Kuulumisia
Viimeiset viikonvaihteen olen ollut perheeni kanssa Pietarsaaren seudulla. Vielä kolmaskin viikonloppu menee siellä. Lapsilla oli syysloma ja minulla oli puheita ja tilaisuuksia molempina viikonloppuina sekä viikolla Larsmon seurakunnassa. Näin saimme yhdistettyä loman ja työn. Samalla saimme kotimme lattian hiottua ja lakattua. Nyt kaikki näyttää niin uudelta kotona!
Lapset olivat serkkujensa luona, kävivät keilaamassa ja uimassa sekä ratsastamassa. Karita kävi Purmossa katsomassa jotakin vanhojen tavaroiden idylli-kauppaa. Minä kävin tervehtimässä Mona Backmania ja Anneli Ahlvikia, jolta lainasin suomenkielisen Raamatun viikonloppua varten. Harmikseni Arne oli juuri lähtenyt hammaslääkäriin. Annelin ja Monan kanssa oli virkistävä keskustella, siinä on kaksi iloista ihmistä. Iltaisin vierailimme sukulaisissa.
Nuortenillat Oulussa
Oulussa olemme aloittaneet ylä-aste ja lukioikäisten nuortenillat. Illat pidetään perjantai-iltaisin Toukomettisen rukoushuoneessa. Lähdemme liikkeelle varovaisesti, matalalla profiililla. Nuorten ilta koostuu teehetkestä, seurustelutuokiosta, jonka ohjelman nuoret itse suunnittelevat sekä Raamattu- ja katekismusopetuksesta. Kodit ottavat vastuuta illoista silloin, kun minä en pääse. Tapa tulla rukoushuoneelle, nuorteniltaan ja seuroihin on keskeinen osa kristittynä kasvamista. Näin saamme olla Vapahtajan kanssa ja tutustumme samalla toisiimme.
Katekismus-koulu netissä
Internetti on tämän päivän ihmiselle keskeinen tiedotuskanava. Siellä voidaan myös opiskella. Olemme aloittaneet internetissä kristinopin kertaamisen ”Kateksimus-koulussa” http://groups.google.com/group/katekismus-koulu?hl=en. Voit ilmoittautua mukaan kouluun lähettämällä minulle sähköpostia. Aloitamme marraskuun alussa. Katekismus on lestadiolaisuuden keskeinen työväline alkaen herätysten alusta. On syytä kerrata sitä uudelleen ja uudelleen. Se on meille linkki uskonpuhdistuksen aikaan ja aina apostoleihin asti.
Varttuneen väen leiri Kalajoen seurakunnan Kivirannan leirikeskuksessa 13.-15.11. 2009.
Tervetuloa leireilemään, lukemaan yhdessä Raamattua, laulamaan, seurustelemaan ja ulkoilemaan. Ilmottautumisaika lokakuun loppuun mennessä. Hinta edullinen. Ilmottautuminen allekirjoittaneelle tai Rauno Sipilälle. Minimiosallistujamäärä 15 henkeä. LYRS ja Kalajoen Rauhan Sana.
Surullisia uutisia Ruotsista
Reilun kahden viikon kuluttua voidaan Ruotsin kirkossa vihkiä ”kristilliseen” avioliittoon homoseksuaalisia pareja. Tämän teki mahdolliseksi suurimman ruotsalaisen kirkon, Ruotsin luterilaisen kirkon, kirkolliskokouksen päätös hyväksyä homo-avioliitot. Päätös meni eteenpäin n. 70% kannatuksella.
Samansuuntaisen päätöksen teki yksi Yhdysvaltojen suurista liberaaleista luterilaisista kirkoista (ELCA) aiemmin syksyllä, kun se hyväksyi homoseksuaalisesti elävien pappien oikeuden olla seurakuntien paimenina. Päätökseen liittyi dramatiikkaa, sillä juuri samaan aikaan kokouspaikan yli kulki yllättävä tornado, joka katkaisi ristin kokouspaikan yhteydessä olevan kirkon katolta. Päätöksen seurauksena Luterilaisen Maailmanliiton sisäinen ehtoollisyhteys rikkoutui, kun kaikki jäsenkirkot eivät hyväksyneet ELCA:n ratkaisua. Muun muassa Suomen evl-kirkon kanssa ehtoollisyhteydessä olevan Kenian luterilaisen kirkon arkkipiispa Walter Obare, kirkon muiden piispojen kanssa katkaisi ehtoollisyhteyden ELCA:aan (Kyrka och Folk 2009).
Kaksi vuotta sitten on Yhdysvaltojen anglikaanikirkko (episkopaalinen) hyväksynyt homoseksuaaliset piispat (ja papit). Tämä päätös johti koko historiallisen anglikaanisen kirkkokunnan jakaantumiseen kaikilla mantereilla. Homopiispan hiippakuntaan kuuluvat seurakunnat irtautuivat piispastaan ja liittyivät Raamattua kunnioittavan hiippakunnan piispan alaisuuteen. Piispansa ovat vaihtaneet myös sellaiset seurakunnat, joiden piispa ei itse ole ollut homoseksuaali, mutta joka on vihkinyt papeiksi homoseksuaalisuuden harjoittajia.
Jos lapset ovat hiljaa, kivet huutavat! Oli rohkaisevaa lukea ruotsalaisen humansitiblogin kirjoittan kommentointia kirkkonsa päätökseen. Humansitiblogi ei ole kristillinen foorumi, mutta nyt he osuivat naulan kantaan:
”Mitä ajattelet kirkolliskokouksen päätöksestä vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja?”
Vastaus: ”Se on epäjohdonmukaista. Henkilökohtaisesti hyväksyn homoseksuaalisten vihkimisen, mutta en löydä sille mitään perusteluja Raamatusta. Siksi en ymmärrä, miten Ruotsin kirkko voi tulla sellaiseen päätökseen.” ”Siteeraamani kohdat Raamatusta ovat Jeesuksen sanoja (Matt. 19:4,6). Jos Ruotsin kirkko kieltää nämä sanat se tuntuu erikoiselta ja epäjohdonmukaiselta.” (Dagen).
Miten meidän kirkkomme? Hyväksyykö se Raamatun opetuksen seksuaalisuudesta ja sen ihmiskuvan, vai onko se jo käytännössä luopunut Raamatusta tässä(kin) kysymyksessä? Mikkelin piispa Häkkinen sanoi Ruotsin päätöksen poikkeavan Raamatun ihmiskäsityksestä ja avioliittokäsityksestä. Kuitenkin ainakin kahdessa hiippakunnassa on jo rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä pappeja, jotka ovat seurakuntapaimenina. Myös kolmannen hiippakunnan, Helsingin, piispa sanoi, että ei ala toimiin hiippakuntansa naispappia vastaan, joka ilmoitti julkisesti olevansa lesbo ja olevansa ylpeä suuntautuneisuudestaan. Suomen kirkossa ei johtajien suulla homoseksuaalisuutta pidetä enää syntinä ja kadotukseen vievänä asiana, kuten se Raamatussa pidetään (Room. 1; 1 Kor. 6:9). Tästä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että monien viranhaltijoiden käytännön viranhoidossa homoseksuaalisuuden harjoittaminen on Suomen evl-kirkossa jo hyväksytty.
Rukousaiheita
-Rauhasanalaisuuden puolesta, että luottamus Jumalan kirjoitettuun sanaan säilyisi ja se saisi myös oikeasti johdattaa toimintaamme.
-Kansamme hengellisen heräämisen puolesta.
-Rukoushuoneiden puolesta niiden järjestäessä seuroja ja Raamattuopetusta lapsille ja nuorille.
-Nuorten ja lasten raittiissa uskossa kasvamisen puolesta.
-Kirkon ja kaikkien kristittyjen puolesta eri herätysliikkeissä, ettemme mukautuisi maailman mukaan vaan palaisimme aina uudelleen Raamatun perustalle.
-Toukomettisen lähetyspiiri ja katekismusvartti (joka toinen keskiv.) sekä nuortenillat.
-Vierailut seurakunnissa ja rukoushuoneissa.
-Nettikatekismuskoulun puolesta.
-Ugandan ja Sudanin kristittyjen puolesta.
-LFF ja Rauhan Sanan lähetystyön puolesta.
t.Vesa
___________________________________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Lopullinen tavoitteemme on n. 250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä
torstai 29. lokakuuta 2009
torstai 15. lokakuuta 2009
Perheauto, 7 h
Tämä on vain ilmoitus! Ulkomaalainen ystäväni on myymässä seitsemän hengen perheautoa, Opel Sintra. Jos kiinnostaa, niin voit tsekata tästä.
Naiset pappeudesta
Internetissä voit katsoa TV7 kanavalta ohjelmaa Kafe Raamattu. Siellä on toimittaja Leif Nummela haastatellut kahta ansioitunutta teologia, Mailis Janatuista ja Soili Haverista Raamatun paimenvirasta.
Linkki on tässä.
Asetelma on tervetullut. Kerrankin naiset itse saavat puhua rauhassa perustellun kantansa siihen, miksi eivät voi hyväksyä naista paimenvirassa. Helmiajatuksena löysin haastattelussa mainitun asian: kristillinen ihmiskäskitys sulkee pois eriarvoistavan, ihmisen tehtäviin ja asemaan perustuvan ihmisarvon. Kristinuskossa täydellinen ja mittaamaton ihmisarvo on jokaisella ihmisellä sen tähden, että Jumala on hänet luonut. Kristillisestä näkökulmasta katsoen ei voida väittää, että jollakin on suurempi arvo Jumalan kuvana kuin toisella hänen tehtävänsä tähden.
Haastattelu perustuu Mailiksen ja Soilin kirjaan "Paimenuus, ihmisarvo ja sukupuoli". Kustannus Oy Uusi Tie. ISBN 9789516194731. Nettikirjakauppa.com Hinta 14e.
Linkki on tässä.
Asetelma on tervetullut. Kerrankin naiset itse saavat puhua rauhassa perustellun kantansa siihen, miksi eivät voi hyväksyä naista paimenvirassa. Helmiajatuksena löysin haastattelussa mainitun asian: kristillinen ihmiskäskitys sulkee pois eriarvoistavan, ihmisen tehtäviin ja asemaan perustuvan ihmisarvon. Kristinuskossa täydellinen ja mittaamaton ihmisarvo on jokaisella ihmisellä sen tähden, että Jumala on hänet luonut. Kristillisestä näkökulmasta katsoen ei voida väittää, että jollakin on suurempi arvo Jumalan kuvana kuin toisella hänen tehtävänsä tähden.
Haastattelu perustuu Mailiksen ja Soilin kirjaan "Paimenuus, ihmisarvo ja sukupuoli". Kustannus Oy Uusi Tie. ISBN 9789516194731. Nettikirjakauppa.com Hinta 14e.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Jesus: "I am the Rock"
Ugandalainen pastori-ystäväni kuljetti minua mäellä kotinsa lähellä. Hän esitteli läheisessä metsässä keskellä slummi-aluetta olevaa savimaja ryhmää. "Tuolla asuu pakanoita" -hän sanoi. Majoissa asuvat ihmiset olivat ihan tavallisen näköisiä ugandalaisia, mutta poikkesivat valtaväestöstä siinä, että he olivat pitäytyneet omien heimojumalien palvomiseen. Heillä oli noitatohtorit ja heidän jumalansa olivat majojen tuntumassa olevassa radiomastossa.
Ihminen on kekseliäs. Osaamme asettautua uusiin tilanteisiin ja antaa vanhan sisällön uusille asioille - kuten tämä radiomasto, joka oli muuttunut jumalten huoneeksi. Näin saamme haltuumme asioita omassa ympäristössämme eivätkä uudet asiat enää pelota.
Jatkoimme kävelyä. Asaf otti maasta kiven ja kysyi, mikä tämä on. Se on tietysti kivi (stone), vastasin. Sitten hän otti taas kiven ja kysyi samalla tavalla. Vastasin myös samalla tavalla. Mutta nyt hän sanoikin, että vastaus oli väärä. Ei tämä ole kivi (stone), vaan tämä on kivi (rock). Tämä sanaleikki ei avaudu heti suomalaiselle. Selitän vähän.
Rock on ugandalaista kiveä, joka on kappale tietynlaatuista kalliokiveä. Se on ruskeaa ja karkeapintaista. Asaf osoitti minulle kallion, josta kivi oli peräisin. Hän sanoi, että kun Jeesusta kutsutaan kallioksi - "Hän on 'se kallio, jonka rakentajat hylkäsivät...' (Matt. 21:42). Kristus on juuri tämä kalliokivi. Jeesus on rock, mutta hän ei ole stone.
Sitten Asaf selitti. Kun otat tällaisen kalliokiven, viet sen puutarhaasi, ja murskaat sen kasvimaahasi, se antaa voiman kylvämällesi siemenelle. Tässä kalliossa on voima. Se on täynnä elämää. Se ei ole niin kuin kivet (stones), jotka ovat kuolemaa täynnä ja vain haittaavat kasvien kasvua kasvimaassasi. Siksi apostolit sanoivat, että "isät...joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. (1. Kor. 10:4)
Kun Jeesus Kristus kuoli ristillä, Jumala otti kalliokiven ja vei puutarhaansa. Hän murskasi kiven, oman poikansa, meidän edestämme. Kolmantena päivänä tuo Kristus-kallio voitti kuoleman nousemalla kuolleista. Hän on iankaikkisen elämän perusta koko Kristuksen maailmanlaajuiselle kirkolle. Kristus-kalliossa on elämä. Hän on "hengellinen kallio". Hänen verensä on voima, joka nostaa jokaisen siihen turvautuvan kuoleman mullasta elämään uutta elämää. Näin Kristuksen kuolemasta on tullut voitto, kuolema, joka nostaa Kristuksen kanssa elämään iankaikkisuuselämää.
Radiomastoa kumartavat epäjumalanpalvelijat panivat turvansa kiveen (stone). Siinä ei ole elämää, vaan se pitää heidät hengellisessä kuolemassa kuoleman vankeina. Onko sinulla ja minulla elämässämme näitä vääriä kiviä, joihin me uskomme ja joihin turvaamme. Jokaisella meillä on vanha aatami, joka tahtoo kääntyä väärien kivien puoleen. Se on taitava ja keksii koko ajan uutta. Ainoa, mitä se ei tahdo, mihin se ei tahdo kääntyä, on Jumalan terveellinen sana. Jos sitä pakottaa sanaa kuulemaan, se yrittää kääntää sanan terän itsestään pois. Tämän se tekee antamalla sanalle uuden sisällön. Vanha aatami vie oman uskonsa uuteen kuosiin, mutta uskostaan se ei luovu. Eivät luopuneet myö nuo kävelyretken epäjumalanpalvelijat. He veivät vanhan uskonsa uuteen radiomastoon. Jos me sallimme vanhan aatamimme viedä oman sisältönsä, yli-hengellisen tai ali-hengellisen, Jumalan selvään sanaan, ja selitämme sen kuulijoille haluamallamme tavalla, ei se enää ole "rock" vaan se on vain "stone" - ei elämää!
Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?
Vesa
Ihminen on kekseliäs. Osaamme asettautua uusiin tilanteisiin ja antaa vanhan sisällön uusille asioille - kuten tämä radiomasto, joka oli muuttunut jumalten huoneeksi. Näin saamme haltuumme asioita omassa ympäristössämme eivätkä uudet asiat enää pelota.
Jatkoimme kävelyä. Asaf otti maasta kiven ja kysyi, mikä tämä on. Se on tietysti kivi (stone), vastasin. Sitten hän otti taas kiven ja kysyi samalla tavalla. Vastasin myös samalla tavalla. Mutta nyt hän sanoikin, että vastaus oli väärä. Ei tämä ole kivi (stone), vaan tämä on kivi (rock). Tämä sanaleikki ei avaudu heti suomalaiselle. Selitän vähän.
Rock on ugandalaista kiveä, joka on kappale tietynlaatuista kalliokiveä. Se on ruskeaa ja karkeapintaista. Asaf osoitti minulle kallion, josta kivi oli peräisin. Hän sanoi, että kun Jeesusta kutsutaan kallioksi - "Hän on 'se kallio, jonka rakentajat hylkäsivät...' (Matt. 21:42). Kristus on juuri tämä kalliokivi. Jeesus on rock, mutta hän ei ole stone.
Sitten Asaf selitti. Kun otat tällaisen kalliokiven, viet sen puutarhaasi, ja murskaat sen kasvimaahasi, se antaa voiman kylvämällesi siemenelle. Tässä kalliossa on voima. Se on täynnä elämää. Se ei ole niin kuin kivet (stones), jotka ovat kuolemaa täynnä ja vain haittaavat kasvien kasvua kasvimaassasi. Siksi apostolit sanoivat, että "isät...joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. (1. Kor. 10:4)
Kun Jeesus Kristus kuoli ristillä, Jumala otti kalliokiven ja vei puutarhaansa. Hän murskasi kiven, oman poikansa, meidän edestämme. Kolmantena päivänä tuo Kristus-kallio voitti kuoleman nousemalla kuolleista. Hän on iankaikkisen elämän perusta koko Kristuksen maailmanlaajuiselle kirkolle. Kristus-kalliossa on elämä. Hän on "hengellinen kallio". Hänen verensä on voima, joka nostaa jokaisen siihen turvautuvan kuoleman mullasta elämään uutta elämää. Näin Kristuksen kuolemasta on tullut voitto, kuolema, joka nostaa Kristuksen kanssa elämään iankaikkisuuselämää.
Radiomastoa kumartavat epäjumalanpalvelijat panivat turvansa kiveen (stone). Siinä ei ole elämää, vaan se pitää heidät hengellisessä kuolemassa kuoleman vankeina. Onko sinulla ja minulla elämässämme näitä vääriä kiviä, joihin me uskomme ja joihin turvaamme. Jokaisella meillä on vanha aatami, joka tahtoo kääntyä väärien kivien puoleen. Se on taitava ja keksii koko ajan uutta. Ainoa, mitä se ei tahdo, mihin se ei tahdo kääntyä, on Jumalan terveellinen sana. Jos sitä pakottaa sanaa kuulemaan, se yrittää kääntää sanan terän itsestään pois. Tämän se tekee antamalla sanalle uuden sisällön. Vanha aatami vie oman uskonsa uuteen kuosiin, mutta uskostaan se ei luovu. Eivät luopuneet myö nuo kävelyretken epäjumalanpalvelijat. He veivät vanhan uskonsa uuteen radiomastoon. Jos me sallimme vanhan aatamimme viedä oman sisältönsä, yli-hengellisen tai ali-hengellisen, Jumalan selvään sanaan, ja selitämme sen kuulijoille haluamallamme tavalla, ei se enää ole "rock" vaan se on vain "stone" - ei elämää!
Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?
Vesa
torstai 8. lokakuuta 2009
Alkukristityt suojelivat elämää
"Hilarion tervehtii lämpimästi sisartaan (vaimoaan) Alisia, samoin kunnioitettua rouvaa Berusia ja Apollinarista. Tie-dä, että me olemme edelleen Aleksandreiassa. Älä huolehdi, vaikka kaikki tulisivat sinne ja minä jään edelleen Aleksandreiaan. Pyydän ja kehotan sinua pitämään huolta lapsesta. Heti kun saamme palkkamme, lähetän siitä sinulle. Kun taas synnytät - (epäselvä ilmaisu) - niin jos se on poika, anna sen elää, mutta jos tyttö, vie se ulos. Sanoit Afrodisiaalle, etten saa unohtaa sinua. Miten voisin unohtaa sinut! Pyydän siis sinua: Älä ole huo-lissasi. Keisarin 29. vuotena, Pauni-kuun 23. päivänä."
TT Erkki Koskenniemi on julkaissut kesällä englanninkielisen
tutkimuksen, joka käsittelee pikkulasten heitteille jättämistä antiikin
aikana ja miten juutalaiset ja kristityt torjivat tämän tavan. Tukimuksen tiivistelmä on luettavissa suomenkielellä seuraavasta linkistä http://www.koskenniemi.fi/EK/Elama.pdf.
Juutalaisille ja kristityille, jotka seuraavat "valon tietä" jokainen elämä on pyhä. Ihminen on ihminen kohdusta saakka ja Jumalan huolenpito ulottuu jo ihmiselämän alkuun. Viides käsky ulottuu kohtuun saakka. Kristitylle abortti oli mahdoton ajatus. Ei ollut mitään "hyväksyttyä syytä" suorittaa abortti. Kirkkoisä basileios Suuren ohjeen mukaan abortin tehneelle kristitylle oli anteeksiantamus, mutta häntä pidettiin murhaajana. Murhaajan oli oltava n. kymmenen vuotta ilman ehtoollista syntinsä johdosta.
Varhaiskristityt elivät pienenä ja vastustettuna vähemmistönä monijumalaisuuden kyllästämässä yhteiskunnassa. Yhteiskunnan moraaliset tavat hyväksyivät abortin, syntyneiden lasten viemisen tunkiolle, josta koirat ne söivät, lapsen jättämisen heitteille muiden armoille ja niin edelleen. Yhteiskunnan ilmapiiri oli hyväksyvä ja salliva monille asioille, jotka kristityille oli kiellettyä ja syntiä. Valtaväestön sallivien moraalikäsityksen jokapäiväisyyden ja yleisyyden paineissa kristittyjen oli tähdennettävä uskoville "elämän tien" tai "valon tien" elämäntapaa, jossa suorasanaisesti kiellettiin heitä liittymästä enemmistön moraalikäsityksiin.
Suomessa ja länsimaissa me lähestymme kovaa vauhtia varhaiskirkon tilannetta. Ei ole enää itsestään selvää, että kristittyjen moraalikäsitykset ovat yhteiskunnan enemmistön moraalikäsitysten kanssa yhteisiä. Yhteiskunnallinen lainsäädäntö osoittaa enemmistön moraalikäsityksiä ja jo nyt me joudumme opettamaan ja elämään toisella tavalla kuin se on yhteiskunnassa määritelty.
Koska elämmme tässä yhteiskunnassa me joudumme pakostakin kohtaamaan joka suunnalla enemmistön moraalikäsityksiä. Niitä opetetaan meille ja meidän lapsillemmme, ne määrittelevät sallitun ja ei-sallitun. Voidaksemme säilyttää itsemme puhtaina, meidän tulee saada jatkuvasti oikeaa opetusta. Varhaiskirkko ymmärsi ympäristön paineen voiman ja suojasi kirkon jäsenet vahvalla opetuksella. Jumalan terveellinen sana on vastavoima, joka vapauttaa meidät elämään sitä elämää, johon Luojamme on meidät tarkoittanut - suojelemaan jokaista heikkoa ja syrjittyä, ohjaamaan heikot ja vahvat tiensä suuntaan ja pitämään oman vaelluksemme puhtaana.
Kristitytkin lankeavat ja tekevät syntiä. Lankeemusten tullessa sana osoittaa myös puhdistuslähteen - Kristuksen veren, joka puhdistaa kaikesta synnistä aina omaatuntoa myöten.
Vesa Pöyhtäri
TT Erkki Koskenniemi on julkaissut kesällä englanninkielisen
tutkimuksen, joka käsittelee pikkulasten heitteille jättämistä antiikin
aikana ja miten juutalaiset ja kristityt torjivat tämän tavan. Tukimuksen tiivistelmä on luettavissa suomenkielellä seuraavasta linkistä http://www.koskenniemi.fi/EK/Elama.pdf.
Juutalaisille ja kristityille, jotka seuraavat "valon tietä" jokainen elämä on pyhä. Ihminen on ihminen kohdusta saakka ja Jumalan huolenpito ulottuu jo ihmiselämän alkuun. Viides käsky ulottuu kohtuun saakka. Kristitylle abortti oli mahdoton ajatus. Ei ollut mitään "hyväksyttyä syytä" suorittaa abortti. Kirkkoisä basileios Suuren ohjeen mukaan abortin tehneelle kristitylle oli anteeksiantamus, mutta häntä pidettiin murhaajana. Murhaajan oli oltava n. kymmenen vuotta ilman ehtoollista syntinsä johdosta.
Varhaiskristityt elivät pienenä ja vastustettuna vähemmistönä monijumalaisuuden kyllästämässä yhteiskunnassa. Yhteiskunnan moraaliset tavat hyväksyivät abortin, syntyneiden lasten viemisen tunkiolle, josta koirat ne söivät, lapsen jättämisen heitteille muiden armoille ja niin edelleen. Yhteiskunnan ilmapiiri oli hyväksyvä ja salliva monille asioille, jotka kristityille oli kiellettyä ja syntiä. Valtaväestön sallivien moraalikäsityksen jokapäiväisyyden ja yleisyyden paineissa kristittyjen oli tähdennettävä uskoville "elämän tien" tai "valon tien" elämäntapaa, jossa suorasanaisesti kiellettiin heitä liittymästä enemmistön moraalikäsityksiin.
Suomessa ja länsimaissa me lähestymme kovaa vauhtia varhaiskirkon tilannetta. Ei ole enää itsestään selvää, että kristittyjen moraalikäsitykset ovat yhteiskunnan enemmistön moraalikäsitysten kanssa yhteisiä. Yhteiskunnallinen lainsäädäntö osoittaa enemmistön moraalikäsityksiä ja jo nyt me joudumme opettamaan ja elämään toisella tavalla kuin se on yhteiskunnassa määritelty.
Koska elämmme tässä yhteiskunnassa me joudumme pakostakin kohtaamaan joka suunnalla enemmistön moraalikäsityksiä. Niitä opetetaan meille ja meidän lapsillemmme, ne määrittelevät sallitun ja ei-sallitun. Voidaksemme säilyttää itsemme puhtaina, meidän tulee saada jatkuvasti oikeaa opetusta. Varhaiskirkko ymmärsi ympäristön paineen voiman ja suojasi kirkon jäsenet vahvalla opetuksella. Jumalan terveellinen sana on vastavoima, joka vapauttaa meidät elämään sitä elämää, johon Luojamme on meidät tarkoittanut - suojelemaan jokaista heikkoa ja syrjittyä, ohjaamaan heikot ja vahvat tiensä suuntaan ja pitämään oman vaelluksemme puhtaana.
Kristitytkin lankeavat ja tekevät syntiä. Lankeemusten tullessa sana osoittaa myös puhdistuslähteen - Kristuksen veren, joka puhdistaa kaikesta synnistä aina omaatuntoa myöten.
Vesa Pöyhtäri
lauantai 3. lokakuuta 2009
Internetissä alkoi Katekismus-koulu!
Tervetuloa opiskelemaan Lutherin Vähä-Katekismusta. Koulun osoite on
http://groups.google.com/group/katekismus-koulu?hl=en
Tämä "koulu" ei anna todistuksia eikä tutkintoja. Emme myöskään pidä tenttejä. Jokainen tuttu ja tuntematon on tervetullut lukemaan ja katsomaan dioja sekä keskustelemaan.
Koulun toiminnan taustalla on työni Lähetysrenkaani, joka toimii
rauhansanalaisen (ruotsinkielinen, Pietarsaari) LFF järjestön
yhteydessä.
Koulu etenee kappaleen tai vain osan kerrallaan. Koulun "lukukappale" on diasarja kustakin katekismuksen kappaleesta. Uusi kappale julkaistaan viikoittain. Keskusteluja voidaan käydä sivuston yhteydessä olevassa "Keskustelut", "Discussions" valikossa. Keskusteluissa noudatamme hyviä kristillisiä tapoja.
VIE VIESTIÄ ETEENPÄIN, KERRO YSTÄVILLESI. LIITÄ SIVUSTON OSOITE KOTISI TAI YHTEISÖSI KOTISIVULLE. KATEKISMUS VIE MEIDÄN VANHAN KRISTIKUNNAN KATOAMATTOMAAN JA APOSTOLISEEN PERINTÖÖN.
Teidän
Vesa Pöyhtäri, Lähestysrengas/LFF
http://groups.google.com/group/katekismus-koulu?hl=en
Tämä "koulu" ei anna todistuksia eikä tutkintoja. Emme myöskään pidä tenttejä. Jokainen tuttu ja tuntematon on tervetullut lukemaan ja katsomaan dioja sekä keskustelemaan.
Koulun toiminnan taustalla on työni Lähetysrenkaani, joka toimii
rauhansanalaisen (ruotsinkielinen, Pietarsaari) LFF järjestön
yhteydessä.
Koulu etenee kappaleen tai vain osan kerrallaan. Koulun "lukukappale" on diasarja kustakin katekismuksen kappaleesta. Uusi kappale julkaistaan viikoittain. Keskusteluja voidaan käydä sivuston yhteydessä olevassa "Keskustelut", "Discussions" valikossa. Keskusteluissa noudatamme hyviä kristillisiä tapoja.
VIE VIESTIÄ ETEENPÄIN, KERRO YSTÄVILLESI. LIITÄ SIVUSTON OSOITE KOTISI TAI YHTEISÖSI KOTISIVULLE. KATEKISMUS VIE MEIDÄN VANHAN KRISTIKUNNAN KATOAMATTOMAAN JA APOSTOLISEEN PERINTÖÖN.
Teidän
Vesa Pöyhtäri, Lähestysrengas/LFF
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Matka Venäjälle
"Mitä te oikein puhutte? Ketä nyt pitäisi oikein uskoa! Edelliset vieraat eivät sanoneet mitään kolmiyhteisestä Jumalasta ja tuollaisesta pelastuksesta kuin te. Kuka nyt on oikeassa?" Vanha mies osoitti minua sormellaan ja vaati vastausta. Tällaiseen keskusteluun jouduimme venäläisessä vanhainkodissa, kun pidimme siellä hartauden syyskuun lähetysmatkalla Etelä-Inkerissä. Meitä ennen oli kodissa käynyt jehovantodistajia ja nyt kuullessan meidän opetustamme he tahtoivat saada asioista selvää.
Kävin lähetysmatkalla Torsten Lassfolkin ja Timo Kontion kanssa Jaamassa syyskuun kolmannella viikolla. Matka Jaamaan alkoi torstaina ja kotiin tulimme seuraavana maanantaina myöhään illalla. Tehokasta työaikaa oli perjantaista sunnuntaihi iltaan. Pidimme kotiseuroja, ehtoolliskirkkoja kodeissa ja vierailimme vanhainkodissa. Jaaman kaupungissa osallistuimme nuorteniltaan ja pidin siellä opetuksen Jumalan rakkaudesta. Paikalla oli kahdeksan nuorta. Sunnuntaina Timo saarnasi Jaaman jumalanpalveluksessa ja itse sain tervehtiä seurakuntaa lyhyesti vielä messun jälkeen. Sunnuntaina oli myös edellä mainittu vanhainkotivierailu. Sinne menimme sen jälkeen kun olimme käyneet keskustelmassa Jukan ja Kristiinan kodissa lähetystyön asioista.
Lähetystyössä törmää monenlaisiin tilanteisiin ja äkkiä voi mennä pasmat sekaisin. Edellä kuvatussa tilanteessa vanhainkodissa koimme, että Jumala auttoi ja johdatti keskusteluja. Jumalan apu onkin se selkänoja, jonka varassa tätä työtä voi ylipäänsä tehdä. Jos hän ei johdata ja valmista tilanteita on meidän kulkemisemme aivan turhaa.
Meillä oli mukana tulkki, Leida, joka oli meille korvaamaton apu. Vastasimme vanhan miehen kysymyksiin ja moni nainenkin sieltä tahtoi saada selvyyttä tähän ja moniin muihinkin kysymyksiin. Kun minulta ja Timolta loppuivat välillä sanat, Leida alkoi heille selittämään ulkomuistista raamatunkohtia ja todistamaan heille, miten kristityt uskovat. Oli hauska seurata häntä, kun hän siinä pöydän ääressä istuen innokkaasti selitti heille. Kuulijat olivat aivan tarkkaavaisia ja imivät joka sanan.
Näin monen kuulijan helpottuneen heidän kuullessa yksinkertaisesta pelastustiestä Kristuksen ristin veressä. He olivat tätä aikaisemminkin kuulleet ja moni varmasti uskonutkin ja heidät kaikki oli kristillisesti kastettu, mutta väärät opettajat olivat saaneet heidät sekaisin ja epävarmoiksi. Saimme julistaa evankeliumia ja olla osaltamme vahvistamassa heitä. Inkerin kirkolla on suuri työmaa ja vehnä on vasta heikolla oraalla.
Koko ajan teimme matkaa Jaaman seurakunnassa mukanamme Anatoli. Nuori Anatoli vihittiin papiksi ja asetettiin Jaaman seurakunnan paimeneksi elokuussa. Oli hyvä tutustua häneen. Hänen vaimonsa on Jaaman seurakunnan kasvatti ja näin voi olla miehelleen korvaamaton apu seurakuntatyössä. Molemmat olivat hienoja ja sydämellisiä kristittyjä. Meille jäi tuntuma, että seurakunta oli saanut Jumalalta oikeat työntekijät. Saamme rukoilla heille Pyhän Hengen viisautta ja voimaa heidän työhönsä. Anatoli toivoi että Jaaman seurakunnalla säilyisi hyvä yhteys Pietarsaaren alueen kristittyjen kanssa. Tähän toivomukseen oli hyvä yhtyä.
Sunnuntai iltana vierailimme eräässä kodissa Volosovissa. Kotiin oli kutsuttu useita muitakin Inkerin kirkkoa palvelevia ihmisiä. Siellä oli inkerin kirkon jäseniä sekä esikoislestadiolaisia opettajia Suomesta. Opettajat kertoivat työstään kouluissa. Heidän kertomuksia kuullessamme voimme todeta, että Kristus itse oli heitä johtanut. Koimme voimakasta yhteyttä talon väen sekä vieraiden kanssa. Meillä kaikilla oli se yhteinen näky, että olemme täällä Venäjällä palvelemassa Jumalaa ja rakentamassa Inkerin luterilaista kirkkoa. Kukaan meistä ei yritä tehdä sinne omaa joukkoa, vaan olemme kaikki yhdessä hengessä toimimassa. Iltahartaudessa hiljennyimme Jumalan sanan ääreen ja annoimme sanan hoitaa.
"Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi." (1. Kor. 9:20-23)
Jumalan rauhalla
Vesa Pöyhtäri
Kävin lähetysmatkalla Torsten Lassfolkin ja Timo Kontion kanssa Jaamassa syyskuun kolmannella viikolla. Matka Jaamaan alkoi torstaina ja kotiin tulimme seuraavana maanantaina myöhään illalla. Tehokasta työaikaa oli perjantaista sunnuntaihi iltaan. Pidimme kotiseuroja, ehtoolliskirkkoja kodeissa ja vierailimme vanhainkodissa. Jaaman kaupungissa osallistuimme nuorteniltaan ja pidin siellä opetuksen Jumalan rakkaudesta. Paikalla oli kahdeksan nuorta. Sunnuntaina Timo saarnasi Jaaman jumalanpalveluksessa ja itse sain tervehtiä seurakuntaa lyhyesti vielä messun jälkeen. Sunnuntaina oli myös edellä mainittu vanhainkotivierailu. Sinne menimme sen jälkeen kun olimme käyneet keskustelmassa Jukan ja Kristiinan kodissa lähetystyön asioista.
Lähetystyössä törmää monenlaisiin tilanteisiin ja äkkiä voi mennä pasmat sekaisin. Edellä kuvatussa tilanteessa vanhainkodissa koimme, että Jumala auttoi ja johdatti keskusteluja. Jumalan apu onkin se selkänoja, jonka varassa tätä työtä voi ylipäänsä tehdä. Jos hän ei johdata ja valmista tilanteita on meidän kulkemisemme aivan turhaa.
Meillä oli mukana tulkki, Leida, joka oli meille korvaamaton apu. Vastasimme vanhan miehen kysymyksiin ja moni nainenkin sieltä tahtoi saada selvyyttä tähän ja moniin muihinkin kysymyksiin. Kun minulta ja Timolta loppuivat välillä sanat, Leida alkoi heille selittämään ulkomuistista raamatunkohtia ja todistamaan heille, miten kristityt uskovat. Oli hauska seurata häntä, kun hän siinä pöydän ääressä istuen innokkaasti selitti heille. Kuulijat olivat aivan tarkkaavaisia ja imivät joka sanan.
Näin monen kuulijan helpottuneen heidän kuullessa yksinkertaisesta pelastustiestä Kristuksen ristin veressä. He olivat tätä aikaisemminkin kuulleet ja moni varmasti uskonutkin ja heidät kaikki oli kristillisesti kastettu, mutta väärät opettajat olivat saaneet heidät sekaisin ja epävarmoiksi. Saimme julistaa evankeliumia ja olla osaltamme vahvistamassa heitä. Inkerin kirkolla on suuri työmaa ja vehnä on vasta heikolla oraalla.
Koko ajan teimme matkaa Jaaman seurakunnassa mukanamme Anatoli. Nuori Anatoli vihittiin papiksi ja asetettiin Jaaman seurakunnan paimeneksi elokuussa. Oli hyvä tutustua häneen. Hänen vaimonsa on Jaaman seurakunnan kasvatti ja näin voi olla miehelleen korvaamaton apu seurakuntatyössä. Molemmat olivat hienoja ja sydämellisiä kristittyjä. Meille jäi tuntuma, että seurakunta oli saanut Jumalalta oikeat työntekijät. Saamme rukoilla heille Pyhän Hengen viisautta ja voimaa heidän työhönsä. Anatoli toivoi että Jaaman seurakunnalla säilyisi hyvä yhteys Pietarsaaren alueen kristittyjen kanssa. Tähän toivomukseen oli hyvä yhtyä.
Sunnuntai iltana vierailimme eräässä kodissa Volosovissa. Kotiin oli kutsuttu useita muitakin Inkerin kirkkoa palvelevia ihmisiä. Siellä oli inkerin kirkon jäseniä sekä esikoislestadiolaisia opettajia Suomesta. Opettajat kertoivat työstään kouluissa. Heidän kertomuksia kuullessamme voimme todeta, että Kristus itse oli heitä johtanut. Koimme voimakasta yhteyttä talon väen sekä vieraiden kanssa. Meillä kaikilla oli se yhteinen näky, että olemme täällä Venäjällä palvelemassa Jumalaa ja rakentamassa Inkerin luterilaista kirkkoa. Kukaan meistä ei yritä tehdä sinne omaa joukkoa, vaan olemme kaikki yhdessä hengessä toimimassa. Iltahartaudessa hiljennyimme Jumalan sanan ääreen ja annoimme sanan hoitaa.
"Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi." (1. Kor. 9:20-23)
Jumalan rauhalla
Vesa Pöyhtäri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)