Jumalan rauhaa, ystävät!
Guds frid, kära vänner!
"Ihminen päättää, Jumala säätää". Näin sanoi usein Martta-äiti Rovaniemellä. Tämän olemme saaneet kokea todeksi viime päivinä.
Pieni tyttömme syntyi ajallaan, helmikuun puolivälissä, tähän maailmaan yhdeksän päivää etuajassa - ihan normaalia siis. Terve lapsi, ja aivan ihana. Seuraavana päivänä vein kaikki lapset katsomaan häntä. Jokainen sai vuorollaan ottaa hänet syliinsä, jopa 2,5 vuotias isosisko Eeva-Lotta. Otimme valokuvat ja annoimme äidille kukkaset. Seuraavana päivänä kävimme jälleen katsomassa ja vielä seuraavanakin.
Vihdoin tuli kotiuttamisen aika. Hoitaja teki seulontatarkastuksen ja katsoi lapsen happisaturaatiot. Vähän alhaiset. Hän sanoi, että annetaan lapsen vielä jäädä tänne tarkkailuun, mutta äiti kyllä voi lähteä kotiin. Vähän ihmettelimme tapahtunutta, mutta siinä vauvan ääressä luimme vielä Isä meidän rukouksen ja jätimme hänet rukouksen Herran huomaan. Emme vauvan kanssa turhaa lörpötelleet, vaan lausuimme uskossa ottaen totena vastaan joka sanan. Jeesus ei lupaa turhia, kun hän opetti meitä rukoilemaan tuon rukouksen. Itseäni lohdutin tällä ja lähdimme kotiin.
Aamuyöstä soitettiin OYS:stä ja sanottiin, että on heti tultava sinne, lapsen kunto on romahtanut. Hänellä havaittiin edellisenä iltana havaitun sydämen reiän lisäksi merkittävä poikkeama sydämen rakenteessa, joka uhkasi nyt hänen henkeään. Lapselle annettiin pian sellaista lääkettä, joka antoi mahdollisuuden elämään lääkkeen varassa. Sairaalassa saimme kuulla, että lapsi pitää viipymättä leikata. Puolen päivän aikaan lähtee ambulanssilentokone Helsinkiin. Leikkaus tapahtuu heti seuraavan viikon alussa.
Olimme jättäneet hänet Isä meidän rukouksen varaan edellisenä iltana. Se on kristikunnan suurin ja vaikuttavin rukous. Sen kanssa on turvallista. Mutta tiesimme, että Herramme ei ole antanut vain Isä meidän-rukousta, vaan hän on antanut kasteen sakramentin "syntienne anteeksiantamiseksi" kuten Pietari ensimmäisessä saarnassaan sanoo. Emme ajatelletkaan, että voisimme lähettää hänet Helsinkiin ilman pyhää kastetta. Pelastuksen sakramentti koskee aikuisia ja lapsia, eikä tällaisessa tilanteessa voi kristitty vanhempi muuta tehdä, kuin kastaa lapsen.
Hoitaja haki kastemekon, maljan täynnä puhdasta vettä, sekä kynttilän ja Raamatun. Luin Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyn pitäen kättä vesimaljan yllä. Kirkkoisien mukaan "kun sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti". Näin maljassa ei ollutkaan enää vain vettä, vaan vedessä myös Jumalan sanan lupaus ja kaikki armo ja anteeksiantamus, jonka Kristus on sanassaan luvannut ja Golgatalla ansainnut. Kristus antoi siihen sanallaan Pyhän Hengen ja tulen. Voimme nähdä siinä maljan äärellä sen ihmeen tapahtuvan, että "kastevesi tuli verestä punaiseksi", kuten Luther sen sanoo. Kristus itse oli siinä mukana ja toi kaikki ne lahjat, jotka hän on kasteeseen säätänyt. Jumalan sana veden kautta antoi ne lahjat, ja usko, jonka sana vaikuttaa, otti lahjat vastaan.
Tuli hyvä olo. Nyt olemme tehneet sen, mitä itse voimme. Loppu on Jumalan käsissä. Muutaman tunnin kuluttua Mirjam Sara Karita lensi ambulanssi-lentokoneella Helsinkiin leikattavaksi. Me kiirehdimme heti perään Blue1 siivillä.
Leikkaus onnistui, ja nyt Mirjam on päässyt jo Oulun sairaalaan hoitoon. Kaiken kaikkiaan kaksi viikkoa meni Helsingissä. Kahdesti jouduttiin rintakehä avaamaan ja sulkemaan, vahvat lääkkeet piti häntä nukuksissa, mutta nyt alkaa jo mennä parempaan suuntaan.
Meille perheenä tämä aika on ollut täynnä huolta ja jännitystä. Erityisesti Karita on ollut lujilla. Olemme kuitenkin antaneet koko elämämme Jumalan käsiin, hän tietää mikä on paras. Jos saamme pitää lapsen, niin kiitos Herralle, jos hän kutsuu Mirjamin taivaan kotiin, niin se on Mirjamille kaikkein paras.
Mirjamia ovat ympäröineet monet ja monet esirukoukset. Herran käsi ei todellakaan ole lyhyt auttamaan. Ensin soitimme Karitan ja minun vanhemmille ja kerroimme tapahtuneesta. He tukivat meitä arvokkaalla tavalla. Meidän molempien äitimme ovat saaneet itse aikanaan luovuttaa yhden lapsensa Taivaan kotiin vain muutaman päivän ikäisenä. Äidit ja Karitan isä tiesivät, miten lohduttaa.
Uskon, että vielä enemmän kuin Mirjam, me hänen vanhempansa ja sisarukset olemme tarvinneet esirukouksia. Oli niin ihana, kun muutaman tunnin sisällä alkoi tulla esirukousviestejä kännykkäämme. Sukulaiset olivat heti liikkeellä rukouksella ja lohdutuksella. Kohta tuntui kuin koko kristikunta olisi ollut liikkeellä. Monet uskonystävämme rauhansanassa, toisissa herätysliikkeissä, Suomessa ja aina Amerikkaa myöten rukoilivat puolestamme. Mirjamia muistettiin seuroissa Oulussa, Helsingissä ja Kokkola-Pietarsaaren seudulla, häntä kannettiin Herran eteen Larsmon jumalanpalveluksessa, Timoteusyhteisön jumalanpalveluksessa, Susijärvellä ja Seattlessa. Näin Jumala näytti meille kouriintuntuvasti, että hänellä on paljon kansaa, hän voi liikuttaa pyhänsä rukoilemaan toisten edestä.
Takaisin töissä
Pidin Mirjamin johdosta kahden viikon virkavapaan ja nyt olen takaisin töissä. Kun Mirjam pääsee kotiin, pidän isyysloman (12 pv). Maaliskuulla ei sen vuoksi paljon olekaan tapahtumia, ja nämä listassa olevat hoidan joka tapauksessa.
Maaliskuun esirukouslista
11.3. Oulu/Toukomettinen. Lähetyspiiri ja katekismusvartti.
12.3. Nuortenilta, Toukomettinen.
21.-22.3. Kållby, möte.
Laestadiolaista historiaa: Svebiliuksen katekismus äänitteenä CD/MP3
Olen äänittänyt Laestadiuksen käyttämän katekismuksen data-tiedostoksi (MP3). Äänitettä saa minulta tiedostona internetin kautta sekä CD tai DVD levynä. Näin voit tehdä sitä, mitä Raattamaa ja Laestadius tekivät aikoinaan, kun he opettivat ja opiskelivat katekismusta ulkoa. Voit kuunnella pätkän kerrallaan autoa ajaessasi ja lenkillä juostessasi.
Terveisin, Vesa Pöyhtäri
vpoyhtari@hotmail.com
044-2175 410
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti