keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Kotimaa24 blogisti Paarman kaudesta
KOTIMAA-LEHDEN NETTINUMERON BLOGISTI ON SUMMANNUT OSUVASTI EDELLISEN ARKKIPIISPAN, JUKKA PAARMAN KAUDEN. KANNATTAA LUKEA, ETTÄ ELÄISIMME TÄTÄ PÄIVÄÄ.. LUE TÄSTÄ
maanantai 17. toukokuuta 2010
Nyt se on sitten tiedotettu, mutta väärin
Kaleva-lehti uutisoi Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun. Korkein hallinto-oikeus piti voimassa Oulun tuomiokapitulin antaman rangaistuksen naispappeusyhteistyötä kieltäytymisestä. Oulun tuomiokapituli ajaa kirkkopoliittista linjaa, johon kuuluu naispappeuden vastustajien elinolojen kaventaminen paikallisseurakunnissa. JOs seurakunnassa on yksikin naispappi, ei Raamattun virkakäsityksen kannattajalla ole mahdollista enää palvellla pappina ilman rangaistuksia. Ei myöskäään seurakuntalaisella ole oikeuksia tässä suhteessa.
Mitä saan siis pappina tehdä nyt? Kalevan uutisoinnin korjaamiseksi lausun vain minimin: Minulta ei otettu pois pappisvirkaa. Saan edelleen täysin esteettä toimittaa jumalanpalveluksia, pitää rippikouluja, kastaa, haudata ja vihkiä sekä opettaa Raamattua Suomen evl.kirkon lailllisena pappisviran haltijana.
Toisaalta, tuomiokapituli on tehnyt myös päätöksiä, jossa Raamatun virkakäsityksen edustaja ei saa tuomiokapitulilta vaalisijaa. Näin kävi mm. Kannuksen seurakunnan tapauksessa. Myöskään kappalaiseksi ei ole enää pääsyä, vaikka seurakuntakin tahtoisi (Lapuan hpk-päätös). Uusia pappeja ei ole vihitty enää 10 vuoteen ilman, että vihittäviä on pakotettu loukaamaan Sanaan sidottua omaatuntoaan vastaan. Se on kirkon päättäjiltä synti ja lähimmäisenrakkauden vastaista.
Toivon näköalat
Suuri kriisi on myös suuri mahdollisuus. Kirkkoromantiikan aika on ohi. Romanttisilla ajatuksilla ei ole enää katetta, vaan on palattava kirkoliseen realismiin. Kristityt ovat aina kilvoitelleet olla aitoja realisteja.
Realismi on Jumalaan turvautumista. Meillä on Elävä Jumala. Hän huolehtii, että Jumalan sana ja sakrametit sekä jumalanpalvelus jatkuu kaikissa tilanteissa. Jos se ei ole mahdollista osoitteessa A se on mahdollista osoitteessa B. Herramme on vapauttanut meidät palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiämme "siellä missä evankeliumi oikein saarnataan ja sakrementit Kristuksen asetuksen mukaisesti jaetaan" (Augsb. tunn.).
Joillakin paikkakunnilla on vielä viroissa Raamatullsia pappeja, jotka ovat pysyneet Raamatun kannalla. Saamme tukea heitä kaikin tavoin. Niillä pikkakunnilla, jossa vanhauskoiset papit on "siivottu" pois, on mahdollisuus hakeutua herätysliikkeiden pitämään jumalanpavleuselämään. Jumala ei jätä kansaansa ilman apuaan.
Mitä saan siis pappina tehdä nyt? Kalevan uutisoinnin korjaamiseksi lausun vain minimin: Minulta ei otettu pois pappisvirkaa. Saan edelleen täysin esteettä toimittaa jumalanpalveluksia, pitää rippikouluja, kastaa, haudata ja vihkiä sekä opettaa Raamattua Suomen evl.kirkon lailllisena pappisviran haltijana.
Toisaalta, tuomiokapituli on tehnyt myös päätöksiä, jossa Raamatun virkakäsityksen edustaja ei saa tuomiokapitulilta vaalisijaa. Näin kävi mm. Kannuksen seurakunnan tapauksessa. Myöskään kappalaiseksi ei ole enää pääsyä, vaikka seurakuntakin tahtoisi (Lapuan hpk-päätös). Uusia pappeja ei ole vihitty enää 10 vuoteen ilman, että vihittäviä on pakotettu loukaamaan Sanaan sidottua omaatuntoaan vastaan. Se on kirkon päättäjiltä synti ja lähimmäisenrakkauden vastaista.
Toivon näköalat
Suuri kriisi on myös suuri mahdollisuus. Kirkkoromantiikan aika on ohi. Romanttisilla ajatuksilla ei ole enää katetta, vaan on palattava kirkoliseen realismiin. Kristityt ovat aina kilvoitelleet olla aitoja realisteja.
Realismi on Jumalaan turvautumista. Meillä on Elävä Jumala. Hän huolehtii, että Jumalan sana ja sakrametit sekä jumalanpalvelus jatkuu kaikissa tilanteissa. Jos se ei ole mahdollista osoitteessa A se on mahdollista osoitteessa B. Herramme on vapauttanut meidät palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiämme "siellä missä evankeliumi oikein saarnataan ja sakrementit Kristuksen asetuksen mukaisesti jaetaan" (Augsb. tunn.).
Joillakin paikkakunnilla on vielä viroissa Raamatullsia pappeja, jotka ovat pysyneet Raamatun kannalla. Saamme tukea heitä kaikin tavoin. Niillä pikkakunnilla, jossa vanhauskoiset papit on "siivottu" pois, on mahdollisuus hakeutua herätysliikkeiden pitämään jumalanpavleuselämään. Jumala ei jätä kansaansa ilman apuaan.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Raamatun hepreaa opiskelemaan Oulussa
SHALOM!
HEPREAA JA RAAMATTULUENTOJA
OULUN KESKUSTA SYKSY 2010
*HEPREALAINEN RAAMATTU 27.-28.8.2010
Perjantaina iltapäivällä opetetaan heprean alkeet ja illalla käydään
läpi kieliopin keskeisiä rakenteita. Lauantai on raamattuluentopäivä,
jossa käydään läpi Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkua sana sanalta
hepreankielisen alkutekstin mukaan edeten ja sitä
teologis-hengellisesti selittäen. Kumpaankin päivään voi tulla mukaan
myös kuunteluoppilaana. Kurssille voi osallistua osa-aikaisesti.
pe 27.8. klo 13.30-16.45 ja klo 17.45-21.00
la 28.8. klo 9.30-12.00 ja klo 13.00-16.15
*HEPREAN ALKEET 17.-18.9.2010
pe 17.9. klo 17.00-21.00 Heprean kirjaimisto ja lukusäännöt
la 18.9. klo 9.30-12.00 ja klo 13.00-16.15 Harjoituksia ja nominiopin
perusteita
*HEPREAA JA RAAMATTULUENTOJA TORSTAISIN 23.9. - 25.11.2010 (ei 21.10.)
klo 15.00 Heprean alkeiskurssi
klo 16.00 Heprean alkeiskurssin jatko-osa
klo 17.45 Heprean verbikurssi
klo 19.30 Raamattuluentoja VT:sta
Opetuspaikka:
Oulun keskustan vanha pappila
Asemakatu 6
C-ovi, Sipiläsali
(torstain alkeiskurssi klo 15 Jössen sali)
Opettaja:
Past. Juha Muukkonen, Tornio
p. 050 359 6939
juha.muukkonen@gen.fi
www.gen.fi
Heprean oppikirja:
A. Aejmelaeus, Täyttä hepreaa (3. tai 4. laitos)
Kirjan voi ostaa myös opettajalta (28 eur).
Alkeiskurssilla kirja ei ole välttämätön.
Kursseille voi osallistua etukäteen ilmoittautumatta.
Vapaaehtoinen kurssimaksu.
BARUKH HABBA BESHEM ADONAJ!
LÄMPIMÄSTI TERVETULOA JEESUKSEN NIMEEN!
GENESIS RY, OULUN OPKO, KIRKKOPALVELUJEN OPINTOKESKUS
Haluaisitko tutustua syvemmin Jumalan Sanaan eli Pyhään Raamattuun
sekä sen Herraan ja keskukseen Jeesukseen Kristukseen? Haluaisitko
maistaa Luojamme ilmoituksen raikasta ja virkistävää vettä sen
puhtaalla ja kirkkaalla alkulähteellä? Kaipaatko ristin ja
ylösnousemuksen Herran jalkojen juurella viipymistä? Onko sinulla
Sanan nälkä ja jano?
Tervetuloa kursseille! Lihaksi tuleva Jumalan Sana ja rakkaan
Vapahtajamme sovitusveri sekä ylösnousemus ovat väkevästi läsnä jo
Vanhassa testamentissa. Pyhän Hengen johdossa kirjoitettu Raamattu
saarnaa meille kaikilta osiltaan Jeesusta - lopulta jokaisen sanan ja
jopa kirjaimen kautta! Jumala on antanut meille Raamatun, jotta
oppisimme tuntemaan Kristuksen ja pelastumaan Häneen uskomisen kautta.
Kun opiskelemme Vanhaa testamenttia ja sen alkukieltä, opimme
ymmärtämään paremmin myös Uutta testamenttia.
Heprean alkeiskursseilla käydään läpi hepreankielen alkeita. Aiempia
kieliopintoja tai edes hyvää kielipäätä ei tarvita: Opetuksessa
keskitytään Israelin Jumalaan ja Herraan, Jeesukseen Kristukseen.
Samalla on mahdollisuus oppia myös Vanhan testamentin alkukieltä.
Alkeiskurssit ovat antoisia myös niille, jotka eivät suunnittele
jatkavansa heprean opintoja.
Jatko-opetus on tarkoitettu ensisijaisesti niille, jotka osaavat
heprean kirjaimet ja vokaalimerkit sekä pystyvät vähintään auttavasti
lukemaan ja lausumaan heprean sanoja. Oppituntien lomassa kuuntelemme
ja laulamme heprealaisia lauluja. Heprean kurssit tarjoavat hyvän
pohjan ja tuen myös nykyheprean opiskeluun.
Erityisesti raamattuluennoille myös satunnaiset osallistujat ovat
lämpimästi tervetulleita. Taukojen aikana pyritään pitämään tarjolla
kylmää ja kuumaa juotavaa sekä välipalatarpeita.
Opettaja: Pastori Juha Muukkonen
HEPREAA JA RAAMATTULUENTOJA
OULUN KESKUSTA SYKSY 2010
*HEPREALAINEN RAAMATTU 27.-28.8.2010
Perjantaina iltapäivällä opetetaan heprean alkeet ja illalla käydään
läpi kieliopin keskeisiä rakenteita. Lauantai on raamattuluentopäivä,
jossa käydään läpi Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkua sana sanalta
hepreankielisen alkutekstin mukaan edeten ja sitä
teologis-hengellisesti selittäen. Kumpaankin päivään voi tulla mukaan
myös kuunteluoppilaana. Kurssille voi osallistua osa-aikaisesti.
pe 27.8. klo 13.30-16.45 ja klo 17.45-21.00
la 28.8. klo 9.30-12.00 ja klo 13.00-16.15
*HEPREAN ALKEET 17.-18.9.2010
pe 17.9. klo 17.00-21.00 Heprean kirjaimisto ja lukusäännöt
la 18.9. klo 9.30-12.00 ja klo 13.00-16.15 Harjoituksia ja nominiopin
perusteita
*HEPREAA JA RAAMATTULUENTOJA TORSTAISIN 23.9. - 25.11.2010 (ei 21.10.)
klo 15.00 Heprean alkeiskurssi
klo 16.00 Heprean alkeiskurssin jatko-osa
klo 17.45 Heprean verbikurssi
klo 19.30 Raamattuluentoja VT:sta
Opetuspaikka:
Oulun keskustan vanha pappila
Asemakatu 6
C-ovi, Sipiläsali
(torstain alkeiskurssi klo 15 Jössen sali)
Opettaja:
Past. Juha Muukkonen, Tornio
p. 050 359 6939
juha.muukkonen@gen.fi
www.gen.fi
Heprean oppikirja:
A. Aejmelaeus, Täyttä hepreaa (3. tai 4. laitos)
Kirjan voi ostaa myös opettajalta (28 eur).
Alkeiskurssilla kirja ei ole välttämätön.
Kursseille voi osallistua etukäteen ilmoittautumatta.
Vapaaehtoinen kurssimaksu.
BARUKH HABBA BESHEM ADONAJ!
LÄMPIMÄSTI TERVETULOA JEESUKSEN NIMEEN!
GENESIS RY, OULUN OPKO, KIRKKOPALVELUJEN OPINTOKESKUS
Haluaisitko tutustua syvemmin Jumalan Sanaan eli Pyhään Raamattuun
sekä sen Herraan ja keskukseen Jeesukseen Kristukseen? Haluaisitko
maistaa Luojamme ilmoituksen raikasta ja virkistävää vettä sen
puhtaalla ja kirkkaalla alkulähteellä? Kaipaatko ristin ja
ylösnousemuksen Herran jalkojen juurella viipymistä? Onko sinulla
Sanan nälkä ja jano?
Tervetuloa kursseille! Lihaksi tuleva Jumalan Sana ja rakkaan
Vapahtajamme sovitusveri sekä ylösnousemus ovat väkevästi läsnä jo
Vanhassa testamentissa. Pyhän Hengen johdossa kirjoitettu Raamattu
saarnaa meille kaikilta osiltaan Jeesusta - lopulta jokaisen sanan ja
jopa kirjaimen kautta! Jumala on antanut meille Raamatun, jotta
oppisimme tuntemaan Kristuksen ja pelastumaan Häneen uskomisen kautta.
Kun opiskelemme Vanhaa testamenttia ja sen alkukieltä, opimme
ymmärtämään paremmin myös Uutta testamenttia.
Heprean alkeiskursseilla käydään läpi hepreankielen alkeita. Aiempia
kieliopintoja tai edes hyvää kielipäätä ei tarvita: Opetuksessa
keskitytään Israelin Jumalaan ja Herraan, Jeesukseen Kristukseen.
Samalla on mahdollisuus oppia myös Vanhan testamentin alkukieltä.
Alkeiskurssit ovat antoisia myös niille, jotka eivät suunnittele
jatkavansa heprean opintoja.
Jatko-opetus on tarkoitettu ensisijaisesti niille, jotka osaavat
heprean kirjaimet ja vokaalimerkit sekä pystyvät vähintään auttavasti
lukemaan ja lausumaan heprean sanoja. Oppituntien lomassa kuuntelemme
ja laulamme heprealaisia lauluja. Heprean kurssit tarjoavat hyvän
pohjan ja tuen myös nykyheprean opiskeluun.
Erityisesti raamattuluennoille myös satunnaiset osallistujat ovat
lämpimästi tervetulleita. Taukojen aikana pyritään pitämään tarjolla
kylmää ja kuumaa juotavaa sekä välipalatarpeita.
Opettaja: Pastori Juha Muukkonen
tiistai 4. toukokuuta 2010
Kirkolliskokouksessa ydinkysymyksiä
Kevään kirkolliskokous on alkanut Turussa. Keskustelu on lähtenyt liikkeellä ja herätyskristillisten edustajien puheet ovat olleet vakuuttavia. Ohessa on kirkkoherra Lasse Marjokorven puheenvuoro, jossa hän osoittaa selvityksen ongelmia. Marjokorven puheenvuorossa osoitetaan ansiokkaasti kuinka kristillisen elämän eettiset kysymykset (joista Raamattu puhuu) kuuluvat Jumalan yksinvaltaan. Yhteiskunnalliset taikka kirkolliset virtaukset eivät saa syrjäyttää Jumalan tahtoa, jonka hän on ilmaissut kertakaikkisesti sanassaan.
Kappaleita Marjokorven puheesta (puhe kokonaisuudessaan TÄSSÄ)
"Siis keskustelussa etiikasta on pyritty irtautumaan luomiseen perustuvasta ihmiskuvasta. Selvitys luettelee tukun erilaisia perusteita, joiden nojalla kysymys homoseksuaalisuuden elämäntavan oikeutuksesta olisi ratkaistava. Selvityksen johtopäätösten mukaan kristitty arvioi oikeaa ja väärää Jumalan sanan, ihmiskunnan yhteisen moraaliperinteen, kirkon opetuksen ja yksilöllisen kokemuksensa varassa. Tällöin etiikka irtautuu siitä perustasta, joka ilmoitetaan jo Raamatun ensimmäisessä luvussa: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Kristillinen etiikka ei ole historian aikana vapaasti kehitettyä, kokemukseen perustuvaa, olkoonkin, että tieto siitä on saatu Jumalan sanan mukana vasta vähitellen. Kun Jumala loi ihmisen, syntyi myös tuo vastuusuhde Jumalaan, meidät on luotu hänen kuvakseen, hänen tahtonsa alaisiksi ja elämästämme vastuullisiksi Jumalan edessä tuomiolla.
Kristillinen etiikka on suoraan yhteydessä Jumala-uskoon, kuten sen haihtuminen on ateismin seurausilmiö. Tämänhän Paavali osoittaa Roomalaiskirjeen 1. luvussa, kun hän sanoo, että "vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt". Hiukan myöhemmin: "Kun heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala on hylännyt heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan tekemään sopimattomia." Tämä kysymys ei koske vain jotakin pientä ihmisryhmää, vaan on kaikkien ihmisten kysymys koko ajan. Jos emme pidä kiinni Jumalan tuntemisesta, elämämme turmeltuu väistämättömästi tavalla tai toisella. Yhtenä tämän Jumalan hylkäämisen seurauksena mainitaan sitten suorasukaisesti homoseksuaaliset elämäntavat. Jos ne nyt hyväksytään, pitäisi kai hyväksyä sitten muitakin Roomalaiskirjeen 1. luvun luettelossa mainittuja asioita, kuten ahneus, murhanhimo ja petollisuus.
...
Sitten vielä. Jos eettisten kysymysten ratkaiseminen kuuluu yhteiskunnalle eli yleiselle mielipiteelle, kuten maassamme yleisesti ajatellaan, ja lopulta se sitten kulkeutuu medialle, jonka hallussa on yleinen mielipide, niin ei suinkaan käy niin kuin nyt kirkossa kuvitellaan. Kirkkoa ei palkita median ylivallan alle taipumisesta, niin että ihmiset alkaisivat käydä kirkossa, liittyä siihen ja maksaa veroja, ja näin päästäisiin taas mukavaan konstantinolaiseen elämään, jossa hengellinen ja maallinen valta pitäisivät kekkereitä näennäisessä sovussa. Yleinen mielipide ei palkitse kirkkoa, vaikka se tekeytyisi miksi hyvänsä. Tähänkin selvitykseen on pujahtanut kysymys, onko esimerkiksi pyhäkouluissa tai rippikouluissa oikein tukea heteroseksuaalisen identiteetin kehittymistä. Kun tätä tietä edetään niin lopussa häämöttävät kristittyjen vainot. Totalitaarinen ateismi ei siedä sitä, että sen keskuudessa olisi vähemmistö, joka opettaisi ihmisille Jumalan sanan perusteella, että nyky-yhteiskunnan maallisten tarkoituksenmukaisuuksien vuoksi valitsema linja on väärä ja Jumalan tahdon vastainen. Nyt jo monet kristityt ovat joutuneet oikeudenkäynteihin, menettämään virkansa tai lehtien jatkuvan parjaamisen kohteeksi ilman omia ansioitaan.
Kirkko, joka ulkoistaa etiikan itsensä ulkopuolelle, pääsee lopulta nauttimaan uskonnottoman yhteisön sille laatimasta kurista. Viime vuosisata näytti tämän järjestyksen Neuvostoliitossa ja Saksassa. Modernin ihmisen suuria erehdyksiä oli ajatus, että yhteiskunnan kehityksen voi ilman seurauksia erottaa kristillisestä etiikasta. Selvityksessä lähdetään sille tielle, jossa ajatellaan, että pastoraalisen menettelyn voi ilman seurauksia erottaa kristillisestä uskosta ja elämästä. Olemme saaneet nähdä jo esimakua siitä, millaisin perustein jälkikristillinen kulttuuri käy kristikunnan kimppuun. Tuloksena on, että yhteiskunnan valtaa totalitaarinen sekulaari etiikka. Jumalan asettamien rajojen rikkomista seuraa aina uusien rajojen rikkominen. Nytkin on jo ilmassa homoavioliiton laillistaminen. Perässä seuraavat eutanasia ja moniavioisuus. On mahdotonta tietääkään, mitä kaikkea vielä keksitään. Miten kuvittelette voivanne vastustaa homoavioliittoja, jos hyväksytte nyt esitetyn rukoushetken parisuhteiden puolesta?
Kristikunta ei seuraa perässä tällä tiellä. Kirkon luopuessa kristinuskosta Jumalan kansa alkaa kasvaa sen muodollisten rakenteiden ulkopuolella tai ainakin niistä riippumatta niin kuin tosiasiallisesti käy jo laajalti meidän kirkossamme. Mikäli parisuhteiden siunaaminen hyväksytään tavalla tai toisella, ajaudutaan tilanteeseen, jossa kristillinen kulttuuri katoaa. Kristinuskoa edeltänyt kreikkalainen kulttuuri, siis se muinainen, pääsee voitolle. Siihenhän kuului pederastia melkein luonnollisena ilmiönä. Välttämättä siitä ei ole kovin pitkä matka nyt suuresti paheksuttuun pedofiliaan. Luovuttaessa Raamatusta uskon ja elämän ylimpänä ohjeena tilalle tulee omalaatuinen ´homo mensura´-periaate. Sehän oli kreikkalaisen filosofi Protagoraksen kuuluisa lause: ihminen on kaiken mitta. Tämäntapaisia argumentteja kuulee jo nyt täällä kirkolliskokouksessakin, että jokaisella täytyy olla oikeus ihmisoikeuksien nojalla ratkaista kaikki elämään koskevat kysymykset.
Selvityksessä todetaan, että piispainkokoukselle on yleistoimivalta antaa pastoraalisia ohjeita kirkolliskokouksen säädösten ja päätösten asettamissa puitteissa. Se jatkaa, että yleistoimivallan nojalla annetut ohjeet ovat suosituksia, eivät sitovia määräyksiä. Nyt ei ole olemassa kirkolliskokouksen päätöstä, jolla olisi avattu papin virka rekisteröidyssä parisuhteessa eläville. Samaten parisuhteen siunaamista ei ole hyväksytty kirkolliskokouksessa. Kummastakin asiasta olisi päätettävä 3/4:n enemmistöllä, koska ne ovat uskoon ja oppiin kuuluvia asioita. Piispainkokous seikkailee alueella, jolla sillä ei ole kestävää pohjaa. Se käy ilmi selvityksen sanamuodosta, jossa kirkolliskokousta suostutellaan luovuttamaan päätösvaltansa oppia ja uskoa koskevassa asiassa piispainkokouksella vain yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, kun asia on "enemmänkin pastoraalinen", kuten siinä sanotaan. Ikään kuin olisi kysymys vain käytännön järjestelyistä, vaikka kyseessä on asia, joka uhkaa esimerkiksi yhteyttämme suomalaisiin sisarkirkkoihin. Siis nyt aiotaan luoda naamioitu kirkollinen toimitus rukoushetken nimellä. Menettely on virheellinen alusta loppuun, koska se on Raamatun, tunnustuksen, kirkon tradition ja kristillisen etiikan vastainen. Se ei tee oikeutta myöskään kyseiselle parisuhteille, joille tarjotaan aidon Jumalan sanan sijasta väärennös avioliiton siunaamisesta. Kirkossa on aina vallinnut sellainen periaate, että lex credendi on sama kuin lex orandi - siis uskon laki on rukouksen laki. Emme voi pitää sellaisia rukoushetkiä, jotka ovat vastoin kristillistä uskoa ja Jumalan sanaa. "
Kappaleita Marjokorven puheesta (puhe kokonaisuudessaan TÄSSÄ)
"Siis keskustelussa etiikasta on pyritty irtautumaan luomiseen perustuvasta ihmiskuvasta. Selvitys luettelee tukun erilaisia perusteita, joiden nojalla kysymys homoseksuaalisuuden elämäntavan oikeutuksesta olisi ratkaistava. Selvityksen johtopäätösten mukaan kristitty arvioi oikeaa ja väärää Jumalan sanan, ihmiskunnan yhteisen moraaliperinteen, kirkon opetuksen ja yksilöllisen kokemuksensa varassa. Tällöin etiikka irtautuu siitä perustasta, joka ilmoitetaan jo Raamatun ensimmäisessä luvussa: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Kristillinen etiikka ei ole historian aikana vapaasti kehitettyä, kokemukseen perustuvaa, olkoonkin, että tieto siitä on saatu Jumalan sanan mukana vasta vähitellen. Kun Jumala loi ihmisen, syntyi myös tuo vastuusuhde Jumalaan, meidät on luotu hänen kuvakseen, hänen tahtonsa alaisiksi ja elämästämme vastuullisiksi Jumalan edessä tuomiolla.
Kristillinen etiikka on suoraan yhteydessä Jumala-uskoon, kuten sen haihtuminen on ateismin seurausilmiö. Tämänhän Paavali osoittaa Roomalaiskirjeen 1. luvussa, kun hän sanoo, että "vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt". Hiukan myöhemmin: "Kun heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala on hylännyt heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan tekemään sopimattomia." Tämä kysymys ei koske vain jotakin pientä ihmisryhmää, vaan on kaikkien ihmisten kysymys koko ajan. Jos emme pidä kiinni Jumalan tuntemisesta, elämämme turmeltuu väistämättömästi tavalla tai toisella. Yhtenä tämän Jumalan hylkäämisen seurauksena mainitaan sitten suorasukaisesti homoseksuaaliset elämäntavat. Jos ne nyt hyväksytään, pitäisi kai hyväksyä sitten muitakin Roomalaiskirjeen 1. luvun luettelossa mainittuja asioita, kuten ahneus, murhanhimo ja petollisuus.
...
Sitten vielä. Jos eettisten kysymysten ratkaiseminen kuuluu yhteiskunnalle eli yleiselle mielipiteelle, kuten maassamme yleisesti ajatellaan, ja lopulta se sitten kulkeutuu medialle, jonka hallussa on yleinen mielipide, niin ei suinkaan käy niin kuin nyt kirkossa kuvitellaan. Kirkkoa ei palkita median ylivallan alle taipumisesta, niin että ihmiset alkaisivat käydä kirkossa, liittyä siihen ja maksaa veroja, ja näin päästäisiin taas mukavaan konstantinolaiseen elämään, jossa hengellinen ja maallinen valta pitäisivät kekkereitä näennäisessä sovussa. Yleinen mielipide ei palkitse kirkkoa, vaikka se tekeytyisi miksi hyvänsä. Tähänkin selvitykseen on pujahtanut kysymys, onko esimerkiksi pyhäkouluissa tai rippikouluissa oikein tukea heteroseksuaalisen identiteetin kehittymistä. Kun tätä tietä edetään niin lopussa häämöttävät kristittyjen vainot. Totalitaarinen ateismi ei siedä sitä, että sen keskuudessa olisi vähemmistö, joka opettaisi ihmisille Jumalan sanan perusteella, että nyky-yhteiskunnan maallisten tarkoituksenmukaisuuksien vuoksi valitsema linja on väärä ja Jumalan tahdon vastainen. Nyt jo monet kristityt ovat joutuneet oikeudenkäynteihin, menettämään virkansa tai lehtien jatkuvan parjaamisen kohteeksi ilman omia ansioitaan.
Kirkko, joka ulkoistaa etiikan itsensä ulkopuolelle, pääsee lopulta nauttimaan uskonnottoman yhteisön sille laatimasta kurista. Viime vuosisata näytti tämän järjestyksen Neuvostoliitossa ja Saksassa. Modernin ihmisen suuria erehdyksiä oli ajatus, että yhteiskunnan kehityksen voi ilman seurauksia erottaa kristillisestä etiikasta. Selvityksessä lähdetään sille tielle, jossa ajatellaan, että pastoraalisen menettelyn voi ilman seurauksia erottaa kristillisestä uskosta ja elämästä. Olemme saaneet nähdä jo esimakua siitä, millaisin perustein jälkikristillinen kulttuuri käy kristikunnan kimppuun. Tuloksena on, että yhteiskunnan valtaa totalitaarinen sekulaari etiikka. Jumalan asettamien rajojen rikkomista seuraa aina uusien rajojen rikkominen. Nytkin on jo ilmassa homoavioliiton laillistaminen. Perässä seuraavat eutanasia ja moniavioisuus. On mahdotonta tietääkään, mitä kaikkea vielä keksitään. Miten kuvittelette voivanne vastustaa homoavioliittoja, jos hyväksytte nyt esitetyn rukoushetken parisuhteiden puolesta?
Kristikunta ei seuraa perässä tällä tiellä. Kirkon luopuessa kristinuskosta Jumalan kansa alkaa kasvaa sen muodollisten rakenteiden ulkopuolella tai ainakin niistä riippumatta niin kuin tosiasiallisesti käy jo laajalti meidän kirkossamme. Mikäli parisuhteiden siunaaminen hyväksytään tavalla tai toisella, ajaudutaan tilanteeseen, jossa kristillinen kulttuuri katoaa. Kristinuskoa edeltänyt kreikkalainen kulttuuri, siis se muinainen, pääsee voitolle. Siihenhän kuului pederastia melkein luonnollisena ilmiönä. Välttämättä siitä ei ole kovin pitkä matka nyt suuresti paheksuttuun pedofiliaan. Luovuttaessa Raamatusta uskon ja elämän ylimpänä ohjeena tilalle tulee omalaatuinen ´homo mensura´-periaate. Sehän oli kreikkalaisen filosofi Protagoraksen kuuluisa lause: ihminen on kaiken mitta. Tämäntapaisia argumentteja kuulee jo nyt täällä kirkolliskokouksessakin, että jokaisella täytyy olla oikeus ihmisoikeuksien nojalla ratkaista kaikki elämään koskevat kysymykset.
Selvityksessä todetaan, että piispainkokoukselle on yleistoimivalta antaa pastoraalisia ohjeita kirkolliskokouksen säädösten ja päätösten asettamissa puitteissa. Se jatkaa, että yleistoimivallan nojalla annetut ohjeet ovat suosituksia, eivät sitovia määräyksiä. Nyt ei ole olemassa kirkolliskokouksen päätöstä, jolla olisi avattu papin virka rekisteröidyssä parisuhteessa eläville. Samaten parisuhteen siunaamista ei ole hyväksytty kirkolliskokouksessa. Kummastakin asiasta olisi päätettävä 3/4:n enemmistöllä, koska ne ovat uskoon ja oppiin kuuluvia asioita. Piispainkokous seikkailee alueella, jolla sillä ei ole kestävää pohjaa. Se käy ilmi selvityksen sanamuodosta, jossa kirkolliskokousta suostutellaan luovuttamaan päätösvaltansa oppia ja uskoa koskevassa asiassa piispainkokouksella vain yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, kun asia on "enemmänkin pastoraalinen", kuten siinä sanotaan. Ikään kuin olisi kysymys vain käytännön järjestelyistä, vaikka kyseessä on asia, joka uhkaa esimerkiksi yhteyttämme suomalaisiin sisarkirkkoihin. Siis nyt aiotaan luoda naamioitu kirkollinen toimitus rukoushetken nimellä. Menettely on virheellinen alusta loppuun, koska se on Raamatun, tunnustuksen, kirkon tradition ja kristillisen etiikan vastainen. Se ei tee oikeutta myöskään kyseiselle parisuhteille, joille tarjotaan aidon Jumalan sanan sijasta väärennös avioliiton siunaamisesta. Kirkossa on aina vallinnut sellainen periaate, että lex credendi on sama kuin lex orandi - siis uskon laki on rukouksen laki. Emme voi pitää sellaisia rukoushetkiä, jotka ovat vastoin kristillistä uskoa ja Jumalan sanaa. "
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Katekismus-koulu: Pappeus on Pyhän Hengen työtä
Pyhän Hengen uskonkappaleeseen kuuluu myös pappeus. Se sisältyy kohtaan seurakunta. Pappeutta ja Kristuksen seurakuntaa ei saa koskaan erottaa toisistaan. Ne kuuluvat erottamattomasti yhteen, sillä ne molemmat ovat Jumalan lahja ja asetus. Ensi sunnuntai on hyvän paimenen sunnuntai. Kristus on "hyvä paimen" eli pastor bonum, kuten se latinanakielellä kuuluu. Jeesus on pastorien pastori, jonka lampaat ovat ja joka yksin on vuodattanut sovitusverensä Golgatalla lammasten puolesta..
Ylipaimen on asettanut ajallisten paimenten viran sanan ja sakramenttien virkana. Ajallisten pastorien tehtävänä on kaitsea laumaa Ylipaimenen mallin mukaisesti. Hänen Pyhän Henkensä ja sanan johdatuksessa. Jumalan sana on myös oikean paimenen tuntomerkki. Jos sana ei ole oikea, Raamatun mukainen, ei siinä kuulu "hyvän paimenen ääni". Tämä sunnuntai kutsuu meitä paimenia ja lampaita jälleen Krituksen sanan ääreen. Sana tekee eläväksi, rohkaisee, kutsuu takaisin, ja antaa iankaikkisen elämän kaikille uskoville koko kristikunnassa. Tämä on varmasti totta.
Diasarja näkyy parhaiten, kun klikkaat kuvan alanurkassa olevaa view on slideshare-linkkiä.
Check out this SlideShare Presentation:
Ylipaimen on asettanut ajallisten paimenten viran sanan ja sakramenttien virkana. Ajallisten pastorien tehtävänä on kaitsea laumaa Ylipaimenen mallin mukaisesti. Hänen Pyhän Henkensä ja sanan johdatuksessa. Jumalan sana on myös oikean paimenen tuntomerkki. Jos sana ei ole oikea, Raamatun mukainen, ei siinä kuulu "hyvän paimenen ääni". Tämä sunnuntai kutsuu meitä paimenia ja lampaita jälleen Krituksen sanan ääreen. Sana tekee eläväksi, rohkaisee, kutsuu takaisin, ja antaa iankaikkisen elämän kaikille uskoville koko kristikunnassa. Tämä on varmasti totta.
Diasarja näkyy parhaiten, kun klikkaat kuvan alanurkassa olevaa view on slideshare-linkkiä.
Check out this SlideShare Presentation:
Pappeus on Pyhän Hengen työtä
View more presentations from vpoyhtari.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Dokumentti: Evoluutioteoria ja akateemisen tutkimuksen vapaus
Akateemisen tutkimuksen vapaus on yksi tieteen kulmakiviä. Vapauteen kuuluu oikeus kyseenalaistaa kaikki aikaisemmat tieteelliset teoriat ja esitellä uusia, kilpailevia teorioita. Tämä on itsestään selvää.
Dokumentin voi katsoa TÄSTÄ.
Itsestään selvää se ei ole kuitenkaan tieteellisen tiedon "vartijoille". Oheisessa tiededokumentissa näytetään useilla esimerkeillä, kuinka ne tutkijat, jotka sanoivat vähänkin myönteistä ns. "intelligent design" hypoteesista, joutuivat luopumaan viroistaan ja tutkijoina hylätyksi.
Tiede on yksi hyvä Jumalan lahja, jonka avulla me voimme tutkia hänen luomaansa luomakuntaa. Tieteen avulla on saatu merkittäviä voittoja parantumattomiksi luulluista sairauksista, löydetty selityksiä moniin luonnontieteen ilmiöihin ja apuneuvoja arkipäivän elämään. Tieteen rajat tulevat kuitenkin vastaan melko pian. Tiede ei löydä vastausta kysymykseen, miten elämä alkoi. Mitä enemmän me tiedämme esimerkiksi solun mekanismeista ja solun äärettömästä monimutkaisuudesta ja sen harmonisesta toiminnasta, sitä kauemmaksi karkaa tietaan kyky vastata miten tämä kaiki saattoi alkaa. Mistä tuli informaatio, joka on välttämätön jo yhdenkin solun osan toiminnalle?
Luun kovalle ateisti-tiedemiehelle, joka taistelee kovasti Jumala-uskoon perustuvaa maailmankuvaa vastaan, kysymys ensimmäisestä inflrmaatiosta, on vaikea kysymys. Kun hän on valinnut maailmankuvansa sellaiseksi, ettei siihen kuulu mitään Jumalaa, hän joutuu turvautumaan mielikuvitukseen. Ensimmäinen informaatio on tullut maailman ulkopuolelta jostakin toisesta tähdestä, jossa on älykäämpää elämää kuin täällä. Sieltä lähetettiin informaatio maahna ja sitten elämä alkoi kehittyä. Tiedemiehen nimi on Richard Dawkins.
Jotenkin tuntuu helpommalta uskoa Jumalaan kuin johonkin avaruusolioon...
Dokumentin voi katsoa TÄSTÄ.
Itsestään selvää se ei ole kuitenkaan tieteellisen tiedon "vartijoille". Oheisessa tiededokumentissa näytetään useilla esimerkeillä, kuinka ne tutkijat, jotka sanoivat vähänkin myönteistä ns. "intelligent design" hypoteesista, joutuivat luopumaan viroistaan ja tutkijoina hylätyksi.
Tiede on yksi hyvä Jumalan lahja, jonka avulla me voimme tutkia hänen luomaansa luomakuntaa. Tieteen avulla on saatu merkittäviä voittoja parantumattomiksi luulluista sairauksista, löydetty selityksiä moniin luonnontieteen ilmiöihin ja apuneuvoja arkipäivän elämään. Tieteen rajat tulevat kuitenkin vastaan melko pian. Tiede ei löydä vastausta kysymykseen, miten elämä alkoi. Mitä enemmän me tiedämme esimerkiksi solun mekanismeista ja solun äärettömästä monimutkaisuudesta ja sen harmonisesta toiminnasta, sitä kauemmaksi karkaa tietaan kyky vastata miten tämä kaiki saattoi alkaa. Mistä tuli informaatio, joka on välttämätön jo yhdenkin solun osan toiminnalle?
Luun kovalle ateisti-tiedemiehelle, joka taistelee kovasti Jumala-uskoon perustuvaa maailmankuvaa vastaan, kysymys ensimmäisestä inflrmaatiosta, on vaikea kysymys. Kun hän on valinnut maailmankuvansa sellaiseksi, ettei siihen kuulu mitään Jumalaa, hän joutuu turvautumaan mielikuvitukseen. Ensimmäinen informaatio on tullut maailman ulkopuolelta jostakin toisesta tähdestä, jossa on älykäämpää elämää kuin täällä. Sieltä lähetettiin informaatio maahna ja sitten elämä alkoi kehittyä. Tiedemiehen nimi on Richard Dawkins.
Jotenkin tuntuu helpommalta uskoa Jumalaan kuin johonkin avaruusolioon...
torstai 1. huhtikuuta 2010
"Ja Hän otti leivän, siunasi ja mursi ja sanoi..."
Ehtoollisjumalanpalvelus on Jeesuksen asettama jumalanpalvelus. Siinä on jotakin sellaista ajatonta ja alkuperäistä, jota saa muista kokoontumisista hakea. Tämä ei tarkoita, ettteivätkö muut sanan opetustilaisuudet ja julistaminen olisi tärkeää. Tietysti se on tärkeää. Sitähän Herra itsekin teki. Mutta ehtoollisjumalanpalvelus on jotakin vielä erityistä.
Alkukirkossa ja apostolien aikaan se oli kristittyjen normaalikokoontuminen. Sitä vietettiin Herran päivänä eli sunnuntaina, joka on uuden elämän alkamisen päivä. Sunnuntaina Jeesus voitti kuoleman. Kristillinen seurakunta/kirkko on Kristukseen kasteessa ja uskossa liitettyjen, uutta Kristus-elämää elävien, juhla.
Alkukirkollinen jumalanpalvelus jakaantui kahteen osaan: ensimmäinen osa oli sana-osa. Siihen saivat osallistua myös katekumeenit ja myös uteliaat, jos he tulivat tilaisuuteen kunnioittavalla mielellä. Katekumeenit olivat kasteoppilaita, joille opetettiin sanaa ja uskoa ja heitä valmistettiin kastetta varten. Sana-osassa luettiin pyhiä kirjoituksia, rukoiltiin ja ylistettin Jumalaa, kehotettiin pyhään elämään niitä, jotka eivät vielä olleet kristittyjä sekä rohkaistiin kristittyjä kilvoituksessa.
Toinen osa oli ehtoollis-osa. Ehtoollisen alkaessa jumalanpalveluksesta ohjattiin viereisiin huoneisiin odottamaan kaikki ne, joita ei oltu vielä kastettu ja jotka näin eivät vielä olleet päässeet seurakunnan eli Kristuksen ruumiin jäseniksi. HEidän puolestaan rukoiltiin ja heidät siunattiin, mutta ehtooliselle heitä ei vielä päästetty. Myös sellaiset kristityt ohjattiin sivuun, jotka elivät josssakin julkisynnissä tai harhaopissa. Kristityt kutsuttiin ehtoolliselle. Jos seurakunnassa oli riitaisuksia kristittyjen välillä, heitä kehotettiin sopimaan eli tekemään rauha keskenään. Kristuksen pöytä oli rauhan pöytä, siihen ei voinut tulla, jos oli riita-asia jonkun veljen tai sisaren kanssa. Siksii nykyäänkin pappi sanoo juuri ennen ehtoollista "Herran rauha olkoonteidän kanssanne".
Ehtoolliinen oli heikkojen syntisten ateria, jossa Kristus itse sakramentin pyhyydellä vahvisti ja rohkaisi uskossa eteenpäin. Se oli sovituksen ateria. Ihminen tuli jälleen osalliseksi Kristuksesta eli pelastajasta ja hänessä olevasta pelastuksesta. Kristitty eli Kristus-elämää, jossa yhteys Kristukseen oli A ja O.
Pääsisinpä usein ehtoolliselle! Samoin kuin evankeliumia, sielunvihollinen vihaa myös ehtoollista. Se haluaisi tehdä siitä vain viiniä ja leipää, koska sellaisesta ei ole hänen päämäärilleen mitään uhkaa. Mutta me rakastamme ja haluamme sitä viettää Herran tahdon mukaan. Koska olemme kristittyjä!
Alkukirkossa ja apostolien aikaan se oli kristittyjen normaalikokoontuminen. Sitä vietettiin Herran päivänä eli sunnuntaina, joka on uuden elämän alkamisen päivä. Sunnuntaina Jeesus voitti kuoleman. Kristillinen seurakunta/kirkko on Kristukseen kasteessa ja uskossa liitettyjen, uutta Kristus-elämää elävien, juhla.
Alkukirkollinen jumalanpalvelus jakaantui kahteen osaan: ensimmäinen osa oli sana-osa. Siihen saivat osallistua myös katekumeenit ja myös uteliaat, jos he tulivat tilaisuuteen kunnioittavalla mielellä. Katekumeenit olivat kasteoppilaita, joille opetettiin sanaa ja uskoa ja heitä valmistettiin kastetta varten. Sana-osassa luettiin pyhiä kirjoituksia, rukoiltiin ja ylistettin Jumalaa, kehotettiin pyhään elämään niitä, jotka eivät vielä olleet kristittyjä sekä rohkaistiin kristittyjä kilvoituksessa.
Toinen osa oli ehtoollis-osa. Ehtoollisen alkaessa jumalanpalveluksesta ohjattiin viereisiin huoneisiin odottamaan kaikki ne, joita ei oltu vielä kastettu ja jotka näin eivät vielä olleet päässeet seurakunnan eli Kristuksen ruumiin jäseniksi. HEidän puolestaan rukoiltiin ja heidät siunattiin, mutta ehtooliselle heitä ei vielä päästetty. Myös sellaiset kristityt ohjattiin sivuun, jotka elivät josssakin julkisynnissä tai harhaopissa. Kristityt kutsuttiin ehtoolliselle. Jos seurakunnassa oli riitaisuksia kristittyjen välillä, heitä kehotettiin sopimaan eli tekemään rauha keskenään. Kristuksen pöytä oli rauhan pöytä, siihen ei voinut tulla, jos oli riita-asia jonkun veljen tai sisaren kanssa. Siksii nykyäänkin pappi sanoo juuri ennen ehtoollista "Herran rauha olkoonteidän kanssanne".
Ehtoolliinen oli heikkojen syntisten ateria, jossa Kristus itse sakramentin pyhyydellä vahvisti ja rohkaisi uskossa eteenpäin. Se oli sovituksen ateria. Ihminen tuli jälleen osalliseksi Kristuksesta eli pelastajasta ja hänessä olevasta pelastuksesta. Kristitty eli Kristus-elämää, jossa yhteys Kristukseen oli A ja O.
Pääsisinpä usein ehtoolliselle! Samoin kuin evankeliumia, sielunvihollinen vihaa myös ehtoollista. Se haluaisi tehdä siitä vain viiniä ja leipää, koska sellaisesta ei ole hänen päämäärilleen mitään uhkaa. Mutta me rakastamme ja haluamme sitä viettää Herran tahdon mukaan. Koska olemme kristittyjä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)