maanantai 2. maaliskuuta 2009

Lentosuukkoja

Perheessämme osoitetaan aina silloin tällöin vähän hellyyttä. Nyt puolisoiden välillä hellyydenosoitukset ovat minimoituneet olosuhteiden pakosta minimiin. Ehdimme vain lähettää lentosuukot toistensa ohi kiitävistä junista. Kun minä tulin Helingistä Mirjamin luota ylös Ouluun lasten luo, Karita meni samaan aikaan alas Helsinkiin Mirjamin luo, lentosuukkot heilahtivat junasta toiseen. Se kyllä lämmitti, on se vaan kumma.

Jumala on luonut meidän psyko-fyysisiksi kokonaisuuksiksi. Meissä on tietyt luonnonlait asetettu, joiden mukaan me toimimme. Yksi luonnonlaki on ystävällisyys, lempeys ja hellyys. Lempeys on apostolista alkuperää. He tahtoivat olla "lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa". (1 Tess. 2:7). Lempeys sulattaa vastustuksen, se saa meidät pehmeiksi kuulemaan evankeliumia ja oppimaan Jumalan sanaa. Niin kuin lasten kasvatuksessakin, lempeys, hellyys ja rakastava huolenpito rakentaa luottamusta ja saa lasten korvat auki.

Lempeydellä ja imelyydellä on vissi ero. Imelä ei ole lempeä. Imelää on sellainen rakkaus, jossa ei ole selkärankaa ja joka hyväksyy kaiken. Kukaan vanhempi ei tahdo olla imelä lapsilleen. Hän laittaa rajat ja ehdot, ja lapset oppivat pian, että on asioita, joissa he eivät saa tahtoaan läpi. Vanhemmat rakastavat ja ovat lempeät, vaikka lapset tekevät väärin, mutta vanhemmat eivät hyväksy lastensa vääriä tekoja.

Näin olen tahtonut toimia pappina ja seurakunnan paimenena evl kirkossamme. En tosin luonnetyypiltäni ole kovin "lempeä" mutta tahtoisin olla ja yritän sitä olla. Aina se ei ihan onnistu, mutta yritys on kova. Lempeyteen olen sisällyttänyt myös rajojen asettamisen. Saarnaan sanaa "sopimattomalla ja sopivalla ajalla", en anna lupaa synnin tekemiseen edes kristityille, yhdessä kaikkien pappien kanssa kehotan kaikkia pysymään Raamatunmukaisessa oikeassa opissa, joka kirkossamme on kirjoitettu tunnustuskirjoihin. Kehotan kristittyjä antamaan toisilleen anteeksi ja pyytämään anteeksi.

Kun toisille saarnaan, saarnaan myös itselleni. Itsensä huomaa puuttuvaiseksi niin monessa. Samalla se on hyvä. Näin voi pysyä nöyränä ja opettaa Raamattua samalta tasalta muiden syntisten kanssa!

"Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne." Room. 12:10.

Ei kommentteja: