvällarna och sammankomster är en del av att växa som kristen. På detta sätt får vi vara tillsammans med vår frälsare och bli bekanta med varandra.

Katekesskola på nätet
Internet är för nutidsmänniskan en central informationskanal. Där kan man även studera. Vi har börjat repetera den kristna läran på nätet i en såkallad ”katekesskola”. http:/groups.google.com/group/katekismus-koulu?hl=en. (logga in från sidobalken). Du kan anmäla dig till skolan genom att sända mig ett email. Du kan också följa skolan utan att skriva dig som medlem. Vi har börjat i november. Katekesen var ett centralt arbetsredskap under den Laestadianska väckelsen. Det är också orsak för oss att repetera den på nytt och på nytt. Det är för oss en länk ända till den apostoliska tiden.

Lägret för pensionärerna i Kalajoki Kiviranta den 13-15.11 2009.
Till lägret anmälde sig endast 6 personer, så lägret inhiberades. Om någon ort vill ordna ett sådant läger så finns jag till förfogande och hjälper gärna.

Ledsamma nyheter från Sverige
Om ungefär två veckor kan man viga till det ”kristliga” äktenskapet homo sexuella par i den svenska kyrkan. Detta beslut gjorde den svenska lutherska kyrkan genom kyrkomötets beslut att godkänna homoäktenskapet, Beslutet stödde 70 % av kyrkomötets medlemmar.

Liknande beslut gjorde den största liberala lutherska kyrkan i Amerika (ELCA) tidigare på hösten, när den godkände att homo- sexuella präster kan arbeta inom kyrkan. Det var dramatik med när beslutet gjordes. När man röstade om beslutet kom det en överraskande tornado som bröt av korset på kyrkans tak där mötet hölls. Följderna av mötet blev att nattvardsgemenskapen bröts inom den Lutherska världsförbundet.

För två år sedan har den Amerikanska anglikanska (episkopaliska) kyrkan godkänt homosexuella präster och biskopar. Följderna av detta beslut var att kyrkan delades. En del av församlingarna från stiftet med en homosexuell biskop bytte stift till ett mera bibliskt stift.

Om barnen är tysta skall stenarna ropa! Det var uppmuntrande att läsa en svensk humanistisk blogg, där man kommenterade svenska kyrkans beslut. Bloggen var ingen kristen, men denna gång slog dom rakt på spiken:

Vad skall man tänka om kyrkomötets beslut att viga samkönade till äktenskap?”
Svar: ”det är inkonsekvent. Personligen godkänner jag vigning av homosexuella men jag finner inget stöd för det i Bibeln. Därför kan jag inte förstå hur svenska kyrkan gjort ett sådant beslut.” Orden jag citerat är Jesu egna ord (Matt.19;4.6). Om den svenska kyrkan förnekar dessa ord så känns det konstigt och inkonsekvent
(Dagen)

Hur är det då med vår kyrka? Godkänner den bibelns undervisning om sexualiteten och människosynen, eller har även den i praktiken övergivit Bibeln i denna fråga? Biskopen från St.Mikkel biskop Häkkinen sade om det svenska beslutet att det avviker från Bibelns syn på äktenskapet och människosynen. Ändå finns det i åtminstone två av stiften präster som lever i registrerade förhållande, som är församlingsherdar. Även Helsingfors biskopen meddelade att han inte kommer att ingripa i fallet där en kvinnopräst meddelade offentligt att hon är lesbisk, och stolt över sin läggning. Ledarna inom den Finska kyrkan håller inte längre homosexualiteten som synd eller fördömer den till förtappelsen, såsom det sägs i Bibeln (Room. 1; 1 Kor. 6:9). Med detta kan man dra sådana slutsatser, att många tjänsteinnehavare i praktiken när dom utövar sin tjänst har godkänt en utlevd homosexualitetet i den Finska evl. kyrkan.

Förbönsämnen
-För Rauhan sana väckelsrörelsen, att bibeln skulle vara rättesnöre för verksamheten.
-För väckelse för vårt folk
-För bönehusföreningarna, när de ordnar sammankomster och bibelundervisningar för barn.
-För kyrkan och alla kristna, att vi skulle hållas till Guds ord
-För Toukomettinens missionsring och katekeskvart (varannan onsdag) samt ungdomssamlingarna.
-För besöken i bönehusen och församlingarna
-För katekesskolan på nätet
-För Uganda och Sudans kristna
-För LFF och Rauhan sanas missionsarbete

_______________________________________________________
Om ekonomi
Missionsringen har för tillfället ca. 200 medlemmar. Vi önskar bli minst 250 medlemmar, och kunna samla in 4000-5000 euro i månaden, på detta sätt skulle även pengar lämnas över för verksamheten. Arbetstagarens sociala kostnader är stora i Finland, den största delen av lönen går till staten såsom pensionsavgifter osv. Höstens löner har vi kunnat betala. Ett tack till Herren!

På vilket sätt kan jag ge?
Om det är möjligt, kan du före den 15 varje månad betala in en summa. Storleken bestämmer du själv.

Konto: Innehavare: LFF rf./ Pöyhtäris stödgrupp
Kontonr. 106530-223499 / ref. nr. 13

Låt banken sköta din månadssumma- gör en betalnings överenskommelse
Banken betalar automatiskt varje månad till kontot den summan som du vill bidraga med. Eller så besöker du banken personligen och ber dem sätt in en önskad summa till kontot.

Vesas stödgrupp

lauantai 7. marraskuuta 2009

"Antakaa toisillenne anteeksi"

Evankeliumikirjassa on tiivistetty todella hienosti huomisen sunnuntain teema "Antakaa toisillenne anteeksi".

Tämän sunnuntain sisältönä ovat anteeksiantamus ja siitä avautuva keskinäinen rakkaus. Koko elämämme perustuu anteeksiantoon, jonka saamme Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Se velvoittaa meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Tällainen asenne tekee mahdolliseksi sen, että Jumalan moninaiset lahjat pääsevät vaikuttamaan kaikessa rikkaudessaan.

Päivän antifoni lyö saman naulan kantaan

Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan,
rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.(Snl. 10: 12)


23. pyhä helluntaista on teemaltaan hyvin seurakuntaelämään sopiva. Seurakunta on pyhien kokous, mutta pyhissä on vielä paljon vanhan lihan vääryyttä ja kieroutumista. Meillä jokaisella on oma henkilöhistoriamme, taustamme ja elämässä tehdyt virheet. Vaikka ne ovatkin anteeksi ja Kristuksen verellä peitetty viimeiseen lehteen saakka, niiden jäänteet kummittelevat. Toinen on äkkipikainen ja turvautuu väkivaltaan, toinen on laiska eikä välitä yhteisestä hyvästä, kolmas juoruaa ja neljäs kerää omaa ryhmäänsä seurakunnan sisälle, viides hännystelee vahvoja, kuudes ei välitä mistään mitään, seitsemäs on heittänyt ylleen kyynisyyden viitan, kahdeksas noudattaa salaista lisäpöytäkirjaansa jne.

Emme voi osoitella toisiamme sormella ja sanoa, että sinä olet tuollainen ja tuollainen. Me kaikki olemme ajoittain kaikkea edellä mainittua. Sinä ja minä. Kaikissa meissä on sama vanha aatami. Että yhteiselämä onnistuisi tarvitaan seurakunnassa paljon anteeksiantamusta jäsenten välille.

Hellään veljesrakkauteen
Apostolit kehottavat seurakuntaa usein hellään ja veljelliseen rakkauteen. "Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa ja pitäkää hyvästä kiinni". Jeesus kehotti seuraajiansa rakastamaan toisiansa.

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessään (luku 12) "Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. 10 Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. 11 Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa. 12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät. 13 Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta.

14 Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. 15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. 16 Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita. 17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. 18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. 19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra". 20 Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle". 21 Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä."


Tämä litania on taattua Jumalan sanaa. Itse olen usein niin pölkkypäinen, että hyppään tällaisten kohtien yli ja etsin mielestäni "tärkeämpiä" kohtia Raamatusta kuten vanhurskauttamisoppia, sovitusta, evankeliumia ja muuta sellaista. Mutta itse asiassa, Raamatussa on paljon tuollaista seurakunnan ja ihmisten väliseen rakkauteen ja rauhan pitämiseen liittyvää tekstiä. Ja se kaikki on siellä vissillä tarkoituksella. Minusta tuntuu, että minun pitäisi kaikki ne alleviivata itselleni muistoksi.

Miksi ne ovat niin tärkeitä? Lasten kasvattajat tietävät, että kasvu tarvitsee rauhaa ympärilleen. Lämmin, hyväksyvä, pitkämielinen ja reipas ilmapiiri kodissa antaa hyvän kasvualustan. Sellaisessa on hyvä ja turvallista käydä läpi kasvukipuja, uhmaikää, murrosikää ja muita Jumalan antamia kasvukausia.

Kristittyinäkin me olemme ensin lapsia ja sitten me kasvamme uskossa "täyteen miehuuteen" ja miksei myös naiseuteen (Ef. 4:12-15). Ja vaikka seurakunnisssa jo tuolloin oli varmasti monia hengelliseen kypsyyteen ja ymmärrykseen kasvaneita jäseniä, oli siellä myös niitä, jotka olivat vielä kasvamassa ja käymässä läpi monia kasvukipuja. Heille oli tilaa ja kirjeillään apostolit halusivat raivata tilaa. Hengellinen kasvu TARVITSEE RAUHAA YMPÄRILLEEN. Tämän apostolit ymmärsivät Pyhän Hengen johdatuksessa. Pyhä Henki on meidän kaikkien kasvattaja ja seurakunnan holhooja. Hän johdatti apostolit puhumaan kasvurauhaa seurakuntiin.

Vaikka joku on hengellisesti kypsä, ainakin omasta mielestään, tarvitsee hän ja ehkä juuri hän paljon raamatullisia kehoituksia "hellään veljellliseen rakkauteen". Raitis, raamatullinen, hellä, veljellinen ja sisarellinen rakkaus - sitä me kaikki tarvitsemme, sillä kaikki olemme Jumalalle vain lapsia ja hänen koulussaan ja kasvatuksessaan. Siinä koulussa emme ole ehtineet ekaluokkalaisista suuremmiksi.

Tsempataan tähän yhdessä!
Vesa

perjantai 6. marraskuuta 2009

Janis Vanags on meidän uskonystävämme. Latvian kirkko erosi Porvoon yhteisöstä


Latvian kirkon arkkipiispa Janis Vanags on Rauhan Sanassa tuttu mies. Hän on saarnannut rukoushuoneissa ja ollut mukana monissa seuroissa. Kuvassa olemme yhdessä hänen kanssaan Himangan isoissa seuroissa vuonna 1989 Himangan kirkon edessä.

Ruotsin kirkon negatiivisen kehityksen johdosta latvian kirkko on tänä vuonna eronnut Porvoon kirkkoliitosta, tiedottaa Porvoon hiippakunnan lehti Kyrkpressen.

Miksi kirkot hajoavat? Kristus on Kirkon ainoa Herra. Hän on antanut sille sanansa ja johdatuksensa pyhässä Raamatussa. Kristuksen sanojen varaan rakentaminen on kalliolle rakentamista. Kun alla on Kristus-kallio, on turvallista matkata taivasta kohden. Kun olemme samalla kalliolla, kuulumme yhteen, vaikka välimätkaa olisi tuhansia kilometrejä. Kristuksen kirkko ei tunne kansallisuusrajoja. Suomalaiset kristityt ja vaikkapa afgaanikristityt ovat yksi Kristuksen kirkko.

Saatana ei halua oikeaa Kristus-yhteyttä. Kyllä hän haluaa yhteyttä - sellaista yhteyttä, joka perustuu hänen "sanaansa" eli valheeseen. Saatanakin osaa ystävällisyyden ja toveruuden perusteet. Houkuttelevasti ja kaverina hän esiintyi paratiisissakin esivanhemmillemme. Mutta saatanan toveruus on syntitoveruutta. Syntiin langennut ihminen, joka ei tahdo tehdä parannusta lankeemuksestaan, alkaa jonkun ajan kuluttua etsiä samankalaisia ihmisiä, jotka ovat ja nauttivat elämästä samassa synnissä. On helpompi elää synnissä, omatunto on hiljaisempi, kun mukana on muitakin jotka hyväksyvät väärän elämän ja opin.

Valvova kristitty on langenneen ystävä, mutta ei langenneen syntitoveri. Emme antaudu samaan tottelemattomuuteen Jumalan sanaa vastaan. Tämän teemme sen tähden, että Kristus-kallio saisi tuoda lujan maaperänsä ja pelastuksen myös langenneen ystävämme jalkojen alle. Jos mekin luovumme sanasta, virta vie mennessään koko rakennuksen.

Tämä soveltuu myös paikalliskirkkojen välisiin suhteisiin. Me olemme ystäviä, mutta emme syntitovereita. Ystävinä me haluamme neuvoa paluutien takaisin Kristus-kalliolle. Haluamme temmata heidät takaisin turvaan. Emme kuitenkaan voi auttaa, jos itse irrotamme jalat kalliolta ja antaudumme virtaan uimaan. Jeesuksen kallio ja virta-vertauksessa virta hajotti rakennuksen, joka ei ollut kallion varassa.

Olen sydämessäni vakuuttunut siitä, että Latvian piispa on valmis auttamaan Ruotsin kirkkoa ystävänä, mutta ei syntitoverina. Rukoillaan yhdessä Janiksen ja Kristuksen kirkon puolesta Latviassa. Rukoillaan myös ruotsalaisten puolesta "ystävinä, muttei syntitovereina".

Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin. Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen. Juud. 1:20-25

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Ruotsin homopiispan vihkimys iski halkeaman Porvoon yhteisön

Ruotsissa vihitään sunnuntaina homoseksuaalinen nainen piispaksi. Naisen sanotaan elävän yhdessä toisen naisen kanssa. Ystäväkirjeessäni mainitsin toisesta samankaltaisesta tapahtumasta kun Yhdysvaltojen ELCA luterilainen kirkko hyväksyi homoseksuaalien papiksi vihkimisen, kuinka asian päättämisen hetkellä tornado kaatoi kokouspaikan kirkon katolta ristin. Nyt on edessä naapurimaassamme samankaltainen murheellinen tapahtuma. Kaatuuko nyt risti, vai mitä tapahtuu?

Porvoon yhteisö on ollut tähän asti kirkollinen yhteisö, joka on osallistunut kohteliaasti toisten kirkkojen piispanvihkimyksiin ja näin osoittanut kirkollista syvää yhteenkuuluvuutta. Mutta ei enää. Jos kirkon katolta ei risti katkeakaan, niin kirkkoyhteisö osoittaa hajaannuksen merkkejä. Enää ei tulla yhteiseen jumalanpalvelukseen. Kun kyseessä on vielä erityiset kutsut saapua juhlimaan, poisjääminen alleviivaa yhteyden rikkoutumisen luonnetta. Englannin kirkko on kieltäytynyt osallistumasta vihkimykseen, jopa sen arkkipiispa on kieltäytynyt. Lähikirkoistamme Viron, Latvian ja Liettuan luterilaiset kirkot eivät osallitu vihkimykseen.

Yhteyden uutiseen löydät täältä

torstai 29. lokakuuta 2009

Ystäväkirje 6/2009

Kuulumisia
Viimeiset viikonvaihteen olen ollut perheeni kanssa Pietarsaaren seudulla. Vielä kolmaskin viikonloppu menee siellä. Lapsilla oli syysloma ja minulla oli puheita ja tilaisuuksia molempina viikonloppuina sekä viikolla Larsmon seurakunnassa. Näin saimme yhdistettyä loman ja työn. Samalla saimme kotimme lattian hiottua ja lakattua. Nyt kaikki näyttää niin uudelta kotona!

Lapset olivat serkkujensa luona, kävivät keilaamassa ja uimassa sekä ratsastamassa. Karita kävi Purmossa katsomassa jotakin vanhojen tavaroiden idylli-kauppaa. Minä kävin tervehtimässä Mona Backmania ja Anneli Ahlvikia, jolta lainasin suomenkielisen Raamatun viikonloppua varten. Harmikseni Arne oli juuri lähtenyt hammaslääkäriin. Annelin ja Monan kanssa oli virkistävä keskustella, siinä on kaksi iloista ihmistä. Iltaisin vierailimme sukulaisissa.

Nuortenillat Oulussa
Oulussa olemme aloittaneet ylä-aste ja lukioikäisten nuortenillat. Illat pidetään perjantai-iltaisin Toukomettisen rukoushuoneessa. Lähdemme liikkeelle varovaisesti, matalalla profiililla. Nuorten ilta koostuu teehetkestä, seurustelutuokiosta, jonka ohjelman nuoret itse suunnittelevat sekä Raamattu- ja katekismusopetuksesta. Kodit ottavat vastuuta illoista silloin, kun minä en pääse. Tapa tulla rukoushuoneelle, nuorteniltaan ja seuroihin on keskeinen osa kristittynä kasvamista. Näin saamme olla Vapahtajan kanssa ja tutustumme samalla toisiimme.

Katekismus-koulu netissä
Internetti on tämän päivän ihmiselle keskeinen tiedotuskanava. Siellä voidaan myös opiskella. Olemme aloittaneet internetissä kristinopin kertaamisen ”Kateksimus-koulussa” http://groups.google.com/group/katekismus-koulu?hl=en. Voit ilmoittautua mukaan kouluun lähettämällä minulle sähköpostia. Aloitamme marraskuun alussa. Katekismus on lestadiolaisuuden keskeinen työväline alkaen herätysten alusta. On syytä kerrata sitä uudelleen ja uudelleen. Se on meille linkki uskonpuhdistuksen aikaan ja aina apostoleihin asti.

Varttuneen väen leiri Kalajoen seurakunnan Kivirannan leirikeskuksessa 13.-15.11. 2009.
Tervetuloa leireilemään, lukemaan yhdessä Raamattua, laulamaan, seurustelemaan ja ulkoilemaan. Ilmottautumisaika lokakuun loppuun mennessä. Hinta edullinen. Ilmottautuminen allekirjoittaneelle tai Rauno Sipilälle. Minimiosallistujamäärä 15 henkeä. LYRS ja Kalajoen Rauhan Sana.

Surullisia uutisia Ruotsista
Reilun kahden viikon kuluttua voidaan Ruotsin kirkossa vihkiä ”kristilliseen” avioliittoon homoseksuaalisia pareja. Tämän teki mahdolliseksi suurimman ruotsalaisen kirkon, Ruotsin luterilaisen kirkon, kirkolliskokouksen päätös hyväksyä homo-avioliitot. Päätös meni eteenpäin n. 70% kannatuksella.

Samansuuntaisen päätöksen teki yksi Yhdysvaltojen suurista liberaaleista luterilaisista kirkoista (ELCA) aiemmin syksyllä, kun se hyväksyi homoseksuaalisesti elävien pappien oikeuden olla seurakuntien paimenina. Päätökseen liittyi dramatiikkaa, sillä juuri samaan aikaan kokouspaikan yli kulki yllättävä tornado, joka katkaisi ristin kokouspaikan yhteydessä olevan kirkon katolta. Päätöksen seurauksena Luterilaisen Maailmanliiton sisäinen ehtoollisyhteys rikkoutui, kun kaikki jäsenkirkot eivät hyväksyneet ELCA:n ratkaisua. Muun muassa Suomen evl-kirkon kanssa ehtoollisyhteydessä olevan Kenian luterilaisen kirkon arkkipiispa Walter Obare, kirkon muiden piispojen kanssa katkaisi ehtoollisyhteyden ELCA:aan (Kyrka och Folk 2009).

Kaksi vuotta sitten on Yhdysvaltojen anglikaanikirkko (episkopaalinen) hyväksynyt homoseksuaaliset piispat (ja papit). Tämä päätös johti koko historiallisen anglikaanisen kirkkokunnan jakaantumiseen kaikilla mantereilla. Homopiispan hiippakuntaan kuuluvat seurakunnat irtautuivat piispastaan ja liittyivät Raamattua kunnioittavan hiippakunnan piispan alaisuuteen. Piispansa ovat vaihtaneet myös sellaiset seurakunnat, joiden piispa ei itse ole ollut homoseksuaali, mutta joka on vihkinyt papeiksi homoseksuaalisuuden harjoittajia.

Jos lapset ovat hiljaa, kivet huutavat! Oli rohkaisevaa lukea ruotsalaisen humansitiblogin kirjoittan kommentointia kirkkonsa päätökseen. Humansitiblogi ei ole kristillinen foorumi, mutta nyt he osuivat naulan kantaan:
”Mitä ajattelet kirkolliskokouksen päätöksestä vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja?”
Vastaus: ”Se on epäjohdonmukaista. Henkilökohtaisesti hyväksyn homoseksuaalisten vihkimisen, mutta en löydä sille mitään perusteluja Raamatusta. Siksi en ymmärrä, miten Ruotsin kirkko voi tulla sellaiseen päätökseen.” ”Siteeraamani kohdat Raamatusta ovat Jeesuksen sanoja (Matt. 19:4,6). Jos Ruotsin kirkko kieltää nämä sanat se tuntuu erikoiselta ja epäjohdonmukaiselta.” (Dagen).

Miten meidän kirkkomme? Hyväksyykö se Raamatun opetuksen seksuaalisuudesta ja sen ihmiskuvan, vai onko se jo käytännössä luopunut Raamatusta tässä(kin) kysymyksessä? Mikkelin piispa Häkkinen sanoi Ruotsin päätöksen poikkeavan Raamatun ihmiskäsityksestä ja avioliittokäsityksestä. Kuitenkin ainakin kahdessa hiippakunnassa on jo rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä pappeja, jotka ovat seurakuntapaimenina. Myös kolmannen hiippakunnan, Helsingin, piispa sanoi, että ei ala toimiin hiippakuntansa naispappia vastaan, joka ilmoitti julkisesti olevansa lesbo ja olevansa ylpeä suuntautuneisuudestaan. Suomen kirkossa ei johtajien suulla homoseksuaalisuutta pidetä enää syntinä ja kadotukseen vievänä asiana, kuten se Raamatussa pidetään (Room. 1; 1 Kor. 6:9). Tästä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että monien viranhaltijoiden käytännön viranhoidossa homoseksuaalisuuden harjoittaminen on Suomen evl-kirkossa jo hyväksytty.

Rukousaiheita
-Rauhasanalaisuuden puolesta, että luottamus Jumalan kirjoitettuun sanaan säilyisi ja se saisi myös oikeasti johdattaa toimintaamme.
-Kansamme hengellisen heräämisen puolesta.
-Rukoushuoneiden puolesta niiden järjestäessä seuroja ja Raamattuopetusta lapsille ja nuorille.
-Nuorten ja lasten raittiissa uskossa kasvamisen puolesta.
-Kirkon ja kaikkien kristittyjen puolesta eri herätysliikkeissä, ettemme mukautuisi maailman mukaan vaan palaisimme aina uudelleen Raamatun perustalle.
-Toukomettisen lähetyspiiri ja katekismusvartti (joka toinen keskiv.) sekä nuortenillat.
-Vierailut seurakunnissa ja rukoushuoneissa.
-Nettikatekismuskoulun puolesta.
-Ugandan ja Sudanin kristittyjen puolesta.
-LFF ja Rauhan Sanan lähetystyön puolesta.

t.Vesa
___________________________________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Lopullinen tavoitteemme on n. 250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.

Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.

Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13

Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä

torstai 15. lokakuuta 2009

Perheauto, 7 h

Tämä on vain ilmoitus! Ulkomaalainen ystäväni on myymässä seitsemän hengen perheautoa, Opel Sintra. Jos kiinnostaa, niin voit tsekata tästä.

Naiset pappeudesta

Internetissä voit katsoa TV7 kanavalta ohjelmaa Kafe Raamattu. Siellä on toimittaja Leif Nummela haastatellut kahta ansioitunutta teologia, Mailis Janatuista ja Soili Haverista Raamatun paimenvirasta.

Linkki on tässä.

Asetelma on tervetullut. Kerrankin naiset itse saavat puhua rauhassa perustellun kantansa siihen, miksi eivät voi hyväksyä naista paimenvirassa. Helmiajatuksena löysin haastattelussa mainitun asian: kristillinen ihmiskäskitys sulkee pois eriarvoistavan, ihmisen tehtäviin ja asemaan perustuvan ihmisarvon. Kristinuskossa täydellinen ja mittaamaton ihmisarvo on jokaisella ihmisellä sen tähden, että Jumala on hänet luonut. Kristillisestä näkökulmasta katsoen ei voida väittää, että jollakin on suurempi arvo Jumalan kuvana kuin toisella hänen tehtävänsä tähden.

Haastattelu perustuu Mailiksen ja Soilin kirjaan "Paimenuus, ihmisarvo ja sukupuoli". Kustannus Oy Uusi Tie. ISBN 9789516194731. Nettikirjakauppa.com Hinta 14e.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Jesus: "I am the Rock"

Ugandalainen pastori-ystäväni kuljetti minua mäellä kotinsa lähellä. Hän esitteli läheisessä metsässä keskellä slummi-aluetta olevaa savimaja ryhmää. "Tuolla asuu pakanoita" -hän sanoi. Majoissa asuvat ihmiset olivat ihan tavallisen näköisiä ugandalaisia, mutta poikkesivat valtaväestöstä siinä, että he olivat pitäytyneet omien heimojumalien palvomiseen. Heillä oli noitatohtorit ja heidän jumalansa olivat majojen tuntumassa olevassa radiomastossa.

Ihminen on kekseliäs. Osaamme asettautua uusiin tilanteisiin ja antaa vanhan sisällön uusille asioille - kuten tämä radiomasto, joka oli muuttunut jumalten huoneeksi. Näin saamme haltuumme asioita omassa ympäristössämme eivätkä uudet asiat enää pelota.

Jatkoimme kävelyä. Asaf otti maasta kiven ja kysyi, mikä tämä on. Se on tietysti kivi (stone), vastasin. Sitten hän otti taas kiven ja kysyi samalla tavalla. Vastasin myös samalla tavalla. Mutta nyt hän sanoikin, että vastaus oli väärä. Ei tämä ole kivi (stone), vaan tämä on kivi (rock). Tämä sanaleikki ei avaudu heti suomalaiselle. Selitän vähän.

Rock on ugandalaista kiveä, joka on kappale tietynlaatuista kalliokiveä. Se on ruskeaa ja karkeapintaista. Asaf osoitti minulle kallion, josta kivi oli peräisin. Hän sanoi, että kun Jeesusta kutsutaan kallioksi - "Hän on 'se kallio, jonka rakentajat hylkäsivät...' (Matt. 21:42). Kristus on juuri tämä kalliokivi. Jeesus on rock, mutta hän ei ole stone.

Sitten Asaf selitti. Kun otat tällaisen kalliokiven, viet sen puutarhaasi, ja murskaat sen kasvimaahasi, se antaa voiman kylvämällesi siemenelle. Tässä kalliossa on voima. Se on täynnä elämää. Se ei ole niin kuin kivet (stones), jotka ovat kuolemaa täynnä ja vain haittaavat kasvien kasvua kasvimaassasi. Siksi apostolit sanoivat, että "isät...joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. (1. Kor. 10:4)

Kun Jeesus Kristus kuoli ristillä, Jumala otti kalliokiven ja vei puutarhaansa. Hän murskasi kiven, oman poikansa, meidän edestämme. Kolmantena päivänä tuo Kristus-kallio voitti kuoleman nousemalla kuolleista. Hän on iankaikkisen elämän perusta koko Kristuksen maailmanlaajuiselle kirkolle. Kristus-kalliossa on elämä. Hän on "hengellinen kallio". Hänen verensä on voima, joka nostaa jokaisen siihen turvautuvan kuoleman mullasta elämään uutta elämää. Näin Kristuksen kuolemasta on tullut voitto, kuolema, joka nostaa Kristuksen kanssa elämään iankaikkisuuselämää.

Radiomastoa kumartavat epäjumalanpalvelijat panivat turvansa kiveen (stone). Siinä ei ole elämää, vaan se pitää heidät hengellisessä kuolemassa kuoleman vankeina. Onko sinulla ja minulla elämässämme näitä vääriä kiviä, joihin me uskomme ja joihin turvaamme. Jokaisella meillä on vanha aatami, joka tahtoo kääntyä väärien kivien puoleen. Se on taitava ja keksii koko ajan uutta. Ainoa, mitä se ei tahdo, mihin se ei tahdo kääntyä, on Jumalan terveellinen sana. Jos sitä pakottaa sanaa kuulemaan, se yrittää kääntää sanan terän itsestään pois. Tämän se tekee antamalla sanalle uuden sisällön. Vanha aatami vie oman uskonsa uuteen kuosiin, mutta uskostaan se ei luovu. Eivät luopuneet myö nuo kävelyretken epäjumalanpalvelijat. He veivät vanhan uskonsa uuteen radiomastoon. Jos me sallimme vanhan aatamimme viedä oman sisältönsä, yli-hengellisen tai ali-hengellisen, Jumalan selvään sanaan, ja selitämme sen kuulijoille haluamallamme tavalla, ei se enää ole "rock" vaan se on vain "stone" - ei elämää!

Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?

Vesa

torstai 8. lokakuuta 2009

Alkukristityt suojelivat elämää

"Hilarion tervehtii lämpimästi sisartaan (vaimoaan) Alisia, samoin kunnioitettua rouvaa Berusia ja Apollinarista. Tie-dä, että me olemme edelleen Aleksandreiassa. Älä huolehdi, vaikka kaikki tulisivat sinne ja minä jään edelleen Aleksandreiaan. Pyydän ja kehotan sinua pitämään huolta lapsesta. Heti kun saamme palkkamme, lähetän siitä sinulle. Kun taas synnytät - (epäselvä ilmaisu) - niin jos se on poika, anna sen elää, mutta jos tyttö, vie se ulos. Sanoit Afrodisiaalle, etten saa unohtaa sinua. Miten voisin unohtaa sinut! Pyydän siis sinua: Älä ole huo-lissasi. Keisarin 29. vuotena, Pauni-kuun 23. päivänä."

TT Erkki Koskenniemi on julkaissut kesällä englanninkielisen
tutkimuksen, joka käsittelee pikkulasten heitteille jättämistä antiikin
aikana ja miten juutalaiset ja kristityt torjivat tämän tavan. Tukimuksen tiivistelmä on luettavissa suomenkielellä seuraavasta linkistä http://www.koskenniemi.fi/EK/Elama.pdf.

Juutalaisille ja kristityille, jotka seuraavat "valon tietä" jokainen elämä on pyhä. Ihminen on ihminen kohdusta saakka ja Jumalan huolenpito ulottuu jo ihmiselämän alkuun. Viides käsky ulottuu kohtuun saakka. Kristitylle abortti oli mahdoton ajatus. Ei ollut mitään "hyväksyttyä syytä" suorittaa abortti. Kirkkoisä basileios Suuren ohjeen mukaan abortin tehneelle kristitylle oli anteeksiantamus, mutta häntä pidettiin murhaajana. Murhaajan oli oltava n. kymmenen vuotta ilman ehtoollista syntinsä johdosta.

Varhaiskristityt elivät pienenä ja vastustettuna vähemmistönä monijumalaisuuden kyllästämässä yhteiskunnassa. Yhteiskunnan moraaliset tavat hyväksyivät abortin, syntyneiden lasten viemisen tunkiolle, josta koirat ne söivät, lapsen jättämisen heitteille muiden armoille ja niin edelleen. Yhteiskunnan ilmapiiri oli hyväksyvä ja salliva monille asioille, jotka kristityille oli kiellettyä ja syntiä. Valtaväestön sallivien moraalikäsityksen jokapäiväisyyden ja yleisyyden paineissa kristittyjen oli tähdennettävä uskoville "elämän tien" tai "valon tien" elämäntapaa, jossa suorasanaisesti kiellettiin heitä liittymästä enemmistön moraalikäsityksiin.

Suomessa ja länsimaissa me lähestymme kovaa vauhtia varhaiskirkon tilannetta. Ei ole enää itsestään selvää, että kristittyjen moraalikäsitykset ovat yhteiskunnan enemmistön moraalikäsitysten kanssa yhteisiä. Yhteiskunnallinen lainsäädäntö osoittaa enemmistön moraalikäsityksiä ja jo nyt me joudumme opettamaan ja elämään toisella tavalla kuin se on yhteiskunnassa määritelty.

Koska elämmme tässä yhteiskunnassa me joudumme pakostakin kohtaamaan joka suunnalla enemmistön moraalikäsityksiä. Niitä opetetaan meille ja meidän lapsillemmme, ne määrittelevät sallitun ja ei-sallitun. Voidaksemme säilyttää itsemme puhtaina, meidän tulee saada jatkuvasti oikeaa opetusta. Varhaiskirkko ymmärsi ympäristön paineen voiman ja suojasi kirkon jäsenet vahvalla opetuksella. Jumalan terveellinen sana on vastavoima, joka vapauttaa meidät elämään sitä elämää, johon Luojamme on meidät tarkoittanut - suojelemaan jokaista heikkoa ja syrjittyä, ohjaamaan heikot ja vahvat tiensä suuntaan ja pitämään oman vaelluksemme puhtaana.

Kristitytkin lankeavat ja tekevät syntiä. Lankeemusten tullessa sana osoittaa myös puhdistuslähteen - Kristuksen veren, joka puhdistaa kaikesta synnistä aina omaatuntoa myöten.
Vesa Pöyhtäri

lauantai 3. lokakuuta 2009

Internetissä alkoi Katekismus-koulu!

Tervetuloa opiskelemaan Lutherin Vähä-Katekismusta. Koulun osoite on
http://groups.google.com/group/katekismus-koulu?hl=en

Tämä "koulu" ei anna todistuksia eikä tutkintoja. Emme myöskään pidä tenttejä. Jokainen tuttu ja tuntematon on tervetullut lukemaan ja katsomaan dioja sekä keskustelemaan.

Koulun toiminnan taustalla on työni Lähetysrenkaani, joka toimii
rauhansanalaisen (ruotsinkielinen, Pietarsaari) LFF järjestön
yhteydessä.

Koulu etenee kappaleen tai vain osan kerrallaan. Koulun "lukukappale" on diasarja kustakin katekismuksen kappaleesta. Uusi kappale julkaistaan viikoittain. Keskusteluja voidaan käydä sivuston yhteydessä olevassa "Keskustelut", "Discussions" valikossa. Keskusteluissa noudatamme hyviä kristillisiä tapoja.

VIE VIESTIÄ ETEENPÄIN, KERRO YSTÄVILLESI. LIITÄ SIVUSTON OSOITE KOTISI TAI YHTEISÖSI KOTISIVULLE. KATEKISMUS VIE MEIDÄN VANHAN KRISTIKUNNAN KATOAMATTOMAAN JA APOSTOLISEEN PERINTÖÖN.

Teidän
Vesa Pöyhtäri, Lähestysrengas/LFF

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Matka Venäjälle

"Mitä te oikein puhutte? Ketä nyt pitäisi oikein uskoa! Edelliset vieraat eivät sanoneet mitään kolmiyhteisestä Jumalasta ja tuollaisesta pelastuksesta kuin te. Kuka nyt on oikeassa?" Vanha mies osoitti minua sormellaan ja vaati vastausta. Tällaiseen keskusteluun jouduimme venäläisessä vanhainkodissa, kun pidimme siellä hartauden syyskuun lähetysmatkalla Etelä-Inkerissä. Meitä ennen oli kodissa käynyt jehovantodistajia ja nyt kuullessan meidän opetustamme he tahtoivat saada asioista selvää.

Kävin lähetysmatkalla Torsten Lassfolkin ja Timo Kontion kanssa Jaamassa syyskuun kolmannella viikolla. Matka Jaamaan alkoi torstaina ja kotiin tulimme seuraavana maanantaina myöhään illalla. Tehokasta työaikaa oli perjantaista sunnuntaihi iltaan. Pidimme kotiseuroja, ehtoolliskirkkoja kodeissa ja vierailimme vanhainkodissa. Jaaman kaupungissa osallistuimme nuorteniltaan ja pidin siellä opetuksen Jumalan rakkaudesta. Paikalla oli kahdeksan nuorta. Sunnuntaina Timo saarnasi Jaaman jumalanpalveluksessa ja itse sain tervehtiä seurakuntaa lyhyesti vielä messun jälkeen. Sunnuntaina oli myös edellä mainittu vanhainkotivierailu. Sinne menimme sen jälkeen kun olimme käyneet keskustelmassa Jukan ja Kristiinan kodissa lähetystyön asioista.

Lähetystyössä törmää monenlaisiin tilanteisiin ja äkkiä voi mennä pasmat sekaisin. Edellä kuvatussa tilanteessa vanhainkodissa koimme, että Jumala auttoi ja johdatti keskusteluja. Jumalan apu onkin se selkänoja, jonka varassa tätä työtä voi ylipäänsä tehdä. Jos hän ei johdata ja valmista tilanteita on meidän kulkemisemme aivan turhaa.

Meillä oli mukana tulkki, Leida, joka oli meille korvaamaton apu. Vastasimme vanhan miehen kysymyksiin ja moni nainenkin sieltä tahtoi saada selvyyttä tähän ja moniin muihinkin kysymyksiin. Kun minulta ja Timolta loppuivat välillä sanat, Leida alkoi heille selittämään ulkomuistista raamatunkohtia ja todistamaan heille, miten kristityt uskovat. Oli hauska seurata häntä, kun hän siinä pöydän ääressä istuen innokkaasti selitti heille. Kuulijat olivat aivan tarkkaavaisia ja imivät joka sanan.

Näin monen kuulijan helpottuneen heidän kuullessa yksinkertaisesta pelastustiestä Kristuksen ristin veressä. He olivat tätä aikaisemminkin kuulleet ja moni varmasti uskonutkin ja heidät kaikki oli kristillisesti kastettu, mutta väärät opettajat olivat saaneet heidät sekaisin ja epävarmoiksi. Saimme julistaa evankeliumia ja olla osaltamme vahvistamassa heitä. Inkerin kirkolla on suuri työmaa ja vehnä on vasta heikolla oraalla.

Koko ajan teimme matkaa Jaaman seurakunnassa mukanamme Anatoli. Nuori Anatoli vihittiin papiksi ja asetettiin Jaaman seurakunnan paimeneksi elokuussa. Oli hyvä tutustua häneen. Hänen vaimonsa on Jaaman seurakunnan kasvatti ja näin voi olla miehelleen korvaamaton apu seurakuntatyössä. Molemmat olivat hienoja ja sydämellisiä kristittyjä. Meille jäi tuntuma, että seurakunta oli saanut Jumalalta oikeat työntekijät. Saamme rukoilla heille Pyhän Hengen viisautta ja voimaa heidän työhönsä. Anatoli toivoi että Jaaman seurakunnalla säilyisi hyvä yhteys Pietarsaaren alueen kristittyjen kanssa. Tähän toivomukseen oli hyvä yhtyä.

Sunnuntai iltana vierailimme eräässä kodissa Volosovissa. Kotiin oli kutsuttu useita muitakin Inkerin kirkkoa palvelevia ihmisiä. Siellä oli inkerin kirkon jäseniä sekä esikoislestadiolaisia opettajia Suomesta. Opettajat kertoivat työstään kouluissa. Heidän kertomuksia kuullessamme voimme todeta, että Kristus itse oli heitä johtanut. Koimme voimakasta yhteyttä talon väen sekä vieraiden kanssa. Meillä kaikilla oli se yhteinen näky, että olemme täällä Venäjällä palvelemassa Jumalaa ja rakentamassa Inkerin luterilaista kirkkoa. Kukaan meistä ei yritä tehdä sinne omaa joukkoa, vaan olemme kaikki yhdessä hengessä toimimassa. Iltahartaudessa hiljennyimme Jumalan sanan ääreen ja annoimme sanan hoitaa.

"Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi." (1. Kor. 9:20-23)

Jumalan rauhalla
Vesa Pöyhtäri

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Rukoustyöskentelyyn

Rukous on väkevä ase. Kaikki tosi Herran miehet ja naiset Raamatussa olivat kovia rukoustyöskentelyssä. Jeesus Kristus itse parhaana esimerkkinä. Minä en ole parhaita esimerkkejä.

Rukous oli Jeesukselle tärkeä väline, kun hän valmistautui suuriin ratkaisuihin elämässään. Julkisen toimintansa hän aloitti erämaassa paastolla ja rukouksella. Valitessaan 12 apostolia hän ensin vetäytyi vuorelle yksin rukoilemaan. Ja valmistautuessaan viimeisenä iltana tulevan päivän tapahtumia varten, päivän, jota me kutsumme Pitkäksi Perjantaiksi, hän rukoili Getsemanessa.

Jospa minäkin olisin yhtä innokas. Mutta en ymmärrä rukouksen voimaa, siksi jätän niin usein asioiden hoitamisen oman voimani ja viisauteni varaan. Ja sillä ei pitkälle pötkitä. Ilman Jumalan apua se voi vai törmäillä ympäriinsä.

Mutta joskus Jumala ikäänkuin pakottaa rukoustyöskentelyyn. Niin juuri, ihan rukoustyöskentelyyn. Jeesus opettaa itse tällaisesta työskentelystä vertauksessaan hellittämättömästä leivän pyytäjästä. Mies pyysi ystävältään leipää lainaan, vaikka tämä oli jo mennyt nukkumaan perheensä kanssa. Lopulta hän nousi ja antoi leivän. Jeesus siis kehottaa meitä urakoimaan ihan samaan tyyliin.

Rukoustyöskentelyyn ei jaksa lähteä lakilaisessa mielessä tai ansiomielessä, sellainen väsyttää ja masentaa jo ajatuksenakin. Täytyy löytää jokin parempi perusta rukoilemiselle. Suuri Tarve. Suuri Voimattomuus. Näköalattomuus. Heikkous. Nämä vievät ainakin itseni rukoilemaan. Tulee voimakas tunne, että en jaksa kantaa tätä itse, en löydä tähän ja tähän ongelmaan ratkaisua, jonkun täytyy auttaa. Ja silloin osoite löytyy. "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, ja minä tahdon auttaa sinua."- sanotaan Psalmissa. Saa heittää murheet Herralle, Hän on luvannut kuulla ja auttaa. Hän ei petä.

Tänään heitimme rakkaan vaimoni kanssa monia murheitamme Herralle. Rukoilimme "ystäviemme ja vihamiestemme" puolesta ja toivoimme kaikille runsasta siunausta ja voimaa ja kasvua Jumalan sanan tuntemisessa. Tätä toivoimme myös itsellemme, sillä näissä vaivoissa olemme samassa jamassa kaikkien kristittyjen kanssa kaikkialla.

Ala sinäkin rukoustyöskentelyyn. Sovi ystäviesi kanssa, että rukoilette vaikkapa viikon ajan joka päivä jonkin asian puolesta. Se on sitä hellittämätöntä rukousta. Minä rukoilen tällä viikolla hellittämättä hengellisen taustaryhmäni puolesta kirkossa ja herätysliikkeessä. Että löytyisi lisää hyvää rakkautta ja yhdessä myötäelämistä ja halua parannukseen ja Jumalan sanan seuraamiseen. Tässä rukouksessa kaikki me olemme parannuksen tekijöitä.

Jääkää ystävät ja rakkaat kaikki Jumalan kaikkivaltiaan Murheidemme Kantajan hyviin siunauksiin ja suojeluksiin. Olkaat aina iloiset ja rohkeat Herrassa.
Pastorinne

lauantai 12. syyskuuta 2009

Ystäväkirje 5 / 2009

Afrikkaa…

Joosef-puvussa Afrikassa!
Tämän paidan ostin Yambion torilta (ks. kuva edellinen kirjoitus). Kokeilin pukua tässä kadulla ja sanoin myyjälle, että "I look like Josef in his new shirt", joka nauratti taustalla istuvia paikallisia ihmisiä. Ostin paidan hintaan 30 Sudanin puntaa pitkän tinkaamisen jälkeen.

Miten jouduin Afrikkaan? Olen mukana internetissä eräällä konservatiivipappien keskustelupalstalla. Siellä oli ilmoitus, jossa etsittiin pappeja lyhytaikaisiin opetusmatkoihin Sudanin luterilaisen kirkon pappisseminaariin. Tarkastin kalenterini ja löysin elokuun lopun ja syyskuun alun, jonka voisin käyttää tuohon avustusmatkaan. Olin hyvin iloinen siitä, että tämä matka sopi myös lähetysrenkaani työnäkyyn. Matkan maksoi Sudanin kirkon yhteistyökumppani Yhdysvalloista. (Matka oli vain yhden kerran matka, enkä tällä haavaa suunnittele enempää Afrikan-matkoja. Keskityn Suomeen ja lähialueille.)

En ole suinkaan ainoa suomalainen, joka on käynyt avustamassa Sudanin kirkkoa. Siellä on käynyt useita kirkkomme pappeja eri herätysliikkeistä. Minua ennen siellä oli mm. Utsjoen kirkkoherra Arto Seppänen, jonka kanssa ehdimme olla paikalla yhtä aikaa pari päivää. Tapaaminen Arton kanssa oli hieno, ja hän opasti minua siinä samalla afrikkalaisiin rutiineihin ja seminaarin toimintaan. Minun jälkeeni sinne tuli myös toinen kirkkomme pastori Oulun seudulta.

Pappisseminaari on nelivuotinen ja opiskelijoita on seminaarissa kaikkialta Sudanista. Opiskelijat edustavat maan useita eri heimoja. Joskus nämä heimot ovat olleet vihamielisiä toisilleen, mutta nyt he opiskelevat yhdessä ja rukoilevat ja tunnustavat Kristuksen nimeä yhdessä. Kristus rikkoo inhimilliset raja-aidat ja hänen evankeliuminsa parantaa haavat ja vihollisuudet. Kristus antaa uuden sydämen, joka rakastaa jokaista evankeliumista syntynyttä.

Aloitin opetuksen (minun aiheenani oli Luther ja uskonpuhdistuksen aika) yhteisellä rukouksella. Pyysimme Jeesusta olemaan se meidän paras opettaja, että Hän saisi Lutherin ja uskonpuhdistuksen esimerkin avulla rohkaista meitä kilvoittelemaan ”oikeassa uskossa ja puhtaassa elämässä”. Tunneilla pääsimme käsittelemään omantunnon rauhan kysymyksiä Lutherin etsiessä armollista Jumalaa. Tunsin, että oppilaissa oli tälle aiheelle tarttumapintaa, sillä omatunto on jotain jonka Jumala on antanut meille kaikille. Kuinka löytää rauha levottomalle ja oman täydellisen syntisyyden rasittamalle sydämelle, sitä keskustelimme ja vastauksen löysimme niistä Raamatun-jakeista, jotka myös olivat ratkaisevat Lutherin "uudelle" löydölle, kun hän viimein käsitti evankeliumin. Kristuksen sovituskuolema meidän syntisten edestä, sen uskolla omistaminen ilman omia tekoja, tuo rauhan, sillä "evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovalle pelastukseksi..." (Room. 1:16-17).

Ennen Sudaniin siirtymistä vietin viikon Ugandassa. Jatkolento Ugandasta (Kampala)Sudaniin Lähetyslentäjien (MAF) pienkoneella oli vasta seuraavalla viikolla. Käytin viikon Ugandan kristittyjen hyväksi ja avustin paikallista Ugandan evankelis-luterilaista kirkkoa heidän evankelistakoulutuksessaan. Oli rohkaisevaa saada tavata ugandalaisia maallikkokristittyjä, jotka toimivat pienissä seurakunnissa evankelistoina eli maallikkosaarnaajina ja seurakunnan opettajina ennen valmistumistaan pappisseminaaristaan seurakuntien paimeniksi. Heidän todistuksensa ja työnäkynsä oli pysähdyttävä. He miettivät, miten saisivat vietyä ihmisille evankeliumia, että ihmiset pysähtyisivät kuulemaan hyvää sanomaa. He olivat valmiit antamaan Kristukselle koko elämänsä.

Kotimatkalle lähdin torstaina 3. syyskuuta ja jälleen rakkaan Karitani luona olin lauantai-iltana.

Syyskuun lopulla lähden Timo Kontion ja Torsten Lassfolkin kanssa Venäjälle. Muistakaa tätäkin matkaa.



Kotimaan työ

Syksyn kalenterini on jo täynnä sunnuntai-päivien osalta. Muutama lauantai on vielä avoin. Seuraavat vielä vapaat viikonloput (la-su) ovat marraskuun kaksi viimeistä viikonloppua. Jos sinulla on tiedossasi mahdollisuuksia näillekin viikonlopuille, niin otathan yhteyttä.

Arkipäivinä valmistelen audiovisuaalista Raamatunopetus- ja julistusmateriaalia sekä tutkin Raamattua. Katekismusselitys onkin jo valmistunut (ks. viimeisin Rauhan Sana). Larsmossa pidän Larsmon seurakunnan kanssa kerran kuukaudessa opetusiltoja alkukirkon ajoista. Mukana opettamassa on lähiseudun ruotsinkielisiä pappeja sekä saarnaajaveljiä.

Arkipäiville mahtuisi vielä toimintaa. Onko sinun seurakunnassasi tarvetta Alkukirkko-illoille tai katekismusopetukselle? Ota yhteyttä niin aletaan suunnittelemaan.

Rukousaiheita
-Rauhasanalaisuuden puolesta, että luottamus Jumalan kirjoitettuun sanaan säilyisi ja se saisi myös oikeasti johdattaa toimintaamme.
-Kansamme hengellisen heräämisen puolesta.
-Rukoushuoneiden puolesta niiden järjestäessä seuroja ja Raamattuopetusta lapsille ja nuorille.
-Nuorten ja lasten raittiissa uskossa kasvamisen puolesta.
-Kirkon ja kaikkien kristittyjen puolesta eri herätysliikkeissä, ettemme mukautuisi maailman mukaan vaan palaisimme aina uudelleen Raamatun perustalle.
-Toukomettisen lähetyspiiri ja katekismusvartti (joka toinen keskiv.)
-Vierailut seurakunnissa ja rukoushuoneissa.
-Raamattuopetuksen puolesta
-Ugandan ja Sudanin kristittyjen puolesta.
-LFF ja Rauhan Sanan lähetystyön puolesta.


_____________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Lopullinen tavoitteemme on n. 250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.

Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.

Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13

Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä

perjantai 11. syyskuuta 2009

Afrikka


Joosef-puvussa Afrikassa!
Tämän paidan ostin Yambion torilta. Kokeilin pukua tässä kadulla ja sanoin myyjälle, että "I look like Josef in his new shirt", joka nauratti taustalla istuvia paikallisia ihmisiä. Ostin paidan hintaan 30 Sudanin puntaa pitkän tinkaamisen jälkeen.

Miten jouduin Afrikkaan? Olen mukana internetissä eräällä konservatiivipappien keskustelupalstalla. Siellä oli ilmoitus, jossa etsittiin pappeja lyhytaikaisiin opetusmatkoihin Sudanin luterilaisen kirkon pappisseminaariin. Tarkastin kalenterini ja löysin elokuun lopun ja syyskuun alun, jonka voisin käyttää tuohon avustusmatkaan. Olin hyvin iloinen siitä, että tämä matka sopi myös lähetysrenkaani työnäkyyn.

En ole suinkaan ainoa suomalainen, joka on käynyt avustamassa Sudanin kirkkoa. Siellä on käynyt useita kirkkomme pappeja eri herätysliikkeistä. Minua ennen, elokuun alkupuolen, siellä oli mm. Utsjoen kirkkoherra Arto Seppänen, jonka kanssa ehdimme olla paikalla yhtä aikaa pari päivää. Tapaaminen Arton kanssa oli hieno, ja hän opasti minua siinä samalla afrikkalaisiin rutiineihin ja seminaarin toimintaan. Minun jälkeeni sinne tuli myös toinen kirkkomme pastori Oulun seudulta.

Pappisseminaari on nelivuotinen ja opiskelijoita on seminaarissa kaikkialata sudanista. Opiskelijat edustavat maan useita eri heimoja. Joskus nämä heimot ovat olleet vihamielisiä toisilleen, mutta nyt he opiskelevat yhdessä ja rukoilevat ja tunnustavat Kristuksen nimeä yhdessä. Kristus rikkoo inhimillset raja-aidat ja hänen evankeliuminsa parantaa haavat ja vihollisuudet. Kristus antaa uuden sydämen, joka rakastaa jokaista evankeliumista syntynyttä.

Aloitin opetuksen (minun aiheenani oli Luther ja uskonpuhdistuksen aika) yhteisellä rukouksella. Pyysimme Jeesusta olemaan se meidän paras opettaja, että Hän saisi Lutherin ja uskonpuhdistuksen esimerkin avulla rohkaista meitä kilvoittelemaan oikeassa uskossa ja puhtaassa elämässä. Tunneilla pääsimme käsittelemään omantunnon rauhan kysymyksiä Lutherin etsiessä armollista Jumalaa. Tunsin, että oppilaissa oli tälle aiheelle tarttumapintaa, sillä omatunto on jotain jonka Jumala on antanut meille kaikille. Kuinka löytää rauha levottomalle ja oman täydellisen syntisyyden rasittamalle sydämelle, sitä keskustelimme ja vastauksen löysimme niistä Raamatun-jakeista, jotka myös olivat ratkaisevat Lutherin "uudelle" löydölle, kun hän viimein käsitti evankeliumin. Kristuksen sovituskuolema meidän syntisten edestä, sen uskolla omistaminen ilman omia tekoja, tuo rauhan, sillä "evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovalle pelastukseksi..." (Room. 1:16-17).

Ennen Sudaniin siirtymistä vietin viikon Ugandassa. Jatkolento Ugandasta (Kampala)Sudaniin Lähetyslentäjien (MAF) pienkoneella oli vasta seuraavalla viikolla. Käytin viikon Ugandan kristittyjen hyväksi ja avustin paikallista Ugandan evankelis-luterilaista kirkkoa heidän evankelistakoulutuksessaan. Oli rohkaisevaa saada tavata ugandalaisia maallikkokristittyjä, jotka toimivat pienissä seurakunnissa evankelistoina eli maallikkosaarnaajina ja seurakunnan opettajina ennen valmistumistaan pappisseminaaristaan seurakuntien paimeniksi hoitamaan sanaa ja sakramentteja. Heidän todistuksensa ja työnäkynsä oli pysähdyttävä. He miettivät, miten saisivat vietyä ihmisille evankeliumia, että ihmiset pysähtyisivät kuulemaan hyvää sanomaa. He olivat valmiit antamaan Kristukselle koko elämänsä.

Kotimatkalle lähdin torstaina 3. syyskuuta ja jälleen rakkaan Karitani luona olin lauanai-iltana.

Rukoilkaa Ugandan ja Sudanin kristittyjen puolesta!
Vesa Pöyhtäri

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Suvijuhlilta kesälomalle

Rauhan Sanan kesän 2009 Suvijuhlat pidettiin Ylivieskassa. Juhlista jäi hyvä muisto. Järjestelyt olivat todella hienosti onnistuneet, ruokailussa ei ollut liikaa jonotusta, parkkitilaa oli lähellä seurapaikkaa ja tilat sellaiset ettei sadekaan olisi haitannut. Ylivieskan kaupungin koulukeskusta voi todella pitää hienona paikkana tällaisille juhlille. Ja kaupunkikin antoi hienosti tilat käyttöön!

Hengellisesti juhlat saivat puhutella monia juhlavieraita. Taivaallinen isämme taittoi meille sanan leipää monien eri puhujien lahjojen kautta. Saimme uskoa syntimme anteeksi ja saimme ohjausta ja kehotuksia matkalle. Ehtoolliskirkko oli juhlien keskipiste. Herramme Kristus tuli taivaasta alas, liittyi ehtoollisen siunaussanojen kautta leipään ja viiniin ja palveli meitä omassa pöydässään. Siihen pöytään sai tulla jokainen armoa tarvitseva, epäonnistuneeksi itsensä tunteva ja heikko taivaantien matkamies. Oli arvokasta saada palvella saarnaaja- ja pappisveljien kanssa Herran kansaa.

"Seurustelun sakramentti" on yksi tärkeä osa-alue tällaisilla koko väkeä kokoavilla juhlilla. Monien kanssa ehti paiskata kättä ja vaihtaa kuulumiset. Monin kanssa olisi halunnut oikein kunnollakin istahtaa alas ja puhella pitkään, mutta sellainen on isoilla juhlilla vaikeaa. Jutellaan sitten pienemmissä seuroissa!

Minulle suvijuhlien yhteydessä olivat viimeisimmät tehtävät ennen kesälomaa. Tiistaina käyn vielä Pörkenäsin lastenleirillä pitämässä hartautta ja pidämme Markon kanssa syksyn keskusteluiltojen suunnittelupalaverin. Lapset on jo kyselleet, että milloin isällä on kesäloma, että isä ei koko ajan kirjoita. Lomalla vähennän kirjoittelua, mutta vähän sitä kuitenkin pitää valmistaa syksyä varten eri yhteyksiin.

Hyvää lomaa!
Tavataan Himangalla ja Kållbyssa seuraavan kerran.
Vesa

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Data-katekismus ilmestynyt


Kesäkuu on ollut kovaa tutkimisen, raamatunlukemisen, kirkkohistorian kertaamisen ja kirjoittamisen aikaa. Olen kyennyt viimeistelemään jo syksyllä aloittamani katekismustyöskentelyn, ja tässä se nyt on. Venäjän lähetysmatkan peruuntuminen kesäkuulta, josta olimme Aulis Tupelin kanssa aikaisemmin sopineet, ei olisi voinut tulla parempaan saumaan tämän työn kannalta. Jumala johdatti tämänkin!

Data-Katekismus on katekismusselitys. Laestadius ja alkuherätyksen koulumiehet eli katekismusopettajat käyttivät aikoinaan Svebiliuksen katekismusta Lapin asujamiston herättämiseen ja kristinopin opettamiseen. Katekismus opittiin ulkoa. Herätys alkoi katekismuskoulujen ja Laestadiuksen saarnatuolin ympärillä. Data-katekismus ei yritä korvata Svebiliusta, se on edelleenkin oma lempi-katekismukseni, mutta se päivittää katekismuksen vastaamaan tämän päivän viestintävälineitä. Nuoriso ja keski-ikäiset ovat jo siirtyneet tietokoneisiin, evankeliumin on siirryttävä perässä.

Data-Katekismus on havainnekuvin, lyhyin tekstein ja piirroksin toteutettu katekismus. Siinä on n. 200 diaa. Olen voinut hyödyntää ulkomaanmatkojani, etupäässä Saksassa Luther-kohteissa kuvamateriaalin saamiseksi. Data-katekismusta voi käyttää itseopiskeluun, kristinopin nopeaan kertaamiseen, tietojen tarkistamiseen, nuortenopetukseen, rippikoululeireillä jne. Rippilahjaksi se soveltuu myös. Kuvat voi heijastaa myös valkokankaalle.

Katekismusta saa minulta hintaan 10,00 e.

Pastori Vesa Pöyhtäri
Raitalantie 3
90650
Oulu
vpoyhtari at hotmail.com
044-2175410

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Kohotin toista kulmakarvaa...

Oulun hiippakuntavaltuusto on hiippakunnan ylin päättävä elin. Tuomiokapituli valmistelee kokoukselle toimintasuunnitelman ja toimintakertomuksen suunnitelmistaan tulevalle vuodelle ja arvioksi menneestä. Olen hiippakuntavaltuutettuna jo toista kautta. Tehtävä on vastuullinen vaikka usein myös voimia vievä.

Olisihan helppo olla valtuutettuna, kun ottaisi sen asenteen, että kapituli ja piispa aina tekevät kaikki hyvin ja perustellusti ja seuraten pyhän Raamatun terveellisiä opasteita. Voisi olla sellainen kiva mies. Lähes jokaisessa puheenvuorossani olen kiittanyt hiippakunnan toimintaa ja erityisesti sihteeristön innokkuutta. Myös piispan ja tuomiokapitulin toimintaa olen kiitellyt ja ihan asiasta.

Mutta aina en ole vain kiitellyt. En ole voinut hyväksyä kaikkea, mitä on tehty tai jätetty tekemästä. Useasti olen joutunut jättämään myös eriävän mielipiteen, jossa olen osoittanut puutteita ja perustellut kantani.

Viimeisin hiippakuntavaltuuston kokous oli nyt kesäkuun alkupuolella. Kuulin siitä puheenjohtajalta tänään. Olin jo vähän aikaa ihmetellyt ja kummeksinut, miksi ei kokouskutsua kuulu, onko se peruttu vai siirretty vai mitä on tapahtunut. Kävin hiippakunnan sivuiltakin sitä etsimässä. Lopulta siis tänään soitin puheenjohtajalle ja kysyin kokousajankohdasta, ja hänen vastauksensa "kokous on pidetty jo kesän alussa" sai kulmakrvani kohoamaan hieman.

Tästä ei tule tehdä virheellisiä johtopäätöksiä. Puheenjohtajan mukaan monia muitakin oli poissa. Ehkä tuomiokapitulissa, jonka vastuulla on kokouskutsujen postittaminen, on osoiteohjelmat mennyt sekaisin datassa. Tai sitten Itella on kadottanut kokouskutsuni. Ei ole tiedossani että muille ei olisi tullut postia.

KEHITYSEHDOTUS: Hiippakuntavaltuuston kokousten kokouskutsut ja asialistat pannaan asiaankuuluvalle paikalleen nettiin hiippakunnan sivuille. Sieltä jokainen voisi tarkistaa kokouksen päivämäärän ja käsiteltävät asiat. Kokoushan on avoin kaikille, joten pöytäkirjakin olisi hyvä tulla sinne. Strategiassa olemme painottaneet avoimuutta ja tiedotusta... siis painottaneet.

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Muslimien Eurooppa-lähetys ja Herran vastaus

1980-luvun puolivälissä olin lähetystyössä Englannissa. Vietimme seitsemän nuoren aikuisen kanssa vajaan vuoden Lontoossa ja teimme lähetystyötä Lontoon siirtolaisten parissa. Tuohon aikaan siirtolaisia oli jo miljoona yksin Lontoon kaupungissa. Suurin osa siirtolaisista oli muslimeja.
Meillä oli monia hyviä keskusteluja heidän kanssaan. Yleisvaikutelma heistä oli ystävällinen. Tietysti ymmärsimme, että heidänkin motiivi oli käännyttää meitä Islamin uskoon, sillä Islam on lähetysuskonto, jonka päämääränä on tehdä koko maailma islamilaiseksi. Tähän heitä velvoittaa Koraani.

Tällä viikolla posti toi minulle Kristet Perspektiv-lehden. Lehden pääkirjoitus herätti vanhat Lontoon-muistot. Pääkirjoituksen mukaan Euroopassa on käynnissä "hiljainen vallankumous" kristinuskosta Islamiin. Näyttää siltä, että lähetyskilpailussa voittaja on ainakin Euroopan kohdalla Islam. Seuraavassa muutamia lukuja:

Ranska: Syntyvyys ranskalaisissä perheissä 1,8%, syntyvyys Ranskan muslimiperheissä 8,1%. Alle 20-vuotiaista lapsista 30% on muslimeja, suurkaupungeissa 45%. 40 vuodessa muslimeja on Ranskassa puolet väestöstä.
Enlanti: 30 vuodessa muslimien lukumäärä on noussut 82 000:sta 2,5 miljoonaan.
Alankomaat: Syntyneistä puolet on muslimeja. ennusteen mukaan 15 vuodessa puolet kansasta on muslimeja.
Belgia: Puolet syntyneistä ja 25% koko väestöstä on muslimeja.
Saksa: Saksa on islamilainen maa 40 vuoden kuluessa. Valtion tilastokeskuksen mukaan suuntausta ei voida enää pysäyttää.
Koko Eurooppa:Maahanmuuttajista 90% on muslimeja.

Jos, ja niin kuin näyttää, kun, Euroopan väestöstä on puolet muslimeja, hoitaa demokratia lopun. Demokratiapäätökset ovat enemmistöpäätöksiä, eikä siinä kysytä, mikä on totta oikein ja hyvää. Enemmistä päättää ja sillä selvä. Muiden on hyväksyttävä enemmistön päätökset. Islamin avoin pyrkimys on poliittiseen valtaan. Sillä on oma lainsäädäntö, sharia-laki, omat lainsäädäntö- ja toimeenpanotavat. Englannissa mm. Tony Blair on ehdottanut sharia-lain käyttöön ottamista Lontoon muslimialueilla.

Näiden lukujen keskellä valvovalle kristitylle nousee kysymys, Mitä olisi tehtävä? Mikä on sellainen voima, joka voittaa puolelleen niin muslimeja kuin maallistuneita ja luopuneita kristittyjä? Tähän kysymykseen voi vain Jumala vastata. Jumala puhuu meille Raamatun kautta. Raamatun Herran vastaus on yksinkertainen lähetyskäsky: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla ja opettamalla pitmään kaikki mitä olen käskenyt teidän pitää." Pakanuudessa eläville tulee julistaa evankeliumia ja kastaa heidät kristityiksi. Maallistuneille kritityille on lähetyskäskyn jälkimmäinen osa, ei uutta kastetta, vaan "opettakaa heitä".

Meillä on vastuu Suomessa, koko kansan parissa. Raamatullinen lain ja evankeliumin julistus, molemmat lyhentämättämänä ja ujostelematta ilman maailmallisten kristittyjen vaatimia lievennyksiä ja kompromisseja sanaa vastaan, voi nostaa tämän kansan kastetut takaisin kasteen armoliittoon Jeesuksen opetuslapsiksi. Evankeliumi Kristuksen sovitustyöstä Golgatalla uskon kautta omistettuna omalle kohdalleen on meille taivastie, jonka Herra on itse antanut ja jossa hän toimii Pyhän Hengen kautta. Sen saa epäonnistuneenakin uskoa. Ja meitä on paljon.

On myös totta, että meillä on vastuu Kristuksen palvelijoina oikean opin säilymisestä. Apostolit ovat tässä esimerkkimme. Väärältä evankeliumilta on tukittava suu - kaikki kastetut eivät pelastu, elleivät he uskossa turvaa Golgatan Herraan ja elä hänen yhteydessään "elävinä oksina". Galatalaiskirje puhuu myös voimakasta kieltä. Jeesuksen opetuskäskyyn kuuluu myös väärien opetusten torjuminen ja oikean opetuksen määrätietoinen levittäminen. Emme järjestä evankelioimistapahtumaa, seuroja, joihin kutsumme mukaan evankeliumin turhentajia ja Jumalan sanan hylkääjiä puhujiksi. Näin ovat kaikki kristityt perinteisesti toimineet. Sen sijaan raikas ja rikas evankeliumi kaikkine lahjoineen ja erilaisine julistajineen on kristittyjen rikkaus, jonka Taivaan Isä itse on antanut meille. Käytetään sitä aarretta runsaasti ja rikkaasti.

Koko Jumalan sanan opetus on meille tarpeellinen. Pyhä Henki ei ole pannut mitään opetusta Raamattuun turhaan, kaikki ovat tärkeitä. Uskon, että väärä minimointi-ohjelma "evankeliumi yksin" on tehnyt omalla tavallaan myös kieroon kasvaneita hedelmiä. Jos ei kritityille opeteta Jeesuksen käskyn mukaan "kaikkia", kasvu häiriintyy ja tulee ongelmia. Katekismuksessa meillä on hyvä esimerkki välttämättömistä opetuksista. Saarnaajille on lisäksi Isä Katekismus. Mutta ei pidä pysähtyä vain katekismukseen, vaan sen jälkeen on hyvä syventää oppimaansa. Katekismus on ponnahduslauta Raamatun koko rikkauteen ja sisältöön.

Jumala on antanut meille tehtävän. Loppuun hän lisäsi ihanan lupauksen: "Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Herra on itse kanssamme. Tehdään uusia lupauksia, omistaudutaan uudelleen Herran seuraajiksi, uskotaan evankeliumi jälleen omalle kohdallemme niin kuin silloin kauan sitten, Jeesuksen nimessä ja veressä saa nytkin uskoa kaikki synnit anteeksi - "evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovalle pelastukseksi" (Room. 1).
Vesa

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Vänbrev 4 2009

Gudsfrid
”Nåd vare med eder och frid ifrån Gud, vår Fader, och Herren Jesus Kristus. Jag tackar min Gud, så ofta jag tänker på eder, i det jag alltid i alla mina böner med glädje beder för eder alla. Jag tackar honom för att I, allt ifrån första dagen intill nu, haven deltagit i arbetet för evangelium. Och jag har den tillförsikten, att han som i eder har begynt ett gott verk, han skall ock fullborda det, intill Kristi Jesu dag. Och det är ju rätt och tillbörligt att jag tänker så om eder alla, eftersom jag, både när jag ligger i bojor, och när jag försvarar och befäster evangelium, har eder i mitt hjärta såsom alla med mig delaktiga i nåden. Ty Gud är mitt vittne, han vet huru jag längtar efter eder alla med Kristi Jesu kärlek.” (Fil. 1:2-8)

Paulus skriver till filippnerna ”ett glädje brev” som fånge och väntande på domen. Gäster fick han ta emot , men en vakt var alltid med. Endel kristna skämdes över Paulus sociala ställning som dömd, och höll ingen kontakt med honom, andra igen såg verklighets bilden och ”skämdes inte för bojor”.

Glädje brevet har något viktigt att säga oss. Paulus blev inte dyster till sinnet, han dramatiserade inte sitt tillstånd. Han förhåll sig trots allt öppen och fri.Han talade om sitt fångenskap liksom att det hörde till apostlaämbetet. Han skämdes inte över sina bojor, utan höll det för värdefullt att på ett sådant sätt vittna om Kristus. Kristus namnet var kärt för honom, det förkunnade han även som fånge. Paulus är för oss det bästa exempel när det gäller Guds storhet och hans speciella arbetssätt när det gäller att föra ut ordet! Gud råder även mitt ibland sina fiender.

Min egen ”fängelsetid” är nu på halvvägs. Det första året av min två års tjänsteledig är snart tillända. Jag hade ingen annan möjlighet än att lämna på tjänsteledighet. No inte kan man jämföra min dom med Paulus. Jag har inte blivit utestängd från kyrkans predikostolar eller från att uttföra heliga förättningar. Från Paulus togs predikostolen bort, men Gud gav honom en ännu större predikostol. Under detta år har jag fått tjäna Golgatas Herre på ett mycket speciellt sätt. Tidigare var jag en församlingspräst och mitt verksamhetsområde som kaplan i Kaukovainio var smalt. Nu är mitt verksamhetsområde från Ishavet till Europas fastland. Uppgifterna är ändå rätt så samma som tidigare, predikningar, sammankomster, gudstjänster, barn- och åldringars läger, bibeltimmar, skriftskola, katekesskola, sakramentsförvaltning, själavård, hembesök osv. Inför Gud kan jag ingenting annat än förundra mig över hans vägledning, och tacka honom för LFF:s broderliga erbjudande att sköta om missionsringens konto.

Kvinnoprästfrågan, och nu också homofrågan, gör att kristna har det svårt att leva ett lugnt gudstjänstliv. Om man inte vill ha en kvinnopräst som herde eller präster som godkänner kvinnoprästerskapet och kyrkans homo-undervisning, så lämnas inte många möjligheter i vår kyrka. På många platser, speciellt i norra finland finns ingen plats för oro, men i större städer och speciellt i Södra-Finland är situationen en helt annan. Be för dessa systrar och bröder som lever på dessa orter.

I Finlands evl.kyrka finns det kvinnopräster och präster som godkänner homo-par. Vi får möta dem ärligt som värdefulla människor, utan att ändå godkänna deras beslut och bibelsyn. På detta sätt var det i Karjasilta församling. Vi kunde glatt äta och dricka kaffe tillsammans. Ibland diskuterade vi bibelfrågan och jag uppmanade dem samt bjöd dem även till Paulus synodens kyrkodagar. På gudstjänster, sammankomster och skriftskolor var jag alltid utan kvinnopräster, men ändå mötte jag dem med vänlighet.

Gud vet, om min plats längre är att tjäna som herde i lokalförsamlingen. Själv ser jag ingen möjlighet till detta i denna situation som jag nu befinner mig i. Om jag återvänder, tas min rätt att tjäna som präst i evl. kyrka snart bort. Gud kan ändå ändra situationen. Detta är även ett böneämne.

Nyheter hemifrån
Barnen har slutat skolan och fått sitt efterlängtade sommarlov. De större barnen var i Bosund på pingstmötet och lämnade dit för en vecka för att träffa kusinerna. Dom har redan varit med mommo och moffa till ”skärä” för att sova natten där och fiska (tack Alf och Inga!). Sådana här barndomsminnen är härliga. Hanna har också ett läger i Jakobstad för kommande konfirmander, hon är redan så stor!

Med de mindre barnen är vi hemma och gör bara mindre resor. Vi åkte inte till Bosund med Mirjam för den kalla blåsten och stora folkmängdens skull. Vi hörde på talen från mötet genom datorn. Mirjam utvecklas och mår bra nu. Tack för era förböner.

Karita har gjort trädgården i skick. Vi köpte vinterhärdiga klätterrosor att skugga vårt kaffebord i trädgården, morötterna och salladen är sådda och såklart några potatisbänkar. Själv lyfte jag upp korgbollsställningen åt barnen, nu finns det en plats där också pappa kan kasta boll ibland. Buster är inte ännu i körskick.

En välsignad sommar till dig!
Vesa

Förbönslista
För ett förenat rauhansana
För predikanter och prästers broderskap
För ett fritt ords förkunnande
För alla sommarmöten
Juni (Ryssland och Estlands resorna blev inställda, så jag fick tid till att förbereda undervisnings serier om katekesen)
Perusta tidningens predikoanalys
Rauhansana skrivelse
Helsingfors 27.-28.6. sammankomst och nattvardskyrka
12.7. Anetjärvi
17.-19.7. Ylivieska suvijuhlat
21.-31.7. kesäloma
1.-2.8. Himango
7.-9.8. Kållby
15.-16.8.Oulu sommarmötet
16.8. gudstjänst ,Oulu

Luther-resa.
Resan är flyttad till våren 2010.
Resans pris försöker vi också få ner.
Gruppstorlek 20 pers.
Vesa Pöyhtäri
044-2175410
vpoyhtari@hotmail.com

___________________________________________
Om ekonomi
Missionsringen har för tillfället ca. 200 medlemmar. Vi önskar bli minst 250 medlemmar, och kunna samla in 4000-5000 euro i månaden, på detta sätt skulle även pengar lämnas över för verksamheten. Arbetstagarens sociala kostnader är stora i Finland, den största delen av lönen går till staten såsom pensionsavgifter osv. Höstens löner har vi kunnat betala. Ett tack till Herren!

På vilket sätt kan jag ge?Om det är möjligt, kan du före den 15 varje månad betala in en summa. Storleken bestämmer du själv.

Konto: Innehavare: LFF rf./ Pöyhtäris stödgrupp
Kontonr. 106530-223499
Ref. nr. 13

Låt banken sköta din månadssumma- gör en betalnings överenskommelse
Banken betalar automatiskt varje månad till kontot den summan som du vill bidraga med. Eller så besöker du banken personligen och ber dem sätt in en önskad summa till kontot.

Vesas stödgrupp