Joulukirje

On Ruusu Iisain juuren, nyt kukkaan puhjennut.
On pyhä Kirja suuren sen ihmeen kertonut.
Tuo kukka suloinen, valaisee talviyönä
keskellä pakkasen. VK 23,1

Joulu saapuu ja sen monet, monet rakkaat joululaulut. Tuo lainaamani on yksi itselleni rakkaimmista. Sen sävel on juhlava, niin juhlava, että se ylentää mielen. Sellaista juhlavuutta olen tavannut monissa englantilaisissa joululauluissa. Samalla säveltäjä on saanut sävelen sellaiseksi, että se hiljentää ja vakavoittaa aiheeseen. Sävel on 1500-luvun loppupuolelta Saksasta.

Näin Jumalamme luoma musiikin lahja on saanut palvella kristillistä sanomaa parhaalla mahdollisella tavalla. Vieläkö tällaisia muusikkoja kasvaa? Uskon, että kasvaa. Kristittyjen joukossa ympäri maailmaa on musiikin lahja saanut palvella seurakuntia, evankelioimistyötä, hartautta, iloa ja surua tähän päivään asti. Kristuksen tulemukseen saakka ylistetään Häntä uusilla ja vanhoilla virsillä ja hengellisillä lauluilla. Kun sanat on olleet vähäiset ja todistus jäänyt heikoksi, on laulujen avulla pystytty välittämään sanoma Kristuksen pelastustyöstä uusille kuulijoille.

Minä en osaa nuotteja. En osaa soittaa mitään instrumenttia. Pianoa olen yrittänyt, mutta se oli liian vaikea. Kitarasta osaan vain muutaman akordin. Toistaiseksi olen suostunut säestämään vain rippikoulujen oppitunneilla. Runoilla kuitenkin osaan, ainakin vähän. Vaimolleni Karitalle kirjoitin pari runoa, kun olimme alkaneet seurustelemaan. Muuten olen harrastanut sitä vähäsenlaisesti. Sana kuitenkin kehottaa ”virittämään palavaksi” Jumalalta saadun armolahjan. No, en nyt sentään vielä katsoisi, että runoilu on minulle annettu armolahja. Mutta vähästä jokainen aloittaa.

Onko sinulla jokin armolahja, jolla voisit palvella seurakuntaa? Aloita pienestä, palvele ensin läheisiäsi ja omaa elinympäristöäsi, ja ”vahvista siipiä”. Lahjaa voi viritellä aluksi tutummissa piireissä ja itselle ”turvallisissa” oloissa. Sitten sitä voi varovasti yrittää laajentaa, jos ystäväpiiriltä tulee rohkaisevaa palautetta. Taito on suostua olemaan pieni väline Herran käsissä. Nykyinen idolikulttuuri on vaikuttanut meihin uskoviinkin vääristäen ajatteluamme, tuntuu kuin pitäisi olla joku tähti tai edes tosi hyvä, ennen kuin uskaltaa lahjaansa harjoittaa toisten palvelussa. Mutta älä ajattele niin. Suostu olemaan vain vähäinen tuli Herran työssä. Siinä on meille kyllin, jos Herra on meidät pelastanut ja antanut sen suurimman armolahjan eli vanhurskaaksi tekevän uskon. Pelastus armosta on armolahjoista ensimmäinen ja suurin. Jos sen lisäksi Hän meitä käyttää muuhun meidän luontaisten taipumustemme mukaisesti, niin tehköön Hän sen. Hän antaa siihen ajan ja tilaisuuden.

Liitän tähän kirjeeseeni kappaleen Karitan joulumuistoista. Häntä on aina koskettanut laulu O helga natt! Helmer Hagman lauloi sitä jollakin kasetilla ja se sai aina innon syttymään sydämeen. Melkein yhtä hyvin, mutta ei ehkä niin hyvällä hengellä laulua laulaa ruotsalainen Jussi Björling. Kuulet häntä varmasti usein joulunaikana radiosta.

Tässä on laulun ensimmäisen säkeistön sanat. Todella koskettavaa ja täynnä evankeliumia jokaiselle.

O helga natt, o helga stund för världen, då Gudamänniskan till jorden steg ned!
För att försona världens brott och synder, för oss han dödens smärta led.
Och hoppets stråle går igenom världen, och ljuset skimrar över land och hav.
Folk, fall nu neder, och hälsa glatt din frihet. O helga natt du frälsning åt oss vann.
Hyvää Joulua ja siunattua Uutta Vuotta 2009,

Vesa Pöyhtäri