Jumalan rauhaa!
”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.” (Fil. 1:2-7)
Paavali kirjoittaa filippiläiskirjeen ”ilon kirjeen” vangittuna ja odottaessaan tuomiota. Vieraita hän sai ottaa vastaan, mutta vartija oli aina läsnä. Toiset kristityt häpesivät Paavalin yhteiskunnallisesti tuomittua tilaa, eivätkä pitäneet yhteyttä, toiset taas näkivät asian todellisen tilan, ”eivätkä kahleitani hävenneet”.
Ilon kirjeellä on meille tärkeä opetus. Paavali ei vaipunut synkkyyteen, hän ei dramatisoinut tilaansa, vaan suhtautui siihen avoimesti ja vapaasti. Hän puhui vankeudestaan ikään kuin apostolin virkaan kuuluvana asiana. Hän ei hävennyt itsekään kahleitaan, vaan piti arvokkaana joutuessaan Kristuksen sanan tähden tun-nustamaan tälläkin tavalla. Kristuksen nimi oli hänen mielessään, sitä hän julisti vaikka vankeudellaankin. Paavali on meille paras esimerkki opettamaan Jumalan suuruutta ja hänen erikoisia työtapojaan hänen sanan-sa eteenpäinviemisessä! Jumala hallitsee vihollistensakin keskellä.
Minun oma ”vankeusaikani” on nyt puolivälissä. Ensimmäinen vuosi kaksivuotisesta virkavapaastani, johon minut ohjattiin tuomioiden uhkalla, on pian mennyt. No eihän se sellaista vankeutta ole minulla kuin Paava-lilla. Ei minulta ole myöskään suljettu kirkon saarnatuolia tai toimittamasta pyhiä toimituksia. Paavalilta otettiin saarnatuoli pois, mutta Jumala antoi hänelle suuremman saarnatuolin. Tämän vuoden aikana olen saanut palvella Golgatan Herraa aivan erityisellä tavalla. Aikaisemmin olin yhden seurakunnan palvelukses-sa ja toiminta-alueeni Kaukovainion kappalaisena oli suppea. Nyt alueeni ulottuu Jäämereltä Manner-Eurooppaan. Tehtävät ovat melko samat kuin ennen, saarnoja, jumalanpalveluksia, seuroja, lasten- ja van-hustenleirejä, raamattutunteja, rippikoulua, katekismuskoulua, sakramenttien hoitamista, sielunhoitoa, koti-käyntejä jne. Jumalan edessä en voi muuta kuin ihmetellä hänen johdatustaan, ja kiittää häntä LFF:n veljelli-sestä tarjouksesta huolehtia lähetysrenkaani tilistä.
Naispappeuskysymys, ja nyt myös homoparikysymys, tekevät kristitylle vaikeaksi elää rauhallista jumalan-palveluselämää. Jos ei halua itselleen paimeneksi naispappia tai lisäksi pappia, joka hyväksyy naispappeuden ja kirkon homo-opetuksen, ei jää paljon vaihtoehtoja tässä kirkossa. Monissa paikkakunnissa, etenkin Poh-joisessa, ei ole vielä hätää, mutta suuremmissa kaupungeissa ja Etelä-Suomessa tilanne on kokonaan toinen. Rukoilkaa näiden veljien ja sisarten puolesta, jotka elävät vaikeilla seuduilla, että he löytäisivät Raamatun mallin mukaisia jumalanpalveuksia lähettyviltään!
Suomen evl. kirkossa on naispappeja ja homoparit hyväksyviä pappeja. Voimme heitä reilusti kohdata Juma-lan luomina arvokkaina ihmisinä, tunnustamatta kuitenkaan heidän ratkaisuaan ja raamattunäkemystään. Tällaista se oli Karjasillan seurakunnassa. Me kävimme naispappien kanssa yhdessä syömässä, juttelimme hauskoja kahvihuoneessa ja pidimme kokouksia. Tietysti välillä taitoimme peistä Raamatusta, annoin heille kehotuksia ja kutsuin myös Paavalin synodin kirkkopäiville. Jumalanpalveluksissa, seuroissa ja rippikouluissa olin tietysti aina ilman naispappeja, mutta se ei merkinnyt ystävällisyydestä kieltäytymistä.
Jumala tietää, haluaako hän minun enää palaavan paikallisseurakuntaan paimeneksi. Itse en näe sitä tällaises-sa tilanteessa mahdolliseksi. Jos palaisin, menettäisin pian oikeuteni toimia pappina Suomen evl. kirkossa. Jumalan voi kuitenkin muuttaa tilanteita. Tämäkin on yksi rukousaihe.
Kotikuulumisia
Lapset on lopettaneet koulun ja kirmaisseet kesälaitumille. Nyt isot lapset olivat Bosundin seuroissa ja jäivät viikoksi serkkujensa luokse. Ovat jo käyneet mummun ja muffan kanssa mökillä kalastamassa ja aikovat olla yötäkin Pietarsaaren saaristossa (kiitos Alf ja Inga!). Tällaiset lapsuusmuistot ovat ihania. Tuntuu mukavalta. Hannalla on kesällä rippikouluun valmistava leiri Pietarsaaressa, hänkin on jo niin isä tyttö!
Pienempien kanssa olemme kotosalla ja käymme vain pienempiä reissuja. Emme lähteneet Bosundiin Mir-jamin kanssa, kun paikalla on niin paljon kansaa ja kylmä tuulinen ilma. Kuuntelimme seuroja kotona inter-netin välityksellä. Mirjam voi hyvin, kaikki on nyt niin hyvin kuin voi. Kiitos esirukouksista!
Karita on laittanut puutarhaa kuntoon. On taas ostettu talvenkestäviä köynnösruusuja varjostamaan kahvi-pöytäämme puutarhassa, laitettu porkkanaa ja eri salaatteja ja tietysti pottua parin kattilallisen verran. Minä nostin lapsille koripallotelineen ylös, nyt on paikka jossa isäkin saa välillä käydä heittelemässä palloa (kori-pallo on lempilajini). Busteria ei ole vielä pantu ajokuntoon.
Siunattua kesää sinulle
t. Vesa
Esirukouslista
Rauhansanalaisuuden yhtenäisyyden puolesta
Puhujien ja pappien tosi veljeyden puolesta
Vapaan Jumalan sanan saarnan puolesta
Kaikkien kesäseurojen puolesta
Nuorten uskossa kasvamisen puolesta
Kesäkuu (venäjän ja viron matkat peruuntuivat, joten sain hyvin aikaa valmistella opetussarjoja katekismuk-seen)
Perusta-lehden saarna-analyysi
Rauhan Sanan kirjoitukset
Helsinki 27.-28.6. seurat (puistopiknik) ja ehtoolliskirkko
Heinäkuu
12.7. Anetjärvi
17.-19.7. Ylivieska Suvijuhlat
21.-31.7. kesäloma
1.-2.8 Himanka
7.-9.8. Kållby
15.-16.8 Oulun kesäseurat.
16.8. sanajlp. Timoteusyhteisö, Oulu.
_____________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Lopullinen tavoitteemme on n. 250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suu-ria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihto-ehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Jari Rankinen vastaa John Vikströmille
Koska netti-Kotimaa päätty pian, otin talteen pastori Jari Rankisen kirjoituksen naispappeudesta, jolla hän vastasi John Vikstormin esittämiin syytöksiin. John Vikström on tahtonut, että perinteisen virkateologian edustajat perusteleisivat väitteensä. Tämä Vikströmin pyyntö kuulostaaa kummalliselta, sillä pian 30 vuotta on ollut myynnissä Herran käsky-teos, jossa vastataan virkateologiaa koskeviin kysymyksiin. Samaisessa nettilehdessä on myös pitkäaikaisen ja arvostetun kirkollisen vaikuttajan lähetyssaarnaaja/pastori TT Anssi Simojoen kirjoitus Vikströmin kirjoitukseen.
Ajatuksia piispan artikkelista II
Emerituspiispa John Vikström on viime vuosina useampaan otteeseen pyrkinyt perustelemaan, miksi naispappeus on oikea ratkaisu, ja osoittamaan sen torjujien perustelut vääriksi. Hän on yrittänyt saada naispappeuden torjujat yhteistyöhön naispastoreiden kanssa. Viimeksi hän on tehnyt tämän kahdessa vasta julkaistussa Kotimaan verkkolehden kirjoituksessa. Hänen perustelunsa eivät vakuuta minua.
John Vikström on sitä mieltä, että mikäli torjuu naispappeuden, täytyy kieltää naisia myös toimimasta seurakunnan luottamushenkilöinä ja yhteiskunnan merkittävinä vaikuttajina. Tai pitäisi perua naisten äänioikeus kirkollisissa vaaleissa ja mahdollisuus toimia kanttorina. Piispa ajattelee, että Uusi testamentti kieltää naisilta myös nämä tehtävät ja oikeudet. Jos vetoaa Uuteen testamenttiin, kun on kyse naispappeudesta, Vikströmin mielestä tulee olla johdonmukainen ja evätä naisilta paljon muutakin. Pitäisi yrittää rakentaa maailma, jota ei enää ole ja jota tuskin kukaan haluaa. Piispan pyrkimys lienee osoittaa, että naispappeuden torjuminen Raamattuun vedoten on nykymaailmassa mahdotonta. Tai se on samantapaista kuin mihin talebanit pyrkivät Afganistanissa.
Nämä piispan väitteet eivät mielestäni tee oikeutta Uudelle testamentille. Se ei kiellä naisia toimimasta yhteiskunnassa vastuullisissa tehtävissä. Uuden testamentin aikana oli naisia – ilmeisesti myös kristittyjen joukossa – jotka olivat merkittävissä asemissa liikemaailmassa ja yhteiskunnassa. Uusi testamentti ei sano, ettei näin saisi olla. Uusi testamentti ei kiellä naisia toimimasta ja kantamasta vastuuta seurakunnassa. Roomalaiskirjeessä mainitaan Foibe - nainen - joka toimi seurakunnan diakonina. Uudessa testamentissa kerrotaan muistakin naisista, joilla oli tärkeitä tehtäviä seurakunnissa. Apostolien kirjeissä kehotetaan kaikkia Jumalan omia – myös naisia – julistamaan Jumalan suuria tekoja ja palvelemaan Kristuksen kirkkoa.
* * * * *
Sen rajauksen Uusi testamentti näyttää tekevän, että seurakunnan paimenen tehtävä kuuluu miehille. Uuden testamentin ajan seurakunnissa naiset eivät toimineet paimenina. Uusi testamentti kieltää naisia puhumasta tai opettamasta jumalanpalveluksissa (1 Kor 14 ja 1 Tim 2). Tämä on seurakunnan paimenen tehtävä, ja paimenen tulee olla mies.
Luterilaisen uskon mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje. Jos Raamattu torjuu naispappeuden, eikö luterilaisen kristityn tule olla samaa mieltä? Jos Raamatun äärellä herää epäilyksiä, onko naisten vihkiminen paimeneksi Jumalan tahdon mukaista, eikö tilaa kirkossa pitäisi olla myös niille, joita naispappeus epäilyttää? Vikström kirjoittaa, että naispappeuden torjujat tuovat luterilaiseen kirkkoon uutuuksia, jotka ovat luterilaiselle uskolle vieraita. Ehkä jotkut tekevät näin. Useimmat naispappeuden torjujat eivät perustele käsitystään jollakin uutuudella tai luterilaisuudelle vieraalla opetuksella. Kyse on siitä, että halutaan kuunnella ja totella Raamattua. Vikström ei osoita Raamatusta perusteluja naispappeudelle. Muutkaan eivät ole osoittaneet niitä. Juuri siksi kaikki eivät ole vakuuttuneita, että naisten vihkiminen pastoreiksi on Jumalan tahto.
Uuden testamentin käskyt ja kiellot eivät ole mennyttä maailmaa. Edelleen niissä puhuu hän, joka tietää parhaiten, miten meidän tulee elää ja toimia.
* * * * *
Jos on sitä mieltä, että naisen toimiminen pastorina on vastoin Jumalan tahtoa, eikö johdonmukainen seuraus tästä ole, ettei toimita jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa? Juuri jumalanpalveluksessa seurakunnan paimen toteuttaa tehtäväänsä. Toimittamalla jumalanpalveluksen yhdessä naispastorin kanssa antaisin tukeni sille, että nainen toimii tehtävässä, jossa hänen ei tulisi olla.
* * * * *
Vikström antaa naispappeuden torjujista kuvan, että he ovat epäjohdonmukaisia. He hyväksyvät, että nainen saarnaa jumalanpalveluksessa lehtorina mutta pastorina hän ei saa sitä tehdä. Vikströmille tuskin on uusi asia, että hyvin monet naispappeuden torjujat eivät hyväksy lehtorin saarnaamista, koska Uusi testamentti kieltää naisia opettamasta jumalanpalveluksessa.
Lehtorin virkaa kehitettiin kirkossamme pitkään siten, että niin raivattiin tietä naispappeudelle. Lehtorin virkaan liitettiin tehtäviä, jotka ovat pastorin tehtäviä. Ja lopulta voitiin sanoa, että lehtorin viran oikeudet ja velvollisuudet ovat liki samat kuin pastorin; on kummallista, jos naisten annetaan toimia lehtorina mutta ei pastorina. Jotkut ovatkin kehuneet pitkäjännitteisestä ja ovelasta työstä niitä, jotka tahtoivat naispappeuden kirkkoomme. Lehtorin virka tulisi säilyttää, uusia virkoja tulisi perustaa seurakuntiin ja tätä virkaa tulisi kehittää niiden opetusten mukaisesti, jotka löydämme Uudesta testamentista.
* * * * *
Vikström kirjoittaa naispappeuden hyväksymisen olevan seurausta siitä, että naisilla on nyt edellytykset seistä omilla jaloillaan, selviytyä omin päin eivätkä he enää tarvitse holhousta. Tarkoittaako emerituspiispa naispappeuden torjujien olevan sitä mieltä, etteivät naiset pysty ajattelemaan omin päin ja he ovat holhouksen tarpeessa? Tällaiset käsitykset ovat tuntemilleni naispappeuden torjujille vieraita. Tällaiset vihjaukset eivät innosta rakentavaan keskusteluun.
Niillä perusteluilla, joita Vikström käyttää, voidaan sivuuttaa yksi ja toinen Raamatun selvä opetus - esimerkiksi Raamatun kielto elää homoseksuaalisessa suhteessa, käsky olla aviopuolisolleen uskollinen tai Uuden testamentin opetus, että Kristus on ainoa tie Jumalan luo. Tästäkään syystä piispan perustelut eivät vakuuta. Haluan olla kestävällä perustalla. En halua lähteä tielle, josta en tiedä, minne se johtaa. Kestävä perusta on Jumalan muuttumaton sana.
Jari Rankinen, netti-Kotimaa 1.6.2009.
Ajatuksia piispan artikkelista II
Emerituspiispa John Vikström on viime vuosina useampaan otteeseen pyrkinyt perustelemaan, miksi naispappeus on oikea ratkaisu, ja osoittamaan sen torjujien perustelut vääriksi. Hän on yrittänyt saada naispappeuden torjujat yhteistyöhön naispastoreiden kanssa. Viimeksi hän on tehnyt tämän kahdessa vasta julkaistussa Kotimaan verkkolehden kirjoituksessa. Hänen perustelunsa eivät vakuuta minua.
John Vikström on sitä mieltä, että mikäli torjuu naispappeuden, täytyy kieltää naisia myös toimimasta seurakunnan luottamushenkilöinä ja yhteiskunnan merkittävinä vaikuttajina. Tai pitäisi perua naisten äänioikeus kirkollisissa vaaleissa ja mahdollisuus toimia kanttorina. Piispa ajattelee, että Uusi testamentti kieltää naisilta myös nämä tehtävät ja oikeudet. Jos vetoaa Uuteen testamenttiin, kun on kyse naispappeudesta, Vikströmin mielestä tulee olla johdonmukainen ja evätä naisilta paljon muutakin. Pitäisi yrittää rakentaa maailma, jota ei enää ole ja jota tuskin kukaan haluaa. Piispan pyrkimys lienee osoittaa, että naispappeuden torjuminen Raamattuun vedoten on nykymaailmassa mahdotonta. Tai se on samantapaista kuin mihin talebanit pyrkivät Afganistanissa.
Nämä piispan väitteet eivät mielestäni tee oikeutta Uudelle testamentille. Se ei kiellä naisia toimimasta yhteiskunnassa vastuullisissa tehtävissä. Uuden testamentin aikana oli naisia – ilmeisesti myös kristittyjen joukossa – jotka olivat merkittävissä asemissa liikemaailmassa ja yhteiskunnassa. Uusi testamentti ei sano, ettei näin saisi olla. Uusi testamentti ei kiellä naisia toimimasta ja kantamasta vastuuta seurakunnassa. Roomalaiskirjeessä mainitaan Foibe - nainen - joka toimi seurakunnan diakonina. Uudessa testamentissa kerrotaan muistakin naisista, joilla oli tärkeitä tehtäviä seurakunnissa. Apostolien kirjeissä kehotetaan kaikkia Jumalan omia – myös naisia – julistamaan Jumalan suuria tekoja ja palvelemaan Kristuksen kirkkoa.
* * * * *
Sen rajauksen Uusi testamentti näyttää tekevän, että seurakunnan paimenen tehtävä kuuluu miehille. Uuden testamentin ajan seurakunnissa naiset eivät toimineet paimenina. Uusi testamentti kieltää naisia puhumasta tai opettamasta jumalanpalveluksissa (1 Kor 14 ja 1 Tim 2). Tämä on seurakunnan paimenen tehtävä, ja paimenen tulee olla mies.
Luterilaisen uskon mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje. Jos Raamattu torjuu naispappeuden, eikö luterilaisen kristityn tule olla samaa mieltä? Jos Raamatun äärellä herää epäilyksiä, onko naisten vihkiminen paimeneksi Jumalan tahdon mukaista, eikö tilaa kirkossa pitäisi olla myös niille, joita naispappeus epäilyttää? Vikström kirjoittaa, että naispappeuden torjujat tuovat luterilaiseen kirkkoon uutuuksia, jotka ovat luterilaiselle uskolle vieraita. Ehkä jotkut tekevät näin. Useimmat naispappeuden torjujat eivät perustele käsitystään jollakin uutuudella tai luterilaisuudelle vieraalla opetuksella. Kyse on siitä, että halutaan kuunnella ja totella Raamattua. Vikström ei osoita Raamatusta perusteluja naispappeudelle. Muutkaan eivät ole osoittaneet niitä. Juuri siksi kaikki eivät ole vakuuttuneita, että naisten vihkiminen pastoreiksi on Jumalan tahto.
Uuden testamentin käskyt ja kiellot eivät ole mennyttä maailmaa. Edelleen niissä puhuu hän, joka tietää parhaiten, miten meidän tulee elää ja toimia.
* * * * *
Jos on sitä mieltä, että naisen toimiminen pastorina on vastoin Jumalan tahtoa, eikö johdonmukainen seuraus tästä ole, ettei toimita jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa? Juuri jumalanpalveluksessa seurakunnan paimen toteuttaa tehtäväänsä. Toimittamalla jumalanpalveluksen yhdessä naispastorin kanssa antaisin tukeni sille, että nainen toimii tehtävässä, jossa hänen ei tulisi olla.
* * * * *
Vikström antaa naispappeuden torjujista kuvan, että he ovat epäjohdonmukaisia. He hyväksyvät, että nainen saarnaa jumalanpalveluksessa lehtorina mutta pastorina hän ei saa sitä tehdä. Vikströmille tuskin on uusi asia, että hyvin monet naispappeuden torjujat eivät hyväksy lehtorin saarnaamista, koska Uusi testamentti kieltää naisia opettamasta jumalanpalveluksessa.
Lehtorin virkaa kehitettiin kirkossamme pitkään siten, että niin raivattiin tietä naispappeudelle. Lehtorin virkaan liitettiin tehtäviä, jotka ovat pastorin tehtäviä. Ja lopulta voitiin sanoa, että lehtorin viran oikeudet ja velvollisuudet ovat liki samat kuin pastorin; on kummallista, jos naisten annetaan toimia lehtorina mutta ei pastorina. Jotkut ovatkin kehuneet pitkäjännitteisestä ja ovelasta työstä niitä, jotka tahtoivat naispappeuden kirkkoomme. Lehtorin virka tulisi säilyttää, uusia virkoja tulisi perustaa seurakuntiin ja tätä virkaa tulisi kehittää niiden opetusten mukaisesti, jotka löydämme Uudesta testamentista.
* * * * *
Vikström kirjoittaa naispappeuden hyväksymisen olevan seurausta siitä, että naisilla on nyt edellytykset seistä omilla jaloillaan, selviytyä omin päin eivätkä he enää tarvitse holhousta. Tarkoittaako emerituspiispa naispappeuden torjujien olevan sitä mieltä, etteivät naiset pysty ajattelemaan omin päin ja he ovat holhouksen tarpeessa? Tällaiset käsitykset ovat tuntemilleni naispappeuden torjujille vieraita. Tällaiset vihjaukset eivät innosta rakentavaan keskusteluun.
Niillä perusteluilla, joita Vikström käyttää, voidaan sivuuttaa yksi ja toinen Raamatun selvä opetus - esimerkiksi Raamatun kielto elää homoseksuaalisessa suhteessa, käsky olla aviopuolisolleen uskollinen tai Uuden testamentin opetus, että Kristus on ainoa tie Jumalan luo. Tästäkään syystä piispan perustelut eivät vakuuta. Haluan olla kestävällä perustalla. En halua lähteä tielle, josta en tiedä, minne se johtaa. Kestävä perusta on Jumalan muuttumaton sana.
Jari Rankinen, netti-Kotimaa 1.6.2009.
Evoluutiokeskusteluun hyvä pointti
Pitkäaikainen ja tunnustettu evoluutiokriitikko, lääkäri Pekka Reinikainen, kirjoittaa TV7-lehdessä...
Miksi elämän koneisto ei voi "kehittyä" vaan se on välttämättä luotava nopeasti
Vastaus ei perustu teologiaan vaan siihen, mitä biokemiasta, fysiologiasta ja anatomiasta tiedetään.
Biokemia on osoittanut sekä kätytännön kokoessa että teoriassa sen, että solua ei synny eikä edes teoriassa voi syntyä itsestään.On toki paljon erilaisia taronoita ja teorioita elämän synnystä savikiteissä, RNA-maailmoissa ym. Yhteistä niille on, että ne eivät toimi.
Mitään "yksinkertaisia" soluja ei ole olemassa.
Väite on myytti, jolla solun "kemiallista evoluutiota" yritetään perustella. On vain erilaisia ja erikokoisia soluja, joista jokainen on huipputehokas ja itse itsensä automaattisesti koioiva aineenvaihduntakone.
Luomakunta on koknaisuus, missä jokaiselle syntyvälle tuotteelle on suunniteltu kierrätysjärjestelmä. Mikäli näin ei olisi, maailma hukkuisi jätteisiin.
Näin siis Pekka Reinikainen.
Kaikessa keskusteluissa on tarkoin pidettävä erillään tosiasiat ja teoriat. Tiede rakentuu teorioille, joita pyritään vahvistamaan tosiasioilla "empiirisesti". Joskus vaan "mopo karkaa" ja teoriat ajavat todisteiden edelle. Käy kuten joskus 1800-luvun englantilaisessa tutkimusmatkailijoiden klubissa, kun eräs Keski-Afrikassa käynyt todisti vuoren varmasti nähneensä keskellä päiväntasaajan Afrikkaa lunta Kilimandjaro-vuorella. Toverit eivät uskoneet, koska teoria päiväntasaajan lämpimyydestä oli niin vahva. Miehelle väitteisiin vastattiin vain että "sen pahempi tosiasioille".
Usko luoja-Jumalaan ja tieteelliset teoriat ovat molemmat "samalla tasolla". Molemmat perustuvat uskoon ja uskomuslauseisiin. Henkilökohtaisesi minun on vain sanottava, että minulle ei riitä uskoa uskomaan, että tämä kaikki hieno ja suunniteltu olisi vain sattumaa. Paljon vähemmän uskoa tarvitsen siihen, että uskon Jumalan suunnitelleen ja luoneen tämän kaiken.
Miksi elämän koneisto ei voi "kehittyä" vaan se on välttämättä luotava nopeasti
Vastaus ei perustu teologiaan vaan siihen, mitä biokemiasta, fysiologiasta ja anatomiasta tiedetään.
Biokemia on osoittanut sekä kätytännön kokoessa että teoriassa sen, että solua ei synny eikä edes teoriassa voi syntyä itsestään.On toki paljon erilaisia taronoita ja teorioita elämän synnystä savikiteissä, RNA-maailmoissa ym. Yhteistä niille on, että ne eivät toimi.
Mitään "yksinkertaisia" soluja ei ole olemassa.
Väite on myytti, jolla solun "kemiallista evoluutiota" yritetään perustella. On vain erilaisia ja erikokoisia soluja, joista jokainen on huipputehokas ja itse itsensä automaattisesti koioiva aineenvaihduntakone.
Luomakunta on koknaisuus, missä jokaiselle syntyvälle tuotteelle on suunniteltu kierrätysjärjestelmä. Mikäli näin ei olisi, maailma hukkuisi jätteisiin.
Näin siis Pekka Reinikainen.
Kaikessa keskusteluissa on tarkoin pidettävä erillään tosiasiat ja teoriat. Tiede rakentuu teorioille, joita pyritään vahvistamaan tosiasioilla "empiirisesti". Joskus vaan "mopo karkaa" ja teoriat ajavat todisteiden edelle. Käy kuten joskus 1800-luvun englantilaisessa tutkimusmatkailijoiden klubissa, kun eräs Keski-Afrikassa käynyt todisti vuoren varmasti nähneensä keskellä päiväntasaajan Afrikkaa lunta Kilimandjaro-vuorella. Toverit eivät uskoneet, koska teoria päiväntasaajan lämpimyydestä oli niin vahva. Miehelle väitteisiin vastattiin vain että "sen pahempi tosiasioille".
Usko luoja-Jumalaan ja tieteelliset teoriat ovat molemmat "samalla tasolla". Molemmat perustuvat uskoon ja uskomuslauseisiin. Henkilökohtaisesi minun on vain sanottava, että minulle ei riitä uskoa uskomaan, että tämä kaikki hieno ja suunniteltu olisi vain sattumaa. Paljon vähemmän uskoa tarvitsen siihen, että uskon Jumalan suunnitelleen ja luoneen tämän kaiken.
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Muonion tuliaisia
Kävin Muoniossa saarnamatkalla. Vietin neljä päivää, helatorstaista sunnuntaihin, muoniolaisten vieraana. Sain kokea jälleen kerran hienoa vieraanvaraisuutta ja lämpöä muonilaisten ja käsivarren kristittyjen taholta. Muutamia Jumalan sanan murusia taitoin ja rukoilin niille siunausta. Taivaan isä näkee ja siunaa oman sanansa.
Käsivarressa kävin ensimmäistä kertaa elämässäni. Mukava oli käydä. Ihmiset siellä oli ihan samanlaisia kuin muuallakin. Oli huumoria ja vakavaa, oli puhetta maataloudesta, lohista ja poroista. Lauri-veli taittoi sanan rieskaa ja minä lisäsin muutaman sanan. Evankeliumissa saimme uskoa syntimme anteeksi. Ihmisiä oli kokoontunut 25 henkeä kylässä, jossa oli vain pari taloa, siellä jossain Kaaresuvannosta vielä tovi Kilpisjärveä kohti.
Mutta mitä tekemistä tuolla risukasalla on tämän kanssa? No ei paljonkaan. Sen verran kuitenkin, että Aulikki, entisen kirkkoherran rouva, antoi muutamia puutarhanhoitoneuvoja mustaviinimarjapensaiden hoitamisessta. Ihmettelin hänelle, että miksi teidän pensaanne täällä tuottavat niin hyvin, ja meillä ei, vaikka asumme paljon etelämpänä. Ongelmaksi löytyi pensaiden leikkaus. Kun niitä leikataan, niitä pitää leikata niin että tuntuu! Olimme Oulussa leikanneet vain varovaisesti, sieltä täältä yhden tai kaksi oksaa.
Soitin siltä seisomalta Karitalle ja kehotin häntä käyttämään puutarhasaksia niin, että ne kuumenevat. Kun sitten tulin takaisin kotiin näin, että Muonion pappilan puutarhurin vihje oli otettu tosissaan.
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
Teologiaa netistä
http://groups.google.com/group/teologiaa?hl=fi
Olen avannut teologisen tietopankin, jonka osoite on tuossa ylhäällä. Siellä on materiaalia käskyistä, alkukirkosta, uskontunnustuksien selityksiä jne. Lisään sinne materiaalia sitä mukaa kuin sitä valmistuu. Tarkoitukseni on saada koko katekismus sinne valmiina esitelminä, joita voi sitten hyödyntää omass työssään, nuortenilloissa, kinkereillä ja mitä moninaisimmissa tilanteissa. Aineisto soveltuu myös itseopiskeluun.
Olen pyrkinyt tekemään materiaalista sellaista, että se jättää ylimääräiset sanat pois ja keskittyy vain pääasioihin. Tekstit ovat lyhyitä ja tiiviitä. Ilmettä on myös kevennetty kuvilla. Suurin osa kuvista on omaa tuotantoa, mutta osan olen imuroinut eri kohteista. Koska tämä sivusto ei ole kaupallinen, vaan se on osa opetusvirkaani Suomen evl. kirkossa, ei materiaalin lainaaminen opetustarkoitukseen ole ongelma. Joka tapauksessa lainattuja kuvia on vain muutama.
Onko sinulla asioita, joita haluaisit käsittelyyn? Kerro niistä minulle, niin katson, onko minulla niihin aineistoa. Voin pyytää myös ystäviäni avustamaan taikka lainata heidä luvallaan heidän valmista materiaaliaan.
Siunausta opiskeluun
t. Vesa
Olen avannut teologisen tietopankin, jonka osoite on tuossa ylhäällä. Siellä on materiaalia käskyistä, alkukirkosta, uskontunnustuksien selityksiä jne. Lisään sinne materiaalia sitä mukaa kuin sitä valmistuu. Tarkoitukseni on saada koko katekismus sinne valmiina esitelminä, joita voi sitten hyödyntää omass työssään, nuortenilloissa, kinkereillä ja mitä moninaisimmissa tilanteissa. Aineisto soveltuu myös itseopiskeluun.
Olen pyrkinyt tekemään materiaalista sellaista, että se jättää ylimääräiset sanat pois ja keskittyy vain pääasioihin. Tekstit ovat lyhyitä ja tiiviitä. Ilmettä on myös kevennetty kuvilla. Suurin osa kuvista on omaa tuotantoa, mutta osan olen imuroinut eri kohteista. Koska tämä sivusto ei ole kaupallinen, vaan se on osa opetusvirkaani Suomen evl. kirkossa, ei materiaalin lainaaminen opetustarkoitukseen ole ongelma. Joka tapauksessa lainattuja kuvia on vain muutama.
Onko sinulla asioita, joita haluaisit käsittelyyn? Kerro niistä minulle, niin katson, onko minulla niihin aineistoa. Voin pyytää myös ystäviäni avustamaan taikka lainata heidä luvallaan heidän valmista materiaaliaan.
Siunausta opiskeluun
t. Vesa
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Toukomettisen nuortenillassa
Oulussa käyn aina välillä pitämässä Raamattutunteja Toukomettisen opiskelijoiden illassa. Kerran taas olin siellä ja olin valmistautunut pitämään AV-projektorin avulla opetuksen aiheesta "synti". Olin valmistellut diat valmiiksi. Kun nuortenilta sitten alkoi, katselin paikkaa, johon voisin kuvat heijastaa. Kahvion seinä on ihanteellinen, mutta siinä oli vain se ongelma, että kuvan toiseen laitaan aina jäi krusifiksi, joka oli ripustettu seinään. Yritin siirtää sitä pois opetuksen ajaksi, mutta se oli siten kiinnitetty, ettei sitä voinut irrottaa. Jouduin jättämään sen siihen.
Aloin sitten opetuksen alkurukousten ja esittäytymisten jälkeen. Kelasin dioja eteenpäin ja pysähdyin sitten selittämään tarkemmin diaa syntipuusta ja sen hedelmisstä (kuvassa). Aloitin juurista, Vanhasta Aadamista, lihasta ja perisynnistä. Nämä kaikki on meissä kätkettyä todellisuutta, todellista syntiä, sydämen pahuutta ja itsekkyyttä, joka tuottaa sitten maan pinnalle tukevan rungon, oksat ja hedelmät. Kaikki nämä maan päällä olevat osat ovat niitä tekosyntejä eli aktuaalisia syntejä eli "ehdollisia syntejä". Ne syntyvät sydämessä ja tulevat sitten esille. Dian yhden mustan hedelmän kohdalle olin kirjoittanut "kuolema". Niin, kuolemahan on sen seurausta, ja todiste siitä, että me olemme syntisiä. Selitin opiskelijoille kuolemasta synnin lopullisena hedelmänä ja ajattelin sitten näyttää sormillani sen sieltä seinältä. Koetin etsiä mustaa hedelmään, jonka kohdalla lukee "kuolema", mutta en meinannut löytää. Lopulta löysin. Teksti oli sattunut juuri krusifiksin kristushahamon kohdalle. Se pysäytti meidät kaikki.
Huomasimme, kuinka Herra itse alkoi saarnata. Hän ohjasi tilanteen siten, että Hän otti omaan itseensä synnin hedelmän. "Kuolema" luki krusifiksin päällä. Jeesus oli kuollut meidän kuolemamme Golgatan ristillä. Hän "otti päälleen" sen meidän syntimme hedelmän, kuoleman, ja sovitti meidät ristillä Jumalan kanssa.
Uskon, että moni muistaa sen opetuksen. Siinä oli meille hyvä evankeliumi. Ei tarvinnut paljon sanoja lisätä.
lauantai 16. toukokuuta 2009
Mirjamista pari kuvaa
Moni on kysellyt, mitä Mirjamille kuuluu. Kerron sen nyt tässä yhteisesti ja liitän mukaan pari kuvaa. Alemmassa kuvassa Mirjam on mummunsa ja muffansa kanssa. Inga ja Alf kävivät katsomassa Mirjamia, kun hän vielä oli Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Nyt Mirjam on ollut kotona ihan kokopäiväisesti kolme viikkoa, joista kaksi viikkoa nyt ilman lääkitystä. CRP-arvot (tulehdusarvot) mitataan vielä pari kertaa viikossa verikokeilla, ja Jumalalle kiitos, ne on tulleet alaspäin ja ovat jo lähes normaalitasolla.
Lääketiede ja sairaalahenkilökunnan lämmin hoito on ollut meille suuri rohkaisu. Kun Mirjam oli vielä sairaalassa ja menimme häntä katsomaan, tapasimme hänet joskus sieltä hoitajan sylistä. Tuntui mukavalta, että hoitajilla oli aikaa yksittäiselle lapselle ihan vain antamaan syliä. Syli on ihmeellinen paikka, siinä meihin virtaa ystävyyttä, rakkautta, huolenpitoa, sydämellisyyttä, laupeutta, empaattisuutta - kaikkia näitä ihmisyyteen kuuluvia parhaita asioita.
Ylemmässä kuvassa Mirjam on jo kotona ja kuten näette, alkaa jo olemaan tuhtia pyöreyttä poskissa. Rinta on maistunut ja joskus hän oikein komentaa äidin ruokatouhuihin. Siinä ei Karitalla auta muu kuin totella. Välillä minäkin saan ottaa häntä syliin, mitä nyt ehdin Mirjamin isosiskoilta ja veljiltä. Ajamaton parta häntä vähän piikittelee poskissa, mutta siitähän isät tunnetaan.
Mirjam on alkanut jo seurustelemaan kanssamme. Hän vastaa ääntelyillä - nguu - ja vastaa varovaisesti pienellä hymyllä silloin kun on fiilistä. Se on ihmeellistä miten ihminen kehittyy ja oppii. Ei turhaan Raamattu sano: "Minä olen ihme, suuri ihme".
Kiitos kaikille esirukoilijoille, että olette jaksaneet joskus lähettää taivaaseen huokauksen Mirjaminkin puolesta. Onhan teillä omiakin huolia, ja lupaamme Karitan kanssa omalta osaltamme muistaa toisia koetuksissa olevia. Näin saamme jakaa sitä ystävällisyyttä ja rakkautta, mitä itse olemme saaneet kokea. "Jaettaessa ilo kaksinkertaistuu ja suru puolittuu", on joku sanonut.
Vesa ja Karita
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)