tiistai 12. tammikuuta 2010

Hyvä keskustelu Naispiispuudesta YLE:ssä

Jo kirkkauteen siirtyneen saarnaajaveljemme Mauno Vuollon kirkolliskokoustoveri, Sanansaattajan päätoimittaja Hannu Kippo (SLEY), on toisena keskustelijana oheisessa keskusteluohjelmassa. Hannu joskus kertoi, kuinka hänellä ja Maunolla oli kirkolliskokouksessa hyvä yhteispeli, he ajoivat samoja asioita ja kannattivat toistensa esityksiä. Menestyksiäkin tuli.

Nyt Hannu keskustelee professori Jaana Hallaman kanssa naispiispuudesta. Helsingin piispanvaalin vaaliasettelut alkavat viikon kuluttua ja naispiispuus on monien haaveena. Linkki videoon on TÄSSÄ
(25 minuutin kohdalla).

Hannun perustelut nousevat Raamatusta. Raamattu on kirkon ainoa oikeus sanoa asioista hengellisellä tasolla. Raamattu on kirkon perustuslaki ja sen todistus on yksisuuntainen - nainen ei voi olla seurakunnan paimen. Kristikunta ei ole erehtynyt 2000 vuotta tässä asiassa.

Hallaman perustelut olivat yksinomaan sosiaalisia.

Keskustelussa on nähtävissä naispappeusasian käsittelytavat. Toinen lähestyy asiaa Raamattu- ja tunnustuskysymyksenä ja toinen yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Jeesus ei perustanut yhteiskunnallista organisaatiota, vaan uskonyhteisön, jota kokoa yhteinen Jumalan sanaan perustuva tunnustus ja usko Kristukseen. Raamattu on sen ylin kirkkolaki. Seurakunta ei vaadi olemassaolonsa perustaksi yhteiskunnallista asemaa. Yhteiskunta ei perusta seurakuntaa. Lähes kolmesataa vuotta kristinusko oli "laiton uskonto" eli yhteiskunta ei antanut sille virallista asemaa ja vainosi ajoittain sen tunnustajia. Yhteskunnan mielestä olis siis rangaistava teko, jos oli kristitty. Yhteiskunnan mielestä kirkolla ei saanut olla sosiaalista olemassaoloa järjestäytyneessä yhteiskunnassa.

Raamatun mukaan seurakunta on toki näkyvä. Se voidaan löytää, sen rakennuksilla on osoite ja sillä on virkaan asetetut paimenet. Sillä on järjestysmuoto ja sanassa asetetut toimintaohjeet (mm. Kristuksen kirkkolaki, Mt. 18, kirkkokurikysymyksissä). Lyhyesti sanoen seurakunta on siellä missä pyhät kokoontuvat sanan ja sakramenttien ympärille. Tällaisena seurakunta on sosiaalinen yhteisö, johon voidaan kuulua.

Kristittyjen välisissä keskusteluissa tehdään usein se virhe, että ei huomata erottaa toisistaan Raamatun "tunnustuksellista" näkökulmaa ja "sosiaalisen yhteisön" näkökulmaa. "Sosiaalinen yhteisö" nousee ensimmäiselle sijalle, jos seurakunta tekee päätöksiään lähtien omasta yhteiskunnallisesta asemastaan (kuten kirkko tekee nykyään naispappeusasiassa, seksuaalietiikassa sekä kirkollisessa lainkäytössä, jossa tunnustajat erotetaan tai savustaetaan ulos viroista) eikä enää ohjaa itseään Jumalan sanalla. Yhteiskunta-asema on silloin sen "raamattu". Virheen seuraus on siinä, että samalla KIELLETÄÄN itseltään se ainoa perusta, jolla seurakunnalla on olemassaolo-oikeus, ja joka sen kokoaa myös sosiaalisena yhteisönä - Jumalan muuttumaton sana! Sanasta luopunut kirkko on astunut alaspäin viettävälle tielle.

Ei kommentteja: