Ehtoollisjumalanpalvelus on Jeesuksen asettama jumalanpalvelus. Siinä on jotakin sellaista ajatonta ja alkuperäistä, jota saa muista kokoontumisista hakea. Tämä ei tarkoita, ettteivätkö muut sanan opetustilaisuudet ja julistaminen olisi tärkeää. Tietysti se on tärkeää. Sitähän Herra itsekin teki. Mutta ehtoollisjumalanpalvelus on jotakin vielä erityistä.
Alkukirkossa ja apostolien aikaan se oli kristittyjen normaalikokoontuminen. Sitä vietettiin Herran päivänä eli sunnuntaina, joka on uuden elämän alkamisen päivä. Sunnuntaina Jeesus voitti kuoleman. Kristillinen seurakunta/kirkko on Kristukseen kasteessa ja uskossa liitettyjen, uutta Kristus-elämää elävien, juhla.
Alkukirkollinen jumalanpalvelus jakaantui kahteen osaan: ensimmäinen osa oli sana-osa. Siihen saivat osallistua myös katekumeenit ja myös uteliaat, jos he tulivat tilaisuuteen kunnioittavalla mielellä. Katekumeenit olivat kasteoppilaita, joille opetettiin sanaa ja uskoa ja heitä valmistettiin kastetta varten. Sana-osassa luettiin pyhiä kirjoituksia, rukoiltiin ja ylistettin Jumalaa, kehotettiin pyhään elämään niitä, jotka eivät vielä olleet kristittyjä sekä rohkaistiin kristittyjä kilvoituksessa.
Toinen osa oli ehtoollis-osa. Ehtoollisen alkaessa jumalanpalveluksesta ohjattiin viereisiin huoneisiin odottamaan kaikki ne, joita ei oltu vielä kastettu ja jotka näin eivät vielä olleet päässeet seurakunnan eli Kristuksen ruumiin jäseniksi. HEidän puolestaan rukoiltiin ja heidät siunattiin, mutta ehtooliselle heitä ei vielä päästetty. Myös sellaiset kristityt ohjattiin sivuun, jotka elivät josssakin julkisynnissä tai harhaopissa. Kristityt kutsuttiin ehtoolliselle. Jos seurakunnassa oli riitaisuksia kristittyjen välillä, heitä kehotettiin sopimaan eli tekemään rauha keskenään. Kristuksen pöytä oli rauhan pöytä, siihen ei voinut tulla, jos oli riita-asia jonkun veljen tai sisaren kanssa. Siksii nykyäänkin pappi sanoo juuri ennen ehtoollista "Herran rauha olkoonteidän kanssanne".
Ehtoolliinen oli heikkojen syntisten ateria, jossa Kristus itse sakramentin pyhyydellä vahvisti ja rohkaisi uskossa eteenpäin. Se oli sovituksen ateria. Ihminen tuli jälleen osalliseksi Kristuksesta eli pelastajasta ja hänessä olevasta pelastuksesta. Kristitty eli Kristus-elämää, jossa yhteys Kristukseen oli A ja O.
Pääsisinpä usein ehtoolliselle! Samoin kuin evankeliumia, sielunvihollinen vihaa myös ehtoollista. Se haluaisi tehdä siitä vain viiniä ja leipää, koska sellaisesta ei ole hänen päämäärilleen mitään uhkaa. Mutta me rakastamme ja haluamme sitä viettää Herran tahdon mukaan. Koska olemme kristittyjä!
