keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Ystäväkirje 4/2009

Jumalan rauhaa!
”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.” (Fil. 1:2-7)

Paavali kirjoittaa filippiläiskirjeen ”ilon kirjeen” vangittuna ja odottaessaan tuomiota. Vieraita hän sai ottaa vastaan, mutta vartija oli aina läsnä. Toiset kristityt häpesivät Paavalin yhteiskunnallisesti tuomittua tilaa, eivätkä pitäneet yhteyttä, toiset taas näkivät asian todellisen tilan, ”eivätkä kahleitani hävenneet”.

Ilon kirjeellä on meille tärkeä opetus. Paavali ei vaipunut synkkyyteen, hän ei dramatisoinut tilaansa, vaan suhtautui siihen avoimesti ja vapaasti. Hän puhui vankeudestaan ikään kuin apostolin virkaan kuuluvana asiana. Hän ei hävennyt itsekään kahleitaan, vaan piti arvokkaana joutuessaan Kristuksen sanan tähden tun-nustamaan tälläkin tavalla. Kristuksen nimi oli hänen mielessään, sitä hän julisti vaikka vankeudellaankin. Paavali on meille paras esimerkki opettamaan Jumalan suuruutta ja hänen erikoisia työtapojaan hänen sanan-sa eteenpäinviemisessä! Jumala hallitsee vihollistensakin keskellä.

Minun oma ”vankeusaikani” on nyt puolivälissä. Ensimmäinen vuosi kaksivuotisesta virkavapaastani, johon minut ohjattiin tuomioiden uhkalla, on pian mennyt. No eihän se sellaista vankeutta ole minulla kuin Paava-lilla. Ei minulta ole myöskään suljettu kirkon saarnatuolia tai toimittamasta pyhiä toimituksia. Paavalilta otettiin saarnatuoli pois, mutta Jumala antoi hänelle suuremman saarnatuolin. Tämän vuoden aikana olen saanut palvella Golgatan Herraa aivan erityisellä tavalla. Aikaisemmin olin yhden seurakunnan palvelukses-sa ja toiminta-alueeni Kaukovainion kappalaisena oli suppea. Nyt alueeni ulottuu Jäämereltä Manner-Eurooppaan. Tehtävät ovat melko samat kuin ennen, saarnoja, jumalanpalveluksia, seuroja, lasten- ja van-hustenleirejä, raamattutunteja, rippikoulua, katekismuskoulua, sakramenttien hoitamista, sielunhoitoa, koti-käyntejä jne. Jumalan edessä en voi muuta kuin ihmetellä hänen johdatustaan, ja kiittää häntä LFF:n veljelli-sestä tarjouksesta huolehtia lähetysrenkaani tilistä.

Naispappeuskysymys, ja nyt myös homoparikysymys, tekevät kristitylle vaikeaksi elää rauhallista jumalan-palveluselämää. Jos ei halua itselleen paimeneksi naispappia tai lisäksi pappia, joka hyväksyy naispappeuden ja kirkon homo-opetuksen, ei jää paljon vaihtoehtoja tässä kirkossa. Monissa paikkakunnissa, etenkin Poh-joisessa, ei ole vielä hätää, mutta suuremmissa kaupungeissa ja Etelä-Suomessa tilanne on kokonaan toinen. Rukoilkaa näiden veljien ja sisarten puolesta, jotka elävät vaikeilla seuduilla, että he löytäisivät Raamatun mallin mukaisia jumalanpalveuksia lähettyviltään!

Suomen evl. kirkossa on naispappeja ja homoparit hyväksyviä pappeja. Voimme heitä reilusti kohdata Juma-lan luomina arvokkaina ihmisinä, tunnustamatta kuitenkaan heidän ratkaisuaan ja raamattunäkemystään. Tällaista se oli Karjasillan seurakunnassa. Me kävimme naispappien kanssa yhdessä syömässä, juttelimme hauskoja kahvihuoneessa ja pidimme kokouksia. Tietysti välillä taitoimme peistä Raamatusta, annoin heille kehotuksia ja kutsuin myös Paavalin synodin kirkkopäiville. Jumalanpalveluksissa, seuroissa ja rippikouluissa olin tietysti aina ilman naispappeja, mutta se ei merkinnyt ystävällisyydestä kieltäytymistä.

Jumala tietää, haluaako hän minun enää palaavan paikallisseurakuntaan paimeneksi. Itse en näe sitä tällaises-sa tilanteessa mahdolliseksi. Jos palaisin, menettäisin pian oikeuteni toimia pappina Suomen evl. kirkossa. Jumalan voi kuitenkin muuttaa tilanteita. Tämäkin on yksi rukousaihe.

Kotikuulumisia
Lapset on lopettaneet koulun ja kirmaisseet kesälaitumille. Nyt isot lapset olivat Bosundin seuroissa ja jäivät viikoksi serkkujensa luokse. Ovat jo käyneet mummun ja muffan kanssa mökillä kalastamassa ja aikovat olla yötäkin Pietarsaaren saaristossa (kiitos Alf ja Inga!). Tällaiset lapsuusmuistot ovat ihania. Tuntuu mukavalta. Hannalla on kesällä rippikouluun valmistava leiri Pietarsaaressa, hänkin on jo niin isä tyttö!

Pienempien kanssa olemme kotosalla ja käymme vain pienempiä reissuja. Emme lähteneet Bosundiin Mir-jamin kanssa, kun paikalla on niin paljon kansaa ja kylmä tuulinen ilma. Kuuntelimme seuroja kotona inter-netin välityksellä. Mirjam voi hyvin, kaikki on nyt niin hyvin kuin voi. Kiitos esirukouksista!

Karita on laittanut puutarhaa kuntoon. On taas ostettu talvenkestäviä köynnösruusuja varjostamaan kahvi-pöytäämme puutarhassa, laitettu porkkanaa ja eri salaatteja ja tietysti pottua parin kattilallisen verran. Minä nostin lapsille koripallotelineen ylös, nyt on paikka jossa isäkin saa välillä käydä heittelemässä palloa (kori-pallo on lempilajini). Busteria ei ole vielä pantu ajokuntoon.

Siunattua kesää sinulle
t. Vesa

Esirukouslista
Rauhansanalaisuuden yhtenäisyyden puolesta
Puhujien ja pappien tosi veljeyden puolesta
Vapaan Jumalan sanan saarnan puolesta
Kaikkien kesäseurojen puolesta
Nuorten uskossa kasvamisen puolesta
Kesäkuu (venäjän ja viron matkat peruuntuivat, joten sain hyvin aikaa valmistella opetussarjoja katekismuk-seen)
Perusta-lehden saarna-analyysi
Rauhan Sanan kirjoitukset
Helsinki 27.-28.6. seurat (puistopiknik) ja ehtoolliskirkko
Heinäkuu
12.7. Anetjärvi
17.-19.7. Ylivieska Suvijuhlat
21.-31.7. kesäloma
1.-2.8 Himanka
7.-9.8. Kållby
15.-16.8 Oulun kesäseurat.
16.8. sanajlp. Timoteusyhteisö, Oulu.
_____________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Lopullinen tavoitteemme on n. 250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suu-ria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.

Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.

Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13

Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihto-ehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä

Ei kommentteja: