Toinen laintaulu sisältää ihmisten keskinäiseen elämään liittyvät käskyt. Luojamme on kiinnoostunut arkipäivästämme, siitä mitä me teemme, miten harjoitamme ammattiamme, miten elämme perheessä, yhteiskunnassa ja seurakunnassa. Jumalan ihastus on ihmislapset. On turvallista, kun tietää, että emme ole täällä yksin omin nokkinemme, vaan Herramme on kanssamme ja johtaa mietä tahtonsa tietä.
Toisen laintaulun aloittaa käsky vallasta ja alamaisuudesta. Jumala on luonut ihmisen elämään muiden kanssa. Ihmiset järjestätyvät yhteisöihin sen tähden, että meihin on luotu sellainen tarve. Yhteiselämä ei onnistu, jos yhteisöllä ei ole asetettua järjestystä. Vastuunkantajat, johtajat, työntekijät, opettajat, taiteilijat, kasvavat ja kasvattajat... nämä kaikki ovat yhteisörooleja. ON taito olla johtaja. Taito on myös olla alamainen. Kaikki me olemme näitä molempia eri yhteisöllisissä suhteissa.
Ihmisen ensimmäinen yhteisö on perhe. Se on ihmiselämän harjoittelumaaperä. Perhe on hyvä kasvualusta sen tähden, että se ei ole ihmisten itsenäisesti kehittelemä instituutio, vaan sen alkuperä ja asettaminen on Jumalalta. Jumala loi Adamin ja Eevan ja asetti näin miehen ja naisen välisen avioliiton lasten kasvupaikaksi. Lasten kasvu on ollut Jumalalle sellainen erityishuoli, että hän on tahtonut pitää itsellään lasten kasvualustan muodostamisen.
Perheen asettamisessa ensimmäiseksi yhteisöksi voidaan nähdä sellainen tarkoitus, että Jumala sen kautta ulottaa siunaavan vaikutuksensa kaikkiin muihinkin yhteisöihin, joihin kasvavat ihiset sitten liittyvät ja kantavat niissä vastuuta. Kun kasvatus "onnistuu" se tuottaa siunausta (Tässä kohtaa jokaisen vanhemman päät painuvat ja mieleen tulee arka rukous, "Johdata Herra minua isänä ja äitinä antamaan näille lapsille jotakin sinun siunauksestasi".)
Ei voi kuin ihmetellä sitä jumalallisenrakkauden ja hyvän johdatuksen määrää...
Käy katsomassa diat kohdasta "KATEKISMUSKOULU"
Vesa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti