Diasarjaan pääset TÄSTÄ
Kristuksen kirkko taisteli lähes neljäsataa vuotta kristologiadogmista eli opista Kristuksesta. Oppi oli ollut selvä apostoleiden aikana, Kristus käsitettiin ilman muuta Jumalaksi ja ihmiseksi, kokonaisuudessaan. Siitä todisti jumalanpalvelusliturgia ja liturgiset liikeet kumarruksineen ja polvistumisineen, apostolien saarna ja heidän seurakunnille uskomnsa "Kristuksen oppi" sekä Herran asettamat sakramentit.
Miksi oppi Kristuksesta oli niin tärkeä, että jopa yhden oppilauseen i-kirjaimen perusteella kokoonnuttiin eri ehtoollispöytään eikä tunnustettu toista kristilliseksi kirkoksi. Yksi kirjain! Se oli tärkeä sen tähden, että sinä voisit saada Kristuksen lunastustyön omaksesi!
Oikea oppi Kristuksesta on perustana oikealle saarnalle Kristuksesta. Oikeaa saarnaa taas ei voi olla, jos henkilö ei ole oikein tunnustanut ja saanut oikeaa opetusta. Oikea usko tarkistettiin pakanakäännynnäisiltä, ja jos he tunnustivat oikein, kuten heille oli tarkoin opetettu, heidät kastettiin ja otettiin seurakuntaan.Niitä ei kastettu, jotka tunnustivat väärin, tai jättivät tarkoituksella jotakin pois. Alkuvaiheessa, kun vielä elettiin ja toimittiin keskellä juutalaista ympäristöä, ei tarvittu kuin tunnustus, jonka Kandaken hoviherra lausui esimerkillisesti: "Minä uskon Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi." (Apt. 8:37 VK).
Harhaoppien sekoittaessa kristittyjä, tarvittiin tarkempi tunnustus, että usko oikeaan Kristukseen säilyisi. Kristus ei tule väärän opin mukaisen saarnan mukana. Opin on oltava, kuten se tänään lausutaan kolmessa uskontunnustuksessa.
Kokonaan toinen asia on sitten erehtyminen ja puutteellisuus. Se sanoo: "Saatan erehtyä, mutta harhaoppinen en tahdo olla". Erehtyminen ei ole ylpeyttä, sellaista, joka hylkää Kristikunnan 2000-vuotisen todistuksen, vaan meidän perisynnistä johtuvaa puutteellisuuttamme. Kristitty tahtoo ojentautua Raamatun opin mukaiseen Kristukseen, ei omien kokemusten tai karismaattisten saarnaajien tai vahvaluontoisten pappien ja piispojen määrittelemään Kristukseen, vaan koetellun opin mukaiseen ja siten saarnattuun Kristukseen. Tosi on Lutherin lause: "Jos etsit Kristusta Raamatun ulkopuolelta, löydät vain perkeleen". Jokainen tunnustuksessa pysynyt pappi on pappisvihkimyksessään antanut hyvän tunnustuksen ja lupauksen, liittynyt mielihyvin kolmeen uskontunnustukseen sekä niitä oikein selittäviin tunnustuskirjoihin. Myps saarnamiehet ovat konfirmaatiolupauksessaan Herran alttarin edessä tunnustautuneet oikeaan oppiin. Väisty niitä pappeja, jotka ovat luopuneet tunnustuksesta.
Pysytään tunnustuksessa, uskotaan Kristukseen, joka sovintokuolemallaan sovitti meidät Jumalan kanssa! Että voisit tämän uskoa ja saisit kuulla uudelleen ja uudelleen evankeliumin muuttumattomana, on meillä tunnustukset. Ne ovat tarkistettuja ja koeteltuja saarnoja Kristuksesta, ja sitä ne voivat olla, koska ne perustuvat tarkoin apostolisiin kirjoituksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti