Oulun hiippakuntavaltuusto on hiippakunnan ylin päättävä elin. Tuomiokapituli valmistelee kokoukselle toimintasuunnitelman ja toimintakertomuksen suunnitelmistaan tulevalle vuodelle ja arvioksi menneestä. Olen hiippakuntavaltuutettuna jo toista kautta. Tehtävä on vastuullinen vaikka usein myös voimia vievä.
Olisihan helppo olla valtuutettuna, kun ottaisi sen asenteen, että kapituli ja piispa aina tekevät kaikki hyvin ja perustellusti ja seuraten pyhän Raamatun terveellisiä opasteita. Voisi olla sellainen kiva mies. Lähes jokaisessa puheenvuorossani olen kiittanyt hiippakunnan toimintaa ja erityisesti sihteeristön innokkuutta. Myös piispan ja tuomiokapitulin toimintaa olen kiitellyt ja ihan asiasta.
Mutta aina en ole vain kiitellyt. En ole voinut hyväksyä kaikkea, mitä on tehty tai jätetty tekemästä. Useasti olen joutunut jättämään myös eriävän mielipiteen, jossa olen osoittanut puutteita ja perustellut kantani.
Viimeisin hiippakuntavaltuuston kokous oli nyt kesäkuun alkupuolella. Kuulin siitä puheenjohtajalta tänään. Olin jo vähän aikaa ihmetellyt ja kummeksinut, miksi ei kokouskutsua kuulu, onko se peruttu vai siirretty vai mitä on tapahtunut. Kävin hiippakunnan sivuiltakin sitä etsimässä. Lopulta siis tänään soitin puheenjohtajalle ja kysyin kokousajankohdasta, ja hänen vastauksensa "kokous on pidetty jo kesän alussa" sai kulmakrvani kohoamaan hieman.
Tästä ei tule tehdä virheellisiä johtopäätöksiä. Puheenjohtajan mukaan monia muitakin oli poissa. Ehkä tuomiokapitulissa, jonka vastuulla on kokouskutsujen postittaminen, on osoiteohjelmat mennyt sekaisin datassa. Tai sitten Itella on kadottanut kokouskutsuni. Ei ole tiedossani että muille ei olisi tullut postia.
KEHITYSEHDOTUS: Hiippakuntavaltuuston kokousten kokouskutsut ja asialistat pannaan asiaankuuluvalle paikalleen nettiin hiippakunnan sivuille. Sieltä jokainen voisi tarkistaa kokouksen päivämäärän ja käsiteltävät asiat. Kokoushan on avoin kaikille, joten pöytäkirjakin olisi hyvä tulla sinne. Strategiassa olemme painottaneet avoimuutta ja tiedotusta... siis painottaneet.
maanantai 22. kesäkuuta 2009
perjantai 19. kesäkuuta 2009
Muslimien Eurooppa-lähetys ja Herran vastaus
1980-luvun puolivälissä olin lähetystyössä Englannissa. Vietimme seitsemän nuoren aikuisen kanssa vajaan vuoden Lontoossa ja teimme lähetystyötä Lontoon siirtolaisten parissa. Tuohon aikaan siirtolaisia oli jo miljoona yksin Lontoon kaupungissa. Suurin osa siirtolaisista oli muslimeja.
Meillä oli monia hyviä keskusteluja heidän kanssaan. Yleisvaikutelma heistä oli ystävällinen. Tietysti ymmärsimme, että heidänkin motiivi oli käännyttää meitä Islamin uskoon, sillä Islam on lähetysuskonto, jonka päämääränä on tehdä koko maailma islamilaiseksi. Tähän heitä velvoittaa Koraani.
Tällä viikolla posti toi minulle Kristet Perspektiv-lehden. Lehden pääkirjoitus herätti vanhat Lontoon-muistot. Pääkirjoituksen mukaan Euroopassa on käynnissä "hiljainen vallankumous" kristinuskosta Islamiin. Näyttää siltä, että lähetyskilpailussa voittaja on ainakin Euroopan kohdalla Islam. Seuraavassa muutamia lukuja:
Ranska: Syntyvyys ranskalaisissä perheissä 1,8%, syntyvyys Ranskan muslimiperheissä 8,1%. Alle 20-vuotiaista lapsista 30% on muslimeja, suurkaupungeissa 45%. 40 vuodessa muslimeja on Ranskassa puolet väestöstä.
Enlanti: 30 vuodessa muslimien lukumäärä on noussut 82 000:sta 2,5 miljoonaan.
Alankomaat: Syntyneistä puolet on muslimeja. ennusteen mukaan 15 vuodessa puolet kansasta on muslimeja.
Belgia: Puolet syntyneistä ja 25% koko väestöstä on muslimeja.
Saksa: Saksa on islamilainen maa 40 vuoden kuluessa. Valtion tilastokeskuksen mukaan suuntausta ei voida enää pysäyttää.
Koko Eurooppa:Maahanmuuttajista 90% on muslimeja.
Jos, ja niin kuin näyttää, kun, Euroopan väestöstä on puolet muslimeja, hoitaa demokratia lopun. Demokratiapäätökset ovat enemmistöpäätöksiä, eikä siinä kysytä, mikä on totta oikein ja hyvää. Enemmistä päättää ja sillä selvä. Muiden on hyväksyttävä enemmistön päätökset. Islamin avoin pyrkimys on poliittiseen valtaan. Sillä on oma lainsäädäntö, sharia-laki, omat lainsäädäntö- ja toimeenpanotavat. Englannissa mm. Tony Blair on ehdottanut sharia-lain käyttöön ottamista Lontoon muslimialueilla.
Näiden lukujen keskellä valvovalle kristitylle nousee kysymys, Mitä olisi tehtävä? Mikä on sellainen voima, joka voittaa puolelleen niin muslimeja kuin maallistuneita ja luopuneita kristittyjä? Tähän kysymykseen voi vain Jumala vastata. Jumala puhuu meille Raamatun kautta. Raamatun Herran vastaus on yksinkertainen lähetyskäsky: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla ja opettamalla pitmään kaikki mitä olen käskenyt teidän pitää." Pakanuudessa eläville tulee julistaa evankeliumia ja kastaa heidät kristityiksi. Maallistuneille kritityille on lähetyskäskyn jälkimmäinen osa, ei uutta kastetta, vaan "opettakaa heitä".
Meillä on vastuu Suomessa, koko kansan parissa. Raamatullinen lain ja evankeliumin julistus, molemmat lyhentämättämänä ja ujostelematta ilman maailmallisten kristittyjen vaatimia lievennyksiä ja kompromisseja sanaa vastaan, voi nostaa tämän kansan kastetut takaisin kasteen armoliittoon Jeesuksen opetuslapsiksi. Evankeliumi Kristuksen sovitustyöstä Golgatalla uskon kautta omistettuna omalle kohdalleen on meille taivastie, jonka Herra on itse antanut ja jossa hän toimii Pyhän Hengen kautta. Sen saa epäonnistuneenakin uskoa. Ja meitä on paljon.
On myös totta, että meillä on vastuu Kristuksen palvelijoina oikean opin säilymisestä. Apostolit ovat tässä esimerkkimme. Väärältä evankeliumilta on tukittava suu - kaikki kastetut eivät pelastu, elleivät he uskossa turvaa Golgatan Herraan ja elä hänen yhteydessään "elävinä oksina". Galatalaiskirje puhuu myös voimakasta kieltä. Jeesuksen opetuskäskyyn kuuluu myös väärien opetusten torjuminen ja oikean opetuksen määrätietoinen levittäminen. Emme järjestä evankelioimistapahtumaa, seuroja, joihin kutsumme mukaan evankeliumin turhentajia ja Jumalan sanan hylkääjiä puhujiksi. Näin ovat kaikki kristityt perinteisesti toimineet. Sen sijaan raikas ja rikas evankeliumi kaikkine lahjoineen ja erilaisine julistajineen on kristittyjen rikkaus, jonka Taivaan Isä itse on antanut meille. Käytetään sitä aarretta runsaasti ja rikkaasti.
Koko Jumalan sanan opetus on meille tarpeellinen. Pyhä Henki ei ole pannut mitään opetusta Raamattuun turhaan, kaikki ovat tärkeitä. Uskon, että väärä minimointi-ohjelma "evankeliumi yksin" on tehnyt omalla tavallaan myös kieroon kasvaneita hedelmiä. Jos ei kritityille opeteta Jeesuksen käskyn mukaan "kaikkia", kasvu häiriintyy ja tulee ongelmia. Katekismuksessa meillä on hyvä esimerkki välttämättömistä opetuksista. Saarnaajille on lisäksi Isä Katekismus. Mutta ei pidä pysähtyä vain katekismukseen, vaan sen jälkeen on hyvä syventää oppimaansa. Katekismus on ponnahduslauta Raamatun koko rikkauteen ja sisältöön.
Jumala on antanut meille tehtävän. Loppuun hän lisäsi ihanan lupauksen: "Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Herra on itse kanssamme. Tehdään uusia lupauksia, omistaudutaan uudelleen Herran seuraajiksi, uskotaan evankeliumi jälleen omalle kohdallemme niin kuin silloin kauan sitten, Jeesuksen nimessä ja veressä saa nytkin uskoa kaikki synnit anteeksi - "evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovalle pelastukseksi" (Room. 1).
Vesa
Meillä oli monia hyviä keskusteluja heidän kanssaan. Yleisvaikutelma heistä oli ystävällinen. Tietysti ymmärsimme, että heidänkin motiivi oli käännyttää meitä Islamin uskoon, sillä Islam on lähetysuskonto, jonka päämääränä on tehdä koko maailma islamilaiseksi. Tähän heitä velvoittaa Koraani.
Tällä viikolla posti toi minulle Kristet Perspektiv-lehden. Lehden pääkirjoitus herätti vanhat Lontoon-muistot. Pääkirjoituksen mukaan Euroopassa on käynnissä "hiljainen vallankumous" kristinuskosta Islamiin. Näyttää siltä, että lähetyskilpailussa voittaja on ainakin Euroopan kohdalla Islam. Seuraavassa muutamia lukuja:
Ranska: Syntyvyys ranskalaisissä perheissä 1,8%, syntyvyys Ranskan muslimiperheissä 8,1%. Alle 20-vuotiaista lapsista 30% on muslimeja, suurkaupungeissa 45%. 40 vuodessa muslimeja on Ranskassa puolet väestöstä.
Enlanti: 30 vuodessa muslimien lukumäärä on noussut 82 000:sta 2,5 miljoonaan.
Alankomaat: Syntyneistä puolet on muslimeja. ennusteen mukaan 15 vuodessa puolet kansasta on muslimeja.
Belgia: Puolet syntyneistä ja 25% koko väestöstä on muslimeja.
Saksa: Saksa on islamilainen maa 40 vuoden kuluessa. Valtion tilastokeskuksen mukaan suuntausta ei voida enää pysäyttää.
Koko Eurooppa:Maahanmuuttajista 90% on muslimeja.
Jos, ja niin kuin näyttää, kun, Euroopan väestöstä on puolet muslimeja, hoitaa demokratia lopun. Demokratiapäätökset ovat enemmistöpäätöksiä, eikä siinä kysytä, mikä on totta oikein ja hyvää. Enemmistä päättää ja sillä selvä. Muiden on hyväksyttävä enemmistön päätökset. Islamin avoin pyrkimys on poliittiseen valtaan. Sillä on oma lainsäädäntö, sharia-laki, omat lainsäädäntö- ja toimeenpanotavat. Englannissa mm. Tony Blair on ehdottanut sharia-lain käyttöön ottamista Lontoon muslimialueilla.
Näiden lukujen keskellä valvovalle kristitylle nousee kysymys, Mitä olisi tehtävä? Mikä on sellainen voima, joka voittaa puolelleen niin muslimeja kuin maallistuneita ja luopuneita kristittyjä? Tähän kysymykseen voi vain Jumala vastata. Jumala puhuu meille Raamatun kautta. Raamatun Herran vastaus on yksinkertainen lähetyskäsky: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla ja opettamalla pitmään kaikki mitä olen käskenyt teidän pitää." Pakanuudessa eläville tulee julistaa evankeliumia ja kastaa heidät kristityiksi. Maallistuneille kritityille on lähetyskäskyn jälkimmäinen osa, ei uutta kastetta, vaan "opettakaa heitä".
Meillä on vastuu Suomessa, koko kansan parissa. Raamatullinen lain ja evankeliumin julistus, molemmat lyhentämättämänä ja ujostelematta ilman maailmallisten kristittyjen vaatimia lievennyksiä ja kompromisseja sanaa vastaan, voi nostaa tämän kansan kastetut takaisin kasteen armoliittoon Jeesuksen opetuslapsiksi. Evankeliumi Kristuksen sovitustyöstä Golgatalla uskon kautta omistettuna omalle kohdalleen on meille taivastie, jonka Herra on itse antanut ja jossa hän toimii Pyhän Hengen kautta. Sen saa epäonnistuneenakin uskoa. Ja meitä on paljon.
On myös totta, että meillä on vastuu Kristuksen palvelijoina oikean opin säilymisestä. Apostolit ovat tässä esimerkkimme. Väärältä evankeliumilta on tukittava suu - kaikki kastetut eivät pelastu, elleivät he uskossa turvaa Golgatan Herraan ja elä hänen yhteydessään "elävinä oksina". Galatalaiskirje puhuu myös voimakasta kieltä. Jeesuksen opetuskäskyyn kuuluu myös väärien opetusten torjuminen ja oikean opetuksen määrätietoinen levittäminen. Emme järjestä evankelioimistapahtumaa, seuroja, joihin kutsumme mukaan evankeliumin turhentajia ja Jumalan sanan hylkääjiä puhujiksi. Näin ovat kaikki kristityt perinteisesti toimineet. Sen sijaan raikas ja rikas evankeliumi kaikkine lahjoineen ja erilaisine julistajineen on kristittyjen rikkaus, jonka Taivaan Isä itse on antanut meille. Käytetään sitä aarretta runsaasti ja rikkaasti.
Koko Jumalan sanan opetus on meille tarpeellinen. Pyhä Henki ei ole pannut mitään opetusta Raamattuun turhaan, kaikki ovat tärkeitä. Uskon, että väärä minimointi-ohjelma "evankeliumi yksin" on tehnyt omalla tavallaan myös kieroon kasvaneita hedelmiä. Jos ei kritityille opeteta Jeesuksen käskyn mukaan "kaikkia", kasvu häiriintyy ja tulee ongelmia. Katekismuksessa meillä on hyvä esimerkki välttämättömistä opetuksista. Saarnaajille on lisäksi Isä Katekismus. Mutta ei pidä pysähtyä vain katekismukseen, vaan sen jälkeen on hyvä syventää oppimaansa. Katekismus on ponnahduslauta Raamatun koko rikkauteen ja sisältöön.
Jumala on antanut meille tehtävän. Loppuun hän lisäsi ihanan lupauksen: "Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Herra on itse kanssamme. Tehdään uusia lupauksia, omistaudutaan uudelleen Herran seuraajiksi, uskotaan evankeliumi jälleen omalle kohdallemme niin kuin silloin kauan sitten, Jeesuksen nimessä ja veressä saa nytkin uskoa kaikki synnit anteeksi - "evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovalle pelastukseksi" (Room. 1).
Vesa
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Vänbrev 4 2009
Gudsfrid
”Nåd vare med eder och frid ifrån Gud, vår Fader, och Herren Jesus Kristus. Jag tackar min Gud, så ofta jag tänker på eder, i det jag alltid i alla mina böner med glädje beder för eder alla. Jag tackar honom för att I, allt ifrån första dagen intill nu, haven deltagit i arbetet för evangelium. Och jag har den tillförsikten, att han som i eder har begynt ett gott verk, han skall ock fullborda det, intill Kristi Jesu dag. Och det är ju rätt och tillbörligt att jag tänker så om eder alla, eftersom jag, både när jag ligger i bojor, och när jag försvarar och befäster evangelium, har eder i mitt hjärta såsom alla med mig delaktiga i nåden. Ty Gud är mitt vittne, han vet huru jag längtar efter eder alla med Kristi Jesu kärlek.” (Fil. 1:2-8)
Paulus skriver till filippnerna ”ett glädje brev” som fånge och väntande på domen. Gäster fick han ta emot , men en vakt var alltid med. Endel kristna skämdes över Paulus sociala ställning som dömd, och höll ingen kontakt med honom, andra igen såg verklighets bilden och ”skämdes inte för bojor”.
Glädje brevet har något viktigt att säga oss. Paulus blev inte dyster till sinnet, han dramatiserade inte sitt tillstånd. Han förhåll sig trots allt öppen och fri.Han talade om sitt fångenskap liksom att det hörde till apostlaämbetet. Han skämdes inte över sina bojor, utan höll det för värdefullt att på ett sådant sätt vittna om Kristus. Kristus namnet var kärt för honom, det förkunnade han även som fånge. Paulus är för oss det bästa exempel när det gäller Guds storhet och hans speciella arbetssätt när det gäller att föra ut ordet! Gud råder även mitt ibland sina fiender.
Min egen ”fängelsetid” är nu på halvvägs. Det första året av min två års tjänsteledig är snart tillända. Jag hade ingen annan möjlighet än att lämna på tjänsteledighet. No inte kan man jämföra min dom med Paulus. Jag har inte blivit utestängd från kyrkans predikostolar eller från att uttföra heliga förättningar. Från Paulus togs predikostolen bort, men Gud gav honom en ännu större predikostol. Under detta år har jag fått tjäna Golgatas Herre på ett mycket speciellt sätt. Tidigare var jag en församlingspräst och mitt verksamhetsområde som kaplan i Kaukovainio var smalt. Nu är mitt verksamhetsområde från Ishavet till Europas fastland. Uppgifterna är ändå rätt så samma som tidigare, predikningar, sammankomster, gudstjänster, barn- och åldringars läger, bibeltimmar, skriftskola, katekesskola, sakramentsförvaltning, själavård, hembesök osv. Inför Gud kan jag ingenting annat än förundra mig över hans vägledning, och tacka honom för LFF:s broderliga erbjudande att sköta om missionsringens konto.
Kvinnoprästfrågan, och nu också homofrågan, gör att kristna har det svårt att leva ett lugnt gudstjänstliv. Om man inte vill ha en kvinnopräst som herde eller präster som godkänner kvinnoprästerskapet och kyrkans homo-undervisning, så lämnas inte många möjligheter i vår kyrka. På många platser, speciellt i norra finland finns ingen plats för oro, men i större städer och speciellt i Södra-Finland är situationen en helt annan. Be för dessa systrar och bröder som lever på dessa orter.
I Finlands evl.kyrka finns det kvinnopräster och präster som godkänner homo-par. Vi får möta dem ärligt som värdefulla människor, utan att ändå godkänna deras beslut och bibelsyn. På detta sätt var det i Karjasilta församling. Vi kunde glatt äta och dricka kaffe tillsammans. Ibland diskuterade vi bibelfrågan och jag uppmanade dem samt bjöd dem även till Paulus synodens kyrkodagar. På gudstjänster, sammankomster och skriftskolor var jag alltid utan kvinnopräster, men ändå mötte jag dem med vänlighet.
Gud vet, om min plats längre är att tjäna som herde i lokalförsamlingen. Själv ser jag ingen möjlighet till detta i denna situation som jag nu befinner mig i. Om jag återvänder, tas min rätt att tjäna som präst i evl. kyrka snart bort. Gud kan ändå ändra situationen. Detta är även ett böneämne.
Nyheter hemifrån
Barnen har slutat skolan och fått sitt efterlängtade sommarlov. De större barnen var i Bosund på pingstmötet och lämnade dit för en vecka för att träffa kusinerna. Dom har redan varit med mommo och moffa till ”skärä” för att sova natten där och fiska (tack Alf och Inga!). Sådana här barndomsminnen är härliga. Hanna har också ett läger i Jakobstad för kommande konfirmander, hon är redan så stor!
Med de mindre barnen är vi hemma och gör bara mindre resor. Vi åkte inte till Bosund med Mirjam för den kalla blåsten och stora folkmängdens skull. Vi hörde på talen från mötet genom datorn. Mirjam utvecklas och mår bra nu. Tack för era förböner.
Karita har gjort trädgården i skick. Vi köpte vinterhärdiga klätterrosor att skugga vårt kaffebord i trädgården, morötterna och salladen är sådda och såklart några potatisbänkar. Själv lyfte jag upp korgbollsställningen åt barnen, nu finns det en plats där också pappa kan kasta boll ibland. Buster är inte ännu i körskick.
En välsignad sommar till dig!
Vesa
Förbönslista
För ett förenat rauhansana
För predikanter och prästers broderskap
För ett fritt ords förkunnande
För alla sommarmöten
Juni (Ryssland och Estlands resorna blev inställda, så jag fick tid till att förbereda undervisnings serier om katekesen)
Perusta tidningens predikoanalys
Rauhansana skrivelse
Helsingfors 27.-28.6. sammankomst och nattvardskyrka
12.7. Anetjärvi
17.-19.7. Ylivieska suvijuhlat
21.-31.7. kesäloma
1.-2.8. Himango
7.-9.8. Kållby
15.-16.8.Oulu sommarmötet
16.8. gudstjänst ,Oulu
Luther-resa.
Resan är flyttad till våren 2010.
Resans pris försöker vi också få ner.
Gruppstorlek 20 pers.
Vesa Pöyhtäri
044-2175410
vpoyhtari@hotmail.com
___________________________________________
Om ekonomi
Missionsringen har för tillfället ca. 200 medlemmar. Vi önskar bli minst 250 medlemmar, och kunna samla in 4000-5000 euro i månaden, på detta sätt skulle även pengar lämnas över för verksamheten. Arbetstagarens sociala kostnader är stora i Finland, den största delen av lönen går till staten såsom pensionsavgifter osv. Höstens löner har vi kunnat betala. Ett tack till Herren!
På vilket sätt kan jag ge?Om det är möjligt, kan du före den 15 varje månad betala in en summa. Storleken bestämmer du själv.
Konto: Innehavare: LFF rf./ Pöyhtäris stödgrupp
Kontonr. 106530-223499
Ref. nr. 13
Låt banken sköta din månadssumma- gör en betalnings överenskommelse
Banken betalar automatiskt varje månad till kontot den summan som du vill bidraga med. Eller så besöker du banken personligen och ber dem sätt in en önskad summa till kontot.
Vesas stödgrupp
”Nåd vare med eder och frid ifrån Gud, vår Fader, och Herren Jesus Kristus. Jag tackar min Gud, så ofta jag tänker på eder, i det jag alltid i alla mina böner med glädje beder för eder alla. Jag tackar honom för att I, allt ifrån första dagen intill nu, haven deltagit i arbetet för evangelium. Och jag har den tillförsikten, att han som i eder har begynt ett gott verk, han skall ock fullborda det, intill Kristi Jesu dag. Och det är ju rätt och tillbörligt att jag tänker så om eder alla, eftersom jag, både när jag ligger i bojor, och när jag försvarar och befäster evangelium, har eder i mitt hjärta såsom alla med mig delaktiga i nåden. Ty Gud är mitt vittne, han vet huru jag längtar efter eder alla med Kristi Jesu kärlek.” (Fil. 1:2-8)
Paulus skriver till filippnerna ”ett glädje brev” som fånge och väntande på domen. Gäster fick han ta emot , men en vakt var alltid med. Endel kristna skämdes över Paulus sociala ställning som dömd, och höll ingen kontakt med honom, andra igen såg verklighets bilden och ”skämdes inte för bojor”.
Glädje brevet har något viktigt att säga oss. Paulus blev inte dyster till sinnet, han dramatiserade inte sitt tillstånd. Han förhåll sig trots allt öppen och fri.Han talade om sitt fångenskap liksom att det hörde till apostlaämbetet. Han skämdes inte över sina bojor, utan höll det för värdefullt att på ett sådant sätt vittna om Kristus. Kristus namnet var kärt för honom, det förkunnade han även som fånge. Paulus är för oss det bästa exempel när det gäller Guds storhet och hans speciella arbetssätt när det gäller att föra ut ordet! Gud råder även mitt ibland sina fiender.
Min egen ”fängelsetid” är nu på halvvägs. Det första året av min två års tjänsteledig är snart tillända. Jag hade ingen annan möjlighet än att lämna på tjänsteledighet. No inte kan man jämföra min dom med Paulus. Jag har inte blivit utestängd från kyrkans predikostolar eller från att uttföra heliga förättningar. Från Paulus togs predikostolen bort, men Gud gav honom en ännu större predikostol. Under detta år har jag fått tjäna Golgatas Herre på ett mycket speciellt sätt. Tidigare var jag en församlingspräst och mitt verksamhetsområde som kaplan i Kaukovainio var smalt. Nu är mitt verksamhetsområde från Ishavet till Europas fastland. Uppgifterna är ändå rätt så samma som tidigare, predikningar, sammankomster, gudstjänster, barn- och åldringars läger, bibeltimmar, skriftskola, katekesskola, sakramentsförvaltning, själavård, hembesök osv. Inför Gud kan jag ingenting annat än förundra mig över hans vägledning, och tacka honom för LFF:s broderliga erbjudande att sköta om missionsringens konto.
Kvinnoprästfrågan, och nu också homofrågan, gör att kristna har det svårt att leva ett lugnt gudstjänstliv. Om man inte vill ha en kvinnopräst som herde eller präster som godkänner kvinnoprästerskapet och kyrkans homo-undervisning, så lämnas inte många möjligheter i vår kyrka. På många platser, speciellt i norra finland finns ingen plats för oro, men i större städer och speciellt i Södra-Finland är situationen en helt annan. Be för dessa systrar och bröder som lever på dessa orter.
I Finlands evl.kyrka finns det kvinnopräster och präster som godkänner homo-par. Vi får möta dem ärligt som värdefulla människor, utan att ändå godkänna deras beslut och bibelsyn. På detta sätt var det i Karjasilta församling. Vi kunde glatt äta och dricka kaffe tillsammans. Ibland diskuterade vi bibelfrågan och jag uppmanade dem samt bjöd dem även till Paulus synodens kyrkodagar. På gudstjänster, sammankomster och skriftskolor var jag alltid utan kvinnopräster, men ändå mötte jag dem med vänlighet.
Gud vet, om min plats längre är att tjäna som herde i lokalförsamlingen. Själv ser jag ingen möjlighet till detta i denna situation som jag nu befinner mig i. Om jag återvänder, tas min rätt att tjäna som präst i evl. kyrka snart bort. Gud kan ändå ändra situationen. Detta är även ett böneämne.
Nyheter hemifrån
Barnen har slutat skolan och fått sitt efterlängtade sommarlov. De större barnen var i Bosund på pingstmötet och lämnade dit för en vecka för att träffa kusinerna. Dom har redan varit med mommo och moffa till ”skärä” för att sova natten där och fiska (tack Alf och Inga!). Sådana här barndomsminnen är härliga. Hanna har också ett läger i Jakobstad för kommande konfirmander, hon är redan så stor!
Med de mindre barnen är vi hemma och gör bara mindre resor. Vi åkte inte till Bosund med Mirjam för den kalla blåsten och stora folkmängdens skull. Vi hörde på talen från mötet genom datorn. Mirjam utvecklas och mår bra nu. Tack för era förböner.
Karita har gjort trädgården i skick. Vi köpte vinterhärdiga klätterrosor att skugga vårt kaffebord i trädgården, morötterna och salladen är sådda och såklart några potatisbänkar. Själv lyfte jag upp korgbollsställningen åt barnen, nu finns det en plats där också pappa kan kasta boll ibland. Buster är inte ännu i körskick.
En välsignad sommar till dig!
Vesa
Förbönslista
För ett förenat rauhansana
För predikanter och prästers broderskap
För ett fritt ords förkunnande
För alla sommarmöten
Juni (Ryssland och Estlands resorna blev inställda, så jag fick tid till att förbereda undervisnings serier om katekesen)
Perusta tidningens predikoanalys
Rauhansana skrivelse
Helsingfors 27.-28.6. sammankomst och nattvardskyrka
12.7. Anetjärvi
17.-19.7. Ylivieska suvijuhlat
21.-31.7. kesäloma
1.-2.8. Himango
7.-9.8. Kållby
15.-16.8.Oulu sommarmötet
16.8. gudstjänst ,Oulu
Luther-resa.
Resan är flyttad till våren 2010.
Resans pris försöker vi också få ner.
Gruppstorlek 20 pers.
Vesa Pöyhtäri
044-2175410
vpoyhtari@hotmail.com
___________________________________________
Om ekonomi
Missionsringen har för tillfället ca. 200 medlemmar. Vi önskar bli minst 250 medlemmar, och kunna samla in 4000-5000 euro i månaden, på detta sätt skulle även pengar lämnas över för verksamheten. Arbetstagarens sociala kostnader är stora i Finland, den största delen av lönen går till staten såsom pensionsavgifter osv. Höstens löner har vi kunnat betala. Ett tack till Herren!
På vilket sätt kan jag ge?Om det är möjligt, kan du före den 15 varje månad betala in en summa. Storleken bestämmer du själv.
Konto: Innehavare: LFF rf./ Pöyhtäris stödgrupp
Kontonr. 106530-223499
Ref. nr. 13
Låt banken sköta din månadssumma- gör en betalnings överenskommelse
Banken betalar automatiskt varje månad till kontot den summan som du vill bidraga med. Eller så besöker du banken personligen och ber dem sätt in en önskad summa till kontot.
Vesas stödgrupp
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Ystäväkirje 4/2009
Jumalan rauhaa!
”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.” (Fil. 1:2-7)
Paavali kirjoittaa filippiläiskirjeen ”ilon kirjeen” vangittuna ja odottaessaan tuomiota. Vieraita hän sai ottaa vastaan, mutta vartija oli aina läsnä. Toiset kristityt häpesivät Paavalin yhteiskunnallisesti tuomittua tilaa, eivätkä pitäneet yhteyttä, toiset taas näkivät asian todellisen tilan, ”eivätkä kahleitani hävenneet”.
Ilon kirjeellä on meille tärkeä opetus. Paavali ei vaipunut synkkyyteen, hän ei dramatisoinut tilaansa, vaan suhtautui siihen avoimesti ja vapaasti. Hän puhui vankeudestaan ikään kuin apostolin virkaan kuuluvana asiana. Hän ei hävennyt itsekään kahleitaan, vaan piti arvokkaana joutuessaan Kristuksen sanan tähden tun-nustamaan tälläkin tavalla. Kristuksen nimi oli hänen mielessään, sitä hän julisti vaikka vankeudellaankin. Paavali on meille paras esimerkki opettamaan Jumalan suuruutta ja hänen erikoisia työtapojaan hänen sanan-sa eteenpäinviemisessä! Jumala hallitsee vihollistensakin keskellä.
Minun oma ”vankeusaikani” on nyt puolivälissä. Ensimmäinen vuosi kaksivuotisesta virkavapaastani, johon minut ohjattiin tuomioiden uhkalla, on pian mennyt. No eihän se sellaista vankeutta ole minulla kuin Paava-lilla. Ei minulta ole myöskään suljettu kirkon saarnatuolia tai toimittamasta pyhiä toimituksia. Paavalilta otettiin saarnatuoli pois, mutta Jumala antoi hänelle suuremman saarnatuolin. Tämän vuoden aikana olen saanut palvella Golgatan Herraa aivan erityisellä tavalla. Aikaisemmin olin yhden seurakunnan palvelukses-sa ja toiminta-alueeni Kaukovainion kappalaisena oli suppea. Nyt alueeni ulottuu Jäämereltä Manner-Eurooppaan. Tehtävät ovat melko samat kuin ennen, saarnoja, jumalanpalveluksia, seuroja, lasten- ja van-hustenleirejä, raamattutunteja, rippikoulua, katekismuskoulua, sakramenttien hoitamista, sielunhoitoa, koti-käyntejä jne. Jumalan edessä en voi muuta kuin ihmetellä hänen johdatustaan, ja kiittää häntä LFF:n veljelli-sestä tarjouksesta huolehtia lähetysrenkaani tilistä.
Naispappeuskysymys, ja nyt myös homoparikysymys, tekevät kristitylle vaikeaksi elää rauhallista jumalan-palveluselämää. Jos ei halua itselleen paimeneksi naispappia tai lisäksi pappia, joka hyväksyy naispappeuden ja kirkon homo-opetuksen, ei jää paljon vaihtoehtoja tässä kirkossa. Monissa paikkakunnissa, etenkin Poh-joisessa, ei ole vielä hätää, mutta suuremmissa kaupungeissa ja Etelä-Suomessa tilanne on kokonaan toinen. Rukoilkaa näiden veljien ja sisarten puolesta, jotka elävät vaikeilla seuduilla, että he löytäisivät Raamatun mallin mukaisia jumalanpalveuksia lähettyviltään!
Suomen evl. kirkossa on naispappeja ja homoparit hyväksyviä pappeja. Voimme heitä reilusti kohdata Juma-lan luomina arvokkaina ihmisinä, tunnustamatta kuitenkaan heidän ratkaisuaan ja raamattunäkemystään. Tällaista se oli Karjasillan seurakunnassa. Me kävimme naispappien kanssa yhdessä syömässä, juttelimme hauskoja kahvihuoneessa ja pidimme kokouksia. Tietysti välillä taitoimme peistä Raamatusta, annoin heille kehotuksia ja kutsuin myös Paavalin synodin kirkkopäiville. Jumalanpalveluksissa, seuroissa ja rippikouluissa olin tietysti aina ilman naispappeja, mutta se ei merkinnyt ystävällisyydestä kieltäytymistä.
Jumala tietää, haluaako hän minun enää palaavan paikallisseurakuntaan paimeneksi. Itse en näe sitä tällaises-sa tilanteessa mahdolliseksi. Jos palaisin, menettäisin pian oikeuteni toimia pappina Suomen evl. kirkossa. Jumalan voi kuitenkin muuttaa tilanteita. Tämäkin on yksi rukousaihe.
Kotikuulumisia
Lapset on lopettaneet koulun ja kirmaisseet kesälaitumille. Nyt isot lapset olivat Bosundin seuroissa ja jäivät viikoksi serkkujensa luokse. Ovat jo käyneet mummun ja muffan kanssa mökillä kalastamassa ja aikovat olla yötäkin Pietarsaaren saaristossa (kiitos Alf ja Inga!). Tällaiset lapsuusmuistot ovat ihania. Tuntuu mukavalta. Hannalla on kesällä rippikouluun valmistava leiri Pietarsaaressa, hänkin on jo niin isä tyttö!
Pienempien kanssa olemme kotosalla ja käymme vain pienempiä reissuja. Emme lähteneet Bosundiin Mir-jamin kanssa, kun paikalla on niin paljon kansaa ja kylmä tuulinen ilma. Kuuntelimme seuroja kotona inter-netin välityksellä. Mirjam voi hyvin, kaikki on nyt niin hyvin kuin voi. Kiitos esirukouksista!
Karita on laittanut puutarhaa kuntoon. On taas ostettu talvenkestäviä köynnösruusuja varjostamaan kahvi-pöytäämme puutarhassa, laitettu porkkanaa ja eri salaatteja ja tietysti pottua parin kattilallisen verran. Minä nostin lapsille koripallotelineen ylös, nyt on paikka jossa isäkin saa välillä käydä heittelemässä palloa (kori-pallo on lempilajini). Busteria ei ole vielä pantu ajokuntoon.
Siunattua kesää sinulle
t. Vesa
Esirukouslista
Rauhansanalaisuuden yhtenäisyyden puolesta
Puhujien ja pappien tosi veljeyden puolesta
Vapaan Jumalan sanan saarnan puolesta
Kaikkien kesäseurojen puolesta
Nuorten uskossa kasvamisen puolesta
Kesäkuu (venäjän ja viron matkat peruuntuivat, joten sain hyvin aikaa valmistella opetussarjoja katekismuk-seen)
Perusta-lehden saarna-analyysi
Rauhan Sanan kirjoitukset
Helsinki 27.-28.6. seurat (puistopiknik) ja ehtoolliskirkko
Heinäkuu
12.7. Anetjärvi
17.-19.7. Ylivieska Suvijuhlat
21.-31.7. kesäloma
1.-2.8 Himanka
7.-9.8. Kållby
15.-16.8 Oulun kesäseurat.
16.8. sanajlp. Timoteusyhteisö, Oulu.
_____________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Lopullinen tavoitteemme on n. 250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suu-ria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihto-ehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä
”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.” (Fil. 1:2-7)
Paavali kirjoittaa filippiläiskirjeen ”ilon kirjeen” vangittuna ja odottaessaan tuomiota. Vieraita hän sai ottaa vastaan, mutta vartija oli aina läsnä. Toiset kristityt häpesivät Paavalin yhteiskunnallisesti tuomittua tilaa, eivätkä pitäneet yhteyttä, toiset taas näkivät asian todellisen tilan, ”eivätkä kahleitani hävenneet”.
Ilon kirjeellä on meille tärkeä opetus. Paavali ei vaipunut synkkyyteen, hän ei dramatisoinut tilaansa, vaan suhtautui siihen avoimesti ja vapaasti. Hän puhui vankeudestaan ikään kuin apostolin virkaan kuuluvana asiana. Hän ei hävennyt itsekään kahleitaan, vaan piti arvokkaana joutuessaan Kristuksen sanan tähden tun-nustamaan tälläkin tavalla. Kristuksen nimi oli hänen mielessään, sitä hän julisti vaikka vankeudellaankin. Paavali on meille paras esimerkki opettamaan Jumalan suuruutta ja hänen erikoisia työtapojaan hänen sanan-sa eteenpäinviemisessä! Jumala hallitsee vihollistensakin keskellä.
Minun oma ”vankeusaikani” on nyt puolivälissä. Ensimmäinen vuosi kaksivuotisesta virkavapaastani, johon minut ohjattiin tuomioiden uhkalla, on pian mennyt. No eihän se sellaista vankeutta ole minulla kuin Paava-lilla. Ei minulta ole myöskään suljettu kirkon saarnatuolia tai toimittamasta pyhiä toimituksia. Paavalilta otettiin saarnatuoli pois, mutta Jumala antoi hänelle suuremman saarnatuolin. Tämän vuoden aikana olen saanut palvella Golgatan Herraa aivan erityisellä tavalla. Aikaisemmin olin yhden seurakunnan palvelukses-sa ja toiminta-alueeni Kaukovainion kappalaisena oli suppea. Nyt alueeni ulottuu Jäämereltä Manner-Eurooppaan. Tehtävät ovat melko samat kuin ennen, saarnoja, jumalanpalveluksia, seuroja, lasten- ja van-hustenleirejä, raamattutunteja, rippikoulua, katekismuskoulua, sakramenttien hoitamista, sielunhoitoa, koti-käyntejä jne. Jumalan edessä en voi muuta kuin ihmetellä hänen johdatustaan, ja kiittää häntä LFF:n veljelli-sestä tarjouksesta huolehtia lähetysrenkaani tilistä.
Naispappeuskysymys, ja nyt myös homoparikysymys, tekevät kristitylle vaikeaksi elää rauhallista jumalan-palveluselämää. Jos ei halua itselleen paimeneksi naispappia tai lisäksi pappia, joka hyväksyy naispappeuden ja kirkon homo-opetuksen, ei jää paljon vaihtoehtoja tässä kirkossa. Monissa paikkakunnissa, etenkin Poh-joisessa, ei ole vielä hätää, mutta suuremmissa kaupungeissa ja Etelä-Suomessa tilanne on kokonaan toinen. Rukoilkaa näiden veljien ja sisarten puolesta, jotka elävät vaikeilla seuduilla, että he löytäisivät Raamatun mallin mukaisia jumalanpalveuksia lähettyviltään!
Suomen evl. kirkossa on naispappeja ja homoparit hyväksyviä pappeja. Voimme heitä reilusti kohdata Juma-lan luomina arvokkaina ihmisinä, tunnustamatta kuitenkaan heidän ratkaisuaan ja raamattunäkemystään. Tällaista se oli Karjasillan seurakunnassa. Me kävimme naispappien kanssa yhdessä syömässä, juttelimme hauskoja kahvihuoneessa ja pidimme kokouksia. Tietysti välillä taitoimme peistä Raamatusta, annoin heille kehotuksia ja kutsuin myös Paavalin synodin kirkkopäiville. Jumalanpalveluksissa, seuroissa ja rippikouluissa olin tietysti aina ilman naispappeja, mutta se ei merkinnyt ystävällisyydestä kieltäytymistä.
Jumala tietää, haluaako hän minun enää palaavan paikallisseurakuntaan paimeneksi. Itse en näe sitä tällaises-sa tilanteessa mahdolliseksi. Jos palaisin, menettäisin pian oikeuteni toimia pappina Suomen evl. kirkossa. Jumalan voi kuitenkin muuttaa tilanteita. Tämäkin on yksi rukousaihe.
Kotikuulumisia
Lapset on lopettaneet koulun ja kirmaisseet kesälaitumille. Nyt isot lapset olivat Bosundin seuroissa ja jäivät viikoksi serkkujensa luokse. Ovat jo käyneet mummun ja muffan kanssa mökillä kalastamassa ja aikovat olla yötäkin Pietarsaaren saaristossa (kiitos Alf ja Inga!). Tällaiset lapsuusmuistot ovat ihania. Tuntuu mukavalta. Hannalla on kesällä rippikouluun valmistava leiri Pietarsaaressa, hänkin on jo niin isä tyttö!
Pienempien kanssa olemme kotosalla ja käymme vain pienempiä reissuja. Emme lähteneet Bosundiin Mir-jamin kanssa, kun paikalla on niin paljon kansaa ja kylmä tuulinen ilma. Kuuntelimme seuroja kotona inter-netin välityksellä. Mirjam voi hyvin, kaikki on nyt niin hyvin kuin voi. Kiitos esirukouksista!
Karita on laittanut puutarhaa kuntoon. On taas ostettu talvenkestäviä köynnösruusuja varjostamaan kahvi-pöytäämme puutarhassa, laitettu porkkanaa ja eri salaatteja ja tietysti pottua parin kattilallisen verran. Minä nostin lapsille koripallotelineen ylös, nyt on paikka jossa isäkin saa välillä käydä heittelemässä palloa (kori-pallo on lempilajini). Busteria ei ole vielä pantu ajokuntoon.
Siunattua kesää sinulle
t. Vesa
Esirukouslista
Rauhansanalaisuuden yhtenäisyyden puolesta
Puhujien ja pappien tosi veljeyden puolesta
Vapaan Jumalan sanan saarnan puolesta
Kaikkien kesäseurojen puolesta
Nuorten uskossa kasvamisen puolesta
Kesäkuu (venäjän ja viron matkat peruuntuivat, joten sain hyvin aikaa valmistella opetussarjoja katekismuk-seen)
Perusta-lehden saarna-analyysi
Rauhan Sanan kirjoitukset
Helsinki 27.-28.6. seurat (puistopiknik) ja ehtoolliskirkko
Heinäkuu
12.7. Anetjärvi
17.-19.7. Ylivieska Suvijuhlat
21.-31.7. kesäloma
1.-2.8 Himanka
7.-9.8. Kållby
15.-16.8 Oulun kesäseurat.
16.8. sanajlp. Timoteusyhteisö, Oulu.
_____________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Lopullinen tavoitteemme on n. 250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suu-ria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihto-ehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Jari Rankinen vastaa John Vikströmille
Koska netti-Kotimaa päätty pian, otin talteen pastori Jari Rankisen kirjoituksen naispappeudesta, jolla hän vastasi John Vikstormin esittämiin syytöksiin. John Vikström on tahtonut, että perinteisen virkateologian edustajat perusteleisivat väitteensä. Tämä Vikströmin pyyntö kuulostaaa kummalliselta, sillä pian 30 vuotta on ollut myynnissä Herran käsky-teos, jossa vastataan virkateologiaa koskeviin kysymyksiin. Samaisessa nettilehdessä on myös pitkäaikaisen ja arvostetun kirkollisen vaikuttajan lähetyssaarnaaja/pastori TT Anssi Simojoen kirjoitus Vikströmin kirjoitukseen.
Ajatuksia piispan artikkelista II
Emerituspiispa John Vikström on viime vuosina useampaan otteeseen pyrkinyt perustelemaan, miksi naispappeus on oikea ratkaisu, ja osoittamaan sen torjujien perustelut vääriksi. Hän on yrittänyt saada naispappeuden torjujat yhteistyöhön naispastoreiden kanssa. Viimeksi hän on tehnyt tämän kahdessa vasta julkaistussa Kotimaan verkkolehden kirjoituksessa. Hänen perustelunsa eivät vakuuta minua.
John Vikström on sitä mieltä, että mikäli torjuu naispappeuden, täytyy kieltää naisia myös toimimasta seurakunnan luottamushenkilöinä ja yhteiskunnan merkittävinä vaikuttajina. Tai pitäisi perua naisten äänioikeus kirkollisissa vaaleissa ja mahdollisuus toimia kanttorina. Piispa ajattelee, että Uusi testamentti kieltää naisilta myös nämä tehtävät ja oikeudet. Jos vetoaa Uuteen testamenttiin, kun on kyse naispappeudesta, Vikströmin mielestä tulee olla johdonmukainen ja evätä naisilta paljon muutakin. Pitäisi yrittää rakentaa maailma, jota ei enää ole ja jota tuskin kukaan haluaa. Piispan pyrkimys lienee osoittaa, että naispappeuden torjuminen Raamattuun vedoten on nykymaailmassa mahdotonta. Tai se on samantapaista kuin mihin talebanit pyrkivät Afganistanissa.
Nämä piispan väitteet eivät mielestäni tee oikeutta Uudelle testamentille. Se ei kiellä naisia toimimasta yhteiskunnassa vastuullisissa tehtävissä. Uuden testamentin aikana oli naisia – ilmeisesti myös kristittyjen joukossa – jotka olivat merkittävissä asemissa liikemaailmassa ja yhteiskunnassa. Uusi testamentti ei sano, ettei näin saisi olla. Uusi testamentti ei kiellä naisia toimimasta ja kantamasta vastuuta seurakunnassa. Roomalaiskirjeessä mainitaan Foibe - nainen - joka toimi seurakunnan diakonina. Uudessa testamentissa kerrotaan muistakin naisista, joilla oli tärkeitä tehtäviä seurakunnissa. Apostolien kirjeissä kehotetaan kaikkia Jumalan omia – myös naisia – julistamaan Jumalan suuria tekoja ja palvelemaan Kristuksen kirkkoa.
* * * * *
Sen rajauksen Uusi testamentti näyttää tekevän, että seurakunnan paimenen tehtävä kuuluu miehille. Uuden testamentin ajan seurakunnissa naiset eivät toimineet paimenina. Uusi testamentti kieltää naisia puhumasta tai opettamasta jumalanpalveluksissa (1 Kor 14 ja 1 Tim 2). Tämä on seurakunnan paimenen tehtävä, ja paimenen tulee olla mies.
Luterilaisen uskon mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje. Jos Raamattu torjuu naispappeuden, eikö luterilaisen kristityn tule olla samaa mieltä? Jos Raamatun äärellä herää epäilyksiä, onko naisten vihkiminen paimeneksi Jumalan tahdon mukaista, eikö tilaa kirkossa pitäisi olla myös niille, joita naispappeus epäilyttää? Vikström kirjoittaa, että naispappeuden torjujat tuovat luterilaiseen kirkkoon uutuuksia, jotka ovat luterilaiselle uskolle vieraita. Ehkä jotkut tekevät näin. Useimmat naispappeuden torjujat eivät perustele käsitystään jollakin uutuudella tai luterilaisuudelle vieraalla opetuksella. Kyse on siitä, että halutaan kuunnella ja totella Raamattua. Vikström ei osoita Raamatusta perusteluja naispappeudelle. Muutkaan eivät ole osoittaneet niitä. Juuri siksi kaikki eivät ole vakuuttuneita, että naisten vihkiminen pastoreiksi on Jumalan tahto.
Uuden testamentin käskyt ja kiellot eivät ole mennyttä maailmaa. Edelleen niissä puhuu hän, joka tietää parhaiten, miten meidän tulee elää ja toimia.
* * * * *
Jos on sitä mieltä, että naisen toimiminen pastorina on vastoin Jumalan tahtoa, eikö johdonmukainen seuraus tästä ole, ettei toimita jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa? Juuri jumalanpalveluksessa seurakunnan paimen toteuttaa tehtäväänsä. Toimittamalla jumalanpalveluksen yhdessä naispastorin kanssa antaisin tukeni sille, että nainen toimii tehtävässä, jossa hänen ei tulisi olla.
* * * * *
Vikström antaa naispappeuden torjujista kuvan, että he ovat epäjohdonmukaisia. He hyväksyvät, että nainen saarnaa jumalanpalveluksessa lehtorina mutta pastorina hän ei saa sitä tehdä. Vikströmille tuskin on uusi asia, että hyvin monet naispappeuden torjujat eivät hyväksy lehtorin saarnaamista, koska Uusi testamentti kieltää naisia opettamasta jumalanpalveluksessa.
Lehtorin virkaa kehitettiin kirkossamme pitkään siten, että niin raivattiin tietä naispappeudelle. Lehtorin virkaan liitettiin tehtäviä, jotka ovat pastorin tehtäviä. Ja lopulta voitiin sanoa, että lehtorin viran oikeudet ja velvollisuudet ovat liki samat kuin pastorin; on kummallista, jos naisten annetaan toimia lehtorina mutta ei pastorina. Jotkut ovatkin kehuneet pitkäjännitteisestä ja ovelasta työstä niitä, jotka tahtoivat naispappeuden kirkkoomme. Lehtorin virka tulisi säilyttää, uusia virkoja tulisi perustaa seurakuntiin ja tätä virkaa tulisi kehittää niiden opetusten mukaisesti, jotka löydämme Uudesta testamentista.
* * * * *
Vikström kirjoittaa naispappeuden hyväksymisen olevan seurausta siitä, että naisilla on nyt edellytykset seistä omilla jaloillaan, selviytyä omin päin eivätkä he enää tarvitse holhousta. Tarkoittaako emerituspiispa naispappeuden torjujien olevan sitä mieltä, etteivät naiset pysty ajattelemaan omin päin ja he ovat holhouksen tarpeessa? Tällaiset käsitykset ovat tuntemilleni naispappeuden torjujille vieraita. Tällaiset vihjaukset eivät innosta rakentavaan keskusteluun.
Niillä perusteluilla, joita Vikström käyttää, voidaan sivuuttaa yksi ja toinen Raamatun selvä opetus - esimerkiksi Raamatun kielto elää homoseksuaalisessa suhteessa, käsky olla aviopuolisolleen uskollinen tai Uuden testamentin opetus, että Kristus on ainoa tie Jumalan luo. Tästäkään syystä piispan perustelut eivät vakuuta. Haluan olla kestävällä perustalla. En halua lähteä tielle, josta en tiedä, minne se johtaa. Kestävä perusta on Jumalan muuttumaton sana.
Jari Rankinen, netti-Kotimaa 1.6.2009.
Ajatuksia piispan artikkelista II
Emerituspiispa John Vikström on viime vuosina useampaan otteeseen pyrkinyt perustelemaan, miksi naispappeus on oikea ratkaisu, ja osoittamaan sen torjujien perustelut vääriksi. Hän on yrittänyt saada naispappeuden torjujat yhteistyöhön naispastoreiden kanssa. Viimeksi hän on tehnyt tämän kahdessa vasta julkaistussa Kotimaan verkkolehden kirjoituksessa. Hänen perustelunsa eivät vakuuta minua.
John Vikström on sitä mieltä, että mikäli torjuu naispappeuden, täytyy kieltää naisia myös toimimasta seurakunnan luottamushenkilöinä ja yhteiskunnan merkittävinä vaikuttajina. Tai pitäisi perua naisten äänioikeus kirkollisissa vaaleissa ja mahdollisuus toimia kanttorina. Piispa ajattelee, että Uusi testamentti kieltää naisilta myös nämä tehtävät ja oikeudet. Jos vetoaa Uuteen testamenttiin, kun on kyse naispappeudesta, Vikströmin mielestä tulee olla johdonmukainen ja evätä naisilta paljon muutakin. Pitäisi yrittää rakentaa maailma, jota ei enää ole ja jota tuskin kukaan haluaa. Piispan pyrkimys lienee osoittaa, että naispappeuden torjuminen Raamattuun vedoten on nykymaailmassa mahdotonta. Tai se on samantapaista kuin mihin talebanit pyrkivät Afganistanissa.
Nämä piispan väitteet eivät mielestäni tee oikeutta Uudelle testamentille. Se ei kiellä naisia toimimasta yhteiskunnassa vastuullisissa tehtävissä. Uuden testamentin aikana oli naisia – ilmeisesti myös kristittyjen joukossa – jotka olivat merkittävissä asemissa liikemaailmassa ja yhteiskunnassa. Uusi testamentti ei sano, ettei näin saisi olla. Uusi testamentti ei kiellä naisia toimimasta ja kantamasta vastuuta seurakunnassa. Roomalaiskirjeessä mainitaan Foibe - nainen - joka toimi seurakunnan diakonina. Uudessa testamentissa kerrotaan muistakin naisista, joilla oli tärkeitä tehtäviä seurakunnissa. Apostolien kirjeissä kehotetaan kaikkia Jumalan omia – myös naisia – julistamaan Jumalan suuria tekoja ja palvelemaan Kristuksen kirkkoa.
* * * * *
Sen rajauksen Uusi testamentti näyttää tekevän, että seurakunnan paimenen tehtävä kuuluu miehille. Uuden testamentin ajan seurakunnissa naiset eivät toimineet paimenina. Uusi testamentti kieltää naisia puhumasta tai opettamasta jumalanpalveluksissa (1 Kor 14 ja 1 Tim 2). Tämä on seurakunnan paimenen tehtävä, ja paimenen tulee olla mies.
Luterilaisen uskon mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje. Jos Raamattu torjuu naispappeuden, eikö luterilaisen kristityn tule olla samaa mieltä? Jos Raamatun äärellä herää epäilyksiä, onko naisten vihkiminen paimeneksi Jumalan tahdon mukaista, eikö tilaa kirkossa pitäisi olla myös niille, joita naispappeus epäilyttää? Vikström kirjoittaa, että naispappeuden torjujat tuovat luterilaiseen kirkkoon uutuuksia, jotka ovat luterilaiselle uskolle vieraita. Ehkä jotkut tekevät näin. Useimmat naispappeuden torjujat eivät perustele käsitystään jollakin uutuudella tai luterilaisuudelle vieraalla opetuksella. Kyse on siitä, että halutaan kuunnella ja totella Raamattua. Vikström ei osoita Raamatusta perusteluja naispappeudelle. Muutkaan eivät ole osoittaneet niitä. Juuri siksi kaikki eivät ole vakuuttuneita, että naisten vihkiminen pastoreiksi on Jumalan tahto.
Uuden testamentin käskyt ja kiellot eivät ole mennyttä maailmaa. Edelleen niissä puhuu hän, joka tietää parhaiten, miten meidän tulee elää ja toimia.
* * * * *
Jos on sitä mieltä, että naisen toimiminen pastorina on vastoin Jumalan tahtoa, eikö johdonmukainen seuraus tästä ole, ettei toimita jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa? Juuri jumalanpalveluksessa seurakunnan paimen toteuttaa tehtäväänsä. Toimittamalla jumalanpalveluksen yhdessä naispastorin kanssa antaisin tukeni sille, että nainen toimii tehtävässä, jossa hänen ei tulisi olla.
* * * * *
Vikström antaa naispappeuden torjujista kuvan, että he ovat epäjohdonmukaisia. He hyväksyvät, että nainen saarnaa jumalanpalveluksessa lehtorina mutta pastorina hän ei saa sitä tehdä. Vikströmille tuskin on uusi asia, että hyvin monet naispappeuden torjujat eivät hyväksy lehtorin saarnaamista, koska Uusi testamentti kieltää naisia opettamasta jumalanpalveluksessa.
Lehtorin virkaa kehitettiin kirkossamme pitkään siten, että niin raivattiin tietä naispappeudelle. Lehtorin virkaan liitettiin tehtäviä, jotka ovat pastorin tehtäviä. Ja lopulta voitiin sanoa, että lehtorin viran oikeudet ja velvollisuudet ovat liki samat kuin pastorin; on kummallista, jos naisten annetaan toimia lehtorina mutta ei pastorina. Jotkut ovatkin kehuneet pitkäjännitteisestä ja ovelasta työstä niitä, jotka tahtoivat naispappeuden kirkkoomme. Lehtorin virka tulisi säilyttää, uusia virkoja tulisi perustaa seurakuntiin ja tätä virkaa tulisi kehittää niiden opetusten mukaisesti, jotka löydämme Uudesta testamentista.
* * * * *
Vikström kirjoittaa naispappeuden hyväksymisen olevan seurausta siitä, että naisilla on nyt edellytykset seistä omilla jaloillaan, selviytyä omin päin eivätkä he enää tarvitse holhousta. Tarkoittaako emerituspiispa naispappeuden torjujien olevan sitä mieltä, etteivät naiset pysty ajattelemaan omin päin ja he ovat holhouksen tarpeessa? Tällaiset käsitykset ovat tuntemilleni naispappeuden torjujille vieraita. Tällaiset vihjaukset eivät innosta rakentavaan keskusteluun.
Niillä perusteluilla, joita Vikström käyttää, voidaan sivuuttaa yksi ja toinen Raamatun selvä opetus - esimerkiksi Raamatun kielto elää homoseksuaalisessa suhteessa, käsky olla aviopuolisolleen uskollinen tai Uuden testamentin opetus, että Kristus on ainoa tie Jumalan luo. Tästäkään syystä piispan perustelut eivät vakuuta. Haluan olla kestävällä perustalla. En halua lähteä tielle, josta en tiedä, minne se johtaa. Kestävä perusta on Jumalan muuttumaton sana.
Jari Rankinen, netti-Kotimaa 1.6.2009.
Evoluutiokeskusteluun hyvä pointti
Pitkäaikainen ja tunnustettu evoluutiokriitikko, lääkäri Pekka Reinikainen, kirjoittaa TV7-lehdessä...
Miksi elämän koneisto ei voi "kehittyä" vaan se on välttämättä luotava nopeasti
Vastaus ei perustu teologiaan vaan siihen, mitä biokemiasta, fysiologiasta ja anatomiasta tiedetään.
Biokemia on osoittanut sekä kätytännön kokoessa että teoriassa sen, että solua ei synny eikä edes teoriassa voi syntyä itsestään.On toki paljon erilaisia taronoita ja teorioita elämän synnystä savikiteissä, RNA-maailmoissa ym. Yhteistä niille on, että ne eivät toimi.
Mitään "yksinkertaisia" soluja ei ole olemassa.
Väite on myytti, jolla solun "kemiallista evoluutiota" yritetään perustella. On vain erilaisia ja erikokoisia soluja, joista jokainen on huipputehokas ja itse itsensä automaattisesti koioiva aineenvaihduntakone.
Luomakunta on koknaisuus, missä jokaiselle syntyvälle tuotteelle on suunniteltu kierrätysjärjestelmä. Mikäli näin ei olisi, maailma hukkuisi jätteisiin.
Näin siis Pekka Reinikainen.
Kaikessa keskusteluissa on tarkoin pidettävä erillään tosiasiat ja teoriat. Tiede rakentuu teorioille, joita pyritään vahvistamaan tosiasioilla "empiirisesti". Joskus vaan "mopo karkaa" ja teoriat ajavat todisteiden edelle. Käy kuten joskus 1800-luvun englantilaisessa tutkimusmatkailijoiden klubissa, kun eräs Keski-Afrikassa käynyt todisti vuoren varmasti nähneensä keskellä päiväntasaajan Afrikkaa lunta Kilimandjaro-vuorella. Toverit eivät uskoneet, koska teoria päiväntasaajan lämpimyydestä oli niin vahva. Miehelle väitteisiin vastattiin vain että "sen pahempi tosiasioille".
Usko luoja-Jumalaan ja tieteelliset teoriat ovat molemmat "samalla tasolla". Molemmat perustuvat uskoon ja uskomuslauseisiin. Henkilökohtaisesi minun on vain sanottava, että minulle ei riitä uskoa uskomaan, että tämä kaikki hieno ja suunniteltu olisi vain sattumaa. Paljon vähemmän uskoa tarvitsen siihen, että uskon Jumalan suunnitelleen ja luoneen tämän kaiken.
Miksi elämän koneisto ei voi "kehittyä" vaan se on välttämättä luotava nopeasti
Vastaus ei perustu teologiaan vaan siihen, mitä biokemiasta, fysiologiasta ja anatomiasta tiedetään.
Biokemia on osoittanut sekä kätytännön kokoessa että teoriassa sen, että solua ei synny eikä edes teoriassa voi syntyä itsestään.On toki paljon erilaisia taronoita ja teorioita elämän synnystä savikiteissä, RNA-maailmoissa ym. Yhteistä niille on, että ne eivät toimi.
Mitään "yksinkertaisia" soluja ei ole olemassa.
Väite on myytti, jolla solun "kemiallista evoluutiota" yritetään perustella. On vain erilaisia ja erikokoisia soluja, joista jokainen on huipputehokas ja itse itsensä automaattisesti koioiva aineenvaihduntakone.
Luomakunta on koknaisuus, missä jokaiselle syntyvälle tuotteelle on suunniteltu kierrätysjärjestelmä. Mikäli näin ei olisi, maailma hukkuisi jätteisiin.
Näin siis Pekka Reinikainen.
Kaikessa keskusteluissa on tarkoin pidettävä erillään tosiasiat ja teoriat. Tiede rakentuu teorioille, joita pyritään vahvistamaan tosiasioilla "empiirisesti". Joskus vaan "mopo karkaa" ja teoriat ajavat todisteiden edelle. Käy kuten joskus 1800-luvun englantilaisessa tutkimusmatkailijoiden klubissa, kun eräs Keski-Afrikassa käynyt todisti vuoren varmasti nähneensä keskellä päiväntasaajan Afrikkaa lunta Kilimandjaro-vuorella. Toverit eivät uskoneet, koska teoria päiväntasaajan lämpimyydestä oli niin vahva. Miehelle väitteisiin vastattiin vain että "sen pahempi tosiasioille".
Usko luoja-Jumalaan ja tieteelliset teoriat ovat molemmat "samalla tasolla". Molemmat perustuvat uskoon ja uskomuslauseisiin. Henkilökohtaisesi minun on vain sanottava, että minulle ei riitä uskoa uskomaan, että tämä kaikki hieno ja suunniteltu olisi vain sattumaa. Paljon vähemmän uskoa tarvitsen siihen, että uskon Jumalan suunnitelleen ja luoneen tämän kaiken.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)