perjantai 26. joulukuuta 2008

Joulua seuraa Stefanuksen päivä - katse Kalantiin

Kauppiaat alkavat joulunviettoon jo kesällä, kun suunnitellaan joulukauden tarjontaa. Me kuluttajat "käymme joulun viettohon" marraskuussa, kun ensimmäiset joululaulut "kaikuu yössä taas". En minä oikeastaa tästä moiti, onhan jokaisella oma tahtonsa päättää itse, milloin ja miten hulinaan hyppää mukaan.

Itselleni joulun aika alkaa adventtien vietosta. Adventit ovat paaston aikaan ja vakavaa parannuksen puhuttelua. Kirkkoteksteistä on usein jouluidylli kaukana.Tekstien mukana saa tutkailla omaa sydäntään, muistuttaa itselleen Jeesuksen tulosta tuomarina viimeiselle tuomiolle ja kysellä, olenko valmis tuohon suureen päivään, joka pysäyttää kaiken. Silloin ei ehdi edes sukulaisilleen soittaa!

Onneksi viimeinen adventti ja jouluaatto- ja joulupäivä tuovat kuitenkin sen ihanan idyllin - sen haluaa uudelleen ja uudelleen kokea!

Tapaninpäivänä mennään tapaninajelulle. Me tosin otimme förskottia ja kävimme jo joulupäivänä sukulaisissa Pietarsaaressa. Karitan koko suku oli kokoontunut vuokramökkiin. Kukin toi ohjelmaa mukanaan ja syömisetkin olivat nyyttäriperiaattella. Emännät pääsi näin helpommalla. Meillä oli hauskaa ja saimme myös hiljentyä Aatu Laitisen joulusaarnan kuulemiseen.

Tapaninpäivä se aina pysäyttää. Idylli särkyy ja päivä muistittaa meitä paitsi Herramme kohtalosta, "hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan", myös Kristuksen seuraajien kohtalosta. "He ajavat teitä kaupungista kaupunkiin", ja "valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa".

Oman muistutuksen tapaninpäivän sanomasta sain ystäväni, Paavalin synodinlaisen pastorin Vesa Kiertokarin blogista (http://kiertokari.spaces.live.com), kun hän kertoi omasta tilanteestaan Turun hiippakunnassa Kalannin seurakunnassa. Tapaninpäivä tuli kertaheitolla Stefanuksen päiväksi. Turun hiippakunta todella kunnostutuu kirkon uskovien kiusaamisessa, sen vaikutelman sai jälleen, kun luki hänen kertomustaan. Vammalasta ajettiin ulos kaksi paimenta ja nyt näyttää henki olevan sama. Ja piispa ei tietysti tee mitään. Tai oikeastaan tekeehän hän, hän kutsui pastorin keskustelemaan, ja tällaisista keskusteluista ei kieltäydytä. Piispa kehotti Vesaa noudattamaan kirkon linjaa, joka tietysti on hänen tulkintansa mukaan ainoastaan hyväksyä yhteistyö naispappien kanssa (joka Vesalle ja koko kristikunnalle merkitsee Pyhän Hengen opetuksen hylkäämistä.).

En ole kovin huolissani Vesan tähden. Hän elää evankeliumista ja hänen Herransa Kristus on sama Herra kuin meillä. Jumala avaa ovet ja sulkee, emme me voi mitään tehdä. Vesalle on valmistettu paikka, kuten se oli valmistettu Jarille, Markukselle ja minullekin. Saamme olla Herrassa huolettomia ja luottavaisia, me kuljemme "edellä valmisteuissa teoissa". Siunausta ja Jumalan rauhaa sinulle kaima-vesa!

Tämän päivän evankeliumin luvussa muistan Vesa Kiertokaria ja hänen seurakuntaansa. Meidät on Kristuksessa kudottu yhteen. Taivaassa teitä muistetaan hyvällä. Oikeastaan enemmän huolta tunnen niistä, jotka ovat kääntyneet evankeliumia vastaan, rukoilkaa kristityt piispa Mäkisen ja muiden asioiden hoitoon vaikuttaneiden puolesta.


"Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!
Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'"

Ei kommentteja: