Sanotaan, että Piru piiloutuu yksityiskohtiin. Sanokaamme me kuitenkin, että vanha aatami. Hän piiloutuu myös puuttuviin lauseisiin ja puuttuviin yksityiskohtiin. Hän varmasti osaa piiloutua myös rivien väliin sekä lausumattomiin ajatusrakenteisiin ja mielikuviin. Kaleva-lehti käytti sanaa suhmurointi kuvaamaan epäselviä päätöksiä ja avoimuuden puutteesta johtuvaa kulissipeliä. Lehden vastaus oli oikea - “Julkisuus estää shmurointia” (19.2.)
Hengellisessä työssä on kovat panokset. Kyseessä on iankaikkinen elämä joko helvetissä tai taivaassa Jumalan luona. Tässä työssä jos missä on avoimuus välttämätöntä ja ja sen tulisi olla kaikkien tavoittelema lähtökohta. Avoimuuteen velvoitti myös Herramme sanoessaan “Menkää kaikkeen maailmaan...”.
Avoimuudessa meitä auttaa jopa maallinen yhdistyslaki. Se määrää kaikkia yhdistyksiä, kirkkoja ja herätysliikkeitä avoimeen toimintaan, jossa päätökset on kirjoitettava ymmärrettävästi ja informatiivisesti niin että jäsenet, joita toiminta koskee voivat tarkastaa päätökset ja tietää mitä tällä tarkoitetaan. Päätöksistä tulee käydä myös ilmi rajat, joihin päätöksen vaikutus rajautuu. Kryptinen (monimerkityksinen, salailtu) päätös ei ole oikein. Väljä päätös voi myös olla ongelma, sillä sen sisään saa kukin lukea itse haluamansa sisällön.
Herätyslikkeiden yhdistyksissä ei saa olla “salaisia lisäpöytäkirjoja”, joista tietävät vain riittävän syvälle vihkiytyneet ja joiden perusteella muodostetaan julkiset pöytäkirjat. Nämä lisäpöytäkirjat eivät ole kirjallisia, vaan ne ovat puolueita, jotka ajavat omia tarkoitusperiään yhdistyksissä piiloutuen hiljaisuuden taakse.
Lääke suhmurointia vastaan
Lääke suhmurointia vastaan on herätysliikkeen toimijoiden sitoutuminen avoimuuteen ja julkisuuteen. Uskon että johtokuntien jäsenten mielellään ovat aina valmiit keskustelemaan yhdistysten jäsenten kanssa ja vastaavat heidän tehtävistään tehtyihin kyselyihin. Julkiseen yhteisöön ja vastuutehtäviin alkaessaan he ovat sitoutuneet julkisuus- ja avoimuusperiaatteeseen.. Sama koskee myös vastuutehtäviä vastaan ottaneita.
Konkreettinen kysymys
Konkreettinen kysymys, joka vaikuttaa rauhansanalaisten elämään on rauhasanalaisten yhdistysten suhde naispappeuteen. Kaikille on tuttua ja jokapäiväistä, että seurat järjestetään ilman naispappeja.
Eri yhdistyksissä opetusvirkaa pitävät saarnamiehet, jotka saarnaavaat ja opettavat sitä sanaa, joka Raamatussa on. Yhdistykset ovat sitoutuneet Raamattuun. Oulun Rauhan Sanan saarnaajat torjuvat naispappeuden. Mutta eivät saarnaajat ratkaisen yhdistyksen kantaa. Kuka sitten? Johtokuntako? Ei johtokuntakaan, sillä johtokunnan rajat on päätetty vuosikokouksessa. Vuosikokous siis ratkaisee ja tähän saakka on pitäydytty Raamatun kantaan.
Asian näyttäisi pinnalta katsoen selvältä. Mutta onko asia niin selvä? Jotkut ajattelevat nimittäin, että koska naispappeuden torjumisesta ei ole hallinnollista päätöstä vuosikokouksessa niin yhdistys ei ole ottanut asiaan virallisesti kantaa. On vain ikäänkuin epävirallisia kannaottoja. Tämän perusteella he voivat suosia eri työmuodoissa naispappeuden tosiasiallista hyväksymistä, kunhan asiaa ei tuoda selvästi ilmi (ettei tule riitaa ja saadaan rauhassa toimia).
Yhdistys ottaa virallisesti kantaa vuosikokouksessaan. Vuosikokous on yhdistyksen ylin päättävä elin. Vuosikokous-päätöstä naispappeutta vastaan tai puolesta ei liene monellakaan yhdistyksellä. Mutta onko se sitten jätetty kellumaan eli ei oteta kantaa ja jokainen toiimija voi itse päättää miten teen yhdistyksen tehtävissä? Ei ole.
Ratkaisu - itsenäinen yhdistys
Rauhasanalaisten yhdistysten naispappeuskantaa tarkasteltaessa ratkaisevaa on, etteivät yhdistykset ole kirkon yhdistyksiä. Lasten Keskus, Kirkon Ullkomaanapu jne. ovat kirkon järjestöjä, kirkko käyttää niissä isännän ääntä ja ne ovat automaattisesti sidottuja kirkon päätöksiin. Mutta herätysliikkeet ja yhdisitykset eivät ole kirkon järjestöjä. Kirkko ei pidä hallituspaikkaa eikä lähetä edustajiaan kokouksiin. Yhdistykset ovat itsenäisiä. Tästä syystä kirkon päätökset eivät automaattisesti sido meitä, ellei niitä nimenomaisesti hyväksytetä vuosikokouksessa. Tällaista hyväksyttämistä ei ole tehty. (Sama koskee homopäätöstä. Emme ole sitä hyväksyttäneet vuosikokouksessa. Siksi yhdistys pitää edelleenkin homosekuaalisuuden harjoittamista syntinä).
Rauhansanalaisten yhdistysten pysyminen perinteisessä virkakäsityksessä on voimassa sen tähden, että me emme ole hyväksyneet kirkon uutta kantaa vuosikokouksissamme. Tämän johdosta olemme toimineet aivan oikein, kun olemme johdonmukaisesti järjestäneet seuroja ilman naispappeusyhteyttä ja kasvattaneet nuorisoa evankeliumin mukaan ja opettaen heitä pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt pitää (Matt. 28:20).
Saarnamies tai pappi edustaa Herransa tahtoa ja myös yhdistyksen julkista kantaa opettaessaan Raamatusta Paavalin sanojen mukaan “Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo...Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky. (1 Kor. 14:33-34,37).
Vesa Pöyhtäri
Oulun Rauhan Sanan jäsen
LYRS jäsen
PS. ORS kotisivuille voisi lisätä informatiivisuutta. Lisätään sinne hallituksetn jäsenet ja yhteystiedot. Yhdistyksen vastuuhenkilöt ja yhteystiedot. Näin toiminnasta on helppo kysellä ja keskustelu lisää yhteistä vastuunottoa ja avoimuutta. Luottavaisuus lisääntyy sillä, että ollaan valmiita kohtaamiseen. Tällaista olen saanut Oulussa havaita ja se on hyvä! Tietysti parantamista on, kuten meillä kaikilla.
Samalla sinne voisi tulla äänitetyt saarnat ja hartauskirjoituksia.
