maanantai 10. marraskuuta 2008

Ystäväkirje 3

Rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne

Kirkkovuoden loppu
Kirkkovuodessa elämme nyt viimeisten tapahtumien aikaa. Kirkolliset tekstit puhuvat vainoista, ahdistuksista ja koettelemuksista. Eräässä tämän ajan teksteistä Jeesus antaa kuitenkin yllättävän kehotuksen: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk. 21:28

Tiedemiesten arvion mukaan kasvihuoneilmiön seurauksena luonnonilmiöt kärjistyvät, myrskyt ja lämpöaallot lisääntyvät ja voimistuvat. Merenpinta kohoaa 1-3 metriä, mikäli napajäätiköt sulavat ja satoja miljoonia ihmisiä joutuu kodittomiksi ja nälkäpakolaisiksi…

Huolestuttavia uutisia. Kukapa ei huolestuisi, kun saa lukea tuollaista. Toisaalta, kaikki tämä on ennustettu jo aikaisemmin. Herramme Kristus puhui opetuslapsilleen luonnonolojen kärjistymisen olevan yksi merkki hänen tulemistaan edeltävistä tapahtumista. Herramme tulemuksen edellä eivät kristittyjä kohtaa siis ainoastaan Jumalan sanan ja Kristuksen nimen saarnaamisesta johtuva vaino, vaan me joudumme myös kärsimään koko ihmiskunnan mukana luonnonolojen muutoksista.

Kristittyinä emme kuitenkaan tahdo alistua vainolle ja pelolle. Vihollinen tahtoo, että painaisimme päämme, emme enää saarnaisi parannusta ja syntien anteeksiantamusta Kristuksessa kaikelle kansalle. Herramme vastaus pelon ja vainon lisääntymisen alla on: ”Rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne!” Ei anneta pelolle sijaa. Jumalan on kaikki valta, hänen ovat luonnonolot, hänen valtansa alla ovat maan mahtavat, hän rohkaisee ja tukee seurakuntaansa myös viimeisissä taisteluissa. Saarnataan Kristusta julkisuudessa, kaduilla, tämän ajan areiopageilla ja saarnahuoneissa ja kirkoissa. Kehotetaan ihmisiä parannukseen, luopumaan pahoista teoistaan ja uskomaan Kristukseen.

Vihollisista viimeinen
Marraskuu on ”kuoleman kuukausi”. Luonto ympärillämme kuolee, lehdet putoavat puista ja järvet jäätyvät. Luonto vetäytyy kuolon uneen herätäkseen jälleen uuden auringon paisteeseen keväällä. Silloin taas purot solisevat, linnut laulavat, vihreää ilmestyy puihin ja pensaisiin.

Vastatessaan Pietarille Jeesus sanoi seurakunnastaan, että ”helvetin portit eivät sitä voita”. Kuoleman edessä voimme rohkaista itseämme, sillä että kuolema ja tuonela ovat vihollisia, jotka Kristus on jo voittanut. Hänet haudattiin, hän saarnasi vankeudessa oleville hengille, ja astui ylös kirkkauteen. Maanpäälliset ahdistukset eivät ole ne suurimmat koettelemukset. Kuolema on viimeinen vihollinen. Mutta senkin on Herra Kristus voittanut. Hän sanoo Ilmestyskirjassa: ”Minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Ilm. 1:18.

Olemme saattaneet rakkaitamme kuoleman rajan yli. On koittanut eron aika. Kristityn ihmisen kuolemassa on kuitenkin aina mukana puheissa ja lauluissa jälleen näkemisen toivo. Emme sano ”hyvästi” vaan sanomme ”näkemiin”. Kerran saamme nähdä rakkaamme ja uskonystävämme kirkkauden rannalla paremmassa ilmassa.

Rakas ystävä, pidä usko loppuun asti. Rukoile Herraamme Kristusta saattamaan sinua taivaan kotiin asti. Koetuksissa rohkaise itseäsi sanalla, joka uskonpuhdistaja Martti Lutherille oli tärkeä Jumalan lupaus, ”Herra on minun kallioni”. Itsessämme me olemme vain heikkoja ja häilyviä kilvoittelijoita, mutta emme panekaan voimaamme ja turvaamme itseemme, vaan pakenemme heikkoina uskovina vahvan kallion turviin. Kristus on meidän kalliomme, hän täytti lain, hankki meille puhtaan vanhurskauden ja sovitti syntimme Golgatan ristillä. Tälläkin hetkellä jäämme uskomaan itsemme pahana pyhäksi Jeesuksen nimen ja veren turvissa.

Siunattua kirkkovuoden päätöstä sinulle evankeliumin ystävä!

Jumalan rauhalla, Vesa Pöyhtäri


Muutamia poimintoja matkalta

-Varhaisnuorten leiri pidettiin viime viikonloppuna Himangan Ruonalla. Himangan seurakunta ja -Rauhan Sana olivat mukana järjestelyissä. Leirillä oli mukana neljä isää ja yksitoista varhaisnuorta. Minulla oli apuna nuorisotyönohjaaja Markus Lindell Himangan seurakunnasta. Meitä avustivat emännät Anne Kivelä ja Leena Annala. Leirin teema oli luominen. Varhaisnuorilla tämä aihe tulee esille koulun oppimateriaalissa ja halusimme tukea nuoria luomisuskossa. Jumala on luonut tämän kaiken, luomakunta suorastaan julistaa Herran tekoja. Nuorilla oli myös napakoita kysymyksiä dinosauruksista, ihmisen kehittymisestä apinasta jne. Saimme todeta, että todistusaineisto todistaa luomakunnan pääryhmien samanaikaisuudesta ja rinnakkaisuudesta. Leena Annala kuljetti lapsia luontorasteilla ja keskusteli heidän kanssaan päivän aiheesta. Leenan mukaan nuorilla oli hyviä kysymyksiä. Totesimme yhdessä, että tällaiselle työlle on todella tarvetta.

-Oulun Rauhan Sanassa olen jatkamassa Risto Jämsän työtä lähetyspiirissä. Piiri kokoontuu joka toinen keskiviikko. Kudomme sukkia (minä en osaa) Viron Injun lastenkodin lapsille joululahjaksi ja keräämme kahvikolehdin LYRS:n Viron työlle. Samassa yhteydessä käymme myös läpi lapsuutemme oppikirjaa, Vähää Katekismusta. Olen alustanut aiheesta lyhyesti ja sitten olemme yhdessä keskustelleet. Tammikuusta tulevat myös muut saarnamiehet mukaan.

-Lokakuun 11. päivä oli erityinen juhla. Silloin vihittiin Raution Pappilanpuiston rukoushuone käyttöön. Kirkkoherra Junttila vihki ja minä sain avustaa. Halusimme juhlistaa tilaisuutta pukeutumalla valkoisiin kirkkovaatteisiin. Kullervo Niemelä piti historiikin Raution rukoushuoneiden vaiheista. LFF ja usea rukoushuone oli lähettänyt edustajansa ja he toivat lahjansa uudelle Herran huoneelle. Erityisesti Kalajoen uskonystävien lahja, öljyvärillä maalattu taulu L.L. Laestadiuksesta jäi mieleen. LFF lahjoittama ”Saarnaajan huoneentaulun” jonka rukous löytyy Vanhasta Wirsikirjasta, oli varsin puhutteleva sekin.


Rukousaiheita:
Jumalan lasten keskinäinen rakkaus ja yhteys.
Toukomettisen syysseurat tulevana viikonloppuna.
LFF työn puolesta.
LYRS:n työn puolesta.
Kiitosaiheena varhaisnuorten leiri Himangalla (muistamme myös jalkaansa loukannutta ystävää).
Merijärven jumalanpalvelus ja seurat tulevana viikonloppuna.
Rovaniemen opiskelijailta ja seurat.
Kiimingin seurat.
Viron matka.
Oulun lähetyspiiri ja katekismusopetustoiminta.
Katekismustyöskentely ja tuntien valmistelu.
Kirjaprojekti ”Kristus vanhassa testamentissa”.
Kevätkauden tilaisuuksien järjestyminen.

Kannatusrengaskatsaus
Tällä hetkellä kannatusrenkaaseen kuuluu n. 195 jäsentä. Kiitos Jumalalle siitä. Tavoitteemme on 250 jäsentä. Jos sinulla on ystäviä tai tuttuja, jotka etsivät esirukous- ja tukikohdetta, kerro tästä toiminnasta LFF:n kanssa. Tukitilille on tullut maksuja säännöllisesti niin, että toiminta on mahdollista. Auton renkaat ja junan rattaat on nyt pyörineet evankeliumin asialla kolmatta kuukautta. Minulle tämä on Jumalan johdatus ja suuri armo.

Tukitili:
LFF ry./Vesa Pöyhtärin tukiryhmä
106530-223499
viite 13

Yhteystiedot:
Vesa Pöyhtäri, vpoyhtari@hotmail.com, blogi: www.vesapoyhtari.blogspot.com
Raitalantie 3
90650 Oulu

Ei kommentteja: