Kirkollinen ilmapiiri kovenee koko ajan. Turun hiippakunta on jatkanut kovaa linjaansa. Kaksi kilvoittelevaa pappisveljeämme, Jari Rankinen ja Markus Malmivaara Vammalan seurakunnasta, ovat nyt saaneet rangaistuksensa. Heidän syytteensä oli sama kuin minulla, eli he eivät voineet mennä alttarille yhdessä naispapin kanssa toimittamaan jumalanpalvelusta. Jalat varmasti olisivat heidät sinne asti kantaneet ja he olisivat hoitaneet työn miehuullisesti. Mutta sydän - omatunto - ei päästänyt.
Kristinusko on ollut aina omantunnon kristillisyyttä. Omatunto on noteerattu aina korkealle. Kerrotaan englantilaisesta kirkonmiehestä, joka oli Rooman paavin hovissa ja kardinaalit olivat ryhmittyneet paavin ympärille. Jokaisen kardinaalin oli vuorollaan kohotettava malja ja lausuttava "paaville". Kun tuli englantilaisen vuoro, hän kohotti maljan ja lausui: "Ensin omalletunnolle, sitten paaville".
Me emme kohota maljoja, se ei kuulu suomalaiseen tapaan. Mutta on meillä opittavaa tältä englantilaiselta, John Henry Newmanilta. Omatunto on ensin. Mutta ei suinkaan mikä tahansa omatunto, kenenkään omatunto ei ole erehtymätön. Siksi kukaan ei voi piiloutua omantuntonsa taakse sanoen, ettei se ja se Raamatun vastustaisuuteni ole minulle syntiä, koska omatuntoni ei soimaa. Ei näin. Sen sijaan meitä on tarkoin opetettu, että Jumala puhuu omassatunnossa Jumalan sanan mukaisesti. Muu ääni on siellä ihmisen omaa keksintöä.
Palaamme Jariin ja Markukseen. Heidän oppi-isänsä tässä kieltäytymisessä oli Martti Luther, ja sitä kautta apostolinen vanha Kirkko. Lutherilta vaadittiin tuomioistuimessa vain pienen pientä tekoa - että hän lausuisi "revoco" , peruutan, ja suostuisi näin kannattamaan löytämäänsä raamatullista evankeliumin oppia vain sydämessään eikä toisi sitä enää julki toisille. Tiedämme kaikki, ettei hän perunut, vaan pysyi kirjojensa kannalla - "Tässä seison, enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon". Hän ei voinut peruuttaa yhtään kirjoitustaan, sillä niiden ei voitu osoittaa olevan Jumalan sanan vastaisia. Lutherin toiminta opettaa meille sitä sa´maa mitä apostoli Jaakob - usko tulee julki teoissa, sillä "ilman tekoja on usko kuollut".
Kun pastorit ajetaan ulos, kuka hoitaa sitä Kristuksen laumaa Vammalassa, joka haluaa elää jumalanpalveluselämää sanan mukaisesti? Tämä on kysymys, johon Turun hiippakunta ei voine vastata ilman, että se ottaa päätöksensä takaisin. Joka tapauksessa Jumalan omat eivät jää hoitoa vaille, rikas isä hoitaa niin paimenet kuin laumankin.
Rukoilemme Jarin, Markuksen ja Vammalan seurakunnan kanssa ja puolesta Lutherin sanoin:
Me kiitämme sinua, rakas Jumala,
että saamme kuulua niiden joukkoon,
jotka ovat sinun omiasi.
Me tiedämme, että meillä on sinun sanasi
ja että meitä sen takia vainotaan ja koko
maailma on sen takia meidän vihollisemme.
Siksi me olemme aivan varmoja siitä,
että kuulumme sinun laumaasi.
Se lauma on perivä iankaikkisen elämän.
Amen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti