torstai 21. huhtikuuta 2011

Pääsiäistervehdys

"Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (Jes. 53:5)

Tänä päivänä, kaksituhatta vuotta sitten Jerusalemin kaupungissa, sen hallintopalatsien ja hengellisen eduskunnan pölyisillä esipihoilla kuulusteltiin erästä nasaretilaista miestä. Häntä hakattiin, ruoskittiin ja syljettiin hänen ruumiinvoimiensa väsyttämiseksi ja henkiseksi ja psykologiseksi nujertamiseksi.

Hänen vikansa oli se, ettei hän "ymmärtänyt olla hiljaa". Hän ei kumartanut hallintoeliittiä, ei uskonnollista eikä maallista. Kyllä hän veronsa maksoi ja myös opetuslastensa puolesta. Hän myös säilytti yhteiskuntarauhaa opetuksillaan ja esimerkillään. Hän opetti lähimmäisenrakkautta ja antoi syntejä anteeksi. Nämä teot eivät kuitenkaan merkinneet eliitille mitään, sillä hän oli astunut heidän varpailleen. Eliittiä ei saa häiritä, se on mustasukkaisen tarkka kuvastaan kansan keskuudessa. Sen täytyy saada olla se ihailtu kansan esikuva jumalanpelossa. Se haluaa säilyttää eliitin asemansa, valtansa. Joka ei kumarra eliittiä, sen ei ole oikeus olla olemassa. Hänet hiljennetään, hänen toimintamahdolisuuksia kavennetaan, hänestä levitetään perättömiä huhuja, mm. sellaista, että hän suunnittelee vallankaappausta ja yrittää kansan kuninkaaksi. "Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari"."

Eliitille kelpaa vain keisari. Eliitti etsii maallista kunniaa ja asemia, tekonsa he tekevät että kansa heitä kiittäisi ja ylistäisi. "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari!", huudettiin Pilatukselle. Tuo huuto on uskontunnustus.

Kristitylle nasaretin mies on Jeesus Kristus. Hän on Jumalan Poika, neitseestä syntynyt, maailmankaikkeuden luoja ja hallitsija, joka hallitsee vaikka äärimmäisen heikkouden kautta. Jesajan kirjan profetia kertoo, mistä on kysymys, "Hän on runneltu meidän pahain tekojemme tähden". Suuri heikkouden hetki, ei hän mitään voinut tehdä. Hän oli jättäytynyt täysin johtajien armoille. Johtajat saivat näyttää hänelle, mitä heidän uskontunnustuksensa merkitsee hurskaille ja Raamatun mukaan kilvoitteleville. Sellaista ei sallita, sellainen on lopetettava. Tämä nasaretin mies oli heidän silmissään kääntynyt väärän auktoriteetin puoleen, kun oli jäänyt Jumalan sanan varaan. Nyt hän saisi maistaa heidän käsistään, mitä merkitsi se ettei käsittänyt kuka on keisari!

Jeesus Kristus kuoli ja haudattiin. Kuninkaamme kuolema on meidän apostolisen uskontunnustuksemme sanoma. "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (Jes. 53:5). Tämä on evankeliumi. Tämä on seurakunnan kallein aarre, kuten sen uskonpuhdistajamme Lutherkin sanoi.

Keisarin kannattajien voima ei kuitenkaan ollut se viimeinen sana. Jäljelle jäi Jumalan sanassa ennustettu kuolleista herääminen. Kolmantena päivänä, ani varhain, naiset eivät löytäneet kuollutta kuolleitten joukosta, vaan saivat kohdata elävän Herran. Kristus on voittanut kuoleman, hänellä on kaikki valta. Murtuneiden usko syttyi uudelleen ja he saivat voiman tunnustaa, "Rabbuuni", Opettajani. Heidän kuninkaansa kuolema ristillä ei jäänyt viimeiseksi tapahtumaksi. Heillä on nyt uusi elämä Kristuksessa, "vanha on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut!"

Keisarinkin kumartajat voivat kääntyä. Nikodeemus ei suostunut heidän neuvoonsa, vaan oli eri mieltä. Monet hallitusmiehistä uskoivat ja seurasivat Herraa. Ylösnousseen seuraajiksi tuli monia kirjanoppineita ja tavallisen kansan jäseniä. Ylösnousseen seurassa raja-aidat murtuivat. Enää ei ole luokka-eroja, ei eliittiä, vaan kaikki ovat yhtä kansaa, joka kutsuu itselleen paimenet, sellaiset paimenet, joilla on oikea uskontunnustus, "Jeesus Kristus on Herra". Tätä joukkoa kutsutaan Raamatussa "ulos kutsutuiksi" eli seurakunnaksi. Heidät on kutsuttu ulos maailman hengen vallasta Kristuksen kuninkuuden suojiin. Siellä kaikki ovat pahuudessa lapsia mutta Hengen viisaudessa aikuisia, siellä ei viisastella keisarin tavaralla. Kristittyjen viisaus on ennen kirjoitettu Jumalan sana. Se on jokaiselle kristitylle kirja, jonka jo "lapsuudestasi saakka tunnet" ja se voi "tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa".


Siunattua ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä kaikille kristinuskovaisille kaikkialla!

Vesa Pöyhtäri

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kirkossa painostetaan rahalla luopumaan raamatullisesta opetuksesta

Luin oheisen uutisen:
"Helsingin seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto päätti viime viikolla olla antamatta projektimäärärahaa Kansanlähetyksen lähetystyöhankkeille. Yhteinen kirkkoneuvosto ei kuitenkaan täysin evännyt tukea vaan haluaa kuulla vielä Kansanlähetyksen johtoa ja kuulla sen linjauksia, kertoo Kirkko ja kaupunki

Helsingin seurakunnat jakavat vuosittain projektiavustuksia lähetykseen ja kansainväliseen diakoniaan. Kansanlähetys anoi yhteensä 133 000 euroa hankkeisiinsa.

Aikaisemmin tuki on evätty Suomen Luterilaiselta Evankeliumiyhdistykseltä sen naispappeuden vastaisen linjan vuoksi.

Helsingin seurakuntayhtymän ja Kansanlähetyksen edustajien välinen neuvottelu toteutunee pääsiäisen jälkeen, jolloin seurakuntayhtymä toivoo saavansa selvityksen Kansanlähetyksen linjasta.

– Rahanjako edellyttää sitä, että olemme Kansanlähetyksen kanssa samoilla linjoilla, sanoo yhteisen seurakuntatyön johtaja Pentti Miettinen tällä viikolla ilmestyvän Kirkko ja kaupungin haastattelussa."
(kotimaa24)

KOMMENTOINTIA:
Helsingin seurakuntayhtymän ratkaisu olisi jotenkin ymmärrettävissä, jos Suomen evl. kirkko olisi tehnyt päätöksen, että kirkon aikaisempi virkakäsitys, jossa pitäydytään pappisvirkaan vihittyjen miesten pappeuteen, olisi väärä. Sen sijaan kirkko on tähän saakka hyväksynyt vanhemman virkakäsityksen ja sallinut sen opettamisen "tulevillekin sukupolville".

Helsingin päätös nojaa median luomaan, joidenkin kirkon johtajien suosiollisella tuella, mielikuvaan ja käsitykseen, että kirkko olisi jotekin luopunut entisestä käsityksestä siirryttyään naispappeuteen. Mutta näin asia ei ole. Sen osoittaa jo ponsikin, jolla taattiin "naispappeuden torjuville" oikeus toimia kirkossa (luonnollisesti pitäytyen vihittyjen miesten pappeuteen, sillä muuten ei pontta olisi tarvinnut kirjoittaa). Naispappeus ei muuttanut kirkon oppia, vaan toi vanhemman viran rinnalle uuden viran, jossa naisetkin voivat toimia. Kirkosta tuli tosiasiallisesti kahden järjestyksen kirkko.

Jo SLEY:n lähetysvarojen lakkauttaminen (miljoona euroa) heidän virkakantansa johdosta oli Helsingille rikkomus Suomen lakia vastaan. Yhdenvertaisuuslaki suojaa julkisyhteisön sisällä olevia mielipidevähemmistöjä enemmistön mielivallalta. Nyt Helsinki pyrkii tekemään saman Kansanlähetyksen lähetystyölle.

SLEY ei taipunut rahahanojen sulkemisen edessä. Jumalan sana oli kalliimpi kuin kirkon rahat. Jumala siunasi tämän niin, että SLEY:n kenttäväki uhrasi omistaan sitä enemmän. Toivon, että Kansanlähetykselle kävisi samoin.

Joka tapauksessa kokonaistilanne on se, että kirkko köyhtyy kovaa vauhtia. Se joutuu miettimään satsatako seiniin vai toimintaan. Kirkon köyhtyminen tulee vaikuttamaan myös kirkon tukemien järjestöjen toimintaan ja ne joutuvat yhä enemmän siirtymään takaisin omarahoitteiseen toimintaan. Tämä on otettava vastaan kiitollisin mielin ja Jumalalta tulevana johdatuksena. SLEY ja Kansanlähetys kulkevat edellä ja toiset tulevat perässä. LFF ja muut "vapaat järjestöt" saavat kiittää Jumalaa, että toimintaa ei ole rakennettu kirkon avustusten varaan!
Vesa Pöyhtäri