Ugandalainen pastori-ystäväni kuljetti minua mäellä kotinsa lähellä. Hän esitteli läheisessä metsässä keskellä slummi-aluetta olevaa savimaja ryhmää. "Tuolla asuu pakanoita" -hän sanoi. Majoissa asuvat ihmiset olivat ihan tavallisen näköisiä ugandalaisia, mutta poikkesivat valtaväestöstä siinä, että he olivat pitäytyneet omien heimojumalien palvomiseen. Heillä oli noitatohtorit ja heidän jumalansa olivat majojen tuntumassa olevassa radiomastossa.
Ihminen on kekseliäs. Osaamme asettautua uusiin tilanteisiin ja antaa vanhan sisällön uusille asioille - kuten tämä radiomasto, joka oli muuttunut jumalten huoneeksi. Näin saamme haltuumme asioita omassa ympäristössämme eivätkä uudet asiat enää pelota.
Jatkoimme kävelyä. Asaf otti maasta kiven ja kysyi, mikä tämä on. Se on tietysti kivi (stone), vastasin. Sitten hän otti taas kiven ja kysyi samalla tavalla. Vastasin myös samalla tavalla. Mutta nyt hän sanoikin, että vastaus oli väärä. Ei tämä ole kivi (stone), vaan tämä on kivi (rock). Tämä sanaleikki ei avaudu heti suomalaiselle. Selitän vähän.
Rock on ugandalaista kiveä, joka on kappale tietynlaatuista kalliokiveä. Se on ruskeaa ja karkeapintaista. Asaf osoitti minulle kallion, josta kivi oli peräisin. Hän sanoi, että kun Jeesusta kutsutaan kallioksi - "Hän on 'se kallio, jonka rakentajat hylkäsivät...' (Matt. 21:42). Kristus on juuri tämä kalliokivi. Jeesus on rock, mutta hän ei ole stone.
Sitten Asaf selitti. Kun otat tällaisen kalliokiven, viet sen puutarhaasi, ja murskaat sen kasvimaahasi, se antaa voiman kylvämällesi siemenelle. Tässä kalliossa on voima. Se on täynnä elämää. Se ei ole niin kuin kivet (stones), jotka ovat kuolemaa täynnä ja vain haittaavat kasvien kasvua kasvimaassasi. Siksi apostolit sanoivat, että "isät...joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. (1. Kor. 10:4)
Kun Jeesus Kristus kuoli ristillä, Jumala otti kalliokiven ja vei puutarhaansa. Hän murskasi kiven, oman poikansa, meidän edestämme. Kolmantena päivänä tuo Kristus-kallio voitti kuoleman nousemalla kuolleista. Hän on iankaikkisen elämän perusta koko Kristuksen maailmanlaajuiselle kirkolle. Kristus-kalliossa on elämä. Hän on "hengellinen kallio". Hänen verensä on voima, joka nostaa jokaisen siihen turvautuvan kuoleman mullasta elämään uutta elämää. Näin Kristuksen kuolemasta on tullut voitto, kuolema, joka nostaa Kristuksen kanssa elämään iankaikkisuuselämää.
Radiomastoa kumartavat epäjumalanpalvelijat panivat turvansa kiveen (stone). Siinä ei ole elämää, vaan se pitää heidät hengellisessä kuolemassa kuoleman vankeina. Onko sinulla ja minulla elämässämme näitä vääriä kiviä, joihin me uskomme ja joihin turvaamme. Jokaisella meillä on vanha aatami, joka tahtoo kääntyä väärien kivien puoleen. Se on taitava ja keksii koko ajan uutta. Ainoa, mitä se ei tahdo, mihin se ei tahdo kääntyä, on Jumalan terveellinen sana. Jos sitä pakottaa sanaa kuulemaan, se yrittää kääntää sanan terän itsestään pois. Tämän se tekee antamalla sanalle uuden sisällön. Vanha aatami vie oman uskonsa uuteen kuosiin, mutta uskostaan se ei luovu. Eivät luopuneet myö nuo kävelyretken epäjumalanpalvelijat. He veivät vanhan uskonsa uuteen radiomastoon. Jos me sallimme vanhan aatamimme viedä oman sisältönsä, yli-hengellisen tai ali-hengellisen, Jumalan selvään sanaan, ja selitämme sen kuulijoille haluamallamme tavalla, ei se enää ole "rock" vaan se on vain "stone" - ei elämää!
Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?
Vesa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti