sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Rauhansanalaisuus pähkinänkuoressa

Lestadiolainen herätys alkoi Ruotsin ja Suomen Lapissa 1840-luvulla Kaaresuvannon kirkkoherra Lars Levi Laestadiuksen saarnatuolin ympärillä. Kolmessa vuosikymmenessä herätys oli saavuttanut Etelä-Suomen ja Pohjois-Amerikan leviten talosta taloon. Lestadiolaisuus oli osa yhteispohjoismaista herätysliikehdintää, joka oli käynnissä suuremmassa tai pienemmässä mittakaavassa lähes kaikkialla. Samanaikaisista herätyksistä tunnettuja ovat mm. vanhimpana rukoilevaisuus, sitten herännäisyys ja evankelisuus. Kaikkia näitä yhdisti yhteinen alkuaikojen laulukirja Siionin Virret, joka oli Jalasjärven kappalainen Elias Laguksen (1741-1819) suomentama ruotsinkielisestä herrnhutilaisten laulukirjasta Zions Sånger. Lagus julkaisi laulukirjan vuonna 1790 nimellä ”Sionin virret, Ruotsista Suomexi käätyt”. 1800-luvun loppuun mennessä tätä laulukirjaa tiedetään julkaistun ainakin 18 painosta, niistä kolme lestadiolaisten toimesta 1880- ja 1890-luvuilla (Timo Holma, 2005, STI).

Lestadiolaisuus laajeni nopeasti moneen suuntaan. Tämä aiheutti kirjavuutta lestadiolaiseen liikkeeseen. Liike säilyi yhtenäisenä lähes 1800-luvun loppuun, tosin jo katekeetta Juhani Raattamaan viimeisenä elinvuosikymmenenä (1890-luku) yhtenäisyyteen tuli vakavia säröjä. Yhtenäinen lestadiolaisuus jäi 1800-luvun puolelle, kun 1900-luvulle tultaessa ja sen alkuvuosikymmeninä lestadiolaisuus jakaantui kolmeen haaraan esikoisiin, uusheräykseen ja vanhoillisiin. Rauhansanalaisuus on ns. vanhoillislestadiolaisuuden haarautumisen seurausta vuodelta 1934.

Levinneisyys
Rauhansanalaisuuden kannatusalueet sijoittuvat Tornionlaakson molemmin puolin, Länsi-Lappiin ja Rovaniemelle. Oulunseutu ja Pohjois-Pohjanmaan rannikko sekä Keskipohjanmaa ovat liikkeen keskeisiä alueita. Oma , ja tänä päivänä väkimäärältään suurin, keskittymänsä on ruotsinkielinen rannikko Kokkolan ja Pietarsaaren kohdilla sekä hieman sisämaahan. Tällä alueella 1934 hajaantumista ei tapahtunut. Ruotsinkielinen lestadiolaisuus jatkoi yhtenäisenä ja yhdessä suomenkielisen lestadiolaisuuden pikkuesikoisuuden eli ns.rauhansanalaisen suunnan kanssa. Helsingissä on rauhansanalaisuutta ollut vuodesta 1934 lähtien. Yhteydet Pohjois-Amerikan rauhansanalaisen kirkkokunnan (ALC) kanssa ovat jatkuneet tiiviinä.

Rauhansanalaisuutta on Suomessa suomen- ja ruotsinkieliset yhteen lukien vajaat 7000 henkeä, josta ruotsinkieliset muodostavat n. 5000 henkeä. Lisäksi Norjassa Alta-Kokelv seuduilla on muutama seurakunta. Rauhan Sana-lehdellä on 2200 (v. 2007) tilaajaa ja Sions Missionstidningillä n. 2379 (v. 2012).

Toiminta
Rauhansanalaisuus on historiansa tähden järjestäytynyt hyvin epämuodollisesti. Sillä ei ole keskusyhdistystä eikä mitään kattorakennetta, joka hallitsisi rukoushuoneita. Rukoushuoneet haluavat säilyttää itsenäisyytensä.
Perustoiminta tapahtuu ”rukoushuoneiden” yhteydessä. Rukoushuoneeseen kokoontuvaa yhteisöä kutsutaan seurakunnaksi.
Rauhan Sana-, Zions Missionstidning- ja vuosittaisen Pohjolan Joulu-lehden lisäksi LYRS ja LFF harjoittavat pienimuotoista kirja- ja äänitekustannustointa. Myydyin julkaisu on ollut vuodesta toiseen Sions Sånger-laulukirja.

Perusjulistus
Rauhansanalaisessa evankeliumin julistuksessa korostuu synninpäästö ”Jeesuksen nimessä ja veressä”, jossa jokainen katuva saa omistaa syntien anteeksiantamuksen. Rauhansanalaisuus on omantunnon kristillisyyttä, jossa uskovia kehotetaan elämään kuuliaisena Jumalan sanan ohjaamalle omantunnon äänelle. Toinen uskova ei ole toisen yläpuolella, ”olemme kaikki veljiä ja sisaria”. Jumalan sanan auktoriteetti ulottuu yli yksityisen kristityn ja seurakunnan. Usein kuullaan kehoitus, että Raamattu on julistettava ”kokonaisena Jumalan sanana”. Laki ja evankeliumi ovat kumpikin Jumalan sanaa.

Rauhansanalaisuuden kristinoppi lapsi- ja nuorisotyössä on Lutherin Vähä katekismus. Saarnaajat käyttävät lisäksi Isoa katekismusta. Luterilaiset tunnustuskirjatkaan eivät ole kokonaan tuntemattomat. Se löytyy monien saarnamiesten hyllystä.

Julistajina toimivat maallikkosaarnaajat sekä papit. Myös seurakuntalainen, nainen tai mies, nuori tai vanha, saa todistaa, selittää sanaa ja antaa kehotuksia ”penkin päädystä”. Yleensä maallikkosaarnaajat ”kutsutaan” virkaan seurakunnan yhteisen kokouksen toimesta. Tosin saarnaajaksi tulemisessa on kautta aikain ollut kirjontaa, ei ole ollut vain yhtä ainoaa tapaa. Ensimmäiset saarnamiehet kutsui Laestadius Kaaresuvannon seurakunnan paimenena.

Suhde kirkkoon
Rauhansanalaisten suhde kirkkoon kaksitahoinen. Toisaalta ”isien kirkossa” tahdotaan olla jäseninä ja sen harjoittama diakonia- ja lähetystyö nähdään tarpeellisena, mutta toisaalta sen toimintaan ei olla kaikessa halukkaita liittymään. Kirkosta eroamista on tapahtunut paikoittain. Muutaman hyvän uudistuksen rinnalla kirkon monet uudistukset nähdään Raamatusta luopumisena, eikä niissä tahdota seurata kirkon esimerkkiä. Monia huolestuttaa kirkon johdon kova asenne sanaan pitäytyviä herätysliikekristittyjä ja pappeja kohtaan. Ruotsinkieliset lähettivät vuonna 2007 Oulun ja Porvoon tuomiokapituleille kirjeen, jossa he sanoivat naispappeuspäätöksen olleen liberaaliteologian aiheuttama epäraamatullinen päätös, josta kirkkoa kutsutaan ”todelliseen parannukseen ja palaamaan Kristuksen antamalle perustalle”. Samalla he ilmaisivat tukensa perinteiseen virkakäsitykseen pitäytyville papeille ja maallikoille ja edellyttivät kirkon antavan heille tilaa. Myös suomenkielinen puhujainkokous on lausunut kielteisen, ”ei voi tunnustaa”, kantansa naispappeuteen heti naispappeuden toteuduttua vuonna 1986. Mukana oli suuri joukko maallikoita ja pappeja. Naispappeuden lisäksi suuri huoli on kirkon johdon kääntyminen homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksymisen suuntaan. Kirkon homopäätöstä ei ole hyväksytty missään rukoushuoneessa tai yhdistyksessä. Rauhansanalaisuudessa katsotaan, että kirkkoa hajottaa jokainen sanasta luopuminen.

Rauhansanalaiset haluavat rukoilla kirkon puolesta ja haluavat tukea kaikkia sen Jumalan sanalle uskollisia työntekijöitä. Kriittisyydessäkin halutaan olla Kristuksen rakkaudessa ja totuudessa rakastavia.

Tule mukaan toimintaan!
Ota yhteyttä ja tule Jumalan sanan kuuloon. Ovet ovat kaikille, jotka janoavat elämäänsä Jumalan sanan opetusta ja evankeliumin saarnaa. Emme vaadi uusia parannuksia, jos olet kristitty, saat tulla mukaan ja uskoa Kristukseen yhdessä meidän kanssamme. Jos olet tuhlaajapojan tai tuhlaajatyttären teillä, niin tule rohkeasti juttelemaan uskon asioista. Me rukoilemme kanssasi elämääsi Pyhän Hengen johdatusta ja jos sinä haluat kuulla evankeliumin synninpäästön sanoissa, me tahdomme Jumalan johdatuksessa siinäkin palvella. Meidän kanssamme ei tarvitse olla pyhimys, tule sellaisena kuin olet, viisaana tai tyhmänä – mekin olemme viisaita ja tyhmiä Kristuksessa. Ensimmäiset lestadiolaiset saarnamiehet olivat kylän entisiä tunnettuja juoppoja, jotka saivat parannuksen armon!

Vesa Pöyhtäri,
pastori, LFF
044-2175 410
vpoyhtari@hotmail.com

Ei kommentteja: