Ajattelin kirjoittaa jotakin Mirjamista, kun ovelle tuli naapuruston tyttöjä virpomaan. Tytöt koputtivat ja pyysivät kohteliaasti, että saako virpoa. Ellen-tyttömme odotti jo karkkipussi valmiina jakamaan heille, kunhan ensin virpovat. Tytöt lausuivat lorun ja Ellen piteli tiukasti karkkipussia käsissään. Mutta sitten meni pääsiäispupu pöksyyn, ei hän uskaltanutkaan mennä jakamaan tytöille karamelleja.
Pieni hetki ovella toi pääsiäisen mukavasti lähelle. Nyt alkoi tosiaan tuntumaan siltä, että nythän on pääsiäisaika! Pääsiäisen merkityksestä olen kirjoittanut LFF:n sivuilla (www.lff.fi andakter / hartauksia).
Mutta tosiaan, Mirjam, mitä hänelle kuuluu? Kävimme tänään Oulun yliopistollisessa sairaalassa hänen luonaan. Mirjam joutui takaisin sairaalaan viikolla, kun tulehdusarvot nousivat korkeiksi. Sydän tarkistettiin vielä kerran ja tulehdusarvojen heilahtelujen ja ultraääniskannauksen perusteella päädyttiin alustavasti tulokseen, että hänellä on sydämen sisäkalvon tulehdus. Tämä on erittäin vaarallinen sairaus ja luokitellaan verenmyrkytykseksi. Antibioottikuuri aloitettiin uudelleen ja jatketaan seuraava kuukausi. Rukoilemme paljon, että antibiootit saisivat häädettyä bakteerin pois sydämestä. Vaikeimmassa tapauksessa voi odottaa jopa uusi leikkaus, jossa bakteeri poistetaan leikkaamalla.
Mirjam on hyvävointinen. Ulospäin ei voisi päätellä, että hänellä on niin vakava tilanne sydämessä. Tietysti lääkeeet varmistaa, ettei tulehdusarvot pääse kovin korkealle ja pitänevät sopivasti kuumeenkin aisoissa. Tytön posket ovat jo paksut, maito on maistunut ja maistuu koko ajan. Karita on siellä hänen luoneen suurimman osan päivää. Ensimmäisen varovaisen hymynkin hän on väläyttänyt. Hoitajat kertovat, että yöllä hän on seurallinen ja tahtoo "jutella". Perheen päiväohjelma pyörii kokonaan Mirjamin tahdissa. Kaikki muu joutuu nyt väistymään.
Jos ehdit rukouksissa muistaa Mirjamia olisimme kovin kiitolliset.
Vesa ja Karita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti