sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Sarrrrjatulta!

Lukioikäisenä, kun olin tullut tietoiseksi, että on olemassa muitakin lestadiolaisia kuin rauhansanalaiset eli pikkuesikoiset, jouduin usein keskusteluun suurimpaan lestadiolaisryhmään kuuluvien kanssa. Keskusteluja käytiin joskus kahdenkesken, ja niissä oli molemminpuolisen kuuntelemisen meininki. Ne olivat kohtuullisen hyviä hetkiä. Mutta usein tilanne oli "SARJATULTA" tilanne. Niissä tilanteissa olin aina yksin heitä vastaan. Ja heitä oli useita ympärilläni(tuttu tilanne monille rauhansanalaiselle koulujen pihamailta). Tilanteen kuvioon kuului, että ennen kuin oli ehtinyt selittää yhdelle kysyjälle, oli toisista suista ammuttu jo useita uusia kysymyksiä. Ei antauduttu pohtimaan asiaa minun esittämissä kysymyksenasetteluissa. Minut pakotettiin sarjatulitekniikalla käsittelemään asioita vain heidän kysymystensä pohjalta. Jäin aina alakynteen. Tunnelma ei aina ollut kehuttava.

Silloisilla ystävilläni oli kysymyssarrrrrrjat tällaisia tilanteita varten ja harjoitettu kyselytaktiikka. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin ymmärsin, että tilanteen dynamiikassa oli jotain tuttua. Siinä oli voimakkaasti samat piirteet, joista olen lukenut nettipalstoilla SRK:n hoitokokouksista. Olihan hoitokokouksista kulunut vain vuosi pari.

En koskaan tuntenut vastanneeni siten, kuin olisin itse tahtonut ja tunsin sanan perusteelta oikealta. Kysymyksenasettelu määräsi sen, miten ja minkä opin puitteissa asiaa on käsiteltävä. Tunsin aina, että liikun vieraalla maaperällä. Aina tunsin vastanneeni jotenkin riittämättömästi.

Kysymyksenasettelija määrää tahdin ja opin, minkä pohjalta kysymyksiin on vastattava. Jos vastaa oman oppinsa pohjalta, siis esimerkiksi pappina Jumalan edessä vannotun Luterilaisen opin pohjalta. Saa vastaansa syytteen, että käsittelet asiaa eri tavalla.

Tulisimpa viisaaksi! Kunpa en enää suostuisi silmät ummessa käsittelemään asioita vain sen pohjalta, miten toinen ongelman asettelee. Saisimpa Jeesusksen viisautta, joka ei suostunut kaikkiin kysymysasetteluihin, vaan vastasi oman, Vanhan testamentin kijoituksiin perustuvan ymmärryksen pohjalta, "teille on sanottu... mutta minä sanon teille!". Ja niin, suostuisimpa itsekin alistumaan Jumalan sanan asettamaan kysymyksenasetteluun. Se on meille kaikille vaikeaa vanhan aatamin tähden.

Kunpa saisi aina rauhallisin mielin käydä keskustelemaan uskos ja opista ja vaelluksesta yhteiselle alustalle, kaksi samanvertaista kristittyä Jumalan sanan ääressä yhdessä rukoillen keskustelemassa ja kuuntelemassa ja pohtimassa toinen toisensa mielipiteitä. Toukomettisen puhujien kokoontumisissa olemme tällaisiin kohtaamisiin päässeet. Ne on hyviä hetkiä.

Ei kommentteja: