Perheessämme osoitetaan aina silloin tällöin vähän hellyyttä. Nyt puolisoiden välillä hellyydenosoitukset ovat minimoituneet olosuhteiden pakosta minimiin. Ehdimme vain lähettää lentosuukot toistensa ohi kiitävistä junista. Kun minä tulin Helingistä Mirjamin luota ylös Ouluun lasten luo, Karita meni samaan aikaan alas Helsinkiin Mirjamin luo, lentosuukkot heilahtivat junasta toiseen. Se kyllä lämmitti, on se vaan kumma.
Jumala on luonut meidän psyko-fyysisiksi kokonaisuuksiksi. Meissä on tietyt luonnonlait asetettu, joiden mukaan me toimimme. Yksi luonnonlaki on ystävällisyys, lempeys ja hellyys. Lempeys on apostolista alkuperää. He tahtoivat olla "lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa". (1 Tess. 2:7). Lempeys sulattaa vastustuksen, se saa meidät pehmeiksi kuulemaan evankeliumia ja oppimaan Jumalan sanaa. Niin kuin lasten kasvatuksessakin, lempeys, hellyys ja rakastava huolenpito rakentaa luottamusta ja saa lasten korvat auki.
Lempeydellä ja imelyydellä on vissi ero. Imelä ei ole lempeä. Imelää on sellainen rakkaus, jossa ei ole selkärankaa ja joka hyväksyy kaiken. Kukaan vanhempi ei tahdo olla imelä lapsilleen. Hän laittaa rajat ja ehdot, ja lapset oppivat pian, että on asioita, joissa he eivät saa tahtoaan läpi. Vanhemmat rakastavat ja ovat lempeät, vaikka lapset tekevät väärin, mutta vanhemmat eivät hyväksy lastensa vääriä tekoja.
Näin olen tahtonut toimia pappina ja seurakunnan paimenena evl kirkossamme. En tosin luonnetyypiltäni ole kovin "lempeä" mutta tahtoisin olla ja yritän sitä olla. Aina se ei ihan onnistu, mutta yritys on kova. Lempeyteen olen sisällyttänyt myös rajojen asettamisen. Saarnaan sanaa "sopimattomalla ja sopivalla ajalla", en anna lupaa synnin tekemiseen edes kristityille, yhdessä kaikkien pappien kanssa kehotan kaikkia pysymään Raamatunmukaisessa oikeassa opissa, joka kirkossamme on kirjoitettu tunnustuskirjoihin. Kehotan kristittyjä antamaan toisilleen anteeksi ja pyytämään anteeksi.
Kun toisille saarnaan, saarnaan myös itselleni. Itsensä huomaa puuttuvaiseksi niin monessa. Samalla se on hyvä. Näin voi pysyä nöyränä ja opettaa Raamattua samalta tasalta muiden syntisten kanssa!
"Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne." Room. 12:10.
maanantai 2. maaliskuuta 2009
torstai 26. helmikuuta 2009
Mirjamin esirukoilijat
Leikkaus onnistui. Kiitos Herralle! Ja kiitos esirukouksista. Kolmesta kohtaa korjattiin ja nyt Mirjam on toipumassa. Tietysti tila on vielä erittäin kriittinen, joudumme ottamaan kolme askelta eteen ja kaksi taaksepäin, mutta toistaiseksi on menty enemmän eteenpäin kuin taaksepäin. Paljon rukouksia on rukoiltu.
Alan ymmärtää Moosesta Punaisen Meren rannalla. Hänellä on mahdoton tilanne, jonka ratkaisemiseen eivät omat voimat riittäneet.
Ei meri tullut hänen eteensä yht'äkkiä, sillä hän oli niillä seuduin kuljeskellut ja kuulut kulkijoiden kertomuksia alueesta 40 vuotta paimentaessaan appensa Jetron lampaita. Uskon, että hän tiesi, että Jumala on johdattamassa kansaa kohti umpikujaa, ja takana ovat jo ryntäämässä faraon sotajoukot. Mielessä oli suuria kysymysmerkkejä. Kulkiessa hän rukoili, sillä Jumalaan uskovat aina rukoilevat.
Kun sitten oltiin meren rannalla, rukous oli enää vain pihinä, vain sanaton huokaus. Raamatussa ei kerrota, että Mooses olisi siinä kohdin rukoillut. Mutta Jumala kysyi häneltä, miksi huudat minulle?
Jumala näkee ja kuulee. Sydämen ahdistus ja huokaus on kuin kova huuto hänen korvissaan. Olemme rukoilleet iltarukouksissa ja ruokarukousten yhteydessä Mirjamin puolesta. Voisimme rukoilla enemmänkin, mutta emme jaksa. Vain Mooseksen rukoukseen meillä on voimaa. Hänen kanssaan tiedämme, että Jumalalla on avimet tähänkin vaivaan. Ja mikä hänen ratkaisu onkaan, se on paras mahdollinen.
Suuri lohtu on ollut oman rukouksen heikkouden keskellä saada uutisia siitä, että Jumala on herättänyt toisia rukoilemaan. Sukulaiset, uskonystävät rauhansanalaisuudessa, evankelisuudessa, rukoilevaisuudessa ja Timoteusyhteisössä, pappistoverit eri puolilla Suomea. Lohdutti eräs puhelinsoitto ystävältäni, joka sanoi, että Vantaalla on hänen ystäviään, jotka ovat alkaneet rukoilemaan Mirjamin ja meidän puolestamme. Uppo-outoja ihmisiä, mutta uskon kautta Kristukseen läheisiä kuin veljet ja sisaret!
Mirjamin tilanne on nyt vakaa, vaikka edelleen kriittinen. Teho-osaston henkilökunta pitää hienosti huolta lapsestamme.Hän on hyvissä käsissä. Taivaallinen Ylilääkäri valvoo silloinkin, kun me herpaannumme.
Rakas Jumala. Anna Mirjamin vahvistua. Me haluamme pitää hänet. Tapahtukoon sinun tahtosi.
Alan ymmärtää Moosesta Punaisen Meren rannalla. Hänellä on mahdoton tilanne, jonka ratkaisemiseen eivät omat voimat riittäneet.
Ei meri tullut hänen eteensä yht'äkkiä, sillä hän oli niillä seuduin kuljeskellut ja kuulut kulkijoiden kertomuksia alueesta 40 vuotta paimentaessaan appensa Jetron lampaita. Uskon, että hän tiesi, että Jumala on johdattamassa kansaa kohti umpikujaa, ja takana ovat jo ryntäämässä faraon sotajoukot. Mielessä oli suuria kysymysmerkkejä. Kulkiessa hän rukoili, sillä Jumalaan uskovat aina rukoilevat.
Kun sitten oltiin meren rannalla, rukous oli enää vain pihinä, vain sanaton huokaus. Raamatussa ei kerrota, että Mooses olisi siinä kohdin rukoillut. Mutta Jumala kysyi häneltä, miksi huudat minulle?
Jumala näkee ja kuulee. Sydämen ahdistus ja huokaus on kuin kova huuto hänen korvissaan. Olemme rukoilleet iltarukouksissa ja ruokarukousten yhteydessä Mirjamin puolesta. Voisimme rukoilla enemmänkin, mutta emme jaksa. Vain Mooseksen rukoukseen meillä on voimaa. Hänen kanssaan tiedämme, että Jumalalla on avimet tähänkin vaivaan. Ja mikä hänen ratkaisu onkaan, se on paras mahdollinen.
Suuri lohtu on ollut oman rukouksen heikkouden keskellä saada uutisia siitä, että Jumala on herättänyt toisia rukoilemaan. Sukulaiset, uskonystävät rauhansanalaisuudessa, evankelisuudessa, rukoilevaisuudessa ja Timoteusyhteisössä, pappistoverit eri puolilla Suomea. Lohdutti eräs puhelinsoitto ystävältäni, joka sanoi, että Vantaalla on hänen ystäviään, jotka ovat alkaneet rukoilemaan Mirjamin ja meidän puolestamme. Uppo-outoja ihmisiä, mutta uskon kautta Kristukseen läheisiä kuin veljet ja sisaret!
Mirjamin tilanne on nyt vakaa, vaikka edelleen kriittinen. Teho-osaston henkilökunta pitää hienosti huolta lapsestamme.Hän on hyvissä käsissä. Taivaallinen Ylilääkäri valvoo silloinkin, kun me herpaannumme.
Rakas Jumala. Anna Mirjamin vahvistua. Me haluamme pitää hänet. Tapahtukoon sinun tahtosi.
maanantai 23. helmikuuta 2009
Pysähdys
"Ihminen päättää, Jumala säätää". Näin sanoi usein Martta-äiti Rovaniemellä. Tämän olemme saaneet kokea todeksi viime päivinä.
Pieni tyttömme syntyi ajallaan tähän maailmaan yhdeksän päivää etuajassa - ihan normaalia siis. Terve lapsi, ja aivan ihana. Seuraavana päivänä vein kaikki lapset katsomaan häntä. Jokainen sai vuorollaan ottaa hänet syliinsä, jopa 2,5 vuotias Eeva-Lotta. Otimme valokuvat ja annoimme äidille kukkaset. Seuraavana päivänä kävimme jälleen katsomassa ja vielä seuraavanakin.
Vihdoin tuli kotiuttamisen aika. Hoitaja teki seulontatarkastuksen ja katsoi lapsen happisaturaatiot. Vähän alhaiset. Hän sanoi, että annetaan lapsen vielä jäädä tänne tarkkailuun, mutta äiti kyllä voi lähteä kotiin. Vähän ihmettelimme tapahtunutta, mutta siinä vauvan ääressä luimme vielä Isä meidän rukouksen ja jätimme hänet rukouksen Herran huomaan. Emme vauvan kanssa turhaa lörpötelleet, vaan lausuimme uskossa ottaen totena vastaan joka sanan. Jeesus ei lupaa turhia, kun hän opetti meitä rulkoilemaan tuon rukouksen. Itseäni lohdutin tällä ja lähdimme kotiin.
Aamuyöstä soitettiin OYS:stä ja sanottiin, että on heti tultava sinne, lapsen kunto on romahtanut. Hänellä havaittiin edellisenä iltana havaitun sydämen reiän lisäksi merkittävä poikkeama sydämen rakenteessa, joka uhkasi nyt hänen henkeään. Lapselle annettiin pian sellaista lääkettä, joka antoi mahdolisuuden elämään lääkkeen varassa. Sairaalassa saimme kuulla, että lapsi pitää viipymättä leikata. Puolen päivän aikaan lähtee ambulanssilentokone Helsinkiin. Leikkaus tapahtuu heti seuraavan viikon alussa.
Olimme jättäneet hänet Isä meidän rukouksen varaan edellisenä iltana. Se on kristikunnan suurin ja vaikuttavin rukous. Sen kanssa on turvallista. Mutta tiesimme, että Herramme ei ole antanut vain Isä meidän-rukousta, vaan hän on antanut kasteen sakramentin "syntienne anteeksiantamiseksi" kuten Pietari ensimmäisessä saarnassaan sanoo. Emme ajatelletkaan, että voisimme lähettää hänet Helsinkiin ilman pyhää kastetta. Pelastuksen sakramentti koskee aikuisia ja lapsia, eikä tällaisessa tilanteessa voi kristitty vanhempi muuta tehdä, kuin kastaa lapsen.
Hoitaja haki kastemekon, maljan täynnä puhdasta vettä, sekä kynttilän ja Raamatun. Luin Jeesuksen Kaste- ja lähetyskäskyn pitäen kättä vesimaljan yllä. Kirkkoisien mukaan "kun sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti". Näin maljassa ei ollutkaan enää vain vettä, vaan vedessä myös Jumalan sanan lupaus ja kaikki armo ja anteksiantamus, jonka Kristus on sanassaan luvannut ja Golagatalla ansainnut. Voimme nähdä siinä maljan äärellä sen ihmeen tapahtuvan, että "kastevesi tuli verestä punaiseksi", kuten Luther sen sanoo. Kristus itse, Isä meidän-rukouksen lupausten antaja, oli siinä mukana ja toi kaikki ne lahjat, jotka hän on kasteeseen säätänyt. Jumalan sana veden kautta antoi ne lahjat, ja usko, jonka sana vaikuttaa, otti lahjat vastaan.
Oli niin vaikea kastaa. Jatkuvasti sanat takertuivat kurkkuuni, ja liikutus keskeytti toimituksen. Lauloimme virren 216, välillä ääni vain heikosti pihisten. Suuri suru oli sydämessä. Näinkö lapsi viedään meiltä, vain hetken meillä oltuaan. Mutta samalla sydämeen hiipi iloinen kiitollisuus. Hän on kristitty ja Herramme on luvannut hänet suojata elämässä ja kuolemassa. Perisynti, tuo synneistä suurin, ei voi lastamme voittaa, vaan hän saa kuulua Jumalan kansaan kaikkien satojen tuhansien kristittyjen kanssa kaikkkialla maailmassa. Hänet on nyt kasteessa liitetty Kristuksen kuolemaan, hän on kuollut Herransa kanssa, ja Hänen kanssaan myös noussut ylös elämään uutta elämää Kristuksessa (Room.6). Olo oli helpottunut. Mirjam Sara Karita oli saanut ylleen Kristuksen vanhurskauden puvukseen koko elämän matkalle (Gal. 2). Usko oli uudistanut hänet.
Moni ei ole ollut yhtä onnekas kuin me. Moni vanhempi on joutunut saattamaan lapsensa hautaan ennen kuin hänet on ehditty kastaa. Olen itsekin siunannut hautaan kastamattomia pienokaisia. Miten heidän käy? Olen 100 % vakuuttunut, että heidän on sama armo ja uudestisyntyminen kuin heidän kastetuilla ystävillään. Sanon sen näin: Heidät oli kastettu, vaikka heitä ei ehditty kastaa. Jumalan sana oli heidät ympäröinyt ja jos he olisivat saaneet tilaisuuden, heidät olisi heti kohta kastettu. Jumala ei ole tällaisissa asioissa pikkumainen. Me saamme kerran kohdata rakkaat lapsemme "paremmassa ilmassa toisella puolen hautaa". Saamme yhdessä iloita Jumalan Karitsan jalkain juuressa.
Mirjam ja minä Karitan kanssa olemme nyt Helsingissä. Mirjam on kiinni hengityskoneessa, letkuja ja neuloja joka puolella kehoaan. Hän nukkuu rauhallisesti lääkkeiden rauhoittamaa unta. Ihanat kasvot, pikkuinen suu ja vauvan tuhina. Haluaisimme ottaa hänet syliin, mutta se on mahdotonta. Huomenna aamulla alkaa leikkaus. Sydän avataan, korjataan ja ommellaan taas yhteen.
Rukoillaan lääkäreille viisautta ja oikeita ratkaisuja. Rukoilkaamme Taivaalliselta ylilääkäriltä, että hän sallisi Mirjamin jatkaa täällä kanssamme. Me niin haluaisimme pitää hänet! Mutta samalla tiedämme, että "Herransa kanssa hänen olisi monin verroin parempi".
Tuntemuksent vaihtelevat toivosta epätoivoon. Nyt on toiveikas hetki. Uskon, että saamme hänet pitää. Tämän sortin leikkauksista 90 % selviytyy. Kuitenkin välillä aina se 10 % tunkee mieleen. Enpä osaisi matematiikasta muuta kuin numerot 9 ja 0. "Ihminen päättää, Jumala säätää".
t. Vesa
Pieni tyttömme syntyi ajallaan tähän maailmaan yhdeksän päivää etuajassa - ihan normaalia siis. Terve lapsi, ja aivan ihana. Seuraavana päivänä vein kaikki lapset katsomaan häntä. Jokainen sai vuorollaan ottaa hänet syliinsä, jopa 2,5 vuotias Eeva-Lotta. Otimme valokuvat ja annoimme äidille kukkaset. Seuraavana päivänä kävimme jälleen katsomassa ja vielä seuraavanakin.
Vihdoin tuli kotiuttamisen aika. Hoitaja teki seulontatarkastuksen ja katsoi lapsen happisaturaatiot. Vähän alhaiset. Hän sanoi, että annetaan lapsen vielä jäädä tänne tarkkailuun, mutta äiti kyllä voi lähteä kotiin. Vähän ihmettelimme tapahtunutta, mutta siinä vauvan ääressä luimme vielä Isä meidän rukouksen ja jätimme hänet rukouksen Herran huomaan. Emme vauvan kanssa turhaa lörpötelleet, vaan lausuimme uskossa ottaen totena vastaan joka sanan. Jeesus ei lupaa turhia, kun hän opetti meitä rulkoilemaan tuon rukouksen. Itseäni lohdutin tällä ja lähdimme kotiin.
Aamuyöstä soitettiin OYS:stä ja sanottiin, että on heti tultava sinne, lapsen kunto on romahtanut. Hänellä havaittiin edellisenä iltana havaitun sydämen reiän lisäksi merkittävä poikkeama sydämen rakenteessa, joka uhkasi nyt hänen henkeään. Lapselle annettiin pian sellaista lääkettä, joka antoi mahdolisuuden elämään lääkkeen varassa. Sairaalassa saimme kuulla, että lapsi pitää viipymättä leikata. Puolen päivän aikaan lähtee ambulanssilentokone Helsinkiin. Leikkaus tapahtuu heti seuraavan viikon alussa.
Olimme jättäneet hänet Isä meidän rukouksen varaan edellisenä iltana. Se on kristikunnan suurin ja vaikuttavin rukous. Sen kanssa on turvallista. Mutta tiesimme, että Herramme ei ole antanut vain Isä meidän-rukousta, vaan hän on antanut kasteen sakramentin "syntienne anteeksiantamiseksi" kuten Pietari ensimmäisessä saarnassaan sanoo. Emme ajatelletkaan, että voisimme lähettää hänet Helsinkiin ilman pyhää kastetta. Pelastuksen sakramentti koskee aikuisia ja lapsia, eikä tällaisessa tilanteessa voi kristitty vanhempi muuta tehdä, kuin kastaa lapsen.
Hoitaja haki kastemekon, maljan täynnä puhdasta vettä, sekä kynttilän ja Raamatun. Luin Jeesuksen Kaste- ja lähetyskäskyn pitäen kättä vesimaljan yllä. Kirkkoisien mukaan "kun sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti". Näin maljassa ei ollutkaan enää vain vettä, vaan vedessä myös Jumalan sanan lupaus ja kaikki armo ja anteksiantamus, jonka Kristus on sanassaan luvannut ja Golagatalla ansainnut. Voimme nähdä siinä maljan äärellä sen ihmeen tapahtuvan, että "kastevesi tuli verestä punaiseksi", kuten Luther sen sanoo. Kristus itse, Isä meidän-rukouksen lupausten antaja, oli siinä mukana ja toi kaikki ne lahjat, jotka hän on kasteeseen säätänyt. Jumalan sana veden kautta antoi ne lahjat, ja usko, jonka sana vaikuttaa, otti lahjat vastaan.
Oli niin vaikea kastaa. Jatkuvasti sanat takertuivat kurkkuuni, ja liikutus keskeytti toimituksen. Lauloimme virren 216, välillä ääni vain heikosti pihisten. Suuri suru oli sydämessä. Näinkö lapsi viedään meiltä, vain hetken meillä oltuaan. Mutta samalla sydämeen hiipi iloinen kiitollisuus. Hän on kristitty ja Herramme on luvannut hänet suojata elämässä ja kuolemassa. Perisynti, tuo synneistä suurin, ei voi lastamme voittaa, vaan hän saa kuulua Jumalan kansaan kaikkien satojen tuhansien kristittyjen kanssa kaikkkialla maailmassa. Hänet on nyt kasteessa liitetty Kristuksen kuolemaan, hän on kuollut Herransa kanssa, ja Hänen kanssaan myös noussut ylös elämään uutta elämää Kristuksessa (Room.6). Olo oli helpottunut. Mirjam Sara Karita oli saanut ylleen Kristuksen vanhurskauden puvukseen koko elämän matkalle (Gal. 2). Usko oli uudistanut hänet.
Moni ei ole ollut yhtä onnekas kuin me. Moni vanhempi on joutunut saattamaan lapsensa hautaan ennen kuin hänet on ehditty kastaa. Olen itsekin siunannut hautaan kastamattomia pienokaisia. Miten heidän käy? Olen 100 % vakuuttunut, että heidän on sama armo ja uudestisyntyminen kuin heidän kastetuilla ystävillään. Sanon sen näin: Heidät oli kastettu, vaikka heitä ei ehditty kastaa. Jumalan sana oli heidät ympäröinyt ja jos he olisivat saaneet tilaisuuden, heidät olisi heti kohta kastettu. Jumala ei ole tällaisissa asioissa pikkumainen. Me saamme kerran kohdata rakkaat lapsemme "paremmassa ilmassa toisella puolen hautaa". Saamme yhdessä iloita Jumalan Karitsan jalkain juuressa.
Mirjam ja minä Karitan kanssa olemme nyt Helsingissä. Mirjam on kiinni hengityskoneessa, letkuja ja neuloja joka puolella kehoaan. Hän nukkuu rauhallisesti lääkkeiden rauhoittamaa unta. Ihanat kasvot, pikkuinen suu ja vauvan tuhina. Haluaisimme ottaa hänet syliin, mutta se on mahdotonta. Huomenna aamulla alkaa leikkaus. Sydän avataan, korjataan ja ommellaan taas yhteen.
Rukoillaan lääkäreille viisautta ja oikeita ratkaisuja. Rukoilkaamme Taivaalliselta ylilääkäriltä, että hän sallisi Mirjamin jatkaa täällä kanssamme. Me niin haluaisimme pitää hänet! Mutta samalla tiedämme, että "Herransa kanssa hänen olisi monin verroin parempi".
Tuntemuksent vaihtelevat toivosta epätoivoon. Nyt on toiveikas hetki. Uskon, että saamme hänet pitää. Tämän sortin leikkauksista 90 % selviytyy. Kuitenkin välillä aina se 10 % tunkee mieleen. Enpä osaisi matematiikasta muuta kuin numerot 9 ja 0. "Ihminen päättää, Jumala säätää".
t. Vesa
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Sarrrrjatulta!
Lukioikäisenä, kun olin tullut tietoiseksi, että on olemassa muitakin lestadiolaisia kuin rauhansanalaiset eli pikkuesikoiset, jouduin usein keskusteluun suurimpaan lestadiolaisryhmään kuuluvien kanssa. Keskusteluja käytiin joskus kahdenkesken, ja niissä oli molemminpuolisen kuuntelemisen meininki. Ne olivat kohtuullisen hyviä hetkiä. Mutta usein tilanne oli "SARJATULTA" tilanne. Niissä tilanteissa olin aina yksin heitä vastaan. Ja heitä oli useita ympärilläni(tuttu tilanne monille rauhansanalaiselle koulujen pihamailta). Tilanteen kuvioon kuului, että ennen kuin oli ehtinyt selittää yhdelle kysyjälle, oli toisista suista ammuttu jo useita uusia kysymyksiä. Ei antauduttu pohtimaan asiaa minun esittämissä kysymyksenasetteluissa. Minut pakotettiin sarjatulitekniikalla käsittelemään asioita vain heidän kysymystensä pohjalta. Jäin aina alakynteen. Tunnelma ei aina ollut kehuttava.
Silloisilla ystävilläni oli kysymyssarrrrrrjat tällaisia tilanteita varten ja harjoitettu kyselytaktiikka. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin ymmärsin, että tilanteen dynamiikassa oli jotain tuttua. Siinä oli voimakkaasti samat piirteet, joista olen lukenut nettipalstoilla SRK:n hoitokokouksista. Olihan hoitokokouksista kulunut vain vuosi pari.
En koskaan tuntenut vastanneeni siten, kuin olisin itse tahtonut ja tunsin sanan perusteelta oikealta. Kysymyksenasettelu määräsi sen, miten ja minkä opin puitteissa asiaa on käsiteltävä. Tunsin aina, että liikun vieraalla maaperällä. Aina tunsin vastanneeni jotenkin riittämättömästi.
Kysymyksenasettelija määrää tahdin ja opin, minkä pohjalta kysymyksiin on vastattava. Jos vastaa oman oppinsa pohjalta, siis esimerkiksi pappina Jumalan edessä vannotun Luterilaisen opin pohjalta. Saa vastaansa syytteen, että käsittelet asiaa eri tavalla.
Tulisimpa viisaaksi! Kunpa en enää suostuisi silmät ummessa käsittelemään asioita vain sen pohjalta, miten toinen ongelman asettelee. Saisimpa Jeesusksen viisautta, joka ei suostunut kaikkiin kysymysasetteluihin, vaan vastasi oman, Vanhan testamentin kijoituksiin perustuvan ymmärryksen pohjalta, "teille on sanottu... mutta minä sanon teille!". Ja niin, suostuisimpa itsekin alistumaan Jumalan sanan asettamaan kysymyksenasetteluun. Se on meille kaikille vaikeaa vanhan aatamin tähden.
Kunpa saisi aina rauhallisin mielin käydä keskustelemaan uskos ja opista ja vaelluksesta yhteiselle alustalle, kaksi samanvertaista kristittyä Jumalan sanan ääressä yhdessä rukoillen keskustelemassa ja kuuntelemassa ja pohtimassa toinen toisensa mielipiteitä. Toukomettisen puhujien kokoontumisissa olemme tällaisiin kohtaamisiin päässeet. Ne on hyviä hetkiä.
Silloisilla ystävilläni oli kysymyssarrrrrrjat tällaisia tilanteita varten ja harjoitettu kyselytaktiikka. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin ymmärsin, että tilanteen dynamiikassa oli jotain tuttua. Siinä oli voimakkaasti samat piirteet, joista olen lukenut nettipalstoilla SRK:n hoitokokouksista. Olihan hoitokokouksista kulunut vain vuosi pari.
En koskaan tuntenut vastanneeni siten, kuin olisin itse tahtonut ja tunsin sanan perusteelta oikealta. Kysymyksenasettelu määräsi sen, miten ja minkä opin puitteissa asiaa on käsiteltävä. Tunsin aina, että liikun vieraalla maaperällä. Aina tunsin vastanneeni jotenkin riittämättömästi.
Kysymyksenasettelija määrää tahdin ja opin, minkä pohjalta kysymyksiin on vastattava. Jos vastaa oman oppinsa pohjalta, siis esimerkiksi pappina Jumalan edessä vannotun Luterilaisen opin pohjalta. Saa vastaansa syytteen, että käsittelet asiaa eri tavalla.
Tulisimpa viisaaksi! Kunpa en enää suostuisi silmät ummessa käsittelemään asioita vain sen pohjalta, miten toinen ongelman asettelee. Saisimpa Jeesusksen viisautta, joka ei suostunut kaikkiin kysymysasetteluihin, vaan vastasi oman, Vanhan testamentin kijoituksiin perustuvan ymmärryksen pohjalta, "teille on sanottu... mutta minä sanon teille!". Ja niin, suostuisimpa itsekin alistumaan Jumalan sanan asettamaan kysymyksenasetteluun. Se on meille kaikille vaikeaa vanhan aatamin tähden.
Kunpa saisi aina rauhallisin mielin käydä keskustelemaan uskos ja opista ja vaelluksesta yhteiselle alustalle, kaksi samanvertaista kristittyä Jumalan sanan ääressä yhdessä rukoillen keskustelemassa ja kuuntelemassa ja pohtimassa toinen toisensa mielipiteitä. Toukomettisen puhujien kokoontumisissa olemme tällaisiin kohtaamisiin päässeet. Ne on hyviä hetkiä.
perjantai 30. tammikuuta 2009
Helmikuun esirukouslista
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. Jaak. 5:16-20.
Jaakobin, Herran veljen ja Jerusalemin seurakunnan paimenen, opetus esirukouksesta on pydähdyttävä. Esirukouksen alueeseen kuuluvat sairaudet ja jopa luonnonvoimat. Tämä usko syntyy siitä luottamuksesta, joka meillä on "maan ja taivaiden luojaan". Jumala on tehnyt ihmisen, hän voi ihmisen myös parantaa. Jumala on luonut taivaan ja maan, ja hän voi "antaa sateen ajallaan".
Mutta ennen kaikkea esirukoukseen kuuluvat me/ne ystävät, jotka ovat langenneet syntiin opissa tai elämässä. Kanna synnin halvaannuttamia uskonystäviäsi Jumalan eteen ja pyydä Jumalaa vaikuttamaan heidän elämässään. Synti on kahle. Synti on kuin rautapallo jalassa. Se tukahduttaa ilon, rauhan ja vapauden joka syntyy Pyhästä Hengestä puhtaassa omassatunnossa. Synti saa pälyilemään ympärilleen. Synti synnyttää uusia syntejä ja saa kietoutumaan valheen ja pelaamisen verkkoihin. Varjele Jumala meitä sellaiselta! "Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden."
Pyhä Jumala. Anna meidän seurata sinua rauhallisin ja avoimin mielin kaikkien kristinuskovaisten kanssa perustuen pyhän sanasi kirkkaaseen ja selvään opetukseen. "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu, ja valo mienun tielläni".
Evankeliumin ystävä. Helmikuussa olen mukana monenlaisessa toiminnassa. Ilman esirukouksia työ on turhaa. Rukoile ystäviesi/perheesi kanssa myös näiden puolesta, kun viet omia ja paikallisseurakuntasi toimintaa Taivaan Isän siunattavaksi.
Rukouslista
-Jumalan sanan rakkauden ja totuuden saarnaamisen puolesta.
-Rauhansanalaisuuden ja kaikkien Jumalan lasten yhteyden puolesta.
-Niiden hengellistä nälkää kärsivien kirkkomme jäsenten puolesta, joilla ei ole lähiseurakunnassaan raamatullisesti turvallista paikkaa ehtoollispöydässä.
-Parannuksen armoa meille papeille, piispoille ja saarnamiehille, kun olemme poikenneet Jumalan sanasta saarnataksemme ystäviemme ja "politiikkojen" korvasyyhyyn.
-lisäksi:
2.2. Oulu. Opiskelijailta, SEKL.
5.2. Oulu/ToukomettinenRippikoulua.
7.2. Himanka. Nuorten Aikuisten ilta.
8.2. Kiimingin seurat klo 15.00.
8.2. Oulun Toukomettisen seurat klo 17.00.
11.2. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
12.2. Oulu, Hiirosen vanhainkotihartaus.
12.2. Toukomettinen, rippikoulua.
13.2. Radiojumalanpalvelusten (22.2. ja 8.3.)äänitys.
14.2. Närvilä. Bibeltimme kl.18.00.
14.2. Närvilä. Ungdomssamling kl.20.00.
19.2. Toukomettinen. Rippikoulua.
21.-22.2. Ruotsi, Juoksenki, seurat ja jumalanpalvelus.
25.2. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
(26.2. vauvauutisia, laskettu aika.)
Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. Jaak. 5:16-20.
Jaakobin, Herran veljen ja Jerusalemin seurakunnan paimenen, opetus esirukouksesta on pydähdyttävä. Esirukouksen alueeseen kuuluvat sairaudet ja jopa luonnonvoimat. Tämä usko syntyy siitä luottamuksesta, joka meillä on "maan ja taivaiden luojaan". Jumala on tehnyt ihmisen, hän voi ihmisen myös parantaa. Jumala on luonut taivaan ja maan, ja hän voi "antaa sateen ajallaan".
Mutta ennen kaikkea esirukoukseen kuuluvat me/ne ystävät, jotka ovat langenneet syntiin opissa tai elämässä. Kanna synnin halvaannuttamia uskonystäviäsi Jumalan eteen ja pyydä Jumalaa vaikuttamaan heidän elämässään. Synti on kahle. Synti on kuin rautapallo jalassa. Se tukahduttaa ilon, rauhan ja vapauden joka syntyy Pyhästä Hengestä puhtaassa omassatunnossa. Synti saa pälyilemään ympärilleen. Synti synnyttää uusia syntejä ja saa kietoutumaan valheen ja pelaamisen verkkoihin. Varjele Jumala meitä sellaiselta! "Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden."
Pyhä Jumala. Anna meidän seurata sinua rauhallisin ja avoimin mielin kaikkien kristinuskovaisten kanssa perustuen pyhän sanasi kirkkaaseen ja selvään opetukseen. "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu, ja valo mienun tielläni".
Evankeliumin ystävä. Helmikuussa olen mukana monenlaisessa toiminnassa. Ilman esirukouksia työ on turhaa. Rukoile ystäviesi/perheesi kanssa myös näiden puolesta, kun viet omia ja paikallisseurakuntasi toimintaa Taivaan Isän siunattavaksi.
Rukouslista
-Jumalan sanan rakkauden ja totuuden saarnaamisen puolesta.
-Rauhansanalaisuuden ja kaikkien Jumalan lasten yhteyden puolesta.
-Niiden hengellistä nälkää kärsivien kirkkomme jäsenten puolesta, joilla ei ole lähiseurakunnassaan raamatullisesti turvallista paikkaa ehtoollispöydässä.
-Parannuksen armoa meille papeille, piispoille ja saarnamiehille, kun olemme poikenneet Jumalan sanasta saarnataksemme ystäviemme ja "politiikkojen" korvasyyhyyn.
-lisäksi:
2.2. Oulu. Opiskelijailta, SEKL.
5.2. Oulu/ToukomettinenRippikoulua.
7.2. Himanka. Nuorten Aikuisten ilta.
8.2. Kiimingin seurat klo 15.00.
8.2. Oulun Toukomettisen seurat klo 17.00.
11.2. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
12.2. Oulu, Hiirosen vanhainkotihartaus.
12.2. Toukomettinen, rippikoulua.
13.2. Radiojumalanpalvelusten (22.2. ja 8.3.)äänitys.
14.2. Närvilä. Bibeltimme kl.18.00.
14.2. Närvilä. Ungdomssamling kl.20.00.
19.2. Toukomettinen. Rippikoulua.
21.-22.2. Ruotsi, Juoksenki, seurat ja jumalanpalvelus.
25.2. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
(26.2. vauvauutisia, laskettu aika.)
tiistai 20. tammikuuta 2009
Vänbrev 1/09
Gudsfrid vänner!
”I Jesu namn”
I den kyrkliga kalendern börjades det nya året ”i Jesu namn”. Kan man börja det något bättre? Jesu namn är Guds sons namn. I Guds son skapades allt synligt och osynligt, och i honom hålls de alla i kraft. Guds son är grunden för vår existens, är vi då gudaktiga eller ogudaktiga.
Läran om Jesu två naturer
Guds son är ”i från fadern född före all tid. Född och icke gjord, samma väsende med fadern. Gud av Gud, ljus av Guds klarhets ljus, sann Gud av sann Gud.......” Såsom vi läser i den Nicaenska bekännelsen. Läran grundar sig på bibeln.
Men du Bet-Lehem Efrata, som är så ringa för att vara bland Juda släkter, av dig skall åt mig utgå en som skall bliva en furste i Israel, en vilkens härkomst tillhör förgångna åldrar, forntidens dagar.
Vi känner inte enbart Guds son, vi känner Gud son genom Jesus. Profeterna i gamla testamentet kungör oss om Guds son, som tar en människo gestalt. Då skedde det som känns ofattbart: En gränslös Gud blir begränsad, gränslös oändlig, odödlig dödlig. En jungfru blir havande av den helige ande, på ett andligt sätt och födde köttsligt en son, Jesus Kristus. Maria fick bli ”Guds föderska” (detta värdefulla namn fick hon redan under de första århundradena). På detta sätt är Guds natur och mänsklighetens natur i Jesus fullkomligt närvarande alltid och hela tiden tillsammans. ”Ordet blev kött och tog sin boning ibland oss” Jesus är 100 % människa och 100% Gud i samma person.
När vi läser Sakarja bok kan vi förvånas ännu mera, Gud sänder en Herde, som han själv tar livet av. Gud dräper en Gud! Svärd, upp mot min herde, mot den man som fick stå mig nära! säger HERREN Sebaot. Må herden bliva slagen, så att fåren förskingras (Sak. 13:7). Men över Davids hus och över Jerusalems invånare skall jag utgjuta en nådens och bönens ande, så att de se upp till mig, och se vem de hava stungit. (12:10). Ja, han var sargad för våra överträdelsers skull och slagen för våra missgärningars skull; näpsten var lagd på honom, för att vi skulle få frid, och genom hans sår bliva vi helade. (Jes. 53:5). Och bland de ogudaktiga fick hans in grav bland de rika kom han först, när han var död fastän han ingen orätt hade gjort och fastän svek icke fanns i hans mun.(Jes. 53:9)
På en sådan Jesus Kristus tror vi. Himlarnas himmel är för små för honom, Ändå ryms han i sin gudomlig- och mänskliga gestalt i ett litet nattvardsbröd!
I Jesu namn, amen
Året 2009
I Jesu namn vill vi även detta år göra evangelie arbete. Vi får i hans nåd och kraft ”uppmuntra våra sinnen och upplyfta våra huvuden”. Evangelie predikan är inte i våra avgöranden. Utan vi gör detta arbete på grund av Guds sons missionsbefallning. Den är given för oss alla enskilt och tillsammans.
Be för detta arbete, kom med på resor (i bilen finns plats). Här nedan finns några plockade resor och uppgifter ur januaris kalender.
Förbönslista- januari
- För enhet inom Rauhan sana
- För barn och ungdomarnas trosväxt.
- För ett fritt Guds ords predikan
-6.1 Karjasilta församling, tal på Kaukovainios kyrkotextil seriens vigselfest.
-8.1 I Toukomettinen. Katekes – och skriftskola för två utlänningar (fortsätter varje vecka).
-10.-11.1 Kokkola närvilä möten/ungdomssamling.
-14.1 Oulu/Toukomettinen missionsgrupp och katekeskvart.
-15.1 Gammaltroende präster i norra finland samlas i Tornio.
-18.1. Oulu Toukomettinen, möte.
-19.1 Paulus synodens styrelsemöte.
-25.1. Missions resa till mellersta österbotten ( av Ylivieskas Rauhan Sana. Himago och Rautio gudstjänst samt möte).
-28.1. Oulu/Toukomettinen missionsgrupp och katekeskvart.
Skrift- och katekesskola för utlänningar
Har du utländska vänner som önskar en grundundervisning i kristendomen? Berätta för dem om katekes och skriftskolmöjligheten. Jag håller en sådan i Toukomettinen bönehus varje vecka. Undervisningen är finskspråkig men även engelskspråkig vid behov.
Om ekonomi
Missionsringen har för tillfället ca. 200 medlemmar. Vi önskar bli minst 250 medlemmar, och kunna samla in 4000-5000 euro i månaden, på detta sätt skulle även pengar lämnas över för verksamheten. Arbetstagarens sociala kostnader är stora i Finland, den största delen av lönen går till staten såsom pensionsavgifter osv. Höstens löner har vi kunnat betala. Ett tack till Herren!
På vilket sätt kan jag ge?
Om det är möjligt, kan du före den 15 varje månad betala in en summa. Storleken bestämmer du själv.
Konto: Innehavare: LFF rf./ Pöyhtäris stödgrupp
Kontonr. 106530-223499
Ref. nr. 13
Låt banken sköta din månadssumma- gör en betalnings överenskommelse
Banken betalar automatiskt varje månad till kontot den summan som du vill bidraga med. Eller så besöker du banken personligen och ber dem sätt in en önskad summa till kontot.
Vesas stödgrupp
”I Jesu namn”
I den kyrkliga kalendern börjades det nya året ”i Jesu namn”. Kan man börja det något bättre? Jesu namn är Guds sons namn. I Guds son skapades allt synligt och osynligt, och i honom hålls de alla i kraft. Guds son är grunden för vår existens, är vi då gudaktiga eller ogudaktiga.
Läran om Jesu två naturer
Guds son är ”i från fadern född före all tid. Född och icke gjord, samma väsende med fadern. Gud av Gud, ljus av Guds klarhets ljus, sann Gud av sann Gud.......” Såsom vi läser i den Nicaenska bekännelsen. Läran grundar sig på bibeln.
Men du Bet-Lehem Efrata, som är så ringa för att vara bland Juda släkter, av dig skall åt mig utgå en som skall bliva en furste i Israel, en vilkens härkomst tillhör förgångna åldrar, forntidens dagar.
Vi känner inte enbart Guds son, vi känner Gud son genom Jesus. Profeterna i gamla testamentet kungör oss om Guds son, som tar en människo gestalt. Då skedde det som känns ofattbart: En gränslös Gud blir begränsad, gränslös oändlig, odödlig dödlig. En jungfru blir havande av den helige ande, på ett andligt sätt och födde köttsligt en son, Jesus Kristus. Maria fick bli ”Guds föderska” (detta värdefulla namn fick hon redan under de första århundradena). På detta sätt är Guds natur och mänsklighetens natur i Jesus fullkomligt närvarande alltid och hela tiden tillsammans. ”Ordet blev kött och tog sin boning ibland oss” Jesus är 100 % människa och 100% Gud i samma person.
När vi läser Sakarja bok kan vi förvånas ännu mera, Gud sänder en Herde, som han själv tar livet av. Gud dräper en Gud! Svärd, upp mot min herde, mot den man som fick stå mig nära! säger HERREN Sebaot. Må herden bliva slagen, så att fåren förskingras (Sak. 13:7). Men över Davids hus och över Jerusalems invånare skall jag utgjuta en nådens och bönens ande, så att de se upp till mig, och se vem de hava stungit. (12:10). Ja, han var sargad för våra överträdelsers skull och slagen för våra missgärningars skull; näpsten var lagd på honom, för att vi skulle få frid, och genom hans sår bliva vi helade. (Jes. 53:5). Och bland de ogudaktiga fick hans in grav bland de rika kom han först, när han var död fastän han ingen orätt hade gjort och fastän svek icke fanns i hans mun.(Jes. 53:9)
På en sådan Jesus Kristus tror vi. Himlarnas himmel är för små för honom, Ändå ryms han i sin gudomlig- och mänskliga gestalt i ett litet nattvardsbröd!
I Jesu namn, amen
Året 2009
I Jesu namn vill vi även detta år göra evangelie arbete. Vi får i hans nåd och kraft ”uppmuntra våra sinnen och upplyfta våra huvuden”. Evangelie predikan är inte i våra avgöranden. Utan vi gör detta arbete på grund av Guds sons missionsbefallning. Den är given för oss alla enskilt och tillsammans.
Be för detta arbete, kom med på resor (i bilen finns plats). Här nedan finns några plockade resor och uppgifter ur januaris kalender.
Förbönslista- januari
- För enhet inom Rauhan sana
- För barn och ungdomarnas trosväxt.
- För ett fritt Guds ords predikan
-6.1 Karjasilta församling, tal på Kaukovainios kyrkotextil seriens vigselfest.
-8.1 I Toukomettinen. Katekes – och skriftskola för två utlänningar (fortsätter varje vecka).
-10.-11.1 Kokkola närvilä möten/ungdomssamling.
-14.1 Oulu/Toukomettinen missionsgrupp och katekeskvart.
-15.1 Gammaltroende präster i norra finland samlas i Tornio.
-18.1. Oulu Toukomettinen, möte.
-19.1 Paulus synodens styrelsemöte.
-25.1. Missions resa till mellersta österbotten ( av Ylivieskas Rauhan Sana. Himago och Rautio gudstjänst samt möte).
-28.1. Oulu/Toukomettinen missionsgrupp och katekeskvart.
Skrift- och katekesskola för utlänningar
Har du utländska vänner som önskar en grundundervisning i kristendomen? Berätta för dem om katekes och skriftskolmöjligheten. Jag håller en sådan i Toukomettinen bönehus varje vecka. Undervisningen är finskspråkig men även engelskspråkig vid behov.
Om ekonomi
Missionsringen har för tillfället ca. 200 medlemmar. Vi önskar bli minst 250 medlemmar, och kunna samla in 4000-5000 euro i månaden, på detta sätt skulle även pengar lämnas över för verksamheten. Arbetstagarens sociala kostnader är stora i Finland, den största delen av lönen går till staten såsom pensionsavgifter osv. Höstens löner har vi kunnat betala. Ett tack till Herren!
På vilket sätt kan jag ge?
Om det är möjligt, kan du före den 15 varje månad betala in en summa. Storleken bestämmer du själv.
Konto: Innehavare: LFF rf./ Pöyhtäris stödgrupp
Kontonr. 106530-223499
Ref. nr. 13
Låt banken sköta din månadssumma- gör en betalnings överenskommelse
Banken betalar automatiskt varje månad till kontot den summan som du vill bidraga med. Eller så besöker du banken personligen och ber dem sätt in en önskad summa till kontot.
Vesas stödgrupp
perjantai 16. tammikuuta 2009
Kiinalainen juttu
Minulla on ystävä. Hän on kiinalainen.
Hän on ollut Suomessa jo pitkään, ja on tavannut erään toisen ulkomaalaisen ystäväni. Jumala on pannut hänen sydämensä liikkeelle ja hän kysyi ystävältään, tämä kiinalainen, että hänkin haluaisi tulla kristityksi. -Mutta kuin minä ei tiedä siitä mitään eikä jummarrä näitä asioista.
Niinpä ystävykset soittivat minulle. Sovimme tapaamisesta ja "rippikoulun" aloittamisesta, vaikka nythän kyseessä on enemmänkin kastekoulu, sillä kastetta kohti me kuljemme. Helppo juttu...
...tai ei sittenkään. Kiina on melko erilainen kulttuuri. He ovat kaikki kiinalaisia. Kiina on hieno ja historiallinen kulttuuri. Meillä on sieltä paljon opittavaa, paljon enemmän kuin silkintekotaito. Ystävällisyys ja mielenrauha ympäröi kiinalalisia ainakim minun mielikuvissani. Sitten heillä kaikilla on ming-viikset (no ei sentään). Kirjottaakin he ovat osanneet jo kauan ennen meitä. Kun eurooppalainen sivistyneistö vielä heitteli toisiaan keihäillä siellä he heittelivät toisiaan kirjoitustusseilla. Kirjoittamisesta he tekivät varsinaisen taidelajin.
Mistä siis alkaisin ystäväni kanssa? Yhteinen kieli on vähän hakusessa. Onneksi hän osaa vähän suomea. Aatteellisesti henkilökulttiin kallistunut maan johto ei halunnut säilyttää hienon maan arvokkaita perinteitä, vaan rutisti maan tavattomaan kurimukseen. Ystävänikin on joutunut tästä kärsimään. Yleinen maailmanhistoria on jäänyt melko yksipuoliseksi, joten ensimmäisellä kokoontumisella jäimme miettimään, mitä ovat Daavid ja Aabraham. -Onko se maa? Myös Israel ja Islanti vaihtoivat paikkaa. Mutta meillä oli hauskaa. Henki oli hyvä ja me vain jatkoimme. Tuli mieleen sana, "Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"(Room. 10:14-15).
A:sta oli siis aloitettava. Kieliongelmiin tuli yllättäen avuksi maailmanlaaja kristillinen veljeys. EVANKELIUMIN KOSKETTAMA JA EVANKELIUMISTA HERÄNNYT HALUAA AUTTAA TOISTA EVANKELIUMIN LASTA. (oho, tuli vahingossa isoilla kirjaimilla! Mutta saa olla. Tätä asiaa saakin korostaa). Kiinassa ja amerikassa löytyi monia nettisivuja, joissa oli kerrottu Jeesuksesta, joukossa yksi laadukas konservatiivinen luterilainenkin. Sieltä löytyi ääniraamattu kiinaksi! Samoin maailmankuulu ja täällä Suomessakin kaikille rippikoululaisille näytettävä Jeesuksen elämästä kertova filmi oli kiinaksi. Nyt ystäväni sai nopeasti tietää, mitä Jeesus teki ja kun siinä filmin kuluessa paino välillä "pause" ja kertoi tarkemmin jostakin, niin asiaa tuli syvennettyä sopivasti. Lutherin katekismuskin löytyi kiinaksi, jess!
Rukoilkaa ystäväni puolesta, että osaisin oikealla tavalla, pyhälle Raamatulle uskollisesti kertoa hänelle Kristukseen uskomisen perusteista - Kristuksesta, joka sanan kautta muuttaa sydämiimme asumaan. Että ottaisin hyvin huomioon hänen kulttuuritaustansa ja sen hienot piirteet, mutta myös ne piirteet, joissa Kolmiyhteinen Jumala ei ole saanut vaikuttaa. Niitäkin on siellä, asioita, jotka kaihtavat valoa, kuten on täälläkin, enää puolikristillisessä Suomessa.
Hän on ollut Suomessa jo pitkään, ja on tavannut erään toisen ulkomaalaisen ystäväni. Jumala on pannut hänen sydämensä liikkeelle ja hän kysyi ystävältään, tämä kiinalainen, että hänkin haluaisi tulla kristityksi. -Mutta kuin minä ei tiedä siitä mitään eikä jummarrä näitä asioista.
Niinpä ystävykset soittivat minulle. Sovimme tapaamisesta ja "rippikoulun" aloittamisesta, vaikka nythän kyseessä on enemmänkin kastekoulu, sillä kastetta kohti me kuljemme. Helppo juttu...
...tai ei sittenkään. Kiina on melko erilainen kulttuuri. He ovat kaikki kiinalaisia. Kiina on hieno ja historiallinen kulttuuri. Meillä on sieltä paljon opittavaa, paljon enemmän kuin silkintekotaito. Ystävällisyys ja mielenrauha ympäröi kiinalalisia ainakim minun mielikuvissani. Sitten heillä kaikilla on ming-viikset (no ei sentään). Kirjottaakin he ovat osanneet jo kauan ennen meitä. Kun eurooppalainen sivistyneistö vielä heitteli toisiaan keihäillä siellä he heittelivät toisiaan kirjoitustusseilla. Kirjoittamisesta he tekivät varsinaisen taidelajin.
Mistä siis alkaisin ystäväni kanssa? Yhteinen kieli on vähän hakusessa. Onneksi hän osaa vähän suomea. Aatteellisesti henkilökulttiin kallistunut maan johto ei halunnut säilyttää hienon maan arvokkaita perinteitä, vaan rutisti maan tavattomaan kurimukseen. Ystävänikin on joutunut tästä kärsimään. Yleinen maailmanhistoria on jäänyt melko yksipuoliseksi, joten ensimmäisellä kokoontumisella jäimme miettimään, mitä ovat Daavid ja Aabraham. -Onko se maa? Myös Israel ja Islanti vaihtoivat paikkaa. Mutta meillä oli hauskaa. Henki oli hyvä ja me vain jatkoimme. Tuli mieleen sana, "Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"(Room. 10:14-15).
A:sta oli siis aloitettava. Kieliongelmiin tuli yllättäen avuksi maailmanlaaja kristillinen veljeys. EVANKELIUMIN KOSKETTAMA JA EVANKELIUMISTA HERÄNNYT HALUAA AUTTAA TOISTA EVANKELIUMIN LASTA. (oho, tuli vahingossa isoilla kirjaimilla! Mutta saa olla. Tätä asiaa saakin korostaa). Kiinassa ja amerikassa löytyi monia nettisivuja, joissa oli kerrottu Jeesuksesta, joukossa yksi laadukas konservatiivinen luterilainenkin. Sieltä löytyi ääniraamattu kiinaksi! Samoin maailmankuulu ja täällä Suomessakin kaikille rippikoululaisille näytettävä Jeesuksen elämästä kertova filmi oli kiinaksi. Nyt ystäväni sai nopeasti tietää, mitä Jeesus teki ja kun siinä filmin kuluessa paino välillä "pause" ja kertoi tarkemmin jostakin, niin asiaa tuli syvennettyä sopivasti. Lutherin katekismuskin löytyi kiinaksi, jess!
Rukoilkaa ystäväni puolesta, että osaisin oikealla tavalla, pyhälle Raamatulle uskollisesti kertoa hänelle Kristukseen uskomisen perusteista - Kristuksesta, joka sanan kautta muuttaa sydämiimme asumaan. Että ottaisin hyvin huomioon hänen kulttuuritaustansa ja sen hienot piirteet, mutta myös ne piirteet, joissa Kolmiyhteinen Jumala ei ole saanut vaikuttaa. Niitäkin on siellä, asioita, jotka kaihtavat valoa, kuten on täälläkin, enää puolikristillisessä Suomessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)