torstai 8. lokakuuta 2009

Alkukristityt suojelivat elämää

"Hilarion tervehtii lämpimästi sisartaan (vaimoaan) Alisia, samoin kunnioitettua rouvaa Berusia ja Apollinarista. Tie-dä, että me olemme edelleen Aleksandreiassa. Älä huolehdi, vaikka kaikki tulisivat sinne ja minä jään edelleen Aleksandreiaan. Pyydän ja kehotan sinua pitämään huolta lapsesta. Heti kun saamme palkkamme, lähetän siitä sinulle. Kun taas synnytät - (epäselvä ilmaisu) - niin jos se on poika, anna sen elää, mutta jos tyttö, vie se ulos. Sanoit Afrodisiaalle, etten saa unohtaa sinua. Miten voisin unohtaa sinut! Pyydän siis sinua: Älä ole huo-lissasi. Keisarin 29. vuotena, Pauni-kuun 23. päivänä."

TT Erkki Koskenniemi on julkaissut kesällä englanninkielisen
tutkimuksen, joka käsittelee pikkulasten heitteille jättämistä antiikin
aikana ja miten juutalaiset ja kristityt torjivat tämän tavan. Tukimuksen tiivistelmä on luettavissa suomenkielellä seuraavasta linkistä http://www.koskenniemi.fi/EK/Elama.pdf.

Juutalaisille ja kristityille, jotka seuraavat "valon tietä" jokainen elämä on pyhä. Ihminen on ihminen kohdusta saakka ja Jumalan huolenpito ulottuu jo ihmiselämän alkuun. Viides käsky ulottuu kohtuun saakka. Kristitylle abortti oli mahdoton ajatus. Ei ollut mitään "hyväksyttyä syytä" suorittaa abortti. Kirkkoisä basileios Suuren ohjeen mukaan abortin tehneelle kristitylle oli anteeksiantamus, mutta häntä pidettiin murhaajana. Murhaajan oli oltava n. kymmenen vuotta ilman ehtoollista syntinsä johdosta.

Varhaiskristityt elivät pienenä ja vastustettuna vähemmistönä monijumalaisuuden kyllästämässä yhteiskunnassa. Yhteiskunnan moraaliset tavat hyväksyivät abortin, syntyneiden lasten viemisen tunkiolle, josta koirat ne söivät, lapsen jättämisen heitteille muiden armoille ja niin edelleen. Yhteiskunnan ilmapiiri oli hyväksyvä ja salliva monille asioille, jotka kristityille oli kiellettyä ja syntiä. Valtaväestön sallivien moraalikäsityksen jokapäiväisyyden ja yleisyyden paineissa kristittyjen oli tähdennettävä uskoville "elämän tien" tai "valon tien" elämäntapaa, jossa suorasanaisesti kiellettiin heitä liittymästä enemmistön moraalikäsityksiin.

Suomessa ja länsimaissa me lähestymme kovaa vauhtia varhaiskirkon tilannetta. Ei ole enää itsestään selvää, että kristittyjen moraalikäsitykset ovat yhteiskunnan enemmistön moraalikäsitysten kanssa yhteisiä. Yhteiskunnallinen lainsäädäntö osoittaa enemmistön moraalikäsityksiä ja jo nyt me joudumme opettamaan ja elämään toisella tavalla kuin se on yhteiskunnassa määritelty.

Koska elämmme tässä yhteiskunnassa me joudumme pakostakin kohtaamaan joka suunnalla enemmistön moraalikäsityksiä. Niitä opetetaan meille ja meidän lapsillemmme, ne määrittelevät sallitun ja ei-sallitun. Voidaksemme säilyttää itsemme puhtaina, meidän tulee saada jatkuvasti oikeaa opetusta. Varhaiskirkko ymmärsi ympäristön paineen voiman ja suojasi kirkon jäsenet vahvalla opetuksella. Jumalan terveellinen sana on vastavoima, joka vapauttaa meidät elämään sitä elämää, johon Luojamme on meidät tarkoittanut - suojelemaan jokaista heikkoa ja syrjittyä, ohjaamaan heikot ja vahvat tiensä suuntaan ja pitämään oman vaelluksemme puhtaana.

Kristitytkin lankeavat ja tekevät syntiä. Lankeemusten tullessa sana osoittaa myös puhdistuslähteen - Kristuksen veren, joka puhdistaa kaikesta synnistä aina omaatuntoa myöten.
Vesa Pöyhtäri

Ei kommentteja: