Uusi kirkko –-väärä mittakaava

Olemme todistamassa uuden kirkon tai oikeammin uuden tunnustuskunnan muodostumista.
Voisimme kutsua sitä esimerkiksi "Opit pois" ryhmäksi, ja se on tänä päivänä yksi uusi tunnustuskunta. Tämä ryhmä on järjestäytymätön, sillä ei ole organisaatiota eikä johtajia eikä sillä ole osoitettakaan. Kuitenkin se on olemassa ja siihen voi liittyä vaikka kävellessään. Usein se on sekaantuneena johonkin toiseen tunnustuskuntaan eikä millään tunnustuskunnalla ole immuniteettia tätä ryhmää vastaan. Se tunnetaan myös nimillä "Yksin Jeesus"-ryhmä tai "Vain Raamattu"-ryhmä tai näiden johdannaiset.
"Opit pois" -kirkko katsoo omasta mielestään keskittyvänsä Kristukseen. Kristus omistetaan sydämessä rukouksena ja laulujen innoituksen avulla. Kristus yritetään kokea hengellisinä tunteina ja välillä siinä saatetaan jopa onnistua, ainakin henkilön itsensä mielestä. Kokemukset ovat olennaisen tärkeitä, sillä tällä kirkolla ei ole muuta, mihin perustaa yhteytensä ja yhteenkuuluvaisuutensa.
Uusikin kirkko kastaa ja viettää ehtoollista. Mutta näistä ei voida opettaa, koska kaikki tarkempi opetus koetaan erottavana. Kirkolliset toimitukset toimitetaan, koska Jeesus on käskenyt ne toimittaa, mutta mitää sisältöä niille ei voida antaa. Tällä tavalla kaste ja ehtoollinen tulee lain teoksi, ihmisen teoksi Jumalalle, ja niiden evankelinen merkitys katoaa.
Kasteen ja ehtoollisen armo korvataan hengellisen kokemuksen armon-kokemuksella. Uskonkokemuksen puristaminen sydämestä tulee uudeksi sakramentiksi, koska alkuperäisille sakramenteille ei saa uudessa kirkossa antaa armon ja anteeksiantamuksen sisältöä. Ihmisen kokemus kääntymisestä ja hänen hengellisestä ratkaisustaan korvaa Jumalan teot kasteessa ja ehtoollisessa.
Myös synninpäästön merkitys muuttuu uudessa kirkossa. Synninpästön kulmakivi ei ole se, että Jumala on luvannut tällä tavalla antaa synnit anteeksi, tuntui miltä tuntui, vaan kulmakiveksi on tullut se, kokeeko ihminen nyt uskovansa. Jos ei koe, on synninpäästö ollut turha.
Mikä on uuden kirkon, tai oikeastaan tunnustuskunnan, suurin virhe? Uuden kirkon suurin virhe on sen mittakaavavirhe. Se on valinnut väärän mittakaavan, ja tämä väärä valinta vääristää kaikki uuden kirkon hyvät yritykset ja tulokset. Mikä on se väärä mittakaava? Se on ihminen. Ihmisen sisäinen kokemus tai vakuuttuminen on tämän kirkon tähtäyspiste ja mittari, jolla mitataan se, onko ihminen saanut Jumalan armon.

Onneksi, Jumala kiitos, tuohon uuteen kirkkoon ei tarvitse liittyä!
Huomaatko mikä on erona meidän tunnustavien luterilaisten kristillisyydessä ja tuon uuden kirkon kristillisyydessä? Kyllä luterilainenkin sanoo "yksin Raamattu" ja "yksin Kristus", mutta tämän sanominen ei kuitenkaan liitä meitä tuohon uuteen tunnustuskuntaan. Kuinka niin? Sen tähden, ettei luterilaisen uskovaisen "yksin Kristus" ole ilmassa leijuva sanapari, jolla ei ole yhteyttä Raamatun kokonaisilmoitukseen, vaan me liitämme sen siihen mittakaavaan, jonka Jumala on asettanut Raamatussa. Kun mittakaava on Raamatun mittakaava, yksittäisten sanojen ja lauseiden merkitys asettuu oikeaan yhteyteensä. Mikä on sitten se Raamatun asettama mittakaava? Se on Jumala itse. Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala tekee pelastusteot ja antaa pelastuksen lahjat, ja kaikki nämä teot ovat Jumalan mittaisia! Sanan julistuksessa (synninpäästö) Kristus puhuu ja sen lupaukset saa omistaa,  koska niissä lupauksissa on Kristus mukana, vaikka kuulija ei sydämessään tuntisi mitään. Kasteessa ihminen "puetaan Kristukseen", "haudataan ja nousee ylös Kristuksen kanssa" sekä tulee ympärileikatuksi "kristuksen ympärileikkauksella". Ehtoollisella Kristus on läsnä oman kirkastetun ruumiinsa kanssa ja antaa ruumiinsa ja verensä siunatussa leivässä ja viinissä.
Kun mittakaava on Kristuksen teot, uskon katse kiinnittyy mittakaavaan eikä ihmisen omaan sydämeen.

Saarna rististä tyhjentää väärät opit

"Risti on kunnossa ristikunnassa"
Otsikossa olevilla sanoilla lauleli tyttäreni Ellen, kun muutama vuosi sitten palailimme seuroista. Sanat olivat tytön omat ja sävelkin oli siinä auton takapenkillä sävelletty. Laulua oli hauska kuunnella. Olimme tulossa seuroista, joissa oli puhuttu kristittyjen yhteydestä. "Risti on kunnossa ristikunnassa".
Jo pienikin lapsi ymmärtää, että risti liittyy jotenkin olennaisesti siihen, mistä uskossa on kysymys. Jumalan Pojan sovituskuolema Golgatan ristillä oli yksi ja ainut sovitusuhri, joka on riittänyt koko ihmiskunnan syntien sovittamiseksi. Jumala teki yhtenä ainoana päivänä valmiiksi koko sovituksen. Sitä tekoa ei tarvitse parannella, ei tarvitse toistaa, ei saa korvata.
Risti on puhdas Jumalan teko. Ihminen ei osallistunut siihen omalla hurskaudellaan niin että hän olisi jotekin täydentänyt Jumalan tekoa. Ei. Sen sijaan Kristuksen täydellisen puhtauden ja pyhyyden vastakohtana oli sotilaiden julma pahuus, tuomioistuinten väärät ja heikot tuomarit, Juudaksen petos ja muiden opetuslasten karkuun juokseminen. Ristillä vain Jumala toimi. Ainut ihminen, josta voidaan sanoa jotakin positiivista oli toinen ryöväreistä, mutta hänkään ei voinut tehdä muuta kuin pyytää pahuuttaan anteeksi.
Kristikunta saarnaa Kristuksen rististä. Ristin teon merkitys on niin valtava, että nekin kirkkokunnat, joiden oppi ihmisen osuudesta pelastukseen on mennyt vikaan, saarnaavat kuitenkin rististä niin paljon, että kuulijoiden ymmärryksessä ristin saarna tekee tyhjäksi sellaiset opetukset, jotka rakentavat ihmisen pyhyyden varaan. Puhdas ristin saarna pelastaa ne, jotka jäävät sen saarnan varaan. Puhdas ristin saarna pelastaa nekin, jotka onnellisen epäjohdonmukaisuuden tähden luottavat yksin Ristin tekoon ja eivätkä löydä käyttöä oman kirkkonsa ihmistekojen opeille. Viime kädessä kuolinvuoteella jokainen kristitty löytää turvaksi vain sen, mitä Kristus teki ristillä. Omaisuus ja omat teot jäävät taakse.

Ihminen on sitä, mitä hän syö

Aivot lomalle
Ihana lepo, sitä me kaikki aina välillä tarvitsemme. Kun voi vain olla eikä tarvitse tehdä mitään. Saa päästää aivot lomalle ja olla ajattelematta mitään. Suosittelen lämpimästi sellaisia hetkiä.

Alitajuntamme ei kuitenkaan nuku koskaan. Se on mylly, joka pyörii silloinkin kun me lepäämme. Tästä todistaa sekin, että merkittävä osa suurimmista keksinnöistä ja oivalluksista on syntynyt, kun tutkija on itse heittäytynyt lepäämaan ja ottanut itsensä irti työstään. Emme voi päästää aivojemme alitajuntaa lomalle, vaikka tahtoisimme. Alitajunnan hallintanappi ei ole meidän ulottuvillamme. Alitajunta on ahkera ja täynnä tarmoa ja uusia ideoita, kun me itse luulemme, että nyt me olemme "täydellisesti lomalla".

Alitajuntakin tarvitsee "ruokaa"
Kukaan ei liiku ilman ruokaa. Alitajuntammekin tarvitsee materiaalia, "ruokaa", jota se sitten jauhaa ja pyörittelee kuin lehmä ruohotukkoa useammassa mahassaan. Arkityömme aherruksen ja ajattelun avulla me annamme alitajunnallemme ruokaa, jota se voi sitten itsenäisesti ja ilman meidän kontrolliamme pyöritellä. Voit vähän yrittää auttaa aivojesi työmyyrää esimerkiksi auttamaan sinua arkityössäsi lukemalla työtäsi koskevaa tutkimustietoa, tutustumalla työtäsi lähellä oleviin aloihin, kuuntelemalla seminaareja ja työsi eksperttejä sekä juttelemalla työasioistasi työtoveriesi kanssa. Näin ruokit alitajuntaasi ja se palkitsee sinua siten, että joskus levossa ollessasi saat ahaa-elämyksiä taikka levon jälkeen työsi ääreen palattuasi asiat vain menevät jostakin syystä loogisesti hyvin kohdalleen ja työ luistaa ihmeellisen hyvin.

Aivomme ovat Jumalan luoma mielettömän hyvä kone, mutta...
...sitten tuli synti maalimaan ja me turmelluimme. Hyvä kone, jonka tuli työskennellä Jumalan luomakunnan hyväksi kääntyikin työskentelemään toisen isännän hyväksi. Kone sakkaa ja saa meidät miettimään myös pahoja asioita. "Mutta konehan oli hyvän Jumalan luomus, miten se voi tuottaa pahaa?" Vastaus on yksinkertainen – se saa väärää "ruokaa". "Onko Jumala sanonut, ettette saa syödä mistän paratiisin puusta? ...teidän silmänne avautuvat ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan"(1 Moos. 3). Saatana toi ihmisille uuden opin, sellaisen joka poikkesi Jumalan antamasta opista. Näin ihminen alkoi saamaan epäterveellistä ruokaa aivoilleen ja sen kehityksen lopun näemme ensimmäisestä murhasta, joka tehtiin (vieläpä) uskonnollisin perustein.

Kristittyjen uusi vapaus ja vastuu ruoastaan
Mitä ajatus-ruokaa me syömme, sitä aivomme märehtivät ja siitä ne vetävät koko ajan johtopäätöksiä. Alitajuntamme ohjaa ajatteluamme ja luo siitä loogisia kokonaisuuksia ja systeemejä. Jos täytämme ajatuksemme väärällä opetuksella alitajunta tuo meille vääriä johtopäätöksiä ja rakentaa systeemin, joka on väärä, koska syöttämämme ruoka on ollut väärää. Vahinkoa suurentaa se, että me itse emme edes huomaa sitä, sillä se tulee "oman päämme sisältä" ja meistä se yhtäkkiä tuntuukin lopulta oikealta ja ihan hyvältä.

Tätä voi havainnollistaa esimerkiksi siten, että kun vietämme aikaamme jonkin toisen kuin Raamatun opin luomissa toiminta-kehyksissä, me huomaamattamme omaksumme tuon opin rakenteen alitajunnassamme ja kohta meitä tuntuu, että se Raamatun entinen oppi olikin jotenkin outo ja epäselvä.

Lohtu on se, että kristittyinä me olemme uudestisyntyneet ja olemme "uusi luomus", kuten Jumalan sana sanoo. Me emme ole enää kuoleman vankeja, vaan olemme päässeet vapauteen Kristuksessa. Meille on annettu uudestisyntymisessämme uusi vapaus saatanan kahleista. Me emme ole tahdottomia vankeja, vaan saamme valita mitä "ruokaa" esimerkiksi aivoillemme tarjoamme. Tässä on vapaus ja vastuu, josta apostoli Paavali muistuttaa roomalaisia (Room. 6).

Jeesuksen ohje hyvästä ruokapaikasta
Psalmit, eli Jeesuksen oma "virsikirja", alkaa heti ensimmäisessä jakeessaan iloisella uskon varmuudella,

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!"

Herramme tunsi tuon sanan hyvin. Hän varoittaa vääristä opetuksista heti virsikirjansa ensimmäisessä jakeessa. "Jumalattomain neuvo" on sitä informaatiota, jota epäsuskossa oleva ihmine tuottaa, kun hän opettaa toisia ja käsittelee asioita omasta maailmankuvastaan käsin. Hän saattaa olla vilpitön, omassa uskossaan vahva ja tahtoa aidosti "hyvää" kuulijoilleen, mutta hän ei tajua sitä pimeyttä, jossa hän on. Tällaisia olivat fariseukset, Jeesuksen ajan "omiin töihin rakentavat" ja saddukeukset eli Jeesuksen ajan liberaalit. Puheen seassa saattaa olla hyviä ja oikeitakin asioita, ja monet asiat ovat "neutraaleja" eli vain teknisiä ja muuta sellaista. Mutta kun Jumalan sanan hyljännyt ihminen siirtyy ihmiskuvan, etiikan ja uskonnon alueelle ja opettaa jotakin muuta kuin mitä Raamattu opettaa, hän tuottaa monista hyvistä ajatuksista huolimatta perustaltaan väärää informaatiota, eli väärää ruokaa myös alitajunnallemme. Jeesus sanoi, "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta".

Varoitettuaan "jumalattomien neuvosta"  Jeesus opettaa hyvästä lähteestä. Se lähde on Herran sana. Se on loppumaton viisauden lähde, joka antaa mielettömille ymmärrystä ja tekee "lukijansakin viisaaksi" niin että hän voi pelastua uskon kautta. (2. Tim. 3:15). Tätä sanaa saamme kuulla Herran omien joukossa hänen seurakunnassaan. Silloin olemme kuin "istutettu puu vesiojain tykönä". (Ps. 1:3).

Pääsenkö taivaaseen?

Miksi uskon, mistä tiedän että uskoni riittää, ja mikä on tae taivaaseen pääsemisestä? Jokaisella kristillisellä ryhmällä on näihin omat vastauksensa. Tässä tarjoan pohdittavaa luterilaisesta perspektiivistä.

Millä mittapuulla on mitattava taivaaseen pääseminen? Kelpaako käyttäymismallit (ei meikkiä tai kyllä meikkiä, ei sitä tai kyllä tätä, ei eitä tai kyllä kyllää, ole kiltti ole, syntinen jne)? Onko sittenkin etsittävää ihmiskäskyjä varmempaa perustusta, eli miten olisi kymmenen käskyn täyttäminen? Kun sekään ei onnistu niin mikä sitten. Otetaanko matalalla rimalla vai korkealla rimalla eli riittääkö ulkoinen täyttäminen vai vaaditaanko myös sydämen hurskautta eli vilpistelemätöntä ja horjumatonta ja puhtaasta rakkaudesta lähtevää halua tehdä oikein? Käytöstavoista ja elämästä ei voi vetää lopullisia tuomioita, sen ymmärtää jokainen.

Pitäisikö sitten etsiä kokemuksesta? Jos henkilö on kokenut hengellisen murroksen, nimitettäköön sitä uskoon tulemiseksi, armon kirkastumiseksi, uudestisyntymiseksi, parannuksen tekemiseksi tai miksi tahansa, riittääkö varmuus? Onko kokemus aito, Jumalan synnyttämä, vai oliko sittenkin tilaisuuden vakuuttavuus tai puhujan karismaattisuus se ratkaiseva tekijä kokemuksen syntymiseen? Tai oma halu vain "sanoa kokeneensa" koska tietää että näiden ihanien ihmisten yhteyteen pääsee kun sanoo kokeneensa jotakin hyvää?

Olen ajatellut itse lähinnä näin: jos henkilö uskoo kristuksen tuomaan pelastukseen niin kyllä hän varmasti pääsee taivaaseen! Jeesus teki tien yksinkertaiseksi, kun hän sanoi, "Joka sen (evankeliumin) uskoo ja kastetaan, se pelastuu..." (Mark. 16:16). Kaste on Jumalan erehtymätön teko, joka on hänen kirjanpidossaan tallessa vaikka ihminen itse olisikin joskus luopunut kasteen armoliitosta. Uskon kautta hän pääsee takaisin liittoon ja "seurakunnan on hänelle annettava synninpäästö" kuten sen Augsburgin tunnustus sanoo. Usko ei ole kokemus, vaan se on luottamista Jumalan pelastustekoihin. Se ei ole tapojen noudattamista tai lain käskyihin turvautumista, vaan armoa, joka antaa anteeksi, kun ihminen (kuitenkin) epäonnistuu hyvyysyrityksissään.

Siunausta elämääsi toivoo Vesa

Rauhansanalaisuus pähkinänkuoressa

Lestadiolainen herätys alkoi Ruotsin ja Suomen Lapissa 1840-luvulla Kaaresuvannon kirkkoherra Lars Levi Laestadiuksen saarnatuolin ympärillä. Kolmessa vuosikymmenessä herätys oli saavuttanut Etelä-Suomen ja Pohjois-Amerikan leviten talosta taloon. Lestadiolaisuus oli osa yhteispohjoismaista herätysliikehdintää, joka oli käynnissä suuremmassa tai pienemmässä mittakaavassa lähes kaikkialla. Samanaikaisista herätyksistä tunnettuja ovat mm. vanhimpana rukoilevaisuus, sitten herännäisyys ja evankelisuus. Kaikkia näitä yhdisti yhteinen alkuaikojen laulukirja Siionin Virret, joka oli Jalasjärven kappalainen Elias Laguksen (1741-1819) suomentama ruotsinkielisestä herrnhutilaisten laulukirjasta Zions Sånger. Lagus julkaisi laulukirjan vuonna 1790 nimellä ”Sionin virret, Ruotsista Suomexi käätyt”. 1800-luvun loppuun mennessä tätä laulukirjaa tiedetään julkaistun ainakin 18 painosta, niistä kolme lestadiolaisten toimesta 1880- ja 1890-luvuilla (Timo Holma, 2005, STI).

Lestadiolaisuus laajeni nopeasti moneen suuntaan. Tämä aiheutti kirjavuutta lestadiolaiseen liikkeeseen. Liike säilyi yhtenäisenä lähes 1800-luvun loppuun, tosin jo katekeetta Juhani Raattamaan viimeisenä elinvuosikymmenenä (1890-luku) yhtenäisyyteen tuli vakavia säröjä. Yhtenäinen lestadiolaisuus jäi 1800-luvun puolelle, kun 1900-luvulle tultaessa ja sen alkuvuosikymmeninä lestadiolaisuus jakaantui kolmeen haaraan esikoisiin, uusheräykseen ja vanhoillisiin. Rauhansanalaisuus on ns. vanhoillislestadiolaisuuden haarautumisen seurausta vuodelta 1934.

Levinneisyys
Rauhansanalaisuuden kannatusalueet sijoittuvat Tornionlaakson molemmin puolin, Länsi-Lappiin ja Rovaniemelle. Oulunseutu ja Pohjois-Pohjanmaan rannikko sekä Keskipohjanmaa ovat liikkeen keskeisiä alueita. Oma , ja tänä päivänä väkimäärältään suurin, keskittymänsä on ruotsinkielinen rannikko Kokkolan ja Pietarsaaren kohdilla sekä hieman sisämaahan. Tällä alueella 1934 hajaantumista ei tapahtunut. Ruotsinkielinen lestadiolaisuus jatkoi yhtenäisenä ja yhdessä suomenkielisen lestadiolaisuuden pikkuesikoisuuden eli ns.rauhansanalaisen suunnan kanssa. Helsingissä on rauhansanalaisuutta ollut vuodesta 1934 lähtien. Yhteydet Pohjois-Amerikan rauhansanalaisen kirkkokunnan (ALC) kanssa ovat jatkuneet tiiviinä.

Rauhansanalaisuutta on Suomessa suomen- ja ruotsinkieliset yhteen lukien vajaat 7000 henkeä, josta ruotsinkieliset muodostavat n. 5000 henkeä. Lisäksi Norjassa Alta-Kokelv seuduilla on muutama seurakunta. Rauhan Sana-lehdellä on 2200 (v. 2007) tilaajaa ja Sions Missionstidningillä n. 2379 (v. 2012).

Toiminta
Rauhansanalaisuus on historiansa tähden järjestäytynyt hyvin epämuodollisesti. Sillä ei ole keskusyhdistystä eikä mitään kattorakennetta, joka hallitsisi rukoushuoneita. Rukoushuoneet haluavat säilyttää itsenäisyytensä.
Perustoiminta tapahtuu ”rukoushuoneiden” yhteydessä. Rukoushuoneeseen kokoontuvaa yhteisöä kutsutaan seurakunnaksi.
Rauhan Sana-, Zions Missionstidning- ja vuosittaisen Pohjolan Joulu-lehden lisäksi LYRS ja LFF harjoittavat pienimuotoista kirja- ja äänitekustannustointa. Myydyin julkaisu on ollut vuodesta toiseen Sions Sånger-laulukirja.

Perusjulistus
Rauhansanalaisessa evankeliumin julistuksessa korostuu synninpäästö ”Jeesuksen nimessä ja veressä”, jossa jokainen katuva saa omistaa syntien anteeksiantamuksen. Rauhansanalaisuus on omantunnon kristillisyyttä, jossa uskovia kehotetaan elämään kuuliaisena Jumalan sanan ohjaamalle omantunnon äänelle. Toinen uskova ei ole toisen yläpuolella, ”olemme kaikki veljiä ja sisaria”. Jumalan sanan auktoriteetti ulottuu yli yksityisen kristityn ja seurakunnan. Usein kuullaan kehoitus, että Raamattu on julistettava ”kokonaisena Jumalan sanana”. Laki ja evankeliumi ovat kumpikin Jumalan sanaa.

Rauhansanalaisuuden kristinoppi lapsi- ja nuorisotyössä on Lutherin Vähä katekismus. Saarnaajat käyttävät lisäksi Isoa katekismusta. Luterilaiset tunnustuskirjatkaan eivät ole kokonaan tuntemattomat. Se löytyy monien saarnamiesten hyllystä.

Julistajina toimivat maallikkosaarnaajat sekä papit. Myös seurakuntalainen, nainen tai mies, nuori tai vanha, saa todistaa, selittää sanaa ja antaa kehotuksia ”penkin päädystä”. Yleensä maallikkosaarnaajat ”kutsutaan” virkaan seurakunnan yhteisen kokouksen toimesta. Tosin saarnaajaksi tulemisessa on kautta aikain ollut kirjontaa, ei ole ollut vain yhtä ainoaa tapaa. Ensimmäiset saarnamiehet kutsui Laestadius Kaaresuvannon seurakunnan paimenena.

Suhde kirkkoon
Rauhansanalaisten suhde kirkkoon kaksitahoinen. Toisaalta ”isien kirkossa” tahdotaan olla jäseninä ja sen harjoittama diakonia- ja lähetystyö nähdään tarpeellisena, mutta toisaalta sen toimintaan ei olla kaikessa halukkaita liittymään. Kirkosta eroamista on tapahtunut paikoittain. Muutaman hyvän uudistuksen rinnalla kirkon monet uudistukset nähdään Raamatusta luopumisena, eikä niissä tahdota seurata kirkon esimerkkiä. Monia huolestuttaa kirkon johdon kova asenne sanaan pitäytyviä herätysliikekristittyjä ja pappeja kohtaan. Ruotsinkieliset lähettivät vuonna 2007 Oulun ja Porvoon tuomiokapituleille kirjeen, jossa he sanoivat naispappeuspäätöksen olleen liberaaliteologian aiheuttama epäraamatullinen päätös, josta kirkkoa kutsutaan ”todelliseen parannukseen ja palaamaan Kristuksen antamalle perustalle”. Samalla he ilmaisivat tukensa perinteiseen virkakäsitykseen pitäytyville papeille ja maallikoille ja edellyttivät kirkon antavan heille tilaa. Myös suomenkielinen puhujainkokous on lausunut kielteisen, ”ei voi tunnustaa”, kantansa naispappeuteen heti naispappeuden toteuduttua vuonna 1986. Mukana oli suuri joukko maallikoita ja pappeja. Naispappeuden lisäksi suuri huoli on kirkon johdon kääntyminen homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksymisen suuntaan. Kirkon homopäätöstä ei ole hyväksytty missään rukoushuoneessa tai yhdistyksessä. Rauhansanalaisuudessa katsotaan, että kirkkoa hajottaa jokainen sanasta luopuminen.

Rauhansanalaiset haluavat rukoilla kirkon puolesta ja haluavat tukea kaikkia sen Jumalan sanalle uskollisia työntekijöitä. Kriittisyydessäkin halutaan olla Kristuksen rakkaudessa ja totuudessa rakastavia.

Tule mukaan toimintaan!
Ota yhteyttä ja tule Jumalan sanan kuuloon. Ovet ovat kaikille, jotka janoavat elämäänsä Jumalan sanan opetusta ja evankeliumin saarnaa. Emme vaadi uusia parannuksia, jos olet kristitty, saat tulla mukaan ja uskoa Kristukseen yhdessä meidän kanssamme. Jos olet tuhlaajapojan tai tuhlaajatyttären teillä, niin tule rohkeasti juttelemaan uskon asioista. Me rukoilemme kanssasi elämääsi Pyhän Hengen johdatusta ja jos sinä haluat kuulla evankeliumin synninpäästön sanoissa, me tahdomme Jumalan johdatuksessa siinäkin palvella. Meidän kanssamme ei tarvitse olla pyhimys, tule sellaisena kuin olet, viisaana tai tyhmänä – mekin olemme viisaita ja tyhmiä Kristuksessa. Ensimmäiset lestadiolaiset saarnamiehet olivat kylän entisiä tunnettuja juoppoja, jotka saivat parannuksen armon!

Vesa Pöyhtäri,
pastori, LFF
044-2175 410
vpoyhtari@hotmail.com

Rauhallista joulua

Jeesus Kristus, Vapahtajamme syntyi ihmiseksi neitsyt Marian kautta. Betlehemin talli sai olla koko maailman kuninkaan ensimmäinen asunto maan päällä. Hän tahtoi perustaa hovinsa niin alas, että karja ja eläimetkin saavat sinne tulla lämmittelemään ja turvaan yön vaaroilta. 

Joulu on meille kotien juhla. Lapsemme koristavat kuusen ja joulupöytää laitetaan yhdessä ja hartaudella. Olisipa meillä tilaa kodeissamme myös sille Taivaalliselle Vieraalle, että Hän saisi tulla sisään ja ottaa paikkansa jokaisessa sydämessä. Raivaa tietä taivaan kuninkaalle sydämessäsi, sillä "katso, sinun kunikaasi tulee sinulle nöyräna ja hiljaisena, aasin varsa ratsunaan..."

Kiitos kuluneesta vuodesta lähetysrenkaan jäsenille. Yhdessä olemme saaneet palvella Kristus Kuningasta. Siunatkoon sinua kaikkivaltias Isä ja Poika ja Pyhä Henki + . 

Vesa ja Karita Pöyhtäri

Katekismuskoulu: Kolmas käsky

Katekismuskoulussa on nyt katsottavana kolmas käsky. Tässä linkki.
Pane viestiä eteenpäin, postita linkki ystävillesi.
t. Vesa

Saarna Kartta toukokuu 2012

Saaran Kartta ilmestyy jo kolmatta vuotta.  Lehdessä käymme läpi tulevan kuukauden evankeliumitekstit sekä luomme katsauksia ajankohtaisiin kysymyksiin.
http://www.slideshare.net/vpoyhtari/toukokuun-2012-saarna-kartta-12966586
Tule mukaan tilaajaksi.
Tilaukset vpoyhtari@hotmail.com
Lehti on lähetysrenkaan (LFF) tuella jaettava nettilehti

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä (jos löytää kotiin)

Hiihtolomalla olen löytänyt uuden vanhan harrastuksen - metsähiihto. Ostin virolaiset metsäsukset, 2,5 m pitkät ja kompassin. Olen tehnyt jo kaksi metsäreissua ja molemmilla matkoilla on ollut ohjelmassa mukana se (ehkä) tärkein eli tulistelu nuotiolla ja teen nauttiminen.
Kompassin lisäksi olisi myös kartta poikaa. Sen tulin tänään huomaamaan, kun otin internetin lasilta suunnan kompassiin ja luotin, että nyt osaa metsän läpi kotiin. Karita ajoi minut autolla n. 7 kilometrin päähän kotoa ja välissä pelkkää metsää. Alkumatka meni hyvin. Sai nauttia luonnon monimutoisesta taitelusta. Seurasin pikku puron rantamia ja ihailin metsää. Jonkun kilometrin jälkeen tein tulet ja otin vähän eväitä. Sitten jatkoin matkaa. Ongelmaksi tuli loppupeleissä se, että kartan tuki puuttui. Pelkkä kompassi ei tahdo riittää ympäristössä, jossa on tiheä metsä. Koko ajan joutuu väistelemään puita ja huomaamatta latu kiertyy takaisin. Lopulta ei enää luota kompassiinkaan, kun sitä pitäisi ihan koko ajan katsoa. Alkaa uskomaan enemmän omaa tuntumaa oikeasta suunnasta kuin kompassin osoittamaa suuntaa. Pakko oli palata kompassiin, kun huomasi kiertäneensä omille jäljille takaisin.
Onneksi löysin lopulta sivistyksen luo ampuma-alueen kautta. Totesin siinä Karitan kyydissä istuessa, että itse asiassa viimeisen vaiheen harhailu oli tuossa ihan kodin lähellä. Kun olisi vielä jaksanut painaa päin ryteikköä puoli kilometriä, niin sen takaa olisi avautuneet tutut maisemat ja valmiit ladut.
Näin on myös meidän hengellisessä elämässämme... Luota kompassiin ja pidä kartta mukana! Oma perstuntumasi vie harhaan.

Avoimuus hengellisessä työssä

Sanotaan, että Piru piiloutuu yksityiskohtiin. Sanokaamme me kuitenkin, että vanha aatami. Hän piiloutuu myös puuttuviin lauseisiin ja puuttuviin yksityiskohtiin. Hän varmasti osaa piiloutua myös rivien väliin sekä lausumattomiin ajatusrakenteisiin ja mielikuviin. Kaleva-lehti käytti sanaa suhmurointi kuvaamaan epäselviä päätöksiä ja avoimuuden puutteesta johtuvaa kulissipeliä. Lehden vastaus oli oikea  - “Julkisuus estää shmurointia” (19.2.)

Hengellisessä työssä on kovat panokset. Kyseessä on iankaikkinen elämä joko helvetissä tai taivaassa Jumalan luona. Tässä työssä jos missä on avoimuus välttämätöntä ja ja sen tulisi olla kaikkien tavoittelema lähtökohta. Avoimuuteen velvoitti myös Herramme sanoessaan “Menkää kaikkeen maailmaan...”.

Avoimuudessa meitä auttaa jopa maallinen yhdistyslaki. Se määrää kaikkia yhdistyksiä, kirkkoja ja herätysliikkeitä avoimeen toimintaan, jossa päätökset on kirjoitettava ymmärrettävästi ja informatiivisesti niin että jäsenet, joita toiminta koskee voivat tarkastaa päätökset ja tietää mitä tällä tarkoitetaan. Päätöksistä tulee käydä myös ilmi rajat, joihin päätöksen vaikutus rajautuu. Kryptinen (monimerkityksinen, salailtu) päätös ei ole oikein. Väljä päätös voi myös olla ongelma, sillä sen sisään saa kukin lukea itse haluamansa sisällön. 

Herätyslikkeiden yhdistyksissä ei saa olla “salaisia lisäpöytäkirjoja”, joista tietävät vain riittävän syvälle vihkiytyneet ja joiden perusteella muodostetaan julkiset pöytäkirjat. Nämä lisäpöytäkirjat eivät ole kirjallisia, vaan ne ovat puolueita, jotka ajavat omia tarkoitusperiään yhdistyksissä piiloutuen hiljaisuuden taakse.

Lääke suhmurointia vastaan

Lääke suhmurointia vastaan on herätysliikkeen toimijoiden sitoutuminen avoimuuteen ja julkisuuteen.  Uskon että johtokuntien jäsenten mielellään ovat aina valmiit keskustelemaan yhdistysten jäsenten kanssa ja vastaavat heidän tehtävistään tehtyihin kyselyihin. Julkiseen yhteisöön ja vastuutehtäviin alkaessaan he ovat sitoutuneet julkisuus- ja avoimuusperiaatteeseen.. Sama koskee myös vastuutehtäviä vastaan ottaneita. 

Konkreettinen kysymys

Konkreettinen kysymys, joka vaikuttaa rauhansanalaisten elämään on rauhasanalaisten yhdistysten suhde naispappeuteen. Kaikille on tuttua ja jokapäiväistä, että seurat järjestetään ilman naispappeja.

Eri yhdistyksissä opetusvirkaa pitävät saarnamiehet, jotka saarnaavaat ja opettavat sitä sanaa, joka Raamatussa on. Yhdistykset ovat sitoutuneet Raamattuun. Oulun Rauhan Sanan saarnaajat torjuvat naispappeuden. Mutta eivät saarnaajat ratkaisen yhdistyksen kantaa. Kuka sitten? Johtokuntako? Ei johtokuntakaan, sillä johtokunnan rajat on päätetty vuosikokouksessa. Vuosikokous siis ratkaisee ja tähän saakka on pitäydytty Raamatun kantaan. 

Asian näyttäisi pinnalta katsoen selvältä. Mutta onko asia niin selvä? Jotkut ajattelevat nimittäin, että koska naispappeuden torjumisesta ei ole hallinnollista päätöstä vuosikokouksessa niin yhdistys ei ole ottanut asiaan virallisesti kantaa.  On vain ikäänkuin epävirallisia kannaottoja. Tämän perusteella he voivat suosia eri työmuodoissa naispappeuden tosiasiallista hyväksymistä, kunhan asiaa ei tuoda selvästi ilmi (ettei tule riitaa ja saadaan rauhassa toimia). 

Yhdistys ottaa virallisesti kantaa vuosikokouksessaan. Vuosikokous on yhdistyksen ylin päättävä elin.  Vuosikokous-päätöstä naispappeutta vastaan tai puolesta ei liene monellakaan yhdistyksellä. Mutta onko se sitten jätetty kellumaan eli ei oteta kantaa ja jokainen toiimija voi itse päättää miten teen yhdistyksen tehtävissä? Ei ole.

Ratkaisu - itsenäinen yhdistys

Rauhasanalaisten yhdistysten naispappeuskantaa tarkasteltaessa ratkaisevaa on, etteivät yhdistykset ole kirkon yhdistyksiä. Lasten Keskus, Kirkon Ullkomaanapu jne. ovat kirkon järjestöjä, kirkko käyttää niissä isännän ääntä ja ne ovat automaattisesti sidottuja kirkon päätöksiin. Mutta herätysliikkeet ja yhdisitykset eivät ole kirkon järjestöjä. Kirkko ei pidä hallituspaikkaa eikä lähetä edustajiaan kokouksiin.  Yhdistykset ovat itsenäisiä. Tästä syystä kirkon päätökset eivät automaattisesti sido meitä, ellei niitä nimenomaisesti hyväksytetä vuosikokouksessa. Tällaista hyväksyttämistä ei ole tehty. (Sama koskee homopäätöstä. Emme ole sitä hyväksyttäneet vuosikokouksessa. Siksi yhdistys pitää edelleenkin homosekuaalisuuden harjoittamista syntinä). 

Rauhansanalaisten yhdistysten pysyminen perinteisessä virkakäsityksessä on voimassa sen tähden, että me emme ole hyväksyneet kirkon uutta kantaa vuosikokouksissamme. Tämän johdosta olemme toimineet aivan oikein, kun olemme johdonmukaisesti järjestäneet seuroja ilman naispappeusyhteyttä ja kasvattaneet nuorisoa evankeliumin mukaan ja opettaen heitä pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt pitää (Matt. 28:20). 

Saarnamies tai pappi edustaa Herransa tahtoa ja myös yhdistyksen julkista kantaa opettaessaan Raamatusta Paavalin sanojen mukaan “Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo...Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky. (1 Kor. 14:33-34,37).

Vesa Pöyhtäri

Oulun Rauhan Sanan jäsen

LYRS jäsen

PS.  ORS kotisivuille voisi lisätä informatiivisuutta. Lisätään sinne hallituksetn jäsenet ja yhteystiedot. Yhdistyksen vastuuhenkilöt ja yhteystiedot. Näin toiminnasta on helppo kysellä ja keskustelu lisää yhteistä vastuunottoa ja avoimuutta. Luottavaisuus lisääntyy sillä, että ollaan valmiita kohtaamiseen. Tällaista olen saanut Oulussa havaita ja se on hyvä! Tietysti parantamista on, kuten meillä kaikilla.

Samalla sinne voisi tulla äänitetyt saarnat ja hartauskirjoituksia. 

Lähetys- ja kylpylämatka 10.-15.5.2012

Matkareitti: Keltto, Pietarin p. Marian kirkko, Talvipalatsi, Iisakin kirkko ja kiertoajelu, Kupanitsa, Jaama, Toilan kylpylä, Tallinna.

Matkan aikana pysähdymme Pietarissa ja tutustumme sen nähtävyyksiin. Vietämme jumalanpalvelusta Jaamassa ja Kupanitsassa, pidämme seuroja, vierailemme lastenkodissa ja Ostlugan vanhainkodissa. Toilan kylpylässä vietämme vajaat kaksi vuorokautta. Hintaan kuuluu valinnainen hoito. Teemme kävelyn Tallinnan vanhassa kaupungissa.

Mukana: Rauno Sipilä, Vesa Pöyhtäri

Matkatoimisto Haldin&Rose

Ilmoittautuminen viim. 4.4. mennessä:

Vesa Pöyhtäri 044-2175410, vpoyhtari@hotmail.com

Karita Pöyhtäri 040-5416317

Aulis Tupeli, 050-3421650

Kevään messuohjelma. Tervetuloa!

Keväällä jatkamme taas Hintan messuja. Tammikuun 8. tulee saarnaamaan TImo Kontio Ylivieskasta.
Jos sinulla on mahdollisuuksia palvella jonakin pyhänä, esim. keittämällä kirkkokahvit (paperimukeista ja yksinkertaisella kaavalla) niin voit ilmoittautua minulle. Soittotaitoisia ja laulun lahjan saaneita tarvitaan myös, ilmoittaudu minulle tai kanttorillemme Iikka Perätalolle.

Vesa Pöyhtäri, 044-2175 410

Julhälsning till Missionsring

Julhälsningar från Raitalantie

När jag sätter mig ner för att skriva denna julhälsning så dalar det ner härliga snöflingor. Vi har äntligen fått snö och barnen har fått något att göra på utsidan. Märker att snön har en stor betydelse för barnen, och speciellt så här inför Julen.

Den här gången gav jag Karita i uppgift att skriva till er svenskspråkiga i Vesas missionsring. Hon tänkte berätta för er lite om hur det gångna året varit hos oss.

Vi har fått erfara alla känslor som finns på känlsoskalan under året som gått. Maria föddes I februari med ryggmärgsbrock (mmc). Med glädje och tacksamhet tog vi emot henne, men samtidigt upplevde vi bekymmer för morgondagen, sorg, frustration, hjälplöshet, men mest av allt tacksamhet över att hon finns ibland oss. Vi litar på att den himmelske överläkaren tar vård även om Maria. Hon kämpar nu tappert för att komma iväg på golvet. Hon snurrar runt på golvet som visaren på klockan och knuffar sig med händerna bakåt. Ibland går hon opp I krypställning. Vi märker att Maria upplever frustration över att nedredelen av kroppen inte hinner med. 

Mirjam fyller tre I februari.  Hon har utvecklats bra under året som gått. Hon har börjat säga tre ords meningar. Talet är ännu otydligt men nya ord kommer hela tiden. Även motoriskt har hon under sommaren utvecklats bra. Hennes hjärta orkar bra för tillfället, men hon behöver gå på regelbundna kontroller. Vi gläds över Mirjam! 

Så har vi Lotta som fyllde fem I augusti. Hon är för det mesta nöjd och glad. Hon släktas på Rovaniemi mommo dvs hon sjunger och gnolar hela tiden. Lotta går I dagklubben, och hon är en ivrig pysslare som börjar till hösten I förskolan.

Ellen började ettan I höstas. Att börja skolan var spännande för Ellen. De första månaderna var jobbiga,  man märkte att det tar tid att hitta kamrater. 

Marcus går i fyran. Han är energisk och vill ha action hela tiden. Marcus tycker om att springa med kompisarna kvällarna igenom. Fast ibland måste man läsa till prov 

Ester går I sexan. Hon har fått tjänandes gåva. Hon tycker om att baka, koka och ta hand om lilla syskonen. Hon sköter fint sina skoluppgifter.

William blev konfirmerad i augusti. Han  går nu det sista året I grundskolan, och har som plan att fortsätta gymnasiet I privatskolan. Han delar ut reklam på sin fritid.

Hanna började privatskolans gymnasie I höstas. Hon jobbar även på fritiden ibland på ett salladscafe I centrum.

Som ni märker så finns det inga fritidsproblem för Vesa och jag. Det är för det mesta jag som håller I trådarna här hemma. Vesa hjälper till så långt han hinner.

Vesas arbete är ganska mångsidigt. Han reser en hel del, speciellt rysslandsmissionen tar sin tid. Här i Oulu håller han gudstjänst en gång I månaden i Hintta kapell, håller möten, har förrättningar, gör datamaterial, osv. osv. han har ett sådant arbete att fritiden lätt smältas ihop med arbetet.

När vi ser tillbaka på det gångna året så fylls vi med tacksamhet. Gud är god!

Vi önskar er alla julefrid!

Karita och Vesa med familj

Vart hjärta ödmjukt böje sig,

 att tacka och lovprisa dig.

dig fridens furste, livets Ord;

välsigna julen på vår jord!

(SS 8:5)

PS. gå in på Youtube “katekismuskoulu”!

Ekonomi

Du kan bidra Vesas arbete genom LFF konto

Konto: LFF rf. / Vesa Pöyhtäri stödgrupp 

Kontonr. 106530-223499   Referens: 13

Låt banken sköta ditt månadsbidrag - gör en betalningsförbindelseBanken betalar automatiskt från ditt konto den överenskomna månads summan. Du kan antingen göra det genom internetbanken eller gå personligen till ditt bank-kontor och visa det här brevet med kontouppgifterna. 

Vesas stödgrupp

Lähetysrenkaalle Joulutervehdys

Joulutervehdys 

Hyvää joulua Raitalantieltä! 

Tätä kirjoittaessamme tie on tullut lumiseksi ja pihan ajokaistat on kolattu jo kaksi kertaa. Jos vain nämä lumet pysyvät on valkea joulu jo todellisuutta. Mikä onkaan kauniimpaa kuin neitseellinen hanki. Neitseellisenä se ei tosin meidän pihassamme pysynyt, sillä lapset tietysti ryntäsivät suoraan hangelle tekemään kuvioita ja nauttimaan maan pehmeydestä. Puolen tunnin kuluttua ei juuri ehjää kohtaa löytynyt hangesta.

Tämä syksy on mennyt kovissa flunssissa. Kesästä lähtien on aina joku lapsista ollut flunssassa. Karita oli välillä aiv an läkähtyä korvalääkärissä ja muissa lääkäreissä laukkaamiseen. Onneksi kaupungin korvalääkäri on aivan ihana ihminen. Palvelualtis ja hoitaa hyvin ja antaumuksella. Se on ollut Karitalle suuri ilo. Onneksi nyt on jo hellittänyt ja olemme pääseet tavallisempaan perhe-elämään.

Maria-tyttö on kehittynyt hienosti. Hän on jo 10 kuukautta. Hän istuu lattialla ja pyörii vatsallaan kellonviisarin tavoin. Kääntyminen ei vielä onnistu, mutta on jo käynyt muutaman kerran konttausasennossa eli nostanut pyllyn ylös käsien ja polvien varaan. Kun jalat on vähän vaisummat nin kädet Marialla on hyvin vilkkaat. Pöydän reunalle ei passaa jättää hännen ulottuvilleen mitään, sillä pian se jo lentää joko Marian suuhun tai lattialle, mausta riippuen. Luonteeltaan hän vaikuttaa olevan sosiaalinen. Hän hymyilee kaikille ja haluaa, että hänen kanssaan nauretaan ja pelleillään. 

Mirjam samoin on kehittynyt hienosti. Hän täyttää keväällä kolme. Hän sanoo jo parin kolmen sanan lauseita. Ääntäminen on vielä hakusessa, erityisesti t-äänne on vaikea. Liikkumisessa hän on varmaan ihan ikäisensä tasolla. 

Kerron vielä muutaman sanan Lotasta ja Ellenistä. Nämä tytöt ovat oikeita kanelipullia. Ihanassa iässä ja niin energisiä, että toivoisi voivansa otta itselleen osan heidän virrastaan. Lotta on tullut Rovaniemen mummoonsa. Hän laulaa aina tehdessään jotakin itsekseen. Hän hyräilee jotakin matkalaulun tai lastenlaulun sävelmää taikka sitten kehittelee itse säveltä siinä hyräillessään. Ellen saa pian koulusta ekaluokkalaisen joulutodistuksen. Koulun aloittaminen on ollut jännittävää, mutta jännitystä on lieventänyt se, että samassa koulussa on siskot ja veljet. Luokkakavereitakin on tullut uusia.

Marcus ja Ester käyvät vielä ala-astetta ja koulunkäynti on heistä kivaa, paitsi läksyt ja oppitunnit. William käy peruskoulun viimeistä luokkaa ja suunittelee siirtyvänsä lukioon ensi vuonna. Hanna aloitti lukion samassa koulussa, jossa hän päätti peruskoulun. 

Työkuvioista

Syksyn ilonaihe eli kuukausittaiset messut ovat saavuttaneet mukavasti kristittyjä. Niitä on ollut kolmesti ja 18.12 on neljäs kerta. Keväällä jatkamme kuukausittain, tammikuun 8. on kevään ensimmäinen messu, klo 12.00. Veljemme Timo Kontio on luvanut tulla saarnaamaan. Oulujoen seurakunnan kanssa yhteistyö on ollut hienoa. Pidämme jumalanpalveluksia nöyrällä mielellä ja rukouksella, että Jumala niidenkin kautta saisi palvella nälkäisiä Jumalan lapsia. Jos olet Oulunseudulta ja olisit kiinnostunut joskus laittamaan kirkkokahvit tai toimimaan suntiona tai kanttorina, niin ota yhteyttä. Mikään taituri ei tarvitse olla, sydämen palveleva asenne on ratkaisevaa.

Työkuvioissa on normaalirutiinin lisäksi tullut netti-katekismusosopetukset.  Teen Youtubeen 10 minuutin opetuksia videolla sekä graafisesti (Power-Point tyylillä). Projektin aloittaminen on ollut melko työläs. On täytynyt opetella ajattelemaan opetusvideon katsojan kannalta. Pitää miettiä tarkaan mitä sanoo, miten sanoo ja kun on sanonut ja nauhoittanut, täytyy sitten vielä korjata. Äänen ja kuvan yhdistämisessä hyvin sujuvaksi kokonaisuudeksi on myös oma haasteensa. Ensimmäinen opetusvideo on tässä suhteessa vielä melkoisen amatöörimäinen. Mutta toivon että sujuvuus paranee homman kehittyessä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole ulkoinen toteutus, vaan raamatullinen sanoma. Tähän tarvitaan rukousta, että osaisin sanoa ja esittää asiat siten, että ne olisi helppo ymmärtää ja ihmiset voisivat kuulla siinä terveellistä raamatullista opetusta. 

Katekismusopetuksia löydät Youtubesta hakusanalla ”katekismuskoulu”.

Jouluna Jumala syntyi,

paras poika pakkasella... 

Iloista joulumieltä kaikille teille. Muistamme teitä esirukouksissamme. Joulun Herra on tullut taivaasta maan päälle neitsyt Marian kautta meitä syntisiä armahtamaan ja taivaaseen saattamaan. Antakoon Herra itse meille voimaa vaeltaa hänen jäljissään pyhän sanan raikkaassa evankeliumissa. Kenekään ei tarvitse jäädä epävarmaksi Jumalan armollisesta tahdosta. Kaikki saavat tulla hänen luokseen sellaisena kuin ovat ja kuulla ihania armonvakuutuksia Raamatusta. Jumala nostaa, kantaa ja pelastaa.

”Älkää pelätkö. Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra Daavidin kaupungissa...”

Joulun lapsen rauhaa

t. Vesa ja Karita Pöyhtäri ja lapset

Veli ja sisar Herrassa

Jatkathan Vesan työn tukemista kirkossamme sekä rauhansanalaisen lestadiolaisuuden piirissä suomen- ja ruotsinkielisellä alueella. Kutsu mukaan myös uusia tukijoita. 

Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä

Tilinro. 106530-223499   Viite: 13

Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus tai valitse nettipankissa “toistuva maksu”

Vesa tukiryhmä

Jouluvirsiä Pöyhtäreilla la 17.12. klo 19.00

Joululauluja, jouluvirsiä ja joulumatkalauluja sekä väkevät kaffit Pöyhtäreillä Raitalantie 3 klo 19.00. Tervetuloa
JOs olet soittotaitoinen tarvittaisiin myös säestäjää, vaikka onnistuu se ilman säestystkin.

Tervetuloa, nuoret ja vanhat

Katekismuskoulu: Ensimmäinen käsky

10 minuuttia katekismusta, graafisesti.
Siunausta päivääsi!
Vesa

Katekismuskoulu netissä

http://www.youtube.com/watch?v=MdvcfbseEjQ

Rakkaat ystävät
Tänä syksynä olen aloittanut katekismuskoulun, jota voi seurata netissä.
Käymme läpi katekismuksen kappale kerrallaan.
Juhani Raattamaa on luvannut opettaa sitä myös ulkolukuna. Hän kutsuu meidät pirttiinsä Saivomuotkaan.
Tervetuloa mukaan!

Oppitunnit löytyvät Youtubesta nimellä "kateksimuskoulu".
Ensimmäinen tunti on valmis. Otan vastaan palautetta ja kehittämisideoita.
Vesa Pöyhtäri

Hoosiannakirkko Hintassa

Tervetuloa laulamaan hoosianna Daavidin Pojalle!
Aloitamme uuden kirkkovuoden Jumalan armosta Hintan kappelissa su 27.11. klo 11.00.
Hintantie 89.

Tervetuloa tutut ja tuntemattomat!

Ystäväkirje 3/2011

Elämä Jumalan kasvojen edessä

Vanha liitto
“Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa. Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa. Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin, liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.” (Ps. 105:4-9)
Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana. Mutta tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen; (5. Moos. 16:6)
“Ja pane molemmat kivet kasukan olkakappaleihin kiviksi, jotka johdattavat muistoon israelilaiset; näin Aaron kantakoon heidän nimiänsä molemmilla olkapäillään Herran kasvojen edessä, että heitä muistettaisiin.” (2. Moos. 28:12)
“..mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi".” (1. Sam. 1:22)
“Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?” (Ps. 42:2)
“Mutta vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen edessä, he ihastuvat ilosta.” (Ps. 68:3)
“Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.” (Ps. 116:9)

Uusi liitto
“Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.” (Hpr)
“Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita (hallita) Israelin kahtatoista sukukuntaa.” (Luuk. 22: 28-30)
"Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni". (1. Kor.)
“Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” (Apt. 2: 42).
“kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.” (Kol. 3:13).
“Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9).

Kristillinen seurakunta on “Aabrahamin siementä” ja osallinen siitä lupauksesta ja liitosta, joka hänelle ja hänen jälkeläisilleen luvattiin iakaikkisiksi ajoiksi. Näin uusi liitto jatkaa vanhan liiton lupauksien perustalla ja on samaa Jumalan kansaa yhdessä Kristuksen ruumiissa. Kristus oli Jumalan kasvot Vanhassa liitossa. Jumalan Israel kulki Kristuksen edessä ja joi hengellisestä kalliosta, joka oli Kristus. Uudessa liitossa meillä on sama Kristus ja saamme juoda samasta hengellisestä kalliosta ehtoollispöydässä. Nyt emme juo vain hengellisesti, vaan saamme juoda ja syödä Kristuksen tosi ruumiin ja veren siunatussa leivässä ja viinissä. Yhteys Kristukseen ja Jumalan kasvojen edessä vaeltaminen uudessa liitossa on elämää, joka saa voimansa Kristuksen pöydän äärellä ja lähtee todistamaan Herran pelastuksen päivästä arkeen ja “kaikkeen maailmaan”.

Työn kuulumisia
Kesällä pidettiin Laestadiuksen ja Raattamaan juhlavuoden tapahtuma Ruotsin Pajalassa. Pajalaan oli kokoontunut kansainvälinen joukko Laestadius-tutkijoita sekä asian harrastajia. Myös Raattamaan ja Laestadiuksen sukulaisia oli paikalla. Kuulimme juhlapuheita ja luentoja aiheesta monipuolisesti (Oma alustukseni Raattamaasta tulee aikanaan internettiin kuultavaksi).

Ähtävän seurojen ja suvijuhlien jälkeen pidin kuukauden kesäloman. Loma oli virkistävä. Kävimme mm. isojen lasten kanssa kuusi päivää Mallorcalla. Välimeren aallot olivat suolaisia, mutta eivät pettymykseksemme riittävän suuria body-surffaukseen. Lämmin meri kutsui kuitenkin uimaan ja hyppimään kallioilta, joista varsinkin ensimmäist harrastimme melkoisesti. Havaitsin, että uimahousujen suunnittelussa on tehty virhe, kun niihin on lisätty taskut. Siitä seurasi kännykän suolansietotesti -- tulos: ei sietänyt!

Syksyn työkalenteri alkaa hiljalleen täyttyä sunnuntaiden osalta. Minulla on kuukausittain käytettävissä kolme sunnuntaita (tai viikonloppua) tähän työhön. Yhden viikonlopun annan perheelle. Näistä kolmesta vajaa yksi menee Toukomettisen puhujavuoroon ja jumalanpalvelukseen Oulussa. Yksi on varattu Venäjän matkoille (joita tänä syksynä on syys-, loka-, ja marraaskuussa). Yksi viikonloppu on varattu vierailuihin, kirkollisiin toimituksiin, seuroihin, Raamattutunteihin jne. Ota rohkeasti yhteyttä!

Arkipäivinä pidän joka toinen torstai Lähetyspiiriä Toukomettisessä. Siellä syvennymme tänä syksynä Jeesuksen vertauksiin. Satunnaisesti teen hartausvierailuja senioriasuntoloissa. Toukomettisen nuorten ohjelma on vielä suunnitteilla. Oulun seudulla vierailen eri järjestöjen opiskelijailloissa opettamassa. Arkipäivien askareisiin kuuluu myös Saarna-Kartta internet-lehden toimitustyö sekä LFF:n Venäjän työn suunnittelu ja koordinointi. Viimeksimainittu tarkoittaa suunnitelua, johtokunnan kokouksia, puhelin ja sähköpostiviestejä, viisumin hankintoja ja matkalippujen hommaamista.

Jumalanpalvelukset Hintan seurakuntatalolla - takaisin Herran alttarin äärelle!
Syyskuussa aloitamme kristittyjen kanssa, jos Jumala suo, ehtoollisjumalanpalvelusten viettämisen Oulujoen seurakunnan tiloissa. Kirkkoherra antoi suosiollisesti tilat käyttöömme kuukausittaista messua varten. Näin saan myös minä palata takaisin Herran alttarin ääreen ja saan jälleen turvallisesti sanoa myös pappisviran hoitamisen kannalta psalminkirjoittajan sanoilla: “Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.” (Ps. 84:3). Pidän sitä Jumalan ihmeenä ja lahjana! Emme odota messuun väenryntäystä, mutta iloitsemme jokaisesta, joka tahtoo viettää Herran juhlaa kanssamme. Toivomme tämän asian ympärille rauhallista ja kristillistä mieltä ja paljon esirukouksia! Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita messuun!

Hintan seurakuntatalossa sunnuntaina klo 11.00
Hintantie 89, Oulu.
Syyskuun 18.
Lokakuun 16.
Marraskuun 27. (1. adv.sunn.)
Joulukuun 18. (Huom. klo 16.00)
Tammikuun 8.