Kokkolan ruotsinkielisen seurakunnan pastoria, Peter Silfverbergiä vastaan on nostettu kantelu hänen saarnastaan Kaarlelan kirkossa. Kotimaa-lehden mukaan "Silfverbergin 1. helmikuuta jumalanpalveluksessa pitämässä saarnassa esitetään homoseksuaaleja loukkaavia kannanottoja. Jumalanpalvelus kuultiin myös paikallisradiossa."
Tunnen Peterin. Olimme yhdessä opiskelemassa teolgisella peruskurssilla 80-luvun puolivälissä Ryttylässä. Hän oli todella mukava ja ystävällinen kaveri. Vierailin myös hänen kodissaan Tampereella.
Erääseen tapahtumaan liittyy minulla hauska muisto, joka saa minut aina hyvälle tuulelle. Osallistuimme yhdessä Peterin kanssa Urjalan seurakunnassa pidettävään evankelioimisviikkoon. Olimme Peterin kanssa erään omakotitalon luona, edellisenä iltana oli valvottu ja vähän olimme "taisteluväsyneitä". Tarkoitus oli soittaa ovikelloa ja kutsua henkilö illalla seurakuntatalolla pidettävään Raamattuopetukseen.
Seisoimme rinnakkain, kun lukkoa avattiin. Oli aamupäivä, ja kotona yleensä oli joko vanhuksia tai työttömiä. Yllätyimme, kun oven avasikin kuvankaunis nuori tyttö, ehkä lukion viimeistä vuotta suorittava. Minusta tilanne alkoi vaikuttamaan hyvin koomiselta, ja jouduin puremaan kieltäni etten olisi purskahtanut nauruun. Peter huomasi tilani, ja mielialani tarttui häneenkin. Hän yritti puhua tytölle, mutta joutui koko ajan keskeyttämään, kun rinnasta tahtoi tulla vaan katkonaisia sanoja. Tyttö katsoi meitä ja vaikutti hämmästyneeltä. Siinä vaiheessa en enää voinut olla paikalla, vaan kävelin nurkan taakse ja jätin Peterin kertomaan ja tyrskähtelemään tytölle. Huomasin, että Peterillä oli vaikea puhua, kun pallea hytkyi naurusta, mutta suusta ei saanut tulla kuin asiallisia ääniä. Eihän siitä tullut tietenkään mitään ja kohta Peter kiitti tyttöä ja tuli luokseni. Totesimme, että nyt taitaa olla taouon paikka.
Peterin saama kantelu on vakava. Parasta olisi tietysti, että se jätetään raukeamaan, sillä Peterhän on luvannut alttarin edessä pappisvihkimyksessään opettaa Raamatun mukaisesti kaikista asioista. Tätä hän teki Kokkolassa. Pappisvihkimyksen suorittanut piispa vaati häntä seurakunnan käskystä pysymään Jumalan sanassa ja luterilaisessa tunnustuksessa.
Rukoilkaa Peterin ja koko Kaarlelan seurakunnan puolesta!
Tuntuisi taas kerran kummalliselta, jos sanan mukaan opettavaa pappia rangaistaan. Jos homoseksuaalisuuden harjoittamisen saarnaamista synniksi ei kirkossa enää hyväksytä, kaiken järjen mukaan olisi rangaistava hänet vihkinyttä piispaa ja seurakuntaa, joka antoi hänelle kutsun pappisvirkaan. He ovat velvoittaneet opettamaan sanan mukaan. Olisi myös näytettävä kirkolliskokouksen pykälä, minkä avulla homoseksuaalisuuden harjoittamisessa eläminen olisi kirkossa hvyäksytty. Sellaista ei vielä ole.
Sen sijaan meillä on kirkkolain ensimmäinen pykälä, joka asettaa Jumalan sanan kaiken yläpuolelle kirkossa. Sana on kirkon jokaiselle papille velvoittava. Sanan perusteella opetamme pappisviran kuulumista vain virkaan vihityille miehille, sanan perusteella opetamme pelastuksen olevan yksin uskon kautta Kristukseen, sanan perusteella rukoilemme homojen puolesta ja kehoitamme heitä Kristuksen rakkaudella parannukseen.
Saa nähdä, otetaanko nyt Porvoon tuomiokapitulissa esille piispainkokouksen vuoden 2006 ns. heikka-päätös. Muodollisesti sen piiriin kuuluu myös seksuaalinen tasa-arvo. Päätös ei rajaa sitä vain naispappeuskysymykseen. Kirkon seurakuntapapin virassa oleva ei voisi saarnata tässäkään kysymyksessä sanan mukaan vaan oppi olisi noudettava suomen laista, ja sen ahtaasta tulkinnasta piispainkokouksessa (joka oikeusoppineidenkin mukaan on kiistanalainen).
Tuomiolla olisi suora vaikutus myös rauhansanalaisten saarnaajien seurakuntavierailuihin Porvoon hiippakunnan seurakunnissa. Meidän (LFF) saarnajamme eivät suostu edes pakon edessä olemaan hiljaa homoseksi-kysymysessä vieraillessaan seurakunnissa. Herätysliikkeenä meillä on vastustava kanta ja elämme sen mukaan.
"Tahdonilmaisu" oikeaan aikaan
Piispojen 5.3.2009 antama tulkinta "Tahdonilmaisu" naispappeuskysymyksestä, näyttäisi liittyvän myös homokysymyksen tuomaan ongelmatiikkaan. Paperin avulla luodaan kirkkoon "tila" naispappeuden ja homoseksin torjujille elää kirkollista elämää perinteisen virkakäsityksen jumalanpalveluksissa vakaumuksensa ja Raamatun opetuksen mukaan. Näin Silfverbergit, Pöyhtärit, Rankiset, Norrot ja Malmivaarat saavat edelleen palvella kirkkoa. Mutta heidän ei enää tule saada kirkolta korvausta työstään. Heidän palkkansa maksaa uskova kansa, jota kirkko näin verottaa tavallaan kahteen kertaan, kirkollisveron kautta ja pakottamalla vanhauskoiset pois viroistaan eli käytännössä uskovien tuen varaan. Jokainen ymmärtää kuinka vanhurskasta tällainen toiminta on!
Jatketaan perinteisellä virkakannalla iloisin mielin
Mutta todellakin. Vanhurskasta se on. Se nimittäin, että on annettu piispojen suulla periaatteellinen "tila" kirkossa. Palkan puuttuminen on se pienempi ongelma, mutta haluan uskoa, että senkin asiantilan kirkkomme korjaa, kuten myös sen, että naispappeuden torjujille annetaan myös pappisvihkimyksiä. Mutta nyt, odottaessamme jatkopäätöksiä, eläkäämme rakasta ja avointa vanhauskoista kirkollista elämää rakkassa kirkossamme, siinä tilassa, joka meille suotiin sekä myös vielä niissä muutamissa paikallisseurakunnissa, joissa se on mahdollista ja papit siihen suostuvat.
Emme ole vielä menettäneet toivoamme.
Vesa Pöyhtäri, Oulun hiippakuntavaltuutettu
PS. Hankkikaa ja lukekaan Jari Rankisen kirja "Evankeliumin tähden", jossa hän kertoo prosessista, jolla hänet pakotettiin eroamaan papinvirasta Vammala/Sastamalan seurakunnan virasta. Kirjassa on rauhallisesti mutta selvin sanoin kerrottu syystä, mikä panee Jarin, ja myös minut, jatkamaan työtä siltä opin perustalta, joka pyhille on kerta kaikkiaan annettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti