perjantai 6. marraskuuta 2009

Janis Vanags on meidän uskonystävämme. Latvian kirkko erosi Porvoon yhteisöstä


Latvian kirkon arkkipiispa Janis Vanags on Rauhan Sanassa tuttu mies. Hän on saarnannut rukoushuoneissa ja ollut mukana monissa seuroissa. Kuvassa olemme yhdessä hänen kanssaan Himangan isoissa seuroissa vuonna 1989 Himangan kirkon edessä.

Ruotsin kirkon negatiivisen kehityksen johdosta latvian kirkko on tänä vuonna eronnut Porvoon kirkkoliitosta, tiedottaa Porvoon hiippakunnan lehti Kyrkpressen.

Miksi kirkot hajoavat? Kristus on Kirkon ainoa Herra. Hän on antanut sille sanansa ja johdatuksensa pyhässä Raamatussa. Kristuksen sanojen varaan rakentaminen on kalliolle rakentamista. Kun alla on Kristus-kallio, on turvallista matkata taivasta kohden. Kun olemme samalla kalliolla, kuulumme yhteen, vaikka välimätkaa olisi tuhansia kilometrejä. Kristuksen kirkko ei tunne kansallisuusrajoja. Suomalaiset kristityt ja vaikkapa afgaanikristityt ovat yksi Kristuksen kirkko.

Saatana ei halua oikeaa Kristus-yhteyttä. Kyllä hän haluaa yhteyttä - sellaista yhteyttä, joka perustuu hänen "sanaansa" eli valheeseen. Saatanakin osaa ystävällisyyden ja toveruuden perusteet. Houkuttelevasti ja kaverina hän esiintyi paratiisissakin esivanhemmillemme. Mutta saatanan toveruus on syntitoveruutta. Syntiin langennut ihminen, joka ei tahdo tehdä parannusta lankeemuksestaan, alkaa jonkun ajan kuluttua etsiä samankalaisia ihmisiä, jotka ovat ja nauttivat elämästä samassa synnissä. On helpompi elää synnissä, omatunto on hiljaisempi, kun mukana on muitakin jotka hyväksyvät väärän elämän ja opin.

Valvova kristitty on langenneen ystävä, mutta ei langenneen syntitoveri. Emme antaudu samaan tottelemattomuuteen Jumalan sanaa vastaan. Tämän teemme sen tähden, että Kristus-kallio saisi tuoda lujan maaperänsä ja pelastuksen myös langenneen ystävämme jalkojen alle. Jos mekin luovumme sanasta, virta vie mennessään koko rakennuksen.

Tämä soveltuu myös paikalliskirkkojen välisiin suhteisiin. Me olemme ystäviä, mutta emme syntitovereita. Ystävinä me haluamme neuvoa paluutien takaisin Kristus-kalliolle. Haluamme temmata heidät takaisin turvaan. Emme kuitenkaan voi auttaa, jos itse irrotamme jalat kalliolta ja antaudumme virtaan uimaan. Jeesuksen kallio ja virta-vertauksessa virta hajotti rakennuksen, joka ei ollut kallion varassa.

Olen sydämessäni vakuuttunut siitä, että Latvian piispa on valmis auttamaan Ruotsin kirkkoa ystävänä, mutta ei syntitoverina. Rukoillaan yhdessä Janiksen ja Kristuksen kirkon puolesta Latviassa. Rukoillaan myös ruotsalaisten puolesta "ystävinä, muttei syntitovereina".

Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin. Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen. Juud. 1:20-25

Ei kommentteja: