sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Toukomettisen nuortenillassa


Oulussa käyn aina välillä pitämässä Raamattutunteja Toukomettisen opiskelijoiden illassa. Kerran taas olin siellä ja olin valmistautunut pitämään AV-projektorin avulla opetuksen aiheesta "synti". Olin valmistellut diat valmiiksi. Kun nuortenilta sitten alkoi, katselin paikkaa, johon voisin kuvat heijastaa. Kahvion seinä on ihanteellinen, mutta siinä oli vain se ongelma, että kuvan toiseen laitaan aina jäi krusifiksi, joka oli ripustettu seinään. Yritin siirtää sitä pois opetuksen ajaksi, mutta se oli siten kiinnitetty, ettei sitä voinut irrottaa. Jouduin jättämään sen siihen.

Aloin sitten opetuksen alkurukousten ja esittäytymisten jälkeen. Kelasin dioja eteenpäin ja pysähdyin sitten selittämään tarkemmin diaa syntipuusta ja sen hedelmisstä (kuvassa). Aloitin juurista, Vanhasta Aadamista, lihasta ja perisynnistä. Nämä kaikki on meissä kätkettyä todellisuutta, todellista syntiä, sydämen pahuutta ja itsekkyyttä, joka tuottaa sitten maan pinnalle tukevan rungon, oksat ja hedelmät. Kaikki nämä maan päällä olevat osat ovat niitä tekosyntejä eli aktuaalisia syntejä eli "ehdollisia syntejä". Ne syntyvät sydämessä ja tulevat sitten esille. Dian yhden mustan hedelmän kohdalle olin kirjoittanut "kuolema". Niin, kuolemahan on sen seurausta, ja todiste siitä, että me olemme syntisiä. Selitin opiskelijoille kuolemasta synnin lopullisena hedelmänä ja ajattelin sitten näyttää sormillani sen sieltä seinältä. Koetin etsiä mustaa hedelmään, jonka kohdalla lukee "kuolema", mutta en meinannut löytää. Lopulta löysin. Teksti oli sattunut juuri krusifiksin kristushahamon kohdalle. Se pysäytti meidät kaikki.

Huomasimme, kuinka Herra itse alkoi saarnata. Hän ohjasi tilanteen siten, että Hän otti omaan itseensä synnin hedelmän. "Kuolema" luki krusifiksin päällä. Jeesus oli kuollut meidän kuolemamme Golgatan ristillä. Hän "otti päälleen" sen meidän syntimme hedelmän, kuoleman, ja sovitti meidät ristillä Jumalan kanssa.

Uskon, että moni muistaa sen opetuksen. Siinä oli meille hyvä evankeliumi. Ei tarvinnut paljon sanoja lisätä.

Ei kommentteja: