YLE:n uutisissä Mikkelin piispa Seppo Häkkinen antaa tunnustusta Luther-säätiön työlle. “LUTHER-SÄÄTIÖ ON TARJONNUT MONILLE SUOMALAISILLE HYVÄN HENGELLISEN YHTEISÖN JA HENGELLISTÄ OPETUSTA”. Samassa uutisleikkeessä hän tosin myös moittii siitä, että nyt oman piispan myötä LS on ottamassa askeleen ulos kirkosta. LS itse katsoo ja ilmoittaa pastorinsa Kalle Väätäisen suulla, ettei LS aio erota kirkosta, vaan jatkaa Suomessa perinteistä luterilaista jumalanpalvelusta.
Tämä tilanne tuntuu tutulta. Tuntuu kuin se olisi eletty jo aiemminkin.
Lutherin ajan Saksassa tilanne oli samantyyppinen. Sen ajan kirkollinen hallinto ei tahtonut piispojensa toimesta vihkiä luterilaisia seurakuntien paimeniksi. Kun kyselyihin toistuvasti vastattiin, ettei heitä vihitä, luterilaiset seurakunnat asettivat itse ja vihkivät uusia pappeja aikaisempien pappien ja uusien piispojen toimittamilla vihkimyksillä. Näin jumalanpalvelus saattoi jatkua esteettömästi. Roomalle uskolliset piispat ohitettiin, koska heidän katsottiin estävän evankeliumia vihkimyskiellollaan.
Suomen evl kirkko näyttää nyt rakentaneen itselleen hankalan tilanteen. Kun Saksassa 1500-luvulla tilanne oli osapuolten erilainen käsitys evankeliumin opista, kirkollisesta vallasta ja sakramenteista, nyt Suomessa tilanne on se, että osapuolten välillä vallitsee yhteinen käsitys näistä kaikista. Luther-säätiötä ja meitä muita vanhauskoisia sekä kirkon valtaa pitäviä yhdistää sama tunnustus. Tunnustuskirjat on maksimaalinen yhteinen perusta. Piispa Häkkisen sanoin hänen "vastapuolensa" on tarjonnut "hyvän hengellisen kodin monille suomalaisille". Se on hyvä hengellinen tunnustus. Tilanteen hankaluus on siinä, että nykyiset piispamme ovat sitoutuneet olemaan vihkimättä perinteisellä virkakannalla olevia papeiksi. Samalla he ovat tuominneet heitä sen uskon noudatamisesta, jota Häkkinen kehuu. Sen ymmärtäisi, jos he ajattelisivat, että on kyseessä harhaoppi. Mutta nyt he toisella suulla kehuvat ja toisella vastustavat. Samasta lähteestä tulee makeaa ja karvasta vettä. Näin he itse toteuttavat Saksan kirkkohistoriaa maassamme.
Häkkinen ei ole ainoa, joka antaa tunnustusta vanhuskoiselle teologialle. Sitä teki jo piispainkokouksen päätöskin vuodelta 2006. Päätöksessä todettiin, että kyseessä ei ole väärä opetus. Evl-kirkko itsekin tahtoo ainakin periaatteessa olla sen kirkon perillinen, joka vielä kaksikymmentä vuotta sitten opetti perinteistä virkakäsitystä.
Moni rientää tuomitsemaan Luther-säätiötä uuden piispan hankkimisesta. Minä, ja moni kirkon pappi, emme tuomitse. Rukoilemme sen sijaan, että evankeliumi saisi näin entistä vahvemmin jatkaa työtään suomalaisten keskuudessa. Säätiön ajatus ei liene tehdä tätä vain saadakseen olla erillään omissa yhteisöissään, vaan evankeliumin vapaan julistuksen tähden meidän kaikkien kanssa.
Vesa Pöyhtäri
Oulun hiippakunnan hiippakuntavaltuutettu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti