Mikä on jumalanpalvelusyhteisö?
Jumalanpalveusyhteisö on Suomen kirkossa yleinen muoto järjestää jumalanpalveluselämää perinteisen virkakäsityksen mukaan uskoville jäsenille. Lähes kaikilla herätysliikkeillä on jumalanpalveusyhteisöjä, joista toisilla on omat kirkot (SLEY), toisilla omat tai vuokratut “kappelit” (Kansanlähetys, SLEF, Raamattuopisto sekä Kylväjä). Rauhasanlaisuudessakin on jo omat viritelmät. Jumalanpalveluksista huolehtii tehtävään kutsuttu pastori. Jumalanpalvelukset ovat virallisesti Suomen evl-kirkon jumalanpalveluksia. Luther-säätiön messut ovat evl-kirkon kannalta harmaalla alueella, sillä kirkko ei laske niitä kirjanpitoonsa, vaikka kaikki sen papit kuuluvat Suomen evl-kirkkoon ja osa heistä on myös Suomen kirkon virallisia pappeja.
Jumalanpalvelusyhteisön perustaminen
Ryhmä uskovia voi perustaa jumalanpalvelusyhteisön ja kutsua yhteisölle papin. Ennen aloittamista asia on vietävä rukouksissa Jumalan luokse ja pyydettävä johdatusta hankkeelle ja voimaa kilvoitteluun. Jeesus sanoo, että “ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Sen jälkeen aletaan toimeen sanan valossa.
Pappina voi toimia kirkossa vihitty pappi tai ulkomailla vihitty pappi. Ulkomailla vihityn papin kohdalla on se ongelma, ettei evl-kirkko helposti hyväksy sellaista jumalanpalvelusta rekisteriinsä.
Ihanteellinen tilanne on se, että on jo olemassa herätysliikkeen toiminta paikkakunnalla, joka ottaa tilanteen muuttuessa askeleen eteenpäin ja “palaa jumalanpalvelukseen” kutsumalla itsellensä papin hoitamaan jumalanpalveluselämää keskuudessaan. Ei ehtoollisjumalanpalveluksia tarvitse heti olla joka sunnuntai, riittää kerran kuukaudessa. Raamatullista olisi kyllä viettää joka viikko. Toisina sunnuntaina kokoonnutaan sitten sanan ääreen ns. “seuroihin”. Tärkeintä on, että on asetettu paimen ja on seurakunta ja runsas sanan viljely raittiissa hengessä.
Jumalanpalveluspaikka on syytä katsoa tarpeen mukaan. Pienelle yhteisölle riittää pienempi tila, suuremmalle pitää olla suurempi. Koti käy aluksi hyvin. Kodeissa alkukirkkokin vietti jumalanpalvelusta, apostolit eivät tienneet suuremmista. Rukoushuoneet ovat hyviä tiloja. Paikallisseurakunnalta myös voi kysyä jotakin tilaa käyttöön.
Papin tehtävä on olla paimen, joka Raamatun mukaisen mallin mukaisesti huolehtii laumasta Jumalan sanalla ja sakramenteilla. Jumalanpalveluksen lisäksi tehtäviin kuuluu sitten muitakin opetustilaisuuksia tarpeen mukaan. Papin kustannukset täytyy sovittaa tehtävän ja yhteisön suuruuden mukaan. Maallikkosaarnaajat ja pappi tekevät työtä veljellisessä yhteisymmärryksessä.
Jumalanpalvelusyhteisö on osa Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa
Yhteisö ei voi olla saari, joka yksin elää ja yksin julistaa Kristusta. Yhteisö on seurakunta, joka kokoontuu paimenen kanssa sanan ja sakramenttien ääreen. Sakramentit ja sana ovat kaikkien yhteistä omaisuutta ja Herra on sama. Siksi seurakunta on “yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen” kirkko yhdessä Kristus-ruumissa toisten tunnustavien kristittyjen kanssa. Se tekee yhteistyötä muiden tunnustajien kanssa tarpeen mukaan.
Vesa Pöyhtäri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti