Kaleva-lehti uutisoi Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun. Korkein hallinto-oikeus piti voimassa Oulun tuomiokapitulin antaman rangaistuksen naispappeusyhteistyötä kieltäytymisestä. Oulun tuomiokapituli ajaa kirkkopoliittista linjaa, johon kuuluu naispappeuden vastustajien elinolojen kaventaminen paikallisseurakunnissa. JOs seurakunnassa on yksikin naispappi, ei Raamattun virkakäsityksen kannattajalla ole mahdollista enää palvellla pappina ilman rangaistuksia. Ei myöskäään seurakuntalaisella ole oikeuksia tässä suhteessa.
Mitä saan siis pappina tehdä nyt? Kalevan uutisoinnin korjaamiseksi lausun vain minimin: Minulta ei otettu pois pappisvirkaa. Saan edelleen täysin esteettä toimittaa jumalanpalveluksia, pitää rippikouluja, kastaa, haudata ja vihkiä sekä opettaa Raamattua Suomen evl.kirkon lailllisena pappisviran haltijana.
Toisaalta, tuomiokapituli on tehnyt myös päätöksiä, jossa Raamatun virkakäsityksen edustaja ei saa tuomiokapitulilta vaalisijaa. Näin kävi mm. Kannuksen seurakunnan tapauksessa. Myöskään kappalaiseksi ei ole enää pääsyä, vaikka seurakuntakin tahtoisi (Lapuan hpk-päätös). Uusia pappeja ei ole vihitty enää 10 vuoteen ilman, että vihittäviä on pakotettu loukaamaan Sanaan sidottua omaatuntoaan vastaan. Se on kirkon päättäjiltä synti ja lähimmäisenrakkauden vastaista.
Toivon näköalat
Suuri kriisi on myös suuri mahdollisuus. Kirkkoromantiikan aika on ohi. Romanttisilla ajatuksilla ei ole enää katetta, vaan on palattava kirkoliseen realismiin. Kristityt ovat aina kilvoitelleet olla aitoja realisteja.
Realismi on Jumalaan turvautumista. Meillä on Elävä Jumala. Hän huolehtii, että Jumalan sana ja sakrametit sekä jumalanpalvelus jatkuu kaikissa tilanteissa. Jos se ei ole mahdollista osoitteessa A se on mahdollista osoitteessa B. Herramme on vapauttanut meidät palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiämme "siellä missä evankeliumi oikein saarnataan ja sakrementit Kristuksen asetuksen mukaisesti jaetaan" (Augsb. tunn.).
Joillakin paikkakunnilla on vielä viroissa Raamatullsia pappeja, jotka ovat pysyneet Raamatun kannalla. Saamme tukea heitä kaikin tavoin. Niillä pikkakunnilla, jossa vanhauskoiset papit on "siivottu" pois, on mahdollisuus hakeutua herätysliikkeiden pitämään jumalanpavleuselämään. Jumala ei jätä kansaansa ilman apuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti