Olemme todistamassa uuden kirkon tai oikeammin uuden tunnustuskunnan muodostumista.
Voisimme kutsua sitä esimerkiksi "Opit pois" ryhmäksi, ja se on tänä päivänä yksi uusi tunnustuskunta. Tämä ryhmä on järjestäytymätön, sillä ei ole organisaatiota eikä johtajia eikä sillä ole osoitettakaan. Kuitenkin se on olemassa ja siihen voi liittyä vaikka kävellessään. Usein se on sekaantuneena johonkin toiseen tunnustuskuntaan eikä millään tunnustuskunnalla ole immuniteettia tätä ryhmää vastaan. Se tunnetaan myös nimillä "Yksin Jeesus"-ryhmä tai "Vain Raamattu"-ryhmä tai näiden johdannaiset.
"Opit pois" -kirkko katsoo omasta mielestään keskittyvänsä Kristukseen. Kristus omistetaan sydämessä rukouksena ja laulujen innoituksen avulla. Kristus yritetään kokea hengellisinä tunteina ja välillä siinä saatetaan jopa onnistua, ainakin henkilön itsensä mielestä. Kokemukset ovat olennaisen tärkeitä, sillä tällä kirkolla ei ole muuta, mihin perustaa yhteytensä ja yhteenkuuluvaisuutensa.
Uusikin kirkko kastaa ja viettää ehtoollista. Mutta näistä ei voida opettaa, koska kaikki tarkempi opetus koetaan erottavana. Kirkolliset toimitukset toimitetaan, koska Jeesus on käskenyt ne toimittaa, mutta mitää sisältöä niille ei voida antaa. Tällä tavalla kaste ja ehtoollinen tulee lain teoksi, ihmisen teoksi Jumalalle, ja niiden evankelinen merkitys katoaa.
Kasteen ja ehtoollisen armo korvataan hengellisen kokemuksen armon-kokemuksella. Uskonkokemuksen puristaminen sydämestä tulee uudeksi sakramentiksi, koska alkuperäisille sakramenteille ei saa uudessa kirkossa antaa armon ja anteeksiantamuksen sisältöä. Ihmisen kokemus kääntymisestä ja hänen hengellisestä ratkaisustaan korvaa Jumalan teot kasteessa ja ehtoollisessa.
Myös synninpäästön merkitys muuttuu uudessa kirkossa. Synninpästön kulmakivi ei ole se, että Jumala on luvannut tällä tavalla antaa synnit anteeksi, tuntui miltä tuntui, vaan kulmakiveksi on tullut se, kokeeko ihminen nyt uskovansa. Jos ei koe, on synninpäästö ollut turha.
Mikä on uuden kirkon, tai oikeastaan tunnustuskunnan, suurin virhe? Uuden kirkon suurin virhe on sen mittakaavavirhe. Se on valinnut väärän mittakaavan, ja tämä väärä valinta vääristää kaikki uuden kirkon hyvät yritykset ja tulokset. Mikä on se väärä mittakaava? Se on ihminen. Ihmisen sisäinen kokemus tai vakuuttuminen on tämän kirkon tähtäyspiste ja mittari, jolla mitataan se, onko ihminen saanut Jumalan armon.
Onneksi, Jumala kiitos, tuohon uuteen kirkkoon ei tarvitse liittyä!
Huomaatko mikä on erona meidän tunnustavien luterilaisten kristillisyydessä ja tuon uuden kirkon kristillisyydessä? Kyllä luterilainenkin sanoo "yksin Raamattu" ja "yksin Kristus", mutta tämän sanominen ei kuitenkaan liitä meitä tuohon uuteen tunnustuskuntaan. Kuinka niin? Sen tähden, ettei luterilaisen uskovaisen "yksin Kristus" ole ilmassa leijuva sanapari, jolla ei ole yhteyttä Raamatun kokonaisilmoitukseen, vaan me liitämme sen siihen mittakaavaan, jonka Jumala on asettanut Raamatussa. Kun mittakaava on Raamatun mittakaava, yksittäisten sanojen ja lauseiden merkitys asettuu oikeaan yhteyteensä. Mikä on sitten se Raamatun asettama mittakaava? Se on Jumala itse. Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala tekee pelastusteot ja antaa pelastuksen lahjat, ja kaikki nämä teot ovat Jumalan mittaisia! Sanan julistuksessa (synninpäästö) Kristus puhuu ja sen lupaukset saa omistaa, koska niissä lupauksissa on Kristus mukana, vaikka kuulija ei sydämessään tuntisi mitään. Kasteessa ihminen "puetaan Kristukseen", "haudataan ja nousee ylös Kristuksen kanssa" sekä tulee ympärileikatuksi "kristuksen ympärileikkauksella". Ehtoollisella Kristus on läsnä oman kirkastetun ruumiinsa kanssa ja antaa ruumiinsa ja verensä siunatussa leivässä ja viinissä.
Kun mittakaava on Kristuksen teot, uskon katse kiinnittyy mittakaavaan eikä ihmisen omaan sydämeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti