torstai 24. joulukuuta 2009

Jumala syntyi seimeen!


Näin lyhyt on joulusaarna tänä jouluna. Kuitenkin kolmessa sanassa on sisällä koko Jumalan ääretön rakkaus meitä langenneita syntisiä kohtaan. Me emme kyenneet pelastamaan itseämme, olemme siihen liian heikkoja, emmekä me edes tahdo sitä tehdä. Omassa varassamme me emme tahdo seurata Jumalaa ja käydä häntä kohti. Esivanhempamme, vaikka heillä ei ollut perisyntiäkään, valitsivat perkeleen Jumalan sijasta. Kuinka paljon ennemmin me! Raamattu sanoo Jumalan äärettömästä rakkaudesta: "Jumala rakasti meitä jo silloin, kun me olimme hänen vihamiehiänsä".

Jumala syntyi seimeen! Ihminen oli rikkonut Jumalaa vastaan. Siksi ihmisen oli rikkomus sovitettava. Rikkomus ja syntivelka oli ääretön. Siksi ihminen, tai edes puolijumala ja arkkienkeli ei olisi voinut taakkaa kantaa. Äärettömän Jumalan täytyi tulla ihmiseksi, että me voisimme saada anteeksi. Joululaulu sertoo tästä kauniisti: "Sä tulit halpaan seimehen, vaikk' eivät kultavaattehet sun oisi valtas arvoises."

Seimeen laskeminen kertoo meille Jumalan pelastusteosta myös toisessa merkityksessä. Jumala ei asettunut ihmisten petaamaan valtasysteemiin, kunigasten linnaan, vaan luomakuntansa keskelle eläinsuojaan. Siellä hän on omien luomistekojensa ympäröimänä heidän hellässä huomassa. Paikalla on aluksi vain kaksi ensimmäistä Jumalan luomaa instituutiota - perhe ja seurakunta. Nämä olivat jo paratiisissa läsnä. Pyhä perhe ja seurakunta. Seurakunta oli kahden hengen suuruinen, Joosef ja Maria, joka palvoi seimessä makaavaa luojaansa. Tämä tarkoittaa kuten sen kristinoppimme meille kertoo , että Jumala pelastaa ihmisen omilla teoillaan. Niihin ei saa sekoittaa mitään ihmisestä. Ihmisten valtasysteemit ja hieno hallinto kuvioineen ei kelpaa vuoteeksi. Jumala asettaa omat tekonsa meitä varten, me otamme ne vain vastaan ja ihmettelemme hänen rakkauttansa. Nämä Jumalan teot ovat Jumalan syntyminen ihmiseksi, ristiin sovitus, sana ja sakramentit. Näillä Jumala synnyttä meidät uudesti seurakuntaansa, joka on "yksi, pyhä, yleinen ja apostolinen" Kristuksen ruumis. Yksi, vaikka se on kaikkialla ja ulottuu ajan rajan yli myös riemuitsevaan seurakuntaan.

Lunastuksen salaisuus on yhteyden luominen Jumalan ja ihmisen välille. Ylösnoussut Kristus istuu Isän oikealla puolella jumalallisessa vallassa ja voimassa. Hän on ottanu meidät yhteyteensä. Ihmisvljemme Jeesus istuu Jumalan vierellä ja on itse Jumala. Me olemme hänen ruumiinsa ja salatulla tavalla liitymme jo nyt Jumalaan itseensä Kristuksen ihmisyydessä: "Minä rukoilen,...että hekin meissä olisivat.." (Joh. 17:21).

Hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta toivoo
Vesa ja Karita Pöyhtäri lapsineen

Ei kommentteja: