Pudasjärven seurakunnan aikaisempi lähetystyöntekijä Afrikasta, nykyinen SLEY:n pastori Suomessa, ja ystäväni, Herran palvelija Ari Norron oikeudenkännistä on tehty oheinen raportti. Julkaisen sen tässä nimettömänä, koska se ilmestyy pian nimellä Sisarenpoika-lehdessä.
Pyydän esirukouksia Arin ja hänen perheensä puolesta, että hän jaksaisi nykyisessä toimessaan uskollisesti jultistaa Herramme kristuksen veristä evankeliumia. Rukoilkaa myös rouva Pirkko Ojalan puolesta, joka joutui taisteluun sivustaseuraajana ja kutsuttuaan kirkkoherran pyynnöstä pastori Ari Norron saarnaamaan jumalanpalveluksessa ja näin oltuaan mukana tapahtumassa (!).
Nyt ei ole aika arkailuun, vaan "rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne". Viedään evankeliumia, pidetään esillä koko Jumalan sana. Rauhallisesti ja hyvällä mielellä. Herramme tulee!
Raportti Ari Norron ja Pirkko Ojalan oikeudenkäynnistä 9.1.2009
Olin ainoana ulkopuolisena Kouvolan Hovioikeuden istunnossa 9.1.2009 klo 10.00 - 16.45, jossa käsiteltiin Hyvinkäällä 4.3.2007 tapahtunutta ns. ”syrjintätapausta”.
Oikeuskäsittelyn mukaan tapauksen kulku oli seuraava:
Eläkkeellä oleva Pirkko Ojala oli Sley:n (Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys) paikallisen osaston puheenjohtajana kutsunut pastori Ari Norron Sley:n juhlapyhän jumalanpalvelukseen. Sley:n juhlapyhää on vietetty Hyvinkäällä jo parikymmentä vuotta. Seurakunnassa oli yleisesti tiedossa, että Sley:n juhlapyhiin ei lähetetä naispappeja. Vs. kirkkoherra Tauno Tuominen oli pyytänyt Pirkko Ojalaa hoitamaan kutsun. Ari Norro oli saarnannut viimeksi Hyvinkäällä Sleyn kirkkopyhänä vuonna 2004.
Ari Norro lupautui pyydettynä tulemaan saarnaamaan. Häntä ei määrätty tehtävään, eikä hän saanut tehtävästä mitään korvausta Hyvinkään seurakunnalta.
Pirkko Ojala oli hyvissä ajoin syksyllä 2006 ottanut yhteyttä Ari Norroon ja varmistanut vs. kirkkoherra Tauno Tuomiselta, että toimitaan kuten ennenkin, eli että paikalle ei tule naispappia.
Samana syksynä julkaistiin piispainkokouksen selonteko, jossa otettiin kielteinen kanta työjärjestelyihin, jotka ottavat huomioon naispappeuden vastustajien toiveen palvella jumalanpalveluksessa ns. vanhan virkajärjestyksen mukaisesti. Tammikuussa (31.1.2007) ilmestyi lehtiartikkeli Hyvinkään Aamupostissa otsikolla: ”Naispappi tulossa avustajaksi Sley:n juhlapyhään”. Artikkelissa haastateltiin vs. kirkkoherra Tauno Tuomista. Lehtiartikkeli otti kantaa Sley:n juhlapyhään ja siihen, että seurakunta ei enää järjestele työvuoroja. Lehtiartikkelista jaettiin kopiot oikeudessa. Lehtiartikkelissa ei julkaistu työvuoroluetteloa eikä jumalanpalveluksen toimittavien henkilöiden nimiä.
Sekä Ari Norro että Pirkko Ojala olivat lukeneet artikkelin ja siitä hämmentyneenä Pirkko Ojala oli kahteen otteeseen keskustellut vs. kirkkoherra Tauno Tuomisen kanssa, joka laati pappien työvuorolistat, varmistaakseen, tuleeko maaliskuun jumalanpalvelukseen vain miespappeja. Asia oli Ojalan mielestä erittäin selvä. Tauno Tuominen ja syyttäjä vetosivat siihen, että Tuominen saattoi sekoittaa ”Pertin” (Pertti) ja ”Petran” (Petra Pohjanraito ja Pertti Niiranen molemmat pappeja Hyvinkäällä) tai Pirkko Ojala oli ehkä ymmärtänyt asian väärin. Pirkko Ojala taas sanoi, että kyllä hän entisen esimiehensä Pertin tuntee ja Tuominen oli nimenomaan puhunut Pertistä. Jumalanpalveluksessa avustavien pappien nimiä ei julkaistu missään lehdessä, eikä kirkollisissa ilmoituksissa. Työvuorolista ei myöskään ollut julkisesti luettavissa.
Pirkko Ojala oli Tuomisen ilmoituksen varassa, joka vastasi työvuorolistojen laatimisesta ja Norro Ojalan ilmoituksen varassa.
Pirkko Ojala ja Ari Norro uskoivat, että asia on kunnossa. Pirkko Ojala korosti, että juhlapyhä olisi järjestetty jossain muualla, mikäli olisi ollut tiedossa, että naispappi tulee toimittamaan jumalanpalvelusta. Tauno Tuominen (työlistojen tekijänä kappalaisen ominaisuudessa 10 v.) vahvisti itse kuulustelussa, että tiesi Sley:n virkakannan ja mitä se tarkoitti työlistassa.
Piispainkokouksen selontekoa oli käsitelty pappeinkokouksessa, mutta ei muissa seurakunnan hallintoelimissä.
Juhlapyhän jumalanpalvelukseen kaikki papit tulivat riittävän ajoissa n. 30-60 min. aikaisemmin, valmistelemaan jumalanpalvelusta. Pastori Petra Pohjanraito saapui sakastiin n. 15 min. ennen jumalanpalvelusta, kun työohjeet edellyttävät saapumista vähintään puoli tuntia aikaisemmin.
Ari Norro oli ilmoittanut, että hän ei voi olla toimittamassa jumalanpalvelusta naispapin kanssa, koska kokee sen vääräksi Raamatun mukaan. Tarkka keskustelun kulku ei selvinnyt, mutta kävi ilmi, että Norro oli tarjoutunut väistämään, eli luopumaan omasta palvelutehtävästään jumalanpalveluksessa. Kukaan ei kehottanut Petra Pohjanraitoa poistumaan. Kukaan ei ollut uhkaillut, käyttäytynyt uhkaavasti tai hyökkäävästi ja keskustelu oli ollut tiukka, mutta asiallinen, eikä kenestäkään sanottu mitään loukkaavaa. Kaiken tämän vahvistivat paikalla olleet todistajat. Asianajajat kysyivät tätä erikseen kaikilta kuultavilta. Petra Pohjanraito oli kuitenkin kokenut tilanteen loukkaavaksi ja ilmapiirin ahdistavaksi. Ilmapiiri oli tietenkin jännitteinen myös siksi, että jumalanpalvelus oli juuri alkamassa. Petra Pohjanraito sanoi vaatineensa Tauno Tuomista päättämään, miten toimitaan, mutta kun tämä ei heti päätöstä tehnyt, Pohjanraito poistui paikalta. Sekä todistajat, että asianosaiset korostivat tilanteen syntyneen täytenä yllätyksenä. Ainoastaan syyttäjä ja Pohjanraito esittivät, että lehtitietojen perusteella Ojalan ja Norron olisi tullut tietää, että paikalle saapuu nainen.
Toisin kuin YLE perjantaina 9.1. uutisoi, kukaan ei savustanut tai heittänyt Pohjanraitoa sakastista ulos, vaan hän lähti omasta aloitteestaan. Pohjanraitoa ei kielletty osallistumasta jumalanpalvelukseen. Tämän kaiken vahvistivat todistajat oikeussalissa. Syyttäjä ei riitauttanut tapahtumien kulkua.
Havaintoja:
Ojalan ja Tuomisen välinen keskustelu työvuorolistasta jäi ristiriitaiseksi. Ojala sanoi asian olleen täysin selvä. Tuominen vetosi väärinkäsitykseen.
Ristiriitaiseksi jäi, kysyttiinkö Tuomista sakastissa päättämään asiaa vai ei.
Kaikki muut muistivat asiat varsin hyvin, mutta Tuomisen oli vaikea muistaa, eikä hän kyennyt selkeästi esittämään tapahtumien kulkua.
Edes Petra Pohjanraito ei väittänyt, että häntä olisi vaadittu poistumaan, tai että häntä olisi uhkailtu tai sanallisesti loukattu. Hän koki ymmärrettävästi tilanteen ahdistavana ja ilmapiirin painostavana.
Oikeuskäsittely oli asiallista, ja eri näkökannat tulivat puolueettomasti esille. Puolustus oli nimennyt asiantuntijatodistajiksi kirkko-oikeuden dosentti Pekka Leinon ja työoikeuden professori Seppo Koskisen. Hovioikeus ei hyväksynyt heitä todistajiksi, vaan rajasi kuulustelun ainoastaan sakastin tapahtumiin.
Yhtään median edustajaa ei ollut koko oikeuskäsittelyn aikana paikalla.
Syyttäjän pääkohdat:
Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa määrätyn sakkorangaistuksen koventamista.
Hän vetosi voimakkaasti 2006 piispainkokouksen selontekoon ja tammikuun lehtikirjoitukseen, jonka perusteella Ojalan ja Norron olisi pitänyt tietää tilanne.
Hän yritti osoittaa, että Ojala ja Norro olivat tarkoituksella järjestäneet tällaisen tilanteen.
Hän totesi, että lupautumalla tulemaan Hyvinkään seurakuntaan, Norro itse rajoitti uskonnonvapauttaan ja hänen olisi tullut noudattaa seurakunnan käytäntöä. Syyttäjä vetosi siihen, että syrjintä oli toteutunut siten, että Pohjanraito koki sukupuolensa takia olevansa ei toivottu toimittamaan jumalanpalvelusta, vaikka hänet oli määrätty seurakunnan puolesta työtehtävään.
Syyttäjä korosti Pirkko Ojalan vastuuta tapahtuman järjestäjänä ja sanoi tämän syyllistyneen syrjintään. Tuomittavana hän piti myös sitä, että Ojala ei poistunut sakastista, vaan puolusti Ari Norroa. Tilanteessa oli syyttäjän mukaan syntynyt 2:1 tilanne, jossa Pohjanraidolle ei jäänyt vaihtoehtoja. Syyttäjä vetosi myös kirkolliskokouksen 1986 tekemän ponnen viimeiseen osaan, jossa todetaan: ”… vaikeudet pyritään voittamaan keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon ykseyttä varjellen.” Syyttäjän mukaan Ojala ja Norro eivät ole toimineet tämän mukaan.
Syyttäjä katsoi, että tässä tilanteessa kohtaavat kaksi perusoikeutta: ”uskonnonvapaus” ja ”tasa-arvo”. Koska Pohjanraito tuli loukatuksi ja Norro itse rajoitti uskonnonvapauttaan tulemalla Hyvinkään seurakunnan jumalanpalvelukseen, ”tasa-arvo” perusoikeutena menee edelle. Syyttäjä piti keskeisenä piispainkokouksen selontekoa.
(Kirkolliskokouksen ponsi vuodelta 1986 kokonaisuudessaan:
”Myös niillä kirkon jäsenillä ja
viranhaltijoilla, jotka suhtautuvat
torjuvasti pappisviran avaamiseen
naisille, tulee edelleen olla kirkossamme
toiminnanvapaus ja mahdollisuus tulla
vihityksi ja nimitetyksi Suomen
evankelis-luterilaisen kirkon eri
virkoihin. Kaikki kirkon jäsenet ja
viranhaltijat ovat yhdessä vastuussa
siitä, että muutoksen aiheuttamat
vaikeudet pyritään voittamaan
keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon
ykseyttä varjellen.” )
Puolustuksen pääkohdat
Puolustus totesi, että kirkkolain mukaan piispainkokouksella ei ole toimivaltaa vuoden 2006 selonteon antamiseen, eikä se ole juridisesti pätevä.
Se on vain kannanotto (mielipide), jolla ei ole lainvoimaa. Se ei ole osa kirkkolakia eikä kirkkojärjestystä. Kannanottoa ei ole valmisteltu kirkkolain edellyttämän järjestyksen mukaan, eikä sitä ole hyväksytty kirkolliskokouksessa. Se on riitautettu ja sen oikeellisuudesta on tehty kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Puolustus vetosi myös perustuslakiin, jonka mukaan ketään ei saa pakottaa vasten omaatuntoa osallistumaan jumalanpalveluksiin, ja siihen, että tasa-arvolakia ei sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon uskonnonharjoittamiseen liittyvään toimintaan.
Puolustus katsoi, että Norrolle ja Ojalalle tilanne tuli täytenä yllätyksenä, eikä heiltä voida vaatia tekemään johtopäätöksiä lehtitietojen perusteella ja piispainkokouksen kannanottoon vedoten. Seurakunnasta ei myöskään ohjeistettu asiaa millään tavalla, eikä seurakunnasta ollut kukaan yhteydessä Norroon tai Ojalaan. Ainoastaan Ojala oli kaksi kertaa ottanut yhteyttä suoraan Tauno Tuomiseen (joka siis laati työvuorolistat ja oli tietoinen Sley:n pastorin virkakannasta) ja hänen kauttaan varmistanut asian.
Pirkko Ojala ei ollut myöskään vastuussa jumalanpalveluksen järjestämisestä, vaan kirkkolain mukaan se on seurakunnan vastuulla. Ojala oli ainoastaan saarnaajan kutsujana ja vastasi jumalanpalveluksen jälkeisestä juhlatilaisuudesta.
Vaikka Norro on kirkon pappi, hän ei ole ev.-lut. kirkon virassa, eikä kirkon palkkalistoilla vaan Sley:n. Norro ei ole Pohjanraidon esimies, eikä missään suhteessa voinut vaatia Pohjanraitoa poistumaan.
Näin ollen Norro ja Ojala eivät ole sellaisessa suhteessa Pohjanraitoon, jossa lakipykälän mukainen syrjintä voisi edes toteutua.
Kirkkolain mukaan vain seurakunta voi olla vastuussa jumalanpalveluksesta.
Puolustus katsoi todistajalausuntojen perusteella toteen näytetyksi, että Norro ei kehottanut Pohjanraitoa poistumaan ja että häntä ei savustettu ulos. Tätä ei syyttäjäkään riitauttanut.
Varatuomari Lehtinen (Norron asianajaja) kysyi, miten tässä voidaan olla eri asemassa kuin ortodoksinen ja roomalaiskatolinen kirkko, sillä voimassa olevan lain mukaan tasa-arvolaki ei ulotu edelleenkään kirkon uskonnonharjoitukseen.
(Tasa-arvolaki 2§
Lain soveltamisalan rajoitukset:
Tämän lain säännöksiä ei sovelleta:
1) evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan; eikä
2) perheenjäsenten välisiin taikka muihin yksityiselämän piiriin kuuluviin suhteisiin.)
Puolustus totesi myös, että kirkon tulisi selvittää asia ensin sisäisesti koska asia on ensisijaisesti opillinen, eikä juridinen kysymys.
Uutisointi
YLE uutisoi oikeudenkäynnin 9.1 klo 20.30 pääuutisissa. Norroa ja Pohjanraitoa oli haastateltu ennen oikeudenkäyntiä. Oikeustaloa sekä oikeussalia oli kuvattu. Uutisissa annettiin täysin väärä kuva asiasta. Ulkopuoliselle jäi kuva, että Norro olisi ajanut Pohjanraidon kirkosta. Uutisissa ei myös millään tapaa mainittu Pirkko Ojalaa, ja että hän on syytettynä toisen naisen syrjinnästä. Oikeudenkäynnissä asiasta muodostui tilanteesta täysin eri kuva. Itse saavuin oikeussaliin juuri kun oikeudenkäynti oli alkanut. Olin oikeudenkäynnin aikana ainoa ulkopuolinen tarkkailija.
Minun lisäkseni paikalla ei ollut muita kuin sellaisia, jotka itse osallistuivat oikeusprosessiin. Yhtään lehtimiestä tai median edustajaa ei ollut istumassa salissa. Hyvinkään Aamuposti uutisoi oikeudenkäynnin lauantai-aamuna 10.1.2009 otsikolla:
”Nyt hovioikeus ratkaisee onko naispapin syrjintä rikos”
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Ystäväkirje 1/2009
Jumalan rauhaa, ystävät!
”Jeesuksen nimessä”
Uusi vuosi aloitetaan kirkollisessa kalenterissa teemalla ”Jeesuksen nimessä”. Voisiko paremmin aloittaa. Jeesuksen nimi on Jumalan Pojan nimi, se on Jumalan nimi. Jumalan Pojassa luotiin kaikki näkyväinen ja näkymätön, ja hänessä ne kaikki pysyvät voimassa. Jumalan Poika on olemisemme perusta, olimmepa jumalattomia tai jumalisia.
Oppi Jeesuksen kahdesta luonnosta
Jumalan Poika on ”Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta…” kuten sen Nikean uskontunnustuksessa lausumme. Oppi perustuu Raamattuun:
”Mutta sinä, Beetlehem Efrata,.. sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista. Sentähden Herra antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti, jolloin synnyttäjä on synnyttänyt;” (Miik. 5:2-3).
Me emme kuitenkaan enää tunne vain Jumalan Poikaa, me tunnemme Jumalan Poika Jeesuksen. Vanhan testamentin profeetat ilmoittavat meille Jumalan Pojan, joka ottaa ihmisen muodon. Silloin tapahtuu sellaista mikä on meille käsittämätöntä: Rajaton Jumala tulee rajalliseksi, ääretön äärelliseksi, kuolematon kuolevaiseksi. Neitsyt tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä hengellisellä tavalla ja synnytti lihallisesti Pojan, Jeesuksen Kristuksen. Mariasta tuli ’Jumalansynnyttäjä’ (tämä arvonimi on hänelle omistettu jo ensimmäisinä vuosisatoina). Näin Jumalan luonto ja ihmisyyden luonto ovat Jeesuksessa täysimääräsesti läsnä aina ja koko ajan yhdessä. ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme”. Jeesus on 100% ihminen ja 100% Jumala yhtenä persoonana.
Sakarjan kirjaa lukiessamme saamme hämmästyä vielä enemmän, Jumala lähettää Paimenen, jonka hän itse surmaa. Jumala surmaa Jumalan! (Sak. 13:7) 'Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan.' (Matt. 26:31). ”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet”. (Sak. 12:10). ”Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut”. (Jes. 53:5). ”Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa”. (Jes. 53:9).
Tällaiseen Kristukseen Jeesukseen me uskomme. Taivaitten taivaat ovat hänelle liian pienet, kuitenkin hän mahtuu jumalallisessa- ja ihmisluonnossaan pieneen ehtoollisleipään!
Jeesuksen nimeen, aamen
Vuosi 2009
Jeesuksen nimessä tahdomme tänäkin vuonna käydä evankeliumin työhön. Me saamme hänen armossaan ja voimassaa ”rohkaista mielemme ja nostaa päämme”. Evankeliumin saarnaaminen ei ole meidän päätöksemme, vaan me teemme tätä työtä Jumalan Pojan lähetyskäskyn perusteella. Se on kaikille yhdessä ja erikseen annettu käsky.
Rukoile työn puolesta, lähde mukaan matkoille (autossa on kyllä tilaa). Ohessa on tammikuun kalenterista poimittuja reissuja ja tehtäviä.
Esirukouslista
Tammikuu
-Rauhansanalaisuuden yhteyden puolesta
-Lasten ja nuorten uskossa kasvamisen puolesta.
-Vapaan Jumalan sanan saarnan puolesta
6.1. Karjasillan seurakunta, puhe Kaukovainion kirkkotekstiilisarjan vihkiäisjuhlassa.
8.1. Toukomettinen. Katekismus- ja rippikoulua kahdelle ulkomaalaiselle. (jatkuu viikottain).
10.-11.1. Kokkola/Närvilä, ungdomssamling och möten.
14.1. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
15.1. Pohjoisen pappien veljespiiri, Tornio.
19.1. Paavalin synodin johtokunnan kokous.
24.-25.1. Lähetysmatka Keskipohjanmaa (Ylivieskan Rauhan Sana/LYRS).
28.1. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
UlkomaalaisrippikouluOnko sinulla ulkomaisia ystäviä, jotka haluaisivat perusopetusta kristinuskosta? Kerro heille katekismus- ja aikuisrippikoulumahdollisuudesta. Pidän sellaista Toukomettisen tiloissa viikottain. Opetus on suomenkielistä ja tarpeen mukaan myös englanninkielistä.
”Jeesuksen nimessä”
Uusi vuosi aloitetaan kirkollisessa kalenterissa teemalla ”Jeesuksen nimessä”. Voisiko paremmin aloittaa. Jeesuksen nimi on Jumalan Pojan nimi, se on Jumalan nimi. Jumalan Pojassa luotiin kaikki näkyväinen ja näkymätön, ja hänessä ne kaikki pysyvät voimassa. Jumalan Poika on olemisemme perusta, olimmepa jumalattomia tai jumalisia.
Oppi Jeesuksen kahdesta luonnosta
Jumalan Poika on ”Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta…” kuten sen Nikean uskontunnustuksessa lausumme. Oppi perustuu Raamattuun:
”Mutta sinä, Beetlehem Efrata,.. sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista. Sentähden Herra antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti, jolloin synnyttäjä on synnyttänyt;” (Miik. 5:2-3).
Me emme kuitenkaan enää tunne vain Jumalan Poikaa, me tunnemme Jumalan Poika Jeesuksen. Vanhan testamentin profeetat ilmoittavat meille Jumalan Pojan, joka ottaa ihmisen muodon. Silloin tapahtuu sellaista mikä on meille käsittämätöntä: Rajaton Jumala tulee rajalliseksi, ääretön äärelliseksi, kuolematon kuolevaiseksi. Neitsyt tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä hengellisellä tavalla ja synnytti lihallisesti Pojan, Jeesuksen Kristuksen. Mariasta tuli ’Jumalansynnyttäjä’ (tämä arvonimi on hänelle omistettu jo ensimmäisinä vuosisatoina). Näin Jumalan luonto ja ihmisyyden luonto ovat Jeesuksessa täysimääräsesti läsnä aina ja koko ajan yhdessä. ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme”. Jeesus on 100% ihminen ja 100% Jumala yhtenä persoonana.
Sakarjan kirjaa lukiessamme saamme hämmästyä vielä enemmän, Jumala lähettää Paimenen, jonka hän itse surmaa. Jumala surmaa Jumalan! (Sak. 13:7) 'Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan.' (Matt. 26:31). ”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet”. (Sak. 12:10). ”Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut”. (Jes. 53:5). ”Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa”. (Jes. 53:9).
Tällaiseen Kristukseen Jeesukseen me uskomme. Taivaitten taivaat ovat hänelle liian pienet, kuitenkin hän mahtuu jumalallisessa- ja ihmisluonnossaan pieneen ehtoollisleipään!
Jeesuksen nimeen, aamen
Vuosi 2009
Jeesuksen nimessä tahdomme tänäkin vuonna käydä evankeliumin työhön. Me saamme hänen armossaan ja voimassaa ”rohkaista mielemme ja nostaa päämme”. Evankeliumin saarnaaminen ei ole meidän päätöksemme, vaan me teemme tätä työtä Jumalan Pojan lähetyskäskyn perusteella. Se on kaikille yhdessä ja erikseen annettu käsky.
Rukoile työn puolesta, lähde mukaan matkoille (autossa on kyllä tilaa). Ohessa on tammikuun kalenterista poimittuja reissuja ja tehtäviä.
Esirukouslista
Tammikuu
-Rauhansanalaisuuden yhteyden puolesta
-Lasten ja nuorten uskossa kasvamisen puolesta.
-Vapaan Jumalan sanan saarnan puolesta
6.1. Karjasillan seurakunta, puhe Kaukovainion kirkkotekstiilisarjan vihkiäisjuhlassa.
8.1. Toukomettinen. Katekismus- ja rippikoulua kahdelle ulkomaalaiselle. (jatkuu viikottain).
10.-11.1. Kokkola/Närvilä, ungdomssamling och möten.
14.1. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
15.1. Pohjoisen pappien veljespiiri, Tornio.
19.1. Paavalin synodin johtokunnan kokous.
24.-25.1. Lähetysmatka Keskipohjanmaa (Ylivieskan Rauhan Sana/LYRS).
28.1. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
UlkomaalaisrippikouluOnko sinulla ulkomaisia ystäviä, jotka haluaisivat perusopetusta kristinuskosta? Kerro heille katekismus- ja aikuisrippikoulumahdollisuudesta. Pidän sellaista Toukomettisen tiloissa viikottain. Opetus on suomenkielistä ja tarpeen mukaan myös englanninkielistä.
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
Kevään 2009 ohjelmaa
Paljon on jo kalenteri täyttynyt. En voi kuin ihmetellä Taivaallisen isän hyvyyttä ja johdatusta. Saan olla yksi hänen työntekijöistään ja palvella sanalla ja sakramenteilla hänen omiaan lähellä ja kaukana. Kiitos sinulle, joka rukoilet ja tuet Jumalan valtakunnan työtä kauttani rauhansanalaisuuden sekä kirkkomme keskuudessa. Jumala siunatkoon sinua ja rakkaitasi.
Jos haluat tulla mukaan lähetystyöhön, ota yhteyttä ja liity lähetysrenkaaseen.
vpoyhtari@hotmail.com
Jag är förvånad över Guds nåd och ledning. Jag har fått känna det som kallas "vandring i Guds fotspår". Man känner sig ringa framför Han, som litar på oss fastan vi är sådana stackare som vi är. Att Gud säger, "JAG litar på dig, du får vara min tjänare" känns bra. Och även bättre känns det då han har lovat i sitt ord att vara vår styrka och vishet. Att det är inte jag med mina tankar, utan Gud med sin nåd! Bibeln, och endast Bibeln, läst och predikat, är Hans ord till oss på jorden. Bibeln är Hans vishet till det mån som vi behöver för vår frälsning. Men i himmelen ser vi Hans hela vishet och härlighet utan gränser.
Kom med i evengeliearbete, alla behövs! Fråga efter Guds ledning i ditt liv. Kom också med i missionsringen tillsammans med mig. Kontakt: vpoyhtari@hotmail.com
Tammikuu
6.1. Karjasillan seurakunta, puhe Kaukovainion kirkkotekstiilisarjan vihkiäisjuhlassa.
8.1. Katekismus- ja rippikoulua kahdelle ulkomaalaiselle. (jatkuu viikottain).
10.-11.1. Kokkola/Närvilä, ungdomssamling och möten.
14.1. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
19.1. Paavalin synodin johtokunnan kokous.
24.-25.1. Lähetysmatka Keskipohjanmaa (Ylivieskan Rauhan Sana, suunnitteilla).
28.1. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
Helmikuu
1.2. Oulu, Toukomettinen, seurat.
2.2. Opiskelijailta, Oulu, SEKL.
7.2. Nuorten Aikuistenilta, Himanka.
11.2. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
12.2. Oulu, Hiirosen vanhainkotihartaus.
14.2. Närvilä, ungdomssamling
21.-22.2. Ruotsi, Juoksenki, seurat ja jumalanpalvelus.
25.2. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
(26.2. vauvauutisia, laskettu aika.)
Maaliskuu
7.3. Vigning av äktenskap, Larsmo.
11.3. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
12.3. Nuortenilta, Toukomettinen.
21.-22.3. Kållby, möte.
23.-30.3 Missionsresa till Södra-Sverige (under planering)
Huhtikuu
3.-4.4. Kirkkopäivät, Turun hiippakunta, Paavalin synodi.
5.-8.4. Muonion seudulla seuroja, Hiljainen viikko.
14.-19.4. Viron lähetysmatka, LYRS.
22.4. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
24.-26.4. Varhaisnuortenleiri, Leena Annala, LYRS. (Suunnittelussa)
26.4. Lähetysseurat, Oulu/Toukomettinen. Saarna Juha Peltola (suunnittelussa).
Toukokuu
2.-3.5. Helsinki, Frebe. Ehtoolliskirkko ja seurat.
6.5. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
16.5. Närvilä, ungdomssamling.
21.-24.5. Seuroja Muonion seudulla.
Kun suunnittelette rukoushuoneissanne ohjelmaa, huomioikaa tämä lista ja katsokaa, jos sieltä löytyisi vielä rakoa. Toukokuu on vielä väljempää, samoin tammikuun puolivälissä. Arkipäiviä ja lauantaita vielä löytyy.
Viikottaisina vapaapäivinä pyrin pitämään maanantain ja tiistain, mahdollisuuksien mukaan.
Jätetään nämä varmistuneet ja suunnittelussa olevat tapahtumat hyvän Jumalan johdatukseen. Lisätkää näitä esirukouslistaanne, kantakaa minua ja muita sanassa työtä tekeviä perheineen esirukouksen siivillä Jumalan eteen.
Jos haluat tulla mukaan lähetystyöhön, ota yhteyttä ja liity lähetysrenkaaseen.
vpoyhtari@hotmail.com
Jag är förvånad över Guds nåd och ledning. Jag har fått känna det som kallas "vandring i Guds fotspår". Man känner sig ringa framför Han, som litar på oss fastan vi är sådana stackare som vi är. Att Gud säger, "JAG litar på dig, du får vara min tjänare" känns bra. Och även bättre känns det då han har lovat i sitt ord att vara vår styrka och vishet. Att det är inte jag med mina tankar, utan Gud med sin nåd! Bibeln, och endast Bibeln, läst och predikat, är Hans ord till oss på jorden. Bibeln är Hans vishet till det mån som vi behöver för vår frälsning. Men i himmelen ser vi Hans hela vishet och härlighet utan gränser.
Kom med i evengeliearbete, alla behövs! Fråga efter Guds ledning i ditt liv. Kom också med i missionsringen tillsammans med mig. Kontakt: vpoyhtari@hotmail.com
Tammikuu
6.1. Karjasillan seurakunta, puhe Kaukovainion kirkkotekstiilisarjan vihkiäisjuhlassa.
8.1. Katekismus- ja rippikoulua kahdelle ulkomaalaiselle. (jatkuu viikottain).
10.-11.1. Kokkola/Närvilä, ungdomssamling och möten.
14.1. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
19.1. Paavalin synodin johtokunnan kokous.
24.-25.1. Lähetysmatka Keskipohjanmaa (Ylivieskan Rauhan Sana, suunnitteilla).
28.1. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
Helmikuu
1.2. Oulu, Toukomettinen, seurat.
2.2. Opiskelijailta, Oulu, SEKL.
7.2. Nuorten Aikuistenilta, Himanka.
11.2. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
12.2. Oulu, Hiirosen vanhainkotihartaus.
14.2. Närvilä, ungdomssamling
21.-22.2. Ruotsi, Juoksenki, seurat ja jumalanpalvelus.
25.2. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
(26.2. vauvauutisia, laskettu aika.)
Maaliskuu
7.3. Vigning av äktenskap, Larsmo.
11.3. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
12.3. Nuortenilta, Toukomettinen.
21.-22.3. Kållby, möte.
23.-30.3 Missionsresa till Södra-Sverige (under planering)
Huhtikuu
3.-4.4. Kirkkopäivät, Turun hiippakunta, Paavalin synodi.
5.-8.4. Muonion seudulla seuroja, Hiljainen viikko.
14.-19.4. Viron lähetysmatka, LYRS.
22.4. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
24.-26.4. Varhaisnuortenleiri, Leena Annala, LYRS. (Suunnittelussa)
26.4. Lähetysseurat, Oulu/Toukomettinen. Saarna Juha Peltola (suunnittelussa).
Toukokuu
2.-3.5. Helsinki, Frebe. Ehtoolliskirkko ja seurat.
6.5. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
16.5. Närvilä, ungdomssamling.
21.-24.5. Seuroja Muonion seudulla.
Kun suunnittelette rukoushuoneissanne ohjelmaa, huomioikaa tämä lista ja katsokaa, jos sieltä löytyisi vielä rakoa. Toukokuu on vielä väljempää, samoin tammikuun puolivälissä. Arkipäiviä ja lauantaita vielä löytyy.
Viikottaisina vapaapäivinä pyrin pitämään maanantain ja tiistain, mahdollisuuksien mukaan.
Jätetään nämä varmistuneet ja suunnittelussa olevat tapahtumat hyvän Jumalan johdatukseen. Lisätkää näitä esirukouslistaanne, kantakaa minua ja muita sanassa työtä tekeviä perheineen esirukouksen siivillä Jumalan eteen.
perjantai 26. joulukuuta 2008
Joulua seuraa Stefanuksen päivä - katse Kalantiin
Kauppiaat alkavat joulunviettoon jo kesällä, kun suunnitellaan joulukauden tarjontaa. Me kuluttajat "käymme joulun viettohon" marraskuussa, kun ensimmäiset joululaulut "kaikuu yössä taas". En minä oikeastaa tästä moiti, onhan jokaisella oma tahtonsa päättää itse, milloin ja miten hulinaan hyppää mukaan.
Itselleni joulun aika alkaa adventtien vietosta. Adventit ovat paaston aikaan ja vakavaa parannuksen puhuttelua. Kirkkoteksteistä on usein jouluidylli kaukana.Tekstien mukana saa tutkailla omaa sydäntään, muistuttaa itselleen Jeesuksen tulosta tuomarina viimeiselle tuomiolle ja kysellä, olenko valmis tuohon suureen päivään, joka pysäyttää kaiken. Silloin ei ehdi edes sukulaisilleen soittaa!
Onneksi viimeinen adventti ja jouluaatto- ja joulupäivä tuovat kuitenkin sen ihanan idyllin - sen haluaa uudelleen ja uudelleen kokea!
Tapaninpäivänä mennään tapaninajelulle. Me tosin otimme förskottia ja kävimme jo joulupäivänä sukulaisissa Pietarsaaressa. Karitan koko suku oli kokoontunut vuokramökkiin. Kukin toi ohjelmaa mukanaan ja syömisetkin olivat nyyttäriperiaattella. Emännät pääsi näin helpommalla. Meillä oli hauskaa ja saimme myös hiljentyä Aatu Laitisen joulusaarnan kuulemiseen.
Tapaninpäivä se aina pysäyttää. Idylli särkyy ja päivä muistittaa meitä paitsi Herramme kohtalosta, "hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan", myös Kristuksen seuraajien kohtalosta. "He ajavat teitä kaupungista kaupunkiin", ja "valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa".
Oman muistutuksen tapaninpäivän sanomasta sain ystäväni, Paavalin synodinlaisen pastorin Vesa Kiertokarin blogista (http://kiertokari.spaces.live.com), kun hän kertoi omasta tilanteestaan Turun hiippakunnassa Kalannin seurakunnassa. Tapaninpäivä tuli kertaheitolla Stefanuksen päiväksi. Turun hiippakunta todella kunnostutuu kirkon uskovien kiusaamisessa, sen vaikutelman sai jälleen, kun luki hänen kertomustaan. Vammalasta ajettiin ulos kaksi paimenta ja nyt näyttää henki olevan sama. Ja piispa ei tietysti tee mitään. Tai oikeastaan tekeehän hän, hän kutsui pastorin keskustelemaan, ja tällaisista keskusteluista ei kieltäydytä. Piispa kehotti Vesaa noudattamaan kirkon linjaa, joka tietysti on hänen tulkintansa mukaan ainoastaan hyväksyä yhteistyö naispappien kanssa (joka Vesalle ja koko kristikunnalle merkitsee Pyhän Hengen opetuksen hylkäämistä.).
En ole kovin huolissani Vesan tähden. Hän elää evankeliumista ja hänen Herransa Kristus on sama Herra kuin meillä. Jumala avaa ovet ja sulkee, emme me voi mitään tehdä. Vesalle on valmistettu paikka, kuten se oli valmistettu Jarille, Markukselle ja minullekin. Saamme olla Herrassa huolettomia ja luottavaisia, me kuljemme "edellä valmisteuissa teoissa". Siunausta ja Jumalan rauhaa sinulle kaima-vesa!
Tämän päivän evankeliumin luvussa muistan Vesa Kiertokaria ja hänen seurakuntaansa. Meidät on Kristuksessa kudottu yhteen. Taivaassa teitä muistetaan hyvällä. Oikeastaan enemmän huolta tunnen niistä, jotka ovat kääntyneet evankeliumia vastaan, rukoilkaa kristityt piispa Mäkisen ja muiden asioiden hoitoon vaikuttaneiden puolesta.
"Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!
Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'"
Itselleni joulun aika alkaa adventtien vietosta. Adventit ovat paaston aikaan ja vakavaa parannuksen puhuttelua. Kirkkoteksteistä on usein jouluidylli kaukana.Tekstien mukana saa tutkailla omaa sydäntään, muistuttaa itselleen Jeesuksen tulosta tuomarina viimeiselle tuomiolle ja kysellä, olenko valmis tuohon suureen päivään, joka pysäyttää kaiken. Silloin ei ehdi edes sukulaisilleen soittaa!
Onneksi viimeinen adventti ja jouluaatto- ja joulupäivä tuovat kuitenkin sen ihanan idyllin - sen haluaa uudelleen ja uudelleen kokea!
Tapaninpäivänä mennään tapaninajelulle. Me tosin otimme förskottia ja kävimme jo joulupäivänä sukulaisissa Pietarsaaressa. Karitan koko suku oli kokoontunut vuokramökkiin. Kukin toi ohjelmaa mukanaan ja syömisetkin olivat nyyttäriperiaattella. Emännät pääsi näin helpommalla. Meillä oli hauskaa ja saimme myös hiljentyä Aatu Laitisen joulusaarnan kuulemiseen.
Tapaninpäivä se aina pysäyttää. Idylli särkyy ja päivä muistittaa meitä paitsi Herramme kohtalosta, "hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan", myös Kristuksen seuraajien kohtalosta. "He ajavat teitä kaupungista kaupunkiin", ja "valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa".
Oman muistutuksen tapaninpäivän sanomasta sain ystäväni, Paavalin synodinlaisen pastorin Vesa Kiertokarin blogista (http://kiertokari.spaces.live.com), kun hän kertoi omasta tilanteestaan Turun hiippakunnassa Kalannin seurakunnassa. Tapaninpäivä tuli kertaheitolla Stefanuksen päiväksi. Turun hiippakunta todella kunnostutuu kirkon uskovien kiusaamisessa, sen vaikutelman sai jälleen, kun luki hänen kertomustaan. Vammalasta ajettiin ulos kaksi paimenta ja nyt näyttää henki olevan sama. Ja piispa ei tietysti tee mitään. Tai oikeastaan tekeehän hän, hän kutsui pastorin keskustelemaan, ja tällaisista keskusteluista ei kieltäydytä. Piispa kehotti Vesaa noudattamaan kirkon linjaa, joka tietysti on hänen tulkintansa mukaan ainoastaan hyväksyä yhteistyö naispappien kanssa (joka Vesalle ja koko kristikunnalle merkitsee Pyhän Hengen opetuksen hylkäämistä.).
En ole kovin huolissani Vesan tähden. Hän elää evankeliumista ja hänen Herransa Kristus on sama Herra kuin meillä. Jumala avaa ovet ja sulkee, emme me voi mitään tehdä. Vesalle on valmistettu paikka, kuten se oli valmistettu Jarille, Markukselle ja minullekin. Saamme olla Herrassa huolettomia ja luottavaisia, me kuljemme "edellä valmisteuissa teoissa". Siunausta ja Jumalan rauhaa sinulle kaima-vesa!
Tämän päivän evankeliumin luvussa muistan Vesa Kiertokaria ja hänen seurakuntaansa. Meidät on Kristuksessa kudottu yhteen. Taivaassa teitä muistetaan hyvällä. Oikeastaan enemmän huolta tunnen niistä, jotka ovat kääntyneet evankeliumia vastaan, rukoilkaa kristityt piispa Mäkisen ja muiden asioiden hoitoon vaikuttaneiden puolesta.
"Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!
Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'"
lauantai 20. joulukuuta 2008
Rauhansanalaisuus pähkinänkuoressa
Lestadiolainen herätys alkoi Ruotsin ja Suomen Lapissa 1840-luvulla Kaaresuvannon kirkkoherra Lars Levi Laestadiuksen saarnatuolin ympärillä. Kolmessa vuosikymmenessä herätys oli saavuttanut Etelä-Suomen ja Pohjois-Amerikan leviten talosta taloon. Lestadiolaisuus oli osa yhteispohjoismaista herätysliikehdintää, joka oli käynnissä suuremmassa tai pienemmässä mittakaavassa lähes kaikkialla. Samanaikaisista herätyksistä tunnettuja ovat mm. Vanhimpana rukoilevaisuus, sitten herännäisyys ja evankelisuus. Kaikkia näitä yhdisti yhteinen alkuaikojen laulukirja Siionin Virret, joka oli Jalasjärven kappalainen Elias Laguksen (1741-1819) suomentama ruotsinkielisestä herrnhutilaisten laulukirjasta Zions Sånger. Lagus julkaisi laulukirjan vuonna 1790 nimellä ”Sionin virret, Ruotsista Suomexi käätyt”. 1800-luvun loppuun mennessä tätä laulukirjaa tiedetään julkaistun ainakin 18 painosta, niistä kolme lestadiolaisten toimesta 1880- ja 1890-luvuilla (Timo Holma, 2005, STI).
Lestadiolaisuus laajeni nopeasti moneen suuntaan. Tämä aiheutti kirjavuutta lestadiolaiseen liikkeeseen. Liike säilyi yhtenäisenä lähes 1800-luvun loppuun, tosin jo katekeetta Juhani Raattamaan viimeisenä elinvuosikymmenenä (1890-luku) yhtenäisyyteen tuli vakavia säröjä. Yhtenäinen lestadiolaisuus jäi 1800-luvun puolelle, kun 1900-luvulle tultaessa ja sen alkuvuosikymmeninä lestadiolaisuus jakaantui kolmeen haaraan esikoisiin, uusheräykseen ja vanhoillisiin. Rauhansanalaisuus on ns. vanhoillislestadiolaisuuden haarautumisen seurausta vuodelta 1934.
Levinneisyys
Rauhansanalaisuuden kannatusalueet sijoittuvat Tornionlaakson molemmin puolin, Länsi-Lappiin ja Rovaniemelle. Oulunseutu ja Pohjois-Pohjanmaan rannikko sekä erityisesti Keskipohjanmaa ovat liikkeen keskeisiä alueita. Oma keskittymänsä on ruotsinkielinen rannikko Kokkolan ja Pietarsaaren kohdilla sekä hieman sisämaahan, jonka keskuudessa 1934 hajaantumista ei tapahtunut. Ruotsinkielinen lestadiolaisuus jatkoi yhtenäisenä ja yhdessä suomenkielisen lestadiolaisuuden rauhansanalaisen suunnan kanssa. Helsingissä on rauhansanalaisuutta ollut vuodesta 1934 lähtien. Yhteydet Pohjois-Amerikan rauhansanalaisen kirkkokunnan (ALC) kanssa ovat jatkuneet tiiviinä.
Rauhansanalaisuutta on suomen- ja ruotsinkieliset yhteen lukien vajaat 7000 henkeä. Lisäksi Norjassa Alta-Kokelv seuduilla on useita seurakuntia. Rauhan Sana-lehdellä on 2200 tilaajaa ja Sions Missionstidningillä n. 2250. Hiippakunnista rauhansanalaisuuden toiminta painottuu Oulun- ja Porvoon hiippakuntien alueelle. Edellisen seurakunnissa on ollut kuukausittaista toimintaa 21%.ssa seurakuntia, jälkimmäisen 14%.ssa. Mainittakoon vielä että ruotsinkielinen Laestadianska Fridsföreningarnas Förbund (LFF) on pitänyt Porvoon hiippakunnassa vuosittain n. 100 jumalanpalvelussaarnaa seurakunnissa Etelä-Suomea myöten.
Toiminta
Perustoiminta tapahtuu ”rukoushuoneiden” yhteydessä. Rukoushuoneeseen kokoontuvaa yhteisöä kutsutaan seurakunnaksi. Seurakunnat ovat tahtoneet olla toiminnassaan itsenäisiä, paitsi suhteessa toisiin rukoushuoneisiin myös suhteessa valtionkirkkoon. Seurat kokoavat yhteen kaikki ikäluokat. Nuorisotyö on paikoittain vilkasta ja pyhäkoulutyö kokoaa satoja lapsia. LYRS tekee yhteistä nuorisotyötä Keskipohjanmaan alueella sekä pitää vuosittain yhdestä kahteen rippikoulua. Sisälähetystä tehdään niillä alueilla, joissa ei ole paikallista rukoushuonetta. Ulkolähetystyötä tehdään Virossa ja Venäjällä paikallisseurakuntien työyhteydessä. Maissa on yhteensä viisi lähetiksi luonnehdittavaa täysi- tai osa-aikaista työntekijää. Lisäksi tuetaan taloudellisesti Vuorimaan ja Etiopian lähetystä toisten lähetysjärjestöjen kautta. Toukomettiset-kuoro on koonnut jo pitkään hengellisestä kuoromusiikista kiinnostuneita yhteen.
Rauhan Sana-, Zions Missionstidning- ja vuosittaisen Pohjolan Joulu-lehden lisäksi LYRS ja LFF harjoittavat pienimuotoista kirja- ja äänitekustannustointa. LYRS on ollut mukana myös eri herätysliikkeiden yhteisissä kirjajulkaisuissa. Myydyin julkaisu on ollut vuodesta toiseen Siionin Matkalaulut-laulukirja.
Perusjulistus
Rauhansanalaisessa evankeliumin julistuksessa korostuu synninpäästö ”Jeesuksen nimessä ja veressä”, jossa jokainen katuva saa omistaa syntien anteeksiantamuksen. Rauhansanalaisuus on omantunnon kristillisyyttä, jossa uskovia kehotetaan elämään kuuliaisena Jumalan sanan ohjaamalle omantunnon äänelle. Toinen uskova ei ole toisen yläpuolella, ”olemme kaikki veljiä ja sisaria”. Jumalan sanan auktoriteetti ulottuu yli yksityisen kristityn ja seurakunnan. Usein kuullaan kehoitus, että Raamattu on julistettava ”kokonaisena Jumalan sanana”. Laki ja evankeliumi ovat kumpikin Jumalan sanassa.
Rauhansanalaisuuden kristinoppi lapsi- ja nuorisotyössä on Lutherin Vähä katekismus. Pyhäkoululaiset opettelevat siitä kappaleita ulkoa monin paikoin. Saarnaajat käyttävät lisäksi Isoa katekismusta. Luterilaiset tunnustuskirjatkaan eivät ole kokonaan tuntemattomat. Se löytyy monien saarnamiesten hyllystä.
Julistajina toimivat maallikkosaarnaajat sekä papit. Myös seurakuntalainen, nainen tai mies, nuori tai vanha, saa todistaa, selittää sanaa ja antaa kehotuksia ”penkin päädystä”. Yleensä maallikkosaarnaajat ”kutsutaan” virkaan seurakunnan yhteisen kokouksen toimesta. Tosin saarnaajaksi tulemisessa on kautta aikain ollut kirjontaa, ei ole ollut vain yhtä ainoaa tapaa. Ensimmäiset saarnamiehet kutsui Laestadius Kaaresuvannon seurakunnan paimenena. Ruotsin Lapin visitaattorina hänen työalueeseensa kuului myös tehtävät muiden seurakuntien alueella.
Suhde kirkkoon
Rauhansanalaisten suhde kirkkoon kaksitahoinen. Toisaalta ”isien kirkossa” tahdotaan olla jäseninä ja sen harjoittama diakonia- ja lähetystyö nähdään tarpeellisena, mutta toisaalta sen toimintaan ei olla kaikessa halukkaita liittymään. Muutaman hyvän uudistuksen rinnalla kirkon monet uudistukset nähdään Raamatusta luopumisena, eikä niissä tahdota seurata kirkon esimerkkiä. Monia huolestuttaa kirkon johdon kova asenne sanaan pitäytyviä herätysliikekristittyjä ja pappeja kohtaan. Ruotsinkieliset lähettivät vuonna 2007 Oulun ja Porvoon tuomiokapituleille kirjeen, jossa he sanoivat naispappeuspäätöksen olleen liberaaliteologian aiheuttama epäraamatullinen päätös, josta kirkkoa kutsutaan ”todelliseen parannukseen ja palaamaan Kristuksen antamalle perustalle”. Samalla he ilmaisivat tukensa perinteiseen virkakäsitykseen pitäytyville papeille ja maallikoille ja edellyttivät kirkon antavan heille tilaa. Myös suomenkielinen puhujainkokous on lausunut kielteisen, ”ei voi tunnustaa”, kantansa naispappeuteen heti naispappeuden toteuduttua vuonna 1986. Tämän lisäksi suuri huoli on kirkon johdon kääntyminen homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksymisen suuntaan sekä vesitetty julistus. Rauhansanalaisuudessa katsotaan, että kirkkoa hajottaa jokainen sanasta luopuminen.
Rauhansanalaiset haluavat rukoilla kirkon puolesta ja haluavat tukea kaikkia sen Jumalan sanalle uskollisia työntekijöitä. Kriittisyydessäkin halutaan olla Kristuksen rakkaudessa ja totuudessa rakastavia. Rukoushuoneiden suhteet paikallisseurakuntiin ovat olleet lähes poikkeuksetta hyvät, joskin usein melko etäiset.
Tule mukaan toimintaan!
Ota yhteyttä ja tule Jumalan sanan kuuloon. Voin ohjata sinut paikkakuntaasi lähinnä olevaan rukoushuoneeseen tai ystäväpiiriin. Ovet ovat kaikille, jotka janoavat elämäänsä Jumalan sanan opetusta ja evankeliumin saarnaa. Emme vaadi uusia parannuksia, jos olet kristitty, saat tulla mukaan ja uskoa Kristukseen yhdessä meidän kanssamme. Jos olet tuhlaajapojan tai tuhlaajatyttären teillä, niin tule rohkeasti juttelemaan uskon asioista. Me rukoilemme kanssasi elämääsi Pyhän Hengen johdatusta ja jos sinä haluat kuulla evankeliumin synninpäästön sanoissa, me tahdomme Jumalan johdatuksessa siinäkin palvella. Meidän kanssamme ei tarvitse olla pyhimys, tule sellaisena kuin olet, viisaana tai tyhmänä – mekin olemme viisaita ja tyhmiä Kristuksessa. Ensimmäiset lestadiolaiset saarnamiehet olivat paitsi paikallisseurakunnan työntekijöitä myös entisiä kylän tunnettuja juoppoja, jotka saivat parannuksen armon!
Vesa Pöyhtäri,
pastori, LFF
044-2175 410
vpoyhtari@hotmail.com
Lestadiolaisuus laajeni nopeasti moneen suuntaan. Tämä aiheutti kirjavuutta lestadiolaiseen liikkeeseen. Liike säilyi yhtenäisenä lähes 1800-luvun loppuun, tosin jo katekeetta Juhani Raattamaan viimeisenä elinvuosikymmenenä (1890-luku) yhtenäisyyteen tuli vakavia säröjä. Yhtenäinen lestadiolaisuus jäi 1800-luvun puolelle, kun 1900-luvulle tultaessa ja sen alkuvuosikymmeninä lestadiolaisuus jakaantui kolmeen haaraan esikoisiin, uusheräykseen ja vanhoillisiin. Rauhansanalaisuus on ns. vanhoillislestadiolaisuuden haarautumisen seurausta vuodelta 1934.
Levinneisyys
Rauhansanalaisuuden kannatusalueet sijoittuvat Tornionlaakson molemmin puolin, Länsi-Lappiin ja Rovaniemelle. Oulunseutu ja Pohjois-Pohjanmaan rannikko sekä erityisesti Keskipohjanmaa ovat liikkeen keskeisiä alueita. Oma keskittymänsä on ruotsinkielinen rannikko Kokkolan ja Pietarsaaren kohdilla sekä hieman sisämaahan, jonka keskuudessa 1934 hajaantumista ei tapahtunut. Ruotsinkielinen lestadiolaisuus jatkoi yhtenäisenä ja yhdessä suomenkielisen lestadiolaisuuden rauhansanalaisen suunnan kanssa. Helsingissä on rauhansanalaisuutta ollut vuodesta 1934 lähtien. Yhteydet Pohjois-Amerikan rauhansanalaisen kirkkokunnan (ALC) kanssa ovat jatkuneet tiiviinä.
Rauhansanalaisuutta on suomen- ja ruotsinkieliset yhteen lukien vajaat 7000 henkeä. Lisäksi Norjassa Alta-Kokelv seuduilla on useita seurakuntia. Rauhan Sana-lehdellä on 2200 tilaajaa ja Sions Missionstidningillä n. 2250. Hiippakunnista rauhansanalaisuuden toiminta painottuu Oulun- ja Porvoon hiippakuntien alueelle. Edellisen seurakunnissa on ollut kuukausittaista toimintaa 21%.ssa seurakuntia, jälkimmäisen 14%.ssa. Mainittakoon vielä että ruotsinkielinen Laestadianska Fridsföreningarnas Förbund (LFF) on pitänyt Porvoon hiippakunnassa vuosittain n. 100 jumalanpalvelussaarnaa seurakunnissa Etelä-Suomea myöten.
Toiminta
Perustoiminta tapahtuu ”rukoushuoneiden” yhteydessä. Rukoushuoneeseen kokoontuvaa yhteisöä kutsutaan seurakunnaksi. Seurakunnat ovat tahtoneet olla toiminnassaan itsenäisiä, paitsi suhteessa toisiin rukoushuoneisiin myös suhteessa valtionkirkkoon. Seurat kokoavat yhteen kaikki ikäluokat. Nuorisotyö on paikoittain vilkasta ja pyhäkoulutyö kokoaa satoja lapsia. LYRS tekee yhteistä nuorisotyötä Keskipohjanmaan alueella sekä pitää vuosittain yhdestä kahteen rippikoulua. Sisälähetystä tehdään niillä alueilla, joissa ei ole paikallista rukoushuonetta. Ulkolähetystyötä tehdään Virossa ja Venäjällä paikallisseurakuntien työyhteydessä. Maissa on yhteensä viisi lähetiksi luonnehdittavaa täysi- tai osa-aikaista työntekijää. Lisäksi tuetaan taloudellisesti Vuorimaan ja Etiopian lähetystä toisten lähetysjärjestöjen kautta. Toukomettiset-kuoro on koonnut jo pitkään hengellisestä kuoromusiikista kiinnostuneita yhteen.
Rauhan Sana-, Zions Missionstidning- ja vuosittaisen Pohjolan Joulu-lehden lisäksi LYRS ja LFF harjoittavat pienimuotoista kirja- ja äänitekustannustointa. LYRS on ollut mukana myös eri herätysliikkeiden yhteisissä kirjajulkaisuissa. Myydyin julkaisu on ollut vuodesta toiseen Siionin Matkalaulut-laulukirja.
Perusjulistus
Rauhansanalaisessa evankeliumin julistuksessa korostuu synninpäästö ”Jeesuksen nimessä ja veressä”, jossa jokainen katuva saa omistaa syntien anteeksiantamuksen. Rauhansanalaisuus on omantunnon kristillisyyttä, jossa uskovia kehotetaan elämään kuuliaisena Jumalan sanan ohjaamalle omantunnon äänelle. Toinen uskova ei ole toisen yläpuolella, ”olemme kaikki veljiä ja sisaria”. Jumalan sanan auktoriteetti ulottuu yli yksityisen kristityn ja seurakunnan. Usein kuullaan kehoitus, että Raamattu on julistettava ”kokonaisena Jumalan sanana”. Laki ja evankeliumi ovat kumpikin Jumalan sanassa.
Rauhansanalaisuuden kristinoppi lapsi- ja nuorisotyössä on Lutherin Vähä katekismus. Pyhäkoululaiset opettelevat siitä kappaleita ulkoa monin paikoin. Saarnaajat käyttävät lisäksi Isoa katekismusta. Luterilaiset tunnustuskirjatkaan eivät ole kokonaan tuntemattomat. Se löytyy monien saarnamiesten hyllystä.
Julistajina toimivat maallikkosaarnaajat sekä papit. Myös seurakuntalainen, nainen tai mies, nuori tai vanha, saa todistaa, selittää sanaa ja antaa kehotuksia ”penkin päädystä”. Yleensä maallikkosaarnaajat ”kutsutaan” virkaan seurakunnan yhteisen kokouksen toimesta. Tosin saarnaajaksi tulemisessa on kautta aikain ollut kirjontaa, ei ole ollut vain yhtä ainoaa tapaa. Ensimmäiset saarnamiehet kutsui Laestadius Kaaresuvannon seurakunnan paimenena. Ruotsin Lapin visitaattorina hänen työalueeseensa kuului myös tehtävät muiden seurakuntien alueella.
Suhde kirkkoon
Rauhansanalaisten suhde kirkkoon kaksitahoinen. Toisaalta ”isien kirkossa” tahdotaan olla jäseninä ja sen harjoittama diakonia- ja lähetystyö nähdään tarpeellisena, mutta toisaalta sen toimintaan ei olla kaikessa halukkaita liittymään. Muutaman hyvän uudistuksen rinnalla kirkon monet uudistukset nähdään Raamatusta luopumisena, eikä niissä tahdota seurata kirkon esimerkkiä. Monia huolestuttaa kirkon johdon kova asenne sanaan pitäytyviä herätysliikekristittyjä ja pappeja kohtaan. Ruotsinkieliset lähettivät vuonna 2007 Oulun ja Porvoon tuomiokapituleille kirjeen, jossa he sanoivat naispappeuspäätöksen olleen liberaaliteologian aiheuttama epäraamatullinen päätös, josta kirkkoa kutsutaan ”todelliseen parannukseen ja palaamaan Kristuksen antamalle perustalle”. Samalla he ilmaisivat tukensa perinteiseen virkakäsitykseen pitäytyville papeille ja maallikoille ja edellyttivät kirkon antavan heille tilaa. Myös suomenkielinen puhujainkokous on lausunut kielteisen, ”ei voi tunnustaa”, kantansa naispappeuteen heti naispappeuden toteuduttua vuonna 1986. Tämän lisäksi suuri huoli on kirkon johdon kääntyminen homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksymisen suuntaan sekä vesitetty julistus. Rauhansanalaisuudessa katsotaan, että kirkkoa hajottaa jokainen sanasta luopuminen.
Rauhansanalaiset haluavat rukoilla kirkon puolesta ja haluavat tukea kaikkia sen Jumalan sanalle uskollisia työntekijöitä. Kriittisyydessäkin halutaan olla Kristuksen rakkaudessa ja totuudessa rakastavia. Rukoushuoneiden suhteet paikallisseurakuntiin ovat olleet lähes poikkeuksetta hyvät, joskin usein melko etäiset.
Tule mukaan toimintaan!
Ota yhteyttä ja tule Jumalan sanan kuuloon. Voin ohjata sinut paikkakuntaasi lähinnä olevaan rukoushuoneeseen tai ystäväpiiriin. Ovet ovat kaikille, jotka janoavat elämäänsä Jumalan sanan opetusta ja evankeliumin saarnaa. Emme vaadi uusia parannuksia, jos olet kristitty, saat tulla mukaan ja uskoa Kristukseen yhdessä meidän kanssamme. Jos olet tuhlaajapojan tai tuhlaajatyttären teillä, niin tule rohkeasti juttelemaan uskon asioista. Me rukoilemme kanssasi elämääsi Pyhän Hengen johdatusta ja jos sinä haluat kuulla evankeliumin synninpäästön sanoissa, me tahdomme Jumalan johdatuksessa siinäkin palvella. Meidän kanssamme ei tarvitse olla pyhimys, tule sellaisena kuin olet, viisaana tai tyhmänä – mekin olemme viisaita ja tyhmiä Kristuksessa. Ensimmäiset lestadiolaiset saarnamiehet olivat paitsi paikallisseurakunnan työntekijöitä myös entisiä kylän tunnettuja juoppoja, jotka saivat parannuksen armon!
Vesa Pöyhtäri,
pastori, LFF
044-2175 410
vpoyhtari@hotmail.com
torstai 18. joulukuuta 2008
Joulukirje
On Ruusu Iisain juuren, nyt kukkaan puhjennut.
On pyhä Kirja suuren sen ihmeen kertonut.
Tuo kukka suloinen, valaisee talviyönä
keskellä pakkasen. VK 23,1
Joulu saapuu ja sen monet, monet rakkaat joululaulut. Tuo lainaamani on yksi itselleni rakkaimmista. Sen sävel on juhlava, niin juhlava, että se ylentää mielen. Sellaista juhlavuutta olen tavannut monissa englantilaisissa joululauluissa. Samalla säveltäjä on saanut sävelen sellaiseksi, että se hiljentää ja vakavoittaa aiheeseen. Sävel on 1500-luvun loppupuolelta Saksasta.
Näin Jumalamme luoma musiikin lahja on saanut palvella kristillistä sanomaa parhaalla mahdollisella tavalla. Vieläkö tällaisia muusikkoja kasvaa? Uskon, että kasvaa. Kristittyjen joukossa ympäri maailmaa on musiikin lahja saanut palvella seurakuntia, evankelioimistyötä, hartautta, iloa ja surua tähän päivään asti. Kristuksen tulemukseen saakka ylistetään Häntä uusilla ja vanhoilla virsillä ja hengellisillä lauluilla. Kun sanat on olleet vähäiset ja todistus jäänyt heikoksi, on laulujen avulla pystytty välittämään sanoma Kristuksen pelastustyöstä uusille kuulijoille.
Minä en osaa nuotteja. En osaa soittaa mitään instrumenttia. Pianoa olen yrittänyt, mutta se oli liian vaikea. Kitarasta osaan vain muutaman akordin. Toistaiseksi olen suostunut säestämään vain rippikoulujen oppitunneilla. Runoilla kuitenkin osaan, ainakin vähän. Vaimolleni Karitalle kirjoitin pari runoa, kun olimme alkaneet seurustelemaan. Muuten olen harrastanut sitä vähäsenlaisesti. Sana kuitenkin kehottaa ”virittämään palavaksi” Jumalalta saadun armolahjan. No, en nyt sentään vielä katsoisi, että runoilu on minulle annettu armolahja. Mutta vähästä jokainen aloittaa.
Onko sinulla jokin armolahja, jolla voisit palvella seurakuntaa? Aloita pienestä, palvele ensin läheisiäsi ja omaa elinympäristöäsi, ja ”vahvista siipiä”. Lahjaa voi viritellä aluksi tutummissa piireissä ja itselle ”turvallisissa” oloissa. Sitten sitä voi varovasti yrittää laajentaa, jos ystäväpiiriltä tulee rohkaisevaa palautetta. Taito on suostua olemaan pieni väline Herran käsissä. Nykyinen idolikulttuuri on vaikuttanut meihin uskoviinkin vääristäen ajatteluamme, tuntuu kuin pitäisi olla joku tähti tai edes tosi hyvä, ennen kuin uskaltaa lahjaansa harjoittaa toisten palvelussa. Mutta älä ajattele niin. Suostu olemaan vain vähäinen tuli Herran työssä. Siinä on meille kyllin, jos Herra on meidät pelastanut ja antanut sen suurimman armolahjan eli vanhurskaaksi tekevän uskon. Pelastus armosta on armolahjoista ensimmäinen ja suurin. Jos sen lisäksi Hän meitä käyttää muuhun meidän luontaisten taipumustemme mukaisesti, niin tehköön Hän sen. Hän antaa siihen ajan ja tilaisuuden.
Liitän tähän kirjeeseeni kappaleen Karitan joulumuistoista. Häntä on aina koskettanut laulu O helga natt! Helmer Hagman lauloi sitä jollakin kasetilla ja se sai aina innon syttymään sydämeen. Melkein yhtä hyvin, mutta ei ehkä niin hyvällä hengellä laulua laulaa ruotsalainen Jussi Björling. Kuulet häntä varmasti usein joulunaikana radiosta.
Tässä on laulun ensimmäisen säkeistön sanat. Todella koskettavaa ja täynnä evankeliumia jokaiselle.
O helga natt, o helga stund för världen, då Gudamänniskan till jorden steg ned!
För att försona världens brott och synder, för oss han dödens smärta led.
Och hoppets stråle går igenom världen, och ljuset skimrar över land och hav.
Folk, fall nu neder, och hälsa glatt din frihet. O helga natt du frälsning åt oss vann.
Hyvää Joulua ja siunattua Uutta Vuotta 2009,
Vesa Pöyhtäri
On pyhä Kirja suuren sen ihmeen kertonut.
Tuo kukka suloinen, valaisee talviyönä
keskellä pakkasen. VK 23,1
Joulu saapuu ja sen monet, monet rakkaat joululaulut. Tuo lainaamani on yksi itselleni rakkaimmista. Sen sävel on juhlava, niin juhlava, että se ylentää mielen. Sellaista juhlavuutta olen tavannut monissa englantilaisissa joululauluissa. Samalla säveltäjä on saanut sävelen sellaiseksi, että se hiljentää ja vakavoittaa aiheeseen. Sävel on 1500-luvun loppupuolelta Saksasta.
Näin Jumalamme luoma musiikin lahja on saanut palvella kristillistä sanomaa parhaalla mahdollisella tavalla. Vieläkö tällaisia muusikkoja kasvaa? Uskon, että kasvaa. Kristittyjen joukossa ympäri maailmaa on musiikin lahja saanut palvella seurakuntia, evankelioimistyötä, hartautta, iloa ja surua tähän päivään asti. Kristuksen tulemukseen saakka ylistetään Häntä uusilla ja vanhoilla virsillä ja hengellisillä lauluilla. Kun sanat on olleet vähäiset ja todistus jäänyt heikoksi, on laulujen avulla pystytty välittämään sanoma Kristuksen pelastustyöstä uusille kuulijoille.
Minä en osaa nuotteja. En osaa soittaa mitään instrumenttia. Pianoa olen yrittänyt, mutta se oli liian vaikea. Kitarasta osaan vain muutaman akordin. Toistaiseksi olen suostunut säestämään vain rippikoulujen oppitunneilla. Runoilla kuitenkin osaan, ainakin vähän. Vaimolleni Karitalle kirjoitin pari runoa, kun olimme alkaneet seurustelemaan. Muuten olen harrastanut sitä vähäsenlaisesti. Sana kuitenkin kehottaa ”virittämään palavaksi” Jumalalta saadun armolahjan. No, en nyt sentään vielä katsoisi, että runoilu on minulle annettu armolahja. Mutta vähästä jokainen aloittaa.
Onko sinulla jokin armolahja, jolla voisit palvella seurakuntaa? Aloita pienestä, palvele ensin läheisiäsi ja omaa elinympäristöäsi, ja ”vahvista siipiä”. Lahjaa voi viritellä aluksi tutummissa piireissä ja itselle ”turvallisissa” oloissa. Sitten sitä voi varovasti yrittää laajentaa, jos ystäväpiiriltä tulee rohkaisevaa palautetta. Taito on suostua olemaan pieni väline Herran käsissä. Nykyinen idolikulttuuri on vaikuttanut meihin uskoviinkin vääristäen ajatteluamme, tuntuu kuin pitäisi olla joku tähti tai edes tosi hyvä, ennen kuin uskaltaa lahjaansa harjoittaa toisten palvelussa. Mutta älä ajattele niin. Suostu olemaan vain vähäinen tuli Herran työssä. Siinä on meille kyllin, jos Herra on meidät pelastanut ja antanut sen suurimman armolahjan eli vanhurskaaksi tekevän uskon. Pelastus armosta on armolahjoista ensimmäinen ja suurin. Jos sen lisäksi Hän meitä käyttää muuhun meidän luontaisten taipumustemme mukaisesti, niin tehköön Hän sen. Hän antaa siihen ajan ja tilaisuuden.
Liitän tähän kirjeeseeni kappaleen Karitan joulumuistoista. Häntä on aina koskettanut laulu O helga natt! Helmer Hagman lauloi sitä jollakin kasetilla ja se sai aina innon syttymään sydämeen. Melkein yhtä hyvin, mutta ei ehkä niin hyvällä hengellä laulua laulaa ruotsalainen Jussi Björling. Kuulet häntä varmasti usein joulunaikana radiosta.
Tässä on laulun ensimmäisen säkeistön sanat. Todella koskettavaa ja täynnä evankeliumia jokaiselle.
O helga natt, o helga stund för världen, då Gudamänniskan till jorden steg ned!
För att försona världens brott och synder, för oss han dödens smärta led.
Och hoppets stråle går igenom världen, och ljuset skimrar över land och hav.
Folk, fall nu neder, och hälsa glatt din frihet. O helga natt du frälsning åt oss vann.
Hyvää Joulua ja siunattua Uutta Vuotta 2009,
Vesa Pöyhtäri
tiistai 9. joulukuuta 2008
Evankelioimisaktio Virossa
Viime viikonloppuna (6.-7.12.) vierailimme Virossa Rakveren kaupungissa. Kaupungin kirkkoherralla on yhteyksiä Helsingin rauhansanalaisiin ja järjestimme hänen kanssaan pienen evankelioimisaktion. Järjestelyistä vastasi Etelä-Suomen Rauhan Sana Tapani Vähäkankaan johdolla. Myös Lähetysyhdistys Rauhan Sana osallistui matkan taloudelliseen tukemiseen.
Meitä oli 13 henkeä, nuoria miehiä ja naisia, eri puolilta suomea. Täältä pohjoisestakin viisi. Nuoret aikuiset olivat innostuneet mukaan, ja toivat mukanaan Toukomettiset-kuorossa opittuja sovituksia lauluhetkiin.
Ohjelmaan kuului toritilaisuus ja traktaattien jakamista kaupungin torilla, evankelioimista sosiaalikodissa, nuortenilta kirkolla ja jumalanpalvelus sunnuntaina sekä kirkkokahvit. Nuorten suunnittelema vierailu Injun lastenkotiin ei tällä kertaa onnistunut lastenkodin päällekkäisen ohjelman vuoksi.
Torille oli seurakunta hommannut mikrofonit ja kaiuttimet. Kirkkoherra Tauno avasi tilaisuuden, piti puheen ja päästi sitten lauluryhmän ääneen. Ohikulkijoita jäi jonkin verran ihmettelemään laulua ja järjestelyitä, ja siinä oli mahdollisuus antaa heille ja ohikulkijoille seurakunnan toiminnan esitteitä joissa oli myös pieni hartauskirjoitus. Mielellään ihmiset ottivat vastaan materiaalia, tosin muutaman kerran kuulin jonkun sanovan "ei uso" ja kävelevän ohi. Lauluryhmän jälkeen pidin evankelioivan puheen Joh. 3:16 pohjalta ja tähdensin joulussa näkyvää Jumalan rakkautta meitä langenneita syntisiä kohtaan. Virossa on sama ilmiö kuin täälläkin, joulun sanoma peittyy joulupukkeihin ja markkinahuminaan.
Sosiaalilaitoksessa pidimme kaksi tilaisuutta. Mukana olleiden nuorten mukaan näytti siltä kuin he olisivat aivan imeneet sanaa itseensä, ei näkynyt minkäälaista levottomuutta ja puheiden ja laulujen kuunteleminen oli todella intensiivistä. Laulujen kuuntelemista auttoi se, että Siionin matkalauluja on käännetty useita viron kielelle Urmas Oraksen työnä. Urmas olikin meidän mukanamme koko lauantaipäivän tulkkina. Sosiaalikodin asukkaille jaoimme Urmaksen kääntämää Matti Suon kirjaa "Salattu viisaus".
Sunnuntaina sain saarnata Rakveren seurakunnalle. Paikalla oli n. 40 henkeä, ja lisää tuli jumalnapalveluksen alettua. Tauno toimi liturgina. Toukomettiset-kuorosta "tiivistetty" lauluryhmä palveli seurakuntaa kolmella laululla ennen saarnaa, ehtoollisen aikana ja vielä päätöslauluna. kuoron ääni soi hyvin Rakvern 1500-luvulla rakennetussa kivikirkossa, mitään kuulemisongelmia ei ollut, vaikka he lauloivat urkuparvelta saakka.
Saimme päättää palveluvuoromme polvistumalla yhdessä Rakveren kristittyjen kanssa Herran pöytään. Kristus itse palveli meitä ruumiinsa ja verensä armo-aterialla. Oli hyvä lähteä kotimatkalle, kun itsekin oli saanut olla Herran armohoidossa.
Vesa Pöyhtäri
Meitä oli 13 henkeä, nuoria miehiä ja naisia, eri puolilta suomea. Täältä pohjoisestakin viisi. Nuoret aikuiset olivat innostuneet mukaan, ja toivat mukanaan Toukomettiset-kuorossa opittuja sovituksia lauluhetkiin.
Ohjelmaan kuului toritilaisuus ja traktaattien jakamista kaupungin torilla, evankelioimista sosiaalikodissa, nuortenilta kirkolla ja jumalanpalvelus sunnuntaina sekä kirkkokahvit. Nuorten suunnittelema vierailu Injun lastenkotiin ei tällä kertaa onnistunut lastenkodin päällekkäisen ohjelman vuoksi.
Torille oli seurakunta hommannut mikrofonit ja kaiuttimet. Kirkkoherra Tauno avasi tilaisuuden, piti puheen ja päästi sitten lauluryhmän ääneen. Ohikulkijoita jäi jonkin verran ihmettelemään laulua ja järjestelyitä, ja siinä oli mahdollisuus antaa heille ja ohikulkijoille seurakunnan toiminnan esitteitä joissa oli myös pieni hartauskirjoitus. Mielellään ihmiset ottivat vastaan materiaalia, tosin muutaman kerran kuulin jonkun sanovan "ei uso" ja kävelevän ohi. Lauluryhmän jälkeen pidin evankelioivan puheen Joh. 3:16 pohjalta ja tähdensin joulussa näkyvää Jumalan rakkautta meitä langenneita syntisiä kohtaan. Virossa on sama ilmiö kuin täälläkin, joulun sanoma peittyy joulupukkeihin ja markkinahuminaan.
Sosiaalilaitoksessa pidimme kaksi tilaisuutta. Mukana olleiden nuorten mukaan näytti siltä kuin he olisivat aivan imeneet sanaa itseensä, ei näkynyt minkäälaista levottomuutta ja puheiden ja laulujen kuunteleminen oli todella intensiivistä. Laulujen kuuntelemista auttoi se, että Siionin matkalauluja on käännetty useita viron kielelle Urmas Oraksen työnä. Urmas olikin meidän mukanamme koko lauantaipäivän tulkkina. Sosiaalikodin asukkaille jaoimme Urmaksen kääntämää Matti Suon kirjaa "Salattu viisaus".
Sunnuntaina sain saarnata Rakveren seurakunnalle. Paikalla oli n. 40 henkeä, ja lisää tuli jumalnapalveluksen alettua. Tauno toimi liturgina. Toukomettiset-kuorosta "tiivistetty" lauluryhmä palveli seurakuntaa kolmella laululla ennen saarnaa, ehtoollisen aikana ja vielä päätöslauluna. kuoron ääni soi hyvin Rakvern 1500-luvulla rakennetussa kivikirkossa, mitään kuulemisongelmia ei ollut, vaikka he lauloivat urkuparvelta saakka.
Saimme päättää palveluvuoromme polvistumalla yhdessä Rakveren kristittyjen kanssa Herran pöytään. Kristus itse palveli meitä ruumiinsa ja verensä armo-aterialla. Oli hyvä lähteä kotimatkalle, kun itsekin oli saanut olla Herran armohoidossa.
Vesa Pöyhtäri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)